I'm cool with that, bro.

Nyt jos lukion entinen äidinkielenopettaja näkisi tuon otsikon, niin se antaisi minulle selkään siitä että otsikossa on piste, joka on tai oli hänen mukaansa harvinaisen perustavanlaatuinen virhe ja varmaan henk.koht. loukkauskin hänen edustamaansa ammattikuntaa kohtaan.

Tavallaan ihan tyytyväinen että yleisön kiinnostus tätä blogia kohtaan on laskenut minimaalisen olemattomaksi etenkin tämän vuoden puolella. Parisen vuotta sittenhän tätä luki aika monikin tyyppi, mutta nykyään varmaan lukijakunta lähentelee nollaa. Se on ihan hyvä juttu, vaikka tässä blogissa onkin sellainen tietynlainen julkisen päiväkirjan luonne muutenkin, joka voisi kiinnostaa porukkaa.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen ettei tätä seuraa läheskään yhtä moni jotenkin "päämäärällisesti motivoitunut" tyyppi samaan tapaan kuin etenkin viime vuoden alussa, jolloin kaikenlaiset kiihtyneet ja varsin katkerat exät sukulaisineen lukivat tätä kellonympäri jahdaten jokaista liikettäni. Se oli kyllä varsin sairaaloista meininkiä, mutta minkäs teet siinä vaiheessa kun eteen kuitenkin sattuu sitten sellaista porukkaa jotka katkeroituvat noinkin perustavanlaatuisesti.

En siis suoraan sanottuna oikeastaan edes toivo lisää lukijoita tälle blogille. Se määrä mikä tätä nyt seuraa on ihan sopiva, vaikkakin myös samalla varsin olematon. Se kuitenkin toisaalta kelpaa minulle oikein hyvinkin, sillä sitä isompi soppahan siitä syntyisi jos tätä seuraisi älytön määrä porukkaa- ja varsinkin jos se olisi sellaista kitkerän katkeraa kostoporukkaa, niin kuin viimeksi. Ennen pitkää kuitenkin vihakin laantuu heidän kohdaltaan- ja tässä tapauksessa niin onkin käynyt jo varmasti aikoja sitten, mutta eipä se silti muuta sitä asiaa että on vähän ikävää olla sellaisen blogin kirjoittaja jonka sisältöä vahdataan ns. "puukko kädessä" odottaen pahat mielessä. Eipä silti, tiesin kyllä jo silloinkin että vuositolkulla se aines ei jaksaisi blogiani vahdata, mutta aikansa se kuitenkin veisi ennen kuin se sakki ymmärtäisi että elämässä on niin paljon muutakin kuin yhden äijän blogin lukeminen ja sitä kautta eri tavoilla kostontoimenpiteillä avautuminen.

Eipä minua suoraan sanottuna kiinnosta että oliko tuossa em. lausunnossani kenties mainittu asioista vähän liian suoraan ja mutkittelematta. Kenties niinkin, mutta toisaalta totuushan tuosta vain ilmeni eikä sen kummempaa.

Olen muuten pannut merkille että enää en kirjoita englanniksi kuin nuo otsikot. Se on positiivinen käännekohta ja kehityskulku, sillä jo aikanaan minulle valitettiin siitä kuinka blogin kirjoittaminen englanniksi ei ole ollenkaan niin mukavaa kun kerran äidinkielenä kuitenkin on jotain muuta. Tämä tällainen on aivan totta ja herralle kiitos (näin kuvainnollisesti ilmaistuna) siitä että asia vuosia sitten istutettiin päähäni. Toki se vaati kypsyttelyä ja hyvin paljon väsymystä, turhautumista ja perusasioiden tarkastelua kunnes päätin että se oli ihan validi neuvo loppujenlopuksi. Niinpä sitten päätinkin että turhapa tätä on englanniksi vääntää, kun sen kielen kanssa saa olla ihan tarpeeksi tekemisissä muutenkin kaikesta huolimatta. Englantihan ei siis elämästä lopu sitä kirjoittamalla varsinkaan nykyään kaikesta huolimatta, joten on aivan suotavaakin kirjoitella kaikenlaista muuta sitten äidinkielellään vastapainoksi.

Otsikot kyllä edelleen saattavat toisinaan kääntyä englanniksi, sillä vaikka itselleni ei ole vaikeaa keksiä otsikoita, niin on aivan toinen seikka sitten se taasen että kuinka paljon se otsikko sitten tulee kuvaamaan sitä tekstiä jolle sen kuuluisi otsikkona toimia.