Helvetisti sähkökatkoja sekä ukkosta ollut täälläpäin tänään. Kahdesta asti periaatteessa seitsemään illalla oli pitkiä katkoja. Tämän jälkeen yhdeksänmaissa oli vielä yksi katkos. Ilmeisesti ukkonen oli iskenyt kauempana sijaitseviin voimajohtoihin tai jotain, mutta luonnollisesti kilometritolkullahan sähkölankoja on täytynyt sitten vioittua tai jotain.
Tulipa muuten vihdoinkin katseltua tai siis pikemminkin nähtyä tuo Ghost Dog. Todella vaikuttava elokuvateos ja täynnä niin paljon erinäisiä piilomerkityksiä, että onhan tuo ainakin pariin kertaan vielä katsottava. Mielenkiintoinen pätkähän se siis kieltämättä oli.
Mitäpä muuta? Noh, tähän taisi sitten loppua vähäksi aikaa hyvät ilmat ja lämmin auringonpaistekin. Eipä silti, säätilat ovat lähinnä melkeinpä eräitä ainoita asioita jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan jollainlailla minua liikuttavia juttuja. Yhä vähenevässä määrin ylipäätään mikään asia millään tasolla enää liikuttaa minua, mutta on mielenkiintoista huomata että edes säätilat jaksavat kiinnostaa.
Näin yleisesti on pakko edelleen palata takaisin näihin säätiloihin ja niistä reflektoimiseen. Eikö olekin jollain tapaa melko tyypillistä että jälleen alkaa pimeä, kylmä ja märkä sadekausi varsin lyhyen mutta sitäkin intensiivisen lämpöaallon jäljiltä? Hyvin harvoin lämmin kausi on koskaan kovin pitkä, vaan tuntuu pikemminkin että aivan liian usein sataa ja on kylmää vuosittain ainakin täällä. Siten juuri minusta tällainen asetelma kuvaa parhaiten elämää missä onnelliset ja iloa täynnä olevat ajat ovat kovin pilkahduksenomaisia ja lyhyitä verrattuna siihen että niitä seuraa tai edeltää aina kylmä, märkä ja pimeä- eli monille yltiömäistä negatiivisuutta edustava vaihe?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment