Yegelle Tezeta (a.k.a. "Dalleereita ei tueta")

Missed me, didn't you.

On ollut (mielen)terveydelle jälleen varsin hyödyllistä pitää tämän blogin kirjoittelusta muutaman päivän taukoa. Toisaalta tuntuu että mistä tahansa enää kirjoitankaan tähän blogiin, niin se ei voi enää olla mitenkään yhtä pahaa settiä kuin mitä tämä jo omaa itsessään monien vuosien takaa sisällöltään. En oikeastaan haluaisi edes kirjoittaa tätä postausta, mutta bloggailu turhanpäivisistä asioistaan voi olla hyvinkin toisille addiktio niinkin ikävien ja harmaiden rutiinien täyttämässä maailmassa, josta ei ole näkyvää ja selvää poispääsyä. Näen oikeastaan itseni myöntämässä jollekin psykologille vielä jonakin päivänä omaavani Bloggausaddiktion, koska lopulta tässä maailmassa ei ole kovinkaan montaa muuta ihmistä jotka kuuntelisivat minun hölpötyksiäni samalla perverssillä mielenkiinnolla kuin ne harvat jotka jollain tapaa omaavat minuun jonkinlaisen kontaktin niiden muiden viiden biljoonan internettikäyttäjän ohella.

Olen tänään kuunnellut Etiopialaista jatsia. Suosittelen sitä kaikille, sillä itse heräsin sinne syvälliseen parhauteen nähtyäni leffan nimeltä Broken Flowers. Siinä Bill Murray istuu Fred Perryn verkkapuvussa paljon sohvalla ja kaikki kutsuvat häntä Don Juaniksi. Kannattaa ryhtyä kuuntelemaan artistia nimeltään Mulatu Astatke ja hänen levynsä "The Story of Ethio Jazz (1965-1975)".

Ihmissuhde-elokuvat ovat selkeästi uusi aluevalloitukseni.

Muistan hämärästi että minun piti jutella jostakin asiasta tässä blogissa, vaikka en oikeastaan halunnut edes loggautua Bloggeriin ollenkaan tänäänkään. Minulla on vielä vähän ylitse viikko jäljellä täällä, jonka jälkeen menen sitten kotiin. Siellä on kuulemma todella paljon lunta juurikin nyt ja vähintään viisitoista astetta pakkasta. Talvi siis jatkuu siellä.