Don't fall in the stairs because you might hurt your bum??

Katsoin tuossa eilen olympialaisia.

Miesten Curlingia sekä sitten naisten alppihiihtoa (vai onko se nyt sitten laskettelua). Aivan täysin en voi ymmärtää että miksi Curling on lopulta olympialaji, sillä minusta on aina tuntunut että se sopisi parhaiten työporukoiden ja vastaavien puulaakijoukkueiden lajiksi. Ehkä kumminkin toisaalta taas sitten noita olympialajejakin on uudistettava, ja nykyaikana nyt vaan ei kai tulla koskaan keksimään mitään erityisen mullistavaa lajia, joten tuo saanee kaiketi kelvata. Tuntuu vaan hieman hassulta lajilta, jossa yksi hemmo heittää pyöreää kiekkoa pitkin jäätä kahden toisen tyypin alkaessa hurjasti harjaamaan jäätä liikkuvan pallon tieltä päästäkseen sillä mahdollisimman pitkälle.

Tuota alppihiihtoa kun seurailin, niin välittömästi tule kyllä mieleen sellainen vuosien nakki&kilpi klassikkopeli kuin Ski or Die. Siinä on todella svengaava alkuteema musiikkina, joka oli vain yksi pieni osa sen pelin muodostamasta parhaudesta. Siinähän oli myös eräänä lajina tuo alppihiihto, ja muistin että oli aika vaikeaa saada edes ylipäätään mitään tulosta siinä aikaiseksi. Hauskaa se kumminkin oli muutaman muun pelin sisältämän lajin ohella. Toinen vähintään yhtä kova urheilupeli on tietysti NES:n Nintendo World Cup sekä Track&Field. Ei muuten tehnyt Konami tuohonkaan aikaan mitään huonoja pelejä tuon Track&Fieldin kohdalla, nimittäin.

Nyt alkoi myös sitten automaattisesti hatuttamaan se että olen myynyt aikoinani pois 8-bittisen Nintendoni. Se oli kyllä "The konsoli", ja joskus 90-luvun lopussa taisin myydä sen pois jollekin kakaralle noin 500 markalla kaikkine hyvine peleineen ja ohjaimineen jollain 500 markalla. Jos nyt omaisin aikakoneen, niin lähtisin varmaan kuristamaan itseni tuollaisten esineiden rahallisen arvon täydellisestä sivuuttamisesta ja kieltäytyisin myymästä koko vehjettä eteenpäin. Harmi että Nintendo ei ole myymässä mitään sellaisia uusvanhoja uudelleentuotantoja noiden aikojen konsoleista niin kuin Sega tässä taannoin teki.

Kyllähän toisaalta se Megadrive oli ja on ihan kiva konsoli noin nostalgisessakin mielessä, mutta jostain syystä se nyt ei vaan vedä vertoja alkuperäiselle Nintendolle kirjoissani. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäävätkin tyyliin NES:n emulaattoripelit, jotka eivät tosiaankaan yleisestikään katsottuna koskaan vedä vertoja alkuperäisnautinnoille muilla konsoleilla. Ne ovat kuitenkin kai tyhjää parempaa nautintoa.