Tiedän mitä teit viime lauantaina

Olin taas mennyt aikalailla myöhään nukkumaan, ja joskus siinä yhdeksän aikoihin aamusta kännykkä soi.

Olin hieman ihmeissäni siitä että miksi joku soittaisi minulle kännykkään tähän aikaan. Aluksi en meinannut viitsiä vastata, sillä arvelin että siellä toisessa päässä oli kumminkin vain joku kalsarinmyyjä. No, en tunnistanut numeroa, mutta vastasin siitäkin huolimatta silti.

Linjan toisessa päässä oli 25-vuotias Marika. Marika on sukulaiseni työkaverin tytär. Tytär on minua noin 7cm lyhyempi, omaa tummat poninhännälle usein kiinnitetyt hiukset sekä omituisen teräväkatseiset silmät. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, hänellä oli päällään klassiset tummansiniset farkut sekä punainen naisellisempaa leikkausta&mallia oleva T-paita. Ei mitenkään erityisen naisellinen pukeutumistyyli, mutta toisaalta tapasinkin hänet kotioloissa enkä missään ulkosalla. Tai no, mistäpä minä tiedän.

Marika kysyi minua aluksi nimeltä. Hän kysyi, että olinko se tosiaan minä. Yllätyin että hän soitti minulle, sillä varsinkin armeijasta minulle jäi myös jonkin verran näitä "SOITELLAAN!"-tason tuttuja, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumeroita, mutta emme sitten koskaan sen jälkeen ole olleet missään yhteyksissä. Olin vielä yllättyneempi siitä että kaikista mahdollista tyypeistä jotka olisivat voineet minulle soittaa, niin juuri tämä Marika sen teki. Yllättyneenä vastasin että minähän siellä langan toisessa päässä todellakin olin, johon hän sitten heti kysyi että mitä olin tekemässä. Vastasin hänelle että itseasiassa juuri heräsin, johon hän kohteeliasti vastasi että oli pahoillaan herätettyään minut. Luonnollisesti, kuten asiaan kuuluu, niin vastasin että moinen herätys ei haitannut yhtään ja että oli kiva kun muistit käyttää puhelinnumeroani oikein.

Noh, hän meni sitten heti asiaan: kyseli että olinko tekemässä mitään tänään. Kerroin hänelle että ei minulla sen kummempaa tekemistä ollut, vaan muuten oleilisin. Marika sanoi että hän kaipaisi jotakuta mukaan kaupungille, sillä oli hyvä ilma ja olin viimeksi maininnut että en kuulemma tee mitään muutenkaan nyt kesän arkipäivisin. Hän arveli minun kaipaavan seuraa, ja minäkin oikeastaan arvelin hänen kaipaavan seuraa. Sanoin että lähden oikein mielelläni mukaan, sillä minulla ei ole mitään tekemistä.

Kun lähdin kaupungille, niin päätöksiä piti pystyä tekemään nopeasti lyhyellä aikataululla. Söin muutaman näkkileivän ja join appelsiinimehua päälle, jonka jälkeen sitten sonnustauduin nopeasti hiukan rennompiin vaatteisiin. En nyt viitsinyt ihan tavalliseen kauluspaita-linjaan tuudittautua, joten todellakin vähän rennommin, vaikka suhteellisen asiallisesti tulikin pukeuduttua.

Lähdin sitten piakkoin siitä tuonne keskustaan, mutta päästessäni bussiin päätin olla leimaamatta sitä, eikä kuljettajaan sitä näemmä huomioinut. En nähkääs omaa enää kovinkaan montaa matkaa sillä, joten olen päättänyt matkustaa ns. "pummilla" tai "Jäniksenä" vielä muutaman kerran mikäli vain pystyn. Mikäli kuljettaja huomaa etten linja-autossa leimaa lippua, niin totean vain kohteliaasti etten muistanut ja leimaan sen sitten huomautuksen jälkeen. Katsoo että kuinka kauan tämä toimii, sitten.

No, päästyäni keskustaan Marika odotti minua sovitusti lähellä rautatieasemaa. Se on/oli lähinnä ainoa paikka minne vielä tässä vaiheessa osaan täällä, ja onneksi se myös sopi hänelle. Marikalla oli päällään aikalailla samanlaiset vaatteet kuin viimeksikin, tosin hänellä oli tällä kertaa hiukan eri väriset farkut sekä eräänlainen verkkaritakki päällään. Mietin matkatessani keskustaan että polttiko Marika, vaikken kyllä viime kerralla pystynyt sitä haistamaan hänestä. Itsehän en polta, mutta sanotaanko että nykyään varustaudun siihen tilanteeseen että naisseuralainen voisi pyytää aivan sattumalta tulta enkä tosiaankaan halua avuttomasti todeta että "nöh, ei minulla itseasiassa ole tulta koska en polta" - se jos mikä antaa minusta vastakkaiselle sukupuolelle hiukan suvaitsemattoman kuvan, ja tupakan sytyttäminen voi myös saada aikaiseksi arvaamattoman keskustelunavauksen jonkun tuikituntemattoman kanssa. Ja tietysti vain tuikituntemattoman naisen. Spurguille yms. muille pummeille en tulta tarjoa vaikka kysyisivätkin.

No, keskustassa kun oltiin, niin kysyin häneltä että mihin me olimmekaan menossa. Hän sanoi että ideana oli kuulemma "vain pyöriä ympäriinsä" ja käydä eri paikoissa. Hän kysyi minulta että mitä minä halusin tehdä, ja tämän jos minkä lauseen tajusin olevan eräänlainen testi; täysin väärä vastaus takaisi todella huonon kuvan itsestäni, joten en tosiaankaan aikonut sanoa hänelle että "Mennään hei lähimpään videopelikauppaan tsiigaamaan halvimpia hintoja pelille X", sillä tällaisissa tapauksissa on minusta kyse aivan yhtä paljon vastakkaisen sukupuolen yksilön miellyttämisestä kuin yhtä paljon "coolin ensivaikutelman" antamisesta. Mietin hetken että mitähän sitä vastaisi, ja valitsin kenties vähän tökerön vastauksen aloituksella "mehän voidaan tehdä ihan mitä sä haluat", johon hän vastasi sitten että sehän sopisi. Koska hän oli nainen, niin odotin hiukan kliseisesti että käynnit eri vaatetusliikkeissä olivat todennäköisempiä ajankulutuskeinoja, ja olinkin noin 50% oikeassa.

Kävimme ekana Stadiumilla. Pidin ideasta sen takia, että se on eräs liike missä en ole pahemmin käynytkään, ja loppupeleissähän olin vihkiytynyt menemään ihan minne hän halusi mennä. Kenties Marika etsi jotain vähän selvempää suunnitelmaa minulta sen suhteen että minne menisimme, mutta loppupeleissä hän oli varmaan vain tyytyväinen sen suhteen että sain soperrettua jonkinlaisen vastauksen hänelle suunnitelmista. Tiedostan jo nyt että kenties ylianalysoin kaikkea, sillä minua askarrutti se kovasti että miksi hän oli soittanut minulle alunperinkin ylipäätään. Oliko kyseessä tosiaan niin viaton syy kun miltä näytti?

Stadiumilla Marika katseli lävitse alennuksessa olevia vaatteita, ja minä taas seurailin vain perässä. Marika kertoi minulle jotakin isänsä töistä, ja kuinka hänen kissansa ei vieläkään suostunut ottamaan huomioon juuri vähän aikaa sitten hankittua uutta kissanpentua. En vieläkään muista että mikä tuon uudemman kissan nimi oli, mutta se alkoi S:llä tai C:llä. Cindy, tai jotakin?

Noh, jutustelimme siinä samalla kun hän katseli alennusvaatetusta, ja toisin kuin minun olisi pitänyt varmasti tehdä, niin seisoskelin siinä vähän matkan päässä hänestä sekä hymähtelin hänen jutuilleen hyväksyvästi. Muistan kun tapasin hänet muutama viikko sitten, niin ensimmäisiä kommenttejani hänelle oli että kuinka pidinkään kissoista. Se oli yhtä paljon tarkoitettu faktan toteamiseksi kuin eräänlaiseksi kohteliaisuudeksikin. Huomasin - tai ainakin epäilin huomanneeni että Marika piti eläimistä - päätin siis keskustella hänen kanssaan eläimistä. Tällä Marikalla oli ollut eläinten suhteen aika normaali etenemisvauhti - nuorempana hän oli halunnut hevosen, niin kuin useimmat tytöt, jonka jälkeen sitten päätynyt vain omistamaan kissoja. Isä ei tietenkään ollut hänelle hevosta ostanut, mutta kissoja hänellä oli ollut jonkin verran. Tässä samalla sain tietää että Marikalla oli myös veli, josta en oikeastaan ollut kuullutkaan aikaisemmin. Veljellä oli näemmä lapsikin, joka oli syntynyt vasta jokin aika sitten. Marika vitsaili minulle siitä kuinka hän oli varmaan tuntemiensa ystävien joukosta yksi nuorimpia tätejä. "Ihan mummo", hän kuvaili.

Marika tutkiskeli vielä hetken vaatevalikoimaa, jonka jälkeen hän päätti että eipä kyseisessä paikassa mitään ostamisen arvoista ollutkaan. En edes huomannut että oliko Stadiumilla alusvaateosastoa, sillä muualla emme sitten käyneetkään kyseisen paikan tiloissa. Marika ehdotti tämän jälkeen että mentäisiin lähimpään kahvilaan, ja juotaisiin jotakin. Marika nimenomaan tarkoitti kahvilaa, eikä suinkaan baaria. No, hän tiesi tuossa samassa ostoskeskuksessa olevan erään kahvilan, joka oli yhtä kerrosta ylempänä kuin tuo Stadiumin liike, joten suuntasimme sinne. Marika joi Coca-colaa, ja itse olin aikalailla joko Capuccinon, Latten tai kivennäisveden vaiheilla. Olin yllättynyt että joku päätyi Coca-Colaan juomavalintana, vaikka eihän siinäkään sinänsä mitään vikaa ollut. Itse päädyin lopulta kivennäisveteen, sillä se oli mietiskelemistäni valinnoista se kaikista halvin, kumminkin. Samassa kun istahdimme pöytään, niin Marikan kännykkä pärähti soimaan - en tunnistanut soittoääntä, ja se taas kenties johtui siitä että puhelin oli Samsungin eikä Nokian. Marika puhui puhelimen toisessa päässä olevalle tyypille Ruotsia, ja hänen aksenttinsa oli aidosti 100% Riikinruotsalainen. Ilmeisesti puhelimen toisessa päässä oli joku naistuttava, sillä he puhuivat hetkellisesti jostain kaveristaan ja hänen touhuistaan. Siemailin hiljalleen kivennäisvettä, ja kuuntelin puolikorvalla heidän keskusteluaan katsellen ohi käveleviä ihmisiä. Marika selvästi oli keskittynyt kaverinsa kanssa jutusteluun, sillä hän ei katsonut minuun kertaakaan puhelun aikana vaan oli selvästi keskittynyt puhumiseen kaverinsa kanssa.

Puhelu ei kestänyt niinkään kauaa, ja ymmärsin että Marika yritti lopettaa puhelua muutamaan kertaan vedoten siihen että hänellä oli tavallaan meneillään hieman tekemistä. Saatuaan puhelun lopetettua hän pahoitteli kohteliaasti, ja minä tietenkin etiketin mukaisesti totesin että "eipä se mitään, tällaistahan sattuu" yms. ja blaa blaa..

Viimeksi emme keskustelleet niinkään tarkoin taustoistani, mutta nyt sitten pääsimme vauhtiin kun kerran hän aloitti puhelun jälkeen juttelemaan asiasta: "niin, sä oot siis kotoisin Vaasasta? Käyny koulus siellä?" hän kysyi minulta. Kerroin että en suinkaan ollut Vaasasta, vaan että minulla oli siellä opiskelupaikka ollut jo muutaman vuoden ajan. "Aijaa, joo mut kun mä tosiaan sain sellasen käsityksen xxx:n puheista silloin kun se käy aina isän luona.." hän vastasi viitaten sukulaiseeni. Totesin että hän oli ymmärtänyt hiukan väärin, jonka jälkeen kerrottuani mistä olin oikeasti kotoisin ja missä nykyisin pidin majapaikkaani hän kertoi että hänellä oli joku ystävä Vaasassa. Hän sanoi kerran käyneensäkin siellä, johon minä nyökkäilin hyväksyvästi - matkailuhan avartaa. Varsinkin jossain täysin toisaalla omilta kulmiltaan asuessa. I'd know.

Tämän jälkeen sitten kysyin häneltä hänen koulutaustoistaan. Hänhän tosiaan oli käynyt lukion Ruotsissa, ja kuten varmasti tiedätte tai että tiedä, niin useimmissa lukioissa on eri aineisiin yms. keskittyviä linjoja tai koulutusohjelmia meikäläisten ammattilukioiden tapaan. Hän oli käynyt jonkinlaisen ruokatarjoiluun tai vastaavaan keskittyneen linjan, mutta sen kummemmin asioita valoittamatta hän toimi nyt terveydenhuoltoalalla. Kysyin että oliko Ruotsalainen lukiolinja jolla hän oli käynyt ollut vaikea, ja hän totesi hymyillen että ei se ollut vaikeaa kunhan tajusi valita oikean linjan vain. Tämän jälkeen hän sitten kyseli hiukan Suomalaisesta lukiojärjestelmästä, sekä hiukan yliopisto-opiskelustakin, johon pyrin vastaamaan parhaimpani mukaan. Tämän jälkeen sitten hän kertoi nykyisestä työpaikastaan, joka todellakin näin sen enempiä sanomatta liittyy terveydenhuoltoon.

Marika joi Coca-Colaa. Mielenkiintoinen valinta, sillä odotin hänen ottavan pullotettua vettä tai vähintäänkin kahvia. Ensi kerran kun tapasin hänet, hän tosiaankin joi kahvia. Mutta tämä olikin kotioloissa tapahtunut juttu, ja nyt oltiin aivan muualla. Itse päädyin tällä kertaa mineraaliveteen, ja hän puolestaan Kolaan. Olin tavallaan yllättynyt, mutta mikäpä siinä jos maistuu.. Kolathan ovat tunnetusti suosittuja, vaikken kyllä itse niitä niinkään enää juo. Juttelimme vielä hetken aikaa muistaakseni kännyköiden eri malleista, kissojen eliniästä sekä hänen isänsä rakennusprojektista erääseen ulkorakennukseen liittyen.

Kun oltiin hörpitty juomat, niin lähdimme sitten seuraavaan kauppaan. Tällä kertaa vuorossa oli liike nimeltään Lindex, jossa minulle ei oikeastaan selvinnyt että oliko siellä myös miesten vaatteita. Marika oli ilmeisesti päättänyt tutustua vain ja ainoastaan kauppojen alelaarien sisältöön, sillä hän useampaan kertaan jokaisen kaupan kohdalla aina mietti ääneen asti minulle että "onkohan tuol jotakin alennuksessa.. onkohan tuolla sitte jotain alennuksessa!?". Ilmeisesti Marika halusi tehdä jonkinlaisia löytöjä juurikin nyt, jolloin kesäkauden vaatetus alkaa olemaan pikkuhiljaa alennuksessa. Itsellä nyt on aika eritasoisia kokemuksia alennusmyyntien löydöistä, mutta myönnettävähän se on että toisinaan sieltä voi nimenomaan löytää jotakin käyttökelpoista, ja toisinaan sitten alennusmyynneissä ei ole enää tarjolla mitään muuta kuin juuri niitä tuotteita jotka eivät ole syystä taikka toisesta menneet kaupaksi vuoden mittaan.

Kuljin hänen perässään, ja hän puheli minulle lähes taukoamatta aina jostakin. Tyydyin olemaan aikalailla "kuuntelijan" roolissa tälläkin kertaa, ja aina välillä sitten päästelin hyväksyviä äännähdyksiä väliin. Lindexilläkään ei ollut kummoisampaa tarjottavaa, joten arvioisin että lähdimme sieltä aikaisemmin kuin Stadiumilta. Tämän jälkeen sitten suuntasimme muutaman korttelin päässä sijaitsevalle Avenuelle, joka on aikalailla täynnä pikkukauppoja, pikkuravintoloita, pikkubaareja sekä muistaakseni jonkinlainen isompi museo. Sekä sitten se Poseidonia esittävä patsas - mikä nyt onkaan nimeltään?

Paikalla oli aivan hemmetisti ihmisiä, huolimatta siitä että ilma nyt oli hieman pilvinen ja varmaan sateinenkin piakkoin. Kävelimme siellä ja Marika puheli edelleen kaikenlaisesta tekemisestään, jolloin pääsimme sopivasti keskustelemaan harrastuksista. Päätin olla mainitsematta hänelle että oikeastaan ainoa harrastus lenkkeilyn ja toisinaan enemmän tai vähemmän aktiivisen kunnonkohotuksen osalta oli videopelaaminen. Vaikken sitä erityisesti häpeä tietyissä piireissä (siis oikeassa seurassa) myöntääkään, niin nyt päätin olla mainitsematta asiasta. Kun kävimme hänen luonaan viime kerralla, niin en totta puhuen saanut tietää että omistiko hän konsolia - PC hänellä nyt kuitenkin näytti olevan. Ja en muuten välttämättä halua enää koskaan käyttää sanaa "tietokonetta", sillä se on minusta harvinaisen typerä, vanhentunut ja kyseistä teknologiaa täysin kuvaamaton sana. "Tietokone" kuulostaa lähinnä joltain semmoiselta minkä Tohtori Sykerö olisi voinut luoda jossain vaiheessa seikkailujaan - tuosta sanasta tulee aina mieleen väkisinkin jonkinlainen vanhahtava tuhat tonnia painava mötikkä, joka osaa mahdollisesti puhua sarkastisella äänensävyllä ja tehdä täysin tyhjänpäiväisiä analyysejä jostain aivan tyhjänpäiväisestä.

No, takaisin kuitenkin aiheeseen:

Marika kertoi minulle että hänkin lenkkeili, tosin varsin epäsäännöllisesti. Pääasiassa hän kuitenkin piti kuulemma lukemisesta, jolle annoin heti sanallisesti arvoa ja myönsin itsekin lukevani vähän kaikenlaista aina toisinaan. Kun Marika kysyi että minkä aihepiirin teoksia luin useimmiten, niin mietin taas sekunnin sadasosan päässäni että mitä vastaisin, sillä en tosiaankaan muistanut millään että minkä kirjan olin lukenut viimeksi - kunnes sitten sekin fakta iskeytyi mieleeni - AMERIKAN PSYKO! Aluksi hieman mielessäni ujostelin myöntää lukeneeni juuri sen, mutta kerrottuani siitä hänelle Marika ei selvästikään järkyttynyt: hän vain tokaisi että "aijoo, se leffan pohjalta tehty" - vaikka asia olikin juuri toisinpäin. En aikonut kuitenkaan korjata hänen lausuntoaan, vaan olin edelleen hiukan yllättynyt että hän oli nähnyt tuon leffan. Naurahdin varmasti aikalailla tuskaisesti, kun hän totesi että leffana se oli "aika helvetin sairas", mutta piti kuulemma Christian Balesta. Hetken mietin että pitikö Marika tuosta leffasta sen takia että Christian Bale oli siinä pääosissa, vai pitikö hän siitä sen takia että Christian Bale omasi todella kunnioitettavan ruumiinkunnon elokuvan lukuisissa kohtauksissa. Itse veikkasin että Balen kropan takiahan hän varmasti elokuvan muisti, ja hetken muistan miettineeni sitä että kuinka piti (lue: pitää!) aloittaa taas todella helvetillinen rääkki kunnon kohottamiseksi syksyn mittaan. En aikonut siis paeta sitä faktaa näissäkään keskusteluissa että maailma oli aika suurelti pinnallinen paikka, ja että joitakin naisia, niin kuin miehiäkin, todellakin kiinnosti seurusteluasioissa ensiksi kumppanin vartalo ja fyysiset ominaisuudet - kun sitten taas henkiset jutut.

Tämän jälkeen sain viimeinkin tietää että minkälaiset ihmiset lukevat Lauren Weisbergeriä (tunnettu leffasta/teoksesta The Devil Wears Prada) sekä sitten Candace Bushnelia (Sinkkuelämää/ Sex and The City - kirjailija). Marika nimittäin kertoi minulle että hän oli ensiksi nähnyt molemmat leffat/sarjan, jonka jälkeen sitten lukenut noiden alkuperäisversiot. No, tämänkin jälkeen pidin edelleen kuulemastani, ja kerroin tavallaan jälleen huomionosoituksena nähneeni muutamia osia Sinkkuelämästä, vaikken kyllä tuosta "Paholainen Pukeutuu Pradaan"-teoksesta ollut missään muutoin nimeä enempää kuullutkaan. Marika kuitenkin tunnusti että ei ollut lukenut mitään pitkään aikaan, ja jotenkin minulle jäi sellainen tunne että hänelläkin varmasti oli jonkinlaisia harrastuksia mitä hän katsoi parhaaksi jättää kertomatta. Ihan niin kuin minullakin videopelailu.

Avenuelle oli sitten seuraavaksi vuorossa H&M, joka on itseasiassa minullekin tuttu vaatekauppa jossain määrin. Tästä paikasta tiesin sen että siellä oli miesten osasto, mutta tietenkin menimme aluksi naisten osastolle, josta aluksi Marika ei löytänyt haluamiaan tuotteita ollenkaan. Pian kuitenkin alelaarit löytyivät, ja Marika etsiskeli tällä kertaa itselleen jonkinlaista hametta. Emme olleet kuitenkaan löytäneet mitään ostamisen arvoista vieläkään, joka kai kertoi jotain samalla budjetista sekä yleisesti tarjolla olevien vaatteiden määrästä ja laadusta. Kenties Marika oli vain tarkka siitä mitä pisti päälleen, ja tämän johdosta päätti sitten olla ostamatta mitään mitä oli tarjolla. No, joka tapauksessa Marika löysi kuitenkin vihdoinkin yhden vaaleanvihreän hameen joka kuulemma näytti hänestä "tarpeeks siistiltä", ja kertoi menevänsä sovittamaan sitä. Ilmoitin hänelle meneväni katselemaan miestenvaateosastoa, johon hän totesi ettei minun kannattanut mennä mihinkään pitkälle sillä hänellä kestäisi todella vähän aikaa kuulemma sovittaa tätä hametta. Ehdin olla paikallani ehkä noin pari minuuttia, kun Marika tuli takaisin ja ilmoitti että kaupat tulisivat. Hän aikoisi ostaa hameen? Totta puhuen en oikein ollut vielä muodostanut mitään mielipidettä hänen pukeutumistyylistään, ja nähtyäni hänet toistaiseksi vain kahdesti farkut jalassa, niin kieltämättä heti mietin että minkähänlainen tuo hame olisi hänen päällään. "Löysitko itelles mitään?" Marika kysyi tämän jälkeen, johon sitten vastasin että tässä itseasiassa vasta katselin. Marika sanoi että hän odottaisi kyllä jos haluaisin jotain katsella, jonka tulkitsin varmasti täysin väärin yritykseksi hoputtaa minua ulos kaupasta. En ollut so far ostanut kuin pullon vissyä, joten päätin että kenties jotakin voisi ostaakin kun nyt sitten sitä varten oikein oltiin liikenteessä. Päädyin hankkimaan valkoisen Pikepaidan U.S. Polo Assn:n valmistamana. Se oli aika hemmetin kallis paita minun budjetillani, mutta tulipahan nyt hankittua kerrankin taas jotakin varmasti kestävää laatua olevaa vaatetusta eikä aina sitä iänikuista Halpahalli-paskaa. Väri tosin oli valkoinen, joka aluksi kyllä hieman itseä mietitytti, sillä vaikka olenkin jokin aika sitten päässyt eroon pelkästään mustiin vaatteisiin pukeutumisesta, niin siitäkin huolimatta värivaihtoehto vähän mietitytti. No, päätin kuitenkin ostaa sen, ja voin sanoa että olen nyt about 30 € köyhempi, vaikkakin yhtä laadukasta paitaa rikkaampi. Hyvä näin.. Kai?!

Kun olimme sitten molemmat päässeet ostamisen kirouksesta, niin lähdimme hiljalleen kävelemään takaisin kohti rautatieasemaa. Hän kertoi että emme tulisi käymään ainakaan Kappahlissa, sillä hän oli kuulemma käynyt siellä muutama viikko sitten eikä siellä ollut mitään häntä kiinnostavaa. Tuon jälkeen mietin että meidän pyörimisemme oli aikalailla keskittynyt vain vaatekauppojen ympärille, mutta sehän ei periaatteessa haitannut, sillä useinhan naiset pitävät vaateostoksien tekemisestä eräänlaisena sosiaalisena tapahtumana, joten halusinhan täten miellyttää toista parhaani mukaan. Kenties syy miksi emme tehneet mitään muuta kuin käyneet erilaisissa vaatekaupoissa oli se että kumpikin tunsi tämän kaupungin nähtävyydet ihan hyvin, ja olisi ollut lopulta aika tylsää käyskennellä ne lävitse ihan tuosta vaan tuhannennen kerran. Ja sitäpaitsi Marika asui täällä, minä taas en.

Poistuttuamme Avenuelta en tarkalleen enää muista että mistä juttelimme. Muistaakseni puheenaiheena olivat hänen "asiakkaansa" töissä, jotka olivat työn puolesta aikalailla vanhempia ihmisiä. Hän kertoi eräästä miehestä joka oli hänen pääasiallinen työurakkansa, ja kuinka kohtelias tuo mies olikaan kaikessa mitä hän teki. Marika kertoi että tuon tyypin vaimo oli kuollut about kaksi vuotta sitten, jonka jälkeen tämä mies oli sitten päätynyt hoidettavaksi asti hänen työpaikalleen. Tämä vanha mies oli jopa tiedustellut aikoja sitten hänen syntymäpäiväänsä, ja ostanut hänelle kukkia. Marika oli pitänyt kuulemma elettä vähintäänkin söpönä. Itse tyydyin jälleen vain kuuntelemaan hänen purkautuvia ajatuksiaan, ja muistaakseni jossain vaiheessa taisin tokaista täysin perseestä reväistysti että "ai-van, nii-iinh, sellaisia ne vanhemmat ihmiset ovat" jotenkin mukamas asiasta tietävästi. Pitkän aikaa mietin että tuo kommentti oli todella tyhmä - mutta minkäs teet.

Saavuttuamme takaisin rautatieaseman tienoille, Marika päätti että käytäisiin vielä läheisessä tavaratalossa. En viitsi kyllä laittaa sen nimeä tähän, sillä ulkomuistista en osaa kirjoittaa sitä oikein, ja näinpä minulle nauretaan ulkomaanelävien puolesta osaamattomuuttani. Tai no, minulle varmaan nauretaan jo muutenkin, mutta sanotaanko että tällä kertaa en aio kyllä tehdä itsestäni pelleä.

Anyways, mentiin sitten sinne tavarataloon. Juteltiin tällä kertaa MP3-soittimista, ja Marika kertoi että hänellä oli kaksi MP3-soitinta, tosin toinen oli rikki. Hän kertoi käyttävänsä pääasiallisesti musiikin kuunteluun kännykkäänsä, johon liittyen totean että tiedän paljon ihmisiä jotka tekevät niin. Omalla kännykällänikin voi kai niin tehdä, mutta en ole koskaan koittanut. Tämän jälkeen jutellaan lyhyesti Blueraystä, johon totean kantani mukaisesti etten välttämättä halua hankkia Bluerayhin liittyvää kamaa ollenkaan pitkään aikaan.. eli niin kauan kunnes on aivan pakko niin en kyllä Blueraytä aio käyttää.

Lähdettiin siis katselemaan elektroniikka-osastoa, mutta emme varsinaisesti etsineet sieltä mitään ihmeellisempää. Kunhan käveltiin ympäriinsä, ja todettiin lähes yhteen ääneen että tarpeeksi mitään oikein kattavaa valikoimaa erinäisestä kamasta siellä ei ollut, mutta aina muutama aina kutakin merkkiä ja laitetta löytyi.

Iltapäivä alkoi pikkuhiljaa käynnistymään kohti iltaa, eli kello taisi olla about siinä viiden aikoihin kun tuon kyseisen kauppakeskuksen kiertely oli ohitse. Päätettiin siinä sitten että lähdettäisiin pikkuhiljaa omille teillemme, sillä kello oli kuulemma jo niin paljon että Marikan täytyi lähteä kotiin ruokkimaan kissansa. Itse en nyt juuri muista että mihin sanoin minulla olevan kiire, mutta muistaakseni huomautin taas ainakin sympaattisuutta hakien että "aivan, sehän on tärkeä homma" tai jotain sinne päin.

Päädyimme siis jälleen rautatieaseman läheisyyteen, josta Marika lähti sitten omille teilleen. Hän sanoi minulle jatkuvuuden kannalta sopivasti että "heippa nyt sitte, ja soitellaan.. moi moi!" tai jotain sinne päin, jonka jälkeen lähti sitten. Itsehän lähdin myös odottamaan raitiovaunua kohti majapaikkaa, ja tavallaan olin hyvilläni että tämä varsinainen ensitapaamisemme oli mennyt niinkin hyvin. Yllättävää se oli ainakin ollut.

Noh, lähdinpä sitten kohti majapaikkaani täällä. Mietin hetkellisesti sitä että mitä nyt seuraavaksi tulisi tapahtua? En minä asu tässä kaupungissa, enkä oikeastaan tiedä että mikä todella oli tämän Marikan tarjouksen takana? Oliko se kenties niin vilpitöntä kuin arvelin? Haluaisinko kaukosuhteen hänen kanssaan? Toistaiseksi, myönnettäköön, en ole ainakaan pitänyt häntä mitenkään erityisen kiinnostavana ihmisenä, jona minun on melkeinpä jotakuta pidettävä jotta häneen ihastun tai rakastun.. tai kiinnostun. Minulla ei ole oikeastaan vielä edes hänen MSN-osoitettakaan, vaikka tiedän hänellä sellaisen olevan. Kenties vielä en ole niin sisäpiirissä, jotta se minulle suotaisiin, enkä oikeastaan edes tiedä että haluanko koskaan ollakaan.

Tällaiset tapaukset elämässäni ovat aikalailla enigmaattisia monella tapaa. Arvioin ihmisten salattuja, mahdollisia agendoja useastikin - Marika on kai nyt vain eräs uusimmista kohteistani. No, olihan minulla ihan hauskaakin hänen kanssaan vaikka emme kyllä tehneet juurikaan mitään muuta kuin jutelleet melkolailla pintapuolisesti vähän kaikenlaisesta. Kieltämättä pari viikkoa sitten ensitapaamiseni aikoihin hän vaikutti hetkellisesti kiinnostavammalta tyypiltä kuin nyt tämän jälkeen.

No, tilannehan on edelleen kehittämisillään, joten on turha sanoa vielä mitään. En kuitenkaan usko, enkä edes haluakaan välttämättä että tästä tulee mitään muutamaa ystävällismielistä tapaamista lukuunottamatta.