"Ei jaksais"

Hyi helvetti mikä olo! Päätä särkee kuin sitä olisi moukaroitu jollain vasaralla, ja vatsassa kiertää. Olenkohan syönyt jotakin todella väärää?

Kävin työkkärissä tänään. Vastaanotto oli tylyn ynseänköä. He kehottivat minua lähinnä käyttämään omaa aktiviisuuttani mikäli haluan itselleni työpaikan etsiä opiskelujen ohelle. Blaa Blaa. Samaa paskaa eri päivä. On minulla sentään jo ainakin kaksi paikkaa johon ajattelin soittaa ja kysyä.

Aamulla oli todella huono olo, niin kuin alussa mainitsinkin. Epäilisin että olen varmaan syönyt/juonut jotain todella sopimatonta. Koko päivän olenkin vain lähinnä makaillut King Size - sängyssäni, ja yrittänyt lukea lävitse Arto Paasilinnan Hirttämättömien Lurjusten Yrttitarhaa. Hyvä kirja näin huonoon oloon.

Uskoisin että tämä huono olo juontaa juurensa todella perseelleen menneeseen unirytmiini. Te, hyvät lukijat, tulette nyt kauhistumaan kuullessanne tämän: menen nukkumaan yleensä noin klo 01:30-02.00, jonka jälkeen saatan herätä muutaman tunnin päästä uudelleen. Tämän jälkeen pyristelen hereille melkein kahteentoista aamulla. Sitten menen taas nukkumaan - ja herään joskus kuuden tai kahdeksan aikoihin illasta. Eipä ihme että hiukan alkaa tämä psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus nimeltänsä herra B. vähän hajoilemaan käsiin. Muistutan myös että koulupäivinä sitten tämä unirytmi ei pelaa ollenkaan, vaan repäisen itseni sängystä ylös yleensä kahden tai kolmen tunnin yöunen jäljiltä, ja rynnistän kouluun kuin perseeseen ammuttu karhu. Tämä rytmi on armeijakurin murtumisen syytä - nimittäin armeijassa ollessani heräilin aina aikaisin ja olin viimeistään klo 23.oo sängyssä kuorsaamassa joka päivä. Kun pääsin armeijasta, kuri repesi totaalisesti: menin nukkumaan milloin halusin ja ensimmäiset päivät vain katselin leffoja aamuviiteen pelaillen konsoli/PC-pelejä kuin mikäkin känninen simpanssi. Peliteollisuuden syytä tämäkin, siis totta kai.

Aamulla oli myös ensimmäistä kertaa elämässäni rytmihäiriöitä. SIIS HOLY FUCKING SHIT! MY HEART IS GOING PASS OUT! Tai no ehkä ei ihan noin dramaattisesti - mutta niitä oli kymmeniä tunnin sisään, jonka arvelisin johtuneen väsymyksestä. Tai no, lähinnä siitä että "body" ei oikein kestä tällaista elämänrytmiä, missä nukutaan täysin päinvastaisessa järjestyksessä ja sitten vielä joka päivä juostaan lenkkejä ja nostellaan painoja. Kyllä se on aivan oikein päätelty kun sanotaan että yöt ovat nukkumista varten. Niin niiden tosiaankin pitäisi olla, muussa tapauksessa nuoren terveen miehen sydän voi räjähtää tuhannen kappaleiksi.

Näin taas yöllä epämääräisiä unia jostain likasta. Tyypillistä. Alan kyllä pikku hiljaa olemaan jo tässä pisteessä. Eipä silti, olen edelleen päällisin puolin ihan tyytyväinen että nyt en seurustele kenenkään kanssa - olen edelleen tienristeyksessä elämässäni, ja väärän suunnan ottaminen erottaa minut sitten potentiaalisesta seurustelukumppanistani joka tapauksessa henkisesti ja/tai fyysisesti.