Aamut ovat pieni kuolema -

Heräilin tänään joskus kahdeksan aikoihin. Sikäli yllättävää että heräsin niinkin aikaisin, ja tunnen itseni jopa levänneeksi siitä huolimatta että menin nukkumaan vasta kahden aikoihin yöllä. Herättyäni pyörin oikeastaan sängyssä vielä yhdeksään asti. Katselin sängyn pohjalta tumman yön muuntautumista jälleen päiväksi valoaste kerrallaan. Kuuntelin talostani kantautuvia aamuisia ääniä: lähinnä vain ovien avaamisia ja sulkemisia. Kaukaisia kävelyaskelia, postiluukun kolahduksia. Samalla kun kuuntelin muun maailman yleistä elämänmenoa, tuli mietittyä vähän kaikenlaista elämänsä varrelta. Syy miksi alotin tämän syvän metafyysisen pohdiskelun oli yksinkertaisesti se, että hetkellisesti luin eteenpäin vierelläni makaavaa A. Paasilinnan teosta nimeltään Hirtettyjen Lurjusten Yrttitarha. Siinä kohdassa missä parhaillani olin niin kaksi kirjan henkilöä ajeli moottoripyörällä Piippolaan. En tiedä että sanooko moinen paikkakunta mitään, mutta itselleni se sanoo paljonkin: olen nimittäin käynyt siellä varmaan noin sata kertaa. Tosin hyvinkin pikaisesti. Syy miksi kävin siellä pikaisesti ja usein oli se että armeijassa lomakuljetusbussit ajoivat aina sen kautta. Muistan aina odottaneeni paluumatkallamme kiihkeästi Piippolan rajakyltin ohittamista. Se nimittäin tiesi ettemme olisi enää kaukana Kajaanista, ja täten pääsisi pian mm. kuselle ja porisemaan paskaa palvelustoverien kanssa. Nyt kun miettii, niin olen oikeastaan käynyt aika useissa paikoissa Suomemme maassa. Olen nähnyt Kainuun, Pohjanmaan, Etelä-Suomen ja osia itäisestäkin Suomineidosta. Lappiin enkä Turun alueelle oli vielä juurikaan kerennyt. All in good time.

Yö meni aika pitkäksi muutaman tyypin kanssa netissä jutellessa niitä ja näitä. Toinen näistä oli exäni nykyinen, ja täytyy sanoa että hauska veikkohan tuo on. Todella rento. Varmasti rennompi ja luonnollisempi kuin minä voin koskaan ollakaan.

No joo, aamupalaksi kerrankin omien standardieni mukaan hiukan laadukkaampaa mättöä: jo perinteeksi muodostunutta Mysliä, Teetä ja 1 kappale Fazerin Juustosämpylöitä. Tämä oli kyllä nyt sopivan maittava aamiainen pitkästä aikaa. Puuroakaan en ole vähään aikaan myöskään syönyt, sillä en ole vain jaksanut. Tämän Myslin suhteen täytyy kyllä sanoa, että voisi alkaa olla aika kenties vaihtaa myslin laatua pitkästä aikaa. Tämä Lidlistä saatava "Goody Special Muesli" on yllättäen suosikkini: siinä on tarpeeksi kaikenlaista tavaraa pelkkien leseiden ohella. Kyseisessä myslissä on nimittäin kuivattua Ananasta, banaania, Kookosta sekä Papayaa. Herkullista ja hedelmäisen maukasta. Monissa muissa mysleissähän tätä kaikkea ei ole - ja jotenkin tuntuu että suurin osa mysleistä todellakin maistuu joltain kaninruoalta suurimman osan ajasta. Tämä kuitenkin tekee poikkeuksen.

Hmm.. Tässä jälleen yksi aihe mikä tuli mieleen aamulla sängyssä maatessani. Älkää pahoittako mieltänne.

Minulla on ollut jo pitkään teoria.

Uskon että se mitä sanotaan naisen kumppanin etsimisestä on totta. Ja mitäkö siitä tarkalleen ottaen sanotaan? Noh, olette varmasti kuulleet sen väittämän että nainen hakee usein seurustelukumppanikseen isäänsä joko suuresti tai vähän muistuttavaa. Minä väitän että tämä on totta. Omat empiiriset havaintoni ovat osoittaneet nyt kahden naisen kohdalla tämän olevan totta.

Kenties se tapahtuu vaistomaisesti - kenties joidenkin kohdalla se on täysin tarkoituksellistakin. Väitän kuitenkin että jotkut naiset etsivät joko vaistomaisesti tai tahallaan mahdollisimman paljon isäänsä muistuttavaa henkilöä seurustelukumppanikseen. Syynä tähän on se että ko. nainen hakee turvallisuutta ja "tutunomaisuutta", ja isä (tai vaiht.eht. isähahmo) on tuonut useimmiten sitä tämän naisen elämään. On helpompaa mukautua tutunomaisen henkilön persoonaan, kuin yrittää mukautua sellaisen ihmisen persoonaan joka on monella tapaa täysin vieras. Kenties siis pariutuminen onkin tosiasiassa totta sen väittämän määrin mikä toteaa että se on pitkälti kiinni vain biologisista seikoista - eikä niinkään tunne-elämän spontaanisuudesta.

Huusin Huuto.netistä kaksi Paasilinnan teosta. Tai pikemminkin jätin niihin tarjouksen. Toivon mukaan saan ne, vaikka toiseen niistä oli joku pälli esitellyt kysymyksiä ko. kirjan painovuodesta. Tuli ehkä heitettyä tarjous vähän liian aikaisin - olisi pitänyt varmaan vaan brutaalisti hiiviskellä molempien kirjojen sulkemisaikaan asti taustalla sitten viimeisillä minuuteilla iskeä kiinni. Noh, 24. päivä tätä kuuta se sitten selviää. Hopes up.