Stuff bought from Lidl
Ostoskassi x2 0,24€
Rasvaton maito 0,55€
Dipmix laj. 0,98€
Dipmix laj. 0,98€
Jogurtti laj. x2 3,58€
Krakovanmakkara 1,99€
Täytelakritsi 1,19€
Kermaviili Naturis x3 1,179€
Caramel -patukka 2,79€
Patonki lajitelma 2,79€
Ranskalaiset 1,49€
Cevapcici 4,00€
Pitaleipä 0,99€
Seitifilee 4,00€
SUMMA: 25,94
KÄTEINEN: 40,00
Books read:
Paasilinna, Arto: Liikemies Liljeroosin Ilmalaivat
Karttunen, Helinä - Ranta, Ulla: Popol Vuh
Things to buy:
Kenkäharja
Kattila
Books that have to be read:
De Sade, Markiisi: Justine
Hemingway, Ernest: A Farewell to Arms
Other stuff to do
Call the university about the starting date of the studies
Find timetables for the Seinäjoki/Vaasa regional trains
Find timetables for the busses to and from Kauhava to Vaasa and vice versa
Tuesday, August 29, 2006
Monday, August 28, 2006
Kahden kunnan loukku
Viikonloppuni meni taas sopivasti Kauhavalla.
Siivosimme asuntoni, joka ei oikeastaan ollut kovinkaan likainen, vaan se oli mitä varmemminkin siistitty viime käyttäjien tai 'ihanaisen' kiinteistöhoitajan toimesta (jotta menisi paremmin kaupaksi). Ostimme myös kaksi ensimmäistä huonekalua: keittiöön pöydän ja kenkätelineen. Muutaman viikon sisällä pitäisi sitten sohvakin ilmestyä.
Anyway, saadessani asunnon avaimet perjantaina, oli meininki kyllä aika hämärää. Saavuttuani nimittäin asuntooni, huomasin että sovittua jääkaappia ei ollut lainkaan ! Ja mikä ihmeellisintä, tämä nimettömäksi jäävä naispuolinen isännöitsijä/kiinteistönhoitaja sitten ilmoitti, että kyseinen laite oli "lainassa". Odottelimme sitten tyttöystäväni kanssa hiukan alle tunnin, jonka jälkeen uusi jääkaappi ajettiin pihaan ja kannettiin sisään. Tässä ei kai ole sinänsä mitään erikoista, mutta minua kuitenkin hieman ihmetyttää se, että joku lainailee jääkaappeja varsin hämäränoloisille Kauhavalaisille vuokra-asunnosta(ni).
Toinen talossa kuohuttava asia oli myös sen ullakko. Meille nimittäin luvattiin, että ullakolla oli säilössä jonkinlaiset pariovet olohuoneeseeni, ja ne sai hakea pois mikäli tahtoi. Noustuamme rappukäytävää pitkin ullakolle, saimme kuitenkin eteemme aikamoisen näyn: Varsovan ghettoa ja luolaa muistuttavat olosuhteet kätkivät sisäänsä jonkinlaiset varastot seinillä erotettuina. Kaiken perällä oli kuitenkin helvetisti kärpäsiä - sekä kuollut lintu.
Poistuimme "ullakolta" pikavauhtia, ja päätimme että nämä meille luvatut pariovet saivat jäädä sinne ihan suosiolla. Lähinnä minua kävi sääliksi lintua, jota ei oltu ehditty haudata. I'll probably do it myself in a week if nobody else will.
Nyt kuitenkin muutama kuva:
Siivosimme asuntoni, joka ei oikeastaan ollut kovinkaan likainen, vaan se oli mitä varmemminkin siistitty viime käyttäjien tai 'ihanaisen' kiinteistöhoitajan toimesta (jotta menisi paremmin kaupaksi). Ostimme myös kaksi ensimmäistä huonekalua: keittiöön pöydän ja kenkätelineen. Muutaman viikon sisällä pitäisi sitten sohvakin ilmestyä.
Anyway, saadessani asunnon avaimet perjantaina, oli meininki kyllä aika hämärää. Saavuttuani nimittäin asuntooni, huomasin että sovittua jääkaappia ei ollut lainkaan ! Ja mikä ihmeellisintä, tämä nimettömäksi jäävä naispuolinen isännöitsijä/kiinteistönhoitaja sitten ilmoitti, että kyseinen laite oli "lainassa". Odottelimme sitten tyttöystäväni kanssa hiukan alle tunnin, jonka jälkeen uusi jääkaappi ajettiin pihaan ja kannettiin sisään. Tässä ei kai ole sinänsä mitään erikoista, mutta minua kuitenkin hieman ihmetyttää se, että joku lainailee jääkaappeja varsin hämäränoloisille Kauhavalaisille vuokra-asunnosta(ni).
Toinen talossa kuohuttava asia oli myös sen ullakko. Meille nimittäin luvattiin, että ullakolla oli säilössä jonkinlaiset pariovet olohuoneeseeni, ja ne sai hakea pois mikäli tahtoi. Noustuamme rappukäytävää pitkin ullakolle, saimme kuitenkin eteemme aikamoisen näyn: Varsovan ghettoa ja luolaa muistuttavat olosuhteet kätkivät sisäänsä jonkinlaiset varastot seinillä erotettuina. Kaiken perällä oli kuitenkin helvetisti kärpäsiä - sekä kuollut lintu.
Poistuimme "ullakolta" pikavauhtia, ja päätimme että nämä meille luvatut pariovet saivat jäädä sinne ihan suosiolla. Lähinnä minua kävi sääliksi lintua, jota ei oltu ehditty haudata. I'll probably do it myself in a week if nobody else will.
Nyt kuitenkin muutama kuva:
Olohuoneeni + parveke.
Eteinen + näkymä keittiöön
Thursday, August 24, 2006
Muistilista V.0.7. Panto ja Potto
Stuff bought from Lidl
Juustopasta-ateria 0,99€
Ostoskassi 0,12€
Sienipasta-ateria 0,99€
Juustopasta-ateria 0,99€
Cordon Bleu 2,49€
Ranskalaiset 1,49€
Dipmix laj. 0,79 €
Kermaviili Naturis 0,39€
Yhteensä 9,24€
Käteinen 20,00€
Stuff that I have to remember to bring with me to Kauhava
DVD-player
"Fuku Jockey" - sticks
Toothbrush
Shaving kit
Two books of free choice
Juustopasta-ateria 0,99€
Ostoskassi 0,12€
Sienipasta-ateria 0,99€
Juustopasta-ateria 0,99€
Cordon Bleu 2,49€
Ranskalaiset 1,49€
Dipmix laj. 0,79 €
Kermaviili Naturis 0,39€
Yhteensä 9,24€
Käteinen 20,00€
Stuff that I have to remember to bring with me to Kauhava
DVD-player
"Fuku Jockey" - sticks
Toothbrush
Shaving kit
Two books of free choice
Ei hyvää päivää
Tänään oli taas sitten sellainen päivä, että kieltämättä ei olisi pahemminkaan kannattanut herätä ollenkaan.
Huuto.netin kaupustelussa joku valopää alkoi availemaan kitaansa eräässä kohteessani, jonka jälkeen siitä vittuuntuneena lähetin moiselle paskiaiselle varsin tiukan sähköpostin asiasta. Tämä nk. "hintapoliisi" kuitenkin piti asiattomia kommenttejaan aivan oikeutettuina, ja alkoi paasaamaan minulle siitä, kuinka kyseinen kauppa johti ihmisiä harhaan ja kuinka huijasin heitä älyttömillä hintapyynnöilläni. Onneksi kuitenkin ilmoitin hänestä ylläpidolle.
Myös asuntoni virallistaminen tuli.. Noh, viralliseksi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että isännöitsijän lupaamaa vuokrakuittia ei ole vielä tullut faksin välityksellä, vaikka niin luvattiin. Toivottavasti se huomenna tulee, sillä muussa tapauksessa en millään ehdi maksamaan vuokraani sovittuun perjantaihin mennessä, kun pitäisi ottaa osaa siihen kuntotarkistukseenkin. Tyttöystäväni mukaan, jolla sattuu olemaan sama isännöitsijä, tämä henkilö ei ole tunnettu mitenkään erityisesti nopeudestaan - eikä kuulemma myös rehellisyydestäänkin. Täytynee siis olla tämän uuden tuttavuuden kanssa varsin valppaana. Tyttöystäväni päätti muuten ostaa sängyn asuntoomme, sillä alunperin suunnitelma(mme) oli ostaa muutamia patjoja makuuhuoneeseen, joilla sitten nukuttaisiin sen aikaa, kunnes tuon kaiken lopun rojun täältä pois, ja ostamme hiukan parempaa nukkumis-materiaalia. Hyvä kuitenkin, että nyt saammekin ihan hyvä ilmasängyn, ettei tarvitse maata melkein lattialla joka yö. Voinee olla, että en taida pistää ollenkaan rahaa sänkyyn vähään aikaan, sillä tuossa nukkuu jo varsin hyvin muutenkin. A problem solved.
Huuto.nettiin palatakseni, voitakoon sanoa että tuli tehtyä pienet kaupat: yksi jo kauan myynnissä ollut veitsi meni ihan kohtuullisella hinnalla kaupaksi. Vielä en kuitenkaan ole rahoja saanut, vaan tässä odottelen niiden saapumista tililleni mahdollisimman pian. Varjopuolena tälle pienelle onnistumiselle on kuitenkin se, että jälleen kerran pitäisi alkaa tarpomaan postiin, jotta yksi hyväkäs saisi jopa viisi euroa maksaneet kolme peliään kotiinsa. Hiukka kyllä vituttaa, sillä moinen kaveri näyttää epäilevän rehellisyyttäni: hän totesi tarkastavansa pelien kunnon ja sisällön ennen, kuin antaisi minkäänlaista palautetta. Kenties kuvittelen omiani, mutta kertaakaan ennen minulla ei tällaista asiakasta ole ollut, mutta kukapa tietää mikäli tämäkin on vain joku hänen normaaleista toimintatavoistaan.
Sain myös postia Vaasasta: minulle annettiin mahdollisuus liittyä Vaasan yliopiston kieltenopiskelijoiden ainejärjestöön, eli Övertäjät RY:n. Jäsenetuihin en ole niin tutustunut, mutta luulenpa että kunhan pääsen opiskelujeni alkuun, niin tuskinpa tuo haittaakaan tekisi, mikäli siihen liittyisin. Tutkin kuitenkin asiaa hiukan myöhemmin.
Nyt, uskokaa tai älkää: kello tulee kaksi yöllä (!!) ja minun pitää mennä syömään !!
Huuto.netin kaupustelussa joku valopää alkoi availemaan kitaansa eräässä kohteessani, jonka jälkeen siitä vittuuntuneena lähetin moiselle paskiaiselle varsin tiukan sähköpostin asiasta. Tämä nk. "hintapoliisi" kuitenkin piti asiattomia kommenttejaan aivan oikeutettuina, ja alkoi paasaamaan minulle siitä, kuinka kyseinen kauppa johti ihmisiä harhaan ja kuinka huijasin heitä älyttömillä hintapyynnöilläni. Onneksi kuitenkin ilmoitin hänestä ylläpidolle.
Myös asuntoni virallistaminen tuli.. Noh, viralliseksi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että isännöitsijän lupaamaa vuokrakuittia ei ole vielä tullut faksin välityksellä, vaikka niin luvattiin. Toivottavasti se huomenna tulee, sillä muussa tapauksessa en millään ehdi maksamaan vuokraani sovittuun perjantaihin mennessä, kun pitäisi ottaa osaa siihen kuntotarkistukseenkin. Tyttöystäväni mukaan, jolla sattuu olemaan sama isännöitsijä, tämä henkilö ei ole tunnettu mitenkään erityisesti nopeudestaan - eikä kuulemma myös rehellisyydestäänkin. Täytynee siis olla tämän uuden tuttavuuden kanssa varsin valppaana. Tyttöystäväni päätti muuten ostaa sängyn asuntoomme, sillä alunperin suunnitelma(mme) oli ostaa muutamia patjoja makuuhuoneeseen, joilla sitten nukuttaisiin sen aikaa, kunnes tuon kaiken lopun rojun täältä pois, ja ostamme hiukan parempaa nukkumis-materiaalia. Hyvä kuitenkin, että nyt saammekin ihan hyvä ilmasängyn, ettei tarvitse maata melkein lattialla joka yö. Voinee olla, että en taida pistää ollenkaan rahaa sänkyyn vähään aikaan, sillä tuossa nukkuu jo varsin hyvin muutenkin. A problem solved.
Huuto.nettiin palatakseni, voitakoon sanoa että tuli tehtyä pienet kaupat: yksi jo kauan myynnissä ollut veitsi meni ihan kohtuullisella hinnalla kaupaksi. Vielä en kuitenkaan ole rahoja saanut, vaan tässä odottelen niiden saapumista tililleni mahdollisimman pian. Varjopuolena tälle pienelle onnistumiselle on kuitenkin se, että jälleen kerran pitäisi alkaa tarpomaan postiin, jotta yksi hyväkäs saisi jopa viisi euroa maksaneet kolme peliään kotiinsa. Hiukka kyllä vituttaa, sillä moinen kaveri näyttää epäilevän rehellisyyttäni: hän totesi tarkastavansa pelien kunnon ja sisällön ennen, kuin antaisi minkäänlaista palautetta. Kenties kuvittelen omiani, mutta kertaakaan ennen minulla ei tällaista asiakasta ole ollut, mutta kukapa tietää mikäli tämäkin on vain joku hänen normaaleista toimintatavoistaan.
Sain myös postia Vaasasta: minulle annettiin mahdollisuus liittyä Vaasan yliopiston kieltenopiskelijoiden ainejärjestöön, eli Övertäjät RY:n. Jäsenetuihin en ole niin tutustunut, mutta luulenpa että kunhan pääsen opiskelujeni alkuun, niin tuskinpa tuo haittaakaan tekisi, mikäli siihen liittyisin. Tutkin kuitenkin asiaa hiukan myöhemmin.
Nyt, uskokaa tai älkää: kello tulee kaksi yöllä (!!) ja minun pitää mennä syömään !!
Tuesday, August 22, 2006
Kiikun Kaakun
No nyt on taas yö.
Ilta on mennyt ihan suhteellisen hyvin: söin Lidlin jogurttia, katsoin kolmosen leffan ja sain vihdoinkin pakattua erään huuto.netin asiakkaan tuotteet. Huomenna pitäisi sitten viedä kyseinen paketti postiin, ja mikäli huvittaa, niin hakea samasta "lafkasta" se toinen paketti pois. Vituttaa kyllä tämän paikan joustamattomuus.
Outoa on myös se, että kyseinen minulle kuuluva paketti on ilmeisesti postin toimesta määrätty kirjatuksi paketiksi. Keskustellessani lähettäjän, eli setäni kanssa, hän kuitenkin totesi että ei ollut missään vaihessa ainakaan laittanut sitä eteenpäin kirjattuna. Thus we can draw the conclusion, että Suomen "ihana" posti sitten päätti työntää sen tänne kirjattuna. Että vituttaa.
Anyway, viime aikoina ei ole oikein jaksanut tehdä taas mitään. Huutonetin kaupat kokivat hienoisen noususuhdanteen tänään, kun joku osti kolme halpaa peliä viidellä eurolla. Muuten kuitenkin voitakoon sanoa, että kukaan ei ole pahemminkaan mitään ostellut, vaan hiljaista on ollut. Voi tietty olla, että myymilleni tavaroille ei oikeastaan ole vielä minkäänlaista sesonkia edessä. Tai, sitten kukaan ei vain halua niitä joko hintojensa tai jonkun muun ansiosta.
Sanottakoon, että vielä keväällä kauppa kävi niin vilkkaasti, että rahaa riitti työntää vaikka lattianraoista sisään. Nyt kuitenkin isoin voitto jonka olen tehnyt on ollut suurudeltaan 20 €. Yhteensä olen tehnyt kauppaa tämän syksyn aikana 90€ arvosta. Se on aika keskitasoa, vaan täytyypä toivoa, että jonkinlainen viime kevääseen verrattavissa oleva virtaus tavaroitani kohtaan iskisi pian. Vieläkin vituttaa se, että eräs nk. "vitun akka" viime keväänä huusi minulta kirjoja 20 € arvosta: hän kuitenkin ehti häslätä maksun kanssa reilusti yli kuukauden, jonka jälkeen sitten annoin hänelle negaa ja annoin kaupan olla. Hänen väitteistään huolimatta rahat eivät koskaan saapuneet tililleni. Kirjat jäivät paketoituina odottamaan tuonne hyllyyn, jossa ne ovat vieläkin.
Tältä syksyltä huuto.netin kaupustelu on ollut aika hiljaista. Mitään rahaa en ole oikeastaan saanut säästöön, sillä juoksevat kulut ovat vieneet kaiken mennessään. Nytkään minkäänlainen nk. "säästö-kampanja" ei ole onnistunut aivan odotetusti, sillä rahaa on mennyt todella paljon kaikkeen muuhunkin. Eipä tällä internetin huutokaupustelulla oikeastaan elä, vaan pikemminkin kyse on usein siitä, että jos joskus onnistaa vähän isompi kauppa, niin se on sitten jo puhdasta onnea. Ainakin minun kohdallani.
Tilini on myös aika huvittava paikka: jos joku seuraisi sen statusta viikottain, huomaisi hän varmasti aika pelottaviakin vaihteluita sen statuksessa. Toisinaan se on aivan täynnä rahaa, kun taas toisella hetkellä viikkoa muutama euro kilisee sen pohjilla. Vanha sanonta "se mikä soittaen tulee, laulaen lähtee" tjsp. pätee tähän siis aivan erinomaisesti.
Tarkoitukseni oli oikeastaan keräillä rahaa tämän syksyn aikana uuden asuntoni sisustukseen. Hah, it failed. Rahaa on tullut niin huonosti, että näillä hiluilla ei saisi edes yhtä jakkaraa, mikäli tarve tulisi. Luultavinta onkin, että yritän suoraan sanoen pummata rahaa vanhemmiltani sisustukseen, mikäli mahdollista. Tämä on kuitenkin hiukan epävarmaa.
Minä lähden tästä nyt juomaan taas Cappuccinoa.. Ostin "Amaretton" makuista.. Hah !!
Ilta on mennyt ihan suhteellisen hyvin: söin Lidlin jogurttia, katsoin kolmosen leffan ja sain vihdoinkin pakattua erään huuto.netin asiakkaan tuotteet. Huomenna pitäisi sitten viedä kyseinen paketti postiin, ja mikäli huvittaa, niin hakea samasta "lafkasta" se toinen paketti pois. Vituttaa kyllä tämän paikan joustamattomuus.
Outoa on myös se, että kyseinen minulle kuuluva paketti on ilmeisesti postin toimesta määrätty kirjatuksi paketiksi. Keskustellessani lähettäjän, eli setäni kanssa, hän kuitenkin totesi että ei ollut missään vaihessa ainakaan laittanut sitä eteenpäin kirjattuna. Thus we can draw the conclusion, että Suomen "ihana" posti sitten päätti työntää sen tänne kirjattuna. Että vituttaa.
Anyway, viime aikoina ei ole oikein jaksanut tehdä taas mitään. Huutonetin kaupat kokivat hienoisen noususuhdanteen tänään, kun joku osti kolme halpaa peliä viidellä eurolla. Muuten kuitenkin voitakoon sanoa, että kukaan ei ole pahemminkaan mitään ostellut, vaan hiljaista on ollut. Voi tietty olla, että myymilleni tavaroille ei oikeastaan ole vielä minkäänlaista sesonkia edessä. Tai, sitten kukaan ei vain halua niitä joko hintojensa tai jonkun muun ansiosta.
Sanottakoon, että vielä keväällä kauppa kävi niin vilkkaasti, että rahaa riitti työntää vaikka lattianraoista sisään. Nyt kuitenkin isoin voitto jonka olen tehnyt on ollut suurudeltaan 20 €. Yhteensä olen tehnyt kauppaa tämän syksyn aikana 90€ arvosta. Se on aika keskitasoa, vaan täytyypä toivoa, että jonkinlainen viime kevääseen verrattavissa oleva virtaus tavaroitani kohtaan iskisi pian. Vieläkin vituttaa se, että eräs nk. "vitun akka" viime keväänä huusi minulta kirjoja 20 € arvosta: hän kuitenkin ehti häslätä maksun kanssa reilusti yli kuukauden, jonka jälkeen sitten annoin hänelle negaa ja annoin kaupan olla. Hänen väitteistään huolimatta rahat eivät koskaan saapuneet tililleni. Kirjat jäivät paketoituina odottamaan tuonne hyllyyn, jossa ne ovat vieläkin.
Tältä syksyltä huuto.netin kaupustelu on ollut aika hiljaista. Mitään rahaa en ole oikeastaan saanut säästöön, sillä juoksevat kulut ovat vieneet kaiken mennessään. Nytkään minkäänlainen nk. "säästö-kampanja" ei ole onnistunut aivan odotetusti, sillä rahaa on mennyt todella paljon kaikkeen muuhunkin. Eipä tällä internetin huutokaupustelulla oikeastaan elä, vaan pikemminkin kyse on usein siitä, että jos joskus onnistaa vähän isompi kauppa, niin se on sitten jo puhdasta onnea. Ainakin minun kohdallani.
Tilini on myös aika huvittava paikka: jos joku seuraisi sen statusta viikottain, huomaisi hän varmasti aika pelottaviakin vaihteluita sen statuksessa. Toisinaan se on aivan täynnä rahaa, kun taas toisella hetkellä viikkoa muutama euro kilisee sen pohjilla. Vanha sanonta "se mikä soittaen tulee, laulaen lähtee" tjsp. pätee tähän siis aivan erinomaisesti.
Tarkoitukseni oli oikeastaan keräillä rahaa tämän syksyn aikana uuden asuntoni sisustukseen. Hah, it failed. Rahaa on tullut niin huonosti, että näillä hiluilla ei saisi edes yhtä jakkaraa, mikäli tarve tulisi. Luultavinta onkin, että yritän suoraan sanoen pummata rahaa vanhemmiltani sisustukseen, mikäli mahdollista. Tämä on kuitenkin hiukan epävarmaa.
Minä lähden tästä nyt juomaan taas Cappuccinoa.. Ostin "Amaretton" makuista.. Hah !!
Monday, August 21, 2006
Muistilista V.0.6. Lidlin natsi-turismi
Stuff bought from Lidl
Pakastepatonki 0,99€
Chow Mein - nuudeli 0,99 €
Cappucino - Jauhe 1,99 €
Jogurtti laj. 1,79€
Cordon Blue 2,49€
Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Tonnikalahiutale 0,49€
Ranskalaiset 1,49€
Perunamuusijauhe 1,49€
Summa 16,39 €
Käteinen 20,00 €
Stuff that has to be found
The ruler that's in better condition, so the old one I "borrowed" from school a year ago can be thrown away.
Pakastepatonki 0,99€
Chow Mein - nuudeli 0,99 €
Cappucino - Jauhe 1,99 €
Jogurtti laj. 1,79€
Cordon Blue 2,49€
Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Tonnikalahiutale 0,49€
Ranskalaiset 1,49€
Perunamuusijauhe 1,49€
Summa 16,39 €
Käteinen 20,00 €
Stuff that has to be found
The ruler that's in better condition, so the old one I "borrowed" from school a year ago can be thrown away.
The human Zoo
Asuntoasiaa
Näyttää taas siltä, että pitää lähteä mahdollisuuksien mukaan käymään Kauhavalla tämän viikon perjantaina. Syynä on se, että minun pitää lähteä valvomaan että tulevan asuntoni kuntotarkastus suoritetaan perusteellisesti. Asia sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä isännöitsijä sattuu myös toimimaan samassa toimessa tyttöystäväni asunnolla, ja on valitettavasti tunnettu hieman kitsaana henkilönä. Ja tällä kitsaalla tarkoitan sitä, että kuulemani mukaan tämä isännöitsijä ei suostu ainakaan vapaaehtoisesti merkitsemään asunnon vikoja raporttiinsa ellei niistä itse mainita.
Tässä kaksiossa, syystä että se on vanha, sattuu olemaan ikävä kyllä hiukan huomautettavaakin. Mikäli nämä huomautukset, ja mahdolliset korjaukset eivät tule kuntotarkastusta koskevaan raporttiin, voi niiden korjausten maksaminen myöhemmin päätyä minun kontolleni. Olen suunnitellut asuvani kyseisessä kaksiossa ainakin n. 5 vuotta.
Hyvähän sinne on siis mennä, sillä kyseinen taloyhtiö voi myös olla pakotettu korjaamaan muutamat kaakelit vessan seinästä yms. yleistä huoltoa harjoittamaan. Nämä asiat siis täytyy hoitaa viikonlopulla, mikäli asunto nyt sitten tulee minulle. Mikä on kyllä aika todennäköistä.
Muuta sen ulkopuolella
Käväisin tuossa aamusella taas kaupassa Porvoon Lidlissä. Pistin merkille, että aamuisin kyseisen kaupungin kaduilla liikkuvat lähinnä vanhukset, jotka päätyvät jostain syystä Lidliin kaivelemaan kenkälaareja yms. alennuksesa olevia kamoja.
Meinasi taas alkaa vituttamaan oikein kunnolla, kun huomasin että Porvoon Lidlissä ei ollut näitä Kauhavan Lidlistä tuttuja pieniä sinisiä koreja (taaskaan). Tarjolla on ainoastaan helvetin isoja ostoskärryjä, jotka maksavat 0.50 - 1 € käyttäjälleen. Kun huomasin tämän, kiroillen meinasin jättää moisen kärryn "vuokraamisen", kun ystävällinen vanha pappa työnsi eteeni kärryn, ja sanoi että "otapa poika tuosta kärri, ettei tarvithe maksaa".
That was pretty good.
Tällä kertaa tuli jopa ostettua kaikki tarpeellinen. Jopa Lidlin hyvää jogurttia, jota on muuten aina tarjolla Kauhavalla, vaan ei viime viikolla Porvoossa, oli hyllyt pullollaan ! Sitä sitten tietenkin ostin.
Pakkasin tavarani ostoskasseihin, ja lähdin kävelemään pois Lidlistä, kun toinen äärimmäisen vitutuksen tunne valtasi minut: valtava ulkomaalainen turistibussi ajeli pitkin Maistraatinkatua, ja sieltä sitten koppavat ulkomaalaiset turistit pällistelivät meitä tavallisia kulkijoita. Epäilen, että kyseessä saattoi olla Saksalaisten turistien osasto, sillä mitenpä muuten ne olisivat tulleet katsomaan Lidliä. Kun ei viimeksi koko maailmaa saatu panssarein ja lentokonein, niin ainakin Lidlillä Euroopan herruus varmistettiin.
Itse en mielelläni menisi moisille kierto-ajeluille, sillä pidän niiden asetelmaa äärimmäisen alentavana: yksi joukko istuu bussissa, ja pällistelee ulos ikkunoista jonkun selostaessa mikrofonin ääressä turhuuksia. Mieleen tulee eläintarha, jonka keskelle ilmaantuu ihmisiä kierto-ajeluille katselemaan leijonia, antilooppeja taikka sitten krokotiilejä. Näytillähän mekin siellä olimme niille. Vittumaista on ajatella, kuinka jotkut koppavat rikkaat turistit pällistelevät minun tarpomistani pitkin katua autoistaan. Näytin moisille turisteille hyvin nirpeästi kieltä. Hih hih hih hih hih.
Tämän jälkeen minun piti sitten mennä taas vaihteeksi muiden kulkiyhteyksien ollessa hiukan niukilla kotiin bussilla. Tällä kertaa bussiin ilmestyi erästä entistä lukion matematiikan opettajaa muistuttava parrakas nainen (!) , joka mulkoili ympärilleen inhottavasti. Mikä kuitenkin iljettävintä, oli ilmeisesti joku nk. "karvaperse" istuskellut penkillä, jonne minä istahdin. Tämän karvaperseen vierailu ilmeni sillä, että penkki jossa istuin ja seuraavankin penkin noja olivat aivan täynnä epämääräisiä valkoisia ja harmaita karvoja ! Ne tarttuivat housuihini, jotka pyyhin pois hiljaa kiroillen.
Sitten kun pääsin kotiin, niin alkoi satamaan...
Ja niin edelleen.
Näyttää taas siltä, että pitää lähteä mahdollisuuksien mukaan käymään Kauhavalla tämän viikon perjantaina. Syynä on se, että minun pitää lähteä valvomaan että tulevan asuntoni kuntotarkastus suoritetaan perusteellisesti. Asia sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä isännöitsijä sattuu myös toimimaan samassa toimessa tyttöystäväni asunnolla, ja on valitettavasti tunnettu hieman kitsaana henkilönä. Ja tällä kitsaalla tarkoitan sitä, että kuulemani mukaan tämä isännöitsijä ei suostu ainakaan vapaaehtoisesti merkitsemään asunnon vikoja raporttiinsa ellei niistä itse mainita.
Tässä kaksiossa, syystä että se on vanha, sattuu olemaan ikävä kyllä hiukan huomautettavaakin. Mikäli nämä huomautukset, ja mahdolliset korjaukset eivät tule kuntotarkastusta koskevaan raporttiin, voi niiden korjausten maksaminen myöhemmin päätyä minun kontolleni. Olen suunnitellut asuvani kyseisessä kaksiossa ainakin n. 5 vuotta.
Hyvähän sinne on siis mennä, sillä kyseinen taloyhtiö voi myös olla pakotettu korjaamaan muutamat kaakelit vessan seinästä yms. yleistä huoltoa harjoittamaan. Nämä asiat siis täytyy hoitaa viikonlopulla, mikäli asunto nyt sitten tulee minulle. Mikä on kyllä aika todennäköistä.
Muuta sen ulkopuolella
Käväisin tuossa aamusella taas kaupassa Porvoon Lidlissä. Pistin merkille, että aamuisin kyseisen kaupungin kaduilla liikkuvat lähinnä vanhukset, jotka päätyvät jostain syystä Lidliin kaivelemaan kenkälaareja yms. alennuksesa olevia kamoja.
Meinasi taas alkaa vituttamaan oikein kunnolla, kun huomasin että Porvoon Lidlissä ei ollut näitä Kauhavan Lidlistä tuttuja pieniä sinisiä koreja (taaskaan). Tarjolla on ainoastaan helvetin isoja ostoskärryjä, jotka maksavat 0.50 - 1 € käyttäjälleen. Kun huomasin tämän, kiroillen meinasin jättää moisen kärryn "vuokraamisen", kun ystävällinen vanha pappa työnsi eteeni kärryn, ja sanoi että "otapa poika tuosta kärri, ettei tarvithe maksaa".
That was pretty good.
Tällä kertaa tuli jopa ostettua kaikki tarpeellinen. Jopa Lidlin hyvää jogurttia, jota on muuten aina tarjolla Kauhavalla, vaan ei viime viikolla Porvoossa, oli hyllyt pullollaan ! Sitä sitten tietenkin ostin.
Pakkasin tavarani ostoskasseihin, ja lähdin kävelemään pois Lidlistä, kun toinen äärimmäisen vitutuksen tunne valtasi minut: valtava ulkomaalainen turistibussi ajeli pitkin Maistraatinkatua, ja sieltä sitten koppavat ulkomaalaiset turistit pällistelivät meitä tavallisia kulkijoita. Epäilen, että kyseessä saattoi olla Saksalaisten turistien osasto, sillä mitenpä muuten ne olisivat tulleet katsomaan Lidliä. Kun ei viimeksi koko maailmaa saatu panssarein ja lentokonein, niin ainakin Lidlillä Euroopan herruus varmistettiin.
Itse en mielelläni menisi moisille kierto-ajeluille, sillä pidän niiden asetelmaa äärimmäisen alentavana: yksi joukko istuu bussissa, ja pällistelee ulos ikkunoista jonkun selostaessa mikrofonin ääressä turhuuksia. Mieleen tulee eläintarha, jonka keskelle ilmaantuu ihmisiä kierto-ajeluille katselemaan leijonia, antilooppeja taikka sitten krokotiilejä. Näytillähän mekin siellä olimme niille. Vittumaista on ajatella, kuinka jotkut koppavat rikkaat turistit pällistelevät minun tarpomistani pitkin katua autoistaan. Näytin moisille turisteille hyvin nirpeästi kieltä. Hih hih hih hih hih.
Tämän jälkeen minun piti sitten mennä taas vaihteeksi muiden kulkiyhteyksien ollessa hiukan niukilla kotiin bussilla. Tällä kertaa bussiin ilmestyi erästä entistä lukion matematiikan opettajaa muistuttava parrakas nainen (!) , joka mulkoili ympärilleen inhottavasti. Mikä kuitenkin iljettävintä, oli ilmeisesti joku nk. "karvaperse" istuskellut penkillä, jonne minä istahdin. Tämän karvaperseen vierailu ilmeni sillä, että penkki jossa istuin ja seuraavankin penkin noja olivat aivan täynnä epämääräisiä valkoisia ja harmaita karvoja ! Ne tarttuivat housuihini, jotka pyyhin pois hiljaa kiroillen.
Sitten kun pääsin kotiin, niin alkoi satamaan...
Ja niin edelleen.
Sunday, August 20, 2006
Muistilista V.0.5 Salmonella-mössö
Shopping list
Tuna
Marinoitu Kalkkunan rintafilee
Cappuccinoa
Pasta-ateria (juusto/sieni)
Lähdevesi
Lidlin Jogurtti
Perunamuussia
Tuna
Marinoitu Kalkkunan rintafilee
Cappuccinoa
Pasta-ateria (juusto/sieni)
Lähdevesi
Lidlin Jogurtti
Perunamuussia
Welcome back, Mr. B
Eilen palattuani Kauhavalta, jouduin pahaksi onnekseni matkustamaan takaisin Sipooseen bussilla. Kuten odottaa saattaa, sain tilaisuuden maksaa seitsemän euroa matkasta, joka normaalisti on hinnaltaan vain 5,70 € arvoinen. Kävin lyhyen, vaikkakin äärimmäisen vittumaisen sanaharkan kyseisen kuljettajan kanssa tästäkin maksu-asiasta.
Palattuani kotiin, huomasin että pihaltani juoksi raidalliseen paitaan sonnustautunut nuori tyttö: edellisten kuukausien kokemusten perusteella lähdin välittömästi hänen peräänsä juosten. Huusin häntä pysähtymään, mutta moinen tytteli kuitenkin jatkoi etenemistään. Välillä tytteli pysähtyi ja katseli taakseen minun huutaessani ruokottomuuksia.
Palasin nopeasti kotiin, ja katselin ympärilleni: paikka näytti ehjältä , eikä pihalta oltu viety mitään kummempaa. Huomasin kuitenkin, että kyseinen tyttö juoksi eräälle läheiselle vihannestarhalle johtavalle tielle. Porhalsin siis perään.
Päästyäni vihannestarhan pihalle, huomasin että siellähän seisoskeli joku nainen aamutakissa. Saavuin hänen luokseen, ja kysyin että olisikos hän mahdollisesti nähnyt tuntomerkkejä vastaavaa nuorta naista. Nainen totesi, että kyseessä taisi olla hänen tyttärensä, Kiia 11v.
Kiian saavuttua pihalle, kysäisin että mitähän hän mahtoi tehdä pihallani. Tyttö kertoi, että oli käynyt naapurissani asuvan tytön luona, ja siellä oli neuvottu menemään minun pihani kautta oikoreittinä. Tämän tyttelin äiti oli todella vihainen tapahtumasta, mutta itse olin pikemminkin täysin helpottunut siitä, että kyseessä ei ollut jonkinlainen yritys ryöstää tavaroitani. Selvittelimme tapauksen, ja näyttääkin siltä, että Kiia ei enää mene kenenkään kehoituksesta pihamme kautta. Vituttaa vain se, että tuossa naapurissa asuvat niljakkeet ovat aidon Sipoolaismaisesti käskeneet käyttää pihaani oikotienä. Heidän varalleen pitää keksiä jotakin ennen kuin muutan pois. Heh-Heh.
Tänään sitten tein Peace Station Encyclopediaan kamaa useamman tunnin ajan, ja join usean kupin Capuccinoa ja söin loput talon näkkileivät loppuun. Huomenna, tai pikemminkin tänään, pitää sitten heti herättyään jatkaa Encyclopedian tekemistä. Minulle on taas noussut addiktio ilmaista itseäni tämän Post-Modernin luomuksen kautta.
Juuri äsken pesin pyykkiä, ja ripustin sitä tuolla pimeässä yössä langalle kuivumaan. Tämä saattaa kuulostaa hiukan oudolta, vaan asia on kuitenkin niin, että muulloin kuin nyt en ehdi sitä tekemään. Toivottavasti pyykit kuivuvat.
Nukkumaanmenoaikani: 3:54
Palattuani kotiin, huomasin että pihaltani juoksi raidalliseen paitaan sonnustautunut nuori tyttö: edellisten kuukausien kokemusten perusteella lähdin välittömästi hänen peräänsä juosten. Huusin häntä pysähtymään, mutta moinen tytteli kuitenkin jatkoi etenemistään. Välillä tytteli pysähtyi ja katseli taakseen minun huutaessani ruokottomuuksia.
Palasin nopeasti kotiin, ja katselin ympärilleni: paikka näytti ehjältä , eikä pihalta oltu viety mitään kummempaa. Huomasin kuitenkin, että kyseinen tyttö juoksi eräälle läheiselle vihannestarhalle johtavalle tielle. Porhalsin siis perään.
Päästyäni vihannestarhan pihalle, huomasin että siellähän seisoskeli joku nainen aamutakissa. Saavuin hänen luokseen, ja kysyin että olisikos hän mahdollisesti nähnyt tuntomerkkejä vastaavaa nuorta naista. Nainen totesi, että kyseessä taisi olla hänen tyttärensä, Kiia 11v.
Kiian saavuttua pihalle, kysäisin että mitähän hän mahtoi tehdä pihallani. Tyttö kertoi, että oli käynyt naapurissani asuvan tytön luona, ja siellä oli neuvottu menemään minun pihani kautta oikoreittinä. Tämän tyttelin äiti oli todella vihainen tapahtumasta, mutta itse olin pikemminkin täysin helpottunut siitä, että kyseessä ei ollut jonkinlainen yritys ryöstää tavaroitani. Selvittelimme tapauksen, ja näyttääkin siltä, että Kiia ei enää mene kenenkään kehoituksesta pihamme kautta. Vituttaa vain se, että tuossa naapurissa asuvat niljakkeet ovat aidon Sipoolaismaisesti käskeneet käyttää pihaani oikotienä. Heidän varalleen pitää keksiä jotakin ennen kuin muutan pois. Heh-Heh.
Tänään sitten tein Peace Station Encyclopediaan kamaa useamman tunnin ajan, ja join usean kupin Capuccinoa ja söin loput talon näkkileivät loppuun. Huomenna, tai pikemminkin tänään, pitää sitten heti herättyään jatkaa Encyclopedian tekemistä. Minulle on taas noussut addiktio ilmaista itseäni tämän Post-Modernin luomuksen kautta.
Juuri äsken pesin pyykkiä, ja ripustin sitä tuolla pimeässä yössä langalle kuivumaan. Tämä saattaa kuulostaa hiukan oudolta, vaan asia on kuitenkin niin, että muulloin kuin nyt en ehdi sitä tekemään. Toivottavasti pyykit kuivuvat.
Nukkumaanmenoaikani: 3:54
Saturday, August 19, 2006
Muistilista V.0.4. Humpauttajat
Stuff bought from Lidl of Kauhava
Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12 €
Lasisetti 6,99 €
Summa 7,70
Käteinen 7,70
Stuff bought from kilotavara-shop in Kauhava
New mess tin 2€
Neck cushion 2,50 €
Shoeshine 3,40 €
Summa 7,90
Käteinen 10,00
Stuff bought from Anttila in Kamppi
Lapinlahden Linnut: 7 kuolemansyntiä DVD 19,95 €
Summa 19,95
Käteinen 20,00 €
Stuff forgotten to Kauhava
Lasisetti
Kivennäisvesi
Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12 €
Lasisetti 6,99 €
Summa 7,70
Käteinen 7,70
Stuff bought from kilotavara-shop in Kauhava
New mess tin 2€
Neck cushion 2,50 €
Shoeshine 3,40 €
Summa 7,90
Käteinen 10,00
Stuff bought from Anttila in Kamppi
Lapinlahden Linnut: 7 kuolemansyntiä DVD 19,95 €
Summa 19,95
Käteinen 20,00 €
Stuff forgotten to Kauhava
Lasisetti
Kivennäisvesi
Under the gun
Olen nyt siis palannut Kauhavalta.
Asunto järjestyi. Vuokrasopimukseni kierrätetään vain Helsingissä taloyhtiön kautta, jonka jälkeen haen avaimet kaksiooni, ja alan viemään vähäisiä tavaroitani täältä sinne. Vuokrasopimus alkaa tulevalta kuulta.
Ensiksi tulisi varmasti kertoa hiukan siitä, minkälainen tämä tuleva asuntoni tulee olemaan: ensinnäkin se sijaitsee Kauhavan ilmasotakoulun alueella, joka merkitsee sitä, että talossa asuu mm. kyseisen puolustusvoimien tukikohdan (nykyistä ja entistä) henkilöstöä. Tässä hiukan vanhemmassa kerrostalossa on pyörä-, ja yleisvarasto sekä sauna. Kaksio jonka vuokrasin, sattuu olemaan hintaansa nähden harvinaisen tilava. Se voisi olla jopas lähes kolmio, joten tilaa siellä riittää - ehkäpä jopa liian kanssa yhdelle/kahdelle henkilölle. Alunperin minun oli tarkoitus vuokrata kerrostalon ylimmän kerroksen kaksio, vaan ikävä kyllä se oli niin huonossa kunnossa, ja sisälsi vieläpä kuntoonsa nähden todella fasistisen vuokratakuun, että ei tullut kuuloonkaan maksaa moisesta roskasta sellaista hintaa. Tämä alimman kerroksen kaksio, minkä nyt vuokrasin, oli paremmassa kunnossa lähes kaikin puolin. En kuitenkaan valitettavasti saa nk. "upeaa näköalaa". Well, you can't have everything.
Kaksio kieltämättä edustaa rakenteeltaan hiukan vanhempaa tyyliä. Esimerkiksi kaapistot ovat siinä kunnossa, että mahdollisuuksien mukaan ne täytyy ehostaa parempaan kuntoon. Keittiö on kuitenkin siinä mielessä mahtava, että se on älyttömän iso ja tilava. Se on jopa niin tilava, että sinne saa oikein kunnollisen ruokapöydänkin. Ainoa pieni puute asunnossa on myös se, että pakastinta ja pesukoneita ei saada omasta takaa. Nämä inhimmilliset välttämättömyydet tulee siis hankkia mahd. pian lopullisen kotiutumisen tapahduttua. Olohuone on muuten myös todella iso ja viihtyisä.
Niin, parvekekin siinä on. Se nyt kieltämättä ei ole oikeastaan mikään erikoinen parveke sikäli, että se on alimman kerroksen parveke, ja sikäli sen pääasiallinen funktio jää aika pieneksi. Näköalaa on siis ilmasotakoulun sotilaskodin pihalle saakka. Plääh.
Ja kuten aikaisemmin totesinkin, niin minun tarkoituksenihan oli vuokrata ylimmän kerroksen kaksio. Nyt kuitenkin kun kävimme sitä katsomassa, totesimme että se oli aika huonossa kunnossa: seinistä puuttui tapetteja, vessan kaakelit olivat enemmän tai vähemmän epämääräisessä kunnossa, ja parvekkeen ainoa hyvä puoli oli sen tarjoama näköala. Minulle luvattiin, että kaksion varsin suolaisesta vuokratakuusta ja koko vuokrasta voitaisiin mahdollisesti neuvotella alennusta Helsinkiläisen vuokranantajan kanssa. Varmaa ei kuitenkaan ollut, mikäli tätä alennusta olisi yläkerran asunnon huonosta kunnosta huolimatta tullut. Täten päädyimme alakertaan.
Kiintoisana yksityiskohtana voitakoon todeta, että taloyhtiö ilmoittaa läheiselle ilmasotakoululle kyseisessä talossa asuvien nimet ja tiedot. Tämä varsin salaisen sotilaallinen toimenpide on aika jännää, vaan ymmärrän tietty senkin, että sotilastukikohtien välittömässä läheisyydessä asusteleminen saattaa olla yksityisyydelle haitallista. Minulle se kuitenkin sopii, vaikken kyllä olekaan kaikista ideaalisinta materiaalia lentoon.
Nyt kuitenkin lähden tekemään taas pientä muistilistaa, joten odotelkaapa sillä aikaa mehukkaan jatkokertomuksen tuloa.
Asunto järjestyi. Vuokrasopimukseni kierrätetään vain Helsingissä taloyhtiön kautta, jonka jälkeen haen avaimet kaksiooni, ja alan viemään vähäisiä tavaroitani täältä sinne. Vuokrasopimus alkaa tulevalta kuulta.
Ensiksi tulisi varmasti kertoa hiukan siitä, minkälainen tämä tuleva asuntoni tulee olemaan: ensinnäkin se sijaitsee Kauhavan ilmasotakoulun alueella, joka merkitsee sitä, että talossa asuu mm. kyseisen puolustusvoimien tukikohdan (nykyistä ja entistä) henkilöstöä. Tässä hiukan vanhemmassa kerrostalossa on pyörä-, ja yleisvarasto sekä sauna. Kaksio jonka vuokrasin, sattuu olemaan hintaansa nähden harvinaisen tilava. Se voisi olla jopas lähes kolmio, joten tilaa siellä riittää - ehkäpä jopa liian kanssa yhdelle/kahdelle henkilölle. Alunperin minun oli tarkoitus vuokrata kerrostalon ylimmän kerroksen kaksio, vaan ikävä kyllä se oli niin huonossa kunnossa, ja sisälsi vieläpä kuntoonsa nähden todella fasistisen vuokratakuun, että ei tullut kuuloonkaan maksaa moisesta roskasta sellaista hintaa. Tämä alimman kerroksen kaksio, minkä nyt vuokrasin, oli paremmassa kunnossa lähes kaikin puolin. En kuitenkaan valitettavasti saa nk. "upeaa näköalaa". Well, you can't have everything.
Kaksio kieltämättä edustaa rakenteeltaan hiukan vanhempaa tyyliä. Esimerkiksi kaapistot ovat siinä kunnossa, että mahdollisuuksien mukaan ne täytyy ehostaa parempaan kuntoon. Keittiö on kuitenkin siinä mielessä mahtava, että se on älyttömän iso ja tilava. Se on jopa niin tilava, että sinne saa oikein kunnollisen ruokapöydänkin. Ainoa pieni puute asunnossa on myös se, että pakastinta ja pesukoneita ei saada omasta takaa. Nämä inhimmilliset välttämättömyydet tulee siis hankkia mahd. pian lopullisen kotiutumisen tapahduttua. Olohuone on muuten myös todella iso ja viihtyisä.
Niin, parvekekin siinä on. Se nyt kieltämättä ei ole oikeastaan mikään erikoinen parveke sikäli, että se on alimman kerroksen parveke, ja sikäli sen pääasiallinen funktio jää aika pieneksi. Näköalaa on siis ilmasotakoulun sotilaskodin pihalle saakka. Plääh.
Ja kuten aikaisemmin totesinkin, niin minun tarkoituksenihan oli vuokrata ylimmän kerroksen kaksio. Nyt kuitenkin kun kävimme sitä katsomassa, totesimme että se oli aika huonossa kunnossa: seinistä puuttui tapetteja, vessan kaakelit olivat enemmän tai vähemmän epämääräisessä kunnossa, ja parvekkeen ainoa hyvä puoli oli sen tarjoama näköala. Minulle luvattiin, että kaksion varsin suolaisesta vuokratakuusta ja koko vuokrasta voitaisiin mahdollisesti neuvotella alennusta Helsinkiläisen vuokranantajan kanssa. Varmaa ei kuitenkaan ollut, mikäli tätä alennusta olisi yläkerran asunnon huonosta kunnosta huolimatta tullut. Täten päädyimme alakertaan.
Kiintoisana yksityiskohtana voitakoon todeta, että taloyhtiö ilmoittaa läheiselle ilmasotakoululle kyseisessä talossa asuvien nimet ja tiedot. Tämä varsin salaisen sotilaallinen toimenpide on aika jännää, vaan ymmärrän tietty senkin, että sotilastukikohtien välittömässä läheisyydessä asusteleminen saattaa olla yksityisyydelle haitallista. Minulle se kuitenkin sopii, vaikken kyllä olekaan kaikista ideaalisinta materiaalia lentoon.
Nyt kuitenkin lähden tekemään taas pientä muistilistaa, joten odotelkaapa sillä aikaa mehukkaan jatkokertomuksen tuloa.
Wednesday, August 16, 2006
This week I've mostly been eating..
Palattuani takaisin Ruotsista lomilta, olen muuttanut jälleen radikaalisti ruokavaliotani. Olen nimittäin palannut jälleen kerran nk. "less is more"-ajatteluun, jonka mukaan varoilla jotka on tarkoitettu ruokaan, voidaan tehdä jotain muutakin.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen pyrkinyt pihistämään mahdollisimman paljon kaikesta siitä, mitä olen syönyt. Tämä on tavallaan ollut ihan hyvä systeemi, sillä sen avulla säästyy rahaa kaikkeen siihen tarpeelliseen, mitä tulen tarvitsemaan uudessa asunnossani. Suosittelen tätä patentoitua Ö-dieettiä kaikille, jotka päättävät kokeilla ajattelutapaa ruokailun välttämättömästä pahuudesta.
Tarkoitan tällä siis sitä, että tällä hetkellä miellän ruoan puhtaasti polttoaineeksi, jota täytyy toisinaan syödä, jotta ruumis ei alkaisi protestoimaan energiavarojen vähyyttä. Syön siis tasan yhden kerran, josku ehkä kaksi, päivän aikana. Tällaisina aikoina toivon, että ruokailun voisi suorittaa puhtaasti jonkinlaisen tabletin tai ravintopuristeen kautta. Vaikka eipä silti, yleensä kyllä nautinkin ruoasta ja sen syömisestä. Nyt kuitenkin asiat ovat niin, että välipalat ovat jokseenkin jääneet täysin pois.
Tässäpä tulee nyt lista siitä, mitä olen oikeastaan syönyt viime viikon aikana:
Maanantai 14.8.2006
Nuudeleita
Näkkileipää
Vettä/Vadelmamehua
Tiistai 15.8.2006
Nuudeleita
Näkkileipää
Juomaksi vadelmamehua
1 pussi Mustaviinimarjakeittoa (valmis)
Digestive-keksejä
Keskiviikko 16.8.2006
2 kpl mustaa leipää + salami-makkaraa
5 kpl Pita-leipiä
1 pullo Orange-limonadia
1 pussi sienipastaa
1 kuppi Cappuccinoa
Torstai 17.8.2006
2 kpl Pita-leipiä
???
???
----
Voitakoon siis sanoa, että torstaina tuli syötyä hiukan paremmin, vaan eipä juuri hirvittävää eroa kuitenkaan näkynyt. Huomenna, eli torstaina, tulee varmasti syötyä sitten Kauhavalla vuokrasopimuksen kirjoittelun jälkeen sitten hiukan paremmin. Viikonlopun jälkeen aion kuitenkin taas palata Ö-dieetin ääreen.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen pyrkinyt pihistämään mahdollisimman paljon kaikesta siitä, mitä olen syönyt. Tämä on tavallaan ollut ihan hyvä systeemi, sillä sen avulla säästyy rahaa kaikkeen siihen tarpeelliseen, mitä tulen tarvitsemaan uudessa asunnossani. Suosittelen tätä patentoitua Ö-dieettiä kaikille, jotka päättävät kokeilla ajattelutapaa ruokailun välttämättömästä pahuudesta.
Tarkoitan tällä siis sitä, että tällä hetkellä miellän ruoan puhtaasti polttoaineeksi, jota täytyy toisinaan syödä, jotta ruumis ei alkaisi protestoimaan energiavarojen vähyyttä. Syön siis tasan yhden kerran, josku ehkä kaksi, päivän aikana. Tällaisina aikoina toivon, että ruokailun voisi suorittaa puhtaasti jonkinlaisen tabletin tai ravintopuristeen kautta. Vaikka eipä silti, yleensä kyllä nautinkin ruoasta ja sen syömisestä. Nyt kuitenkin asiat ovat niin, että välipalat ovat jokseenkin jääneet täysin pois.
Tässäpä tulee nyt lista siitä, mitä olen oikeastaan syönyt viime viikon aikana:
Maanantai 14.8.2006
Nuudeleita
Näkkileipää
Vettä/Vadelmamehua
Tiistai 15.8.2006
Nuudeleita
Näkkileipää
Juomaksi vadelmamehua
1 pussi Mustaviinimarjakeittoa (valmis)
Digestive-keksejä
Keskiviikko 16.8.2006
2 kpl mustaa leipää + salami-makkaraa
5 kpl Pita-leipiä
1 pullo Orange-limonadia
1 pussi sienipastaa
1 kuppi Cappuccinoa
Torstai 17.8.2006
2 kpl Pita-leipiä
???
???
----
Voitakoon siis sanoa, että torstaina tuli syötyä hiukan paremmin, vaan eipä juuri hirvittävää eroa kuitenkaan näkynyt. Huomenna, eli torstaina, tulee varmasti syötyä sitten Kauhavalla vuokrasopimuksen kirjoittelun jälkeen sitten hiukan paremmin. Viikonlopun jälkeen aion kuitenkin taas palata Ö-dieetin ääreen.
Muistilista V.0.2 Humpauttajat
Stuff Bought from Lidl:
Cappucino-jauhe 1,99€
Pitaleipä 0,99€
Appelsiini-limonadi 1,09 €
Pitaleipä 0,99 €
Ostoskassi 0,12 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Juustopasta-ateria 0,79€
Sienipasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€
SUMMA 9,72 €
Käteinen 10,00 €
Stuff that should've been bought, but was not available or was forgot:
-Cans of Tuna (forgot)
- Lidl Yoghurt (wasn't available)
Cappucino-jauhe 1,99€
Pitaleipä 0,99€
Appelsiini-limonadi 1,09 €
Pitaleipä 0,99 €
Ostoskassi 0,12 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Juustopasta-ateria 0,79€
Sienipasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€
SUMMA 9,72 €
Käteinen 10,00 €
Stuff that should've been bought, but was not available or was forgot:
-Cans of Tuna (forgot)
- Lidl Yoghurt (wasn't available)
Tuesday, August 15, 2006
Raportti 2
No joo, vaikka mitä on taas ehtinyt tapahtua viimeisten viikkojen aikana. Enpä ole tätä blogiani päivitellyt ihan jo siitäkin syystä, että en ole vain jaksanut. Hah.
No kuitenkin, pääasiana voin todeta, että minä aion nyt todellakin muuttaa pois Uudeltamaalta ja first and foremost Sipoosta. Mitä todennäköisimmin muutan Kauhavalle, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Asia on kuitenkin niin, että siellä on suhteellisen halvat asunnot ja sieltä pääsee uuteen opiskelupaikkaan myöskin suhteellisen helposti. Tyttöystäväni asuu myös tätä nykyä Kauhavalla. Torstaina lähden katsomaan kahtakin asuntoa samassa talossa, josta mahdollisuuksien mukaan valitsen jomman kumman. Käsittääkseni toinen asunnoista on paremmassa kunnossa, vaan sen vuokrauksesta en ole kuitenkaan varma. Toinen asunnoista on kuitenkin varma vuokrauksen suhteen. Torstainahan se sitten selviää. Molemmat asunnot ovat muuten kaksioita, joiden hinta on yllättävän halpa kokoluokalleen.
Huuto.netin kaupusteluakin on taas jatkettu. Asiakkaita on ikävä kyllä ollut aika vähän, ja viimeisimmät kaksi kauppaani taisivat tuottaa yhteensä uskomattomat 20 € rahaa. Kovin lujaa ei siis mene. Olenkin päättänyt olosuhteiden pakosta nk. "kiristää vyötä" kustannusten kanssa, jotta kykenen mm. ostamaan uuteen asuntooni kaiken tarpeellisen. Ongelmia oli myös erään huuto.netin asiakkaan kanssa, joka aluksi varsin halvan tuotteen huudettuaan totesi, ettei omannut tarpeeksi rahaa sen maksamiseen. Hänen kuitenkin piti saada rahaa maksuun 10. päivä. Kun tämä päivämäärä koitti, sain epämääräisen emailin, missä kyseinen ainakin neljä eri nimeä omaava tyyppi kertoi vaimonsa "shoppailleen" 800 €:n edestä. Rahaa ei siis löytynyt reilusti alle kymmenen euron huutoon.
Minua vitutti äärettömästi moinen toiminta: ilmoitinkin kyseiselle henkilölle, että mikäli rahat eivät olisi tililläni viikon kuluessa, antaisin negatiivisen palautteen ja purkaisin kaupat. Sain kuitenkin pienellä uhkailulla paljon aikaan, nimittäin kyseinen kaveri suostui maksamaan rahat tililleni. Rahaa siis omituisesti löytyi. Sain kuitenkin päälleni kirouksia siitä, miten kaikki eivät elä paratiisissa. Sivuutin kuitenkin jutut, ja kiitin kauniisti rahojen maksamisesta.
Kyseinen tyyppi vaikuttaa kuitenkin aika hämärältä kaverilta, nimittäin tyypillä näyttää olevan ainakin neljä eri nimeä: yksi Japanilainen, yksi Vietnamilainen, yksi Amerikkalainen/Brittiläinen/Australialainen ja myös yksi naisen nimi. Välillä on hiukan vaikeaa tietää, että kenen kanssa puhuu milloinkin.
Nyt minä lähden tästä juomaan teetä näiden Venäjän metsäpalojen tuomien savupäästöjen keskellä. Tehkää tekin samoin.
No kuitenkin, pääasiana voin todeta, että minä aion nyt todellakin muuttaa pois Uudeltamaalta ja first and foremost Sipoosta. Mitä todennäköisimmin muutan Kauhavalle, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Asia on kuitenkin niin, että siellä on suhteellisen halvat asunnot ja sieltä pääsee uuteen opiskelupaikkaan myöskin suhteellisen helposti. Tyttöystäväni asuu myös tätä nykyä Kauhavalla. Torstaina lähden katsomaan kahtakin asuntoa samassa talossa, josta mahdollisuuksien mukaan valitsen jomman kumman. Käsittääkseni toinen asunnoista on paremmassa kunnossa, vaan sen vuokrauksesta en ole kuitenkaan varma. Toinen asunnoista on kuitenkin varma vuokrauksen suhteen. Torstainahan se sitten selviää. Molemmat asunnot ovat muuten kaksioita, joiden hinta on yllättävän halpa kokoluokalleen.
Huuto.netin kaupusteluakin on taas jatkettu. Asiakkaita on ikävä kyllä ollut aika vähän, ja viimeisimmät kaksi kauppaani taisivat tuottaa yhteensä uskomattomat 20 € rahaa. Kovin lujaa ei siis mene. Olenkin päättänyt olosuhteiden pakosta nk. "kiristää vyötä" kustannusten kanssa, jotta kykenen mm. ostamaan uuteen asuntooni kaiken tarpeellisen. Ongelmia oli myös erään huuto.netin asiakkaan kanssa, joka aluksi varsin halvan tuotteen huudettuaan totesi, ettei omannut tarpeeksi rahaa sen maksamiseen. Hänen kuitenkin piti saada rahaa maksuun 10. päivä. Kun tämä päivämäärä koitti, sain epämääräisen emailin, missä kyseinen ainakin neljä eri nimeä omaava tyyppi kertoi vaimonsa "shoppailleen" 800 €:n edestä. Rahaa ei siis löytynyt reilusti alle kymmenen euron huutoon.
Minua vitutti äärettömästi moinen toiminta: ilmoitinkin kyseiselle henkilölle, että mikäli rahat eivät olisi tililläni viikon kuluessa, antaisin negatiivisen palautteen ja purkaisin kaupat. Sain kuitenkin pienellä uhkailulla paljon aikaan, nimittäin kyseinen kaveri suostui maksamaan rahat tililleni. Rahaa siis omituisesti löytyi. Sain kuitenkin päälleni kirouksia siitä, miten kaikki eivät elä paratiisissa. Sivuutin kuitenkin jutut, ja kiitin kauniisti rahojen maksamisesta.
Kyseinen tyyppi vaikuttaa kuitenkin aika hämärältä kaverilta, nimittäin tyypillä näyttää olevan ainakin neljä eri nimeä: yksi Japanilainen, yksi Vietnamilainen, yksi Amerikkalainen/Brittiläinen/Australialainen ja myös yksi naisen nimi. Välillä on hiukan vaikeaa tietää, että kenen kanssa puhuu milloinkin.
Nyt minä lähden tästä juomaan teetä näiden Venäjän metsäpalojen tuomien savupäästöjen keskellä. Tehkää tekin samoin.
Muistilista V. 0.1 Saamarinpalvojat
Tämä postaus toimii puhtaasti pienenä muistilistana niistä asioista, mitä pitää pistää muistiin.
Books to buy
Pietiläinen, Petri & Kyösti (2003): Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat.
Pietiläinen, Petri & Kyösti (2005): 120 päivää legioonalaiseksi.
Jimi Hendrix: The Man, the Magic, the Truth (Suom. Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus)
Kapuscinski, Ryszard: Keisari (2006)
Paasilinna, Arto: Suomalainen Kärsäkirja (2005)
Other Stuff to Buy
Pattereita taskulamppuun
Books to buy
Pietiläinen, Petri & Kyösti (2003): Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat.
Pietiläinen, Petri & Kyösti (2005): 120 päivää legioonalaiseksi.
Jimi Hendrix: The Man, the Magic, the Truth (Suom. Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus)
Kapuscinski, Ryszard: Keisari (2006)
Paasilinna, Arto: Suomalainen Kärsäkirja (2005)
Other Stuff to Buy
Pattereita taskulamppuun
Tuesday, August 08, 2006
Shipping news
Tämän postauksen tarkoituksena olisi sitten tehdä selkoa siitä, minkälainen paluumatkani oli Ruotsista suomeen kaksi viikkoa sitten. Jälleen kerran tapahtumat olivat kovinkin persoonalliset, ja todellakin sellaisia, joita voisi tapahtua vain minulle.
Menomatkan ensimmäiset tunnit etenivät ihan hyvin, paitsi että pysähtyessämme Södertäljen lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan, niin tapahtumat olivat varsin erikoiset. Viime vuonna ajeltuamme täysin samaa reittiä, pysähdyimme myös tässä samaisessa tienvarressa sijaitsevassa ravintolassa. Viime kerralla koko paikka oli aivan helvetin täynnä ihmisiä eikä n. 45 minuutin pituinen suunniteltu pysähtyminen riittänyt ruokailuun. Tällä kertaa paikalla oli todella huvittava sakki ilmeisesti Tukholmasta ajautuneita "motoristikerholaisia", joilla oli nahkatakkiensa selkämyksissä pelottavat "Hell Demons MC" tjsp. merkit. Ongelma heidän uskottavuudessaan kuitenkin oli se, että 2/3 näistä pelottavista motoristimiehistä mustaan nahkaan puettuina olivat hiukan lyhyitä. Itse katselin näiden pelottavien Helvetin Enkelien kopioiden iloista vipellystä heidän päittensä ylitse. Heillä oli mukanaan ilmeisesti samaan porukkaan kuuluvia naisiakin. Äänekkäitä ja äärimmäisen päättämättömiä tilaamiensa ruokalajien suhteen he kuitenkin olivat.
Itse en tarkalleen enää muista, että mitähän mahdoin tilata: hyvä asia kuitenkin oli se, että yhden ruoka-annoksen mukana sai hakea salaattipöydästä täydennystä vaikka kuinka paljon. Söinkin enemmän salaattipöydän antimia, kuin varsinaista ruokaa, joka taisi muistaakseni olla joku Schnitzel - pihvi ja ranskalaiset. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta se oli silloisen päivän ensimmäinen ateria, joten enpä liiemmin vastustellut. Salaattipöydästäkin kuitenkin onnistui täyttämään itsensä ihan kohtuullisesti. Minun piti lukea automatkan aikana Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille, vaan menetin hyvinkin nopeasti kiinnostukseni sitä kohtaan. Taisin muistaakseni päästä sivulle 45.
Päästyämme Tukholmaan ja noustuamme laivaan kiertelimme laivan nopeasti lävitse, jonka jälkeen menin nukkumaan matkan uuvuttamana. Minun on kuitenkin kovinkin vaikeaa nukkua laivoissa, sillä en mitenkään kykene rentoutumaan sen sisässä. Nukkumiseni jäi noin muutaman minuutin pätkiin, jonka aikana käytäviltä kuului epämääräistä Venäläisten molotusta, klassista musiikkia, kovia piippauksia yms. hälinää.
Laiva myös kääntyili koko ajan ja piti ikäviä ääniä, jotka eivät missään nimessä rauhoittaneet minua. Olen nähkääs nähnyt painajaisen, missä herään laivan hytin ylimmästä pedistä, ja vettä on lähes ylimmälle pedille saakka. Tuo vesi on kylmää, ja tajuan kovinkin nopeasti, että taidan hukkua kyseiseen hyttiin ilman minkäänlaista apua. Tämän jälkeen en ole onnistunut nukkumaan kovinkaan hyvin laivoissa, vaan aina pysytellyt hereillä mahdollisimman kauan. Pyörittyäni sängyssä muutaman tunnin, heräsin ja lähdin matkalla mukana olleen sukulaiseni kanssa katselemaan laivaa. Tarkoituksenamme oli syödä, ja mahdollisesti ostaa jotakin tuliaisia. Tuliaiset jäivät onneksi minun kohdaltani aika pieniksi, sillä ostin vain 24 tölkillistä Sprite-virvoitusjuomaa sisältävän pakkauksen. Sukulaiseni nyt tietysti sitten osti sitä miestäkin vahvempaa.
Etsiskelimme laivalta ravintolaa, ja saavuimme paikkaan, joka mainosti itseään "quick and easy" - sloganilla. Saimme eteemme ihan perinteisen Ménun, josta taisin valita jonkinlaisen makkaran perunasalaatilla ja Rucolalla (jostain syystä myös jokaiseen annokseen kuuluivat defaulttina ranskalaiset ???) . Valittuamme ruokalajit, odottelimme hetken jos toisenkin mahdollista valmistumista. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että vieressämme istui neljä henkeä sisältänyt perhe. Kaksi pientä lasta pomppi ympäriinsä ja yritti näyttää tympääntyneelle ja juovuksissa olleelle äidilleen jonkinlaista piirrustusta. Äiti kuitenkin kielsi moisen huvin, ja komensi lapset pallomereen tjsp. vihaisena. Tämän jälkeen hän alkoi sättiä miestään, ja mies sitten yritti honottaa silmälasit heiluen vastalauseita. Tämä nainen oli äärimmäisen äänekäs tapaus, ja mies taas jokseenkin hiljainen. Ikävää oli kuitenkin odotella paikallaan lähes puoli tuntia tätä kaikkea kuunnellessa, ja samalla odotellessa ruokaansa. Hiljalleen aloin kyllästymään moiseen odotteluun, mutta tarjoilija kuitenkin vakuutti, että ruokaa oli tulossa. Totesin kuitenkin tarjoilijalle, että valitettavasti heidän sloganinsa oli varsin harhaanjohtava.
Lopulta saatuamme annoksemme, ne olivat ihan hyväksyttävät. Ainoa huomautettava juttu oli kuitenkin se, että vihreä Rucola taisi sisältää vielä multaa, sillä se narskui todella pelottavasti hampaissa. Hetken arvelinkin, että mahdollisesti yksi takahampaistani taisi mennä poikki. Puolivälissä ateriaamme tämä viereisen pöydän kaksikko onneksi kuitenkin poistui, jonka jälkeen saimme ateriamme loppuun ihan kohtuullisessa ajassa.
Tämän jälkeen mekin poistuimme - nimittäin kuluttamaan hiukan jäljellä olevia rahojamme nk. "yksikätisissä rosvoissa". Se oli jokseenkin harmitonta hupia, jonka aikana eräs pelikoneista mystisesti lakkasi toimimasta eikä suostunut maksamaan n. 1,60 € voittorahoja. Otimme yhteyttä laivan infoon, jonka kommentti antoi vähintäänkin erinomaiset puitteet pienelle huijaukselle: he käskivät vain ottaa koneen sarjanumeron ylös, ja sen jälkeen tulla ilmoittamaan summa. Hetken mietiskelinkin, että teoriassa olisin voinut vaikkapa sanoa voitokseni 10 euroa, ja porhaltaa infoon vaatimaan sen itselleen. En kuitenkaan ryhtynyt moiseen tekoon, vaikka nyt myöhemmin ajatellen niinhän siinä tietty olisi pitänyt tehdä. Helppoa rahaa kun harvemmin osuu tielle.
Pelailun jälkeen taisin netotakin moisesta operaatiosta n. 8-10 euroa. Se oli ihan hyvä summa rahaa, sillä suunnilleen saman verran taisin työntää koneisiinkin. Tämän jälkeen kuitenkin olimme sen verran väsyneitä sukulaiseni kanssa, että painuimme hyttiin nukkumaan.
Menomatkan ensimmäiset tunnit etenivät ihan hyvin, paitsi että pysähtyessämme Södertäljen lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan, niin tapahtumat olivat varsin erikoiset. Viime vuonna ajeltuamme täysin samaa reittiä, pysähdyimme myös tässä samaisessa tienvarressa sijaitsevassa ravintolassa. Viime kerralla koko paikka oli aivan helvetin täynnä ihmisiä eikä n. 45 minuutin pituinen suunniteltu pysähtyminen riittänyt ruokailuun. Tällä kertaa paikalla oli todella huvittava sakki ilmeisesti Tukholmasta ajautuneita "motoristikerholaisia", joilla oli nahkatakkiensa selkämyksissä pelottavat "Hell Demons MC" tjsp. merkit. Ongelma heidän uskottavuudessaan kuitenkin oli se, että 2/3 näistä pelottavista motoristimiehistä mustaan nahkaan puettuina olivat hiukan lyhyitä. Itse katselin näiden pelottavien Helvetin Enkelien kopioiden iloista vipellystä heidän päittensä ylitse. Heillä oli mukanaan ilmeisesti samaan porukkaan kuuluvia naisiakin. Äänekkäitä ja äärimmäisen päättämättömiä tilaamiensa ruokalajien suhteen he kuitenkin olivat.
Itse en tarkalleen enää muista, että mitähän mahdoin tilata: hyvä asia kuitenkin oli se, että yhden ruoka-annoksen mukana sai hakea salaattipöydästä täydennystä vaikka kuinka paljon. Söinkin enemmän salaattipöydän antimia, kuin varsinaista ruokaa, joka taisi muistaakseni olla joku Schnitzel - pihvi ja ranskalaiset. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta se oli silloisen päivän ensimmäinen ateria, joten enpä liiemmin vastustellut. Salaattipöydästäkin kuitenkin onnistui täyttämään itsensä ihan kohtuullisesti. Minun piti lukea automatkan aikana Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille, vaan menetin hyvinkin nopeasti kiinnostukseni sitä kohtaan. Taisin muistaakseni päästä sivulle 45.
Päästyämme Tukholmaan ja noustuamme laivaan kiertelimme laivan nopeasti lävitse, jonka jälkeen menin nukkumaan matkan uuvuttamana. Minun on kuitenkin kovinkin vaikeaa nukkua laivoissa, sillä en mitenkään kykene rentoutumaan sen sisässä. Nukkumiseni jäi noin muutaman minuutin pätkiin, jonka aikana käytäviltä kuului epämääräistä Venäläisten molotusta, klassista musiikkia, kovia piippauksia yms. hälinää.
Laiva myös kääntyili koko ajan ja piti ikäviä ääniä, jotka eivät missään nimessä rauhoittaneet minua. Olen nähkääs nähnyt painajaisen, missä herään laivan hytin ylimmästä pedistä, ja vettä on lähes ylimmälle pedille saakka. Tuo vesi on kylmää, ja tajuan kovinkin nopeasti, että taidan hukkua kyseiseen hyttiin ilman minkäänlaista apua. Tämän jälkeen en ole onnistunut nukkumaan kovinkaan hyvin laivoissa, vaan aina pysytellyt hereillä mahdollisimman kauan. Pyörittyäni sängyssä muutaman tunnin, heräsin ja lähdin matkalla mukana olleen sukulaiseni kanssa katselemaan laivaa. Tarkoituksenamme oli syödä, ja mahdollisesti ostaa jotakin tuliaisia. Tuliaiset jäivät onneksi minun kohdaltani aika pieniksi, sillä ostin vain 24 tölkillistä Sprite-virvoitusjuomaa sisältävän pakkauksen. Sukulaiseni nyt tietysti sitten osti sitä miestäkin vahvempaa.
Etsiskelimme laivalta ravintolaa, ja saavuimme paikkaan, joka mainosti itseään "quick and easy" - sloganilla. Saimme eteemme ihan perinteisen Ménun, josta taisin valita jonkinlaisen makkaran perunasalaatilla ja Rucolalla (jostain syystä myös jokaiseen annokseen kuuluivat defaulttina ranskalaiset ???) . Valittuamme ruokalajit, odottelimme hetken jos toisenkin mahdollista valmistumista. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että vieressämme istui neljä henkeä sisältänyt perhe. Kaksi pientä lasta pomppi ympäriinsä ja yritti näyttää tympääntyneelle ja juovuksissa olleelle äidilleen jonkinlaista piirrustusta. Äiti kuitenkin kielsi moisen huvin, ja komensi lapset pallomereen tjsp. vihaisena. Tämän jälkeen hän alkoi sättiä miestään, ja mies sitten yritti honottaa silmälasit heiluen vastalauseita. Tämä nainen oli äärimmäisen äänekäs tapaus, ja mies taas jokseenkin hiljainen. Ikävää oli kuitenkin odotella paikallaan lähes puoli tuntia tätä kaikkea kuunnellessa, ja samalla odotellessa ruokaansa. Hiljalleen aloin kyllästymään moiseen odotteluun, mutta tarjoilija kuitenkin vakuutti, että ruokaa oli tulossa. Totesin kuitenkin tarjoilijalle, että valitettavasti heidän sloganinsa oli varsin harhaanjohtava.
Lopulta saatuamme annoksemme, ne olivat ihan hyväksyttävät. Ainoa huomautettava juttu oli kuitenkin se, että vihreä Rucola taisi sisältää vielä multaa, sillä se narskui todella pelottavasti hampaissa. Hetken arvelinkin, että mahdollisesti yksi takahampaistani taisi mennä poikki. Puolivälissä ateriaamme tämä viereisen pöydän kaksikko onneksi kuitenkin poistui, jonka jälkeen saimme ateriamme loppuun ihan kohtuullisessa ajassa.
Tämän jälkeen mekin poistuimme - nimittäin kuluttamaan hiukan jäljellä olevia rahojamme nk. "yksikätisissä rosvoissa". Se oli jokseenkin harmitonta hupia, jonka aikana eräs pelikoneista mystisesti lakkasi toimimasta eikä suostunut maksamaan n. 1,60 € voittorahoja. Otimme yhteyttä laivan infoon, jonka kommentti antoi vähintäänkin erinomaiset puitteet pienelle huijaukselle: he käskivät vain ottaa koneen sarjanumeron ylös, ja sen jälkeen tulla ilmoittamaan summa. Hetken mietiskelinkin, että teoriassa olisin voinut vaikkapa sanoa voitokseni 10 euroa, ja porhaltaa infoon vaatimaan sen itselleen. En kuitenkaan ryhtynyt moiseen tekoon, vaikka nyt myöhemmin ajatellen niinhän siinä tietty olisi pitänyt tehdä. Helppoa rahaa kun harvemmin osuu tielle.
Pelailun jälkeen taisin netotakin moisesta operaatiosta n. 8-10 euroa. Se oli ihan hyvä summa rahaa, sillä suunnilleen saman verran taisin työntää koneisiinkin. Tämän jälkeen kuitenkin olimme sen verran väsyneitä sukulaiseni kanssa, että painuimme hyttiin nukkumaan.
Aurinko poistuu
Tänään on ollut hiukan erikoinen päivä noin sään suhteen. Helteet ovat kadonneet, ja taivas on ollut pitkälti täysin pilvinen. Vettä ei kuitenkaan ole satunut puhumattakaan siitä, että olisi ollut erityisen kylmä.
Siivoilu on jatkunut, mutta olen myös ehtinyt katselemaan muutaman elokuvan tässä välillä: The Bride of Re-Animator:in, ja Children of The Corn:in ensimmäisen jatko-osan. Kyseiset elokuvat olivat kyllä aika erilaisia noin tasoltaan, vaikkakin kyllähän niiden ääressä viihtyi muutaman tunnin siitäkin huolimatta.
Maissilasten jatko-osa oli jokseenkin yllätyksetön tekele, jossa oli kaikki mahdolliset kauhuelokuvan kliseet aina vanhasta sekopäisestä mummosta viisaaseen intiaanipappaan edustettuina. Se kuitenkin jäi aika vaisuksi jatko-osaksi, kuten yleensä tapahtuukin, huolimatta sen muuten ihan keskikertaisesta juonesta. En kuitenkaan suosittele, että kukaan maksaisi tästä elokuvasta minkäänlaista summaa rahaa, ellei se sitten tule esim. jonkun isomman elokuvia sisältävän paketin mukana.
The Bride of Re-Animator taasen, oli aivan eri laatua: kieltämättä se oli kyllä efekteiltään aika huono, mutta lopulta sen huonous kävi eduksi. Elokuvan juoni kertoo kahdesta lääkärin ja tiedemiehen välimuodosta, jotka ottavat asiakseen keksiä nesteen, jolla herättää kuolleita henkiin. Tässä jatko-osassa toinen tohtoreista haluaa entisen rakastettunsa takaisin, ja niinpä kaverukset ryhtyvät kasaamaan sairaalaan ruumishuoneen avustuksella vanhaa rakastettua takaisin. Väliin mahtuu kuitenkin epämääräinen rakkaustarina sekä helvetin absurdiksi etenevää huumoria, jossa mm. kaksikon tappama läski poliisisetä heittää koiran seinään ja pakenee sen etujalka suussaan epämääräisesti muristen. Todella omituisia käänteitä ja aivan saatanan ällöttäviä vihulaisia ei siis tästäkään pätkästä puutu.
Elokuvan "erikoisefektit" (tai niiden puute) ovat myös niin parjaamisen kuin ylistyksenkin aihe. Vaikka ne edustavatkin vahvasti nk. "tekoverta ja lähikaupan pakaste-altaan sisäelimet" - luokkaa, niin juuri tässä elokuvassa ne onnistuvat parantamaan tunnelmaa huomattavasti. Myös näyttelijöiden suoritukset ovat heidän suoranaisen tuntemattomuutensa huomioon ottaen varsin hyviä, ja sopivat elokuvaan. Vaikka tämä onkin halvalla budjetilla toteutettu nk. "gore"-elokuva, niin juuri se onnistuukin kääntymään eduksi. Ainoa huono puoli elokuvassa on kuitenkin se, että sen loppu on hiukan liian nopeaa tempoa omaava, jotta kunnollinen ratkaisu saataisiin aikaiseksi. Olisinkin toivonut, että sitä olisi hidastettu sopivammin ja mm. toisen tohtorin lopullisista edesottamuksista kerrottu hieman enemmän. Muuten kuitenkin suosittelen sitä jokaiselle, joka mahdollisesti voisi kauhuelokuvista tykätä.
Tänään on vielä jäljellä viisi elokuvaa kyseisestä "Kauhukoira" - boksista, joista tulen katsomaan muutaman tuntien kuluttua. Sillä aikaa, pitäkääpä liput korkealla ja älkääkä päätykö ruumishuoneelle.
Siivoilu on jatkunut, mutta olen myös ehtinyt katselemaan muutaman elokuvan tässä välillä: The Bride of Re-Animator:in, ja Children of The Corn:in ensimmäisen jatko-osan. Kyseiset elokuvat olivat kyllä aika erilaisia noin tasoltaan, vaikkakin kyllähän niiden ääressä viihtyi muutaman tunnin siitäkin huolimatta.
Maissilasten jatko-osa oli jokseenkin yllätyksetön tekele, jossa oli kaikki mahdolliset kauhuelokuvan kliseet aina vanhasta sekopäisestä mummosta viisaaseen intiaanipappaan edustettuina. Se kuitenkin jäi aika vaisuksi jatko-osaksi, kuten yleensä tapahtuukin, huolimatta sen muuten ihan keskikertaisesta juonesta. En kuitenkaan suosittele, että kukaan maksaisi tästä elokuvasta minkäänlaista summaa rahaa, ellei se sitten tule esim. jonkun isomman elokuvia sisältävän paketin mukana.
The Bride of Re-Animator taasen, oli aivan eri laatua: kieltämättä se oli kyllä efekteiltään aika huono, mutta lopulta sen huonous kävi eduksi. Elokuvan juoni kertoo kahdesta lääkärin ja tiedemiehen välimuodosta, jotka ottavat asiakseen keksiä nesteen, jolla herättää kuolleita henkiin. Tässä jatko-osassa toinen tohtoreista haluaa entisen rakastettunsa takaisin, ja niinpä kaverukset ryhtyvät kasaamaan sairaalaan ruumishuoneen avustuksella vanhaa rakastettua takaisin. Väliin mahtuu kuitenkin epämääräinen rakkaustarina sekä helvetin absurdiksi etenevää huumoria, jossa mm. kaksikon tappama läski poliisisetä heittää koiran seinään ja pakenee sen etujalka suussaan epämääräisesti muristen. Todella omituisia käänteitä ja aivan saatanan ällöttäviä vihulaisia ei siis tästäkään pätkästä puutu.
Elokuvan "erikoisefektit" (tai niiden puute) ovat myös niin parjaamisen kuin ylistyksenkin aihe. Vaikka ne edustavatkin vahvasti nk. "tekoverta ja lähikaupan pakaste-altaan sisäelimet" - luokkaa, niin juuri tässä elokuvassa ne onnistuvat parantamaan tunnelmaa huomattavasti. Myös näyttelijöiden suoritukset ovat heidän suoranaisen tuntemattomuutensa huomioon ottaen varsin hyviä, ja sopivat elokuvaan. Vaikka tämä onkin halvalla budjetilla toteutettu nk. "gore"-elokuva, niin juuri se onnistuukin kääntymään eduksi. Ainoa huono puoli elokuvassa on kuitenkin se, että sen loppu on hiukan liian nopeaa tempoa omaava, jotta kunnollinen ratkaisu saataisiin aikaiseksi. Olisinkin toivonut, että sitä olisi hidastettu sopivammin ja mm. toisen tohtorin lopullisista edesottamuksista kerrottu hieman enemmän. Muuten kuitenkin suosittelen sitä jokaiselle, joka mahdollisesti voisi kauhuelokuvista tykätä.
Tänään on vielä jäljellä viisi elokuvaa kyseisestä "Kauhukoira" - boksista, joista tulen katsomaan muutaman tuntien kuluttua. Sillä aikaa, pitäkääpä liput korkealla ja älkääkä päätykö ruumishuoneelle.
Sunday, August 06, 2006
The duality of man
Päivän uurastuksen jälkeen olen taas vajonnut jokseenkin surkeaan mielentilaan.
Yöt ovat varmasti pahimpaa aikaa juuri minulle, sillä silloin minun sisäinenkin kelloni automaattisesti hiljentää halukkuuttani toimia ja liikkua aktiivisesti. Tällöin jäljelle jäävät vain omat ajatukset ja yön mustat varjot, jotka saavat kaiken näyttämään surrealistiselta painajaiselta.
Yöt pistävät kaikessa hiljaisuudessaan minut miettimään vaikka mitä. Vihaan niitä ajatuksia, jotka saapuvat mieleeni entisten elämieni epäonnistumisista tai ikävistä tapahtumista, jotka oltaisiin kai voitu ratkaista parempaan suuntaan hyvinkin helpoilla tavoilla. Olen kuitenkin usein tehnyt vaikka minkälaisia kämmejä, joilla on ollut ikäviä seurauksia. Uskon myös hartaasti siihen, että olen tosiasiassa kyynisin ihminen jonka tunnen. En pysty aina näyttämään äärimmäistä puoltani muille kuin aivan läheisilleni, mutta silloin kun se näkyy, sattuu harmittavia juttuja. Uskon myös hartaasti siihen, että ellei ympärilläni olisi niinkin huomattavasti pelkästään normaaleja ja positiivisia ihmisiä, olisimme varmaan kaikki hypänneet alas kalliolta jo ajat sitten.
Tämä saattaa kenties kuulostaa myöhäisen teini-iän angstilta, mutta pidän tosiasiassa itseäni useassakin asiassa helvetin epäonnistuneena ihmisenä. Viime päivien aikana suorittamani tavaroiden ulosmittaukset ovat jälleen tuoneet esille vaikka mitä tavaraa, joiden piti olla hävitetty jo kauan aikaa sitten muistojen kera. Harmillisinta on kuitenkin se, että niitä on vielä jäljellä.
Olen myös jälleen miettinyt kertaalleen Karman lakia. Asiahan on nimittäin niin, että olen hiljalleen alkanut pohtimaan sitä mahdollisuutta, että tavallaanhan Karman laki olisi näistä jumalallisista hölpötyksistä kuitenkin se kaikista luonnollisin ja reiluin tapa harjoittaa jonkinlaista kuolemanjälkeistä oikeutusta. En tietenkään sano, etteikö joku Kristinuskonkin käsitys kaikesta olisi aivan yhtä oikein jonkun mielestä. Mutta, tavallaanhan Karman laki hyvien tekojen palkitsemisesta hyvällä heijastaa tavallaan normaalin elämän järjestystä, jossa ainoastaan yrittämällä pääsee eteenpäin asiassa jos toisessakin. Tämä taas voidaan kääntää Karman laissa siten, että mikäli teet hyvää, niin hyvää tulee tapahtumaan sinullekin. Mikäli taas elämässä et tee mitään, tai sitten teet toisille pahaa, niin et etene mihinkään.
Mieleeni onkin juolahtanut se mahdollisuus, että Karman laki saattaa toteutua elämässäni: minulle sattuu huomattavan paljon kaikenlaista ikävää koko ajan, mutta siitäkin huolimatta en itse ole esimerkiksi mitenkään antelias ihminen puliukoille tai epämääräisille hiippareille. Pikemminkin odotan koko ajan, että joku epämääräinen sammalteleva pultsari tai laitapuolen kulkija yrittää hyökätä päälleni ja viedä henkeni ja rahani tai lähimmäisteni hengen. Perimmäisin ongelmani on kai siis se, etten pysty oikeastaan rentoutumaan kun tasan yhden ihmisen kanssa - ja se en suinkaan ole minä itse.
Minun on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Uskoisin tämän kiintoisan ominaisuuden luonteessani johtuvan siitä, että vanhempani eivät ole oikeastaan missään nimessäkään luotettavia henkilöitä. Nuoruudessani minulle on myös sattunut tapauksia, missä minua on yritetty huijata varsin rankastikin. Itsesuojeluvaistoni on siis aika kova. Kaikesta päätellen.
En oikeastaan osaa sanoa, että olenko ylpeä ihminen. Jotkut ovat niin sanoneet, ja niin kuultuani olen alkanut miettimään sitä mahdollisuutta, että olisiko se totta. Itsensä diagnosointi ei oikeastaan onnistu minulta ollenkaan, vaan tässäkin asiassa saattaa käydä niin, että minun on vain uskottava sitä, mitä minulle kerrotaan. Minua kiinnostaisi toisinaan jopa kuulla, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan aivan liian harvoin kuulen siitä. Kunpa joku joskus todellakin 'aukaisisi tulvaportit', ja kertoisi täysin omin sanoin ja ilman pelkoa siitä, minkälainen ihminen oikeastaan heidän mielestään olenkaan. Monet ystäväni sanovat, että he ovat oppineet tuntemaan minut ja luonteeni kovinkin hyvin, mutta eivät sitten kuitenkaan koskaan suostu avamaan sanaista arkkuaan siitä, minkälainen heidän mielestään olen. Kenties he eivät vain halua sanoa, että olenkin todellisuudessa todella ällöttävä persoona, jota mielistellään ihan periaatteesta.
Noh, oli miten oli, niin aion nyt mennä nukkumaan.
Hyvää yötä kaikki.
Yöt ovat varmasti pahimpaa aikaa juuri minulle, sillä silloin minun sisäinenkin kelloni automaattisesti hiljentää halukkuuttani toimia ja liikkua aktiivisesti. Tällöin jäljelle jäävät vain omat ajatukset ja yön mustat varjot, jotka saavat kaiken näyttämään surrealistiselta painajaiselta.
Yöt pistävät kaikessa hiljaisuudessaan minut miettimään vaikka mitä. Vihaan niitä ajatuksia, jotka saapuvat mieleeni entisten elämieni epäonnistumisista tai ikävistä tapahtumista, jotka oltaisiin kai voitu ratkaista parempaan suuntaan hyvinkin helpoilla tavoilla. Olen kuitenkin usein tehnyt vaikka minkälaisia kämmejä, joilla on ollut ikäviä seurauksia. Uskon myös hartaasti siihen, että olen tosiasiassa kyynisin ihminen jonka tunnen. En pysty aina näyttämään äärimmäistä puoltani muille kuin aivan läheisilleni, mutta silloin kun se näkyy, sattuu harmittavia juttuja. Uskon myös hartaasti siihen, että ellei ympärilläni olisi niinkin huomattavasti pelkästään normaaleja ja positiivisia ihmisiä, olisimme varmaan kaikki hypänneet alas kalliolta jo ajat sitten.
Tämä saattaa kenties kuulostaa myöhäisen teini-iän angstilta, mutta pidän tosiasiassa itseäni useassakin asiassa helvetin epäonnistuneena ihmisenä. Viime päivien aikana suorittamani tavaroiden ulosmittaukset ovat jälleen tuoneet esille vaikka mitä tavaraa, joiden piti olla hävitetty jo kauan aikaa sitten muistojen kera. Harmillisinta on kuitenkin se, että niitä on vielä jäljellä.
Olen myös jälleen miettinyt kertaalleen Karman lakia. Asiahan on nimittäin niin, että olen hiljalleen alkanut pohtimaan sitä mahdollisuutta, että tavallaanhan Karman laki olisi näistä jumalallisista hölpötyksistä kuitenkin se kaikista luonnollisin ja reiluin tapa harjoittaa jonkinlaista kuolemanjälkeistä oikeutusta. En tietenkään sano, etteikö joku Kristinuskonkin käsitys kaikesta olisi aivan yhtä oikein jonkun mielestä. Mutta, tavallaanhan Karman laki hyvien tekojen palkitsemisesta hyvällä heijastaa tavallaan normaalin elämän järjestystä, jossa ainoastaan yrittämällä pääsee eteenpäin asiassa jos toisessakin. Tämä taas voidaan kääntää Karman laissa siten, että mikäli teet hyvää, niin hyvää tulee tapahtumaan sinullekin. Mikäli taas elämässä et tee mitään, tai sitten teet toisille pahaa, niin et etene mihinkään.
Mieleeni onkin juolahtanut se mahdollisuus, että Karman laki saattaa toteutua elämässäni: minulle sattuu huomattavan paljon kaikenlaista ikävää koko ajan, mutta siitäkin huolimatta en itse ole esimerkiksi mitenkään antelias ihminen puliukoille tai epämääräisille hiippareille. Pikemminkin odotan koko ajan, että joku epämääräinen sammalteleva pultsari tai laitapuolen kulkija yrittää hyökätä päälleni ja viedä henkeni ja rahani tai lähimmäisteni hengen. Perimmäisin ongelmani on kai siis se, etten pysty oikeastaan rentoutumaan kun tasan yhden ihmisen kanssa - ja se en suinkaan ole minä itse.
Minun on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Uskoisin tämän kiintoisan ominaisuuden luonteessani johtuvan siitä, että vanhempani eivät ole oikeastaan missään nimessäkään luotettavia henkilöitä. Nuoruudessani minulle on myös sattunut tapauksia, missä minua on yritetty huijata varsin rankastikin. Itsesuojeluvaistoni on siis aika kova. Kaikesta päätellen.
En oikeastaan osaa sanoa, että olenko ylpeä ihminen. Jotkut ovat niin sanoneet, ja niin kuultuani olen alkanut miettimään sitä mahdollisuutta, että olisiko se totta. Itsensä diagnosointi ei oikeastaan onnistu minulta ollenkaan, vaan tässäkin asiassa saattaa käydä niin, että minun on vain uskottava sitä, mitä minulle kerrotaan. Minua kiinnostaisi toisinaan jopa kuulla, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan aivan liian harvoin kuulen siitä. Kunpa joku joskus todellakin 'aukaisisi tulvaportit', ja kertoisi täysin omin sanoin ja ilman pelkoa siitä, minkälainen ihminen oikeastaan heidän mielestään olenkaan. Monet ystäväni sanovat, että he ovat oppineet tuntemaan minut ja luonteeni kovinkin hyvin, mutta eivät sitten kuitenkaan koskaan suostu avamaan sanaista arkkuaan siitä, minkälainen heidän mielestään olen. Kenties he eivät vain halua sanoa, että olenkin todellisuudessa todella ällöttävä persoona, jota mielistellään ihan periaatteesta.
Noh, oli miten oli, niin aion nyt mennä nukkumaan.
Hyvää yötä kaikki.
Vapaaehtoinen roskakuski käy aina kahdesti
Eilen yritin katsoa viidennettä kertaa lävitse Espanjalaista kauhuelokuvaa nimellä Los Sin Nombre. Haluan tosiaankin todeta, että tämä oli viides kerta kun yritin katsella sitä lävitse, sillä edellisillä kerroilla en ole kyennyt nauttimaan sen pitkästyttävyydestä millään tavalla. Tälläkin kertaa onnistuin pääsemään n. 12 minuuttia pidemmälle, jonka jälkeen totesin että katsonpa sen sitten loppuun aikataululla joskus.
Tämän jälkeen sattuikin sitten taas varsin vittumainen tapaus: avasin Dario Argenton elokuvan "Suspiria" sisältävän DVD-laatikon, jonka jälkeen pyrin irrottamaan levyn kannen sisältä. Sattui kuitenkin niin, että kyseinen levy oli aivan älyttömän kireästi tuikattu kiinni pieneen nyppylään, jossa se normaalistikin on kiinni, ja täten yrittäessäni ottaa sitä siitä pois, levy rasahti halki. Pienen kiroilun jälkeen heitin levyn kirjaimellisesti seinään.
Täytyi tehdä uusi valinta katseltavan suhteen: "The Brood" nimellä kulkenut teos tarttui mukaan ja työntyi DVD-soittimeen. Toistaiseksi elokuva on alkanut ihan kelvollisesti, vaan saapa nähdä, että onko se millään lailla hyvä.
Turhaa kamaakin olen taas vienyt pois. Tällä kertaa vein keskikokoisen kasan verran sarjakuvia ja kopioituja CD:tä pois. Seuraavaksi roskikseen lähtee omituinen kasa rikkinäisiä leikkikaluja, joita löysin todella syvältä sänkyni alta. Olenkin yllättynyt, että miten voi olla mahdollista että tällaista kamaa on voinut vielä säilyä suurten puhdistusten takia. Kaikki kuitenkin näyttää olevan mahdollista.
Tästä pitäisi varmaan taas lähteä viemään tavaraa pois kohti lähikaupan roskiksia, jotka varmasti arvostavat toimintaani.
Tämän jälkeen sattuikin sitten taas varsin vittumainen tapaus: avasin Dario Argenton elokuvan "Suspiria" sisältävän DVD-laatikon, jonka jälkeen pyrin irrottamaan levyn kannen sisältä. Sattui kuitenkin niin, että kyseinen levy oli aivan älyttömän kireästi tuikattu kiinni pieneen nyppylään, jossa se normaalistikin on kiinni, ja täten yrittäessäni ottaa sitä siitä pois, levy rasahti halki. Pienen kiroilun jälkeen heitin levyn kirjaimellisesti seinään.
Täytyi tehdä uusi valinta katseltavan suhteen: "The Brood" nimellä kulkenut teos tarttui mukaan ja työntyi DVD-soittimeen. Toistaiseksi elokuva on alkanut ihan kelvollisesti, vaan saapa nähdä, että onko se millään lailla hyvä.
Turhaa kamaakin olen taas vienyt pois. Tällä kertaa vein keskikokoisen kasan verran sarjakuvia ja kopioituja CD:tä pois. Seuraavaksi roskikseen lähtee omituinen kasa rikkinäisiä leikkikaluja, joita löysin todella syvältä sänkyni alta. Olenkin yllättynyt, että miten voi olla mahdollista että tällaista kamaa on voinut vielä säilyä suurten puhdistusten takia. Kaikki kuitenkin näyttää olevan mahdollista.
Tästä pitäisi varmaan taas lähteä viemään tavaraa pois kohti lähikaupan roskiksia, jotka varmasti arvostavat toimintaani.
Saturday, August 05, 2006
Blow up your videos (and diskettes)
Pääsin onneksi kuitenkin takaisin tänne Suomenkin puolelle.
Viime viikko tuli taas vietettyä tyttöystävän kanssa Kauhavalla, joka oli reissuna melko tavallinen, vaikkakin ihan erilainen entisestä menosta. Kivaahan meillä kuitenkin oli, niin kuin aina, vaikka kuuma kyllä pahasti korvensi.
Palattuani kotiin Huuto.netin kaupustelu on taas alkanut skulaamaan: minulta on ostettu tavaraa taas n. 60 euron arvosta, ja muutamat sukulaiset ovat (jälleen kerran) luvanneet maksaa velkansa takaisin. Rahallinen tilanne näyttää nyt siis hetkellisesti varsin valoisalta, vaan epäilenpä kuitenkin, että jonkinlainen pirulainen ne vie kuitenkin.
Päästyäni kotiin aloitin myös jälleen kerran tavaran laajamittaisen ulosmittauksen. Minulla sattui nimittäin olemaan hyllyittäin täysin turhanpäiväisiä VHS-kasetteja, minne oli mm. aikanaan nauhoitettu huonon kuvan omaavalta Viron kanavalta Babylon 5:sta. Päätinkin, että nyt kyseisistä kaseteista oli päästävä eroon, ja n. 30 laatikollista diskettejä sai myös seurata kavereidensa kohtaloa. Kuten hyvinkin saatatte arvata, niin juuri tällä alueella Sipoossa ei juurikaan löydy nk. "julkista" roskista, joten jouduin heittämään videokasetit lähimmän pikkukaupan roskikseen. Uskonpa kuitenkin, että kukaan tämän paikan tahdikkuuden huomioon ottaen ei tule huomaamaan koko asiaa. Diskettejä minulla on vielä "paljon", jotka pitäisi viedä suuren roskan hyödynnettäväksi. Vittumaista on myös se, että paikallinen huoltoasema, jonka pihassa on iso vihreä roskis, ei suostu antamaan sitä alueen asukkaiden käyttöön, vaan on liimannut infantiilisti siihen kyltin, jonka mukaan sinne ei saa heittää kukaan muu roskia kun tuon huoltoaseman rasvaperseiset rassaajat. Mikä kuitenkin on vielä pahempaa, on se että kyseinen huoltoasema ilmeisesti vuotaa maahan öljyä, joka sitten valitettavasti maistuu pohjavesikaivojen kautta meidänkin juomavedessämme toisinaan. Tämäkin esimerkki illustroi erinomaisesti sitä, mikä on Sipoon marssijärjestys. Aion kuitenkin röyhkeästi olla piittaamatta moisten paskiaisten "kielloista", ja viedä heidän suureen roskalavaansa hieman tavaraa yön tunteina.
Olen tyytyväinen siitä, että jälleen kerran tavarat, jotka istuskelivat hyllyssäni kuusi vuotta ilman minkäänlaista funktiota, lähtivät pois paikoiltaan kuin tuhka tuuleen. Enpä tule niitä pahemminkaan kaipailemaan, vaan olen tyytyväinen siitä ettei niitä tarvitse enää pitää tuossa tilaa viemässä.
Seuraavaksi aionkin hankkiutua eroon kahdesta printteristä, jotka seisoskelevat tälläkin hetkellä sänkyni alla pölyä keräämästä. Tämän jälkeen alan hiljalleen olemaan valmis löytämään uudenlaisia sijoituskohteita muutamille muille tavaroilleni. Varmaa on kuitenkin se, että jälleen kerran roskasta tullaan hankkiutumaan eroon - hinnalla millä hyvänsä !!
Viime viikko tuli taas vietettyä tyttöystävän kanssa Kauhavalla, joka oli reissuna melko tavallinen, vaikkakin ihan erilainen entisestä menosta. Kivaahan meillä kuitenkin oli, niin kuin aina, vaikka kuuma kyllä pahasti korvensi.
Palattuani kotiin Huuto.netin kaupustelu on taas alkanut skulaamaan: minulta on ostettu tavaraa taas n. 60 euron arvosta, ja muutamat sukulaiset ovat (jälleen kerran) luvanneet maksaa velkansa takaisin. Rahallinen tilanne näyttää nyt siis hetkellisesti varsin valoisalta, vaan epäilenpä kuitenkin, että jonkinlainen pirulainen ne vie kuitenkin.
Päästyäni kotiin aloitin myös jälleen kerran tavaran laajamittaisen ulosmittauksen. Minulla sattui nimittäin olemaan hyllyittäin täysin turhanpäiväisiä VHS-kasetteja, minne oli mm. aikanaan nauhoitettu huonon kuvan omaavalta Viron kanavalta Babylon 5:sta. Päätinkin, että nyt kyseisistä kaseteista oli päästävä eroon, ja n. 30 laatikollista diskettejä sai myös seurata kavereidensa kohtaloa. Kuten hyvinkin saatatte arvata, niin juuri tällä alueella Sipoossa ei juurikaan löydy nk. "julkista" roskista, joten jouduin heittämään videokasetit lähimmän pikkukaupan roskikseen. Uskonpa kuitenkin, että kukaan tämän paikan tahdikkuuden huomioon ottaen ei tule huomaamaan koko asiaa. Diskettejä minulla on vielä "paljon", jotka pitäisi viedä suuren roskan hyödynnettäväksi. Vittumaista on myös se, että paikallinen huoltoasema, jonka pihassa on iso vihreä roskis, ei suostu antamaan sitä alueen asukkaiden käyttöön, vaan on liimannut infantiilisti siihen kyltin, jonka mukaan sinne ei saa heittää kukaan muu roskia kun tuon huoltoaseman rasvaperseiset rassaajat. Mikä kuitenkin on vielä pahempaa, on se että kyseinen huoltoasema ilmeisesti vuotaa maahan öljyä, joka sitten valitettavasti maistuu pohjavesikaivojen kautta meidänkin juomavedessämme toisinaan. Tämäkin esimerkki illustroi erinomaisesti sitä, mikä on Sipoon marssijärjestys. Aion kuitenkin röyhkeästi olla piittaamatta moisten paskiaisten "kielloista", ja viedä heidän suureen roskalavaansa hieman tavaraa yön tunteina.
Olen tyytyväinen siitä, että jälleen kerran tavarat, jotka istuskelivat hyllyssäni kuusi vuotta ilman minkäänlaista funktiota, lähtivät pois paikoiltaan kuin tuhka tuuleen. Enpä tule niitä pahemminkaan kaipailemaan, vaan olen tyytyväinen siitä ettei niitä tarvitse enää pitää tuossa tilaa viemässä.
Seuraavaksi aionkin hankkiutua eroon kahdesta printteristä, jotka seisoskelevat tälläkin hetkellä sänkyni alla pölyä keräämästä. Tämän jälkeen alan hiljalleen olemaan valmis löytämään uudenlaisia sijoituskohteita muutamille muille tavaroilleni. Varmaa on kuitenkin se, että jälleen kerran roskasta tullaan hankkiutumaan eroon - hinnalla millä hyvänsä !!
Subscribe to:
Posts (Atom)
