Tänään oli sitten taas sellainen "ei olisi pitänyt lähteä ulos ollenkaan" - päivä.
Kaikki alkoi siitä kun laskeskelin yhteen kurssien määrää kolmen vuoden opiskeluistani: kauhukseni huomasin että yksi kurssi ei ollut sisällytetty viimeisimpään todistukseeni. Päätin ottaa asiasta selvää, sillä hyvin nopean kalkyloinnin tuloksena tajusin että se mistä nyt kiikasti oli eräs matematiikan kurssi jonka suoritin reilusti yli vuosi sitten.
Menin bussipysäkille ja odottelin aikani bussia: sen saavuttua huomasin kauhukseni että sitähän ajeli se sama typerä läski 1970-luvun pornonäyttelijöiden aurinkolasit päällään ! Tuhahdin itsekseni ja lausuin muutaman hiljaisen kirosanan. Kapusin bussiin ja tämä sama paskiainen josta olen ennenkin kertoillut alkoi valistamaan minua siitä kuinka satuin "seisomaan liian edessä bussipysäkkiä". Hänen mukaansa autoa ei saanut parkkeerattua oikein kun seisoskelin tuon pyhän kullinjatkeen tiellä.
Vihastuin ihan sekunneissa ja totesin turhautuneena saman paskan alkaneen jälleen kerran uudestaan. Ikävää oli se, että samassa bussissa istui kaksi entistä opettajaani joilla oli täysin sama päämäärä kuin minullakin: bussimies länkytti minulle lisää jostakin logiikasta. Sen jälkeen avasin suuni ja itse taisin päästellä kyseisen possun päälle läjän kirosanoja: tyyppi mykistyi hetkeksi ja sen jälkeen kyseli että oliko hän loukannut minua jotenkin.
Käskin hänen käyttää vitun logiikkaansa ja pohtia ison perseensä avulla sitä, olinko mahdollisesti loukannut minua jutuillaan. Tämän jälkeen kuitenkin hän oudosti mykistyi jälleen ajelemaan bussiaan..
Pääsimme n. 5 minuutin matkustelun jälkeen samalle pysäkille jossa kohtasin humalaisen ärjyjän viime lauantaina: Murphyn lain mukaan tämä sama tyyppihän seisoskeli sen katoksen alla vanhalle viinalle haisten !
Kumma kyllä, tyyppi ei aukonut päätään , vaan nousi bussiin haisten kuin rotta: muutaman kerran se kylläkin vilkuili tätä läskiä paskiaista , jota kuljettajaksikin kutsutaan. Jos tuo äijä olisi päästänyt samanlaisia uhkauksia suustaan kuin viimeksi, olisin varmasti syöksynyt hänen kimppuunsa taskuveitsi kiiluen: turhautuneisuus on minulle suorastaan pelottava mielentila.
Pääsimme pian asemalle ja menin entiseen kouluuni: käytävät olivat täynnä erinnäisiäkin opiskelijoita joista ne kyllä tuntenut yhtäkään. Kaiketi he olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita enimmäkseen selittäen heidän tuntemattomuutensa minulle. Hetken pohdiskeltuamme tilannetta , jossa yksi kurssi oli omituisesti jäänyt merkitsemättä tilanne selvisi: koulun vihatuin ja paskamaisin matematiikan opettaja oli päättänyt epähuomiossa jättää vuosi sitten suoritetun kurssin merkitsemättä vaikkei se ollutkaan mennyt lävitse: lain mukaan minun olisi silti kuulunut saada siitä merkintä !!
Noh , tässä vaiheessa sillä nyt ei kaiketikaan ole mitään väliä: minua ei kiinnosta kyseisen tyypin kanssa tapella yhdestä kurssista jota en ole edes päässyt lävitse. Liika aktiivisuus tässä vaiheessa olisi kai vain tarpeetonta.
Sen jälkeen poistuin ripeästi kotiini: olenkin jälleen kerran vakuuttunut siitä enemmän ja enemmän että Itäinen Uusimaa on paikkakuntana jonkinlainen helvetin piiri , johon ihmisiä sijoitetaan entisten elämiensä syntien johdosta. Elämä täällä on pelottavan keskinkertaista ja suuri osa ihmisistä ympärilläsi on jostain kumman syystä tarkoitettu vain aiheuttamaan sinulle mielipahaa ja ongelmia.
En usko että omaan ongelmia asenteissani tätä elämäntapaa kohtaan: pikemminkin tämän paskan maakunnan luomat karikatyyrit omaavat asenteissaan ongelmia minua kohtaan. Täältä on päästävä pois - ja mahdollisimman äkkiä.
Friday, March 31, 2006
Thursday, March 30, 2006
Lähikuvien ja Venäläisen runouden kolme huonetta
Televisiosta tuli eilen kuuluisa ja korkeasti palkittu Melancholian Kolme Huonetta myöhäisillan ohjelmistona: muistan historianopettajamme kehuneen sitä mahdottoman hyväksi tekeleeksi juuri Venäjän ja Tšetšenian sodan tapahtumista.
Dokumentti koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä seurataan Venäjällä sijaitsevan merivoimien akatemian lapsikadetteja koulutuksessa ja vähäisellä vapaa-ajalla. Toisessa osassa kuvataan Tšetšeniaa ja sen kaduilla kuljeskelevaa humanitääristä vanhaa naista, joka pyrkii keräilemään orpoja lapsia raunioista suojiinsa. Viimeisessä osassa sitten kuvataan Tšetšenian naapurivaltion, Ingushetian välitilaa suurempien sotatoimien ollessa ohitse.
Dokumentti oli tietenkin kiintoisaa seurattavaa useammastakin syystä: siinä pyrittiin näyttämään konkreettisesti konfliktin kahden eri osapuolen kasvot ulkopuolisen näkökulmasta. Se mikä siinä kuitenkin mielestäni jäi hämäräksi, oli yksinkertaisesti se että erityisesti ensimmäinen osio lapsikadeteista oli jokseenkin omituisen taide-elokuvan ja tilannekuvauksien välimaasto: pieni merikadetti esitti aina välillä hiukan irrallisiksi jääviä otteita Venäläisestä runoudesta ja esitystä seurasi sitten pitkä ja harras lähikuva pienestä pojasta.
Saatan tietenkin näillä kommenteillani näyttää täydellisen tietämättömyyteni juuri tämän dokumentin tapaa esitellä henkilöhahmoja vastaan: mielestäni kuitenkin nämä hartaat lähikuvat ja runonlausunta jäi hieman irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Ymmärrän kuitenkin syyn ensimmäisen osan kuvausmetodeilla: tarkoituksenahan oli saada katsoja kyseenalaistamaan lapsisotilaiden käytön eettiset puolet.
Dokumentin toinen osa oli taas hieman vahvempi sekä sisällöltään että kerronaltaankin: se alkoi tiukasti kuvilla Groznysta, Tšetšenian tuhoutuneesta pääkaupungista sekä sen vähäisestä ulkoilmaelämästä. Tämä osa dokumenttia oli mielestäni kokonaisuuden vahvinta antia juuri sen esittämän tarinan vuoksi: vanha nainen joka pyrki auttamaan unohdettuja lapsia hävityksen keskellä kieltämättä sai sympatiaa aikaiseksi katsojassa. Todellakin toivoi, että nainen saisi kerättyä tarpeeksi lapsia suojiinsa ja avustuksia jatkaakseen toimintaansa.
Kolmas osa Ingushetiasta oli myös ihan suhteellisen juokseva kerronnaltaan: siinä seurattiin rauhallisen kylän ja sen ympäristön elämää mm. Muslimien rukoushetkien sekä jälleen kerran dramaattisten lähikuvien kautta. Tässä - niin kuin muissakin osissa pääosassa olivat sopivasti juurikin lapset: uskon että se ei ole ollut missään nimessä tahatonta, vaan dokumentissa on pyritty näyttämään sodan mullistukset juuri lasten aseman näkökulmasta. Siinä se onnistuukin aivan loistavasti esitellen juuri sen miten valtiovalta ja poliittiset aatteet onnistuvat käyttämään lapsen viattomuutta omien aatteidensa ajamiseen.
Suosittelen tätä kaikille jotka ovat lasten ihmisoikeuksista sekä sodan turmelevasta vaikutuksesta kiinnostuneita: dokumentti itsessään on hyvinkin pitkä elämys juuri näiden teemojen lävitse - ehdotan kuitenkin että koet sen ihan maailman avartamisen nimissä.
Dokumentti koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä seurataan Venäjällä sijaitsevan merivoimien akatemian lapsikadetteja koulutuksessa ja vähäisellä vapaa-ajalla. Toisessa osassa kuvataan Tšetšeniaa ja sen kaduilla kuljeskelevaa humanitääristä vanhaa naista, joka pyrkii keräilemään orpoja lapsia raunioista suojiinsa. Viimeisessä osassa sitten kuvataan Tšetšenian naapurivaltion, Ingushetian välitilaa suurempien sotatoimien ollessa ohitse.
Dokumentti oli tietenkin kiintoisaa seurattavaa useammastakin syystä: siinä pyrittiin näyttämään konkreettisesti konfliktin kahden eri osapuolen kasvot ulkopuolisen näkökulmasta. Se mikä siinä kuitenkin mielestäni jäi hämäräksi, oli yksinkertaisesti se että erityisesti ensimmäinen osio lapsikadeteista oli jokseenkin omituisen taide-elokuvan ja tilannekuvauksien välimaasto: pieni merikadetti esitti aina välillä hiukan irrallisiksi jääviä otteita Venäläisestä runoudesta ja esitystä seurasi sitten pitkä ja harras lähikuva pienestä pojasta.
Saatan tietenkin näillä kommenteillani näyttää täydellisen tietämättömyyteni juuri tämän dokumentin tapaa esitellä henkilöhahmoja vastaan: mielestäni kuitenkin nämä hartaat lähikuvat ja runonlausunta jäi hieman irralliseksi muusta kokonaisuudesta. Ymmärrän kuitenkin syyn ensimmäisen osan kuvausmetodeilla: tarkoituksenahan oli saada katsoja kyseenalaistamaan lapsisotilaiden käytön eettiset puolet.
Dokumentin toinen osa oli taas hieman vahvempi sekä sisällöltään että kerronaltaankin: se alkoi tiukasti kuvilla Groznysta, Tšetšenian tuhoutuneesta pääkaupungista sekä sen vähäisestä ulkoilmaelämästä. Tämä osa dokumenttia oli mielestäni kokonaisuuden vahvinta antia juuri sen esittämän tarinan vuoksi: vanha nainen joka pyrki auttamaan unohdettuja lapsia hävityksen keskellä kieltämättä sai sympatiaa aikaiseksi katsojassa. Todellakin toivoi, että nainen saisi kerättyä tarpeeksi lapsia suojiinsa ja avustuksia jatkaakseen toimintaansa.
Kolmas osa Ingushetiasta oli myös ihan suhteellisen juokseva kerronnaltaan: siinä seurattiin rauhallisen kylän ja sen ympäristön elämää mm. Muslimien rukoushetkien sekä jälleen kerran dramaattisten lähikuvien kautta. Tässä - niin kuin muissakin osissa pääosassa olivat sopivasti juurikin lapset: uskon että se ei ole ollut missään nimessä tahatonta, vaan dokumentissa on pyritty näyttämään sodan mullistukset juuri lasten aseman näkökulmasta. Siinä se onnistuukin aivan loistavasti esitellen juuri sen miten valtiovalta ja poliittiset aatteet onnistuvat käyttämään lapsen viattomuutta omien aatteidensa ajamiseen.
Suosittelen tätä kaikille jotka ovat lasten ihmisoikeuksista sekä sodan turmelevasta vaikutuksesta kiinnostuneita: dokumentti itsessään on hyvinkin pitkä elämys juuri näiden teemojen lävitse - ehdotan kuitenkin että koet sen ihan maailman avartamisen nimissä.
Tuesday, March 28, 2006
28.3.2006 - flunssa iskee
Minä en oikeastaan ole kovinkaan usein sairaana esim. flunssan tai kuumeen johdosta: vuodessa sairastan jotakin noihin liittyvää vain yhden kerran syksyllä ja toisen keväällä.
Syksyllä taisin olla kipeänä muutaman päivän: kuumetta ei kyllä silloin tainnut olla. Nyt kuitenkin flunssa on päässyt iskemään ja vähitellen alkaa tuntumaan siltä että kohta se iskee täydellisesti päälle. En ole kovinkaan iloinen siitä olettamuksesta että mitä todennäköisimmin olen flunssassa koko seuraavan viikon.
Helpottavaa tässä asiassa on tietenkin se että eipä ainakaan ole kirjoituksia jäljellä: flunssassa sekoileminen kyseisessä tapahtumassa olisi ollut helvetillistä.
Noh , minä lähden nyt tekemään jotakin muuta vähäksi aikaa..
Syksyllä taisin olla kipeänä muutaman päivän: kuumetta ei kyllä silloin tainnut olla. Nyt kuitenkin flunssa on päässyt iskemään ja vähitellen alkaa tuntumaan siltä että kohta se iskee täydellisesti päälle. En ole kovinkaan iloinen siitä olettamuksesta että mitä todennäköisimmin olen flunssassa koko seuraavan viikon.
Helpottavaa tässä asiassa on tietenkin se että eipä ainakaan ole kirjoituksia jäljellä: flunssassa sekoileminen kyseisessä tapahtumassa olisi ollut helvetillistä.
Noh , minä lähden nyt tekemään jotakin muuta vähäksi aikaa..
Saturday, March 25, 2006
Turvallinen bussimatka
Porvoo on alueellisesti kaiketi sellainen alue jossa nk. "sattuu ja tapahtuu" vähän kaikenlaista: pari vuotta sitten juopunut luuseri linnoittautui Eestinmäen bensa-asemalle ja ampui poliisikoiran. Suunnilleen samoihin aikoihin Porvoon Anttilassa neljä henkeä käsittänyt perhe surmasi itsensä systemaattisesti liian suurten velkojen johdosta: viimeisin "kova tapaus" taisi olla se kun äiti poltti kaksi pientä lastaan taloon toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Havahduin näistä aatoksistani bussissa matkalla kohti Porvoon keskustaa: bussi pysähtyi äkisti ottaakseen matkaan kaksi matkustajaa. Sisään kapusi lyhyt nainen vaaleanpunaisessa takissa - hän toimi matkan maksavana osapuolena: naisen jälkeen sisään hyppäsi yhtäkisti keski-ikäinen todella pahasti vanhalta viinalta haiseva laitapuolenkulkija.
Kavuttuaan sisään hän alkoi kiroilla todella suureen ääneen siitä kuinka bussin saapumisessa oli kestänyt niin kauan: tämän jälkeen hän istuutui naisen viereen ja jatkoi siivottomuuksiaan. Kyseinen ilmestys huusi lisää ruokottomuuksia , uhkasi vetää ensiksi kuljettajaa "dunkkuun" jonka jälkeen hän muun muassa omien sanojensa mukaan "tiesi kaiken" muutamien kirosanojen säestyksellä. Yhdessä vaiheessa jopa Kekkonen sai kuulla joitakin uhkauksia , vaikka edesmennyt suuruus olikin.
Suurinpiirtein niillä main kun tyyppi uhkasi käydä väkivaltaiseksi bussin kuljettajaa kohtaan , otin taskustani jo standardin "itsepuolustukseeni" tarkoitetun veitsen: vedin sen hiljaa pois povitaskustani ja taivutin sen 7cm terän esiin ja piilotin sen takkini hihan ja käsineen väliin odottamaan. Kyseinen seko ei nähnyt tätä toimenpidettä , vaan jatkoi päämäärätöntä uhkailuaan muutaman penkkirivin takaa.
Siinä vaiheessa kun hän taas totesi äänekkäästi vetävänsä ketä tahansa turpaan , tuhahdin jälleen kerran äänekkäästi: tällä kertaa mies kuitenkin huomasi äänähdykseni ja käänsi katseensa minua kohti. Hän tivasi minulta myös kovaan ääneen sitä , että kyseenalaistin hänen absoluuttisen valtansa: tämän lyhyehkön naisen rauhoitellessa miestä myös minä sain suoran uhkauksen päälleni. Mies kysyi , halusinko mahdollisesti myös minä turpaani..
Käänsin hiljaa päätäni häntä kohtaan, ja hymyilin: odotin että kyseinen kaveri tulisi hiukan lähemmäksi jotta hän pääsisi käymään käsiksi. Siinä vaiheessa me molemmat olisimme olleet tietenkin häviäjiä: toinen vain luultavasti se "ehjempi" puolisko , tosin.
Kummaa sinänsä , hän ei tehnyt mitään: nainen rauhoitti miehen ja bussiasemalle tultaessa hän oli esittänyt vain muutaman epämääräisen kommentin Kekkosesta ja omasta ylivallastaan bussin matkustajia kohtaan.
Monet teistä varmaan luulevat että reaktioni mahdolliseen päällekarkaukseen olisi ollut liioilteltu: haistoin kuitenkin jo kyseisen paskiaisen ilmaantuessa bussiin että alkoholiahan se oli nauttinut enemmän kuin tarpeeksi. Tuon aineen alaisuudessa hieman ylimielisen luonteen omaavat luuserit saattavat saada paikoitellen todella ikäviäkin luonteenpiirteitä osakseen , ja täten päätin että jos sikseen tulisi , niin minä olisin sen joka suorittaisi sen ensimmäisen ja (toivottavasti) lamauttavan iskun. Häntä oli myös hyvin vaikea rauhoitella: bussikuski oli jokseenkin kyvytön luonteenlaatunsa johdosta sanomaan mitään kyseisen ukkelin uhkailuihin ja täten häirikkö herätti minussa suurta pelkoa ja hämmennystä.
En halunnut todellakaan joutua kyseisen miehen tulilinjalle; siksi päätin hivuttaa veitsen hiljalleen strategiseen kohtaan, ja odottaa hänen lopullista villiintymistään. Onneksi se ei kuitenkaan tapahtunut , josta olen iloinen.
Ironista tässä vain oli se , että mietiskeltyäni koko bussimatkan sitä miten kaikenlaista todellakin ikävää juuri Porvoon seuduilla oli tapahtunut , niin tämä sekopää sitten iski sinne bussiin: loogisesti ajatellen , "what are the odds of that happening" ?
Havahduin näistä aatoksistani bussissa matkalla kohti Porvoon keskustaa: bussi pysähtyi äkisti ottaakseen matkaan kaksi matkustajaa. Sisään kapusi lyhyt nainen vaaleanpunaisessa takissa - hän toimi matkan maksavana osapuolena: naisen jälkeen sisään hyppäsi yhtäkisti keski-ikäinen todella pahasti vanhalta viinalta haiseva laitapuolenkulkija.
Kavuttuaan sisään hän alkoi kiroilla todella suureen ääneen siitä kuinka bussin saapumisessa oli kestänyt niin kauan: tämän jälkeen hän istuutui naisen viereen ja jatkoi siivottomuuksiaan. Kyseinen ilmestys huusi lisää ruokottomuuksia , uhkasi vetää ensiksi kuljettajaa "dunkkuun" jonka jälkeen hän muun muassa omien sanojensa mukaan "tiesi kaiken" muutamien kirosanojen säestyksellä. Yhdessä vaiheessa jopa Kekkonen sai kuulla joitakin uhkauksia , vaikka edesmennyt suuruus olikin.
Suurinpiirtein niillä main kun tyyppi uhkasi käydä väkivaltaiseksi bussin kuljettajaa kohtaan , otin taskustani jo standardin "itsepuolustukseeni" tarkoitetun veitsen: vedin sen hiljaa pois povitaskustani ja taivutin sen 7cm terän esiin ja piilotin sen takkini hihan ja käsineen väliin odottamaan. Kyseinen seko ei nähnyt tätä toimenpidettä , vaan jatkoi päämäärätöntä uhkailuaan muutaman penkkirivin takaa.
Siinä vaiheessa kun hän taas totesi äänekkäästi vetävänsä ketä tahansa turpaan , tuhahdin jälleen kerran äänekkäästi: tällä kertaa mies kuitenkin huomasi äänähdykseni ja käänsi katseensa minua kohti. Hän tivasi minulta myös kovaan ääneen sitä , että kyseenalaistin hänen absoluuttisen valtansa: tämän lyhyehkön naisen rauhoitellessa miestä myös minä sain suoran uhkauksen päälleni. Mies kysyi , halusinko mahdollisesti myös minä turpaani..
Käänsin hiljaa päätäni häntä kohtaan, ja hymyilin: odotin että kyseinen kaveri tulisi hiukan lähemmäksi jotta hän pääsisi käymään käsiksi. Siinä vaiheessa me molemmat olisimme olleet tietenkin häviäjiä: toinen vain luultavasti se "ehjempi" puolisko , tosin.
Kummaa sinänsä , hän ei tehnyt mitään: nainen rauhoitti miehen ja bussiasemalle tultaessa hän oli esittänyt vain muutaman epämääräisen kommentin Kekkosesta ja omasta ylivallastaan bussin matkustajia kohtaan.
Monet teistä varmaan luulevat että reaktioni mahdolliseen päällekarkaukseen olisi ollut liioilteltu: haistoin kuitenkin jo kyseisen paskiaisen ilmaantuessa bussiin että alkoholiahan se oli nauttinut enemmän kuin tarpeeksi. Tuon aineen alaisuudessa hieman ylimielisen luonteen omaavat luuserit saattavat saada paikoitellen todella ikäviäkin luonteenpiirteitä osakseen , ja täten päätin että jos sikseen tulisi , niin minä olisin sen joka suorittaisi sen ensimmäisen ja (toivottavasti) lamauttavan iskun. Häntä oli myös hyvin vaikea rauhoitella: bussikuski oli jokseenkin kyvytön luonteenlaatunsa johdosta sanomaan mitään kyseisen ukkelin uhkailuihin ja täten häirikkö herätti minussa suurta pelkoa ja hämmennystä.
En halunnut todellakaan joutua kyseisen miehen tulilinjalle; siksi päätin hivuttaa veitsen hiljalleen strategiseen kohtaan, ja odottaa hänen lopullista villiintymistään. Onneksi se ei kuitenkaan tapahtunut , josta olen iloinen.
Ironista tässä vain oli se , että mietiskeltyäni koko bussimatkan sitä miten kaikenlaista todellakin ikävää juuri Porvoon seuduilla oli tapahtunut , niin tämä sekopää sitten iski sinne bussiin: loogisesti ajatellen , "what are the odds of that happening" ?
Friday, March 24, 2006
Lopetellaan ja aloitellaan
Kirjoitukset ovat nyt sitten ohitse: tänään kirjoitetaan matematiikkaa ja maanantaina on A-kielen uusinta.
Olihan tässä tietenkin työsarkaa kerrakseen , mutta nyt voin hyvällä mielin sanoa että tämäkin sekoilu on sitten koettu: työtähän se tietenkin tuotti. Tarkemmin ilmaistuina kirjoitukset olivat rankimmat juuri reaaleiden kohdalla ja kieltämättä yhteiskuntaopin kirjoittaminen ei kyllä nyt osunut aivan "nappiin" - mieluusti olisin sittenkin sen maantieteen kirjoittanut. Mutta eipä tällekään valinnalle enää mitään voi - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ettepä uskokaan kuinka konkreettisen vapauttavalta on ollut lopullisesti hylätä kaikki historiaa ja yhteiskuntaoppia käsittelevät kirjat monien muiden ohella kaappien perukoille: luultavimmin suurin osa niistä lähteekin myyntiin - osa tietenkin säästetään tyttöystävän mahdolliseen käyttöön.
Nyt kun sitten tämä osa elämää on takana , niin olen viime päivien aikana vain lähinnä keskittynyt lomailemiseen: latasin netistä Segan 16-bittisen pelikonsolin emulaattorin sekä kasan pelejä joita olen tässä hakkaillut lävitse. Kieltämättä on hauskaa pelailla sellaisiakin vanhoja luomuksia kun Sonic the Hedgehog 3 , Batman , 688 Attack Sub ja Robocop vs. Terminator.
Jotenkin huvittaa katsella näidenkin konsolipelien ja niiden emulaattorien kautta ilmenevää ihmisen materialistisen tavaran vanhenemisprosessia: ollessani pieni poikanen nuo pelit maksoivat pahimillaan uusien PS2- , ja X-box - pelien hintoja puhumattakaan kaikenmaailman lisälaitteista. Nyt taas niitä saa latailla ilmaiseksi netistä ilman sen kummempia rahallisia haittapuolia: ihmisen elämässä monet tavarat vanhenevat aivan yllättävän nopeasti lähes täysin arvottomiksi , olettekos huomanneet ?
Huomasin muuten myös että Tuhkion blogissa on havaittu jotakin hyvin pientä elämäntapaista: kenties hänkin kokee näissä blogeihin liittyvissä asioissa uudenlaisen renessanssin ja alkaa taas päivittelemään juttujaan !! Saahan sitä ainakin toivoa !
Olihan tässä tietenkin työsarkaa kerrakseen , mutta nyt voin hyvällä mielin sanoa että tämäkin sekoilu on sitten koettu: työtähän se tietenkin tuotti. Tarkemmin ilmaistuina kirjoitukset olivat rankimmat juuri reaaleiden kohdalla ja kieltämättä yhteiskuntaopin kirjoittaminen ei kyllä nyt osunut aivan "nappiin" - mieluusti olisin sittenkin sen maantieteen kirjoittanut. Mutta eipä tällekään valinnalle enää mitään voi - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ettepä uskokaan kuinka konkreettisen vapauttavalta on ollut lopullisesti hylätä kaikki historiaa ja yhteiskuntaoppia käsittelevät kirjat monien muiden ohella kaappien perukoille: luultavimmin suurin osa niistä lähteekin myyntiin - osa tietenkin säästetään tyttöystävän mahdolliseen käyttöön.
Nyt kun sitten tämä osa elämää on takana , niin olen viime päivien aikana vain lähinnä keskittynyt lomailemiseen: latasin netistä Segan 16-bittisen pelikonsolin emulaattorin sekä kasan pelejä joita olen tässä hakkaillut lävitse. Kieltämättä on hauskaa pelailla sellaisiakin vanhoja luomuksia kun Sonic the Hedgehog 3 , Batman , 688 Attack Sub ja Robocop vs. Terminator.
Jotenkin huvittaa katsella näidenkin konsolipelien ja niiden emulaattorien kautta ilmenevää ihmisen materialistisen tavaran vanhenemisprosessia: ollessani pieni poikanen nuo pelit maksoivat pahimillaan uusien PS2- , ja X-box - pelien hintoja puhumattakaan kaikenmaailman lisälaitteista. Nyt taas niitä saa latailla ilmaiseksi netistä ilman sen kummempia rahallisia haittapuolia: ihmisen elämässä monet tavarat vanhenevat aivan yllättävän nopeasti lähes täysin arvottomiksi , olettekos huomanneet ?
Huomasin muuten myös että Tuhkion blogissa on havaittu jotakin hyvin pientä elämäntapaista: kenties hänkin kokee näissä blogeihin liittyvissä asioissa uudenlaisen renessanssin ja alkaa taas päivittelemään juttujaan !! Saahan sitä ainakin toivoa !
Tuesday, March 21, 2006
Ways to get around the law - for individual protection
Pari vuotta sitten eräs kaverini tiedusteli minulta kauppoja josta voisi ostaa nk. "kaasusumuttimen" itsepuolustuskäyttöön: ongelmaksi hankinnassa oli juuri muodostunut niiden kielto tässä maassa.
Uuden lain turvin nämä pienet ja varsin tehokkaat välineet oli rajattu viranomaisilta saadun luvan turvin ainoastaan vartijoille yms. turvahenkilöstölle: kuitenkin valppaalla yksityishenkilöllä on useinkin muita tapoja hankkia tällainen väline tarpeen vaatiessa. Nimittäin läntisestä ilmansuunnastamme löytyy naapurimaa , joka ei suinkaan ole kieltänyt yksityishenkilöille kaasusumuttimien hallussapitoa tai ostoa: toinen asia onkin , keksiikö kukaan tätä porsaanreikää.
Teoriassa yksityishenkilön on täysin mahdollista ostaa niin monta sumutinta sisältöineen Ruotsista ja esim. postittaa tai kuljettaa ne lentokoneen , bussin , junan tai muun kulkuvälineen avulla tänne. Ihmettelen kummasti , miksei kukaan ole keksinyt tätä tapaa hankkia itselleen kyseisiä laitteita itsepuolustusta varten ?
Se mikä kaasusumuttimessa ainakin ihan maalaisjärjellä ajatellen on myös hyvää esim. lentokentän tullia ajatellen , on se että niiden ei pitäisi näkyä läpivalaisulaitteissa metallisina osina (joista normaalisti jää nalkkiin): täten kaasusumuttimet voisivat vaikkapa kulkea käsimatkatavaroissa.
Tällainen väline on harvinaisen käytännöllinen tapa saada yliote nk. "fyysisissä riitatilanteissa": vähän suihketta tappelupukarin naamaan ja sen jälkeen muutama tarpeellinen isku strategisiin paikkoihin lopettaa turhan vastarinnan. On tietenkin ollut huhuja myös tapauksista joissa huumeiden alaisuudessa riehuneeseen henkilöön ei suihke olisi tehonnut - kuitenkin kyseiset tapaukset ovat lähinnä vähemmistöön jääviä kuriositeetteja.
Ehdotan että mikäli kyseistä laitetta tarvitset , niin etsi käsiisi alan liikkeitä naapurimaasta: loppujen lopuksi kyseisen sumuttimen hankkiminen tätä kautta on useita tuhansia kertoja parempi idea kuin sellaisen ostamatta jättäminen - leivättömän pöydän ääressä tapahtuneen ruotiminen sakkojen uhalla on parempi ratkaisu kun maan sisässä makaaminen puolustusvälineen puuttuessa.
Uuden lain turvin nämä pienet ja varsin tehokkaat välineet oli rajattu viranomaisilta saadun luvan turvin ainoastaan vartijoille yms. turvahenkilöstölle: kuitenkin valppaalla yksityishenkilöllä on useinkin muita tapoja hankkia tällainen väline tarpeen vaatiessa. Nimittäin läntisestä ilmansuunnastamme löytyy naapurimaa , joka ei suinkaan ole kieltänyt yksityishenkilöille kaasusumuttimien hallussapitoa tai ostoa: toinen asia onkin , keksiikö kukaan tätä porsaanreikää.
Teoriassa yksityishenkilön on täysin mahdollista ostaa niin monta sumutinta sisältöineen Ruotsista ja esim. postittaa tai kuljettaa ne lentokoneen , bussin , junan tai muun kulkuvälineen avulla tänne. Ihmettelen kummasti , miksei kukaan ole keksinyt tätä tapaa hankkia itselleen kyseisiä laitteita itsepuolustusta varten ?
Se mikä kaasusumuttimessa ainakin ihan maalaisjärjellä ajatellen on myös hyvää esim. lentokentän tullia ajatellen , on se että niiden ei pitäisi näkyä läpivalaisulaitteissa metallisina osina (joista normaalisti jää nalkkiin): täten kaasusumuttimet voisivat vaikkapa kulkea käsimatkatavaroissa.
Tällainen väline on harvinaisen käytännöllinen tapa saada yliote nk. "fyysisissä riitatilanteissa": vähän suihketta tappelupukarin naamaan ja sen jälkeen muutama tarpeellinen isku strategisiin paikkoihin lopettaa turhan vastarinnan. On tietenkin ollut huhuja myös tapauksista joissa huumeiden alaisuudessa riehuneeseen henkilöön ei suihke olisi tehonnut - kuitenkin kyseiset tapaukset ovat lähinnä vähemmistöön jääviä kuriositeetteja.
Ehdotan että mikäli kyseistä laitetta tarvitset , niin etsi käsiisi alan liikkeitä naapurimaasta: loppujen lopuksi kyseisen sumuttimen hankkiminen tätä kautta on useita tuhansia kertoja parempi idea kuin sellaisen ostamatta jättäminen - leivättömän pöydän ääressä tapahtuneen ruotiminen sakkojen uhalla on parempi ratkaisu kun maan sisässä makaaminen puolustusvälineen puuttuessa.
Sunday, March 19, 2006
Hunter's moon
Katselin tässä tiliäni: viimeisimmät kaupustelut saivat aikaan jokseenkin suurenmoisen summan rahaa kokoon. Tällä summalla olen päättänyt tehdä jotakin ratkaisevaa , sillä nyt jos milloin alkavat varusteita pullollaan olevat varastonikin olemaan valmiita vastaanottamaan uutta tavaraa.
Olen päättänyt hieman täydentää puolustuskalustoa seuraavanlaisilla ostoilla: muutama perhosveitsi ja yksi nk. "Tonfa" - patukka.
Hankin muuten uuden kamerankin: tällä kertaa myin vanhan pois ja tilasin uuden 7-megapikselin Sony DSC-600-kameran tilalle. Luvassa on siis mitä todennäköisimmin entistä tarkempia kuvia ja kerrankin kamera jonka olen ostanut 100 % aivan itse ! Oikeastaan ostin entisen HP:nkin kameran aivan itse , vaan ongelmana oli se että sitä lainailtiin vähän turhankin aktiivisesti muiden ihmisten toimesta (vastoin lupaani).
Otin myös hieman selvää Samurai-miekoista: ongelmana niissä näyttäisi olevan se , että useimmat joita tänne kohti maapalloa importoidaan , tylsytetään terän kohdalta. Tämä toimenpide on tietenkin sitä varten , ettei kukaan "vahingossa" käytä niitä vihollistensa halkaisemiseen. Itse olen tavallaan ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa sellaisten hankkimisesta - vaan minun on täytynyt ottaa niiden rakenteesta & muodollisuuksista selvää: syynä on ollut se että en tosiaankaan ole halunnut ostaa sikaa säkissä ja saada jotakin metallinpalasia joiden terät on tylsytetty käyttökelvottomiksi.
En kyllä tiedä , että mistä saada tuollaisia Samurai-miekkoja joita ei olisi tylsytetty: kenties niiden hankkiminen on lähes mahdotonta täältäpäin maailmaa. Aion kuitenkin jatkaa asian tutkailemista.
Olen päättänyt hieman täydentää puolustuskalustoa seuraavanlaisilla ostoilla: muutama perhosveitsi ja yksi nk. "Tonfa" - patukka.
Hankin muuten uuden kamerankin: tällä kertaa myin vanhan pois ja tilasin uuden 7-megapikselin Sony DSC-600-kameran tilalle. Luvassa on siis mitä todennäköisimmin entistä tarkempia kuvia ja kerrankin kamera jonka olen ostanut 100 % aivan itse ! Oikeastaan ostin entisen HP:nkin kameran aivan itse , vaan ongelmana oli se että sitä lainailtiin vähän turhankin aktiivisesti muiden ihmisten toimesta (vastoin lupaani).
Otin myös hieman selvää Samurai-miekoista: ongelmana niissä näyttäisi olevan se , että useimmat joita tänne kohti maapalloa importoidaan , tylsytetään terän kohdalta. Tämä toimenpide on tietenkin sitä varten , ettei kukaan "vahingossa" käytä niitä vihollistensa halkaisemiseen. Itse olen tavallaan ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa sellaisten hankkimisesta - vaan minun on täytynyt ottaa niiden rakenteesta & muodollisuuksista selvää: syynä on ollut se että en tosiaankaan ole halunnut ostaa sikaa säkissä ja saada jotakin metallinpalasia joiden terät on tylsytetty käyttökelvottomiksi.
En kyllä tiedä , että mistä saada tuollaisia Samurai-miekkoja joita ei olisi tylsytetty: kenties niiden hankkiminen on lähes mahdotonta täältäpäin maailmaa. Aion kuitenkin jatkaa asian tutkailemista.
Thursday, March 16, 2006
I morgon ska det bli svenska
Eli huomenna alkaa sitten tämä minulle kaikista kriittisimmän aineen , nimittäin Ruotsin kanssa väsääminen. Tämä on nyt oikeastaan se ainoa koe joka minua jännittää useidenkin seikkojen ansiosta: ensinnäkin tarkistajana toimii kaikista kyseisen aineen opettajista huonoin , olen lukenut Ruotsia varsin vähän ja sen lisäksi muutenkin läpi pääseminen on hieman kyseenalaista.
Saapa siis nähdä miten käy: voin kuitenkin tämän turhan spekuloinnin sijasta kertoilla teille eilisestä reaalista , jossa kirjoitin historian.
Urakka oli valtava: vastasin kahteen "jokerikysymykseen" ja siihen päälle vedin vielä neljä normaalia esseetä. Konseptipaperia riitti juuri ja juuri se tarvittava määrä: myös kyniä sai teroitella vähintään kymmenen minuutin välein uudestaan niiden suunnattoman kulumisen ansiosta. Lähdin kokeesta viittä sekuntia ennen sen virallista päättymistä: väsymys oli niin suuri päästyäni kotiin että nukuin kello neljään iltapäivällä.
Tänään vietin sitten ihan normaalin lomapäivän: söin pitsaa ja katselin elokuvan kökön elokuvan Alien vs. Predator.
Huuto.netissä suorittamani kaupustelu on myös noussut yhtäkkiä pilviin ! Jo kuusi kohdetta on huudettu ja seitsemättä tässä kauppailen kovalla tinkimisellä: valitettavaa on kuitenkin todeta että suurin osa näistä kaupoistani on vähintäänkin suuruudeltaan nk. "nappikauppojen" laatua. Pullakahvithan näistä voittorahoista irtonevat, ei sen enempää: tärkeämpää on kuitenkin loppujen lopuksi niiden voittosummien sijasta saada vielä vaikka kuinka paljon turhaa kamaa sisältämät kaappini tyhjäksi syksyyn mennessä.
Olen myös todella huojentunut että kohta on viikonloppu. Nämä "pitkän kaavan" kirjoitukset ovat lähinnä fyysisesti raskauttavia sen henkisen paineen ollessa ainakin omalla kohdalla lähinnä juoksuhautojen tasolla: eli tästä ei todellakaan ole otettu "ongelmaa" , vaan matalalla profiililla tätä on nyt jaksettu työstää.
Virallisena mittarina voitakoon sanoa myös , että "three down , four to go".
Saapa siis nähdä miten käy: voin kuitenkin tämän turhan spekuloinnin sijasta kertoilla teille eilisestä reaalista , jossa kirjoitin historian.
Urakka oli valtava: vastasin kahteen "jokerikysymykseen" ja siihen päälle vedin vielä neljä normaalia esseetä. Konseptipaperia riitti juuri ja juuri se tarvittava määrä: myös kyniä sai teroitella vähintään kymmenen minuutin välein uudestaan niiden suunnattoman kulumisen ansiosta. Lähdin kokeesta viittä sekuntia ennen sen virallista päättymistä: väsymys oli niin suuri päästyäni kotiin että nukuin kello neljään iltapäivällä.
Tänään vietin sitten ihan normaalin lomapäivän: söin pitsaa ja katselin elokuvan kökön elokuvan Alien vs. Predator.
Huuto.netissä suorittamani kaupustelu on myös noussut yhtäkkiä pilviin ! Jo kuusi kohdetta on huudettu ja seitsemättä tässä kauppailen kovalla tinkimisellä: valitettavaa on kuitenkin todeta että suurin osa näistä kaupoistani on vähintäänkin suuruudeltaan nk. "nappikauppojen" laatua. Pullakahvithan näistä voittorahoista irtonevat, ei sen enempää: tärkeämpää on kuitenkin loppujen lopuksi niiden voittosummien sijasta saada vielä vaikka kuinka paljon turhaa kamaa sisältämät kaappini tyhjäksi syksyyn mennessä.
Olen myös todella huojentunut että kohta on viikonloppu. Nämä "pitkän kaavan" kirjoitukset ovat lähinnä fyysisesti raskauttavia sen henkisen paineen ollessa ainakin omalla kohdalla lähinnä juoksuhautojen tasolla: eli tästä ei todellakaan ole otettu "ongelmaa" , vaan matalalla profiililla tätä on nyt jaksettu työstää.
Virallisena mittarina voitakoon sanoa myös , että "three down , four to go".
Tuesday, March 14, 2006
Todistuksia ja huonoja aiheita
No sainpas niin kuin vihdoinkin sen todistuksen ! And not a moment too soon !
Eli tuossa olisi nyt tuo ensimmäinen "isomman koulun kirjoissa" läpäisty kurssi arvosanoineen kaikkineen: tulos yllätti minut vaikka kyllähän sen toisen tentin arvosanasta jo jotakin saattoi arvellakin.
Eilen oli myös tämä äidinkielen ensimmäinen koe: onneksi ruoka-aiheita ei ollut , mutta tarjonta oli siitäkin huolimatta aivan saaketin suppeaa. Kirjoittelin "jo legendaksi jäävän" (?) aineen aiheesta , jossa piti vertailla Jeesuksen vuorisaarnaa ja Osama bin Ladenin vuonna 2001 esittämää puhetta.
En voi väittää ettäkö tuo aihe olisi ollut ihan omiaan minulle: en kuitenkaan löytänyt koko vihkosesta mitään muuta sellaista , mistä olisin saanut jotakin aikaiseksi. Pelkäänpä että anti jäi siis hieman vähäiseksi ja kliseisesti voitakoon todeta että "parempaankin oltaisiin pystytty paremmalla aiheella". Yleisesti olen pyrkinyt aina siihen että valitsisin kaksi kiinnostavinta ainetta: niiden aineistoa tutkimalla olen sitten tehnyt sen lopullisen valinnan siitä että kummasta kirjoitan. Kuitenkin tällä kertaa oli hyvin vaikeaa päättää sitä aihetta kun oikeastaan mikään aihe ei sopinut minulle keskinkertaisen sisältönsä takia.
Olin siis kahden vaiheilla puheiden vertailun sekä kuva-analyysitehtävän välissä: tässä jälkimmäisessä piti verrata v. 1900 savukemainosta ja 1920-luvun lopun Sosialistista realismia
esittävää taideteosta.
Noh , minä lähden tästä nyt tekemään taas vaihteeksi jotakin muuta: huomenna minä menen taas istuskelemaan kuudeksi tunniksi liikuntasaliin ! Pitäkääpä tekin omalla tavallanne hauskaa !
Sunday, March 12, 2006
Syntisen testin tulokset:
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus: 13
Lojaalisuus: 10
Rakkaus: 10
Anteeksiantavaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 7
Urhoollisuus: 7
Pyhä huolettomuus: 6
Viisaus: 6
Kohtuullisuus: 5
Hiljainen tieto: 3
Jalo joutilaisuus: 1
Syntejä:
Murehtiminen: 13
Vihamielisyys: 12
Huumorintajuttomuus: 11
Hengen velttous: 9
Ahneus: 8
Vatsan palvonta: 8
Ylpeys: 8
Kateus: 6
Tietämättömyys: 3
Hekumallisuus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus
Lojaalisuus
Rakkaus
Syntejä:
Murehtiminen
Vihamielisyys
Huumorintajuttomuus
Oikeudenmukaisuus: 13
Lojaalisuus: 10
Rakkaus: 10
Anteeksiantavaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 7
Urhoollisuus: 7
Pyhä huolettomuus: 6
Viisaus: 6
Kohtuullisuus: 5
Hiljainen tieto: 3
Jalo joutilaisuus: 1
Syntejä:
Murehtiminen: 13
Vihamielisyys: 12
Huumorintajuttomuus: 11
Hengen velttous: 9
Ahneus: 8
Vatsan palvonta: 8
Ylpeys: 8
Kateus: 6
Tietämättömyys: 3
Hekumallisuus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus
Lojaalisuus
Rakkaus
Syntejä:
Murehtiminen
Vihamielisyys
Huumorintajuttomuus
When you wake up.. It'll be the last day in heaven.
No joo , kello on jo melkein kolme tuntia sitten vierähtänyt sunnuntain puolelle: täten myös viimeinen lukuloman päivä vierähtää käyntiin.
Bussilakot ja kaksinkertaiset talvilomat on nyt sitten vietetty. Maanantaina sen viimeisen taiston ensimmäinen vaihe alkaa äidinkielen 1. kokeella jonka tehtävänantona tulee olemaan otsikkoaine. Jännittääkö minua ? En voi väittää että jännittäisi , vaan pikemminkin olen saanut itseni siihen tilaan missä olisi pitänyt esim. syksyn kirjoituksissa tai normaaleissa kurssikokeissa aikoinaan. Eli nyt puhun tunteesta, jossa varsinaisesti mikään ei paina ja tietää että tekee parhaansa lopputuloksesta huolimatta.
Lähden tästä nyt siis kirjoittamaan periaatteella "menee miten menee , ja jos ei mene , niin sitten ei mene". Kieltämättä tuo lausahdus voi kaiketi vaikuttaa hieman kummalliselta , mutta tällä hetkellä omaan aivan liian monta henkilökohtaista ja ulkopuolistakin esimerkkiä siitä kuinka typerää on ollut jännittää tätä tapahtumaa: useinkin lopputuloksena jännitys on syönyt koko henkilön ja sitten mistään ei ole tullut yhtikäs mitään.
Eli rajusti alakanttiin vedän odotukset nytkin: olen jo päättänyt että en edes lähde hakemaan tuloksiani kun niiden aika koittaa , vaan odottelen kiltisti siihen päivään kun virallisia papereita jaellaan. Eli minulla ei ole mikään kiire tuloksieni kanssa - ovatpahan mitä sitten ovatkaan. Voisiko jopa sanoa , että minua ei kiinnosta pätkääkään että mitä sieltä enää tulee - Pidän itseäni Linnankoski-sedän tuolla puolen sijoitettuna olevana ihmisenä.
Minua on myös huvittanut melkein kuukausi sitten tapahtuneet kuullunymmärtämiset: muutama tuntemani henkilö jännitti niihin aivan oikeutetusti kun legendaarinen "eka kerta" tuli kohdalle. Kuuntelujen loputtua samainen mies sitten totesi todella osuvasti että "vaikuttaisi siltä että kaikin mahdollisin keinoin tässä on yritetty kasvattaa stressiä". Ja oikeassahan hän oli ! Tämä väite näkyy sillä ärsyttävällä tavalla jolla muutamat opettajat jaksoivat rakentaa sitä stressaavaa ilmapiiriä koulullamme jo kauan ennen kirjoituksia: kuunteluissa nämä opettajat jakoivat sitten meille ovella "huomaamattomasti" paperipyyhkeitä jotakin todella epämääräistä tarkoitusta varten. Tajusin vasta myöhemmin , että niiden paperipyyhkeidenkin jakelu taisi olla enemmän tai vähemmän psykologinen temppu: otsansahan niihin oli tarkoitus pyyhkiä mikäli kuuntelujen henkinen paine pisti ihan hikoiluttamaankin !!!
Myös ihmeellinen byrokratia ja uhkailu vähäistenkin virheiden seurauksista huvittivat: lappuja oli ilmaantunut ilmoitustauluille ympäri koulua siitä , kuinka vastauksien sijoittaminen väärille papereille saattaisi jopa johtaa vähintäänkin maanpetokseen verrattaviin syytteisiin. Olen huomannut tällaisen psyykkauksen tarpeen jo aikaisemminkin koulumme yhteisöllisessä toiminnassa: yksi pahimmista - vaikkakin muuten harvinaisen mukavista tämän ajatussuunnan soveltajista oli entinen ryhmänohjaajani. Kyseinen nainen nk. "hössötti" aina kaikkien suurten tapahtumien alla (mm. vanhojen tanssit) kuin mikäkin tulipalo olisi syttynyt: samanlaisen kampanjan hän aloitti viimeisimmillä ryhmänohjaustuokioillakin.
Noh , olen jo hyväksynyt sen tosiasian että maailmahan ei tämän "kokeilun" tuloksista kaadu: sekin on minusta kummallista , miten monet tahot antavat ymmärtää sen olevan juuri näin - vaikkakin esim. monissa opiskelupaikoissa kovinkin harvat pääsevät sisään puhtaasti ja vain ainoastaan YO:n tuloksilla. Minusta onkin naurettavaa , miten tämä helvetin median orkestroima sirkus pyörähtää käyntiin kaikkien päivälehtienkin sivuilla.
Kirjoitusaikataulua löytyy jo melkein vessapaperistakin viikon sisällä puhumattakaan siitä miten aivan turhaa stressiä tästäkin mukamas "tärkeästä" ja "tulevaisuuden päättävästä" kokeesta rakennetaan vääjäämättä. Minun neuvoni on kohdella tätä koitosta ja sen merkitystä tapahtumana mahdollisimman vähäpätöisesti - keskittykää olennaisesti sen sisältöön ja asiaan.
Bussilakot ja kaksinkertaiset talvilomat on nyt sitten vietetty. Maanantaina sen viimeisen taiston ensimmäinen vaihe alkaa äidinkielen 1. kokeella jonka tehtävänantona tulee olemaan otsikkoaine. Jännittääkö minua ? En voi väittää että jännittäisi , vaan pikemminkin olen saanut itseni siihen tilaan missä olisi pitänyt esim. syksyn kirjoituksissa tai normaaleissa kurssikokeissa aikoinaan. Eli nyt puhun tunteesta, jossa varsinaisesti mikään ei paina ja tietää että tekee parhaansa lopputuloksesta huolimatta.
Lähden tästä nyt siis kirjoittamaan periaatteella "menee miten menee , ja jos ei mene , niin sitten ei mene". Kieltämättä tuo lausahdus voi kaiketi vaikuttaa hieman kummalliselta , mutta tällä hetkellä omaan aivan liian monta henkilökohtaista ja ulkopuolistakin esimerkkiä siitä kuinka typerää on ollut jännittää tätä tapahtumaa: useinkin lopputuloksena jännitys on syönyt koko henkilön ja sitten mistään ei ole tullut yhtikäs mitään.
Eli rajusti alakanttiin vedän odotukset nytkin: olen jo päättänyt että en edes lähde hakemaan tuloksiani kun niiden aika koittaa , vaan odottelen kiltisti siihen päivään kun virallisia papereita jaellaan. Eli minulla ei ole mikään kiire tuloksieni kanssa - ovatpahan mitä sitten ovatkaan. Voisiko jopa sanoa , että minua ei kiinnosta pätkääkään että mitä sieltä enää tulee - Pidän itseäni Linnankoski-sedän tuolla puolen sijoitettuna olevana ihmisenä.
Minua on myös huvittanut melkein kuukausi sitten tapahtuneet kuullunymmärtämiset: muutama tuntemani henkilö jännitti niihin aivan oikeutetusti kun legendaarinen "eka kerta" tuli kohdalle. Kuuntelujen loputtua samainen mies sitten totesi todella osuvasti että "vaikuttaisi siltä että kaikin mahdollisin keinoin tässä on yritetty kasvattaa stressiä". Ja oikeassahan hän oli ! Tämä väite näkyy sillä ärsyttävällä tavalla jolla muutamat opettajat jaksoivat rakentaa sitä stressaavaa ilmapiiriä koulullamme jo kauan ennen kirjoituksia: kuunteluissa nämä opettajat jakoivat sitten meille ovella "huomaamattomasti" paperipyyhkeitä jotakin todella epämääräistä tarkoitusta varten. Tajusin vasta myöhemmin , että niiden paperipyyhkeidenkin jakelu taisi olla enemmän tai vähemmän psykologinen temppu: otsansahan niihin oli tarkoitus pyyhkiä mikäli kuuntelujen henkinen paine pisti ihan hikoiluttamaankin !!!
Myös ihmeellinen byrokratia ja uhkailu vähäistenkin virheiden seurauksista huvittivat: lappuja oli ilmaantunut ilmoitustauluille ympäri koulua siitä , kuinka vastauksien sijoittaminen väärille papereille saattaisi jopa johtaa vähintäänkin maanpetokseen verrattaviin syytteisiin. Olen huomannut tällaisen psyykkauksen tarpeen jo aikaisemminkin koulumme yhteisöllisessä toiminnassa: yksi pahimmista - vaikkakin muuten harvinaisen mukavista tämän ajatussuunnan soveltajista oli entinen ryhmänohjaajani. Kyseinen nainen nk. "hössötti" aina kaikkien suurten tapahtumien alla (mm. vanhojen tanssit) kuin mikäkin tulipalo olisi syttynyt: samanlaisen kampanjan hän aloitti viimeisimmillä ryhmänohjaustuokioillakin.
Noh , olen jo hyväksynyt sen tosiasian että maailmahan ei tämän "kokeilun" tuloksista kaadu: sekin on minusta kummallista , miten monet tahot antavat ymmärtää sen olevan juuri näin - vaikkakin esim. monissa opiskelupaikoissa kovinkin harvat pääsevät sisään puhtaasti ja vain ainoastaan YO:n tuloksilla. Minusta onkin naurettavaa , miten tämä helvetin median orkestroima sirkus pyörähtää käyntiin kaikkien päivälehtienkin sivuilla.
Kirjoitusaikataulua löytyy jo melkein vessapaperistakin viikon sisällä puhumattakaan siitä miten aivan turhaa stressiä tästäkin mukamas "tärkeästä" ja "tulevaisuuden päättävästä" kokeesta rakennetaan vääjäämättä. Minun neuvoni on kohdella tätä koitosta ja sen merkitystä tapahtumana mahdollisimman vähäpätöisesti - keskittykää olennaisesti sen sisältöön ja asiaan.
Friday, March 10, 2006
Britit yllättävät
En ole naurunut vähään aikaan yhtä perusteellisesti kuin nyt katsottuani Sub-tv:ltä yllättävän hyvän komediasarjan "Little-Britain". Perään vetäisin vielä toisen sarjan , "Bottomin" joka oli myös huumoriltaan aivan saaketin päätön.
Kuten totesin aikaisemmin , niin vähään aikaan ei ole tullut millekään komedialle (ja varsinkaan Isosta-Britanniasta tulleelle) noin paljon naurettua. Kieltämättä huumori ei ollut kovinkaan älykkäiden ihmisten tasoa - se nyt ei kuitenkaan haitannut tahtia minun puolestani.
Rick Mayall sattuu olemaan erinomainen valinta juuri tuohon Bottomiin niiden muiden ihmeellisten jannujen kanssa: nauroin sohvallani suorastaan huutaen tuon kokon sakin absurdille ja vahvasti alapään juttuja hyödyntävälle huumorille.
Näiden kahden sarjan tapauksessa en voi ymmärtää että miksi Englantilaisia huumorisarjoja toisinaan haukutaan: ainakin nämä kaksi sarjaa yltävät kovinkin normaalille , usein Amerikkalaisten määrittelemälle kyseisten sarjojen tasolle. Kuitenkin toiminta ainakin tässä Bottom-sarjassa lähentelee äärimmäistä sikailua ja ovathan juonetkin aika originellejä.
Kuten totesin aikaisemmin , niin vähään aikaan ei ole tullut millekään komedialle (ja varsinkaan Isosta-Britanniasta tulleelle) noin paljon naurettua. Kieltämättä huumori ei ollut kovinkaan älykkäiden ihmisten tasoa - se nyt ei kuitenkaan haitannut tahtia minun puolestani.
Rick Mayall sattuu olemaan erinomainen valinta juuri tuohon Bottomiin niiden muiden ihmeellisten jannujen kanssa: nauroin sohvallani suorastaan huutaen tuon kokon sakin absurdille ja vahvasti alapään juttuja hyödyntävälle huumorille.
Näiden kahden sarjan tapauksessa en voi ymmärtää että miksi Englantilaisia huumorisarjoja toisinaan haukutaan: ainakin nämä kaksi sarjaa yltävät kovinkin normaalille , usein Amerikkalaisten määrittelemälle kyseisten sarjojen tasolle. Kuitenkin toiminta ainakin tässä Bottom-sarjassa lähentelee äärimmäistä sikailua ja ovathan juonetkin aika originellejä.
Teoria ja käytäntö harvoin kohtaavat
Heräsin tänään yllättävän aikaisin tuossa kymmenen aikoihin aamulla. Tyttöystäväni soitti koulustaan ja kertoi että ulkona sattuu olemaan 29 astetta pakkasta.
Tämä Suomalainen kevät on kyllä sitten säätieteellisesti yhtä riemun aikaa - jos ei sada , niin sitten ainakin on suorastaan Siperian pakkasiin verrattavia ilmoja, jotka jatkuvat riipaisevasti viikosta toiseen. Keväistä säätä vauhdittavat myös satunnaiset ja helvetin ikävystyttävät bussilakot: kuulemma tänäänhän tuon lakon piti loppua mutta kovin hiljaista täälläpäin on edelleenkin ollut. Kuulemma työsopimuksen mukaan näillä paskoilla lakkoilijoilla on vielä aikaa loikoilla laakerinlehdillä maanantaihin - vaikkakin lakko nyt kuitenkin "virallisesti" päättyi tänään. Arvatkaapa kaksi kertaa meneekö yksikään bussinkuljettaja töihin esim. tänään tai huomenna ?
Sitten taas positiivisiin uutisiin: boardillemme on ilmaantunut jälleen yksi uusi jäsen yön aikana ! Jipajee !
Kuitenkin yksi asia pistää nyt vihastuttamaan: kyhäsin nimittäin yleisen keskustelun puolelle esittelyyn tarkoitetun topicin. Tämä topicci on kuitenkin lojunut tyhjillään neljästä uudesta jäsenestä huolimatta ! Eli kaikki ovat muodikkaasti ohittaneet kyseisen topicin täydellisesti: kenties tämä topicci on nk. "sijoitettu väärin" ja siten kukaan ei kykene sitä huomaamaan suhteellisen laajan aihetarjonnan johdosta. Täytyypä keskustella valtiattaren kanssa siitä , pitäisikö topicci sijoitella paremmin vaiko poistella mahdollisimman vähin äänin.
Tämä Suomalainen kevät on kyllä sitten säätieteellisesti yhtä riemun aikaa - jos ei sada , niin sitten ainakin on suorastaan Siperian pakkasiin verrattavia ilmoja, jotka jatkuvat riipaisevasti viikosta toiseen. Keväistä säätä vauhdittavat myös satunnaiset ja helvetin ikävystyttävät bussilakot: kuulemma tänäänhän tuon lakon piti loppua mutta kovin hiljaista täälläpäin on edelleenkin ollut. Kuulemma työsopimuksen mukaan näillä paskoilla lakkoilijoilla on vielä aikaa loikoilla laakerinlehdillä maanantaihin - vaikkakin lakko nyt kuitenkin "virallisesti" päättyi tänään. Arvatkaapa kaksi kertaa meneekö yksikään bussinkuljettaja töihin esim. tänään tai huomenna ?
Sitten taas positiivisiin uutisiin: boardillemme on ilmaantunut jälleen yksi uusi jäsen yön aikana ! Jipajee !
Kuitenkin yksi asia pistää nyt vihastuttamaan: kyhäsin nimittäin yleisen keskustelun puolelle esittelyyn tarkoitetun topicin. Tämä topicci on kuitenkin lojunut tyhjillään neljästä uudesta jäsenestä huolimatta ! Eli kaikki ovat muodikkaasti ohittaneet kyseisen topicin täydellisesti: kenties tämä topicci on nk. "sijoitettu väärin" ja siten kukaan ei kykene sitä huomaamaan suhteellisen laajan aihetarjonnan johdosta. Täytyypä keskustella valtiattaren kanssa siitä , pitäisikö topicci sijoitella paremmin vaiko poistella mahdollisimman vähin äänin.
Thursday, March 09, 2006
Bussilakko päättyy ja foorumit avautuu
Hallelujaa ! Bussilakko loppui n. kahdeksan minuuttia sitten ja elämä alkaa hiljalleen palailemaan tännekin kunnollisen joukkoliikenteen hylkäämälle alueelle. Ja ei yhtään liian aikaisemmin , kuulkaas ! Eihän tämä kestänyt kuin vaivaiset 4-5 päivää !
Kuulemani mukaan nämä bussinkuljettajat saivat nyt sitten lakollaan vaatimuksensa täytetyiksi: lisää palkkaa seuraa heidän "erittäin rasittavasta työstään". Tämä ratkaisu suorastaan vituttaa minua , sillä hyvinkin suurella todennäköisyydellä ne samat lihavat fasistit jotka ajelevat Helsingin ja Porvoon väliä saavat nyt sitten lisää rahaa vittuilustaan. Huoh , it is indeed an imperfect world.
Minäkin voisin mennä lakkoon ja kieltäytyä ilmaantumasta talostani ulos kunnes esim. opintotukia , Porvoon bussilinjojen asiakaspalvelua ja kioskien aukioloaikoja parannettaisiin ! Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain se , että minulla ei ole oikeastaan mitään sellaista millä käydä kauppaa tai kiristää valtiota ! Perkele !
Noh , sitten seuraa hyviä uutisia: muutama päivä sitten perustettu foorumimme on saanut jo kolme (!) uutta jäsentä. Ainoastaan yksi näistä jäsenistä on kuitenkin jopa kirjoitellut muutamia postauksia näiden kahden jatkaessa hiljaista olemassaoloaan. NF sai myös hieman epämääräistä kritiikkiä tältä toiselta hiljaiselta jäseneltä. Kuitenkin tämä kritiikki oli mielestäni täysin aiheeton , sillä se kohdistui siihen kuinka "uusi" jäsenemme ei tohtinut jostain syystä lukea kaikkia topicceja: toisin sanoen viestiketjuja oli hänen silmilleen liikaa. Hevon kukkua ! Kuka niin väittää ?
Edelleen , jos luette tämän postauksen niin ehdotan teitä saapumaan mahdollisimman pikaisesti seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/
Kuulemani mukaan nämä bussinkuljettajat saivat nyt sitten lakollaan vaatimuksensa täytetyiksi: lisää palkkaa seuraa heidän "erittäin rasittavasta työstään". Tämä ratkaisu suorastaan vituttaa minua , sillä hyvinkin suurella todennäköisyydellä ne samat lihavat fasistit jotka ajelevat Helsingin ja Porvoon väliä saavat nyt sitten lisää rahaa vittuilustaan. Huoh , it is indeed an imperfect world.
Minäkin voisin mennä lakkoon ja kieltäytyä ilmaantumasta talostani ulos kunnes esim. opintotukia , Porvoon bussilinjojen asiakaspalvelua ja kioskien aukioloaikoja parannettaisiin ! Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain se , että minulla ei ole oikeastaan mitään sellaista millä käydä kauppaa tai kiristää valtiota ! Perkele !
Noh , sitten seuraa hyviä uutisia: muutama päivä sitten perustettu foorumimme on saanut jo kolme (!) uutta jäsentä. Ainoastaan yksi näistä jäsenistä on kuitenkin jopa kirjoitellut muutamia postauksia näiden kahden jatkaessa hiljaista olemassaoloaan. NF sai myös hieman epämääräistä kritiikkiä tältä toiselta hiljaiselta jäseneltä. Kuitenkin tämä kritiikki oli mielestäni täysin aiheeton , sillä se kohdistui siihen kuinka "uusi" jäsenemme ei tohtinut jostain syystä lukea kaikkia topicceja: toisin sanoen viestiketjuja oli hänen silmilleen liikaa. Hevon kukkua ! Kuka niin väittää ?
Edelleen , jos luette tämän postauksen niin ehdotan teitä saapumaan mahdollisimman pikaisesti seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/
Wednesday, March 08, 2006
Dreams to reality
Haluanpa vain ilmoittaa että nyt todellakin unelmani on toteutunut: oma boardi on todellisuutta ja minä sen yläpahnoilla.
Jos te vähäiset Blogini lukijat kiinnostutte , niin ilmaantukaapa seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/index.php?mforum=nfdnation
Aiheet on tuolla harvinaisen vapaita ja kaikki ovat tervetulleita.
Jos te vähäiset Blogini lukijat kiinnostutte , niin ilmaantukaapa seuraavaan osoitteeseen:
http://www.createphpbb.com/nfdnation/index.php?mforum=nfdnation
Aiheet on tuolla harvinaisen vapaita ja kaikki ovat tervetulleita.
The Cosmic consciousness awakes: an open invitation letter
Jotkut sanovat minua impulsiiviseksi ja toisinaan luovaksi ihmiseksi kunhan sille päälle satun. Uskon , että jälleen kerran on tapahtunut sellainen ihme jonka avulla kykenen käyttämään näitä voimiani.
Olen päättänyt , että jos minä en mene boardien luokse , niin boardit tulevat minun luokseni ! Toisin sanoen perustankin oman boardin joka tulee käsittelemään kovinkin laajoja asiakokonaisuuksia aina populaarikulttuurista nykyisiin tapahtumiin ! Ho-joo !!!
Keskustelen tästä asiasta vielä hiukan rakkaimpani kanssa; hänen mielipiteensä kuultuani saatte jäädä odottelemaan sitä mikä konsensuksemme tulee olemaan. Voin kuitenkin todeta , että tästä projektista tulee todellakin laaja asiakokonaisuus jossa emme varmastikaan jätä "kiveä kiven päälle" erilaisissa populaarikulttuurin ja omien mieltymyksiemme tutkiskelussa!!
Kaikki ovat tervetulleita kyseiselle boardille mikäli saamme sellaisen aikaiseksi sillä sitä tulen johtamaan minä pettämättömällä rationaalis-loogis-pessimistisellä otteellani.
So gather around and wait for my sign..
Olen päättänyt , että jos minä en mene boardien luokse , niin boardit tulevat minun luokseni ! Toisin sanoen perustankin oman boardin joka tulee käsittelemään kovinkin laajoja asiakokonaisuuksia aina populaarikulttuurista nykyisiin tapahtumiin ! Ho-joo !!!
Keskustelen tästä asiasta vielä hiukan rakkaimpani kanssa; hänen mielipiteensä kuultuani saatte jäädä odottelemaan sitä mikä konsensuksemme tulee olemaan. Voin kuitenkin todeta , että tästä projektista tulee todellakin laaja asiakokonaisuus jossa emme varmastikaan jätä "kiveä kiven päälle" erilaisissa populaarikulttuurin ja omien mieltymyksiemme tutkiskelussa!!
Kaikki ovat tervetulleita kyseiselle boardille mikäli saamme sellaisen aikaiseksi sillä sitä tulen johtamaan minä pettämättömällä rationaalis-loogis-pessimistisellä otteellani.
So gather around and wait for my sign..
Tuesday, March 07, 2006
Äiti , mä haluun Blogin ulkopuolista elämää !!
Tapahtunut ennen tätä postausta: juuri vähän aikaa sitten täysiä vuosia täyttänyt Mr. Dalleer lopetti maallisen vaelluksensa Linnankoski-sedän huomassa ja viettää tyhjänpäiväistä elämää sulkeutuneena kotinsa rientoihin lukien "mukamas tärkeää" lopputenttiä varten.
Minulla on jokseenkin omituinen riippuvuus huuto.net sivustoon: nykyisin ainoaksi aktiviteetikseni on muodostunut huutotarjousten ja omien kohteitteni jatkuva tarkistelu muutamien äänten toivossa. Sen jälkeen kun muutamat kohteet on myyty ja olen postittanut ne milloin kenellekin - niin menen pankkitililleni ja nostan sieltä ehkä maksimissaan yhden setelin uutta Eurooppalaista leikkirahaa. Tunne siitä miten jälleen yksi hyödytön ja tilaa vievä tavara on hävinnyt luetteloistani tuo minulle jonkinlaista mielihyvää: ainakaan se ei ole enää jossakin nurkassa tai kaapissa tuijottelemassa minua.
Mietin nykyisin lähinnä sitä että mitä voisinkaan myydä huuto.netissä: kun yksi kohde sulkeutuu ja se jopa ostetaan , niin mietin heti seuraavaa tavaraa jonka saisin menemään kaupaksi. Jos tällainen myytävä kohde irtaimistostani löytyy , näpsäisen siitä kuvan digikamerallani ja teen siitä myynti-ilmoituksen salamaakin nopeammin.
Joka aamu kun herään , tarkistelen sähköpostini. Voisi jopa oikeastaan sanoa , että tarkistan sähköpostini useammin kuin pihalla kököttävän postilaatikon sisällön: tässä sähköpostin tuomassa uutistulvassa on nimittäin suuremmat mahdollisuudet siihen että ne sisältävät jotakin huomioitavaa.
En ole käynyt millään boardillakaan melkeinpä kolmeen kuukauteen: jätin kantapaikakseni muodostuneen ulkomaalaisen "sotilas-alan keskusteluvyöhykkeen" tauolle turhauduttuani sen uuteen "reputation" - systeemiin. Kyseinen järjestelmä nimittäin mahdollisti jokaisen käyttäjän antamaan joko hyvää tai pahaa palautetta kommentointimahdollisuuksineen aina yhdestä postauksesta: kun tämän boardin apinalauma sai sen käytettäväkseen mentiin todella lapsellisuuksiin ja lopulta kyllästyin nimettömiin vammailuihin niinkin paljon että tauollehan siitä lähdettiin. En ole vielä päättänyt että mitä tehdä jatkon kanssa - kenties palaan sinne vielä joskus.
NF-rakkaanikin rekisteröityi jollekin epämääräiselle Silent Hilliä käsittelevälle boardille: syyksi se sanoi olemattoman elämänsä missään foorumissa. Itsekin olisi kivaa taas päästä jakelemaan mielipiteitään ja sekoilujaan jollekin foorumille - en nyt kuitenkaan pysty kuvittelemaan yhtäkään foorumia jolle voisin noin vain hypähtää. Oikeastaan RE - boardille en halua mennä ihan senkin johdosta että siellä minun taruni on loppu ihan henkevän sanottavankin ohella.
"Oma" Silent Hill boardini jossa olen moderaattorina on myös ollut aivan saaketin hiljainen niin kauan kuin muistan: siellä ei ole käynyt kukaan puhumattakaan siitä että sielläkin muutamat käyttäjät onnistuivat karkottamaan lapsellisella käytöksellään muutenkin vähäisiä käyttäjiä kokonaan ulos. Täytyypä ruveta ihan miettimään että mikä olisi nyt sitten uusi suunta tässä keskustelulautoihin keskittyvässä elämässäni - kenties jatkan näinkin.
Minulla on jokseenkin omituinen riippuvuus huuto.net sivustoon: nykyisin ainoaksi aktiviteetikseni on muodostunut huutotarjousten ja omien kohteitteni jatkuva tarkistelu muutamien äänten toivossa. Sen jälkeen kun muutamat kohteet on myyty ja olen postittanut ne milloin kenellekin - niin menen pankkitililleni ja nostan sieltä ehkä maksimissaan yhden setelin uutta Eurooppalaista leikkirahaa. Tunne siitä miten jälleen yksi hyödytön ja tilaa vievä tavara on hävinnyt luetteloistani tuo minulle jonkinlaista mielihyvää: ainakaan se ei ole enää jossakin nurkassa tai kaapissa tuijottelemassa minua.
Mietin nykyisin lähinnä sitä että mitä voisinkaan myydä huuto.netissä: kun yksi kohde sulkeutuu ja se jopa ostetaan , niin mietin heti seuraavaa tavaraa jonka saisin menemään kaupaksi. Jos tällainen myytävä kohde irtaimistostani löytyy , näpsäisen siitä kuvan digikamerallani ja teen siitä myynti-ilmoituksen salamaakin nopeammin.
Joka aamu kun herään , tarkistelen sähköpostini. Voisi jopa oikeastaan sanoa , että tarkistan sähköpostini useammin kuin pihalla kököttävän postilaatikon sisällön: tässä sähköpostin tuomassa uutistulvassa on nimittäin suuremmat mahdollisuudet siihen että ne sisältävät jotakin huomioitavaa.
En ole käynyt millään boardillakaan melkeinpä kolmeen kuukauteen: jätin kantapaikakseni muodostuneen ulkomaalaisen "sotilas-alan keskusteluvyöhykkeen" tauolle turhauduttuani sen uuteen "reputation" - systeemiin. Kyseinen järjestelmä nimittäin mahdollisti jokaisen käyttäjän antamaan joko hyvää tai pahaa palautetta kommentointimahdollisuuksineen aina yhdestä postauksesta: kun tämän boardin apinalauma sai sen käytettäväkseen mentiin todella lapsellisuuksiin ja lopulta kyllästyin nimettömiin vammailuihin niinkin paljon että tauollehan siitä lähdettiin. En ole vielä päättänyt että mitä tehdä jatkon kanssa - kenties palaan sinne vielä joskus.
NF-rakkaanikin rekisteröityi jollekin epämääräiselle Silent Hilliä käsittelevälle boardille: syyksi se sanoi olemattoman elämänsä missään foorumissa. Itsekin olisi kivaa taas päästä jakelemaan mielipiteitään ja sekoilujaan jollekin foorumille - en nyt kuitenkaan pysty kuvittelemaan yhtäkään foorumia jolle voisin noin vain hypähtää. Oikeastaan RE - boardille en halua mennä ihan senkin johdosta että siellä minun taruni on loppu ihan henkevän sanottavankin ohella.
"Oma" Silent Hill boardini jossa olen moderaattorina on myös ollut aivan saaketin hiljainen niin kauan kuin muistan: siellä ei ole käynyt kukaan puhumattakaan siitä että sielläkin muutamat käyttäjät onnistuivat karkottamaan lapsellisella käytöksellään muutenkin vähäisiä käyttäjiä kokonaan ulos. Täytyypä ruveta ihan miettimään että mikä olisi nyt sitten uusi suunta tässä keskustelulautoihin keskittyvässä elämässäni - kenties jatkan näinkin.
Bussilakon keskeltä
No joo , tänään ja eilen jopa vähän lueskelin kirjoituksiin historiaa.
Sen jälkeen käväisin läheisellä huoltoasemalla viemässä yhden myymäni tuotteen huuto.netistä sen ostajalle: lähinnä tienasin kuitenkin vain kahvirahat (3 €). Käväisin kaupassa josta pitkällisen mietinnän perusteella ostin Fantan "Funky Apple" tjsp. vihreää limukkaa.
Viikonloppuna käväisin "tipauttamassa" M4:ni tyttöystäväni hellään huomaan sillä kyseinen neiti uhkasi jopa osaavansa korjata sen kuntoon mikäli saisi riittävästi aikaa. Hetken tutkiskeltuaan aseen piipun sisuksia totesimme saman asian kuin aina ennenkin: mitä luultavimmin piippuun oli jäänyt sisälle 6mm kuula joka sekoitti koneistoa todella vittumaisella tavalla. Nähtäväksi jää , että kykeneekös rakas hanini tekemään sille mitään..
Näin tänään jopa yhden bussin kulkemassa Helsinkiin päin: tuo näky oli hyvinkin erikoinen sikäli että se taisikin olla ainoa bussi koko päivänä.
No joo , täytyypä jatkaa tätä kunhan ehtii..
Sen jälkeen käväisin läheisellä huoltoasemalla viemässä yhden myymäni tuotteen huuto.netistä sen ostajalle: lähinnä tienasin kuitenkin vain kahvirahat (3 €). Käväisin kaupassa josta pitkällisen mietinnän perusteella ostin Fantan "Funky Apple" tjsp. vihreää limukkaa.
Viikonloppuna käväisin "tipauttamassa" M4:ni tyttöystäväni hellään huomaan sillä kyseinen neiti uhkasi jopa osaavansa korjata sen kuntoon mikäli saisi riittävästi aikaa. Hetken tutkiskeltuaan aseen piipun sisuksia totesimme saman asian kuin aina ennenkin: mitä luultavimmin piippuun oli jäänyt sisälle 6mm kuula joka sekoitti koneistoa todella vittumaisella tavalla. Nähtäväksi jää , että kykeneekös rakas hanini tekemään sille mitään..
Näin tänään jopa yhden bussin kulkemassa Helsinkiin päin: tuo näky oli hyvinkin erikoinen sikäli että se taisikin olla ainoa bussi koko päivänä.
No joo , täytyypä jatkaa tätä kunhan ehtii..
Monday, March 06, 2006
Piiritetty yhteisö (a society under siege)
Jälleen kerran yhteiskuntamme on joutunut kavalan ja täysin odottamattoman hyökkäyksen kohteeksi. Tällä kertaa sabotöörit ovat iskeneet yhteiskuntarakenteemme kapasiteettiin joukkoliikennevälineiden ylläpitämiselle.
En voi sanoin kuvata , kuinka vihaankaan mm. näitä Porvoon ja Helsingin väliä liikkennöivien bussinkuljettajien täysin idioottimaista osuutta tähän lakkoon. Käsittääkseni juuri he ovat niitä kuljettajia joiden tässä pitäisi olla vähiten lakossa - mutta jostain syystä nuo läskimahaiset Hitlerit nyt kuitenkin ovat kotonaan ja juovat kaljaa nauraen meille kovinkin remakasti.
Vituttaa se että kaikki nekin asenneongelmaiset paskiaiset joiden kyydissä olen matkojani Porvooseen ja Helsinkiin joutunut taittamaan ovat nyt lakkoilemassa. Töihin ne pitäisi haulikon voimalla pakottaa ! Ja kaiken lisäksi muutaman niistä vittumaisimmista voisi teloittaakin ihan esimerkiksi siitä kuinka omankädenoikeuskin on toisinaan tarpeellista.
Ymmärrän tietysti että tämä koko lakko ei ole täysin kuljettajienkaan toiveiden varassa: uskon kuitenkin että nämä muutamat paskiaiset ovat mielellään lakossa ihan vain lakkoilun periaatteesta. Olen jo pitkään ollut täysin yksityisautoilun puolella lähinnä jo ihan senkin takia että tämä osa Suomea pysähtyy täysin jos tällainen lakko tapahtuu: esim. erilaisten ympäristöaktivistien on helppo kampanjoida autojen käyttöä vastaan juuri niin kauan kunnes tällainen tilanne osuu tielle. Tällöin suburbaani osa yhteiskunnastamme pysähtyy täysin puhumattakaan siitä mitä muita välillisiä haittoja se tuottaa.
Kuulemma puhtaanapitokuljetuksetkin lakkoilevat ja siksipä roskaa kerääntyy ympäri Helsinkiä: toivonkin totisesti että nämä "kiistakumppanit" pääsevät neuvottelupöytään sovitusti keskiviikkona ja lopettavat tämän lakkoilun.
Juuri täälläpäin maata tämä lakko näkyy kovinkin vahvasti: eilen näkyi yksi epämääräinen bussi joka ilmeisesti suuntasi Porvooseen puhumattakaan tästä päivästä , jolloin yhtäkään bussia ei ole näkynyt. Minulle vakuuteltiin että kovin menetys bussivuoroissa olisi juuri Helsingin kohdalla - näyttää kuitenkin nyt siltä että näin ei ole. Porvoon linjaliikenne on pysähtynyt lähes täydellisesti ja siksipä en voi muuta kun tuntea myötätuntoa niitä kohtaan jotka tänään suuntasivat "kyliltä" Linnankosken sedän huomaan. Mitä todennäköisimmin he eivät kuitenkaan suunnanneet kouluun - busseja ei nimittäin tullut.
Onneksi en tosiaankaan käy koulua juuri nyt: olisi jälleen huomattavia ongelmia päästä sinne ja takaisin. Viikon päästä alkavat kirjoitukset , ja olen suorastaan toiveikas siihen suuntaan että tämä lakko saadaan loppumaan viikon kuluessa. Muussa tapauksessa useille ihmisille voi todellakin tulla ongelmia yrittää päästä edes viimeiseen taiston tapahtumapaikalle.
Uskon siis että viikon pituista lakkoa tästä ei tule - ja samalla toivon että linjaliikenteiden työjohtajat jotka ovat pitkälti tämän lakon aiheuttaneetkin palavat helvetissä (tai heidät lynkataan mahd. pian) muutamien Porvoon linjan kuljettajien ohella.
En voi sanoin kuvata , kuinka vihaankaan mm. näitä Porvoon ja Helsingin väliä liikkennöivien bussinkuljettajien täysin idioottimaista osuutta tähän lakkoon. Käsittääkseni juuri he ovat niitä kuljettajia joiden tässä pitäisi olla vähiten lakossa - mutta jostain syystä nuo läskimahaiset Hitlerit nyt kuitenkin ovat kotonaan ja juovat kaljaa nauraen meille kovinkin remakasti.
Vituttaa se että kaikki nekin asenneongelmaiset paskiaiset joiden kyydissä olen matkojani Porvooseen ja Helsinkiin joutunut taittamaan ovat nyt lakkoilemassa. Töihin ne pitäisi haulikon voimalla pakottaa ! Ja kaiken lisäksi muutaman niistä vittumaisimmista voisi teloittaakin ihan esimerkiksi siitä kuinka omankädenoikeuskin on toisinaan tarpeellista.
Ymmärrän tietysti että tämä koko lakko ei ole täysin kuljettajienkaan toiveiden varassa: uskon kuitenkin että nämä muutamat paskiaiset ovat mielellään lakossa ihan vain lakkoilun periaatteesta. Olen jo pitkään ollut täysin yksityisautoilun puolella lähinnä jo ihan senkin takia että tämä osa Suomea pysähtyy täysin jos tällainen lakko tapahtuu: esim. erilaisten ympäristöaktivistien on helppo kampanjoida autojen käyttöä vastaan juuri niin kauan kunnes tällainen tilanne osuu tielle. Tällöin suburbaani osa yhteiskunnastamme pysähtyy täysin puhumattakaan siitä mitä muita välillisiä haittoja se tuottaa.
Kuulemma puhtaanapitokuljetuksetkin lakkoilevat ja siksipä roskaa kerääntyy ympäri Helsinkiä: toivonkin totisesti että nämä "kiistakumppanit" pääsevät neuvottelupöytään sovitusti keskiviikkona ja lopettavat tämän lakkoilun.
Juuri täälläpäin maata tämä lakko näkyy kovinkin vahvasti: eilen näkyi yksi epämääräinen bussi joka ilmeisesti suuntasi Porvooseen puhumattakaan tästä päivästä , jolloin yhtäkään bussia ei ole näkynyt. Minulle vakuuteltiin että kovin menetys bussivuoroissa olisi juuri Helsingin kohdalla - näyttää kuitenkin nyt siltä että näin ei ole. Porvoon linjaliikenne on pysähtynyt lähes täydellisesti ja siksipä en voi muuta kun tuntea myötätuntoa niitä kohtaan jotka tänään suuntasivat "kyliltä" Linnankosken sedän huomaan. Mitä todennäköisimmin he eivät kuitenkaan suunnanneet kouluun - busseja ei nimittäin tullut.
Onneksi en tosiaankaan käy koulua juuri nyt: olisi jälleen huomattavia ongelmia päästä sinne ja takaisin. Viikon päästä alkavat kirjoitukset , ja olen suorastaan toiveikas siihen suuntaan että tämä lakko saadaan loppumaan viikon kuluessa. Muussa tapauksessa useille ihmisille voi todellakin tulla ongelmia yrittää päästä edes viimeiseen taiston tapahtumapaikalle.
Uskon siis että viikon pituista lakkoa tästä ei tule - ja samalla toivon että linjaliikenteiden työjohtajat jotka ovat pitkälti tämän lakon aiheuttaneetkin palavat helvetissä (tai heidät lynkataan mahd. pian) muutamien Porvoon linjan kuljettajien ohella.
Wednesday, March 01, 2006
Tenttien sietämätön turhuus (piinapenkin lievä huijaus)
No tänään kävin koululla.
Luvassa olisi pitänyt olla 15:00 alkava yhteiskuntaopin tentti , joka ei todellakaan mennyt lähinnä järjestyksen puolesta ihan nappiin. Ensinnäkin yhteiskuntaopin ex-opettajani nimim. "JV" oli ilmeisesti unohtanut kokonaan saapua paikalle ja olikin muodikkaasti myöhässä n. 30 minuuttia.
Sitä ennen kävelin ympäri koulua ja yritin etsiä jotakin mitä tehdä: kuitenkin yritykseni jäivät lähinnä kansliassa käyntiin ja "Skittles" karkkien ostoon. Huomasin myös varsin pelottavan muutoksen toisen kerroksen aulassa - Linnankoski-sedän kuva oli poistettu ja tilalle oli asetettu omituinen nykytaideväännös ! Mein Gott ! Pyhäinhäväistys !
Toivuttuani järkytyksestä yksi (psykologian ja uskonnon) opettaja jopa tervehti minua: sentään joku tunnisti minut koko sakista kahden viikon poissaolon jälkeen.
Odoteltuani koulun pohjakerroksessa tentin alkamista paikalle valui suhteellisenkin vähän väkeä: listassa taisi olla n. 14 nimeä joista 6 saapui paikalle. Istuskelin heidän kanssaan käytävällä ja odottelin JV-sedän saapumista paikalle. Samalla kertailin varsin hataraa tietämystäni tentin sisällöstä lukien vihkojen muistiinpanoja viime vuodelta (!) . Yhdessä vaiheessa pohjakerrokseen saapui omituinen "pälvikaljuinen setämies" joka yhtä seikkaa lukuunottamatta olisikin aivan hyvin voinut olla JV: tämä kaveri oli nimittäin hiukan liian nuori. Hihittelin kyseiselle täysin tuntemattomalle ukkelille joka pyyhälsi ympäri käytäviä olkalaukku tiukasti kädessään.
No , sitten JV vihdoinkin saapui: istuuduimme vanhoille Porvoon Suomalaisen yhteislyseon aikaisille pulpeteille tuonne vähintäänkin kellarillisia olosuhteita muistuttavaan kammioon. En suoraan sanoen tiedä , että miten koko tenttiin olisi pitänyt valmistautua kuin tietenkin lukemalla: teknisistä seikoista ei ollut siis tietoakaan. Ainoa tieto kuitenkin oli että tentti kestäisi 15.00 - 20.00.
Meille jaettiin pieni valkoinen paperi jossa luki enigmaattinen yhteiskuntaopin kysymys: itse sain kysymyksen kauppatavaran virheestä kuluttajasuojalain puitteissa. Pyrin luonnostelemaan konseptipaperille jotakin omaperäistä ja asiatarkkaa vastausta - JV kuitenkin yhtäkkiä päätti lähteä ulos koko tapahtumasta ja poistuikin yhteensä kymmeneksi minuutiksi: ihmettelin hieman tätä manööveriä.
Palattuaan takaisin JV alkoi haastattelemaan meitä siitä , miltä tuntui olla "koulunsa lopettanut": selvästi JV osui oikeaan kysyessään että kuinka moni omasi "ajankäytöllisiä ongelmia" nyt kun lukuloma pyöri ja elämä oli lyöty totaallisesti risaiseksi. Hymyilin kireästi sillä kaksi viime viikkoa olivat kuluneet oikeastaan täysin päinvastaisessa linjassa: remuamista , sekoilua , elokuvia , yms.
Tämän jälkeen "virallinen tentti" alkoi: kukaan meistä ei ilmoittautunut korottajaksi. Ihmetys nousi siinä vaiheessa , kun selvisi että jos oli ilmoittautunut (ilmeisesti mappi-ö:n) kautta korottajaksi , niin silloin opettaja ei missään nimessä saanut auttaa suullisissa kysymyksissä ! Ai kauheeta ! Hmm , tietenkin olisin voinut JV:n absenssin aikana vain vohkia kysymykseni tiedot repuista jotka olisivat teoriassa voineet sisältää tarvittavat informaatiot.. Mutta se oli ilmeisesti sivuseikka.
Sen jälkeen alettiin puhumaan jotakin "pohjustavaa" Euroopan Unionista: toivottu suunta ei kuitenkaan tahtonut millään pysyä sillä JV ajautui pohtimaan Lidlin muovikassin statusarvoja sekä sitä että ottaisinko minä (??) yhteyttä YO-sensoreihin lisäpisteiden toivossa. Kysymykseksi nousi myös se , että saisiko takin josta puuttuu kokonaan hiha palauttaa kauppaan jos hiha olisi kadonnut jo ostoa tehdessä.
Saimme kuitenkin kaikki kysymykset jollakin ihmeen kaupalla hoidetuiksi: sen jälkeen JV alkoi jakamaan meille kaikenlaisia monisteita joissa pohdittiin muun muassa "Ranskan ja Ison-Britannian iskulauseita Toisen Maailmansodan jälkeen". Odotin vielä vähintäänkin että JV neuvoisi meidät "Värnäsen korjaamolle".
Noh , tämä fiasko päättyi puoli kuusi: kaikkien ihmetykseksi kello kahdeksaan ei todellakaan jaksettu istuskella.
Mitäkö tämä nyt sitten todisti ? Että kohta ja pian tuleva ex-lukioni järjestää aivan todella sekoja tenttejä joissa ei loppujen lopuksi tehdä mitään järkevää. Tämä on itse asiassa toinen kerta kun tämäkin tapahtuu: viimeksi sain kokea turhan tentin syksyllä kun eksyin A-englannin tenttiin. Siellä vietin kaksi tuntia jonka aikana sain tehdä yhden monisteen ja vastata kahteen suulliseen kysymykseen: minun oli myös tarkoitus oppia siellä jotain.
Tarinan opetus: tentit ovat täysin epämääräistä territooriota ainakin minulle enkä aio enää koskaan osallistua niihin.
Luvassa olisi pitänyt olla 15:00 alkava yhteiskuntaopin tentti , joka ei todellakaan mennyt lähinnä järjestyksen puolesta ihan nappiin. Ensinnäkin yhteiskuntaopin ex-opettajani nimim. "JV" oli ilmeisesti unohtanut kokonaan saapua paikalle ja olikin muodikkaasti myöhässä n. 30 minuuttia.
Sitä ennen kävelin ympäri koulua ja yritin etsiä jotakin mitä tehdä: kuitenkin yritykseni jäivät lähinnä kansliassa käyntiin ja "Skittles" karkkien ostoon. Huomasin myös varsin pelottavan muutoksen toisen kerroksen aulassa - Linnankoski-sedän kuva oli poistettu ja tilalle oli asetettu omituinen nykytaideväännös ! Mein Gott ! Pyhäinhäväistys !
Toivuttuani järkytyksestä yksi (psykologian ja uskonnon) opettaja jopa tervehti minua: sentään joku tunnisti minut koko sakista kahden viikon poissaolon jälkeen.
Odoteltuani koulun pohjakerroksessa tentin alkamista paikalle valui suhteellisenkin vähän väkeä: listassa taisi olla n. 14 nimeä joista 6 saapui paikalle. Istuskelin heidän kanssaan käytävällä ja odottelin JV-sedän saapumista paikalle. Samalla kertailin varsin hataraa tietämystäni tentin sisällöstä lukien vihkojen muistiinpanoja viime vuodelta (!) . Yhdessä vaiheessa pohjakerrokseen saapui omituinen "pälvikaljuinen setämies" joka yhtä seikkaa lukuunottamatta olisikin aivan hyvin voinut olla JV: tämä kaveri oli nimittäin hiukan liian nuori. Hihittelin kyseiselle täysin tuntemattomalle ukkelille joka pyyhälsi ympäri käytäviä olkalaukku tiukasti kädessään.
No , sitten JV vihdoinkin saapui: istuuduimme vanhoille Porvoon Suomalaisen yhteislyseon aikaisille pulpeteille tuonne vähintäänkin kellarillisia olosuhteita muistuttavaan kammioon. En suoraan sanoen tiedä , että miten koko tenttiin olisi pitänyt valmistautua kuin tietenkin lukemalla: teknisistä seikoista ei ollut siis tietoakaan. Ainoa tieto kuitenkin oli että tentti kestäisi 15.00 - 20.00.
Meille jaettiin pieni valkoinen paperi jossa luki enigmaattinen yhteiskuntaopin kysymys: itse sain kysymyksen kauppatavaran virheestä kuluttajasuojalain puitteissa. Pyrin luonnostelemaan konseptipaperille jotakin omaperäistä ja asiatarkkaa vastausta - JV kuitenkin yhtäkkiä päätti lähteä ulos koko tapahtumasta ja poistuikin yhteensä kymmeneksi minuutiksi: ihmettelin hieman tätä manööveriä.
Palattuaan takaisin JV alkoi haastattelemaan meitä siitä , miltä tuntui olla "koulunsa lopettanut": selvästi JV osui oikeaan kysyessään että kuinka moni omasi "ajankäytöllisiä ongelmia" nyt kun lukuloma pyöri ja elämä oli lyöty totaallisesti risaiseksi. Hymyilin kireästi sillä kaksi viime viikkoa olivat kuluneet oikeastaan täysin päinvastaisessa linjassa: remuamista , sekoilua , elokuvia , yms.
Tämän jälkeen "virallinen tentti" alkoi: kukaan meistä ei ilmoittautunut korottajaksi. Ihmetys nousi siinä vaiheessa , kun selvisi että jos oli ilmoittautunut (ilmeisesti mappi-ö:n) kautta korottajaksi , niin silloin opettaja ei missään nimessä saanut auttaa suullisissa kysymyksissä ! Ai kauheeta ! Hmm , tietenkin olisin voinut JV:n absenssin aikana vain vohkia kysymykseni tiedot repuista jotka olisivat teoriassa voineet sisältää tarvittavat informaatiot.. Mutta se oli ilmeisesti sivuseikka.
Sen jälkeen alettiin puhumaan jotakin "pohjustavaa" Euroopan Unionista: toivottu suunta ei kuitenkaan tahtonut millään pysyä sillä JV ajautui pohtimaan Lidlin muovikassin statusarvoja sekä sitä että ottaisinko minä (??) yhteyttä YO-sensoreihin lisäpisteiden toivossa. Kysymykseksi nousi myös se , että saisiko takin josta puuttuu kokonaan hiha palauttaa kauppaan jos hiha olisi kadonnut jo ostoa tehdessä.
Saimme kuitenkin kaikki kysymykset jollakin ihmeen kaupalla hoidetuiksi: sen jälkeen JV alkoi jakamaan meille kaikenlaisia monisteita joissa pohdittiin muun muassa "Ranskan ja Ison-Britannian iskulauseita Toisen Maailmansodan jälkeen". Odotin vielä vähintäänkin että JV neuvoisi meidät "Värnäsen korjaamolle".
Noh , tämä fiasko päättyi puoli kuusi: kaikkien ihmetykseksi kello kahdeksaan ei todellakaan jaksettu istuskella.
Mitäkö tämä nyt sitten todisti ? Että kohta ja pian tuleva ex-lukioni järjestää aivan todella sekoja tenttejä joissa ei loppujen lopuksi tehdä mitään järkevää. Tämä on itse asiassa toinen kerta kun tämäkin tapahtuu: viimeksi sain kokea turhan tentin syksyllä kun eksyin A-englannin tenttiin. Siellä vietin kaksi tuntia jonka aikana sain tehdä yhden monisteen ja vastata kahteen suulliseen kysymykseen: minun oli myös tarkoitus oppia siellä jotain.
Tarinan opetus: tentit ovat täysin epämääräistä territooriota ainakin minulle enkä aio enää koskaan osallistua niihin.
Subscribe to:
Posts (Atom)
