Lopullisia viivauksia

Huomenna olisi sitten se viimeinen koulupäivä.

Tässä juuri alan orientoitumaan erään rästissä olevan Etelä-amerikan sosialistisia liikkeitä ja presidenttejä käsittelevän esseen tekemiseen , sillä uskokaa tai älkää , sekin on tekemättä.

Olen huomannut tässä loppupuolella aika vahvaakin nk. "moraalin rappeutumista" jo silläkin tasolla että kaikki koulutyöt joissa on edes ollut hiukan aikarajankin tapainen ovat jääneet lähes kokonaan tekemättä. Suoraselkäisyyttä ei pahemminkaan ole näkyvissä ollut; nytkin olen viimeiset päivät pakoillut Filosofian opettajaa sillä eräs varsin haukotuttava essee on edelleen palauttamatta.

Viimeinen koeviikko on siirretty - yllätys yllätys - pohjakerrokseen ! Mitä ilmeisimmin tuolla kostean kuivahkossa ympäristössä tulee aivan helvetinmoinen tungos puhumattakaan siitä että elämäni aikana siellä on tehty tasan kaksi koetta (yksi matematiikka josta en silloin päässyt lävitse ja yksi Filosofia). Ympäristö on näin ollen minulle varsin tuntematon ja outo.

Kuulemma joskus 1990 - luvun loppuvuosina Linnnakoski-setää restauroitaessa pohjakerros oli ollut kavalalla asbestilla vuorattu - ja suurin osa rahoituksesta olikin mennyt juuri asbestivuorauksien poistoon kyseisessä pohjakerroksessa jonne meidät nyt sijoitetaan viimeistä pientä koitosta varten. Toivon mukaan asbestia ei enää löydy - vaikka en olisi yhtään ihmeissäni vaikka poistuisin talosta keuhkosyövän saaneena. Toinen mikä oli kanssa tuolloin syönyt rahaa restaurointibudjetista , olivat olleet epämääräiset homevauriot jotka olivat alkaneet ensimmäisen kerroksen nk. "naistenhuoneesta".

Ilma on kanssa taas viimeisen koeviikon periaatteita kunnioittavasti todella paska; lunta sataa ja on tavallista kylmempi. Eräs lokaali bussinkuljettakin vittuili toissapäivänä minulle siitä kuinka satuin seisomaan liian edessä "hänen" bussipysäkillään; rajun sananharkan jälkeen päädyin kutsumaan häntä "vitun silmäklinssihitleriksi". Hän kuitenkin vastahakoisesti ajoi minut perille.

Luulenpa että nyt täytyy ruveta tekemään lähtöä tuon historian esseen suuntaan että ehtii palauttaa sen vielä ennen aamunkoittoa , niin kuin sanontakin sen meille varsin eksaktisti osoittaa. Arvelisin olevani suhteellisen vapaa viikonloppuna , joten kirjoittelenpa silloin vähän enemmän puhumattakaan siitä että aivan ylitsepääsemättömistä kiireistä huolimatta on luvassa mm. elokuvarvosteluja ja yleistä ahdistusten purkua perinteisin keinoin.

Nukkukaa yönne ja herätkää uuteen aamuun odottaen uutta postausta ! Good night Boston ! We love you !