Kylmyyden ja loskan maa

Viime yönä lunta satoi taas aivan helvetisti. Sen lisäksi lämpöasteet laskivat taas lähes viime viikkojen tasolle ja viimeinen koeviikkokin iskeytyi käyntiin.

Suunnittelin herävääni n. 05:30 lukemaan ensimmäiseen (ja viimeisempään) kokeeseen mentyäni nukkumaan siinä puolen kahdentoista aikoihin. Ensimmäinen tavoite toteutui sillä miinuksella , että 'sovittuun' heräämisaikaan en tuntenut varsinaista halua nousta ylös vaan löin herätyskellona toimivaan kännykkääni vielä puoli tuntia lisäaikaa höyhensaarille.

Minusta se on ikävää kuinka hyvässä seurassa tai miellyttävän puuhastelun aikana aika kuluu kuin siivillä , ja nukuttuani puoli tuntia enemmän en varsinaisesti tuntenut itseäni yhtään sen virkeämmäksi; jälleen kerran kello sai vastaanottaa puolisen tuntia lisäaikaa. Herättyäni selailin koemateriaalin , jota onneksi oli vähän , lävitse ja siirryin ajelemaan naurettavaa sänkeäni pois naamavärkistä kymmentä vaille seitsemän aamulla.

Aamupala koostui yhdestä punaisesta luomutomaatista sekä repustani löytyneestä Fanta Red Berries - limukkapullon jäännöksistä. Kyseessä oli siis vähintäänkin "the breakfast of the champions" , kuten muromainoksen tiikeri asian aikanaan ilmaisi. Lampsin kinoksien lävitse bussipysäkille joka on oikeastaan vasta viime syksyllä kokenut jonkinlaisen populaatioaallon siinä muodossa , että sinne on ilmaantunut muitakin ihmisiä odottelemaan aamuista bussia kuin minä; harmillista kuitenkin on se , että kukaan heistä ei ole minun ikäiseni tai edes sinnepäinkään , vaan kaikki ovat pieniä koululaisia. Seisomme usein kaikki jokseenkin eri tavalla pukeutuneina ja täysin hiljaa odotellen Nikkilään suuntaavaa koulubussia ja "isojen ihmisten" bussia Porvooseen. Arvannette sen , että minä olen tuon Porvoon linja-auton ainokainen matkustaja tuolta pysäkiltä.

Bussinkuljettajat ovat taas viime aikoina aiheuttaneet minulle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Nuo halvoissa puuvillasolmioissaan ja V-kauluksisissa villapaidoissaan istuskelevat moottoriteiden suurta peniskateutta potevat Hitlerit päättivät aukoa päätään minulle aivan uudella tavalla tässä eräänä päivänä; tällä kertaa seisoin kirkkaassa päivänvalossa kuulemma liian edessä bussipysäkkiä ettäkö tämä lihavaa persettä muistuttava bussinkuljettaja olisi saanut autonsa pysäytettyä oikeassa kulmassa. Se aiheutti bussinkuljettajalle ilmeisesti suunnatonta vaivaa kun ei saanut autoon pysäytettyä nk. "oikeassa kulmassa" , ja sehän piti tietenkin tuoda minulle julki mitä vittumaisemmalla tavalla. Päätin jälleen kerran osoittaa myös vastarakkautta tätä typerää paskiaista kohtaan aivan uudella tavalla; syljin ruokottomuuksia ukkelin päälle ja uhkasin soittaa moisesta aukomisesta hänen esimiehelleen. Kyseinen nk. "silmäklinssipäinen paskiainen" ei suostunut antamaan minulle nimeään vaan käski olla hiljaa; minäkin käskin hänen huolehtia omista asioistaan tai ilmestyisin bussiin seuraavalla kerralla kameran kanssa ja näpsäisisin moisesta bussipossusta kuvan.

Aloitin myös lukemaan uutta Arto Paasilinnan kirjaa , joka olisi sitten järjestysvuorossaan viides kirja jonka häneltä olen lukenut. Edelliset teokset ukkosenjumalan poika , koikkalainen kaukaa , jäniksen vuosi ja operaatio Finlandia ovat kaikki olleet oikein hyviä vaikkakin muutamia lopahduksia loppua kohden puhumattakaan henkilöhahmojen epäselvyyksistä on ilmennyt. Tilasin kaksi uutta Paasilinnan kirjaa toissapäivänä; saapa nähdä että milloin ne saapuvatkaan.

Olen myös katsellut elokuvia; niistä on tulossa arvosteluja kunhan kiireiltäni niitä ehdin tehdä. Voin kuitenkin todeta että elokuvat Batman: Begins ja The last Samurai ovat arvosteluvuorossa mitä pikimmiten. Valitettavasti "Tomppa" Cruisen tähdittämä Last Samurai on kuitenkin vielä kesken , joten sen arvostelu saattaa myöhästyä.

Nyt lähden kyllä juomaan jotakin kuumaa..

Näkemisiin.