Ai suatanan suatanan suatana !
Olin äsken ajelemassa kamalaksi muodostunutta sänkipartaani; luonnollisesti naamavärkkiini otti myös hieman osumaa tuosta muuten ihan käyttökelpoisesta Mach3 - parranajokoneesta.
Nykyisin minua lähinnä vituttaa kovastikin se miten ylettömän paljon verta pienikin parranajokoneen aiheuttama haava ruiskii ympäriinsä. Vähintään luulisi että ampumahaava tai raajan amputaatiokin erittäisi vähemmän verta kun nämä pienet naarmut; mitä luultavimmin kuitenkin parranajokoneen terä leikkaa kooltaan pienen - mutta sitäkin syvemmän haavan ihoon aiheuttaen tuon runsaan verenpurkauksen ympäri sileitä kasvojani.
Jos satutte muistamaan , niin kerran "hätätilanteen" vallitessa ajelin partani tyttöystäväni Ladyshaver - laitteella; tulokset osoittautuivat yllättävän hyviksi ilman partavaahtoa ja vieläpä "tyttöjen välineillä". Tämä Ladyshaver ei nimittäin aiheuttanut yhtäkään haavaa kasvoihini puhumattakaan jotenkin epäsileästä ajojäljestä jota lähes jokainen toinen leikkuri on minulle aiheuttanut.
Olen kuullut puhuttavan , että nk. "Amerikkalainen parranajo" olisi se kaikista tehokkain parranajomenetelmä; en kuitenkaan itse halua mennä lähellekään sitä helvetin terävää leikkuriveistä millä erinnäisten elokuvien pahikset viiltävät uhriensa kurkut auki veren purskahdellessa kaikkialle. Hyi , pois se minusta !!
Saturday, February 25, 2006
Friday, February 24, 2006
Pumppuhaulikkoja rauhan puolesta!
Kuten monet teistä lukijoista ovatkin jo arvanneet, satun omaamaan hyvinkin vahvan kannan sotilasasioihin. Jotkut voisivat jopa nimittää minua militaristiksi tai kansanomaisemmin "sotahulluksi" erilaisista yhteyksistä joiden kautta syvimpiä tarkoitusperiäni on availtu vuosien saatossa.
Olen kuitenkin siinä mielessä erilainen militaristi , että koen alkaneen sodan aina jonkinlaisen laihankin rauhan kustannuksella alkaneeksi pettymysten sarjaksi; ja tarkoitan tällä puhtaasti sitä , että en halua ihmisten kuvittelevan että minun ratkaisuni maailman 99 % yleisimmistä ongelmista olisi sota. En siis missään nimessä tue jokaista sotaa jonka tarkoitusperät ovat lehdistötiedoitteiden ja mainoskuvien perusteella esim. kansojen vapauttaminen diktaattorien ikeestä tjsp.
Monet ihmiset eivät useinkaan nojaa diplomatiaan ja sen kykyyn ratkoa kansainvälisiä konflikteja millään tavalla - sitä lähinnä pidetäänkin esteenä "suoran toiminnan ratkaisulle" , eli sotilaalliselle väliintulolle; mitä tässä kuitenkin usein unohdetaan , on se minkälainen laihakin rauha on verrattuna lihavaan riitaan. Sota ei ole koskaan ratkaisu - enkä halua ihannoida sen mukanaan tuomaa kurjuutta ja kärsimystä.
Kuitenkin toisinaan törmää lähteisiin jotka eivät välttämättä näe asiaa näin. Ja mikä tekee näistä lähteistä ja heidän kannoistaan sikäli yllättäviä , on se että ne tulevat entisiltä sotaveteraaneilta jotka taistelivat kovinkin katkerassa ja epäsuositussa sodassa; ja nyt tarkoitan Vietnamin konfliktia 1960 -, ja 70 - luvuilla.
Törmäsin nimittäin amerikkalaiseen sivustoon joka sattui myymään kaikenlaista muistokrääsää Vietnamin sodan veteraaneille. Sieltä sitten löytyi lippua , solmiota , kelloa , laattaa yms. kamaa joka jollain tavalla pyöri Vietnamin sodan ympärillä. Eipä kestänyt kauaakaan kun Amerikkalaisten lemmikit, nimittäin tuliaseet liittyivät jotenkin todella kieroutuneella tavalla tähän muistoesineiden kokoelmaan omalla mustanpuhuvalla tavallaan:
LIMITED EDITION SHOTGUN
http://www.vietvet.org/visit/px/gun15.jpg
This commemorative Limited Edition includes engraving of POW-MIA symbol, American Flag, Bald Eagle, AND your name, nickname, rank, years of service or years in-country, and branch of service emblem.
Gun Maker: Winchester (USRAC) Model: 1300-Defender Gauge: 12 3-inch Type: eight shot pump Limited Issue: 500 Issue Price: $865 Deposit: $220
Ai katos vaan ! Eli nyt sitten on mahdollisuus hankkia ihan oma Vietnamin sodalle omistettu pumppuhaulikko johon kaiverretaan mm. "Kaakkois-Aasian helvetissä" viettämiesi vuosien määrä , sotilasarvo , lempinimi ja sotilasarvo ! Hanki omasi ja äkkiä! Minusta on suorastaan pelottavaa kaupitella kyseisen konfliktin varjolla pumppuhaulikkoja (wtf?) veteraaneille , jotka ovat vuosikymmenten ajan korostaneet Vietnamin hässäkän olleen suuri virhe ja kuinka helvetillinen kokemus se oli muutenkin.
Epäilenpä , että Vietnamin sodasta on tulossa amerikkalaisille uusi Toinen Maailmansota; oikeastaan puitteet sille olisi jo lähinnä senkin takia, että 1940 - luvulla taistelleesta sukupolvesta ei ole enää jäljellä kuin luuta ja tämän johdosta Vietnamin sukupolvi on seuraava joukossa. Olisi ihan loogista , että Vietnamin veteraanit saavat pian aivan uudenlaisen aseman yhdysvalloissa vanhan sukupolven seuraajina.
Tämä pumppuhaulikkotouhu on minusta kuitenkin hieman epäkunnioittavaa; miksi helvetissä joku haluaisi haulikkoon - tuliaseeseen jo sinänsä - kaivertaa kaikenlaisia ihannoivia merkintöjä konfliktista joka oli viimeisen päälle iso sotku jossa hyvän ja pahan rajat hämärtyivät lopullisesti ? Ilmeisesti Amerikassa joku on ainakin keksinyt käyttää tätä myynti-ideana sotaveteraaneille , joiden tehtävä olisi pikemminkin tallentaa jälkipolville tieto siitä miten turha koko sota Vietnamissa oli ja kuinka monia hyviä miehiä (ja naisia) kuoli sodassa jonka altavastaajana olivat loppujenkin lopuksi nuoret miehet joiden maallinen vaellus oltaisiin voitu käyttää 110 % varmuudella parempaan.
Olen kuitenkin siinä mielessä erilainen militaristi , että koen alkaneen sodan aina jonkinlaisen laihankin rauhan kustannuksella alkaneeksi pettymysten sarjaksi; ja tarkoitan tällä puhtaasti sitä , että en halua ihmisten kuvittelevan että minun ratkaisuni maailman 99 % yleisimmistä ongelmista olisi sota. En siis missään nimessä tue jokaista sotaa jonka tarkoitusperät ovat lehdistötiedoitteiden ja mainoskuvien perusteella esim. kansojen vapauttaminen diktaattorien ikeestä tjsp.
Monet ihmiset eivät useinkaan nojaa diplomatiaan ja sen kykyyn ratkoa kansainvälisiä konflikteja millään tavalla - sitä lähinnä pidetäänkin esteenä "suoran toiminnan ratkaisulle" , eli sotilaalliselle väliintulolle; mitä tässä kuitenkin usein unohdetaan , on se minkälainen laihakin rauha on verrattuna lihavaan riitaan. Sota ei ole koskaan ratkaisu - enkä halua ihannoida sen mukanaan tuomaa kurjuutta ja kärsimystä.
Kuitenkin toisinaan törmää lähteisiin jotka eivät välttämättä näe asiaa näin. Ja mikä tekee näistä lähteistä ja heidän kannoistaan sikäli yllättäviä , on se että ne tulevat entisiltä sotaveteraaneilta jotka taistelivat kovinkin katkerassa ja epäsuositussa sodassa; ja nyt tarkoitan Vietnamin konfliktia 1960 -, ja 70 - luvuilla.
Törmäsin nimittäin amerikkalaiseen sivustoon joka sattui myymään kaikenlaista muistokrääsää Vietnamin sodan veteraaneille. Sieltä sitten löytyi lippua , solmiota , kelloa , laattaa yms. kamaa joka jollain tavalla pyöri Vietnamin sodan ympärillä. Eipä kestänyt kauaakaan kun Amerikkalaisten lemmikit, nimittäin tuliaseet liittyivät jotenkin todella kieroutuneella tavalla tähän muistoesineiden kokoelmaan omalla mustanpuhuvalla tavallaan:
LIMITED EDITION SHOTGUN
http://www.vietvet.org/visit/px/gun15.jpg
This commemorative Limited Edition includes engraving of POW-MIA symbol, American Flag, Bald Eagle, AND your name, nickname, rank, years of service or years in-country, and branch of service emblem.
Gun Maker: Winchester (USRAC) Model: 1300-Defender Gauge: 12 3-inch Type: eight shot pump Limited Issue: 500 Issue Price: $865 Deposit: $220
Ai katos vaan ! Eli nyt sitten on mahdollisuus hankkia ihan oma Vietnamin sodalle omistettu pumppuhaulikko johon kaiverretaan mm. "Kaakkois-Aasian helvetissä" viettämiesi vuosien määrä , sotilasarvo , lempinimi ja sotilasarvo ! Hanki omasi ja äkkiä! Minusta on suorastaan pelottavaa kaupitella kyseisen konfliktin varjolla pumppuhaulikkoja (wtf?) veteraaneille , jotka ovat vuosikymmenten ajan korostaneet Vietnamin hässäkän olleen suuri virhe ja kuinka helvetillinen kokemus se oli muutenkin.
Epäilenpä , että Vietnamin sodasta on tulossa amerikkalaisille uusi Toinen Maailmansota; oikeastaan puitteet sille olisi jo lähinnä senkin takia, että 1940 - luvulla taistelleesta sukupolvesta ei ole enää jäljellä kuin luuta ja tämän johdosta Vietnamin sukupolvi on seuraava joukossa. Olisi ihan loogista , että Vietnamin veteraanit saavat pian aivan uudenlaisen aseman yhdysvalloissa vanhan sukupolven seuraajina.
Tämä pumppuhaulikkotouhu on minusta kuitenkin hieman epäkunnioittavaa; miksi helvetissä joku haluaisi haulikkoon - tuliaseeseen jo sinänsä - kaivertaa kaikenlaisia ihannoivia merkintöjä konfliktista joka oli viimeisen päälle iso sotku jossa hyvän ja pahan rajat hämärtyivät lopullisesti ? Ilmeisesti Amerikassa joku on ainakin keksinyt käyttää tätä myynti-ideana sotaveteraaneille , joiden tehtävä olisi pikemminkin tallentaa jälkipolville tieto siitä miten turha koko sota Vietnamissa oli ja kuinka monia hyviä miehiä (ja naisia) kuoli sodassa jonka altavastaajana olivat loppujenkin lopuksi nuoret miehet joiden maallinen vaellus oltaisiin voitu käyttää 110 % varmuudella parempaan.
Monday, February 20, 2006
At the movies part deux
Noh niin..
Lukuloma jatkuu ja minä jatkan virallisen "hiihtolomani" pitoa katselemalla elokuvia. Tyttöystäväni ei oikeastaan ole kovinkaan tykännyt tästä järjestelystä jossa minä makailen kotona ja hän raataa opiskellen - kyseinen "reilu" neiti onkin toisinaan soitellut minulle joskus aamulla koulusta ja herättänyt huutaen puhelimeen helvetin kovaa että "YLÖS SENKIN RÄYHÄÄJÄ !!!!!!"
Tuleehan siinä herättyä; tosin on vain ajan kysymys että milloin rakkaus-pakkaukseni on itse samassa tilanteessa. Silloin minäkin aion hieman häiriköidä neidin pyhiä kauneusunia kun itse jälleen istun jossakin koulunpenkissä. Yleensä kuitenkin rakas neitini on kuitenkin saanut maksaa "häiriköintinsä" iltapäivällä.. Häh hähäh.
Yritetään nyt kuitenkin pysyä tämän jälkeen aiheessa; eli niissä elokuvissa. Olen nimittäin katsellut tänään v. 2003 valmistuneen Swat:n sekä 1980 - luvun kauhuhelmen , Day of the Deadin. Huomenna vuorossa on sitten From Dusk Till Dawn , mikäli vaan käy päinsä.
Swat (tai SWAT) ei oikeastaan elokuvana ole mitenkään erikoinen. Se on täynnä halpaa Amerikkalaista actionia ja hulppeita one-linereita jotka saavat mm. Arnoldin sekä muut tulittelevat huulisankarit kalpeiksi. Kuitenkin sen action-kohtaukset ovat tavallaan minua kuitenkin kiehtoneet puolisotilaallisella suunnittelullaan - ja onhan elokuvassa myös Samuel L. Jackson.
Day of the Dead taasen on edelleenkin suosikkini Romeron elokuvatrilogiasta; se sisältää halveksuttavia sotilasäijiä , mielipuolisia tiedemiehiä , verta ja suolenpätkiä sekä äärimmäistä Gorea. Harmillista vain on , että minun versioni Day of the Deadista on joku ihmeen halpahko suoraan Ameriikoista tuotu ja videolta DVD:lle kopioitu tekele , jossa ei edes ole englanninkielisiä tekstejä. Tavallaan tunsin pientä sympatiaa tätä Day of the Deadin tiedemiestä kohtaan joka käytti salaa kuolleitten sotilaiden ruumiita hämäriin tutkimuksiinsa - mihin muuhunkaan ne ruumiit olisivat lopulta kelvanneet ? Jos niillä pystyttiin saavuttamaan jonkinlaisia tutkimustuloksia kokeissa joilla pyrittiin kehittämään jotakin Zombieita vastaan , niin parempihan ne oli siihen työntää kun pistää kokonaan hukkaan.
Harmillisesti kuitenkin elokuvan "paikallinen militaristi" päätti pistää tohtorille napin otsaan juuri ruumiiden väärinkäytön johdosta.
En suoraan sanoen osaa vielä sanoa että mikä elokuva katsotaan esim. huomenna.
Stay tuned until then !!!!
Lukuloma jatkuu ja minä jatkan virallisen "hiihtolomani" pitoa katselemalla elokuvia. Tyttöystäväni ei oikeastaan ole kovinkaan tykännyt tästä järjestelystä jossa minä makailen kotona ja hän raataa opiskellen - kyseinen "reilu" neiti onkin toisinaan soitellut minulle joskus aamulla koulusta ja herättänyt huutaen puhelimeen helvetin kovaa että "YLÖS SENKIN RÄYHÄÄJÄ !!!!!!"
Tuleehan siinä herättyä; tosin on vain ajan kysymys että milloin rakkaus-pakkaukseni on itse samassa tilanteessa. Silloin minäkin aion hieman häiriköidä neidin pyhiä kauneusunia kun itse jälleen istun jossakin koulunpenkissä. Yleensä kuitenkin rakas neitini on kuitenkin saanut maksaa "häiriköintinsä" iltapäivällä.. Häh hähäh.
Yritetään nyt kuitenkin pysyä tämän jälkeen aiheessa; eli niissä elokuvissa. Olen nimittäin katsellut tänään v. 2003 valmistuneen Swat:n sekä 1980 - luvun kauhuhelmen , Day of the Deadin. Huomenna vuorossa on sitten From Dusk Till Dawn , mikäli vaan käy päinsä.
Swat (tai SWAT) ei oikeastaan elokuvana ole mitenkään erikoinen. Se on täynnä halpaa Amerikkalaista actionia ja hulppeita one-linereita jotka saavat mm. Arnoldin sekä muut tulittelevat huulisankarit kalpeiksi. Kuitenkin sen action-kohtaukset ovat tavallaan minua kuitenkin kiehtoneet puolisotilaallisella suunnittelullaan - ja onhan elokuvassa myös Samuel L. Jackson.
Day of the Dead taasen on edelleenkin suosikkini Romeron elokuvatrilogiasta; se sisältää halveksuttavia sotilasäijiä , mielipuolisia tiedemiehiä , verta ja suolenpätkiä sekä äärimmäistä Gorea. Harmillista vain on , että minun versioni Day of the Deadista on joku ihmeen halpahko suoraan Ameriikoista tuotu ja videolta DVD:lle kopioitu tekele , jossa ei edes ole englanninkielisiä tekstejä. Tavallaan tunsin pientä sympatiaa tätä Day of the Deadin tiedemiestä kohtaan joka käytti salaa kuolleitten sotilaiden ruumiita hämäriin tutkimuksiinsa - mihin muuhunkaan ne ruumiit olisivat lopulta kelvanneet ? Jos niillä pystyttiin saavuttamaan jonkinlaisia tutkimustuloksia kokeissa joilla pyrittiin kehittämään jotakin Zombieita vastaan , niin parempihan ne oli siihen työntää kun pistää kokonaan hukkaan.
Harmillisesti kuitenkin elokuvan "paikallinen militaristi" päätti pistää tohtorille napin otsaan juuri ruumiiden väärinkäytön johdosta.
En suoraan sanoen osaa vielä sanoa että mikä elokuva katsotaan esim. huomenna.
Stay tuned until then !!!!
Friday, February 17, 2006
H5N1 virus !!
No niin , eli juuri nyt kun aloitin hiljaiselon lukuloman puitteissa niin globaali tappajavirus iskee päällemme. Eilen jo tyttöystäväni vannotti etten söisi kanaa missään muodossa - mielummin kuulemma vaikka hernekeittoa pelkästään kun siipikarjan tuotteita.
Selvää kuulemma on , että palaavat muuttolinnut tuovat taudin nyt mukanaan hyvinkin pian. Suomen "hallitus" on myös alkanut varautumaan tähän globaaliin uhkaan ja kuulemma siipikarjatilojenkin asukkeja suunnitellaan pidettävän sisäruokinnassa. Luin juuri äsken maa- ja metsätaloushallinnon toimintasuunnitelmaa siitä mitä pitäisi tehdä jos tällaista Suomessa havaitaan. Useat lähipiiristäni ovat jo todenneet että sen päätyminen Suomeen on "vain ajan kysymys".
No , tämähän nyt ensinnäkin "suututtaa" minua valtavasti; sillä nyt piti olla minun kouluni loppumisen johdosta aloitettu lukuloma jolla saa lukea rauhassa ja muutenkin rauhoittua helvetillisestä oravanpyörästä. Vaan jostain syystä tämä "lintuinfluenssavirus" päätti juuri nyt iskeytyä tajuntaamme ja varsinkin yliherkkään tyttöystävääni.
Itse en niinkään ole kauhuissani tästä uudesta löydöstä. Nimittäin , olen jonkinlainen nk. "survivalisti" joka omaa vaatekaapeissaan varustusta pienimuotoisen sissisodan ja keskikokoisen Apokalyptisen yhteiskunnan puolustamiseen. Ainoa asia mikä tässä nyt lähinnä ottaakin päähän on se että myin juuri kaasunaamarini pois; naton nk. "NBC" - naamari maksaa ainakin n. 100 Euroa ja sellainenhan tulisi ainakin hankkia mikäli inhaa ydinsaastetta , avaruuszombieksi muuttavaa kaasua tai oksentelevia mutantteja alkaa ilmaantumaan välittömään näkökenttään.
Olen myös lukenut niin Suomalaista kuin ulkomaalaistakin kirjallisuutta koskien erilaisten taistelukaasujen yms. biologisten aseiden esiintymistä sodissa ja erilaisissa konflikteissa. Molemmat opukset ovat sisältäneet ohjeita ihan sillekin että miten varustautua esim. biologisilla aseilla toteutettavaan iskuun; ainoaksi ongelmaksi minulle muodostuukin kunnollisten suojavarusteiden hankkiminen. Olen nimittäin huomannut , että esim. säteilyturvapukuja on aivan saaketin vaikeaa hankkia täältäpäin maailmaa ja niitä on vieläpä vaikea säilöä.
Noh , saapa nähdä että miten tämäkin jatkuu.. Olen ainakin osittain valmistunut. Jos haluatte tietää lisää tästä tärkeästä elämänmuodosta , niin suosittelen teitä kääntymään mm. näiden sivujen puoleen:
http://www.angelfire.com/comics/mopsi/varustus.html
http://www.survival-center.com/index.htm
Selvää kuulemma on , että palaavat muuttolinnut tuovat taudin nyt mukanaan hyvinkin pian. Suomen "hallitus" on myös alkanut varautumaan tähän globaaliin uhkaan ja kuulemma siipikarjatilojenkin asukkeja suunnitellaan pidettävän sisäruokinnassa. Luin juuri äsken maa- ja metsätaloushallinnon toimintasuunnitelmaa siitä mitä pitäisi tehdä jos tällaista Suomessa havaitaan. Useat lähipiiristäni ovat jo todenneet että sen päätyminen Suomeen on "vain ajan kysymys".
No , tämähän nyt ensinnäkin "suututtaa" minua valtavasti; sillä nyt piti olla minun kouluni loppumisen johdosta aloitettu lukuloma jolla saa lukea rauhassa ja muutenkin rauhoittua helvetillisestä oravanpyörästä. Vaan jostain syystä tämä "lintuinfluenssavirus" päätti juuri nyt iskeytyä tajuntaamme ja varsinkin yliherkkään tyttöystävääni.
Itse en niinkään ole kauhuissani tästä uudesta löydöstä. Nimittäin , olen jonkinlainen nk. "survivalisti" joka omaa vaatekaapeissaan varustusta pienimuotoisen sissisodan ja keskikokoisen Apokalyptisen yhteiskunnan puolustamiseen. Ainoa asia mikä tässä nyt lähinnä ottaakin päähän on se että myin juuri kaasunaamarini pois; naton nk. "NBC" - naamari maksaa ainakin n. 100 Euroa ja sellainenhan tulisi ainakin hankkia mikäli inhaa ydinsaastetta , avaruuszombieksi muuttavaa kaasua tai oksentelevia mutantteja alkaa ilmaantumaan välittömään näkökenttään.
Olen myös lukenut niin Suomalaista kuin ulkomaalaistakin kirjallisuutta koskien erilaisten taistelukaasujen yms. biologisten aseiden esiintymistä sodissa ja erilaisissa konflikteissa. Molemmat opukset ovat sisältäneet ohjeita ihan sillekin että miten varustautua esim. biologisilla aseilla toteutettavaan iskuun; ainoaksi ongelmaksi minulle muodostuukin kunnollisten suojavarusteiden hankkiminen. Olen nimittäin huomannut , että esim. säteilyturvapukuja on aivan saaketin vaikeaa hankkia täältäpäin maailmaa ja niitä on vieläpä vaikea säilöä.
Noh , saapa nähdä että miten tämäkin jatkuu.. Olen ainakin osittain valmistunut. Jos haluatte tietää lisää tästä tärkeästä elämänmuodosta , niin suosittelen teitä kääntymään mm. näiden sivujen puoleen:
http://www.angelfire.com/comics/mopsi/varustus.html
http://www.survival-center.com/index.htm
Bisneksiä & lomaa = ekologinen aikapommi ?
Nyt kun koulu sitten pääsi loppumaan , niin itsekin pääsin pitää virallisen lukuloman aluksi talvilomani jota jatketaan vielä neljällä päivällä muutaman viikon päästä. Eli viime päivät olen ottanut ihan lomailun kannalta katsoen mm. elokuvia ja lisäillen kamaa myytäväksi Huuto.nettiin.
Eli bisneksiäkin on ruvettu tekemään entistä tiukemmalla tahdilla; juuri tänään kaksi tuotetta ostettiin ja taisi tehdä n. 20 Euron voiton siitäkin kaupasta. Olen päättänyt myydä n. 30 % omaisuudestani huuto.netissä jotta kaikki jokseenkin merkityksetön - ja jo kauan aikaa sitten arvonsa menettänyt kama saataisiin kiertoon. Saapa nähdä että miten tavarat ovat vaihtaneet omistajaa kun syksy tulee - silloin olisi nimittäin aika nk. "pistää useita satoja kilometrejä tämän paikan ja minun väliini". Eli muuttohan tässä on edessä , jos kaikki käy hyvin. Se asia nyt kuitenkin hoidetaan jonkinasteiseen kuntoon kesälomalla - ainakin toivottavasti.
Minulla on myös ollut tapana jokaisen kouluasteen loputtua tehdä perusteellinen "siivous" , mitä tulee ylijäämäiselle koulutarvikemateriaalille. Eli kaikki monisteet , tarpeettomat vihot , kynänpätkät , A4-paperit ja häpeälliset koesuoritukset on hyvinkin tunteettomasti hävitetty liikaa tilaa viemästä. No , tänään nyt tapahtui jälleen kerran tuo sama tapahtuma jonka toteutin viimeksi ylä-asteelta pääsyn jälkeen hyvinkin dramaattisissa merkeissä; oikeastaan tuolloin tätä oppimateriaalin hävitystä kutsuttiin nimellä "kirjanpolttajaiset".
Tuolloin olin paljon räiskyvämpi persoona ja halusin aina päästä mahdollisimman irvokkaalla tavalla eroon yläasteen aikaisista ahdistuksistani kaatamalla niiden päälle valopetrolia ja heittämällä tulitikun perään. Nyt kuitenkin hiukan vanhempana olen alkanut pikemminkin ymmärtämään sen kuinka helvetisti aivan turhaa paperia meillä lukiossakin jaettiin; kaksi isoa jätesäkkiä täytyi aivan turhasta määrästä papereita joita vilkaistiin ehkä kaksi kertaa per jakso.
Joillakin opettajilla olikin ilkeä tapa jakaa mm. Filosofian kurssin materiaalit valtavina monistemäärinä jotka eivät sitten kuitenkaan motivoineet lukemaan kokeeseen vaan niitä inhottavia "läpysköjä" lähinnä vaan vihattiin. Miksi kurssien pääasioita oltaisi vain voitu kirjoitella taululle ja odottaa meidän kopioivan ne normaalin tunteettomasti ? Ilmeisesti tämä filosofian haaska ei todellakaan ollut tajunnut että huolimatta siitä vanhasta ja tylsästä tavasta siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa.. Loppujen lopuksi.
Huomenna menen vielä käymään koululla , jos jaksan; siellä minua pitäisi odottaa muutama viimeisellä kuvataiteen kurssillani tekemä maalaus , jotka haluaisin tässä vaiheessa kotiini. Vaikka koko kurssi menikin hieman ojaan , niin ainakin haluan nuo värimuunnosmaalaukseni takaisin ihan senkin takia että niihin kului helvetisti aikaa. Lopputyöni , joka taisi olla joku nk. "Albertin väritesti" (A.K.A. "who the fuck is Albert ?") ei todellakaan ilmeisesti onnistunut kovinkaan hyvin ja sain sen "valmiiksi" n. 15 minuutissa.
Huomenna koululla on vanhojen tanssit; tuntuu vähän oudolta kävellä sinne takaisin nyt niinkin dramaattisen lähdön jälkeen , mutta yleensähän se paluu on kuitenkin se dramaattisin ele minkä ihminen kykenee tekemään. Ai niin , huomenna olisi kuulemma niitä kuunteluidenkin tuloksiakin saatavissa.. Noh , joo.
Palatkaamme asiaan huomenissa. Siihen asti.. Nauttikaa kuumista dialogeista ja häpeällisen maukkaista herkkupaloistanne !!
Eli bisneksiäkin on ruvettu tekemään entistä tiukemmalla tahdilla; juuri tänään kaksi tuotetta ostettiin ja taisi tehdä n. 20 Euron voiton siitäkin kaupasta. Olen päättänyt myydä n. 30 % omaisuudestani huuto.netissä jotta kaikki jokseenkin merkityksetön - ja jo kauan aikaa sitten arvonsa menettänyt kama saataisiin kiertoon. Saapa nähdä että miten tavarat ovat vaihtaneet omistajaa kun syksy tulee - silloin olisi nimittäin aika nk. "pistää useita satoja kilometrejä tämän paikan ja minun väliini". Eli muuttohan tässä on edessä , jos kaikki käy hyvin. Se asia nyt kuitenkin hoidetaan jonkinasteiseen kuntoon kesälomalla - ainakin toivottavasti.
Minulla on myös ollut tapana jokaisen kouluasteen loputtua tehdä perusteellinen "siivous" , mitä tulee ylijäämäiselle koulutarvikemateriaalille. Eli kaikki monisteet , tarpeettomat vihot , kynänpätkät , A4-paperit ja häpeälliset koesuoritukset on hyvinkin tunteettomasti hävitetty liikaa tilaa viemästä. No , tänään nyt tapahtui jälleen kerran tuo sama tapahtuma jonka toteutin viimeksi ylä-asteelta pääsyn jälkeen hyvinkin dramaattisissa merkeissä; oikeastaan tuolloin tätä oppimateriaalin hävitystä kutsuttiin nimellä "kirjanpolttajaiset".
Tuolloin olin paljon räiskyvämpi persoona ja halusin aina päästä mahdollisimman irvokkaalla tavalla eroon yläasteen aikaisista ahdistuksistani kaatamalla niiden päälle valopetrolia ja heittämällä tulitikun perään. Nyt kuitenkin hiukan vanhempana olen alkanut pikemminkin ymmärtämään sen kuinka helvetisti aivan turhaa paperia meillä lukiossakin jaettiin; kaksi isoa jätesäkkiä täytyi aivan turhasta määrästä papereita joita vilkaistiin ehkä kaksi kertaa per jakso.
Joillakin opettajilla olikin ilkeä tapa jakaa mm. Filosofian kurssin materiaalit valtavina monistemäärinä jotka eivät sitten kuitenkaan motivoineet lukemaan kokeeseen vaan niitä inhottavia "läpysköjä" lähinnä vaan vihattiin. Miksi kurssien pääasioita oltaisi vain voitu kirjoitella taululle ja odottaa meidän kopioivan ne normaalin tunteettomasti ? Ilmeisesti tämä filosofian haaska ei todellakaan ollut tajunnut että huolimatta siitä vanhasta ja tylsästä tavasta siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa.. Loppujen lopuksi.
Huomenna menen vielä käymään koululla , jos jaksan; siellä minua pitäisi odottaa muutama viimeisellä kuvataiteen kurssillani tekemä maalaus , jotka haluaisin tässä vaiheessa kotiini. Vaikka koko kurssi menikin hieman ojaan , niin ainakin haluan nuo värimuunnosmaalaukseni takaisin ihan senkin takia että niihin kului helvetisti aikaa. Lopputyöni , joka taisi olla joku nk. "Albertin väritesti" (A.K.A. "who the fuck is Albert ?") ei todellakaan ilmeisesti onnistunut kovinkaan hyvin ja sain sen "valmiiksi" n. 15 minuutissa.
Huomenna koululla on vanhojen tanssit; tuntuu vähän oudolta kävellä sinne takaisin nyt niinkin dramaattisen lähdön jälkeen , mutta yleensähän se paluu on kuitenkin se dramaattisin ele minkä ihminen kykenee tekemään. Ai niin , huomenna olisi kuulemma niitä kuunteluidenkin tuloksiakin saatavissa.. Noh , joo.
Palatkaamme asiaan huomenissa. Siihen asti.. Nauttikaa kuumista dialogeista ja häpeällisen maukkaista herkkupaloistanne !!
Thursday, February 16, 2006
Elokuva-arvostelu: The punisher (2004)
Toisinaan mitätön olemmasolomme perustuu elämää suurempien sankareiden ihailuun; voisi jopa sanoa että jokainen meistä samaistuu aina johonkin enemmän tai vähemmän julkisuuden kautta pinnalle nousseeseen persoonaan.
Lapsuudesta usein ensimmäisiksi esikuviksi jäävät sarjakuvahahmot. Sarjakuvahahmot ovat sikäli nerokkaita esikuvia kasvaville ihmislapsille , että ne usein ovat raa'asti mallinnettu muistuttamaan mustavalkoista ja stereotyyppistä ajattelua. Lapsi kuin lapsi yleensä oppii näiden hahmojen kautta jonkinlaisia varhaisia moraalikäsityksiä eettisten toimintapojen ohella.
Marvelin sarjakuvat ovat varmasti suhteellisen tuttuja erityisesti 1990 - luvulla myöhäislapsuuttaan viettäneille henkilöille. Minäkin olen yksi heistä - ja satuin omaamaan aikanaan suhteellisenkin suuren määrän kyseisen puljun sarjakuvia. Hämähäkkimies , Hulk yms. yliluonnolliset sankaripersoonat olivat ihan hauskaa luettavaa ja tarjosivat kieltämättä hetkittäisiä onnellisuudenkin hetkiä - valitettavasti yksikään heistä ei jäänyt erityisesti mieleen uskottavana henkilönä.
Sitten tuli The Punisher (Suom. "Tuomari") jonka traaginen tarina sekoitettuna sotahulluudella ja oikeastaan ensimmäisellä "aikuisten arvomaailmaan" sijoittuvalla asetelmalla vetosi minuun ensimmäisenä. Muistan , että jossakin kellareiden komeroissa minulla on pienehkö kokoelma The Punisherin seikkailuja paperisessa muodossa jotka on luettu läpi erittäinkin hartaasti.
Aikanaan The Punisherista tehtiin elokuva-versio 1980 - luvun viimeisenä vuonna Dolph Lundgrenin tähdittämänä; sen menestys oli vaihteleva ja kuuleman mukaan sen ei onnistunut kunnolla sisäistämään Frank Castlen ajatusmaailmaa ja toimintatapoja. Vuonna 2004 yritettiin uudestaan - ja tällä kertaa sanoisin , että vaikkei lopputulos ollutkaan tyylipuhdas niin ainakin hyvin lähelle kelvollista pätkää päästiin.
Bring your own bombs - koston alkuasetelma
Elokuvan Frank "The Punisher" Castle ei omaa ihan täydellistä yhdennäköisyyttä sarjakuvan hahmoon , vaikkakin alkuasetelma onkin edes jotenkin sama; elokuvan Frank (Tom Jane) toimii FBI:n agenttina joka pidätyskeikan yhteydessä sattuu tapattamaan mafiapossun pojan. Castle jättää vanhan työnsä ja muuttaa pois perheineen aloittaakseen uuden elämän.
Elokuvan pääpahis , mafiapossu Howard Saint (John Travolta) suuttuu oikein kunnolla kuultuaan poikansa kuolemasta ja päättää tappaa Castlen perheineen ja sukuineen "reilun koston merkiksi". Eipä siis kestä kauaakaan , kun Castlen perhe pistetään elävien kirjoista kuolleiden luetteloon suuressa ammuskelua ja hurjia takaa-ajoja sisältävässä kohtauksessa. Mr. Castlekin saa äkkinäisten laskujen mukaan siipeensä kolme luotia - mutta jää kuitenkin juuri ja juuri henkiin.
Alkuasetelma ei oikeastaan minulle ole niinkään positiivinen - pikemminkin se unohtaa kokonaan sarjakuvan tapahtumat jossa Frank Castlen perhe murhataan sattumanvaraisesti koko porukan ollessa piknikillä rikollisten välienselvittelyjen aikana. Elokuva antaa asetelman , jossa Mr. Castle oikeastaan kerjäsikin tulevaa ollessaan poliisi (?) sarjakuvien entisen sotilaan sijasta.
Elokuvan juoni jatkuu Frank Castlen "ylösnousemuksella" Tuomariksi - sekä paluuseen kostamaan perheensä kuoleman. Elokuvaan on saatu valitettavasti mukaan vain kovin vähän nk. "Punisher" - filosofiaa , jolla Castle pyrkii oikeuttamaan iskunsa erilaisia rikollisjärjestöjä vastaan. Oikeastaan juuri tämä psykopaattinen oikeutusta hakeva tyyli on sarjakuvien kantava voima; Castle pitää niissä "sotapäiväkirjaa" jonne hän merkitsee aina omaperäiseen tyyliinsä seuraavien operaatioidensa pääpiirteet. Minua itseäni kiehtoo valtavasti juuri tämä yhden miehen sota rikollisuutta vastaan jota Castle harjoittaa hyvinkin suoraviivaisesti juuri sarjakuvissa.
Elokuvan Frank Castlen toimiva Tom Jane ei kuitenkaan jää yhtään kehnommaksi tuomariksi. Naamataulu sopii hahmolle ja ilmeetön , suorastaan stoalainen suhtautuminen rankaisuun alkavat hiljalleen näkymään miehen kasvoilta esikuvankin tapaisesti. Mitä elokuvan pahiksiin tulee , voin sanoa niiden olevan varsin persoonatonta sakkia Travoltan esittämään mafian pääpossua ja omituista "kitaramurhaajaa" lukuunottamatta - erityisesti "kitaramurhaajan" Johnny Cash - tyylinen esiintyminen ja loppujen lopuksi helvetin typerä kuolema ainakin saivat minut nauramaan kyseisen ukkelin huonoudelle.
Mielestäni tämä elokuva vaatii ainakin vielä yhden jatko-osan sillä perusteella , että ensimmäisessä osassa onnistuttiin ihan kohtuullisesti avaamaan Frank Castlen elämän traagiset kiemurat vaikkei ihan sisälle vielä päästykään.
Muut sivuhenkilöt elokuvassa eivät oikeastaan ole mielestäni esittelyn arvoisia - sillä olen jokseenkin varma että yksikään heistä ei tule enää seuraamaan Mr. Castlea jatko-osiin. Muutamia humoristisia kohtauksia näistä kolmesta sivullisesta on kuitenkin saatu aikaiseksi elokuvaankin.
Keep reloading - loppulausunto
Tämä elokuva on kyllä saanut aivan liian huonot pisteet ottaen huomioon että se on tarkoitettu myös hyvinkin tyylipuhtaaksi action & kosto - elokuvaksi. Se onnistuu myös näyttämään Frank Castlen "uran" alkuvaiheet ihan suhteellisen kyvykkäästi ja siksipä sitä ei oikeastaan tarvitsisi kritisoida niin epäonnistuneeksi tekeleeksi.
Ainoa asia jonka olisin elokuvaan kaivannut , oli epäilemättä lähempi linja sarjakuvan kanssa. Tämä elokuva ei oikeastaan korostanut Castlen persoonaa psykopaattisena "oikeudenpuolustajana" vasta kuin ihan loppuvaiheilla. Toivokaamme , että kun jatko-osa ilmaantuu , niin se kiinnittyy entistä enemmän sarjakuvan luomaan maailmaan.
Mitä taas tulee elokuvan juonen ulkopuoliseen maailmaan , voidaan tietenkin sanoa sen olevan puhtaasti actionia ja suuria räjähdyksiä. Kaiketi jotkut voivat kiinnostua tästäkin puolesta elokuvassa - vaikka itse panostankin elokuvan päähenkilön luonteen kuvauksen oikeudellisuuteen.
Lapsuudesta usein ensimmäisiksi esikuviksi jäävät sarjakuvahahmot. Sarjakuvahahmot ovat sikäli nerokkaita esikuvia kasvaville ihmislapsille , että ne usein ovat raa'asti mallinnettu muistuttamaan mustavalkoista ja stereotyyppistä ajattelua. Lapsi kuin lapsi yleensä oppii näiden hahmojen kautta jonkinlaisia varhaisia moraalikäsityksiä eettisten toimintapojen ohella.
Marvelin sarjakuvat ovat varmasti suhteellisen tuttuja erityisesti 1990 - luvulla myöhäislapsuuttaan viettäneille henkilöille. Minäkin olen yksi heistä - ja satuin omaamaan aikanaan suhteellisenkin suuren määrän kyseisen puljun sarjakuvia. Hämähäkkimies , Hulk yms. yliluonnolliset sankaripersoonat olivat ihan hauskaa luettavaa ja tarjosivat kieltämättä hetkittäisiä onnellisuudenkin hetkiä - valitettavasti yksikään heistä ei jäänyt erityisesti mieleen uskottavana henkilönä.
Sitten tuli The Punisher (Suom. "Tuomari") jonka traaginen tarina sekoitettuna sotahulluudella ja oikeastaan ensimmäisellä "aikuisten arvomaailmaan" sijoittuvalla asetelmalla vetosi minuun ensimmäisenä. Muistan , että jossakin kellareiden komeroissa minulla on pienehkö kokoelma The Punisherin seikkailuja paperisessa muodossa jotka on luettu läpi erittäinkin hartaasti.
Aikanaan The Punisherista tehtiin elokuva-versio 1980 - luvun viimeisenä vuonna Dolph Lundgrenin tähdittämänä; sen menestys oli vaihteleva ja kuuleman mukaan sen ei onnistunut kunnolla sisäistämään Frank Castlen ajatusmaailmaa ja toimintatapoja. Vuonna 2004 yritettiin uudestaan - ja tällä kertaa sanoisin , että vaikkei lopputulos ollutkaan tyylipuhdas niin ainakin hyvin lähelle kelvollista pätkää päästiin.
Bring your own bombs - koston alkuasetelma
Elokuvan Frank "The Punisher" Castle ei omaa ihan täydellistä yhdennäköisyyttä sarjakuvan hahmoon , vaikkakin alkuasetelma onkin edes jotenkin sama; elokuvan Frank (Tom Jane) toimii FBI:n agenttina joka pidätyskeikan yhteydessä sattuu tapattamaan mafiapossun pojan. Castle jättää vanhan työnsä ja muuttaa pois perheineen aloittaakseen uuden elämän.
Elokuvan pääpahis , mafiapossu Howard Saint (John Travolta) suuttuu oikein kunnolla kuultuaan poikansa kuolemasta ja päättää tappaa Castlen perheineen ja sukuineen "reilun koston merkiksi". Eipä siis kestä kauaakaan , kun Castlen perhe pistetään elävien kirjoista kuolleiden luetteloon suuressa ammuskelua ja hurjia takaa-ajoja sisältävässä kohtauksessa. Mr. Castlekin saa äkkinäisten laskujen mukaan siipeensä kolme luotia - mutta jää kuitenkin juuri ja juuri henkiin.
Alkuasetelma ei oikeastaan minulle ole niinkään positiivinen - pikemminkin se unohtaa kokonaan sarjakuvan tapahtumat jossa Frank Castlen perhe murhataan sattumanvaraisesti koko porukan ollessa piknikillä rikollisten välienselvittelyjen aikana. Elokuva antaa asetelman , jossa Mr. Castle oikeastaan kerjäsikin tulevaa ollessaan poliisi (?) sarjakuvien entisen sotilaan sijasta.
Elokuvan juoni jatkuu Frank Castlen "ylösnousemuksella" Tuomariksi - sekä paluuseen kostamaan perheensä kuoleman. Elokuvaan on saatu valitettavasti mukaan vain kovin vähän nk. "Punisher" - filosofiaa , jolla Castle pyrkii oikeuttamaan iskunsa erilaisia rikollisjärjestöjä vastaan. Oikeastaan juuri tämä psykopaattinen oikeutusta hakeva tyyli on sarjakuvien kantava voima; Castle pitää niissä "sotapäiväkirjaa" jonne hän merkitsee aina omaperäiseen tyyliinsä seuraavien operaatioidensa pääpiirteet. Minua itseäni kiehtoo valtavasti juuri tämä yhden miehen sota rikollisuutta vastaan jota Castle harjoittaa hyvinkin suoraviivaisesti juuri sarjakuvissa.
Elokuvan Frank Castlen toimiva Tom Jane ei kuitenkaan jää yhtään kehnommaksi tuomariksi. Naamataulu sopii hahmolle ja ilmeetön , suorastaan stoalainen suhtautuminen rankaisuun alkavat hiljalleen näkymään miehen kasvoilta esikuvankin tapaisesti. Mitä elokuvan pahiksiin tulee , voin sanoa niiden olevan varsin persoonatonta sakkia Travoltan esittämään mafian pääpossua ja omituista "kitaramurhaajaa" lukuunottamatta - erityisesti "kitaramurhaajan" Johnny Cash - tyylinen esiintyminen ja loppujen lopuksi helvetin typerä kuolema ainakin saivat minut nauramaan kyseisen ukkelin huonoudelle.
Mielestäni tämä elokuva vaatii ainakin vielä yhden jatko-osan sillä perusteella , että ensimmäisessä osassa onnistuttiin ihan kohtuullisesti avaamaan Frank Castlen elämän traagiset kiemurat vaikkei ihan sisälle vielä päästykään.
Muut sivuhenkilöt elokuvassa eivät oikeastaan ole mielestäni esittelyn arvoisia - sillä olen jokseenkin varma että yksikään heistä ei tule enää seuraamaan Mr. Castlea jatko-osiin. Muutamia humoristisia kohtauksia näistä kolmesta sivullisesta on kuitenkin saatu aikaiseksi elokuvaankin.
Keep reloading - loppulausunto
Tämä elokuva on kyllä saanut aivan liian huonot pisteet ottaen huomioon että se on tarkoitettu myös hyvinkin tyylipuhtaaksi action & kosto - elokuvaksi. Se onnistuu myös näyttämään Frank Castlen "uran" alkuvaiheet ihan suhteellisen kyvykkäästi ja siksipä sitä ei oikeastaan tarvitsisi kritisoida niin epäonnistuneeksi tekeleeksi.
Ainoa asia jonka olisin elokuvaan kaivannut , oli epäilemättä lähempi linja sarjakuvan kanssa. Tämä elokuva ei oikeastaan korostanut Castlen persoonaa psykopaattisena "oikeudenpuolustajana" vasta kuin ihan loppuvaiheilla. Toivokaamme , että kun jatko-osa ilmaantuu , niin se kiinnittyy entistä enemmän sarjakuvan luomaan maailmaan.
Mitä taas tulee elokuvan juonen ulkopuoliseen maailmaan , voidaan tietenkin sanoa sen olevan puhtaasti actionia ja suuria räjähdyksiä. Kaiketi jotkut voivat kiinnostua tästäkin puolesta elokuvassa - vaikka itse panostankin elokuvan päähenkilön luonteen kuvauksen oikeudellisuuteen.
Tuesday, February 14, 2006
Se sitten loppui (A.K.A. "ennen oli , mutta nyt ei ole sitten enää sitäkään")
Koulu nyt sitten pääsi loppumaan.
Kovinkaan suurta paluuta Linnankoski-sedän huomaan ei sitten enää tehdä. Eli "tämä oli tässä" ja kohta avautuu sanainen arkku tuosta paikasta missä ehdin 2 vuotta ja 6 kuukautta istuskella. Paljonhan siellä nimittäin tapahtui; ihan niin hyvää kuin huonoakin ja mitä erikoisimpiin persoonallisuuksiin lähinnä opettajina tuli tutustuttua.
Olen melko varma , että tulen kärsimään jonkinlaisista vieroitusoireista hyvinkin pian. Tiedättehän , että paikoista joissa todella on ollut kivaa ja yhteishenki on kasvanut erilaisten persoonienkin keskuudessa , sattuvat ne tuottamaan todella voimakkaita tunteita kunhan ne joudutaan jättämään taakse.
Paskoja hetkiäkin on ollut. Niin onnistumisiakin sekä rankkoja kompromisseja ja tietenkin VALTAVAN SUURIA TUNTEITA !!!!!
Nyt juuri olen henkisesti niin virittynyt tähän historialliseen päivään että vasta huomenna uskallan kertoa tuntemuksistani enemmän ja seikkaperäisemmin !
BUUHUUUHH !!! HAKEKAA NENÄLIINOJA !!
Kovinkaan suurta paluuta Linnankoski-sedän huomaan ei sitten enää tehdä. Eli "tämä oli tässä" ja kohta avautuu sanainen arkku tuosta paikasta missä ehdin 2 vuotta ja 6 kuukautta istuskella. Paljonhan siellä nimittäin tapahtui; ihan niin hyvää kuin huonoakin ja mitä erikoisimpiin persoonallisuuksiin lähinnä opettajina tuli tutustuttua.
Olen melko varma , että tulen kärsimään jonkinlaisista vieroitusoireista hyvinkin pian. Tiedättehän , että paikoista joissa todella on ollut kivaa ja yhteishenki on kasvanut erilaisten persoonienkin keskuudessa , sattuvat ne tuottamaan todella voimakkaita tunteita kunhan ne joudutaan jättämään taakse.
Paskoja hetkiäkin on ollut. Niin onnistumisiakin sekä rankkoja kompromisseja ja tietenkin VALTAVAN SUURIA TUNTEITA !!!!!
Nyt juuri olen henkisesti niin virittynyt tähän historialliseen päivään että vasta huomenna uskallan kertoa tuntemuksistani enemmän ja seikkaperäisemmin !
BUUHUUUHH !!! HAKEKAA NENÄLIINOJA !!
Monday, February 13, 2006
"Voi tapahtua mitä vain"
Tänään sitten alkoi tuon viimeisen taistelun ensimmäisen etulinjan murtamisoperaatiot; niin , minäkin olin siellä.
Night-Fox rakkauspakkaukseni oli kysynyt suurelta "internaatin" Oraakkelilta neuvoa elämän kiperimpiin kysymyksiin , ja yksi niistä erityisesti käsitteli minun aamuista tilannettani. Oraakkeli kertoi koemenestyksestäni varsin ylimalkaisesti "mitä tahansa voivan tapahtua". Ja tämähän on oikestaan ihan totta , ottaen huomioon kokeenlaatijoiden varsin epäsummittaisen logiikantajun ja pakollisen byrokratian tarpeen.
Nythän on nimittäin niin , että aikoinaan normaaleissa kokeissa minulla oli tässä aineessa suorastaan henkinen ylivoima niin aineenopettajia kuin itse koettakin kohtaan. Nyt kuitenkin tässä hieman suuremmassa , ja lopulta epäloogisemmassa menestys viime syksyltä oli vähintään vaihtelevaa. Onnistuin kuitenkin pääsemään suhteellisen hyviin tuloksiin - jotka eivät kuitenkaan tyydyttäneet kyseisessä aineessa täydellisyyttä hipovaa Egoani..
Viime yönä näin jonkinlaisen unen siitä kuinka olin päätynyt 70 - luvulle; kyseisellä vuosikymmenellä valtavat Afro-kampaukset omaavat neekeribasistit ja uusia tanssiliikkeitä keksivä tanssiväki tanssivat pääni sisällä diskovalojen ja todella värikkäiden vaatteiden omaavassa periferiassa jota ei ole nähty sitten.. Noh , 1970 - luvun. Miten tämä kuvitelma sitten eroaa esim. 1960 - luvun lähes samanlaisesta elämäntyylistä ? PULISONGIT. Yes , sideburns.
Eli 1960 - luvullahan himorakastajilla tunnetut pulisongit tai niistä suorastaan kehittyvä parta oli melkein tuntematon miehisen naamakarvoituksen saralla; tahti muuttui olennaisesti 1970 - luvulle mennessä ja kaikillahan sellaiset sitten oli. Oliko minullakin unessani sellaiset , saatatte kysyä ? Noh , enpä oikeastaan edes muista. Unessa oli kuitenkin James Brown joka esitti sen hittinsä siitä PulttiBoissista ja minäkin siinä ilmeisesti sitten hurrasin mukana.
Muistan kuitenkin omanneeni suhteellisen valtavan rintakarvoituksen , joka sekään ei oikeastaan ole ihme otettaessa huomioon sen mille vuosikymmennelle olin itseni sijoittanut. Oikeastaan , totta puhuen , en omaa paljoakaan rintakarvoitusta sillä kepeä geeniperimäni on peräisin lähes karvattomilta , olmeiksi verrattavilta Brittiherroilta joiden tärkeimmät puuhastelut ovat jo vuosisatojen ajan koostuneet ainoastaan teen juomisesta , sään päivittelemisestä sekä hevospoolosta.
Palattaessa varsinaiseen aiheeseen , voin todeta että oloni oli huomattavasti itsevarmempi poistuessani luurit korvilta ja ovet kuin taika-iskusta auki levähtäen. Mitään aivan älyttömän epäloogista ei oikeastaan ilmennyt , vaikka muutamat kohdat vähän ihmetyttivätkin. Saapa nyt nähdä , että kuinka viime syksyiset vastaukset kultakalojen elvyttämisestä vesimaljoin puhumattakaan alligaattorin rahtaamisesta bussiin kompensoituivat tällä kertaa. Oikeastaan voisin sanoa , että huomattavasti stressaavampia ja epäloogisempia kuunteluita olen elämäni aikana joutunut tekemään. Ihan positiivinen kokemus siis; puhumattakaan siitä että minähän olen tietysti saanut "täydet" kunnes toisin todistetaan. Eläkäämme siis Anglo-saksisessa totuudessani ainakin vielä muutaman viikonpäivät !!
Eilen tuli telkkarista "Daredevil" - ja minähän sen tietysti katsoin. Olen huomannut , että näistä sarjakuvahahmoista elokuvia tehtäessä ei kovinkaan usein ainakaan minun maulleni ole kuin kaksi kehityssuuntaa. Eli joko nämä elokuvat ovat joko älyttömän hyviä tai todella surkeita esityksiä; välimaastoa ei siis luonnollisestikaan ole.
Lukisin Daredevilin nyt tähän parempien elokuvien joukkoon , kunhan vaan karsitaan siitä kaikki turhat syvälliset juonenpätkät pois ja äimistellään leffa läpi puhtaasti toimintapätkänä jossa veri lentää ja rokki soi. Ilmeisesti "samaa sarjaa" edustaa vähän aikaa sitten näkemäni "The Fantastic Four" , joka oli suorastaan itkuripuliksi verrattavaa sontaa jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä; ja mikä nöyryyttävintä , se tyyppi siitä nelosen hyvästä poliisisarjasta , The Shieldistä , oli sotkeentunut siihen paskaan ! Auts !
Noh , nyt olen saanut mellastaa taas tarpeeksi. Ehdotanpa vain , että katselette Daredevilin mikäli mahdollisuus siihen tarjoutuu , sillä se todistaa että sokeatkin voivat osata Karatea. Toivon myös suuresti , että Daredevilille tulisi jossain vaiheessa jatko-osa sillä tämä "Elektra" niminen nainen kyllä kaiken mukaan ansaitsisi ihan oman leffansa.
Hell's Kitchen is my territory..
Night-Fox rakkauspakkaukseni oli kysynyt suurelta "internaatin" Oraakkelilta neuvoa elämän kiperimpiin kysymyksiin , ja yksi niistä erityisesti käsitteli minun aamuista tilannettani. Oraakkeli kertoi koemenestyksestäni varsin ylimalkaisesti "mitä tahansa voivan tapahtua". Ja tämähän on oikestaan ihan totta , ottaen huomioon kokeenlaatijoiden varsin epäsummittaisen logiikantajun ja pakollisen byrokratian tarpeen.
Nythän on nimittäin niin , että aikoinaan normaaleissa kokeissa minulla oli tässä aineessa suorastaan henkinen ylivoima niin aineenopettajia kuin itse koettakin kohtaan. Nyt kuitenkin tässä hieman suuremmassa , ja lopulta epäloogisemmassa menestys viime syksyltä oli vähintään vaihtelevaa. Onnistuin kuitenkin pääsemään suhteellisen hyviin tuloksiin - jotka eivät kuitenkaan tyydyttäneet kyseisessä aineessa täydellisyyttä hipovaa Egoani..
Viime yönä näin jonkinlaisen unen siitä kuinka olin päätynyt 70 - luvulle; kyseisellä vuosikymmenellä valtavat Afro-kampaukset omaavat neekeribasistit ja uusia tanssiliikkeitä keksivä tanssiväki tanssivat pääni sisällä diskovalojen ja todella värikkäiden vaatteiden omaavassa periferiassa jota ei ole nähty sitten.. Noh , 1970 - luvun. Miten tämä kuvitelma sitten eroaa esim. 1960 - luvun lähes samanlaisesta elämäntyylistä ? PULISONGIT. Yes , sideburns.
Eli 1960 - luvullahan himorakastajilla tunnetut pulisongit tai niistä suorastaan kehittyvä parta oli melkein tuntematon miehisen naamakarvoituksen saralla; tahti muuttui olennaisesti 1970 - luvulle mennessä ja kaikillahan sellaiset sitten oli. Oliko minullakin unessani sellaiset , saatatte kysyä ? Noh , enpä oikeastaan edes muista. Unessa oli kuitenkin James Brown joka esitti sen hittinsä siitä PulttiBoissista ja minäkin siinä ilmeisesti sitten hurrasin mukana.
Muistan kuitenkin omanneeni suhteellisen valtavan rintakarvoituksen , joka sekään ei oikeastaan ole ihme otettaessa huomioon sen mille vuosikymmennelle olin itseni sijoittanut. Oikeastaan , totta puhuen , en omaa paljoakaan rintakarvoitusta sillä kepeä geeniperimäni on peräisin lähes karvattomilta , olmeiksi verrattavilta Brittiherroilta joiden tärkeimmät puuhastelut ovat jo vuosisatojen ajan koostuneet ainoastaan teen juomisesta , sään päivittelemisestä sekä hevospoolosta.
Palattaessa varsinaiseen aiheeseen , voin todeta että oloni oli huomattavasti itsevarmempi poistuessani luurit korvilta ja ovet kuin taika-iskusta auki levähtäen. Mitään aivan älyttömän epäloogista ei oikeastaan ilmennyt , vaikka muutamat kohdat vähän ihmetyttivätkin. Saapa nyt nähdä , että kuinka viime syksyiset vastaukset kultakalojen elvyttämisestä vesimaljoin puhumattakaan alligaattorin rahtaamisesta bussiin kompensoituivat tällä kertaa. Oikeastaan voisin sanoa , että huomattavasti stressaavampia ja epäloogisempia kuunteluita olen elämäni aikana joutunut tekemään. Ihan positiivinen kokemus siis; puhumattakaan siitä että minähän olen tietysti saanut "täydet" kunnes toisin todistetaan. Eläkäämme siis Anglo-saksisessa totuudessani ainakin vielä muutaman viikonpäivät !!
Eilen tuli telkkarista "Daredevil" - ja minähän sen tietysti katsoin. Olen huomannut , että näistä sarjakuvahahmoista elokuvia tehtäessä ei kovinkaan usein ainakaan minun maulleni ole kuin kaksi kehityssuuntaa. Eli joko nämä elokuvat ovat joko älyttömän hyviä tai todella surkeita esityksiä; välimaastoa ei siis luonnollisestikaan ole.
Lukisin Daredevilin nyt tähän parempien elokuvien joukkoon , kunhan vaan karsitaan siitä kaikki turhat syvälliset juonenpätkät pois ja äimistellään leffa läpi puhtaasti toimintapätkänä jossa veri lentää ja rokki soi. Ilmeisesti "samaa sarjaa" edustaa vähän aikaa sitten näkemäni "The Fantastic Four" , joka oli suorastaan itkuripuliksi verrattavaa sontaa jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä; ja mikä nöyryyttävintä , se tyyppi siitä nelosen hyvästä poliisisarjasta , The Shieldistä , oli sotkeentunut siihen paskaan ! Auts !
Noh , nyt olen saanut mellastaa taas tarpeeksi. Ehdotanpa vain , että katselette Daredevilin mikäli mahdollisuus siihen tarjoutuu , sillä se todistaa että sokeatkin voivat osata Karatea. Toivon myös suuresti , että Daredevilille tulisi jossain vaiheessa jatko-osa sillä tämä "Elektra" niminen nainen kyllä kaiken mukaan ansaitsisi ihan oman leffansa.
Hell's Kitchen is my territory..
Sunday, February 05, 2006
Please respond !
Jaahas , Tuhkio on elossa. Haluaisin kiittää häntä ensinnäkin siitä että joku muukin kuin kaksi ihmistä on ilmaantunut blogiini.
Toisekseen , rakas Night-foxini haluaa MSN-osoitteesi. Jospa voisit antaa sen kyseiselle neidille tavalla tai toisella , sillä se on perimmäisin syy miksi tämä postaus tehtiinkin.
So would the real Mr. Tuhkio please stand up ?!
May I have your attention please ?
Titititi-tittit-titidididi... tit tit tittit..tit tit titi.dididi..
So would the real Mr. Tuhkio please stand up , please stand up..
Toisekseen , rakas Night-foxini haluaa MSN-osoitteesi. Jospa voisit antaa sen kyseiselle neidille tavalla tai toisella , sillä se on perimmäisin syy miksi tämä postaus tehtiinkin.
So would the real Mr. Tuhkio please stand up ?!
May I have your attention please ?
Titititi-tittit-titidididi... tit tit tittit..tit tit titi.dididi..
So would the real Mr. Tuhkio please stand up , please stand up..
Friday, February 03, 2006
Kylmyyden ja loskan maa
Viime yönä lunta satoi taas aivan helvetisti. Sen lisäksi lämpöasteet laskivat taas lähes viime viikkojen tasolle ja viimeinen koeviikkokin iskeytyi käyntiin.
Suunnittelin herävääni n. 05:30 lukemaan ensimmäiseen (ja viimeisempään) kokeeseen mentyäni nukkumaan siinä puolen kahdentoista aikoihin. Ensimmäinen tavoite toteutui sillä miinuksella , että 'sovittuun' heräämisaikaan en tuntenut varsinaista halua nousta ylös vaan löin herätyskellona toimivaan kännykkääni vielä puoli tuntia lisäaikaa höyhensaarille.
Minusta se on ikävää kuinka hyvässä seurassa tai miellyttävän puuhastelun aikana aika kuluu kuin siivillä , ja nukuttuani puoli tuntia enemmän en varsinaisesti tuntenut itseäni yhtään sen virkeämmäksi; jälleen kerran kello sai vastaanottaa puolisen tuntia lisäaikaa. Herättyäni selailin koemateriaalin , jota onneksi oli vähän , lävitse ja siirryin ajelemaan naurettavaa sänkeäni pois naamavärkistä kymmentä vaille seitsemän aamulla.
Aamupala koostui yhdestä punaisesta luomutomaatista sekä repustani löytyneestä Fanta Red Berries - limukkapullon jäännöksistä. Kyseessä oli siis vähintäänkin "the breakfast of the champions" , kuten muromainoksen tiikeri asian aikanaan ilmaisi. Lampsin kinoksien lävitse bussipysäkille joka on oikeastaan vasta viime syksyllä kokenut jonkinlaisen populaatioaallon siinä muodossa , että sinne on ilmaantunut muitakin ihmisiä odottelemaan aamuista bussia kuin minä; harmillista kuitenkin on se , että kukaan heistä ei ole minun ikäiseni tai edes sinnepäinkään , vaan kaikki ovat pieniä koululaisia. Seisomme usein kaikki jokseenkin eri tavalla pukeutuneina ja täysin hiljaa odotellen Nikkilään suuntaavaa koulubussia ja "isojen ihmisten" bussia Porvooseen. Arvannette sen , että minä olen tuon Porvoon linja-auton ainokainen matkustaja tuolta pysäkiltä.
Bussinkuljettajat ovat taas viime aikoina aiheuttaneet minulle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Nuo halvoissa puuvillasolmioissaan ja V-kauluksisissa villapaidoissaan istuskelevat moottoriteiden suurta peniskateutta potevat Hitlerit päättivät aukoa päätään minulle aivan uudella tavalla tässä eräänä päivänä; tällä kertaa seisoin kirkkaassa päivänvalossa kuulemma liian edessä bussipysäkkiä ettäkö tämä lihavaa persettä muistuttava bussinkuljettaja olisi saanut autonsa pysäytettyä oikeassa kulmassa. Se aiheutti bussinkuljettajalle ilmeisesti suunnatonta vaivaa kun ei saanut autoon pysäytettyä nk. "oikeassa kulmassa" , ja sehän piti tietenkin tuoda minulle julki mitä vittumaisemmalla tavalla. Päätin jälleen kerran osoittaa myös vastarakkautta tätä typerää paskiaista kohtaan aivan uudella tavalla; syljin ruokottomuuksia ukkelin päälle ja uhkasin soittaa moisesta aukomisesta hänen esimiehelleen. Kyseinen nk. "silmäklinssipäinen paskiainen" ei suostunut antamaan minulle nimeään vaan käski olla hiljaa; minäkin käskin hänen huolehtia omista asioistaan tai ilmestyisin bussiin seuraavalla kerralla kameran kanssa ja näpsäisisin moisesta bussipossusta kuvan.
Aloitin myös lukemaan uutta Arto Paasilinnan kirjaa , joka olisi sitten järjestysvuorossaan viides kirja jonka häneltä olen lukenut. Edelliset teokset ukkosenjumalan poika , koikkalainen kaukaa , jäniksen vuosi ja operaatio Finlandia ovat kaikki olleet oikein hyviä vaikkakin muutamia lopahduksia loppua kohden puhumattakaan henkilöhahmojen epäselvyyksistä on ilmennyt. Tilasin kaksi uutta Paasilinnan kirjaa toissapäivänä; saapa nähdä että milloin ne saapuvatkaan.
Olen myös katsellut elokuvia; niistä on tulossa arvosteluja kunhan kiireiltäni niitä ehdin tehdä. Voin kuitenkin todeta että elokuvat Batman: Begins ja The last Samurai ovat arvosteluvuorossa mitä pikimmiten. Valitettavasti "Tomppa" Cruisen tähdittämä Last Samurai on kuitenkin vielä kesken , joten sen arvostelu saattaa myöhästyä.
Nyt lähden kyllä juomaan jotakin kuumaa..
Näkemisiin.
Suunnittelin herävääni n. 05:30 lukemaan ensimmäiseen (ja viimeisempään) kokeeseen mentyäni nukkumaan siinä puolen kahdentoista aikoihin. Ensimmäinen tavoite toteutui sillä miinuksella , että 'sovittuun' heräämisaikaan en tuntenut varsinaista halua nousta ylös vaan löin herätyskellona toimivaan kännykkääni vielä puoli tuntia lisäaikaa höyhensaarille.
Minusta se on ikävää kuinka hyvässä seurassa tai miellyttävän puuhastelun aikana aika kuluu kuin siivillä , ja nukuttuani puoli tuntia enemmän en varsinaisesti tuntenut itseäni yhtään sen virkeämmäksi; jälleen kerran kello sai vastaanottaa puolisen tuntia lisäaikaa. Herättyäni selailin koemateriaalin , jota onneksi oli vähän , lävitse ja siirryin ajelemaan naurettavaa sänkeäni pois naamavärkistä kymmentä vaille seitsemän aamulla.
Aamupala koostui yhdestä punaisesta luomutomaatista sekä repustani löytyneestä Fanta Red Berries - limukkapullon jäännöksistä. Kyseessä oli siis vähintäänkin "the breakfast of the champions" , kuten muromainoksen tiikeri asian aikanaan ilmaisi. Lampsin kinoksien lävitse bussipysäkille joka on oikeastaan vasta viime syksyllä kokenut jonkinlaisen populaatioaallon siinä muodossa , että sinne on ilmaantunut muitakin ihmisiä odottelemaan aamuista bussia kuin minä; harmillista kuitenkin on se , että kukaan heistä ei ole minun ikäiseni tai edes sinnepäinkään , vaan kaikki ovat pieniä koululaisia. Seisomme usein kaikki jokseenkin eri tavalla pukeutuneina ja täysin hiljaa odotellen Nikkilään suuntaavaa koulubussia ja "isojen ihmisten" bussia Porvooseen. Arvannette sen , että minä olen tuon Porvoon linja-auton ainokainen matkustaja tuolta pysäkiltä.
Bussinkuljettajat ovat taas viime aikoina aiheuttaneet minulle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Nuo halvoissa puuvillasolmioissaan ja V-kauluksisissa villapaidoissaan istuskelevat moottoriteiden suurta peniskateutta potevat Hitlerit päättivät aukoa päätään minulle aivan uudella tavalla tässä eräänä päivänä; tällä kertaa seisoin kirkkaassa päivänvalossa kuulemma liian edessä bussipysäkkiä ettäkö tämä lihavaa persettä muistuttava bussinkuljettaja olisi saanut autonsa pysäytettyä oikeassa kulmassa. Se aiheutti bussinkuljettajalle ilmeisesti suunnatonta vaivaa kun ei saanut autoon pysäytettyä nk. "oikeassa kulmassa" , ja sehän piti tietenkin tuoda minulle julki mitä vittumaisemmalla tavalla. Päätin jälleen kerran osoittaa myös vastarakkautta tätä typerää paskiaista kohtaan aivan uudella tavalla; syljin ruokottomuuksia ukkelin päälle ja uhkasin soittaa moisesta aukomisesta hänen esimiehelleen. Kyseinen nk. "silmäklinssipäinen paskiainen" ei suostunut antamaan minulle nimeään vaan käski olla hiljaa; minäkin käskin hänen huolehtia omista asioistaan tai ilmestyisin bussiin seuraavalla kerralla kameran kanssa ja näpsäisisin moisesta bussipossusta kuvan.
Aloitin myös lukemaan uutta Arto Paasilinnan kirjaa , joka olisi sitten järjestysvuorossaan viides kirja jonka häneltä olen lukenut. Edelliset teokset ukkosenjumalan poika , koikkalainen kaukaa , jäniksen vuosi ja operaatio Finlandia ovat kaikki olleet oikein hyviä vaikkakin muutamia lopahduksia loppua kohden puhumattakaan henkilöhahmojen epäselvyyksistä on ilmennyt. Tilasin kaksi uutta Paasilinnan kirjaa toissapäivänä; saapa nähdä että milloin ne saapuvatkaan.
Olen myös katsellut elokuvia; niistä on tulossa arvosteluja kunhan kiireiltäni niitä ehdin tehdä. Voin kuitenkin todeta että elokuvat Batman: Begins ja The last Samurai ovat arvosteluvuorossa mitä pikimmiten. Valitettavasti "Tomppa" Cruisen tähdittämä Last Samurai on kuitenkin vielä kesken , joten sen arvostelu saattaa myöhästyä.
Nyt lähden kyllä juomaan jotakin kuumaa..
Näkemisiin.
Thursday, February 02, 2006
Pako kakolasta
Vihaan tätä ainaista kylmyyttä ja lumisadetta. Se jatkui tänäänkin siitä huolimatta että viimeinen koulupäivä mukamas yritti puskea päälle.
No , se nyt kuitenkin on ohitse; viime keväästä asti tahti on ollut todellakin aika intensiivistä ja myönnän että oikeastaan vasta loppuvaiheissa taisteluväsymys on ruvennut iskemään laajemmin. Nyt on kuitenkin helppo hymyillä , vaikkakin tekemistähän tässä vielä riittää.
Pääsin myös kuin ihmeen kaupalla viimeiselle Filosofian tunnille; opettaja-täti oli ilmeisesti kokonaan unohtanut että olin ollut poissa viime tiistain tunnit ja mahdollisesti jopa rikkonut sovitun poissaolorajan. Se toinen filosofian työkin jäi nyt tekemättä , puhumattakaan siitä että siitä suurinta esseetä ei ole vieläkään palautettu (!). Noh , ehtiihän sitä kai. Ehkä.
No , se nyt kuitenkin on ohitse; viime keväästä asti tahti on ollut todellakin aika intensiivistä ja myönnän että oikeastaan vasta loppuvaiheissa taisteluväsymys on ruvennut iskemään laajemmin. Nyt on kuitenkin helppo hymyillä , vaikkakin tekemistähän tässä vielä riittää.
Pääsin myös kuin ihmeen kaupalla viimeiselle Filosofian tunnille; opettaja-täti oli ilmeisesti kokonaan unohtanut että olin ollut poissa viime tiistain tunnit ja mahdollisesti jopa rikkonut sovitun poissaolorajan. Se toinen filosofian työkin jäi nyt tekemättä , puhumattakaan siitä että siitä suurinta esseetä ei ole vieläkään palautettu (!). Noh , ehtiihän sitä kai. Ehkä.
Wednesday, February 01, 2006
Lopullisia viivauksia
Huomenna olisi sitten se viimeinen koulupäivä.
Tässä juuri alan orientoitumaan erään rästissä olevan Etelä-amerikan sosialistisia liikkeitä ja presidenttejä käsittelevän esseen tekemiseen , sillä uskokaa tai älkää , sekin on tekemättä.
Olen huomannut tässä loppupuolella aika vahvaakin nk. "moraalin rappeutumista" jo silläkin tasolla että kaikki koulutyöt joissa on edes ollut hiukan aikarajankin tapainen ovat jääneet lähes kokonaan tekemättä. Suoraselkäisyyttä ei pahemminkaan ole näkyvissä ollut; nytkin olen viimeiset päivät pakoillut Filosofian opettajaa sillä eräs varsin haukotuttava essee on edelleen palauttamatta.
Viimeinen koeviikko on siirretty - yllätys yllätys - pohjakerrokseen ! Mitä ilmeisimmin tuolla kostean kuivahkossa ympäristössä tulee aivan helvetinmoinen tungos puhumattakaan siitä että elämäni aikana siellä on tehty tasan kaksi koetta (yksi matematiikka josta en silloin päässyt lävitse ja yksi Filosofia). Ympäristö on näin ollen minulle varsin tuntematon ja outo.
Kuulemma joskus 1990 - luvun loppuvuosina Linnnakoski-setää restauroitaessa pohjakerros oli ollut kavalalla asbestilla vuorattu - ja suurin osa rahoituksesta olikin mennyt juuri asbestivuorauksien poistoon kyseisessä pohjakerroksessa jonne meidät nyt sijoitetaan viimeistä pientä koitosta varten. Toivon mukaan asbestia ei enää löydy - vaikka en olisi yhtään ihmeissäni vaikka poistuisin talosta keuhkosyövän saaneena. Toinen mikä oli kanssa tuolloin syönyt rahaa restaurointibudjetista , olivat olleet epämääräiset homevauriot jotka olivat alkaneet ensimmäisen kerroksen nk. "naistenhuoneesta".
Ilma on kanssa taas viimeisen koeviikon periaatteita kunnioittavasti todella paska; lunta sataa ja on tavallista kylmempi. Eräs lokaali bussinkuljettakin vittuili toissapäivänä minulle siitä kuinka satuin seisomaan liian edessä "hänen" bussipysäkillään; rajun sananharkan jälkeen päädyin kutsumaan häntä "vitun silmäklinssihitleriksi". Hän kuitenkin vastahakoisesti ajoi minut perille.
Luulenpa että nyt täytyy ruveta tekemään lähtöä tuon historian esseen suuntaan että ehtii palauttaa sen vielä ennen aamunkoittoa , niin kuin sanontakin sen meille varsin eksaktisti osoittaa. Arvelisin olevani suhteellisen vapaa viikonloppuna , joten kirjoittelenpa silloin vähän enemmän puhumattakaan siitä että aivan ylitsepääsemättömistä kiireistä huolimatta on luvassa mm. elokuvarvosteluja ja yleistä ahdistusten purkua perinteisin keinoin.
Nukkukaa yönne ja herätkää uuteen aamuun odottaen uutta postausta ! Good night Boston ! We love you !
Tässä juuri alan orientoitumaan erään rästissä olevan Etelä-amerikan sosialistisia liikkeitä ja presidenttejä käsittelevän esseen tekemiseen , sillä uskokaa tai älkää , sekin on tekemättä.
Olen huomannut tässä loppupuolella aika vahvaakin nk. "moraalin rappeutumista" jo silläkin tasolla että kaikki koulutyöt joissa on edes ollut hiukan aikarajankin tapainen ovat jääneet lähes kokonaan tekemättä. Suoraselkäisyyttä ei pahemminkaan ole näkyvissä ollut; nytkin olen viimeiset päivät pakoillut Filosofian opettajaa sillä eräs varsin haukotuttava essee on edelleen palauttamatta.
Viimeinen koeviikko on siirretty - yllätys yllätys - pohjakerrokseen ! Mitä ilmeisimmin tuolla kostean kuivahkossa ympäristössä tulee aivan helvetinmoinen tungos puhumattakaan siitä että elämäni aikana siellä on tehty tasan kaksi koetta (yksi matematiikka josta en silloin päässyt lävitse ja yksi Filosofia). Ympäristö on näin ollen minulle varsin tuntematon ja outo.
Kuulemma joskus 1990 - luvun loppuvuosina Linnnakoski-setää restauroitaessa pohjakerros oli ollut kavalalla asbestilla vuorattu - ja suurin osa rahoituksesta olikin mennyt juuri asbestivuorauksien poistoon kyseisessä pohjakerroksessa jonne meidät nyt sijoitetaan viimeistä pientä koitosta varten. Toivon mukaan asbestia ei enää löydy - vaikka en olisi yhtään ihmeissäni vaikka poistuisin talosta keuhkosyövän saaneena. Toinen mikä oli kanssa tuolloin syönyt rahaa restaurointibudjetista , olivat olleet epämääräiset homevauriot jotka olivat alkaneet ensimmäisen kerroksen nk. "naistenhuoneesta".
Ilma on kanssa taas viimeisen koeviikon periaatteita kunnioittavasti todella paska; lunta sataa ja on tavallista kylmempi. Eräs lokaali bussinkuljettakin vittuili toissapäivänä minulle siitä kuinka satuin seisomaan liian edessä "hänen" bussipysäkillään; rajun sananharkan jälkeen päädyin kutsumaan häntä "vitun silmäklinssihitleriksi". Hän kuitenkin vastahakoisesti ajoi minut perille.
Luulenpa että nyt täytyy ruveta tekemään lähtöä tuon historian esseen suuntaan että ehtii palauttaa sen vielä ennen aamunkoittoa , niin kuin sanontakin sen meille varsin eksaktisti osoittaa. Arvelisin olevani suhteellisen vapaa viikonloppuna , joten kirjoittelenpa silloin vähän enemmän puhumattakaan siitä että aivan ylitsepääsemättömistä kiireistä huolimatta on luvassa mm. elokuvarvosteluja ja yleistä ahdistusten purkua perinteisin keinoin.
Nukkukaa yönne ja herätkää uuteen aamuun odottaen uutta postausta ! Good night Boston ! We love you !
Subscribe to:
Posts (Atom)
