14.1.2006 : Confessions

Käväisin erään kaverini kanssa tänään Helsingissä; tuli taas jälleen tehtyä ja juteltua niitä näitä. Oli oikeastaan todella mukavaa viettää aikaatodella vanhojen ystävienkin kanssa eikä pelkästään pyöriä jo hiljalleen masentavan opiskeluympäristön ja monimutkaisten ihmissuhdesekoilujen ympärillä.

Puhelimme kaverini kanssa siitä , miten siirtyminen aikoinaan ala-asteelta yläasteelle olikaan sujunut. Nythän nimittäin asiat olivat nimittäin niin , että jätimme ala-asteen taaksemme aikanaan kovinkin ristiriitaisissa merkeissä "näkemyserojen" johdosta opettajien välillä.

Opettajanamme toimi aikanaan eräs nimeltä mainitsematon vanha , tapoihinsa pinttynyt "pikku-Hitler" joka todellakin tykkäsi kovinkin paljon pistellä oppilaita jotka eivät hänen normeihinsa mahtuneet. Tämä kyseinen miesopettaja toimi ongelmanamme 5 - 6 luokat jotka todellakin pistivät minutkin ajattelemaan osittain hieman toisella tapaa elämää. Tuskinpa kuitenkaan kukaan koko luokasta olisi voinut väittää pitäneensä tästä miesopettajasta.

No , ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi monille , niinkuin meillekin muodostui se fakta että tämä opettaja oli päätynyt 1990 - luvulle arvoilla jotka olivat säilyneet ilmeisesti 1950 - luvulta. Meillä muutamilla näytti olevan jonkinlaista henkistä voimaa ja tahtoa nousta kyseisen opettajan älyvapaiden kurinpitotoimien ja ajatusmaailmaa vastaan; se oli hänelle täysin ennenkuulumatonta. Saimme siis kärsiä tästä varsin ikävästä "vaihtoehtoisesta" ajattelutavastamme kahden vuoden ajan jonka aikana tuo opettaja käytti myös meitä vastaan varsin mielenkiintoisia keinoja päästäkseen lopputulokseensa. Hän kuitenkin epäonnistui siinä pahoin vaikkakin , uuden teorian valossa näytti saavan mahdollisuuden nk. "poltetun maan taktiikkaan" ala-asteen lopulla.

Ilmeisesti tästä haluttomuudesta yhteistyöhön saimme maksaa yläasteelle siirryttäessä siinä määrin , että tämä opettajamme kirjoitti jonkinlaisia nootteja ylä-asteelle luokkamme oppilaista mukaan. Ilmeisesti nämä nootit eivät sisältäneet kovinkaan positiivisia ajatuksia meistä kolmesta , vaan pikemminkin voisin kuvitella tämän teorian valossa niiden olleen vähintäänkin rajusti mustamaalaavia ja suorastaan valheellista tietoa sisältävää materiaalia. Sen verran olen saanut nimittäin tietooni , että samaiselta pieneltä ala-asteelta jossa kävin lähetettiin koko 6. luokka samalla kokoonpanolla kylän ainoalle ylä-asteelle muutamaa vuotta aikaisemmin; tähän päätökseen painavan sanansa oli sanonut tuo samainen viidennen ja kuudennen luokan opettajamme. Hänen mukaansa juuri tämä 6. luokka oli ollut hyvin toimiva ja dynaaminen kokonaisuus eikä siten nähnyt tarvetta erottaa sitä. Meidän luokkamme kuitenkin erotettiin ja mikä pahinta , minut kahden asianomaisen ystäväni kanssa siirrettiin todella hämärissä olosuhteissa luokalle jossa kaikki muut tunsivat toisensa meitä lukuunottamatta.

Tämä luokka sisälsi nk. "vaikeaa oppilasmateriaalia" koululle siinä määrin , että sinne oli määrätty erään toisella puolella kuntaa olevan koulun kaveriporukka. Ironista oli , että me pääsimme tuolle luokalle. Myöhemminhän kaksi oppilasta tältä luokaltamme erotettiin ylä-asteelta suurimman osan muittenkin omatessa todella puolirikollisia piirteitä persoonallisuudessaan.

Ystäväni , kenet tapasin tänään muutti pois paikkakunnalta henkilökohtaisista syistä vain n. viikon päästä seitsemännen luokan alusta ja minä jäin erään toisen pitkäaikaisen tuttavani kanssa samalle luokalle; eloonjäämistaistelu alkoi.

En suoraan sanoen tiedä että mitä ajatella sellaisesta mahdollisuudesta jossa entinen ala-asteen opettajamme olisi leimannut papereihimme jonkinlaista solvaavaa materiaalia. Ottaen huomioon minkälainen tapaus tämä opettajamme kuitenkin oli , en uskoisi sen olevan mitenkään erikoista. Pikemminkin suhtauduin tähän kohtaan hiljaisen hyväksyvästi; se oli voinut tapahtua mitä todennäköisimmin , ja mitä todennäköisimmin meille ottaen huomioon tämän opettajan vihan meitä kohtaan.

Olen useaan otteeseen kutsunut ylä-astetta ajaksi , joka oli minulle varmasti vaikeinta. Se vaati eräänlaista kovinkin synkkää muutosta jotta selviäminen siellä onnistui kolmen vuoden ajan. Ne olivatkin kieltämättä pitkät kolme vuotta joita pidin lähinnä vankilatuomiona ottaen huomioon luokkamme ja sen mitä jouduin siellä tekemäänkään selvitäkseni. Minusta epäilemättä tuli osa sitä ilmapiiriä mikä koko paikkaa leimasi. Se on varmasti ollut vaikeinta aikaa elämässäni kokonaisuudessaan.

Emme varmaankaan koskaan saa tietää että oliko erimielisyydet tämän opettajamme kanssa kytköksissä varsin omalaatuiseen luokkaamme ylä-asteella. Todennäköistä se kuitenkin on voinut olla , ottaen huomioon sen minkälaiset metodit hänellä olikaan käytössään "opetuksensa" aikana.

Kovinkaan moni ei minua uskonut aikanaan kun yritin heille hienovaraisesti vihjaista että mikä
ongelman syy olikaan. Puhuin juuri lähes äskettäin asiasta eräälle , joka osoitti asian olevan jokseenkin omasta vastaanottokyvystäni kiinni. Hän ei uskonut , että kyseisen luokan ilmapiiri ja minun päätymiseni sinne ei vaikuttanut siihen viimeiseen lopputulokseen , vaan pikemminkin suurin osa asioista oli minun päätettävissäni. Tämä vastaanotto ei niinkään yllättänyt minua lähinnä senkin takia että olin kuullut sen kaiken jo ennen; "life is what you make of it". Eivät ulkopuoliset voi ymmärtää sitä mitä olen kokenut siellä , sillä he ovat vain ulkopuolisia sieluja jotka ovat varmasti vetäneet johtopäätöksensä jo kauan aikaa sitten ensivaikutelmista.

En odota heidän ymmärtävän , huolimatta siitä kuinka läheisiä he olisivatkaan. Tunnen kuitenkin että nämä läheiset pitävät minua tyhmänä tai vainoharhaisena juuri tämän takia. He varmasti ajattelevat että kuvittelen kaiken sen mitä sain kokea kyseisessä paikassa entisen elämäni tilassa. Se ei oikeastaan pelottanut minua niinkään , vaan koen sen kaiken täysin normaaliksi reaktioksi ihmisiltä jotka eivät ole asiasta mitään tienneet. Ja hyvä niin.