Good evening , folks.
A few days ago I was ultimately very positive in saying that the days were transforming into much warmer and longer in terms of daylight; I was very , very wrong in my prophecies. Yesterday it was over 20 C here in southern Finland , not to mention the 30 or so degrees in the western parts of the country , such as Ostrobothnia.
This is supposed to be spring , for Pete's sake ! Now it rather seems that the infamous "ever-changing" weather system of Finland has once again spoken and the results are quite clear; we'll be freezing our butts off for quite sometime to come.
I forgot my black woolscarf at school yesterday too , which of course sucked big time. I had to tie a stupid blue-striped one to my neck today when I went out. I also had four layers of clothing on me (plus gloves and an overcoat) when I went out today (one T-shirt , one long-sleeved T-shirt , one black shirt and a black V-necked pullover on top of everything else) . The climate is horrendous at the moment , not to mention how hard it is to move out there right now. The wind's colder than Stalin's fart in Russian hell (which is very cold , btw) along with the fact that your face will freeze in minutes thus nailing a rather stupendous look on your face.
Anyway , I got the results of this university-grade history course that I went to a few months back. It had a test in two parts in which you had to answer two essay-style questions out of three. My results from the first part were above normal whereas the results from the second part's test were considerably better; I got 5/5 from the first essay that covered reasons for the overall success of the "European human" in the international scene and from the second one , which covered reasons for Japan's and China's successes in resisting western imperialism and colonization efforts for so long , I got a 4/5. These are excellent test results in my opinion too , despite the fact that we were informed in advance to prepare for the essay-questions covering the successes of the European human.
Right now , though , I'm thinking about having a cup of something really warm and nice; mainly Darjeeling tea or the Persian brand. I'll leave you to ponder your own conundrums for the moment although I'll promise to give you an update soon enough.
Haben Sie einen guten Abend!
Thursday, January 19, 2006
Tuesday, January 17, 2006
Sama kaava toistuu
Viime viikolla kaikki inhoittavan valkoinen lumi karkasi pois maasta kokonaan. Olin suorastaan tyytyväinen siihen sen johdosta , että ilmatkin hieman lämpenivät.
Eilen aamulla hiljainen lumisade jälleen tulvi taivaista peittäen maan vain väljästi valkoiseen viittaansa. Toivoin että lunta ei tulisi kovinkaan paljon , sillä lumella on ikävä tapa peittää kaikki jäätyneet kohdat maasta aiheuttaen todella kivuliaita kaatumisia yms. tapaturmia juurikin tällä hetkellä. Muistan hyvinkin tarkkaan että viime vuonna juuri tähän samaan aikaan oli aivan samanlainen säätila meneillään; silloinkin nimittäin kirosin sitä , vaikkei Blogissani vielä mitään mainittukaan.
Harmaat tohvelini vetelevät myöskin viimeisiään. Täytyisi varmaan ostella uudet suhteellisenkin pian sillä muussa tapauksessa varpaani joutuvat todella kylmän ja inhoittavan lattiamme armoille tässä kevättalven alkupuolella tahtomattaankin. Olen myöskin huomannut että täälläpäin päivät eivät ole enää pimeitä niin kuin ennen. Selvästi parantumisen merkkejä on siis ilmassa.
Eilen aamulla hiljainen lumisade jälleen tulvi taivaista peittäen maan vain väljästi valkoiseen viittaansa. Toivoin että lunta ei tulisi kovinkaan paljon , sillä lumella on ikävä tapa peittää kaikki jäätyneet kohdat maasta aiheuttaen todella kivuliaita kaatumisia yms. tapaturmia juurikin tällä hetkellä. Muistan hyvinkin tarkkaan että viime vuonna juuri tähän samaan aikaan oli aivan samanlainen säätila meneillään; silloinkin nimittäin kirosin sitä , vaikkei Blogissani vielä mitään mainittukaan.
Harmaat tohvelini vetelevät myöskin viimeisiään. Täytyisi varmaan ostella uudet suhteellisenkin pian sillä muussa tapauksessa varpaani joutuvat todella kylmän ja inhoittavan lattiamme armoille tässä kevättalven alkupuolella tahtomattaankin. Olen myöskin huomannut että täälläpäin päivät eivät ole enää pimeitä niin kuin ennen. Selvästi parantumisen merkkejä on siis ilmassa.
Saturday, January 14, 2006
14.1.2006 : Confessions
Käväisin erään kaverini kanssa tänään Helsingissä; tuli taas jälleen tehtyä ja juteltua niitä näitä. Oli oikeastaan todella mukavaa viettää aikaatodella vanhojen ystävienkin kanssa eikä pelkästään pyöriä jo hiljalleen masentavan opiskeluympäristön ja monimutkaisten ihmissuhdesekoilujen ympärillä.
Puhelimme kaverini kanssa siitä , miten siirtyminen aikoinaan ala-asteelta yläasteelle olikaan sujunut. Nythän nimittäin asiat olivat nimittäin niin , että jätimme ala-asteen taaksemme aikanaan kovinkin ristiriitaisissa merkeissä "näkemyserojen" johdosta opettajien välillä.
Opettajanamme toimi aikanaan eräs nimeltä mainitsematon vanha , tapoihinsa pinttynyt "pikku-Hitler" joka todellakin tykkäsi kovinkin paljon pistellä oppilaita jotka eivät hänen normeihinsa mahtuneet. Tämä kyseinen miesopettaja toimi ongelmanamme 5 - 6 luokat jotka todellakin pistivät minutkin ajattelemaan osittain hieman toisella tapaa elämää. Tuskinpa kuitenkaan kukaan koko luokasta olisi voinut väittää pitäneensä tästä miesopettajasta.
No , ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi monille , niinkuin meillekin muodostui se fakta että tämä opettaja oli päätynyt 1990 - luvulle arvoilla jotka olivat säilyneet ilmeisesti 1950 - luvulta. Meillä muutamilla näytti olevan jonkinlaista henkistä voimaa ja tahtoa nousta kyseisen opettajan älyvapaiden kurinpitotoimien ja ajatusmaailmaa vastaan; se oli hänelle täysin ennenkuulumatonta. Saimme siis kärsiä tästä varsin ikävästä "vaihtoehtoisesta" ajattelutavastamme kahden vuoden ajan jonka aikana tuo opettaja käytti myös meitä vastaan varsin mielenkiintoisia keinoja päästäkseen lopputulokseensa. Hän kuitenkin epäonnistui siinä pahoin vaikkakin , uuden teorian valossa näytti saavan mahdollisuuden nk. "poltetun maan taktiikkaan" ala-asteen lopulla.
Ilmeisesti tästä haluttomuudesta yhteistyöhön saimme maksaa yläasteelle siirryttäessä siinä määrin , että tämä opettajamme kirjoitti jonkinlaisia nootteja ylä-asteelle luokkamme oppilaista mukaan. Ilmeisesti nämä nootit eivät sisältäneet kovinkaan positiivisia ajatuksia meistä kolmesta , vaan pikemminkin voisin kuvitella tämän teorian valossa niiden olleen vähintäänkin rajusti mustamaalaavia ja suorastaan valheellista tietoa sisältävää materiaalia. Sen verran olen saanut nimittäin tietooni , että samaiselta pieneltä ala-asteelta jossa kävin lähetettiin koko 6. luokka samalla kokoonpanolla kylän ainoalle ylä-asteelle muutamaa vuotta aikaisemmin; tähän päätökseen painavan sanansa oli sanonut tuo samainen viidennen ja kuudennen luokan opettajamme. Hänen mukaansa juuri tämä 6. luokka oli ollut hyvin toimiva ja dynaaminen kokonaisuus eikä siten nähnyt tarvetta erottaa sitä. Meidän luokkamme kuitenkin erotettiin ja mikä pahinta , minut kahden asianomaisen ystäväni kanssa siirrettiin todella hämärissä olosuhteissa luokalle jossa kaikki muut tunsivat toisensa meitä lukuunottamatta.
Tämä luokka sisälsi nk. "vaikeaa oppilasmateriaalia" koululle siinä määrin , että sinne oli määrätty erään toisella puolella kuntaa olevan koulun kaveriporukka. Ironista oli , että me pääsimme tuolle luokalle. Myöhemminhän kaksi oppilasta tältä luokaltamme erotettiin ylä-asteelta suurimman osan muittenkin omatessa todella puolirikollisia piirteitä persoonallisuudessaan.
Ystäväni , kenet tapasin tänään muutti pois paikkakunnalta henkilökohtaisista syistä vain n. viikon päästä seitsemännen luokan alusta ja minä jäin erään toisen pitkäaikaisen tuttavani kanssa samalle luokalle; eloonjäämistaistelu alkoi.
En suoraan sanoen tiedä että mitä ajatella sellaisesta mahdollisuudesta jossa entinen ala-asteen opettajamme olisi leimannut papereihimme jonkinlaista solvaavaa materiaalia. Ottaen huomioon minkälainen tapaus tämä opettajamme kuitenkin oli , en uskoisi sen olevan mitenkään erikoista. Pikemminkin suhtauduin tähän kohtaan hiljaisen hyväksyvästi; se oli voinut tapahtua mitä todennäköisimmin , ja mitä todennäköisimmin meille ottaen huomioon tämän opettajan vihan meitä kohtaan.
Olen useaan otteeseen kutsunut ylä-astetta ajaksi , joka oli minulle varmasti vaikeinta. Se vaati eräänlaista kovinkin synkkää muutosta jotta selviäminen siellä onnistui kolmen vuoden ajan. Ne olivatkin kieltämättä pitkät kolme vuotta joita pidin lähinnä vankilatuomiona ottaen huomioon luokkamme ja sen mitä jouduin siellä tekemäänkään selvitäkseni. Minusta epäilemättä tuli osa sitä ilmapiiriä mikä koko paikkaa leimasi. Se on varmasti ollut vaikeinta aikaa elämässäni kokonaisuudessaan.
Emme varmaankaan koskaan saa tietää että oliko erimielisyydet tämän opettajamme kanssa kytköksissä varsin omalaatuiseen luokkaamme ylä-asteella. Todennäköistä se kuitenkin on voinut olla , ottaen huomioon sen minkälaiset metodit hänellä olikaan käytössään "opetuksensa" aikana.
Kovinkaan moni ei minua uskonut aikanaan kun yritin heille hienovaraisesti vihjaista että mikä
ongelman syy olikaan. Puhuin juuri lähes äskettäin asiasta eräälle , joka osoitti asian olevan jokseenkin omasta vastaanottokyvystäni kiinni. Hän ei uskonut , että kyseisen luokan ilmapiiri ja minun päätymiseni sinne ei vaikuttanut siihen viimeiseen lopputulokseen , vaan pikemminkin suurin osa asioista oli minun päätettävissäni. Tämä vastaanotto ei niinkään yllättänyt minua lähinnä senkin takia että olin kuullut sen kaiken jo ennen; "life is what you make of it". Eivät ulkopuoliset voi ymmärtää sitä mitä olen kokenut siellä , sillä he ovat vain ulkopuolisia sieluja jotka ovat varmasti vetäneet johtopäätöksensä jo kauan aikaa sitten ensivaikutelmista.
En odota heidän ymmärtävän , huolimatta siitä kuinka läheisiä he olisivatkaan. Tunnen kuitenkin että nämä läheiset pitävät minua tyhmänä tai vainoharhaisena juuri tämän takia. He varmasti ajattelevat että kuvittelen kaiken sen mitä sain kokea kyseisessä paikassa entisen elämäni tilassa. Se ei oikeastaan pelottanut minua niinkään , vaan koen sen kaiken täysin normaaliksi reaktioksi ihmisiltä jotka eivät ole asiasta mitään tienneet. Ja hyvä niin.
Puhelimme kaverini kanssa siitä , miten siirtyminen aikoinaan ala-asteelta yläasteelle olikaan sujunut. Nythän nimittäin asiat olivat nimittäin niin , että jätimme ala-asteen taaksemme aikanaan kovinkin ristiriitaisissa merkeissä "näkemyserojen" johdosta opettajien välillä.
Opettajanamme toimi aikanaan eräs nimeltä mainitsematon vanha , tapoihinsa pinttynyt "pikku-Hitler" joka todellakin tykkäsi kovinkin paljon pistellä oppilaita jotka eivät hänen normeihinsa mahtuneet. Tämä kyseinen miesopettaja toimi ongelmanamme 5 - 6 luokat jotka todellakin pistivät minutkin ajattelemaan osittain hieman toisella tapaa elämää. Tuskinpa kuitenkaan kukaan koko luokasta olisi voinut väittää pitäneensä tästä miesopettajasta.
No , ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi monille , niinkuin meillekin muodostui se fakta että tämä opettaja oli päätynyt 1990 - luvulle arvoilla jotka olivat säilyneet ilmeisesti 1950 - luvulta. Meillä muutamilla näytti olevan jonkinlaista henkistä voimaa ja tahtoa nousta kyseisen opettajan älyvapaiden kurinpitotoimien ja ajatusmaailmaa vastaan; se oli hänelle täysin ennenkuulumatonta. Saimme siis kärsiä tästä varsin ikävästä "vaihtoehtoisesta" ajattelutavastamme kahden vuoden ajan jonka aikana tuo opettaja käytti myös meitä vastaan varsin mielenkiintoisia keinoja päästäkseen lopputulokseensa. Hän kuitenkin epäonnistui siinä pahoin vaikkakin , uuden teorian valossa näytti saavan mahdollisuuden nk. "poltetun maan taktiikkaan" ala-asteen lopulla.
Ilmeisesti tästä haluttomuudesta yhteistyöhön saimme maksaa yläasteelle siirryttäessä siinä määrin , että tämä opettajamme kirjoitti jonkinlaisia nootteja ylä-asteelle luokkamme oppilaista mukaan. Ilmeisesti nämä nootit eivät sisältäneet kovinkaan positiivisia ajatuksia meistä kolmesta , vaan pikemminkin voisin kuvitella tämän teorian valossa niiden olleen vähintäänkin rajusti mustamaalaavia ja suorastaan valheellista tietoa sisältävää materiaalia. Sen verran olen saanut nimittäin tietooni , että samaiselta pieneltä ala-asteelta jossa kävin lähetettiin koko 6. luokka samalla kokoonpanolla kylän ainoalle ylä-asteelle muutamaa vuotta aikaisemmin; tähän päätökseen painavan sanansa oli sanonut tuo samainen viidennen ja kuudennen luokan opettajamme. Hänen mukaansa juuri tämä 6. luokka oli ollut hyvin toimiva ja dynaaminen kokonaisuus eikä siten nähnyt tarvetta erottaa sitä. Meidän luokkamme kuitenkin erotettiin ja mikä pahinta , minut kahden asianomaisen ystäväni kanssa siirrettiin todella hämärissä olosuhteissa luokalle jossa kaikki muut tunsivat toisensa meitä lukuunottamatta.
Tämä luokka sisälsi nk. "vaikeaa oppilasmateriaalia" koululle siinä määrin , että sinne oli määrätty erään toisella puolella kuntaa olevan koulun kaveriporukka. Ironista oli , että me pääsimme tuolle luokalle. Myöhemminhän kaksi oppilasta tältä luokaltamme erotettiin ylä-asteelta suurimman osan muittenkin omatessa todella puolirikollisia piirteitä persoonallisuudessaan.
Ystäväni , kenet tapasin tänään muutti pois paikkakunnalta henkilökohtaisista syistä vain n. viikon päästä seitsemännen luokan alusta ja minä jäin erään toisen pitkäaikaisen tuttavani kanssa samalle luokalle; eloonjäämistaistelu alkoi.
En suoraan sanoen tiedä että mitä ajatella sellaisesta mahdollisuudesta jossa entinen ala-asteen opettajamme olisi leimannut papereihimme jonkinlaista solvaavaa materiaalia. Ottaen huomioon minkälainen tapaus tämä opettajamme kuitenkin oli , en uskoisi sen olevan mitenkään erikoista. Pikemminkin suhtauduin tähän kohtaan hiljaisen hyväksyvästi; se oli voinut tapahtua mitä todennäköisimmin , ja mitä todennäköisimmin meille ottaen huomioon tämän opettajan vihan meitä kohtaan.
Olen useaan otteeseen kutsunut ylä-astetta ajaksi , joka oli minulle varmasti vaikeinta. Se vaati eräänlaista kovinkin synkkää muutosta jotta selviäminen siellä onnistui kolmen vuoden ajan. Ne olivatkin kieltämättä pitkät kolme vuotta joita pidin lähinnä vankilatuomiona ottaen huomioon luokkamme ja sen mitä jouduin siellä tekemäänkään selvitäkseni. Minusta epäilemättä tuli osa sitä ilmapiiriä mikä koko paikkaa leimasi. Se on varmasti ollut vaikeinta aikaa elämässäni kokonaisuudessaan.
Emme varmaankaan koskaan saa tietää että oliko erimielisyydet tämän opettajamme kanssa kytköksissä varsin omalaatuiseen luokkaamme ylä-asteella. Todennäköistä se kuitenkin on voinut olla , ottaen huomioon sen minkälaiset metodit hänellä olikaan käytössään "opetuksensa" aikana.
Kovinkaan moni ei minua uskonut aikanaan kun yritin heille hienovaraisesti vihjaista että mikä
ongelman syy olikaan. Puhuin juuri lähes äskettäin asiasta eräälle , joka osoitti asian olevan jokseenkin omasta vastaanottokyvystäni kiinni. Hän ei uskonut , että kyseisen luokan ilmapiiri ja minun päätymiseni sinne ei vaikuttanut siihen viimeiseen lopputulokseen , vaan pikemminkin suurin osa asioista oli minun päätettävissäni. Tämä vastaanotto ei niinkään yllättänyt minua lähinnä senkin takia että olin kuullut sen kaiken jo ennen; "life is what you make of it". Eivät ulkopuoliset voi ymmärtää sitä mitä olen kokenut siellä , sillä he ovat vain ulkopuolisia sieluja jotka ovat varmasti vetäneet johtopäätöksensä jo kauan aikaa sitten ensivaikutelmista.
En odota heidän ymmärtävän , huolimatta siitä kuinka läheisiä he olisivatkaan. Tunnen kuitenkin että nämä läheiset pitävät minua tyhmänä tai vainoharhaisena juuri tämän takia. He varmasti ajattelevat että kuvittelen kaiken sen mitä sain kokea kyseisessä paikassa entisen elämäni tilassa. Se ei oikeastaan pelottanut minua niinkään , vaan koen sen kaiken täysin normaaliksi reaktioksi ihmisiltä jotka eivät ole asiasta mitään tienneet. Ja hyvä niin.
Thursday, January 12, 2006
Shakin' all over
Muutamien laskujen mukaan meillä on viikonloput miinustettuina 20 päivää istuttavaa jäljellä. Tämä on sikäli ihan huojentavaa informaatiota , että minulla alkaa hiljalleen nousemaan jo kauan odotetun nk. "bug-out fever" - ilmiön ensioireet. Se tuntuu todellakin jokaisessa vähäpätöisimmässäkin ruumiinosassani sillä tunnen vihdoinkin saavuttaneeni sen pisteen että näinkin aikaiset aamuherätykset saavat jo riittää; en minäkään täydellinen työnarkomaani ole.
Kova kiire on siis päästä pois - ja mieluiten mahdollisimman äkkiä. Olen viime keväästä vedellyt (ehkäpä joillekin vähäpätöisiä) kahdeksan tunnin "istuntoja" jotka eivät tosiaankaan ole jättäneet kovinkaan ravitsevaa mielentilaa. Olen suoraan sanoen ollut aivan helvetin väsynyt ja siten on tullut ehkäpä hieman purettua turhaa neuroottisuutta ja pitkiä päiviä aivan vääriin ihmisiin. Tällä työskentelyllä on siis ollut varjopuolensakin , sanoisin.
Viime päivinä erityisesti kahdesta neljään on tullut jokseenkin ikävä ajankohta päivästä; silloin nimittäin väsymys alkaa olemaan jo todella sietämätöntä ja saatankin nk. "nukkua silmät auki". Luulen että viime keväästä alkanut kuuden aineen putki - joka nyt onneksi vetää viimeisiään , on vaikuttanut unirytmiini. Kellossa ei riitä tunteja kaikelle , ja siten siitä kaikista helpoimmasta päästä on tingitty.
Henkilökohtaisesti pidän unta ja nukkumista suuressa arvossa siinä määrin , että se todellakin on minulle Euripideen mukaan "suloinen virvoitus todellisuudesta". Tuon varsin osuvan lausunnon perusteella en voi tajuta esimerkiksi sellaisenkin ihmeen pellen , kuin Edisonin lausuntoa siitä miten nukkuminen ja oikea määrä unta ovat "turhuutta". Hänen mukaansa olennaisempaa oli keskittyä valveillaoloon ja jatkuvasti tuottavaan toimintaan vähentäen olennaisesti yöunen n. 2 tuntiin. Onneksi minä en ole Edison - eikä ilmeisestikään Edisoninkaan tarvitse olla pahoillaan ollessaan oma itsensä.
Olen jo päättänyt sen verran tulevan talviloman (A.K.A. "hiihtoloma") aktiviteeteista , että sen aion pitää täysimittaisena lomana jonka jälkeen alan sitten lukemaan jälleen kerran. Tästä en aio tinkiä - enkä usko että tingikään , sillä empiiriset kokeet ovat osoittaneet minun olevan enemmän mukavuudenhaluisempi näissä asioissa kun monet muut.
Nyt en viitsi kuitenkaan jaaritella tämän enempää , vaan pikemminkin puhun taas kohta tai jossain vaiheessa kunhan jaksan. Yrittäkääpä tekin tehdä jotakin produktiivista - menkää vaikkapa nukkumaan.
Kova kiire on siis päästä pois - ja mieluiten mahdollisimman äkkiä. Olen viime keväästä vedellyt (ehkäpä joillekin vähäpätöisiä) kahdeksan tunnin "istuntoja" jotka eivät tosiaankaan ole jättäneet kovinkaan ravitsevaa mielentilaa. Olen suoraan sanoen ollut aivan helvetin väsynyt ja siten on tullut ehkäpä hieman purettua turhaa neuroottisuutta ja pitkiä päiviä aivan vääriin ihmisiin. Tällä työskentelyllä on siis ollut varjopuolensakin , sanoisin.
Viime päivinä erityisesti kahdesta neljään on tullut jokseenkin ikävä ajankohta päivästä; silloin nimittäin väsymys alkaa olemaan jo todella sietämätöntä ja saatankin nk. "nukkua silmät auki". Luulen että viime keväästä alkanut kuuden aineen putki - joka nyt onneksi vetää viimeisiään , on vaikuttanut unirytmiini. Kellossa ei riitä tunteja kaikelle , ja siten siitä kaikista helpoimmasta päästä on tingitty.
Henkilökohtaisesti pidän unta ja nukkumista suuressa arvossa siinä määrin , että se todellakin on minulle Euripideen mukaan "suloinen virvoitus todellisuudesta". Tuon varsin osuvan lausunnon perusteella en voi tajuta esimerkiksi sellaisenkin ihmeen pellen , kuin Edisonin lausuntoa siitä miten nukkuminen ja oikea määrä unta ovat "turhuutta". Hänen mukaansa olennaisempaa oli keskittyä valveillaoloon ja jatkuvasti tuottavaan toimintaan vähentäen olennaisesti yöunen n. 2 tuntiin. Onneksi minä en ole Edison - eikä ilmeisestikään Edisoninkaan tarvitse olla pahoillaan ollessaan oma itsensä.
Olen jo päättänyt sen verran tulevan talviloman (A.K.A. "hiihtoloma") aktiviteeteista , että sen aion pitää täysimittaisena lomana jonka jälkeen alan sitten lukemaan jälleen kerran. Tästä en aio tinkiä - enkä usko että tingikään , sillä empiiriset kokeet ovat osoittaneet minun olevan enemmän mukavuudenhaluisempi näissä asioissa kun monet muut.
Nyt en viitsi kuitenkaan jaaritella tämän enempää , vaan pikemminkin puhun taas kohta tai jossain vaiheessa kunhan jaksan. Yrittäkääpä tekin tehdä jotakin produktiivista - menkää vaikkapa nukkumaan.
Tuesday, January 10, 2006
Sivustoja läheltä ja kaukaa
Tämän postauksen aiheena on kerätä mahdollisimman monta todella erikoista asiaa käsittelevää internet-isvustoa samaan syssyyn. Aiheita on todellakin löytynyt kuukausien aikana milloin mistäkin; molempien internetselaimieni suosikit ovat tyhjennetty lähes kokonaan.
Olen muuten myös ottanut huomioon sen , että kultainen lilja postaus on todella myöhässä. Tämäkin epäkohta pyritään korjaamaan mahdollisimman pian. Odottakaapa sillä aikaa , ja tuudittautukuaa antamiini linkkeihin:
South Park Mangana
Nuo Japanin ihmemaan "monitaitoiset ja haluiset" ihmimiehet ja naiset saavat ilmeisesti aikaiseksi oman versionsa ihan mistä vaan länsimaisesta pop-kulttuurin tuotteesta. Lähin muistikuvani tämäntapaisesta tempauksesta taisi olla muutama vuosi sitten huomaamani Star Wars - Manga joka taisi poikia muutamia jatko-osiakin. Tällä kertaa South Park näyttää orientaaliset piirteensä - omasta mielestäni pelottavan etevällä tavalla vaikkakin Cartman on aivan liian laiha.
South Park Manga
Pikkuväen valvontaa
Sivu sisältää jonnekin Irlantilaiseen maaseutumaisemaan piilotetun webbikameran jonka tarkoituksena on mahdollisesti paikantaa lokaaleja maahisia / keijuja. Vielä ei ilmeisestikään ole tärpännyt - vaikka aivan turha kuvitella että minä tuota ruutua tuijottaisin 24 tuntia päivästä joittenkin kääpiöiden perässä.
Irish Leprechaun watch
Älykäs herätyskello
"Clocky" on kello joka on hyvinkin tarpeellinen kapistus monille. Nimittäin se piiloutuu jonnekin sopivaan kolkkaan makuuhuoneistanne joka aamu soituaan. Syy tälle omalaatuiselle käytökselle on unesta heräävän , ärtyneen ja myrtyneen nukkujan estäminen normaalin herätyskellon kuorsausnapin käytölle. Toteutus voi kuitenkin hiukan ontua ?
Clocky - An alarm clock for people having trouble getting out of bed
Mao siellä ja täällä
Tämä Kiinalainen taidehenkilö on keksinyt varsin nationalistisen tavan uudistaa vanhoja taideteoksia niiden aiheiden puolesta. Eli pähkinänkuoressa viimeinen ehtoollinenkin on nyt Maon klooniarmeijan virnistelyhetki.
Mao Zedong images in famous art pieces
Olen muuten myös ottanut huomioon sen , että kultainen lilja postaus on todella myöhässä. Tämäkin epäkohta pyritään korjaamaan mahdollisimman pian. Odottakaapa sillä aikaa , ja tuudittautukuaa antamiini linkkeihin:
South Park Mangana
Nuo Japanin ihmemaan "monitaitoiset ja haluiset" ihmimiehet ja naiset saavat ilmeisesti aikaiseksi oman versionsa ihan mistä vaan länsimaisesta pop-kulttuurin tuotteesta. Lähin muistikuvani tämäntapaisesta tempauksesta taisi olla muutama vuosi sitten huomaamani Star Wars - Manga joka taisi poikia muutamia jatko-osiakin. Tällä kertaa South Park näyttää orientaaliset piirteensä - omasta mielestäni pelottavan etevällä tavalla vaikkakin Cartman on aivan liian laiha.
South Park Manga
Pikkuväen valvontaa
Sivu sisältää jonnekin Irlantilaiseen maaseutumaisemaan piilotetun webbikameran jonka tarkoituksena on mahdollisesti paikantaa lokaaleja maahisia / keijuja. Vielä ei ilmeisestikään ole tärpännyt - vaikka aivan turha kuvitella että minä tuota ruutua tuijottaisin 24 tuntia päivästä joittenkin kääpiöiden perässä.
Irish Leprechaun watch
Älykäs herätyskello
"Clocky" on kello joka on hyvinkin tarpeellinen kapistus monille. Nimittäin se piiloutuu jonnekin sopivaan kolkkaan makuuhuoneistanne joka aamu soituaan. Syy tälle omalaatuiselle käytökselle on unesta heräävän , ärtyneen ja myrtyneen nukkujan estäminen normaalin herätyskellon kuorsausnapin käytölle. Toteutus voi kuitenkin hiukan ontua ?
Clocky - An alarm clock for people having trouble getting out of bed
Mao siellä ja täällä
Tämä Kiinalainen taidehenkilö on keksinyt varsin nationalistisen tavan uudistaa vanhoja taideteoksia niiden aiheiden puolesta. Eli pähkinänkuoressa viimeinen ehtoollinenkin on nyt Maon klooniarmeijan virnistelyhetki.
Mao Zedong images in famous art pieces
Ääripäiden ääripää
Kävin hakemassa tänään koulusta kokeitani takaisin. Menestys oli hiukan niin ja näin tarkoittaen sitä , että niin erittäin huonoja kuin erittäin hyviäkin numeroita mahtui pistesaldoon. Viimeiset opiskeluni kuuluivat siis sarjaan "ääripäitä".
Ulkona tuntuu jo keväältä vaikka illat ovatkin aivan yhtä säkkipimeitä ja ilma kylmä. Jotenkin maakin näyttää sulaneelta , niinkuin keväänomaiseen lämpötilanvaihtelun yhteydessä tapahtuvaan säidenmuutoksen kuuluukin. Luin eilen illalla aloittamaani Paasilinnan teosta "ukkosenjumalan poika".
Voisin sanoa että nyt sitä luettuani yksikään henkilöhahmoista päähenkilö Sampsa Ronkaista ja ukkosenjumalan poikaa , Rutjaa lukuunottamatta eivät herätä minussa sympatian tunteita. Päin vastoin , etenkin kirjan naishahmot ovat kaikki olleet toistaiseksi todella inhoittavia ja suorastaan vihastuttavan itsekkäitä tapauksia. Toivon saavani teoksen luettua loppuun viimeistään viikon kuluessa.
Huusin itselleni aivan uuden painoksen Paasilinnan klassikosta "Jäniksen vuosi" viime torstaina. Sain eilen sen myyjälle maksetuksi verkkopankin kautta sillä seurauksella että kyseisestä miekkosesta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun Sunnuntaina ilmoitin ehtiväni maksaa kirjan vasta maanantaiksi; jotenkin epäilen jälleen pahinta. Koko tyypistä ei ole nimittäin kuulunut pariin päivään mitään , vaan pikemminkin on ollut liiankin hiljaista ottaen huomioon sen että hän pyysi minua informoimaan heti kun kirja oli maksettu hänen tililleen.
Ulkona tuntuu jo keväältä vaikka illat ovatkin aivan yhtä säkkipimeitä ja ilma kylmä. Jotenkin maakin näyttää sulaneelta , niinkuin keväänomaiseen lämpötilanvaihtelun yhteydessä tapahtuvaan säidenmuutoksen kuuluukin. Luin eilen illalla aloittamaani Paasilinnan teosta "ukkosenjumalan poika".
Voisin sanoa että nyt sitä luettuani yksikään henkilöhahmoista päähenkilö Sampsa Ronkaista ja ukkosenjumalan poikaa , Rutjaa lukuunottamatta eivät herätä minussa sympatian tunteita. Päin vastoin , etenkin kirjan naishahmot ovat kaikki olleet toistaiseksi todella inhoittavia ja suorastaan vihastuttavan itsekkäitä tapauksia. Toivon saavani teoksen luettua loppuun viimeistään viikon kuluessa.
Huusin itselleni aivan uuden painoksen Paasilinnan klassikosta "Jäniksen vuosi" viime torstaina. Sain eilen sen myyjälle maksetuksi verkkopankin kautta sillä seurauksella että kyseisestä miekkosesta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun Sunnuntaina ilmoitin ehtiväni maksaa kirjan vasta maanantaiksi; jotenkin epäilen jälleen pahinta. Koko tyypistä ei ole nimittäin kuulunut pariin päivään mitään , vaan pikemminkin on ollut liiankin hiljaista ottaen huomioon sen että hän pyysi minua informoimaan heti kun kirja oli maksettu hänen tililleen.
Sunday, January 08, 2006
Alien - quadrilogia
Katselin lävitse tuon Alien quadrilogy - boksin special editionit alienista (ensimmäinen osa) sekä aliensista (toinen osa) . Täytyy kyllä sanoa että se lämmittää sydäntä nähdä nämä myöhäislapsuuteni elokuvakokemuksien kruununjalokivi terävemmällä kuvalla ja lisätyillä kohtauksilla; voisi siis jopa sanoa että ne ovat erilainen ja yhtä kiinnostava kokemus edelleenkin.
Vaikka kaikki alien - trilogian kolme ensimmäistä osaa on katsottu läpi useampaan kertaankin , lähinnä minua kiinnosti tämän kokoelman tarjoama materiaali erilaisten tuotantodokumenttien , näyttelijä-, ja tekijähaastatteluiden muodossa. Voisin siis sanoa että maksamani n. 40 Euron hinta on ihan käypä rahasumma siitä mitä nuo ceedeet pitävät sisällään informaatiomäärässään.
Monet teistä varmasti huomaavat jotakin erikoista edellisen kappaleen aloittavassa lauseessa , joka puhuu alien - elokuvista nimenomaan trilogiana eikä missään nimessä neljää osaa kantavana sarjana. Miksi en ota lukuun vuonna 1997 valmistunutta "Alien: Resurrection" - pätkää ? Sanotaan että minulla on aikaisempien osien vannoutuneena fanina omasta mielestäni kovinkin painavat syyt sille miksi en laske sitä mukaan koko sarjaan.
Ensinnäkin , Resurrection kuluu sarjaan "jatko-osia jatko-osille joita ei olisi edes välttämättä tarvittu tehdä". Toisin sanoen , kuulun niihin faneihin joiden mielestä Alien - trilogia päätettiin ihan kunniakkaasti kolmanteen osaan ja oikeastaan sen kummempaa jatkoa ainakaan elokuvien muodossa ei olisi tarvinnut tehdä. Jos jatkaja olisi välttämättä tarvittu - olisi se mielestäni pitänyt olla jotakin kauan odotettuun Alien vs. Predator - projektiin viittaavaa täysin omalla , uudella juonella ja hahmoilla kuorrutettuna. Näin ei kuitenkaan käynyt , vaan suhteellisen ehjänä pysynyt Alien - trilogia sai jatkokseen aivan uudenlaisen teoksen joka siirsi perinteisen , jo vakiintuneen juoniasetelman aivan uuteen ja omituiseen ympäristöön. Tämä väkisinkin synnytti ajatuksen siitä kuinka 20th century Fox tuotantoyhtiönä oli langennut samaan kapitalistiseen voitontavoittelun noidankehään joka on synnyttänyt useille aivan käypille ja hyväksi havaituille elokuvasarjoille merkityksettömiä jatko-osia pelkän franchisen jatkamisen johdosta.
Uskon puhtaasti että Alien: Resurrection tehtiin sen periaatteella että vanhan fanipohjan raha pyörisi omaa kultareunustettua tietään elokuvayhtiön taskuihin; luultavasti leffapomot huomasivat että mitä Alieniin franchisena tulee , ei ollut vielä täysin lopussa. Täten tarvittiin edes hiukan uudempi toimintaympäristö ja jokseenkin merkityksetön , edellisten osien juonijatkumoa rikkova tarina aikaiseksi.
Monien mielestä Resurrection oli varmasti hyvä toimintaelokuvana hienoine erikoisefekteineen suhteellisen nuorekkaan näyttelijäkaartin siivittämänä. Kuitenkin aikaisemmat osat tunteva fani varmasti tajuaa sen miten uudempi osa rikkoo vanhojen osien jo kertaalleen perustettuja juoniasetelmia. Ihmettelen suuresti jopa sitä , että miksi Sigourney Weaver lupautui tekemään vielä yhden roolin Ripleynä noinkin hataran ja edellisille osille uskottoman perusjuonen äärellä. Kenties tässäkin oli kyse enemmän rahasta kuin mistään muusta - kuka tietää.
Käsittääkseni Alien: Resurrection ei ollut kovinkaan suuri menestys aikaisempien osien fanien keskuudessa. Olin jo toivovinani , että tuon jälkeen enempää Alien - elokuvia ei tehtäisi vaan sarja voisi hiljalleen alkaa elää ihan omaa elämäänsä sen laajan faniperustan käsissä. Muutama vuosi "viimeiseksi jäävän" Alien - elokuvan jälkeen sain kuitenkin kuulla sydänkohtaukseen verrattavia uutisia; Alien vs. Predator tulisikin pian löytymään myöskin leffahyllyistämme !
Molempien avaruushirviöiden yhdistäminen samaan elokuvaan oli ollut käsittääkseni märkää unta jo 1990 - luvulla - kuitenkin projektiin ei oltu syystä taikka toisesta ryhdytty Resurrectionin sijaan. Elin jopa siinä toivossa että AVP - elokuva saattaisi jopa luvata jotakin uutta ja parempaa sarjalle; kenties jopa ihan kohtuullisen lopun. Selvää kuitenkin oli , että Sigourney Weaveria ei tultaisi tässä projektissa näkemään hänen aikaisempien lausuntojensa perusteella joissa osallistuminen näiden kahden avaruushirviön kamppailuun valkokankaalla ei tullut kuuloonkaan. Pidin Weaverin lausuntoa ihan hyväksyttävänä perusteena vaikkakin tietty epäilys kohdistui siitä miksi hän oli ylipäätäänkään osallistunut Resurrectioniin joka rikkoi pahasti vanhaa (ja hyväksihavaittua) juonta. Epäilisin rahalla olleen jälleen kerran osansa tässäkin päätöksessä.
Optimismi AVP:n elokuvaprojektia kohtaan alkoi horjua pian sen jälkeen kun sain IMDB:n kautta tietooni että sen tulisi ohjaamaan Paul W.S. Anderson. Kyseinen "elokuvaohjaajahan" kuuluu siihen valkokankaan porukkaan joka ei oikeasti ole ohjannut yhtään hyvää elokuvaa edes yleisenkään mielipiteen näkökulmasta; tajusin myös tuolloin että AVP tulisi mitä todennäköisimmin epäonnistumaan niinkuin Mr. Andersonin aikaisemmat konsolipeleihin liittyvät filmatisoinnit (mm. Resident evil ja Mortal Kombat).
Ja niinhän siinä tietysti kävikin - jälleen kerran toimintaympäristö oli siirretty yllättävästi nykyaikaan (?!) aiheuttaen vielä hiukan lisää kiilaa vanhojen osien välille. Tämäkään tuskin oli pahemmin osunut elokuvan käsikirjoittajien mieleen , vaan rankasti alettiin kyntämään siitä mistä oletettiin saatavan parhaiten lipputuloja oheiskaman hintojen ohella. Lopputulos ei säväyttänyt minua enkä usko että kovinkaan moni muukaan sarjan fani oli enää onnellinen nähtyään pätkän. Myös Predatorin fanit ovat varmasti aivan oma lukunsa tässä farssissa.
Kun nyt AVP - elokuvan menestystä verrataan siihen minkälaisen suosion alkuperäinen AVP - sarjakuva sai , on tulos varmasti yllättävä. On myös ikävää nähdä miten AVP:n käsikirjoittajat olivat jälleen kerran vaihtaneet toimintaympäristön ja tarinan kokonaan aivan uuteen ympäristöön - jättäen resurrectioninkin oikeastaan aivan irralliseksi osaksi. Mielestäni AVP olisi aivan hyvin voinut jatkaa ensimmäisten osien tarinassa mukana - vaikkakin aivan uudella päähenkilöllä varustettuna. Mutta tätähän ei kuitenkaan haluttu tehdä - luultavimminkin rahallisen voiton kustannuksella.
Voisin tässä vaiheessa kutsua Alien: Resurrectionia koko sarjan hautakiveksi; se päätti huonolla tavalla hyvin päättyneen elokuvasarjan ja poiki vieläpä myöhemmin kauhean AVP - projektin joka myöskin epäonnistui. Toivonkin syvästi että yhtään enempää Alien - elokuvaa , puhumattakaan Predator - elokuvista , ei enää valmistettaisi edes pilkkamielessä sillä se todella oli vielä muutama vuosikymmen sitten todella arvostettu ja aidosti pelottava tieteiskauhun kulmakivi.
Vaikka kaikki alien - trilogian kolme ensimmäistä osaa on katsottu läpi useampaan kertaankin , lähinnä minua kiinnosti tämän kokoelman tarjoama materiaali erilaisten tuotantodokumenttien , näyttelijä-, ja tekijähaastatteluiden muodossa. Voisin siis sanoa että maksamani n. 40 Euron hinta on ihan käypä rahasumma siitä mitä nuo ceedeet pitävät sisällään informaatiomäärässään.
Monet teistä varmasti huomaavat jotakin erikoista edellisen kappaleen aloittavassa lauseessa , joka puhuu alien - elokuvista nimenomaan trilogiana eikä missään nimessä neljää osaa kantavana sarjana. Miksi en ota lukuun vuonna 1997 valmistunutta "Alien: Resurrection" - pätkää ? Sanotaan että minulla on aikaisempien osien vannoutuneena fanina omasta mielestäni kovinkin painavat syyt sille miksi en laske sitä mukaan koko sarjaan.
Ensinnäkin , Resurrection kuluu sarjaan "jatko-osia jatko-osille joita ei olisi edes välttämättä tarvittu tehdä". Toisin sanoen , kuulun niihin faneihin joiden mielestä Alien - trilogia päätettiin ihan kunniakkaasti kolmanteen osaan ja oikeastaan sen kummempaa jatkoa ainakaan elokuvien muodossa ei olisi tarvinnut tehdä. Jos jatkaja olisi välttämättä tarvittu - olisi se mielestäni pitänyt olla jotakin kauan odotettuun Alien vs. Predator - projektiin viittaavaa täysin omalla , uudella juonella ja hahmoilla kuorrutettuna. Näin ei kuitenkaan käynyt , vaan suhteellisen ehjänä pysynyt Alien - trilogia sai jatkokseen aivan uudenlaisen teoksen joka siirsi perinteisen , jo vakiintuneen juoniasetelman aivan uuteen ja omituiseen ympäristöön. Tämä väkisinkin synnytti ajatuksen siitä kuinka 20th century Fox tuotantoyhtiönä oli langennut samaan kapitalistiseen voitontavoittelun noidankehään joka on synnyttänyt useille aivan käypille ja hyväksi havaituille elokuvasarjoille merkityksettömiä jatko-osia pelkän franchisen jatkamisen johdosta.
Uskon puhtaasti että Alien: Resurrection tehtiin sen periaatteella että vanhan fanipohjan raha pyörisi omaa kultareunustettua tietään elokuvayhtiön taskuihin; luultavasti leffapomot huomasivat että mitä Alieniin franchisena tulee , ei ollut vielä täysin lopussa. Täten tarvittiin edes hiukan uudempi toimintaympäristö ja jokseenkin merkityksetön , edellisten osien juonijatkumoa rikkova tarina aikaiseksi.
Monien mielestä Resurrection oli varmasti hyvä toimintaelokuvana hienoine erikoisefekteineen suhteellisen nuorekkaan näyttelijäkaartin siivittämänä. Kuitenkin aikaisemmat osat tunteva fani varmasti tajuaa sen miten uudempi osa rikkoo vanhojen osien jo kertaalleen perustettuja juoniasetelmia. Ihmettelen suuresti jopa sitä , että miksi Sigourney Weaver lupautui tekemään vielä yhden roolin Ripleynä noinkin hataran ja edellisille osille uskottoman perusjuonen äärellä. Kenties tässäkin oli kyse enemmän rahasta kuin mistään muusta - kuka tietää.
Käsittääkseni Alien: Resurrection ei ollut kovinkaan suuri menestys aikaisempien osien fanien keskuudessa. Olin jo toivovinani , että tuon jälkeen enempää Alien - elokuvia ei tehtäisi vaan sarja voisi hiljalleen alkaa elää ihan omaa elämäänsä sen laajan faniperustan käsissä. Muutama vuosi "viimeiseksi jäävän" Alien - elokuvan jälkeen sain kuitenkin kuulla sydänkohtaukseen verrattavia uutisia; Alien vs. Predator tulisikin pian löytymään myöskin leffahyllyistämme !
Molempien avaruushirviöiden yhdistäminen samaan elokuvaan oli ollut käsittääkseni märkää unta jo 1990 - luvulla - kuitenkin projektiin ei oltu syystä taikka toisesta ryhdytty Resurrectionin sijaan. Elin jopa siinä toivossa että AVP - elokuva saattaisi jopa luvata jotakin uutta ja parempaa sarjalle; kenties jopa ihan kohtuullisen lopun. Selvää kuitenkin oli , että Sigourney Weaveria ei tultaisi tässä projektissa näkemään hänen aikaisempien lausuntojensa perusteella joissa osallistuminen näiden kahden avaruushirviön kamppailuun valkokankaalla ei tullut kuuloonkaan. Pidin Weaverin lausuntoa ihan hyväksyttävänä perusteena vaikkakin tietty epäilys kohdistui siitä miksi hän oli ylipäätäänkään osallistunut Resurrectioniin joka rikkoi pahasti vanhaa (ja hyväksihavaittua) juonta. Epäilisin rahalla olleen jälleen kerran osansa tässäkin päätöksessä.
Optimismi AVP:n elokuvaprojektia kohtaan alkoi horjua pian sen jälkeen kun sain IMDB:n kautta tietooni että sen tulisi ohjaamaan Paul W.S. Anderson. Kyseinen "elokuvaohjaajahan" kuuluu siihen valkokankaan porukkaan joka ei oikeasti ole ohjannut yhtään hyvää elokuvaa edes yleisenkään mielipiteen näkökulmasta; tajusin myös tuolloin että AVP tulisi mitä todennäköisimmin epäonnistumaan niinkuin Mr. Andersonin aikaisemmat konsolipeleihin liittyvät filmatisoinnit (mm. Resident evil ja Mortal Kombat).
Ja niinhän siinä tietysti kävikin - jälleen kerran toimintaympäristö oli siirretty yllättävästi nykyaikaan (?!) aiheuttaen vielä hiukan lisää kiilaa vanhojen osien välille. Tämäkään tuskin oli pahemmin osunut elokuvan käsikirjoittajien mieleen , vaan rankasti alettiin kyntämään siitä mistä oletettiin saatavan parhaiten lipputuloja oheiskaman hintojen ohella. Lopputulos ei säväyttänyt minua enkä usko että kovinkaan moni muukaan sarjan fani oli enää onnellinen nähtyään pätkän. Myös Predatorin fanit ovat varmasti aivan oma lukunsa tässä farssissa.
Kun nyt AVP - elokuvan menestystä verrataan siihen minkälaisen suosion alkuperäinen AVP - sarjakuva sai , on tulos varmasti yllättävä. On myös ikävää nähdä miten AVP:n käsikirjoittajat olivat jälleen kerran vaihtaneet toimintaympäristön ja tarinan kokonaan aivan uuteen ympäristöön - jättäen resurrectioninkin oikeastaan aivan irralliseksi osaksi. Mielestäni AVP olisi aivan hyvin voinut jatkaa ensimmäisten osien tarinassa mukana - vaikkakin aivan uudella päähenkilöllä varustettuna. Mutta tätähän ei kuitenkaan haluttu tehdä - luultavimminkin rahallisen voiton kustannuksella.
Voisin tässä vaiheessa kutsua Alien: Resurrectionia koko sarjan hautakiveksi; se päätti huonolla tavalla hyvin päättyneen elokuvasarjan ja poiki vieläpä myöhemmin kauhean AVP - projektin joka myöskin epäonnistui. Toivonkin syvästi että yhtään enempää Alien - elokuvaa , puhumattakaan Predator - elokuvista , ei enää valmistettaisi edes pilkkamielessä sillä se todella oli vielä muutama vuosikymmen sitten todella arvostettu ja aidosti pelottava tieteiskauhun kulmakivi.
Huuto.netistä
Noin 4 kuukautta sitten tiedostin vihdoinkin sen että mm. militaria - kokoelmani ei tosiaankaan mahtunut enää yhteen huoneeseen. Kaikkialla lojui muutenkin tavaraa millä en oikeastaan tehnyt mitään vaan pikemminkin ne keräsivät vain pölyä ja veivät tilaa muutenkin kovin pienestä asuintilastani tässä taloudessa.
Tiesin että kirpputoreille näiden tavaroiden vieminen olisi ollut yhtä tyhjän kanssa sillä siellä olisi sitten pitänyt maksaa myyntipöydästä puhumattakaan siitä että tavaroiden myyminen olisi ollut huonoimmillaan nk. "plus miinus nolla" - toimintaa. Rahaa olisi siis kulunut - hyötyä ei olisi välttämättä tullut ollenkaan.
Aikaisemmin olin ostanut ja myynyt nettihuutokauppa huuto.netissä yhden kerran. Toinen kokemuksista oli ollut jokseenkin negatiivinen ja sen jälkeen huuto.netin käyttö oli jäänyt pariksi vuodeksi kokonaan. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja pistin pienen erän tavaroistani myyntiin huuto.nettiin sillä seurauksella että ne menivät kaupaksi ja vieläpä ihan kivalla summalla. Sen jälkeen aloitin asteittaisen "varustuksen vähentämisen" varastoistani ja kyllähän se onnistuikin. Kamaa meni kaupaksi ja tein ihan suhteellisen hyviä voittojakin vaikkei muutamien tavaroiden myymisessä ollutkaan oikeastaan minkään rahallisen voiton tavoittelu päämääränä. Minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia ei enää ilmennyt vaan tililläni oli n. 12 erittäin hyvin onnistunutta kauppaa.
Yksi varsin henkilökohtaisesti kiinnostava tapaus kuitenkin tapahtui - vaikka se voidaankin oikeastaan lukea nettihuutokauppojen arkipäiväksi. Sattui nimittäin niin että myymäni tetsarit (taisteluliivit) huusi hyvinkin epätodennäköiseltä tuntuvassa tilanteessa eräs henkilö. Pyrin olemaan ensimmäisen huuto.netin kokemukseni perusteella kaukaa viisas ja täten aina suuntaa-antavasti tarkistin huutajien saamat palautteet. Kyseisellä tyypillä oli tuolloin muistaakseni kaksi negatiivista ja saman verran neutraaliakin palautetta - muutama kiittäväkin sinne oli jotenkin oudosti eksynyt.
Kaupan loputtua lähetin kyseiselle tyypille emailin tetsareiden postituskuluista yms. johon hän vastasi todella yllättävällä tavalla; hän ei halunnut ostaa jo valmiiksi ostamaansa tuotetta koska oli saamassa nk. "paremmat" tilalle. Tästä suivaantuneena annoin tyypin kuulla kunniansa sähköpostin välityksellä ja sanoin että minun tuotteitani on turha enää tämän jälkeen huudella. Kirjoitustyyliltään tämä petollinen nk. "hupihuutaja" oli luultavimmin jollain tavalla älyllisesti vajaavainen henkilö tai sitten erittäin nuori.
Laitoin tetsarit uudestaan huutokaupattaviksi sillä seurauksella , että lyhyen ajan päästä sain suoran tarjouksen emailina. Ostaja oikeutetusti pyysi alempaa hintaa tetsareista ja olin vähällä tinkiä hinnan juuri tähän hänen haluamaan summaan sillä halusin niistä oikeastaan vain eroon - sitten tapahtui täysin uudenlainen , vaikkakin arvattava käänne; aluksi tetsareista tarjonnut paskiainen halusikin ostaa tetsarinsa. Olin antanut tyypille jo negatiivisen palautteen mutta sain kuitenkin juuri tältä kyseiseltä pösilöltä korkeamman summan rahaa tetsareista. Lopulta raha ratkaisi vaikkakin vihasin kyseistä tyyppiä aikalailla.
Purin taisteluliivit ja pakkasin ne tetsareihin kuuluneeseen laukkuun. Sen jälkeen vein postiin ja kirjasin lähetyksen vieläpä postiennakolla sillä en kyennyt luottamaan siihen että tämä olisi maksanut tetsareita tilille normaalissa aikataulussa. Outoa sinänsä , sillä tämä järjestely joka itse asiassa toi lisää kuluja ostajalle sopi tuolle imbesillille aivan mainiosti. Ärsytyksen multihuipennus kuitenkin seurasi siinä vaiheessa kun tämä kyseinen pösilö kävi noutamassa tetsarinsa aivan viime tingassa postista kahden viikon päästä siitä kun olin ne jo hänelle lähettänyt.
Hykertelin mielihyvästä siinä määrin että tiesin saaneeni tuolta ailahtelevalta typerykseltä ihan käypän korvauksen aiheuttamastaan päänvaivasta. Optimismini oli kuitenkin loppujenlopuksi turhaa , sillä muutaman päivän päästä olin saanut salaperäisesti yhden negatiivisen palautteen. Arvasin heti että kysehän oli tuon samaisen tyypin kostopalautteesta mitä luultavimminkin todella löyhillä perusteilla; sitähän se olikin.
Palautteessa tuo katkera pikkupoika syytti minua siitä , etten ollut mukamas "toimittanut tetsareiden mukana kokoamisohjeita". Minua huvitti tuon tekaistun negatiivisen palautteen todella auttamaton typeryys - varsinkin ottaen huomioon että yleensä eri maiden puolustusvoimien taisteluvarustuksessa harvemmin toimitetaan mitenkään seikkaperäistä kokoamisohjetta mukana. Selvää toki oli , että jostakin tuon paskiaisen oli täytynyt päästä rokottamaan minua ja kompaktista pakkauksestahan se oli päättänyt sitten aloittaa. Toki olisin voinut tunkea tetsarit kahtena osana isompaan postipakettiin , mutta sittenpähän tuo pikkumies olisi maksanut vielä suuremmat postikulut. Minullehan tuo olisi toki sopinut oikein hyvin - tyhmää saa ja pitääkin sakottaa .
Olin kuitenkin tuosta aiheettomasta palautteesta sen verran suivaantunut että kirjoitin suoraan sivuston ylläpidolle tapauksestani. Ylläpito poisti kyseisen tyypin käyttäjätiedot ja asiattoman palautteen minulta 24 tunnin kuluttua ilmoituksestani - jota kutsuisin jo esimerkilliseksi toiminnaksi !
Summa summarum; Tapauksestahan selvittiin oikein mallikkaasti loppujen lopuksi. Neuvon kuitenkin kaikkia puhtaan rationaalisesti aina tarkistamaan kyseisellä sivustolla tarjoavan (voittavan) osapuolen palauteosiota. Se yleensä antaa jonkinlaista suuntaa sille että minkälainen kauppamies tai nainen on kyseessä. Tosin aina ei tämäkään välttämättä pidä paikkaansa - varsinkin jos osapuolella ei pahemmin ole palautetta kertynyt.
Tiesin että kirpputoreille näiden tavaroiden vieminen olisi ollut yhtä tyhjän kanssa sillä siellä olisi sitten pitänyt maksaa myyntipöydästä puhumattakaan siitä että tavaroiden myyminen olisi ollut huonoimmillaan nk. "plus miinus nolla" - toimintaa. Rahaa olisi siis kulunut - hyötyä ei olisi välttämättä tullut ollenkaan.
Aikaisemmin olin ostanut ja myynyt nettihuutokauppa huuto.netissä yhden kerran. Toinen kokemuksista oli ollut jokseenkin negatiivinen ja sen jälkeen huuto.netin käyttö oli jäänyt pariksi vuodeksi kokonaan. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja pistin pienen erän tavaroistani myyntiin huuto.nettiin sillä seurauksella että ne menivät kaupaksi ja vieläpä ihan kivalla summalla. Sen jälkeen aloitin asteittaisen "varustuksen vähentämisen" varastoistani ja kyllähän se onnistuikin. Kamaa meni kaupaksi ja tein ihan suhteellisen hyviä voittojakin vaikkei muutamien tavaroiden myymisessä ollutkaan oikeastaan minkään rahallisen voiton tavoittelu päämääränä. Minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia ei enää ilmennyt vaan tililläni oli n. 12 erittäin hyvin onnistunutta kauppaa.
Yksi varsin henkilökohtaisesti kiinnostava tapaus kuitenkin tapahtui - vaikka se voidaankin oikeastaan lukea nettihuutokauppojen arkipäiväksi. Sattui nimittäin niin että myymäni tetsarit (taisteluliivit) huusi hyvinkin epätodennäköiseltä tuntuvassa tilanteessa eräs henkilö. Pyrin olemaan ensimmäisen huuto.netin kokemukseni perusteella kaukaa viisas ja täten aina suuntaa-antavasti tarkistin huutajien saamat palautteet. Kyseisellä tyypillä oli tuolloin muistaakseni kaksi negatiivista ja saman verran neutraaliakin palautetta - muutama kiittäväkin sinne oli jotenkin oudosti eksynyt.
Kaupan loputtua lähetin kyseiselle tyypille emailin tetsareiden postituskuluista yms. johon hän vastasi todella yllättävällä tavalla; hän ei halunnut ostaa jo valmiiksi ostamaansa tuotetta koska oli saamassa nk. "paremmat" tilalle. Tästä suivaantuneena annoin tyypin kuulla kunniansa sähköpostin välityksellä ja sanoin että minun tuotteitani on turha enää tämän jälkeen huudella. Kirjoitustyyliltään tämä petollinen nk. "hupihuutaja" oli luultavimmin jollain tavalla älyllisesti vajaavainen henkilö tai sitten erittäin nuori.
Laitoin tetsarit uudestaan huutokaupattaviksi sillä seurauksella , että lyhyen ajan päästä sain suoran tarjouksen emailina. Ostaja oikeutetusti pyysi alempaa hintaa tetsareista ja olin vähällä tinkiä hinnan juuri tähän hänen haluamaan summaan sillä halusin niistä oikeastaan vain eroon - sitten tapahtui täysin uudenlainen , vaikkakin arvattava käänne; aluksi tetsareista tarjonnut paskiainen halusikin ostaa tetsarinsa. Olin antanut tyypille jo negatiivisen palautteen mutta sain kuitenkin juuri tältä kyseiseltä pösilöltä korkeamman summan rahaa tetsareista. Lopulta raha ratkaisi vaikkakin vihasin kyseistä tyyppiä aikalailla.
Purin taisteluliivit ja pakkasin ne tetsareihin kuuluneeseen laukkuun. Sen jälkeen vein postiin ja kirjasin lähetyksen vieläpä postiennakolla sillä en kyennyt luottamaan siihen että tämä olisi maksanut tetsareita tilille normaalissa aikataulussa. Outoa sinänsä , sillä tämä järjestely joka itse asiassa toi lisää kuluja ostajalle sopi tuolle imbesillille aivan mainiosti. Ärsytyksen multihuipennus kuitenkin seurasi siinä vaiheessa kun tämä kyseinen pösilö kävi noutamassa tetsarinsa aivan viime tingassa postista kahden viikon päästä siitä kun olin ne jo hänelle lähettänyt.
Hykertelin mielihyvästä siinä määrin että tiesin saaneeni tuolta ailahtelevalta typerykseltä ihan käypän korvauksen aiheuttamastaan päänvaivasta. Optimismini oli kuitenkin loppujenlopuksi turhaa , sillä muutaman päivän päästä olin saanut salaperäisesti yhden negatiivisen palautteen. Arvasin heti että kysehän oli tuon samaisen tyypin kostopalautteesta mitä luultavimminkin todella löyhillä perusteilla; sitähän se olikin.
Palautteessa tuo katkera pikkupoika syytti minua siitä , etten ollut mukamas "toimittanut tetsareiden mukana kokoamisohjeita". Minua huvitti tuon tekaistun negatiivisen palautteen todella auttamaton typeryys - varsinkin ottaen huomioon että yleensä eri maiden puolustusvoimien taisteluvarustuksessa harvemmin toimitetaan mitenkään seikkaperäistä kokoamisohjetta mukana. Selvää toki oli , että jostakin tuon paskiaisen oli täytynyt päästä rokottamaan minua ja kompaktista pakkauksestahan se oli päättänyt sitten aloittaa. Toki olisin voinut tunkea tetsarit kahtena osana isompaan postipakettiin , mutta sittenpähän tuo pikkumies olisi maksanut vielä suuremmat postikulut. Minullehan tuo olisi toki sopinut oikein hyvin - tyhmää saa ja pitääkin sakottaa .
Olin kuitenkin tuosta aiheettomasta palautteesta sen verran suivaantunut että kirjoitin suoraan sivuston ylläpidolle tapauksestani. Ylläpito poisti kyseisen tyypin käyttäjätiedot ja asiattoman palautteen minulta 24 tunnin kuluttua ilmoituksestani - jota kutsuisin jo esimerkilliseksi toiminnaksi !
Summa summarum; Tapauksestahan selvittiin oikein mallikkaasti loppujen lopuksi. Neuvon kuitenkin kaikkia puhtaan rationaalisesti aina tarkistamaan kyseisellä sivustolla tarjoavan (voittavan) osapuolen palauteosiota. Se yleensä antaa jonkinlaista suuntaa sille että minkälainen kauppamies tai nainen on kyseessä. Tosin aina ei tämäkään välttämättä pidä paikkaansa - varsinkin jos osapuolella ei pahemmin ole palautetta kertynyt.
Saturday, January 07, 2006
Matkustamisen sietämätön keveys
Minua huvittavat ihmiset jotka muilta paikkakunnilta tullessaan kehuvat sitä miten helppoa ja yksinkertaista joukkokulkuvälineiden käyttö Uudellamaalla on. "Voi kun meilläkin voisi vain hypätä bussiin ja ajaa kauppaan/postiin/kouluun/tanssilavalle yms." , he toteavat apeasti.
Usein juuri he eivät itse asiassa ymmärräkään sitä miten etuoikeutetussa asemassa he ovatkaan kieltämättä suhteellisen kalliin bensan - mutta aina niin vapaan yksityisautoilunsa kanssa. Voin nimittäin todeta , että jälleen kerran nk. "joukkoliikenteen tarjoama nopea ja helppo matkustamisen muoto" on täydellinen kaksiteräinen miekka , jonka ansioita vain täällä asumattomat ihmiset ymmärtävät kutsua edistykseksi.
Ensinnäkin , itäisellä Uudellamaalla nojataan n. 90 % kaukoliikenteen busseihin ja nk. paikallisvuoroja riittää jonkin verran Porvoon sisällä ja Sipoossa vielä vähemmän. Luonnollisesti Helsinkiin ja Porvooseen on helpointa päästä - kaikki muu on liian pientä ettäkö sinne viitsittäisiin edes lähteä miettimään bussivuoroa joka kulkisi suhteellisen säädyllisiin aikoihin. Turhaa on siis kuvitella ettäkö meno olisi kymmenien paikallislinjojensa tapaan Helsingissä , vaan pikemminkin todellisuus bussivuoroissa suosii isompien paikkakuntien etuja. Esimerkkinä tästä on Sipoon "ihana" pääasuinalue Nikkilä , josta ei kulje busseja Helsingin suuntaan pahemmin muittenkaan paikkakuntien ohella n. klo 17.00 - 18.00 jälkeen. Nikkilä on siis joukkoliikenteeltä lähes kokonaan suljettu pikkukylä viiden ja kuuden jälkeen. Viikonloppuvuorot ovat vielä kamalampia - sillä niitä tuskinkaan koskaan on.
Etäisemmissä peräkylissä asuvat potentiaaliset matkustajat ovat vahvoilla jos Porvooseen tai Helsinkiin pitäisi päästä sen ohella että onnen jumalatar on suosinut asuinpaikaksi nk. "päätien" varren. Kaikki muu on sitten puhtaasti - jälleen kerran onnen varassa.
Nyt kun kerroin omien kokemusteni perusteella sen kuinka tosiasiassa vain kahteen suuntaan pääsee suhteellisen mutkattomasti tässä paikassa , haluan ottaa kantaa siihen mitä tämä pelleily sitten loppujen lopuksi maksaa. Sillä useinhan vallalla on käsitys siitä että bussiliikenteen käyttäminen olisi kuitenkin yksityisautoiluun verrattuna halvempaa kuukausittain - mitä se nyt ei kuitenkaan välttämättä ole. Epäilisin että käsitys "halvasta bussiliikenteestä" joka on vähintäänkin oksymoronin tasolle kipuava termi on lähtöisin Helsingin paikallisliikenteen suhteellisen halvoista lippuhinnoista. Täällä ne kuitenkin nousevat aikamoisiin riistoksi luokiteltaviin mittasuhteisiin kun hintoja nostetaan vähintäänkin kerran puolessatoista vuodessa. Halpaa bussiliikenne ei varsinaisestikaan ole sillä useilla bussiyhtiöillä on standardin 4 - 5 euron bussilipun ohella omituinen tapa omata varsin suuriakin hintaeroja samojen matkojen välillä. Esimerkkinä tästä oli matka lähimmältä pysäkiltäni Porvooseen joka maksoi mennessä n. 3 euroa (plus pikkuraha) ja paluumatkalla se sitten nousi jo n. 1, 20 Eurolla. Mistähän minä mahdoin maksaa tuon verran enemmän rahaa ? Kenties penkkien pehmusteesta tai paremmasta ilmastoinnista ? Joka tapauksessa , miettikääpä tätä siltä kannalta että minkä verran polttoainetta olisitte saaneet tuolla rahalla yhdellä kertaa - puhumattakaan siitä mitä kuukausittainen bussiliikenne näillä hinnoilla olisi maksanut.
Haluan selkeästi ottaa kantaa tällä yksityisautoilun puolesta aivan liian kalliin ja epäjärjestelmällisen joukkoliikenteen varjolla itäisellä Uudellamaalla. Itsekin voitte pohdiskella sitä että kumpi on loppujen lopuksi halvempaa "matkustamista"; ruuhkabussi josta saattaa hyvinkin pyörähtää yksisuuntaiseen matkaan n. 6 Euroa per suunta , vaiko se oma auto joka kulkee juuri niin ajoissa kun itse haluaa. Kuukausittaisten bussilippuhintojen edestä saa jo aikamoisen määrän sitä menovettä puhumattakaan siitä että busseissa ei tarvitse kääntyä epämääräisten kuljettajien pillin mukaan tai seisoa koko matkaa kun tilaa ei löydy mistään. Oma auto on lisäksi yksilöllisistä kuluistaan huolimatta suhteellisen kepeä kulkuväline - se yleensä saapuu paikalle ja lähtee juuri silloin kun sen omistaja sen haluaakin niin tekevän.
Usein juuri he eivät itse asiassa ymmärräkään sitä miten etuoikeutetussa asemassa he ovatkaan kieltämättä suhteellisen kalliin bensan - mutta aina niin vapaan yksityisautoilunsa kanssa. Voin nimittäin todeta , että jälleen kerran nk. "joukkoliikenteen tarjoama nopea ja helppo matkustamisen muoto" on täydellinen kaksiteräinen miekka , jonka ansioita vain täällä asumattomat ihmiset ymmärtävät kutsua edistykseksi.
Ensinnäkin , itäisellä Uudellamaalla nojataan n. 90 % kaukoliikenteen busseihin ja nk. paikallisvuoroja riittää jonkin verran Porvoon sisällä ja Sipoossa vielä vähemmän. Luonnollisesti Helsinkiin ja Porvooseen on helpointa päästä - kaikki muu on liian pientä ettäkö sinne viitsittäisiin edes lähteä miettimään bussivuoroa joka kulkisi suhteellisen säädyllisiin aikoihin. Turhaa on siis kuvitella ettäkö meno olisi kymmenien paikallislinjojensa tapaan Helsingissä , vaan pikemminkin todellisuus bussivuoroissa suosii isompien paikkakuntien etuja. Esimerkkinä tästä on Sipoon "ihana" pääasuinalue Nikkilä , josta ei kulje busseja Helsingin suuntaan pahemmin muittenkaan paikkakuntien ohella n. klo 17.00 - 18.00 jälkeen. Nikkilä on siis joukkoliikenteeltä lähes kokonaan suljettu pikkukylä viiden ja kuuden jälkeen. Viikonloppuvuorot ovat vielä kamalampia - sillä niitä tuskinkaan koskaan on.
Etäisemmissä peräkylissä asuvat potentiaaliset matkustajat ovat vahvoilla jos Porvooseen tai Helsinkiin pitäisi päästä sen ohella että onnen jumalatar on suosinut asuinpaikaksi nk. "päätien" varren. Kaikki muu on sitten puhtaasti - jälleen kerran onnen varassa.
Nyt kun kerroin omien kokemusteni perusteella sen kuinka tosiasiassa vain kahteen suuntaan pääsee suhteellisen mutkattomasti tässä paikassa , haluan ottaa kantaa siihen mitä tämä pelleily sitten loppujen lopuksi maksaa. Sillä useinhan vallalla on käsitys siitä että bussiliikenteen käyttäminen olisi kuitenkin yksityisautoiluun verrattuna halvempaa kuukausittain - mitä se nyt ei kuitenkaan välttämättä ole. Epäilisin että käsitys "halvasta bussiliikenteestä" joka on vähintäänkin oksymoronin tasolle kipuava termi on lähtöisin Helsingin paikallisliikenteen suhteellisen halvoista lippuhinnoista. Täällä ne kuitenkin nousevat aikamoisiin riistoksi luokiteltaviin mittasuhteisiin kun hintoja nostetaan vähintäänkin kerran puolessatoista vuodessa. Halpaa bussiliikenne ei varsinaisestikaan ole sillä useilla bussiyhtiöillä on standardin 4 - 5 euron bussilipun ohella omituinen tapa omata varsin suuriakin hintaeroja samojen matkojen välillä. Esimerkkinä tästä oli matka lähimmältä pysäkiltäni Porvooseen joka maksoi mennessä n. 3 euroa (plus pikkuraha) ja paluumatkalla se sitten nousi jo n. 1, 20 Eurolla. Mistähän minä mahdoin maksaa tuon verran enemmän rahaa ? Kenties penkkien pehmusteesta tai paremmasta ilmastoinnista ? Joka tapauksessa , miettikääpä tätä siltä kannalta että minkä verran polttoainetta olisitte saaneet tuolla rahalla yhdellä kertaa - puhumattakaan siitä mitä kuukausittainen bussiliikenne näillä hinnoilla olisi maksanut.
Haluan selkeästi ottaa kantaa tällä yksityisautoilun puolesta aivan liian kalliin ja epäjärjestelmällisen joukkoliikenteen varjolla itäisellä Uudellamaalla. Itsekin voitte pohdiskella sitä että kumpi on loppujen lopuksi halvempaa "matkustamista"; ruuhkabussi josta saattaa hyvinkin pyörähtää yksisuuntaiseen matkaan n. 6 Euroa per suunta , vaiko se oma auto joka kulkee juuri niin ajoissa kun itse haluaa. Kuukausittaisten bussilippuhintojen edestä saa jo aikamoisen määrän sitä menovettä puhumattakaan siitä että busseissa ei tarvitse kääntyä epämääräisten kuljettajien pillin mukaan tai seisoa koko matkaa kun tilaa ei löydy mistään. Oma auto on lisäksi yksilöllisistä kuluistaan huolimatta suhteellisen kepeä kulkuväline - se yleensä saapuu paikalle ja lähtee juuri silloin kun sen omistaja sen haluaakin niin tekevän.
Friday, January 06, 2006
Elokuva-arvostelu: The Boondock Saints
Puhuin viime postauksessani hyvinkin hajanaisesti omankäden oikeuden toteuttamisesta ja siitä miten keskinkertaisen "vallitsevaan tilanteeseen sopeutuvan" ihmisen elämä ei minun kirjoissani ole mitenkään ihanteena. Jopa elokuvataiteessa tämä virtaus on havaittu jo jokin aika sitten - oikeastaan voisi sanoa että aina siitä on jonkinlaista tarinaa väännetty. Nyt on arvostelussa vuonna 1999 valmistetty Troy Duffin elokuva "The Boondock Saints". Mielestäni tyhjentävämpää kokemusta yksinäisten susien taistelusta ei voisi saada - ainakaan kokematta sitä itse.
Boondock Saints alkaa tavalla , joka ei välttämättä automaattisesti viittaa sitä omankäden oikeuden puolustajien taisteluun yhteiskunnan rakenteisiin pureutunutta rikollisuutta vastaan. Se pikemminkin reistailee jo alusta asti vakavan toimintaelokuvan ja hiukan satiirinomaisen kuvauksen välissä. Voin kuitenkin todeta jo alkuun että itse en välttämättä näe tätä huonona ominaisuutena vaan pikemminkin päähenkilöiden komedialliset piirteet tuovat mukanaan realistisen otteen sillä periaatteella että ne osoittavat meidän todellakin elävän maailmassa jossa absurditkin henkilöhahmot ja luonteet ovat ikävää arkipäivää.
Elokuvan juoni keskittyy kuvaamaan kahta Amerikkalais-irlantilaista veljestä , Connoria ja Murphya , heidän aloittaessaan vahvasti uskonnollisessa hengessä taistelun Bostonin alamaailmaa vastaan. Alustakaan asti nämä kaksi herraa eivät oikeastaan edusta nk. "vakavaa toimintaelokuvaa" vaan pikemminkin veljeysrakkauden tuomien erimielisyyksiensä ansiosta tuovat mukanaan juuri sen komediallisen osan.
Tarina ei todellakaan kulje alusta asti kovinkaan lineaarisesti vaan pikemminkin oikeastaan vasta elokuvan puolenvälin hidastempoisemmalle katsojalle , kuten minulle selviää mikä onkaan poikien varsinainen elämäntyö. Tietenkään kostohalujaan ei päästä toteuttamaan täysin vapaasti sillä ensimmäisten kostotöiden jälkeen MacManuksen veljesten perässä alkaa lipumaan FBI:n agentti Paul Smecker (Willem Dafoe) varsin omalaatuisine tutkimusmetodeineen. Juonenkäänteet elokuvassa on kuitenkin selvästi hallussa , sillä myöhemmin agentti Smecker lähtee itsekin moraalis-eettiseltä pohjalta pohtimaan koko ajojahtinsa mielekkyyttä - MacManuksen veljeksethän lopulta metodeistaan huolimatta omaavat oikeamielisen päämäärän.
Voin todeta että elokuvan roolihenkilöiden väliltäkään ei todellakaan puutu yllätyksellisyyttä mitä persoonallisuutta paljastaviin juonenkäänteisiin tulee. Yksi yllätyksellisimmistä on varmasti juuri tämä Willem Dafoen roolihahmo joka elokuvassa todellakin kokee vahvan muodonmuutoksen ainakin katsojan silmissä. Nämä pienet yksityiskohdat kuitenkin tukevat koko pääjuonta huolimatta siitä että ne ovat usein varsin koomisia.
Itse en ota kantaa mm. elokuvan kuvaukseen tai ylipäätään näyttelijäsuorituksiin; kaikki mielestäni näyttelevät juuri sitä mitä pitääkin eikä yhtään enempää tai vähempää. Haluaisin kuitenkin pohtia sitä mikä elokuvan välittämä viesti katsojalle tai ylipäätäänkään tekotarkoitus on ollut. Mielestäni tämä teos on harvinaisen ajankohtainen lähinnä jo senkin takia että se ottaa kantaa konkreettisesti siihen kuinka yhteiskunta on humaanimpi rikollisia kuin sen uhreja vastaan. Tästä väkisin nousee tarve jonkinlaiseen vaihtoehtoon alistumiselle - tässä tapauksessa omankäden oikeudelle.
Uskon että tämänkin elokuvan pohjimmaisimpana tarkoituksena on ollut saada ihmiset tiedostamaan oikeusjärjestelmiemme kyvyttömyys pureutua oikeanlaisiin rangaistuksiin rikollisille. Kuitenkin se mikä elokuvassa on minusta kaikista tyylipuhtainta koko koston ajatukselle on se että veljekset saavat oikeutuksensa teoilleen uskonnon kautta. Rikolliset ovat tässä mielessä kovinkin heikossa asemassa sillä raamattukaan ei näytä pahemmin säästävän heitä helvetintulelta ja viimeiseltä tuomiolta - joka kylläkin tarjoillaan ennenaikaisesti veljesten käsiaseiden välityksellä.
En näe Boondock Saintsissa varsinaisesti mitään kovinkaan vakavaa huomautettavaa. Se voi alussa olla juonensa puolesta hieman sekava ja liian humoristinen vakavalle toimintaelokuvalle , mutta uskon sen asettuvan uomilleen viimeistään puolen tunnin päästä. Kuitenkin toimintakohtauksia tärkeämpää tässä teoksessa on mielestäni sen välittämä sanoma juuri siitä mitä viimeiset keinot oikeuden tuomiselle korruptoituneimmallekin mafiapossulle tulisi olla - nopea 9mm luoti ohimoon ilman mahdollisuutta viikon harkinta-aikaan ja valitusta korkeimpaan oikeuteen.
Boondock Saints alkaa tavalla , joka ei välttämättä automaattisesti viittaa sitä omankäden oikeuden puolustajien taisteluun yhteiskunnan rakenteisiin pureutunutta rikollisuutta vastaan. Se pikemminkin reistailee jo alusta asti vakavan toimintaelokuvan ja hiukan satiirinomaisen kuvauksen välissä. Voin kuitenkin todeta jo alkuun että itse en välttämättä näe tätä huonona ominaisuutena vaan pikemminkin päähenkilöiden komedialliset piirteet tuovat mukanaan realistisen otteen sillä periaatteella että ne osoittavat meidän todellakin elävän maailmassa jossa absurditkin henkilöhahmot ja luonteet ovat ikävää arkipäivää.
Elokuvan juoni keskittyy kuvaamaan kahta Amerikkalais-irlantilaista veljestä , Connoria ja Murphya , heidän aloittaessaan vahvasti uskonnollisessa hengessä taistelun Bostonin alamaailmaa vastaan. Alustakaan asti nämä kaksi herraa eivät oikeastaan edusta nk. "vakavaa toimintaelokuvaa" vaan pikemminkin veljeysrakkauden tuomien erimielisyyksiensä ansiosta tuovat mukanaan juuri sen komediallisen osan.
Tarina ei todellakaan kulje alusta asti kovinkaan lineaarisesti vaan pikemminkin oikeastaan vasta elokuvan puolenvälin hidastempoisemmalle katsojalle , kuten minulle selviää mikä onkaan poikien varsinainen elämäntyö. Tietenkään kostohalujaan ei päästä toteuttamaan täysin vapaasti sillä ensimmäisten kostotöiden jälkeen MacManuksen veljesten perässä alkaa lipumaan FBI:n agentti Paul Smecker (Willem Dafoe) varsin omalaatuisine tutkimusmetodeineen. Juonenkäänteet elokuvassa on kuitenkin selvästi hallussa , sillä myöhemmin agentti Smecker lähtee itsekin moraalis-eettiseltä pohjalta pohtimaan koko ajojahtinsa mielekkyyttä - MacManuksen veljeksethän lopulta metodeistaan huolimatta omaavat oikeamielisen päämäärän.
Voin todeta että elokuvan roolihenkilöiden väliltäkään ei todellakaan puutu yllätyksellisyyttä mitä persoonallisuutta paljastaviin juonenkäänteisiin tulee. Yksi yllätyksellisimmistä on varmasti juuri tämä Willem Dafoen roolihahmo joka elokuvassa todellakin kokee vahvan muodonmuutoksen ainakin katsojan silmissä. Nämä pienet yksityiskohdat kuitenkin tukevat koko pääjuonta huolimatta siitä että ne ovat usein varsin koomisia.
Itse en ota kantaa mm. elokuvan kuvaukseen tai ylipäätään näyttelijäsuorituksiin; kaikki mielestäni näyttelevät juuri sitä mitä pitääkin eikä yhtään enempää tai vähempää. Haluaisin kuitenkin pohtia sitä mikä elokuvan välittämä viesti katsojalle tai ylipäätäänkään tekotarkoitus on ollut. Mielestäni tämä teos on harvinaisen ajankohtainen lähinnä jo senkin takia että se ottaa kantaa konkreettisesti siihen kuinka yhteiskunta on humaanimpi rikollisia kuin sen uhreja vastaan. Tästä väkisin nousee tarve jonkinlaiseen vaihtoehtoon alistumiselle - tässä tapauksessa omankäden oikeudelle.
Uskon että tämänkin elokuvan pohjimmaisimpana tarkoituksena on ollut saada ihmiset tiedostamaan oikeusjärjestelmiemme kyvyttömyys pureutua oikeanlaisiin rangaistuksiin rikollisille. Kuitenkin se mikä elokuvassa on minusta kaikista tyylipuhtainta koko koston ajatukselle on se että veljekset saavat oikeutuksensa teoilleen uskonnon kautta. Rikolliset ovat tässä mielessä kovinkin heikossa asemassa sillä raamattukaan ei näytä pahemmin säästävän heitä helvetintulelta ja viimeiseltä tuomiolta - joka kylläkin tarjoillaan ennenaikaisesti veljesten käsiaseiden välityksellä.
En näe Boondock Saintsissa varsinaisesti mitään kovinkaan vakavaa huomautettavaa. Se voi alussa olla juonensa puolesta hieman sekava ja liian humoristinen vakavalle toimintaelokuvalle , mutta uskon sen asettuvan uomilleen viimeistään puolen tunnin päästä. Kuitenkin toimintakohtauksia tärkeämpää tässä teoksessa on mielestäni sen välittämä sanoma juuri siitä mitä viimeiset keinot oikeuden tuomiselle korruptoituneimmallekin mafiapossulle tulisi olla - nopea 9mm luoti ohimoon ilman mahdollisuutta viikon harkinta-aikaan ja valitusta korkeimpaan oikeuteen.
6. piiri
Vihaan ympäristöni keskinkertaisuutta.
Sen luoma kuva "perussuomalaisesta" elämänmenosta agraarikulttuurin ja urbaanin kaupunkikulttuurin liittymiskohdassa , itäisellä Uudellamaalla ei tosiaankaan ole minulle mitenkään rentouttava olotila. En ole koskaan liiemmin perustanut hybrideistä.
Aikoinaan mielsin asuinpaikkani jonkinlaiseksi muunnelmaksi Danten infernosta , helvetistä ilman ääriä tai punaista ukkoa hiilihankoineen ja laavavyöryineen. Me edustimme "jäätävän keskinkertaisuuden" tyyssijaa jota joko sitten rakasti tai vihasi. Täällä käyskentelevät ihmiset olivat jonkun , luultavimmin entisessä elämässään tehdyn erheen vuoksi päätyneet tänne. Jos sellaiseen uskoi.
Ymmärrän hyvin että saatatte pitää minua jonkinlaisena iän-ikuisena valittajana joka ei osaa arvostaa ympärillään kohoavaa "hyvinvoinnin" ja menestyksen kulminaatiopistettä. Ehkäpä joku teistä saattaa jopa halveksua minua siitä että kutsun tätä helvetiksi siitä huolimatta että en ole esim. käynyt todellisissa helveteissä kuten sodissa tai nälänhätien keskellä. Toivon todella kokevani nekin jonakin päivänä.
Haluaisin matkata pois. Kenties haluaisin nähdä elämän toisenlaisia muotoja maissa jossa termiä "keskinkertaisuus" yhteiskuntaluokissa tai niiden rakenteissa on täysin tuntematon käsite. Uskon jopa , että se saattaisi avata silmäni siitä mitä minulla todella on.
Arto Paasilinnan teoksessa "vapahtaja Surunen" normaali poliittisesti aktiivinen mies päättää normaalien vastalauseiden sijaan itse ryhtyä hoitamaan kaltoin kohdeltuja ihmisiä pois erilaisten diktaattorien ja despoottien vankityrmistä. Tähän hommaan tarvitaan vain ja ainoastaan älyä ja rynnäkkökivääri.
Satun itse pitämään teoksen tuomasta suoran toiminnan kuvasta ratkaisuna siihen miten asioita pitäisi hoitaa. Koen olevani keskinkertaisten - uutisia ja lehtiä lukevien mutta niiden välittämää tietoa hyödyntämättömien Uusimaalaisten keskuudessa. Sellainen tulen kai olemaan koko loppu elämäni vaikkei tämä keskinkertaisuuden ilmiö suinkaan rajoitu minun maakuntaani.
Tavallaan toivoisin kykeneväni lähtemään samantyyppiselle matkalle elämäni kanssa kunhan vaivalloisesta opiskelutaipaleesta ensiksi päästään. Haluaisin tehdä tuon matkan yksin , sillä uskon että huolimatta puolisoista tai rakkaista ihminen kuitenkin päättää kaiken toiminnan - tai siihen ryhtymisen omissa ajatuksissaan. Tällainen "vapahtaja Surusen" tekemä matka olisi minun mielestäni eräänlainen tapa tehdä jotakin elämällään - tehdä jotakin hyvää toisen ihmisen puolesta.
Tuo lause saattaa kuulostaa omituiselta korvissanne. Olen tietoinen että minussa saattaa toisinaan jopa esiintyä rajuja ihmisvihaajan piirteitä yleispessimisellä elämänkatsomuksellani , mutta se ei siltikään vaikuta siihen miten näen liian suuret kansaansa alistavat "suurmiehet". Uskoisin että tällainen Surusen suorittama matka olisi puhtaimmillaan se tapa miten voisin palvella itseäni tai omistautua johonkin elämässäni. Sellainen jopa kiehtoo minua siinä määrin , että jollei elämässäni olisi tiettyjä henkilöitä joita kohtaan tunnen syvintä mahdollista kiintymystä , haluaisin varmasti toteuttaa jonkinlaisen elämänkatsomusta avartavan matkan pimeyden sydämeen.
Koko elämäni minua ovat kiehtoneet nk. "yksinäiset sankarit" kuten Mr. Frank "the punisher" Castle tai elokuvan "the boondock saints" pojat Connor ja Murphy MacManus. Tällaisten henkilöiden esittämä kuva siitä miten kaikkien muiden keinojen huvetessa loppuun omankäden oikeus on viimeinen jäljelle jäänyt vaihtoehto. Myös vapahtaja Surusessa on tätä samanlaista vikaa.
Itse pidän juuri Boondock-saints elokuvan kohtauksesta jossa todella korruptoitunut ihmiskunnan viholliseksi verrattava mafiapomo on vihdoin saatu oikeuden eteen. Koko oikeudenkäynti uhkaa kääntyä farssiksi riittämättömien todisteiden ja mafiapomon omaperäisen vaikkakin typerän karisman johdosta. Yhtäkkiä saliin syöksyvät MacManuksen veljekset jotka lukevat oman tuomionsa mafiapossulle ja pistävät nk. "napin otsaan" koko äijälle koko salin edessä. Pidän tätä kohtausta tärkeimpänä ja sisällöllisempänä koko elokuvasta.
Noh, nyt minun täytyy kyllä mennä. Kirjoittelenpa tästä vielä lisää kunhan kerkeän.
Sen luoma kuva "perussuomalaisesta" elämänmenosta agraarikulttuurin ja urbaanin kaupunkikulttuurin liittymiskohdassa , itäisellä Uudellamaalla ei tosiaankaan ole minulle mitenkään rentouttava olotila. En ole koskaan liiemmin perustanut hybrideistä.
Aikoinaan mielsin asuinpaikkani jonkinlaiseksi muunnelmaksi Danten infernosta , helvetistä ilman ääriä tai punaista ukkoa hiilihankoineen ja laavavyöryineen. Me edustimme "jäätävän keskinkertaisuuden" tyyssijaa jota joko sitten rakasti tai vihasi. Täällä käyskentelevät ihmiset olivat jonkun , luultavimmin entisessä elämässään tehdyn erheen vuoksi päätyneet tänne. Jos sellaiseen uskoi.
Ymmärrän hyvin että saatatte pitää minua jonkinlaisena iän-ikuisena valittajana joka ei osaa arvostaa ympärillään kohoavaa "hyvinvoinnin" ja menestyksen kulminaatiopistettä. Ehkäpä joku teistä saattaa jopa halveksua minua siitä että kutsun tätä helvetiksi siitä huolimatta että en ole esim. käynyt todellisissa helveteissä kuten sodissa tai nälänhätien keskellä. Toivon todella kokevani nekin jonakin päivänä.
Haluaisin matkata pois. Kenties haluaisin nähdä elämän toisenlaisia muotoja maissa jossa termiä "keskinkertaisuus" yhteiskuntaluokissa tai niiden rakenteissa on täysin tuntematon käsite. Uskon jopa , että se saattaisi avata silmäni siitä mitä minulla todella on.
Arto Paasilinnan teoksessa "vapahtaja Surunen" normaali poliittisesti aktiivinen mies päättää normaalien vastalauseiden sijaan itse ryhtyä hoitamaan kaltoin kohdeltuja ihmisiä pois erilaisten diktaattorien ja despoottien vankityrmistä. Tähän hommaan tarvitaan vain ja ainoastaan älyä ja rynnäkkökivääri.
Satun itse pitämään teoksen tuomasta suoran toiminnan kuvasta ratkaisuna siihen miten asioita pitäisi hoitaa. Koen olevani keskinkertaisten - uutisia ja lehtiä lukevien mutta niiden välittämää tietoa hyödyntämättömien Uusimaalaisten keskuudessa. Sellainen tulen kai olemaan koko loppu elämäni vaikkei tämä keskinkertaisuuden ilmiö suinkaan rajoitu minun maakuntaani.
Tavallaan toivoisin kykeneväni lähtemään samantyyppiselle matkalle elämäni kanssa kunhan vaivalloisesta opiskelutaipaleesta ensiksi päästään. Haluaisin tehdä tuon matkan yksin , sillä uskon että huolimatta puolisoista tai rakkaista ihminen kuitenkin päättää kaiken toiminnan - tai siihen ryhtymisen omissa ajatuksissaan. Tällainen "vapahtaja Surusen" tekemä matka olisi minun mielestäni eräänlainen tapa tehdä jotakin elämällään - tehdä jotakin hyvää toisen ihmisen puolesta.
Tuo lause saattaa kuulostaa omituiselta korvissanne. Olen tietoinen että minussa saattaa toisinaan jopa esiintyä rajuja ihmisvihaajan piirteitä yleispessimisellä elämänkatsomuksellani , mutta se ei siltikään vaikuta siihen miten näen liian suuret kansaansa alistavat "suurmiehet". Uskoisin että tällainen Surusen suorittama matka olisi puhtaimmillaan se tapa miten voisin palvella itseäni tai omistautua johonkin elämässäni. Sellainen jopa kiehtoo minua siinä määrin , että jollei elämässäni olisi tiettyjä henkilöitä joita kohtaan tunnen syvintä mahdollista kiintymystä , haluaisin varmasti toteuttaa jonkinlaisen elämänkatsomusta avartavan matkan pimeyden sydämeen.
Koko elämäni minua ovat kiehtoneet nk. "yksinäiset sankarit" kuten Mr. Frank "the punisher" Castle tai elokuvan "the boondock saints" pojat Connor ja Murphy MacManus. Tällaisten henkilöiden esittämä kuva siitä miten kaikkien muiden keinojen huvetessa loppuun omankäden oikeus on viimeinen jäljelle jäänyt vaihtoehto. Myös vapahtaja Surusessa on tätä samanlaista vikaa.
Itse pidän juuri Boondock-saints elokuvan kohtauksesta jossa todella korruptoitunut ihmiskunnan viholliseksi verrattava mafiapomo on vihdoin saatu oikeuden eteen. Koko oikeudenkäynti uhkaa kääntyä farssiksi riittämättömien todisteiden ja mafiapomon omaperäisen vaikkakin typerän karisman johdosta. Yhtäkkiä saliin syöksyvät MacManuksen veljekset jotka lukevat oman tuomionsa mafiapossulle ja pistävät nk. "napin otsaan" koko äijälle koko salin edessä. Pidän tätä kohtausta tärkeimpänä ja sisällöllisempänä koko elokuvasta.
Noh, nyt minun täytyy kyllä mennä. Kirjoittelenpa tästä vielä lisää kunhan kerkeän.
Thursday, January 05, 2006
Harmaa vaihe
Tänään on 5.1. 2006 ja huomenna loppiainen.
Tänään saimme viralliset "abiverkkarit" ruskeiden pahvilaatikoiden kätköistä. Harmikseni täytyy todeta että molemmat taitavat olla nk. "juuri sopivat" minulle jättäen hyvin vähän tilaa ruumiinkoon muutoksille , kuten äkillisille nk. "massan kehittymiselle". Noh , minua tuo asia ei oikeastaan pelota vaan pikemminkin voin sitten joskus vuonna 2079 kertoa lastenlapsilleni kuinka heidän isoisänsä oli aikanaan niinkin solakka tyyppi että sen abiverkkaritkin olivat kokoa M. Täten minua luullaan sen jälkeen kovinkin laihaksi ja salskeaksi kaveriksi vaikka tosiasiassa olenkin aika pitkälti juuri sellainen ! Hah , niin ! Tuo valhe kuitenkin korostaa edelleen sitä sitten.
Noh , minulla ei ole kamalastikaan kertomista teille , rakkaat lukijat. Koulussa on nyt käyty ja kalenterista tipahtelevat päivät aika tiuhaan tahtiin. Lopullista voittoahan kohti tässä kuljetaan väistämättömästi. Sitä ennen on kuitenkin muutamia "keskenjääneitä juttuja" joille täytyy pistää loppu niin koti-, kuin opiskelumaailmassakin.
Olen myös päättänyt hankkia jälleen muutamia kirjallisia teoksia itselleni. Seuraavaksi alati kasvavaan hyllyyn ilmaantuu Maya- intiaanien kansalliseepos , Popul Vuh. Sen seuraksi saattaa ehkä päätyä Kung Fu-tsen teos "keskusteluja" joka ainakin kuulemien mukaan sisältää asiaa Laotsen sentimentaalis-mystisestä ajattelusuunnasta rationalistis-velvollisuudentuntoisen Kungfutselaisuuden ohella. Ihanaa.
Noh , eipä tässä sen ihmeempiä; jatkakaa siis tiedollista tai tiedostamatonta olemassaoloanne loppuun saakka (lue: eli siihen seuraavaan päivitykseen).
Tänään saimme viralliset "abiverkkarit" ruskeiden pahvilaatikoiden kätköistä. Harmikseni täytyy todeta että molemmat taitavat olla nk. "juuri sopivat" minulle jättäen hyvin vähän tilaa ruumiinkoon muutoksille , kuten äkillisille nk. "massan kehittymiselle". Noh , minua tuo asia ei oikeastaan pelota vaan pikemminkin voin sitten joskus vuonna 2079 kertoa lastenlapsilleni kuinka heidän isoisänsä oli aikanaan niinkin solakka tyyppi että sen abiverkkaritkin olivat kokoa M. Täten minua luullaan sen jälkeen kovinkin laihaksi ja salskeaksi kaveriksi vaikka tosiasiassa olenkin aika pitkälti juuri sellainen ! Hah , niin ! Tuo valhe kuitenkin korostaa edelleen sitä sitten.
Noh , minulla ei ole kamalastikaan kertomista teille , rakkaat lukijat. Koulussa on nyt käyty ja kalenterista tipahtelevat päivät aika tiuhaan tahtiin. Lopullista voittoahan kohti tässä kuljetaan väistämättömästi. Sitä ennen on kuitenkin muutamia "keskenjääneitä juttuja" joille täytyy pistää loppu niin koti-, kuin opiskelumaailmassakin.
Olen myös päättänyt hankkia jälleen muutamia kirjallisia teoksia itselleni. Seuraavaksi alati kasvavaan hyllyyn ilmaantuu Maya- intiaanien kansalliseepos , Popul Vuh. Sen seuraksi saattaa ehkä päätyä Kung Fu-tsen teos "keskusteluja" joka ainakin kuulemien mukaan sisältää asiaa Laotsen sentimentaalis-mystisestä ajattelusuunnasta rationalistis-velvollisuudentuntoisen Kungfutselaisuuden ohella. Ihanaa.
Noh , eipä tässä sen ihmeempiä; jatkakaa siis tiedollista tai tiedostamatonta olemassaoloanne loppuun saakka (lue: eli siihen seuraavaan päivitykseen).
Tuesday, January 03, 2006
Paluu viimeiseen taistoon trumpettien soidessa
No , tässä minä nyt taas olen enkä suinkaan ole unohtanut blogiani ja sen potentiaalisia lukijoita. Maailma voi sortua ja Tony Halme päästä Suomen presidentiksi ennen kuin minä jätän blogini suhteellisen säännöllisen päivittämisen. Hah.
Uusivuosihan tuli ja meni harvinaisen asiallisissa merkeissä puhumattakaan siitä että nyt tähän aikaan vuodesta kytätään kalenteria erityisen tarkkaan. Koulu alkaa nimittäin vetelemään viimeisiään ja siihen on enää n. 5 viikkoa. Sen jälkeen se on sitten loppu n. 95 % suuruusmääritelmältään puhumattakaan siitä että voin vihdoinkin kutsua itseäni jollakin tapaa sivistyneeksi ihmiseksi.
Tyttöystäväni sai joululahjaksi Nintendon Gamecuben ja siinä tulikin mukana tämä suosittu "Resident evil 4" - peli. Olen itsekin sarjan alkuperäisten osien fani kunnes ylikaupallisuus Capcomin ahneuden ja virikkeiden puutteen vuoksi lennätti koko sarjan itseään kopioiviksi vanhojen ideoiden toistoiksi naurettavin juonenkääntein ja yllätyksettömin henkilöhahmoin. Oikeastaan RE4 nyt lähemmältä tarkastelultaan on omana , aivan uudenlaisen tarinan ja tapahtumaympäristön omaavana teoksena kieltämättä parempi kuin ennakko-odotukseni sen määrittelevätkään. Kuitenkin sen juoni - joka perinteisesti paljastuu vasta vähitellen tarinan edetessä yllätti minut Amerikkalaisesta toimintaelokuvasta käännetyllä kulullaan. Mieleeni tuli peliä "arvostellessani" jonkinlainen cross-over pätkä missä jonkun tietyn elokuva-, tai pelisarjan henkilöhahmot olisikin siirretty aivan uuteen ympäristöön tappelemaan lohikäärmeitä vastaan tai hoitamaan puutarhaa vanhan tutun ympäristön sijaan. Olen ymmärtänyt että juuri tämä edellä mainittu juonikonseptien radikaali vaihtaminen saattaa jopa miellyttää joitakin henkilöitä vaikka itse olenkin puhtaasti sitä mieltä että He-man ei voisi koskaan osallistua ensimmäiseen maailmansotaan puhumattakaan siitä että Kapteeni Kirk tapaisi Kapteeni Picardin.
Cross-over kaipaa suhteellisenkin nerokasta kykyä liittää kaksi joskus jopa täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa tiiviiksi yhteisymmärrykseksi. RE4 pelinä , toisin kuin voisi pessimistisestä näkökannastani olettaa - ei suinkaan ole täysi pettymys siitä huolimatta että Zombieiden ja muiden "epäkuolleiden" häiriköiden sijaan tähtäilläänkin aivan uudenlaisia vihollisia.
Juuri aivan uudenlaisen vihollisen kehittelyyn pelissä on selvästi panostettu; Olin suorastaan yllättynyt miten ällöttäviä ja absurdis-surrealistisia ne loppujen lopuksi olivatkaan. Oikeastaan helpoin yhtymäkohta RE4:n vihollisten välille voisi piirtyä 1970 - luvulta John Carpenterin "the thing" - elokuvasta. Mitä luultavimmin RE4 onkin lainannut materiaalia vihollistensa suunnitteluun juuri tästä pätkästä sen ohella että muutamat muutkin pelin kohtaukset ovat selvästi saaneet ytyä viime vuosien valovoimaisista elokuvateoksista. Haluan kuitenkin todeta että se ei välttämättä tue peliä vaan pikemminkin saattaa tönäistä vanhemmat pelisarjan fanit kuten minut sen kehäpäätelmän äärelle että nyt ollaan siirtymässä pois kokonaan aiheen parista johonkin aivan muuhun. Kokemus on kuitenkin jo nyt osoittanut että tätä Resident evilin osoittamaa uutta suuntaa ei suinkaan paheksuta vaan pikemminkin pelisarjan uusi toimintaan painottaminen on ollut tervetullut uudistus.
Mielestäni RE4 on saanut liikaa vaikutteita juonellisesti aivan jostain muualta kuin alkuperäisten osien Romeron zombie-leffojen siivittämät tiiviin , suorastaan klaustrofobisen kauhun teokset. Tämä suunta on huolestuttava sillä se automaattisesti lohkaisee ilmoille kysymyksen siitä mitä nimi "Resident evil" tekee aivan uuden ja erilaisen pelimaailman ja juonen omaavassa pelissä joka kuitenkin omaa vanhan pelisarjan hahmot ? Omasta mielestäni siteet vanhaan RE - sarjaan ovat vähintään löyhät ja ehkäpä ne tulisikin sitten katkaista kokonaan tällaisen tilanteen kehittyessä. Tällä hetkellä RE4 edustaa minulle jonkinlaista kuriositeettia vanhemman RE:n hahmoilla toimintaelokuvan periaatteella. En siis oikein tiedä mihin se nyt sitten sijoittaisi senkin ohella että pelin perusjuoni oli ainakin minulle pettymys kunhan se enemmän avautui.
Ihan hyvä peli se kuitenkin toteutukseltaan ja erityisesti vihollisten osalta on; juoni kuitenkin pilaa minun nautintoni. Olen kuitenkin varma että mielipiteistäni huolimatta - jotka peilaan puhtaasti vanhemman pelisarjan juoneen , ovat merkityksettömiä nk. "jälkipolville" jotka varmasti leimaavat tämän hyväksi peliksi. Mielestäni kuitenkin alkuperäisen osan kesken jäänyt juoni jää tämän uudenlaisen ideoinnin tieltä kokonaan tarkastelematta varsinkin jos tätä uutta , ja kovinkin pinnallista juonta aletaan kehittämään pidemmälle.
Jätän tässä vaiheessa RE4:n arvostelun sikseen ja ryhdyn kertomaan hieman enemmän muista joululoman ja uudenvuoden ajan vaiheista. Sain nimittäin luettua tenttikirjani loppuun sen ohella että ostin kaksi Arto Paasilinnan teosta "Koikkalainen kaukaa" sekä "Ukkosenjumalan poika". Tuon Koikkalaisen luin jokseenkin loppuun n. 4 tunnissa ja voin nyt jälkikäteen todeta sen olleen ihan hauska ja viihdyttävä teos. Kyseessähän on siis Suomalainen hyvinkin yksinkertainen Scifiä ja agraarikulttuuria yhteiskunnan arvojen tarkastelun ohella sekoittava teos. Pidin siitä , ja olenkin oikeastaan sitä mieltä että loppujen lopuksi se sopisi vaikkapa luettavaksi nykyajan peruskoulun alaluokille ihan senkin takia että kaikki "rajummat asiat" joita kirja käsittelee ovat hyvinkin miedosti esitettyjä ja tuskinpa enää näinä päivinä keneltäkään ala-asteikäiseltä ovat nekään ihan ohittamattomasti karkuun päässeet. Näillä sanoilla haluan viitata siihen että kirjan käsittelemät aiheet viinasta , tupakasta , (maksullisista) naisista , aseista , sodista ja miesten sukupuolielimistä ovat sen verran lievästi esitettyjä että itse kelpuuttaisin näinkin hauskan kirjan niinkin nuorten ikäluokkien viihdykkeeksi.
Sitten ostin vielä tämän kauan himotun Alien Quadrilogy - DVD kokoelman joka rajoittui vaatimattomaan 9 DVD-CD:n määrään. Eilen katsoin tämän ensimmäisen Alien - elokuvan erikoisversion joka sisälsi lähinnä poistettuja kohtauksia vuoden 1979 versiosta. Häpeäkseni minun täytyy todeta että juuri tämä ensimmäinen osa tästä erinomaisesta sarjasta on jäänyt kaikista vähimmälle huomiolle mitä katselukertoihin tulee; en siis ole nähnyt sen kuin ehkäpä n. 5 kertaa. Toista osaa kolmannen ohella on katsottu kaikista eniten analysoivin silmin sen ohella että tämä neljäs ja huonoin on katsottu tasan kaksi kertaa jonka jälkeen en ole siihen halunnut koskea sen aihepiirin johdosta. Minulle Alien - elokuva on edelleen vain kolme. Neljäs oli vain paha uni jonka olen kyennyt sulkemaan pois tajunnastani.
Lisää kuulumisia ilmaantuu blogiin luultavimmin jo päivän päästä kunhan saan hieman kirjoitusintoa kootuksi. Sillä aikaa te muut ihmiset voitte sikailla tai kiristää kaulahuvianne kireämmälle kylmän ilman johdosta taikka nauttia joululahjojenne tuomasta hetkellisestä ilosta.
Uusivuosihan tuli ja meni harvinaisen asiallisissa merkeissä puhumattakaan siitä että nyt tähän aikaan vuodesta kytätään kalenteria erityisen tarkkaan. Koulu alkaa nimittäin vetelemään viimeisiään ja siihen on enää n. 5 viikkoa. Sen jälkeen se on sitten loppu n. 95 % suuruusmääritelmältään puhumattakaan siitä että voin vihdoinkin kutsua itseäni jollakin tapaa sivistyneeksi ihmiseksi.
Tyttöystäväni sai joululahjaksi Nintendon Gamecuben ja siinä tulikin mukana tämä suosittu "Resident evil 4" - peli. Olen itsekin sarjan alkuperäisten osien fani kunnes ylikaupallisuus Capcomin ahneuden ja virikkeiden puutteen vuoksi lennätti koko sarjan itseään kopioiviksi vanhojen ideoiden toistoiksi naurettavin juonenkääntein ja yllätyksettömin henkilöhahmoin. Oikeastaan RE4 nyt lähemmältä tarkastelultaan on omana , aivan uudenlaisen tarinan ja tapahtumaympäristön omaavana teoksena kieltämättä parempi kuin ennakko-odotukseni sen määrittelevätkään. Kuitenkin sen juoni - joka perinteisesti paljastuu vasta vähitellen tarinan edetessä yllätti minut Amerikkalaisesta toimintaelokuvasta käännetyllä kulullaan. Mieleeni tuli peliä "arvostellessani" jonkinlainen cross-over pätkä missä jonkun tietyn elokuva-, tai pelisarjan henkilöhahmot olisikin siirretty aivan uuteen ympäristöön tappelemaan lohikäärmeitä vastaan tai hoitamaan puutarhaa vanhan tutun ympäristön sijaan. Olen ymmärtänyt että juuri tämä edellä mainittu juonikonseptien radikaali vaihtaminen saattaa jopa miellyttää joitakin henkilöitä vaikka itse olenkin puhtaasti sitä mieltä että He-man ei voisi koskaan osallistua ensimmäiseen maailmansotaan puhumattakaan siitä että Kapteeni Kirk tapaisi Kapteeni Picardin.
Cross-over kaipaa suhteellisenkin nerokasta kykyä liittää kaksi joskus jopa täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa tiiviiksi yhteisymmärrykseksi. RE4 pelinä , toisin kuin voisi pessimistisestä näkökannastani olettaa - ei suinkaan ole täysi pettymys siitä huolimatta että Zombieiden ja muiden "epäkuolleiden" häiriköiden sijaan tähtäilläänkin aivan uudenlaisia vihollisia.
Juuri aivan uudenlaisen vihollisen kehittelyyn pelissä on selvästi panostettu; Olin suorastaan yllättynyt miten ällöttäviä ja absurdis-surrealistisia ne loppujen lopuksi olivatkaan. Oikeastaan helpoin yhtymäkohta RE4:n vihollisten välille voisi piirtyä 1970 - luvulta John Carpenterin "the thing" - elokuvasta. Mitä luultavimmin RE4 onkin lainannut materiaalia vihollistensa suunnitteluun juuri tästä pätkästä sen ohella että muutamat muutkin pelin kohtaukset ovat selvästi saaneet ytyä viime vuosien valovoimaisista elokuvateoksista. Haluan kuitenkin todeta että se ei välttämättä tue peliä vaan pikemminkin saattaa tönäistä vanhemmat pelisarjan fanit kuten minut sen kehäpäätelmän äärelle että nyt ollaan siirtymässä pois kokonaan aiheen parista johonkin aivan muuhun. Kokemus on kuitenkin jo nyt osoittanut että tätä Resident evilin osoittamaa uutta suuntaa ei suinkaan paheksuta vaan pikemminkin pelisarjan uusi toimintaan painottaminen on ollut tervetullut uudistus.
Mielestäni RE4 on saanut liikaa vaikutteita juonellisesti aivan jostain muualta kuin alkuperäisten osien Romeron zombie-leffojen siivittämät tiiviin , suorastaan klaustrofobisen kauhun teokset. Tämä suunta on huolestuttava sillä se automaattisesti lohkaisee ilmoille kysymyksen siitä mitä nimi "Resident evil" tekee aivan uuden ja erilaisen pelimaailman ja juonen omaavassa pelissä joka kuitenkin omaa vanhan pelisarjan hahmot ? Omasta mielestäni siteet vanhaan RE - sarjaan ovat vähintään löyhät ja ehkäpä ne tulisikin sitten katkaista kokonaan tällaisen tilanteen kehittyessä. Tällä hetkellä RE4 edustaa minulle jonkinlaista kuriositeettia vanhemman RE:n hahmoilla toimintaelokuvan periaatteella. En siis oikein tiedä mihin se nyt sitten sijoittaisi senkin ohella että pelin perusjuoni oli ainakin minulle pettymys kunhan se enemmän avautui.
Ihan hyvä peli se kuitenkin toteutukseltaan ja erityisesti vihollisten osalta on; juoni kuitenkin pilaa minun nautintoni. Olen kuitenkin varma että mielipiteistäni huolimatta - jotka peilaan puhtaasti vanhemman pelisarjan juoneen , ovat merkityksettömiä nk. "jälkipolville" jotka varmasti leimaavat tämän hyväksi peliksi. Mielestäni kuitenkin alkuperäisen osan kesken jäänyt juoni jää tämän uudenlaisen ideoinnin tieltä kokonaan tarkastelematta varsinkin jos tätä uutta , ja kovinkin pinnallista juonta aletaan kehittämään pidemmälle.
Jätän tässä vaiheessa RE4:n arvostelun sikseen ja ryhdyn kertomaan hieman enemmän muista joululoman ja uudenvuoden ajan vaiheista. Sain nimittäin luettua tenttikirjani loppuun sen ohella että ostin kaksi Arto Paasilinnan teosta "Koikkalainen kaukaa" sekä "Ukkosenjumalan poika". Tuon Koikkalaisen luin jokseenkin loppuun n. 4 tunnissa ja voin nyt jälkikäteen todeta sen olleen ihan hauska ja viihdyttävä teos. Kyseessähän on siis Suomalainen hyvinkin yksinkertainen Scifiä ja agraarikulttuuria yhteiskunnan arvojen tarkastelun ohella sekoittava teos. Pidin siitä , ja olenkin oikeastaan sitä mieltä että loppujen lopuksi se sopisi vaikkapa luettavaksi nykyajan peruskoulun alaluokille ihan senkin takia että kaikki "rajummat asiat" joita kirja käsittelee ovat hyvinkin miedosti esitettyjä ja tuskinpa enää näinä päivinä keneltäkään ala-asteikäiseltä ovat nekään ihan ohittamattomasti karkuun päässeet. Näillä sanoilla haluan viitata siihen että kirjan käsittelemät aiheet viinasta , tupakasta , (maksullisista) naisista , aseista , sodista ja miesten sukupuolielimistä ovat sen verran lievästi esitettyjä että itse kelpuuttaisin näinkin hauskan kirjan niinkin nuorten ikäluokkien viihdykkeeksi.
Sitten ostin vielä tämän kauan himotun Alien Quadrilogy - DVD kokoelman joka rajoittui vaatimattomaan 9 DVD-CD:n määrään. Eilen katsoin tämän ensimmäisen Alien - elokuvan erikoisversion joka sisälsi lähinnä poistettuja kohtauksia vuoden 1979 versiosta. Häpeäkseni minun täytyy todeta että juuri tämä ensimmäinen osa tästä erinomaisesta sarjasta on jäänyt kaikista vähimmälle huomiolle mitä katselukertoihin tulee; en siis ole nähnyt sen kuin ehkäpä n. 5 kertaa. Toista osaa kolmannen ohella on katsottu kaikista eniten analysoivin silmin sen ohella että tämä neljäs ja huonoin on katsottu tasan kaksi kertaa jonka jälkeen en ole siihen halunnut koskea sen aihepiirin johdosta. Minulle Alien - elokuva on edelleen vain kolme. Neljäs oli vain paha uni jonka olen kyennyt sulkemaan pois tajunnastani.
Lisää kuulumisia ilmaantuu blogiin luultavimmin jo päivän päästä kunhan saan hieman kirjoitusintoa kootuksi. Sillä aikaa te muut ihmiset voitte sikailla tai kiristää kaulahuvianne kireämmälle kylmän ilman johdosta taikka nauttia joululahjojenne tuomasta hetkellisestä ilosta.
Subscribe to:
Posts (Atom)
