"I'm an orphan, my brother's queer, the city of Chicago got the clap from my sister, mom drinks, dad coughs blood, I have ringworm, immersion foot, the incurable crud, and the draft ruined my chances of being a brain surgeon. People, you have no problems " - Sergeant Frantz , "Hamburger hill".
Eli juu, tänään kovan luokan topicci alkaa todella osuvalla lainauksella eräästä elokuvasta. Nimittäin , eilen päivä on mennyt hiukkasen alamäkeä ja voin todeta , että sen voi kohta todeta ihan kirjaimellisesti naamastakin.
Sattuu olemaan niin , että eilen , kuten tasaisin väliajoin aina keskiviikkoisin , oli tämä legendaarinen ryhmänohjaustuokio. Siellä sitten oli tarkoitus antaa takaisin ryhmänohjaajille seuraavan vuoden (alustavat) kurssivalinnat jotka olikin itseasiassa vasta viime viikolla luovutetty meidän käsiimme. Mitähän vittua pitäisi saada aikaan viikossa tuon mittasuhteen omaavan koulun kurssitarjottimella tässä ajassa !? Let me tell you , people , not too much.
Englannintunnilla piirrustelin siihen paperille jotakin valintojani ja nopeasti laskettuna siinä oli vasta 20 kurssia paperilla. Päätin jättää sen kahteenkymmeneen ja katsoa sitten ne viralliset valinnat kunhan se olisi ajankohtaista. Myönnän edelleen , että viikko aikaa on todella vitun vähän edes noiden alustavien valintojen kanssa koska uskokaa tai älkää , NYT ON KIIRE aivan muidenkin asioiden kanssa..
Kun sitten ryhmänohjaajamme huomasi lappujen vähyyden , se sitten suutahti , kirjaimellisesti "kilahti" aivan täydellisesti. Sellainen käytös mitä tämä RO:mme piti yllä , oli vähintään sellaista mitä voisin odottaa yläasteelaiselta taikka sitten jostain vitun tarhasta karanneelta kiukunpuuskaiselta kakaralta. No , vaikka itse palautin sen alustavankin paperin , niin se ei paljoakaan auttanut.
Tämä naisihminen todellakin nyt sitten luuli että meidän ainoa työmme koko viikon aikana oli orjallisesti täyttää yhtä valkoista monistetta joita hän voisi sitten silmäillä viinerin ja kahvin lomassa. No , asia ei saatana ole niin.
Meillä on nyt PALJON muutakin tekemistä kuin yhden perkeleen paperin kyttääminen 24/7 jotta yksi ämmä voisi olla tyytyväinen hetken aikaa. Minusta oli todella asiallista kun yksi toinen oppilas ryhmästämme totesi sille naiselle aivan spontaanin härskisti , että "Älä kuule vitt* tule meille puhumaan opettajien ja rehtorin stressaantumisesta ylitöiden takia!"
Olisi tehnyt mieli nousta seisomaan ja taputtaa käsiään yhteen vähintäänkin useita kymmeniä kertoja päästellen samalla vihellyksiä suustaan. No joo , en kuitenkaan tehnyt mitään , vaikka samanlaista verbaalista kommenttia olisi varmasti irronnut minultakin jos vähän enemmän olisi vielä tönitty..
Fakta kun sattuu olemaan vielä se , että tahti sattuu jostakin kumman syystä kiristymään nyt ihan ennen penkkareita äärimilleen , puhumattakaan tulevan viikon kahdesta viimeisestä päivästä jolloin meille nimenomaan tuleekin niin paljon ongelmia , että ette uskokaan.. We are truly very freakin' busy.. Ja kukaan ei tosiaankaan näytä ymmärtävän sitä täälläkään..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment