There is no such thing as "bad weather" , only bad clothing.

Oletteko , arvoisat lukijat , katsoneet pahemmin ulos ikkunasta tänään Suomen puolella ? Siellä on helvetinmoinen ilma ja maa on muuttunut harmaaksi lumen sohjoksi ja vettä sataa , tietty.

Tämä on juuri sellainen ilma minne teidän tuleekin lähettää pahimmat vihamiehenne ja anoppinne. Muistakaakin.

Kuitenkin , kävin tuolla "ulkona" lenkillä ja voin sanoa että en pahemmin nauttinut. Vettä satoi aivan saatanasti vasten kasvoja sekä juokseminen lumiseksi sohjoksi muuttuneessa maassa oli yhtä helvettiä puhumattakaan siitä että lenkkarit ja housut kastuivat siitä tavarasta aika täydellisesti. No , käytävä kuitenkin oli ja tässä minä nyt olen jälleen takaisin kököttämässä. Käyn muuten kohta hakemassa sen paidan pois pyykistä.

Kuitenkin , tänään meillä on eräs ihan toinen aihe. Nimittäin , monikos teistä potentiaalisista lukijoista on joskus , syystä tai toisesta , käynyt tai joutunut käymään psykiatrin vastaanotolla ? Yleisesti se on aika kysymyksiä herättävä juttu jos kyseiselle "vastaanotolle" saa passituksen , ja minun täytyy myöntää että minäkin olen käynyt yhdessä sellaisessa paikassa kun olin vielä yläasteella. Tuolloin käyntikertojen määräksi muodostui tasan kolme.

Nyt te varmasti haluatte tietää että mistä ihmeen Maanis-depressiivisestä psykoosista minä olen sinne joutunut ? Kenties olen yrittänyt nirhata ranteitani auki kynsiviilalla (viil viil !?) taikka uhannut räjäyttää Moskovan sipulikirkontornit ilmaan Albaniasta kaappaamallani ydinaseella ? Olenko kenties lupautunut Matti Nykäsen seitsemänsien häiden "bestmaniksi" ?

Ei.

Ei mitään näistä , rakkaat lukijat. Minä sain kyseiseen paikkaan "ehdottoman käskyn" (todellinen kategorinen imperatiivi , kiäh) sen jälkeen kun historian tunnilla totesin ilmeisesti (?) hieman epämääräisen päättäväiseen sävyyn , etten nähnyt Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamisessa ydinaseilla mitään väärää silloisen maailmantilanteen ja Japanilaisten sotimismentaliteetin takia. Niistä lausunnoista hyvä historianopettajamme Mr. Pasanen kyllä puheli kaikenlaista , ja seurasi hyvässä hengessä toteutettu väittely jonka seurauksena paska terveydenhoitajamme "Perttu" sai tietää asiasta.

Nuorelle herra "allekirjoittaneelle" tuli siitä hieman lisääkin ongelmia. Erästä maailman parhaimmista elokuvista lainatakseni , "Shit stacked up so high those days , that you needed wings just to stay above it"..

Nyt kun esim. CW tätä lukee , niin se varmaan siellä ajattelee että "hyvä hyvä , olisivat pistäneet rautoihin ja kymmenen vuotta kuritushuonetta päälle tuommoisista lausunnoista pyhää kansaa kohtaan". No , en voi mitään sille että olen edelleen samaa mieltä tänä päivänä. Anyway , minut vietiin koulumme psykiatrin luokse ja minulle ilmoitettiin että Porvoossa on paikka jossa sinun pitää mennä käymään , sillä heistä tuntui että minun olisi ollut hyvä "kertoa jollekulle ihmisille" näitä juttuja ja tunnetiloja. En tajunnut miksi helvetissä tämmöinen määräys edes tuli , sillä se tiesi rahanmenoa bussimatkojen muodossa puhumattakaan siitä , että se tulisi olemaan todella yksitoikkoista tekemistä henkisen painostuksen lisäksi.

Parental unittini oli myös vittuuntunut siitä , että olin hankkiutunut tuollaiseenkin sotkuun , mutta kun kerran "määräys tuli koulusta" , niin täytyihän heidän "Spes Patriaes:ssaan" olla jotakin vikana. Siispä Porvooseen minut lähetettiin.

Kun pääsin sinne , odotin erään toimiston ulkopuolella jonkin aikaa. Paikkaa oli yritetty "siistiä" kodikkaan näköiseksi kaikenmaailman lautapelien , sarjakuvien , taulujen , ja huonekasvien avulla. Kyseinen paikka muuten sijaitsi tulevan "kymnaasini" vieressä , hihhaha! (aika sattuma ?!).

No , pääsin kättelemään jotakin naista joka esittäytyi psykiatriksi. Paikalla ei muuten ollut tuolloin vielä yhtään psykologia. Tämä nainen yritti sitten olla kovinkin empaattinen tilanteelleni , kun ilmoitin että minun ei pitäisi olla kyseisessä paikassa ensinnäkään ja bussiliput maksaisivat aivan tuhottomia summia jos siellä olisi pitänyt alkaa ramppaamaan viikoittain niinkuin se esitti.

Nainen ei kuulemma "ymmärtänyt vihamielisyyttäni" , ja sitten repäisi esiin kirjoituslehtiön ja alkoi kyselemään vaikka mitä. Perustiedot annoin , tosin pidin koko tapahtumaa jonkinlaisena kuulusteluna. Kun tämä nainen sitten yritti iskeä juttua esim. henkilökohtaisista asioista , totesin vain hänelle "etten voinut vastata kysymykseen". Ensimmäiset tunnit olivat jokseenkin aika hedelmättömiä , ja totesin , etten aio enää palata takaisin vaan haluan lähteä kotiini ja pysyä siellä kanssa. Nainen pysyi täysin ihanana ja ymmärtäväisenä koko ajan. Aika loppui ja totesin että olin epävarma siitä palaisinko enää koko paikkaan. "Tietenkin tulet seuraavalla viikolla uudestaan , " nainen totesi hymyillen.

Kävellessäni ulos rakennuksesta ymmärsin että en menisi sinne enää takaisin. Olin jo päättänyt sen , koska minulla ei ainakaan itselläni ollut psykiatrian avulla helpotettavia ongelmia , vaan kaikki ne olivat ihan muulla tasolla. Uskokaa tai älkää. Pystyin ratkaisemaan ne ihan muulla tavalla.

No , päästyäni kouluun , minut kutsuttiin jälleen kouluni psykologin ja sen teveydenhoitajan puheille. Terveydenhoitaja oli minuun kuulemma "syvästi pettynyt" , lähinnä sen takia että en ollut osoittanut tarvittavaa yhteistyökykyä. Totesin näille kahdelle , että Porvooseen meno täysin pelkällä paskan puhumisen intressillä oli täysin hyödytöntä , ja vieläpä saatanan kallista kun kerran itse aluksi jouduin pulittamaan ne rahat bussimatkoihin. I flipped them the proverbial "bird" , so to speak.

Tämä ei riittänyt sille terveydenhoitaja - Pertulle. Joten se kehoitti vanhempiani vain passittamaan minut sinne puhumaan asioista huolimatta kaikesta.

No , "toinen kerta toden sanoo" kuului meidän vastauksemme tuttuun sananparteen. Eli minut lähetettiin sinne uudelleen. Menin taasen tuon naisen vastaanotolle , ja istuuduin siihen tuoliin hänen työpöytänsä vieressä. Toivoin että olisin pystynyt olemaan täysin 100 % passiivinen sen naisen seurassa ja vain öristä jotakin epämääräistä vastaukseksi sen tuleviin kysymyksiin kunnes tämä heitti kehään aika ilkeän käänteen. Tämä "miss" heitti pöydälle kansion , jonne hän oli sitten ottanut selville vaikka mitä minun henkilökohtaisesta historiastani aina varmasti sitä seikkaa myöten , että oliko minut ympärileikattu vai ei ja minkämerkkiset vaipat minulla oli 2 - vuotiaana.

Nainen kyseli kaikenlaista hyvinkin ilkeää suorasti. Minun vastaukseni oli edelleen simppelin yksinkertainen tyly ilme ja "en voi vastata kysymykseen."

Nainen totesi että minun pitäisi hieman rauhoittua ja "löysätä" , ja että "tämä ei ollut mikään kuulustelu". Sen jälkeen yritimme piirtää varsin väkisin jotakin "sukupuukarttaa" jonka vesitin sillä kommentilla , että tämä jos mikä oli turhaa ajanhukkaa sillä niissä sen naisen keräämissä papereissa oli varmasti nekin seikat jo selvitetty.

Saimme aikaiseksi hieman väkinäistä keskustelua jonka lopuksi... Hmm, tuli taas todella surrealistinen käänne. Taisimme keskustella jostakin henkilökohtaisesta , kuten esim. kaveripiiristäni kun nainen kysyy että , "noohh... kerrohan , mikä on sinun seksuaalinen suuntautumisesi ?"

No voihan ouh mai gaad. Kysyin että "miten niin ?" , ja vastauksena oli se että hänen luonaan kävi paljon sellaisiakin "poikia" jotka olivat tunnustaneet pitävänsä pojista. Meinasin näyttää naiselle kansainvälistä sormimerkkiä siinä vaiheessa , mutta sitten tajusin että tämä kysymys "ootsä homo ?" taitaa olla aika universaali naisten keskuudessa. Siis , jopa Neiti K:kin on kysynyt sitä minulta , tosin olen saanut osoittaa aika konkreettisella tavalla sen olevan väärä olettamus minun kohdallani.

Reaktioni oli siis ruveta nauramaan. Hihittelin naiselle siinä hetken , ja totesin että "Heh , no haluaisitko minun kenties olevan ?! hihaahaha..."

No niin , eli siinä tuli senkin naisen mitta täyteen ja emme saaneet mitään kovinkaan järkevää aikaiseksi enää sen jälkeen. Nainen päätti , että menisin varsinaisen psykologin luokse käytävän toiselle puolelle. Nainen totesi että minun pitäisi pitää jotakin päiväkirjaa kesäloman aikana tekemistäni jutuista , mutta minä en tietenkään sitoutunut mihinkään vaan örisin epämääräisesti vastaukseksi.

Seuraavalla kerralla koulu jopa maksoi sen viimeisen käyntini tämän miespsykologin luona. Miespsykologi , nimeltään "Seppo" Khakin värisissä sortseissaan karvaiset jalat pullottaen sukistaan istuksi toimistonsa tuolissa silmälasit päässä. Oli muuten kesä , melkein koulut olivat loppuneet.

Tämä Seppo oli ihan mukava , vaikka aika tylsää meillä oli sielläkin. Puhuimme internetistä kun tämä Seppo kyseli että käytinkö sitä paljonkin. Hän kertoi jostakin Kenialaisesta kollegastaan jonka kanssa hän piti yhteyttä netin kautta. No joo , menihän aika siinä.


Tuon jälkeen en ole enää koko paikkaan mennyt vaikka se nainen onkin soittanut kaksi kertaa vielä sen jälkeen ja pyytänyt minua sinne. Ne toimitilatkaan eivät ole enää Kymnaasin vieressä , joten totesin että jos ne maksavat minulle bussilippu sinne kohtaa Porvoossa missä ne nyt sijaitsevat , niin tulen oikein mielelläni. Vastausta ei ole kuulunut.


Ajanhukkaa ja rahanhukkaa koko touhu , sanoisin.