Raaka peli.

Minulla ei yksinkertaisesti ole nykyään aikaa pelata mitään konsoli- tai PC-pelejä. Se on fakta.

Tosin , olen ajatellut , että jos vähän kokeilisi tuota Simsiä hieman. Siitä on aikaa kun olen sitä pelaillut , ja jotenkin siinä on aina ollut sitä viehätystä omalla tavallaan. Suorastaan , on hauskaa yrittää jotenkin pitää elämänsä kasassa siinä pelissä ja samalla kasvattaa perhettä ja käydä jopa töissä.

Saanen kertoa hieman näistä traagisista "ihmiskohtaloista" joita sain seurata varsin läheltä ensimmäisen pelikertani aikana joskus muutama joulu sitten. Yksi ensimmäisistä hahmoistani siinä pelissä oli mieshenkilö nimeltään "Jorma Kokkeli". Koska olin ihan amatööri siinä pelissä , tajusin että kaikki pyörii rahan ympärillä joten valitsin sille työpaikaksi lehdestä armeija-uran , koska siitä maksettiin parhaiten yövartijan ja kirjastonhoitajan töiden välimaastossa.

Oli selvää , että kun Jorma Kokkeli oli käynyt pitkän aikaa töissä "armeijassa" , niin rahaa tietty rupesi kerääntymään. Sain ostettua mustavalkotelkkarin tilalle ihan värillisen , vaikka tosin talossani oli jostain syystä jo valmiina mikro , uuni , yksi sininen sohva , se mustavalkoinen telkkari , suihku , ja joku pieni jakkara ja keittiönpöytä.

Ensimmäinen onnettomuus kävi , kun Mr. Kokkeli yritti kerrankin valmistaa ruokaa hellalla eikä tunkenut jotakin "valmis-paskaa" mikroonsa. Nimittäin , koko hella jostain todella mystisestä syystä syttyi palamaan !

Siinä meni se hella , keittiönpöytä ja kaiken lisäksi keittiönlattialle muodostui epämääräisiä mustia kasoja jotka piti siivota pois pelastuslaitoksen työntekijöiden lähtiessä pois. Kokkelin isännälle ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa "kehittää" itseään tai taitojaan , joten hän aika pitkälti polki paikoillaan tuloksettomana armeijaurallaan noin yli sadan Dollarin palkalla per päivä.

No , Kokkelin onnistui jostain kumman syystä hankkia itselleen ystäviäkin. Kaveeraamaan rupesivat nimittäin "naapurin" pariskunta. Mies oli kalju ja pitkäpartainen , ja nainen taas essu päällä hyörivä "hengetär".

Kun Mr. Kokkeli oli kuitenkin (omasta mielestään) hyvinkin varakas mies sotimistaitojensa ansiosta , hän päätti pitkän säästämisen jälkeen pitää näille kahdelle juhlat. Hän osti "seisovan pöydän" ja kaikkea muuta mukavaa kotinsa takapihalle ja soitti naapuripariskunnan kyläilemään. No , nämä kun sitten tulivat paikalle , niin ovesta sisään päästyään suuntasivat takapihalle huvittelemaan mm. koripallolla ja syömään seisovan pöydän antimia suurella innolla.

Juhlat menivät muuten hyvin , kunnes tuli kotiinlähdön aika. Nimittäin pariskunnan miespuolinen henkilö oli "juuttunut" Mr. Kokkelin takapihan aidan ja talon väliin jotenkin aivan omituisella tavalla. Mies alkoi sitten valittamaan siellä , ja yritin parhaani mukaan poistaa aitaa siltä kohtaa minne se ukko oli juuttunut , mutta se ei yksinkertaisesti tahtonut lähteä sieltä pois. Pariskunnan naishenkilö halasi Mr. Kokkelia ystävällisesti ja lähti kotiin. Tuohon aikaan sitten se sen "siippa" siellä aidan takana alkoi valittamaan vähän turhankin paljon. Tuli yö.

Yön aikana se äijä siellä aidan ja seinän välissä sitten ulisi , valitti , kusi alleen ja jossain vaiheessa siellä sitten sille tuli nälkäkin. Yritin edelleen kovasti saada sitä sieltä pois , kunnes päätin jättää koko typerän ulisijan sinne ja määräsin Mr. Kokkelin menemään töihin.

Tämän ystävällisen pariskunnan miespuolinen henkilö oli sitkeä tapaus. Se itki ja valitti , jälleen kusi alleen , ja oli selvästi väsyneen näköinen useita päiviä. Kun se ei vaan tohtinut lähteä mihinkään , niin Kokkeli jatkoi elämäänsä autuaan tietämättömänä polttaen hellansa muuten toiseen kertaan. Tosin , vahingot eivät olleet yhtä pahat strategisesti sijoitetun vaahtosammuttimen ansiosta.

Sitten se äijä siellä aidan ja seinän välissä kuoli äkisti omaan kuseensa ja paskaansa. Ruudulle tuli teksti tyyliin "OMFG!!!111 **** has just died !!". No vihdoinkin kuoli , sillä se sen öinen ulina piti Kokkelin hereillä ja muutenkin vitutti naapureita aika tovin puhumattakaan siitä että kaikki ohikulkijat saivat nähdä jonkun epämääräisen partajeesuksen kusevan alleen Mr. Kokkelin talon aidan ja seinän välissä (liekö naapurit jo olivat lähettäneet huhut kiertämään Kokkelin talon seinän ja aidan välillä pervoilevasta kaljusta ja parrakkaasta miehestä). No , sitten minulle ilmoitettiin , että kun kerran se tyyppi oli kuollut minun tontilleni , täytyi minun myös sijoittaa sen hauta (ai ??) omalle maalleni.

Ajatelkaapa , että jos oikeasti joku vaikkapa kummitätinne kuolisi huvipuistossa , täytyisi sen hauta myös sijoittaa sinne. No , tein työtä käskettyä ja yritin sijoittaa sen haudan mahdollisimman syrjälle siellä Kokkelin takapihalla. Sinne se sitten jäi , ja tuon jälkeen Kokkeli alkoi hävyttömästi tapailemaan sen mukavan pariskunnan leskeä (aika häslääjä , uuh jeeh !) ja sitten ne rakastuivat ja menivät muuten naimisiin.

Sitten siinä yhdessä vaiheessa päätin , että Kokkelin ei enää tarvinnut olla armeijassa ja yritin saada sitä filmitähden uralle sillä seurauksella , että päätin että Kokkeli muuttaa pois sen uuden vaimonsa kanssa toisaalle. No , sinne minä ne jätin uuteen elämäänsä , ja nk. "myin talon".

No , sitten tapahtuikin aivan kamalia , nimittäin talon osti aika epämääräisen näköinen äijä. Kyseessä oli "arvostettu" (?) Tohtori Streschesniff ja hänen Slaavilainen apulaisensa Igor. Tohtori määräsi Igorin töihin jakamaan postia , ja hän itse sivisti itseään päivät pitkät kirjoilla kunnes saatiin tarpeeksi rahaa suuren suunnitelman toteuttamiseksi. Talo muutettiin sisustukseltaan ihan kolkoksi , ja Tohtorikin joutui lähtemään töihin jotta saatiin ostettua mm. seisova pöytä ja sellainen "Rodeo" - laite.

Selvästikin Dr. Strechesniff oli sosiopaatti. Hän nimittäin käskytti Igorin tutustumaan kaikkiin mahdollisiin ihmisiin seudulla , ja kun pitävät tunnesiteet oli saavutettu , kaikki piti kutsua suuriin juhliin. No , tohtorilla oli ikävä kyllä aika julmiakin taka-ajatuksia , ja oli selvää että tämä mies jos kuka oli Frankensteinin hirviön luoneen tohtorin paha velipuoli , jollei jopa täysverinen setä.

Igor soitti ainakin kaksi pariskuntaa paikalle "juhliin". Eli yhteensä neljä ihmistä saapui paikalle Igorin ja tohtorin kätellessä heitä maireat hymyt kasvoillaan. Vieraat "ohjattiin" takapihalle , ja kun jok-ikinen oli saatu sinne niin ZÄP-- ! oviaukko takapihalle sattumalta poistui talon infrastruktuurista.

Nämä ihmiset taisivat olla sitten aika "teinikanoja" , sillä ne eivät ollenkaan ihmetelleet oven katoamista , vaan ratsastelivat Rodeomasiinalla huutaen villisti ja syöden kuin viimeistä päivää Sodomassa ja Gomorrassa ikään. Muutama niistä taisi jopa pistää tanssiksi , kun löysi ilmeisesti Igorin tuoman radion. Kunnioitettu tohtori ja Igor hykertelivät keittiönikkunasta katsoen vähäpätöisten lampaiden juhlintaa , tietysti odottaen sitä hetkeä kun tajuttaisiin että takapihalta ei ilmeisesti pääsisikään pois (edelleen , nämä vieraat kuuluivat siihen ihmisryhmään joka ei ilmeisesti myöskään osannut hypätä aidan yli).

Kaikki neljä ihmistä kokivat saman kohtalon kuin talon seinän ja aidan väliin jäänyt "partasuu" jokin aika sitten. Tohtori oli mielissään , ja myi kaiken "party" - roskan pois tehden takapihasta VALTAISAN HAUTAUSMAAN PALMUPUILLA !! HUAH-HUAH-HUAH-HAA...

PIMEYS VALLITSEE !!! KÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄ..

Tämän jälkeen jätin Dr. Streichesniffin ja Igorin omiin oloihinsa kastelemaan "puutarhansa" kivipaaseja ja päätin heittää peliin eräälle toiselle alueelle pienen tipan realismia. Nimittäin , paikalle saapui samalla nimimerkillä varustettu herra kuin minä. Naapureina oli neljähenkinen perhe jonka isä oli poliisi.

Tämä "pelin" Dalleer oli semmoinen häiskä , että se rakensi aluksi talostaan todella ison. Sitten se huomasi , että se ei voinut ostaa tarpeeksi huonekaluja jos se niin tekisi , ja joutui huomattavasti pienentämään kämppäänsä. Dalleer kokeili aluksi hieman postinkantajan hommia , ja niistä hankituilla rahoilla se osti itselleen mm. uuden tietokoneen ja heti perään toisenkin.

Sen kämppä näytti aivan hirveältä , eikä se koskaan viitsinyt siivota siellä kunnes omituisesti kämpän siivottomuus alkoi vaikuttaa sen mielenaloihin ja se päätti tilata "taloudenhoitajan" (sellaisen mustahiuksisen naisen PSG-1 kädes.... eikun mustahiuksisen naisen sellainen "maid outfit" - päällään). Ilmeisesti taloudenhoitajaa oli varoitettu tästä kämpän omistajasta , sillä jostain syystä se tuli aina vain silloin siivoamaan , viemään roskia ulos , putsaamaan vessan , yms. kun isäntä oli töissä. Tuon pelin "allekirjoittanut" ei tainnut koskaan itseasiassa nähdä sitä taloudenhoitajaa , vaan aina se lähti livohkaan ennenkuin pääsin paikalle (häh hää).

Päivät menivät aika paljolti tietokoneen kanssa leikkiessä , epämääräisen musiikin tahdissa huojuessa , nukkuessa , ja aina välillä postia kantaessa. Kerran jopa joku soitti , ja ilmoitti minun saaneen 200 rahayksikön verran rahaa jostain arpajaisista. "Ämgee" muutti naapuriin.

Sitten tuli tämä kausi , kun pelin allekirjoittanut alkoi pitämään huolta asuntonsa ulkoisesta olemuksesta tekemällä sinne puutarhan. Tein puskia ja pensaita , omenapuita ja muita miellyttäviä juttuja sinne , ja viimeisillä rahoillani ostin tulevan tuhoajani , nimittäin nuotion. Ilmeisesti nuotion "hankinta" oli silloin muka hyvä idea , ja semmoinen taisi muka kruunata sen upean puutarhan.

Eräänä iltana allekirjoittanut sitten vaihtoi työpaikkaa ja rupesi "poliittisesti aktiiviseksi" ja päätti juhlia sitä laittamalla nuotion päälle ja menemällä sen ääreen istumaan. Ilmeisesti nuotiossa "ei tullut käyttöohjeita" mukana , ja sen luoma kuumuus pääsi jotenkin liekkien muodossa riistäytymään käsistä polttaen pensaita aika tiuhaan tahtiin. Sen jälkeen se tuhosi myös omenapuut , ja jäljellä oli enää vain savuavia kasoja mustaa tuhkaa.

Onneksi ryntäsin puhelimen ääreen ja soitin palokunnalle kun tuli poltti jo keittiötäni. Menin vessaan piiloon , ja odotin palokunnan saapumista paikalle sammuttamaan palon. Paikalle ne tulivatkin , ja minulta tuhoutui "vain" koko keittiö ja piha näytti joltain perkeleen tuhkakupin pohjalta kun siihen oli painettu noin 67 tupakkaa.

Kamala kohtalo , ja arvatkaapa kuinka kauan kesti siivota se ?!