Papukaija-show.

Nyt kun olen selvinnyt taas tänne sivistyksen pariin , niin on minulla oikeastaan ilmoitettavanani ihan fyysinenkin vaiva.

Nimittäin , ööhh... minulla on nyt flunssa. Kaikki tämän joulun paska kulminoitui sitten flunssaksi joka on aloittanut iskemällä minulle aivan saatananmoisen kurkkukivun. Nyt pitäisi tämän kanssa selvitä kunnes koulu alkaa.

Eniwei , muutama päivä on mennyt aika oudoissa tunnelmissa myös television katsomiseni kanssa. Eilen tuli Jimi Hendrixin (oh yeah !) elämästä kertova dokumentti. Se myös soitti siinä niitä kovia biisejään , ja sitten siinä näytettiin miten se oli päässyt niinkin kovaksi kitaristiksi kuin se nyt vaan sattui olemaan.

Juu , nautin tuosta 60 - luvun psykedeeliasta suurestikin. Maanantaina muuten tuli se Montereyn pop - festivaalien juttu ja siinäkin oli Jimi Hendrix. Siinä se soitti kitaraansa , sytytti sen palamaan , ja (ilmeisesti ?) yritti köyriä jotakin bassovahvistimia. Todellinen musiikin suurmies , ainakin minun mielestäni.

Tein muuten kyseisestä herrasta esitelmän musiikin kurssilleni a while back. Siitä tuli hyvä , kun sain siitä ihan hyvän numeronkin. Ilmeisesti kyseinen opettaja oli myös nk. "fani" aiheelle , sillä lopussa oli jonkin verran ylistystekstiä siitä kuinka näinkin vanhoja artisteja ei oltu unohdettu. Minun täytyy myöntää , että toinen vaihtoehto olisi sitten ollut Jim Morrisonin The doors - yhtye. No , valitsin tuolloin Hendrixin koska tajusin hyvin äkkiä , että olisi kovinkin pelottavaa ottaa aiheeksi the doors ihan pelkästään senkin takia , että siitä olisi tullut hyvinkin psykedeelinen "esittely" minun käsissäni.