Vietnam was a state of mind.

Tänään kerron tarinan hiukan dramatisoidusti eräästä "Vietnam" - pelistä joka tapahtui tuossa syksyn alussa...

"The people and situations are real".

Päivä alkoi sateisesti. Saavuin Vantaalle joskus yhdeksän aikoihin aamulla ja tie "ilmoittautumispaikalle" oli vähintään todella hiljainen. LIIAN hiljainen.

No , sanoin kuitenkin "kyydittäjille" palaavani joskus kymmenen aikoihin tälle samalle paikalle , ja että odottaisivat tässä. Tuolloin alkoi sataa hiukan , ja lähdin kävelemään pitkin metsäistä tietä vihreä BDU:ni , M1 - kypärä , tetsarit , sekä "reppu" selässä ja tietysti ase mukana. Heitin kiväärin olan yli ja katselin hiljaista tietä kun toisesta päästä ilmestyi kaksi miekkosta. Toisella oli sään takia oliivinvihreä sadeviitta päällään , ja toisella oli samantyyppinen BDU päällä kuin minulla kuorutettuna "hikinauha" - tyypisellä huivilla päässä.

Tyypit nyökkäsivät minulle , ja minä niille. Epäilisin että herrat olivat joskus olleet jossakin samassa pelissä minun kanssani taikka jotain...who knows. No , päästiin ilmoittautumispaikalle ja siinä sitten seisoskelin ja istuin hetken , katsellen joukkoa niin "Jenkkejä" kuin "Kongejakin" aamutoimissaan. Alkoi sataa.

Peitin kiväärin vihreällä huivilla ettei se kastuisi niin pahasti. Ja se toimi. Puhuin hiukan aikaa pelin toisen järjestäjän kanssa ja sanoi ilmoittautumisen alkavan "jossain vaiheessa kohta". Tunnelma oli jokseenkin aika Vietnamia kun istuin "pusikossa" ja alkoi sataa hiljalleen kyseisen telttakylän ylle. "Vietnam was a state of mind" , todellakin.

Sade yltyi , ja kiroillen otin sadeviitan esille. Puin sen ylleni ja puheltiin eräitten toisten "Jenkkien" kanssa Fairsoft - kaupan mahdollisesta tulemisesta paikalle myyntitarkoituksissa. "Pitikö niitten tulla tänne ?" eräs herra yhteen ääneen totesi minun kanssani. Seisoin sateessa kivääri olalla ja kypärän päällyskangas ja sen suojapantaan kiinnitetty lusikka (field spoon) sekä Lucky strike (it's toasted !) - tupakka-aski alkaen kastua myös todenteolla.

"Ilmoittautuminen alkaa! " joku huusi ja järjestäydyimme jonoon "ilmoittautumispöydän" eteen. Kaikki kävi hyvinkin nopeasti ja sadekin alkoi lakata. Minun ilmoittautumiseni oli kunnossa , ja pääsin taittelemaan sadeviitan takaisin reppuuni. Tuossa vaiheessa porukkaa alkoi kerääntymään enemmänkin , ja muutama "viime pelistä tuttu" henkilökin "tunnistui" porukasta..

Sitten alkoi peliin valmistautuminen. Niin kongit kuin jenkitkin alkoivat lipastamaan , pukemaan varustusta päälle , maalaamaan kasvojaan , sitomaan kengännauhojaan , kiroilemaan , ja tietty pelkäämään. Itse maalasin kasvot vihreillä ja mustilla juovilla ihan niskaan asti sillä olen nähnyt liiankin paljon pelkkää "leikkimistä" niiden maalaamisessa. Silmien alle muutaman viivan vetäminen ei todellakaan naamioi sinua ollenkaan. Olen oppinut että vinot viivat kasvoilla (väreinä mustaa ja vihreää) auttavat aika hyvin unohtamatta niskaa. No , tyhmyyksissäni päätin myös kääriä takkini hihat ylös "Vietnam-tyyliin" ja maalasin sitten käsivarteni. En ottanut huomioon tuhansien "moskiittojen" parvia viidakoissa huolimatta siitä että kasvomaalipurkin kyljessä luki "acts as an insect repellant". Ja paskat...

Tarkistin tetsarieni taskut ja kiristin hiukan tetsarien "takalaukun" (eng. "butt pack")hihnoja ja sen jälkeen solmin ne niin etteivät pitäisi ääntä osuessaan mahdollisesti toisiinsa. Sen jälkeen sidoin päähäni taskustani ottaman vihreän huivin kypärän alle. Se on aivan helvetin kätevä rätti , sillä hiki ei todellakaan valu pitkin otsaa puhumattakaan siitä jos sataa ja sinulla on tämä kypärän alla...it helps , trust me.

Eräs nuorempi "Kongi" käveli ohitseni ja meni kaverinsa luokse. Tämä riisihattu auttoi kaveriaan maalaamaan naamansa. Se oli aikamoista hutilointia , mutta kaipa se ruskeakin väri jotakin auttaisi. Cute , huh ?

Sen jälkeen otin esiin veitseni ja istuuduin maahan. Ajankulukseni teroitin sitä , enkä laittanut vielä kypärää enkä suojalaseja päälle. Vieressä oleva riisihattu sitten totesi nähdessään , että " kumpikohan puoli täs oikeestaan voittaakaan.."

Minun hymyni oli varmasti aika rivo sen kasvomaalin alta, I'm sure. No , sitten kerrattiin vielä säännöt suuressa joukossa pelinjohtajien johdolla (jotka muuten saapuivat paikalle avolava-autossaan , ja huutelivat sieltä käskyjään!) . Muistan kun paikalle saapui yhdessä vaiheessa punainen auto jonka ikkunoista tuli todella epämääräisiä savuvanoja ja autostereoista tulvi hiljalleen The doorsin "The end". Tuossa autossa saapui sitten meidän ryhmänjohtajamme sekä yksi toinen "ryhmäläinen" puhumattakaan muutamista muista.

Sitten meidät erottiin kahdeksi selvästi erilaiseksi joukoksi. Eli Kongit katosivat toisen ryhmänjohtajan johdolla "viidakoihin" ja me taas lähdimme marssimaan kohti omaa tukikohtaamme.


First patrol

Saavuttiin Amerikkalaisten joukkojen tukikohtaan jota myös nimellä "Firebase" oikeaoppisesti kutsuttiin. "Firebase" koostui muutamasta juoksuhaudasta jonka takana oli suurempi verkoilla katettu "komentobunkkeri" hieman maan alle kaivettuna. Komentobunkkerin "katolla" liehui legendaarinen etelävaltioiden "rebel flag" sekä sen vieressä MACV - SOG:n "SPECIAL FORCES - mess with the best , die like the rest" lippu irvistävällä pääkallolla. Oli siellä myös se perinteinen "stars and stripes".

Meidät määrättiin sitten nopeasti ryhmiin ja minä pääsin erään toisen "tutun" kanssa samaiseen ryhmään kuuden muun kanssa. Puhuimme hetken aseistamme ja kyseinen herra ihasteli minun "asepäivitystäni" sitten viime pelin...annoin äijän ampua muutaman sarjankin.

Ryhmänjohtajamme oli noin 22 - 24 v. äijä joka poltteli tupakkaa ja ja piti BDU:nsa kanssa Amerikan lippu - huivia kypäränsä alla. Äijällä oli myös 101. airborne - divisioonan olkamerkki...hardcore , huh ?

Muu ryhmästämme oli selvästi valmistautunut "kotikonstein" minua , ryhmänjohtajaa , sekä ryhmänjohtajan "kaveria" lukuunottamatta. No , meillä kaikilla oli kuitenkin kypärät ja tetsarit vihreiden BDU:den päällä. So we could fight.


Jatkoa seuraa !