Normaalin päivän kolmas (myös viimeinen) osa.

Tämä muuten olikin sitten se normaaleista normaalein päivä. Näin sivukommenttina , totean että tämän jälkeen en aio taas vähään aikaan mainita koulua näin suurissa määrin kuin viime päivinä , sillä en vaan jaksa....ääähh...armahdus.

No , kouluun mentiin taas kahdeksaksi ja aloitettiin musiikilla. Siellä me teimme iljettävän ryhmätyön jossa jokaisen (meitä oli viisi) piti keksiä joku hauska ele/ääni/etc. omatekemäämme "biisiin". Ajatukseltaan se oli paska , ja niin oli toteutukseltaankin. Ja kaikkien edessähän se piti esittää myös.

Sitten seurasi filosofiaa. Kuten muistanette , tänään oli "meidän" (minun included) väittelyvuoro. Saimme noin 15 minuuttia aikaa koota riittävän strategian aihetta "absoluuttista totuutta ei ole" vastaan (!). Minun mielestäni saimme sen vaikeimman , mutta vastapuolikin oli näemmä yhtä epämääräisesti siihen valmistautunut...

Voitimme. Meillä oli kuulemma hyvin perustellut mielipiteet tätä toista ryhmää vastaan , sillä useastikin toisella ryhmällä ei ollut mitään sanottavaa vastaan (plääh). Ainakaan mitään vakuuttavaa.

No , noihin aikoihin sain sitten viestiä niin parental unitilta kuin omalta neitoseltanikin. Parental unit ilmoitti soittavansa viiden minuutin päästä tärkeän asian kanssa. This has never happened before.

Luikaisin välitunnille hiukan aikaisemmin sen takia , ja kello alkoi olla siinä jotakin yhdentoista paikkeilla. Parental unit soitti siis , ja ilmoitti että "jotakin on nyt vialla naapurin alueella". Minut siis käskettiin katsomaan ongelman syytä..

Pääsin bussiin melkein heti , ja kun ilmestyin paikalle niin molemminpuolin Porvoontietä oli kasa paloautoja , yksi ambulanssi , ja semmoinen pienempi paloautokin. Naapurin talon ikkunoiden "alta" lähti pienoinen savumäärä ja tajusin heti mikä oli kyseessä. Nimittäin perkele , siellähän paloi.

Menin sitten katsomaan hiukan lähempää ja...niin...kyseinen talo paloi ainakin sisältäpäin. Odotin "postilaatikolla" ja katselin kun palomiehet menivät lähemmäs ja jossain vaiheessa menivät jopa ihan sisään sinne taloon asti. Tuossa vaiheessa viiksekäs "palopäällikkö" (kai se oli sen arvo) tuli minun luokseni ja kysyi varsin koomisesti että , "eihän tämä vaan ole sinun talosi ?"

Heh heh. No it wasn't , thank god. Eli , osoitin muutaman sadan metrin päässä olevaa taloa ja sanoin että "Ei ihan , onneksi....se on tuolla". Palopäällikkö sitten kyseli minulta että missä tämän kyseisen talon asukkaat olivat. Kerroin molempien olevan töissä , ja että olen nähnyt ainakin kahden vaahtosammuttimen (<---HYVÄ vitsi tähän kohtaan , joohan , khihihihii ??!!) kokoisen "ipanan" myös asuvan siinä talossa.

Palopäällikko oli hetken hieman mykistynyt ja huusi sitten alaisilleen aika kovaan ääneen että "MEILLÄ ON , POJAT, TUOLLA TALOSSA MAHDOLLISESTI KAKAROITA SISÄLLÄ !!"

Okei , en tiennyt olivatko ne siellä sisällä. Mutta listasin siinä kiireessä kaikki sen talon porukat kenet muistin. Tuossa vaiheessa sitten toisen talon naapuri ilmestyi paikalle ja ilmoitti olleensa se henkilö joka soittikin "palokunnan" paikalle. Tuolloin muistan yhden ambulanssin ilmestyneen paikalle.

Toisen talon naapuri , eli tällainen 'vanhempi setähenkilö" sitten sanoi soittavansa talon omistajan paikalle. Odottelin siinä sitten jonkin aikaa , ja menin katselemaan pelastuslaitoksen touhuja lähempää. Eivät ne päästäneet kovinkaan pitkälle , ja näytti siltä että se palo oli jo vähintäänkin sammutettu.

Naapurin äijä ilmestui paikalle aika pikaisesti. Se huusi suoraa kurkkua että , "mis vaimo ja lapset on !?!!". Tämä normaalisti rauhallinen ja silmälaseja käyttävä mies oli hiukan kauhuissaan , ja ymmärsin sen hyvin. Well , that's what situations like these do to a man...

Siinä meni sitten aikaa jälleen , ja "vaimo" sekä lapsetkin ilmestyivät paikalle. Ne olivat olleet jossakin lähistöllä sukulaisillaan/kavereillaan/ yms. Minut passitettiin seisomaan niiden lasten kanssa siihen hetkeksi talon eteen kun ne palomiehet vielä tekivät siellä jotakin. Se toinen niistä oli tyttö , ja omasi vaaleanpunaiset haalarit , ja toinen oli poika. Kummallista kyllä , ne eivät sanoneet yhtikäs mitään. Vaan tuijottivat siinä ympäriinsä.

Olimme varmasti aika omalaatuinen näky.

No , kello alkoi olemaan lähemmäs kahta tai kolmea kun pääsin sieltä lähtemään. Naapurin äijä kiitti minuakin "ripeästä toiminnasta" vaikka minä en ollut tehnyt mitään (yeah ,what did I do ?) koko aikana. Vai...hmm...olinko ?

No , pääsin kotiin ja soitin parental unitille asiasta. Ne käskivät minun ottaa pyykit pois koneesta ja ripustaa ne kanssa , ja toisekseen , sanoivat naapurin palon syyksi varmasti "savupiipun" (?). No , en jäänyt spekuloimaan asiaa sen enempää , vaikka kommenttia parental unitilta tulikin hiukan.

Sen jälkeen muistin , että "ai joo , neidiltäkin tuli viestiä". Ja suuressa katumuksessa soitin ihanalle neitoselle joka oli muuten ollut tänään BDU päällä koulussa...ja kommenttia oli riittänyt..