Friday, October 29, 2004

Vietnam was a state of mind (part 3)

"We drop alot of bombs and walk through the landscape like ghosts"


Ruokailun ja ryhmän nuoremmille pitämäni pienen Vietnam - aiheisen oppitunnin jälkeen Alpha käskettiin komentobunkkerille jossa esikunta poltteli tupakkaa radioiden ja karttojen äärellä , paistoi makkaraa , ja kuunteli musiikkia. Osaston johtajamme ilmestyi eteemme suurella olemuksellaan ja ilmoitti että tarvittiin ryhmä partioimaan läheiseen metsään.

"Menette vaikka Saigoniin asti," todettiin..

Lähdimme metsään hyvinkin hiljaisin mielin. RJ käski meidät jonoon viiden metrin väleillä. Minut käskettiin ihan perälle. Radiota kantava äijä oli edessäni ja FAMAS - äijä taisi olla RJ:n takana. Minulla oli siis suora näköyhteys "radiomiehen" (RJ:n kaveri) viidakkoveitseen vyötettynä tetsarien takaosaan kiinni..

No , me kävelemme pitkin metsä...anteeksi , viidakkoa jonkin aikaa. Kommunikoimme ainoastaan käsimerkkien avulla ja aurinko alkaa jopa paistamaan kunnolla. Tuolloin muistan miettineeni että sää oli mitä realistisin tälle keikalle..puhumattakaan sadoista itikanpuremista mitkä nyt koristavat käsivarsiani..

Sattumalta kuuluu yksi laukaus jostakin läheltä ja heittäydymme maahan. Ryömimme hiukan eteenpäin ja joku ampuu edestäpäin meitä. Radiomies suolaa kongin siihen. RJ käskee minut varmistamaan ettei siltä suunnalta tule enää ketään. Laskeudun polviasentoon ja tähtään kiväärillä kohti kongin olinpaikkaa. Hetken aikaa katselemme ympärillemme ja jatkamme matkaa suurelle ja kaatuneelle puulle. Sen vieressä makaa kaksi kuollutta kongia. Ilmeisesti joku toinenkin partio on kulkenut alueelta läpi..."walk through the landscape like ghosts"....

Katselemme hyvin eläytyviä "kuolleita" ja totean urheasti katsellen heitä ylhäältäpäin että "better you than me , zipperheads". Sitten tapahtuukin kummia , nimittäin kaatuneen puun takaa löytyykin kongi piileskelemästä (!). Kongi nostaa kätensä ylös ja päätämme ottaa äijän vangiksi ja radiolla ilmoitetaan samanaikaisesti että "Alphasta lähtee kaksi tuomaan vankia".

Tämä on aika normaalia. Sillä me (jenkit) olemme usein saaneet ainakin noin kuusi , ehkä seitsemän vankia per "tour of duty". Usein vangit kuulustellaan ja sitten teloitetaan nopeasti pois tieltä tilaa viemästä...standardia kamaa.

Noh , juuri kun olemme lähdössä pois niin partio Kongeja ilmestyy paikalle. Ilmeisesti meidän vankimme onkin joku jäljelle jäänyt Kongien RJ ! Heh , lähdemme nopeasti juoksemaan samaa reittiä mitä tulimmekin , tosin oma RJ:mme ei ehdi ajoissa pois..ja haavoittuu juuri kun olemme pääsemässä takaisin tielle.

Minä ja "kaasulla" varustettu ryhmäläiseni juoksemme tien toisella puolella olevaan puskaan jossa muuten Charlie - ryhmä sattuu myös kokonaisuudessaan piileskelevän (heh). "Ai , tekin tulitte ?" Charlien RJ kysyy..

Radiomiehemme kantaa RJ:n pois tieltä Kongien tulittaessa sivulta. Ja kun totta puhutaan , niin itsellänikin kävi mielessä kyseinen ajatus , tosin radiomies ehti ensin. FAMAS - äijä sekä medic ovat saattamassa vankia tukikohtaan ja minä toisen äijän kanssa tiheässä pusikossa piilossa Kongeja. Hetken kuulemme helvetinmoista tulitusta metsästä , ja vain kuuntelemme hiljaa. Charlien RJ sytyttää tupakan ja minä "kaasu" - äijän kanssa tähystämme tien toiselle puolelle.

Olemme nyt täysin erossa omasta ryhmästämme. No , meillä ei ole aikaa miettiä asiaa vaan ammumme Charlien "poikien" kanssa muutamia sarjoja metsään....jossa muuten näkyy aina välillä liikkuvia hahmoja...

"Tossa metsässä ei pitäis olla yhtään omaa ryhmää enää , niin ne sano radiossa..." Charlien radisti ilmoittaa pikaisesti. Juuri tuossa kohtaa saan itse "maalin" jyvälle...näen keltaharmaan riisihatun pilkottavan metsän suojista melkein suoraan edessäni. No , ajattelen kongin katselevan muualle juuri silloin...ja pistän tulivalitsimen sarjalle. Painan liipaisinta ja ryöppy kuulia osuu....SUORAAN puuhun. Huh huh , ei siellä mitään kongia ollutkaan...mutta "the shadows can play tricks with your mind".

Lähdemme vihdoinkin puskasta pois. Charlien RJ kysyy meidän tilannettamme , ja kieltäydymme "liittäytymästä" Charlie - ryhmään toistaiseksi. "Thanks for the help" ja lähdemme kohti tukikohtaa Charlien jatkaessa partiotaan.

Päästyämme tukikohdan eteen RJ , FAMAS - äijä , Radisti , sekä medic tulevat meitä kohti "respaus" - paikalta. Meille kerrotaan että kongi on iskenyt tukikohdan takana olevaan metsään. Lähdemme paikalle hyvinkin ripeästi sillä kuuleman mukaan paikkaa pitää pystyssä enää kaksi sniperia..

Saavumme "takametsään" ja siellä on täysi taistelu päällä. Alamme edetä "syöksyen" pareissa kohti pientä pesäkettä jossa Kongeja näyttäisi olevan enää kaksi. Kun tulee radistin vuoro suojata minun "syöksymiseni" niin sarjan jälkeen M16A1 sanoo itsensä irti pienellä "KKKRRIIITSS !" äänellä.

Kiroilu alkaa radistin puolelta , nimittäin taas jälleen yksi kivääri on pois pelistä. Minä ammun vielä muutaman sarjan ja yritän päästä lähemmäs ainoaa jäljellä olevaa kongia. En kuitenkaan pääse , vaan joudumme vetäytymään toisten ryhmien ilmestyessä paikalle auttamaan.

Juoksemme takaisin tukikohtaan päin kun näemme että sen edessä onkin kongeja (!). Hajaannumme hetkessä ja itse hyppään viereiseen ojaan joka on täynnä jokseenkin ikävää mutaa. Puolet minusta on siis aivan mudassa ja sohin ojan pohjalta muutaman sarjan kongeja kohti. Ryhmämme saa napattua kongit juuri kun "OJ" tukikohdan edessä eliminoi joukon kongeja M79 - kranaatinheittimellään (siinä oli muuten cool efekti !) ja kongien valtaamisyritys jää kutakuinkin siihen.

Meille kerrotaan , että komentajat ovat päättäneet tehdä pienen "kostoiskun" siviilien kylään vähän matkan päässä. Suunnitelma ei ole ollenkaan huono , sillä me emme ole unohtaneet sitä mitä ne tekivät meille "ensimmäisen partion" aikana..

Lähdemme jälleen jonoissa tien vierustaa kohti kylää. Kaksi ryhmää käsketään menemään "suoraan" käyttämällä kylään johtavaa tietä. Ongelma vaan oli , että toinen niistä ryhmistä oli Alpha. RJ:llä ei ollut aikomustakaan mennä suoraan , vaan erkanimme Bravosta noin puolivälissä kylää ja menimme pienen mutkan kautta suoraan kylään sen vasemmasta sivustasta. RJ ilmoitti että "me emme tottele komentajia tässä asiassa , ainoastaan siviilien tappoluvut ratkaisevat !". I like the way this man thinks..

Heh , ilmestyimme yhden "teltan" viereen ja "siviili" (<--they're all V.C. anyway !) nosti kätensä ylös nopeasti ja RJ huusi meille käskyn "tarkistakaa asumukset ja tutkikaa ettei niillä ole aseita !!" Asia tapahtui nopeasti. Huomasin RJ:n teloittaneen jo yhden niistä riisihatuista kun avasin teltan "läpän"... Sieltä sitten ilmestyi kaksi riisihattuista tyyppiä kukat kädessään. Alkoivat sitten niitä tarjoamaan minulle mongertaen jotakin epämääräistä. Huusi niille rivouksia ja käski tunkea kukat Ho Chi Minhin...hmm....jonnekin (siviilit näyttelivät hyvin...kiitos elämyksestä!) . Joukot jyräsivät koko kylän lävitse ja itse haavoituin kerran kun yhden teltan takaa iski aseistautunut kongi. Onneksi Mediciltä ei löytynyt muita kuin valkoista päivän väriksi.. APC:kin tuotiin paikalle. Sieltä ilmestyi komentaja itse meidän OJ:mme kanssa. Meidät käskettiin tuomaan jäljelle jääneet siviilit vielä "kuulusteltaviksi" komentajien eteen. Heh , RJ:mme toi vielä kaksi. Siinä sitten RJ huusi vangeille: "Ette te mitään saatanan siviilejä ole ! Vittu , tunnustakaa !" ja otti Coltinsa esille. Itse seisoin RJ:n vieressä kun "siviilit" mongersivat jotakin takaisin. RJ latasi käsiaseensa ja osoitti sillä toista vankia. Vankien kädet nousivat vain enemmän ylös.. "Tää yks on aivan perkeleen varmasti kongi , koska sillä on maiharitkin..." RJ järkeili kun komentaja ilmestyi OJ:n kanssa viereen. OJ oli todennut tehtävän alussa että "r**skatkaa kaikki naiset , sytyttäkää kylä tuleen , ja syöttäkää vangeille niiden m**at !!". Ongelmia oli syntynyt OJ:lle lausuntonsa jälkeen , kun saatiin tietää että paikalla ei ollut yhtään naispelaajaa. Heh, sairasta huumoria sillä tyypillä kyllä kieltämättä oli.. Noh, RJ teloitti toisen vangeista. Sen jälkeen OJ katseli tätä "onhan sillä maiharitkin jalassa" - siviiliä ja he puhuivat hiljaa komentajan kanssa hetken. "Ok , pistäkää juoksemaan" komentaja ilmoitti ja lähti takaisin APC:lle. OJ ilmoitti katala hymy kasvoillaan että "OK , mä päästänki sut nyt menemään." vangille. "Mitä ootat ?! juokse !" OJ tivasi vangin alkaessa hölkätä karkuun. Heh , sitten me nostimme kiväärimme olalle ja päästelimme äijän perään sarjaa minkä kerkesimme. Yeah , we got him. "Eki Ta Pangin" verilöylystä en aio puhua. Totean vaan olleeni mukana todistamassa näitäkin hirvittäviä tapahtumia...heh heh hee... Kongit tekivät vielä heikon vastaiskun perääntyessämme kylästä. Se torjuttiin ja kongit lähtivät "äkäseen" takaisin metsään. No , päästyämme tukikohtaan meitä odottikin kauhea yllätys (!!). Nimittäin , poissaollessamme tukikohdan liput oli ryöstetty. Kaikki oli viety "SPECIAL FORCES" - lippuakin myöten. Komentobunkkeriin oli ammuttu vartioon jätetty radistikin (nimittäin meidän ryhmästämme). Ne olivat kuulemma tulleet ihan suurella joukolla ja liput oli lähteneet mukaan yhtä nopeasti. Komentajamme oli raivoissaan ja meidät mobilisoitiin iskemään kohteeseen syvällä "viidakossa" jossa ilmeisesti sijaitsi kongien oma tukikohta. Kyseinen vanki jonka olimme saaneet aiemmin oli saatu puhumaan , it seems. Alpha lipasti , latasi , kiristi , ja huokaisi kun ilmoitus tuli iskusta kongien oletettuun tukikohtaan. Kaikki muutkin ryhmät lähtivät mukaan , tietysti. Lähdimme "laskeutumaan" marssin jälkeen takaisin niitä vainioita joista olimme yhden omista ryhmistämme pelastaneetkin jokin aika tätä ennen. Levittäydyimme valtavaan avoriviin ja minut laitettiin ihan eteen tunnustelemaan (näky oli varmasti aika upea). Aurinko alkoi laskemaan ja me etenimme hiljaa kyseisen pellon lävitse metsän laitaan. That was beautiful , my dear readers. Pääsimme metsän laitaan ja minä sekä RJ lähdimme ensimmäisenä syvälle "kongin alueelle". Muut ryhmät seurasivat perästä syvenevään ja tiheään metsään. "Tässä on jo tunnelmaa," RJ:kin totesi. Etenimme pienen puron lävitse ja kohtasimme muutaman kongin sniperin , tosin sivuilla olleet ryhmät hoitelivat ne nopeasti pois tieltä. RJ hoiteli vielä yhden piiloutuneen kongin Coltillaan lähestyessämme pientä ojaa. Kongi totesi että "voi perkele , mä oon ollu täs vartiossa koko pelin ajan , vihdoinki pääsee pois..". Puiden lomasta alkoi erottumaan "the old red , white, and blue". Siellähän ne olivat laittaneet pienen puolustuspesäkkeensä katolle meidän lippumme kiusaksi. Hyökkäsimme sitä vastaan aika voimalla. Haavoituin kerran , ja jatkoimme matkaamme kunnes olimme melkein kongien pesäkkeen edessä. Laskeuduin polviasentoon ja odottelimme vähän aikaa. Kongit ilmeisesti lipastivat ja me emme taas uskaltaneet liikkua niin lähelle... Siinä samassa kongien puolelta alkoi kuulumaan puhetta kovaäänisen kautta (!). Sieltä joku huusi propagandaa ja antautumista suurella äänellä "suur-toverin" puolelle. Ryhmästämme oli tuolloin enää jäljellä minä , Medic, ja FAMAS - äijä. RJ ja radisti olivat kuolleet "tunnustelijan" kanssa.. Nousin pystyyn ja täräytin sarjan kongien pesäkkeeseen huutamalla : "Ho Chi minh sucks dead dicks !!" Ulvoinkin vielä perään... Päätin tuossa vaiheessa tyhjentää loput lippaasta sarjalla. Huusin ja painoin liipaisinta kun...MINUNKIN M4:seni päästi ikävän "KRRIIKKSS" - äänen lopettaen aseen käytön siihen. "Peli seis !" huudettiin sillä sekunnilla. Peli oli päättynyt... Loppusanat:

Huolimatta kaikesta Amerikkalaisten puoli voitti tämänkin pelin. Emme ehtineet saada lippujamme takaisin enää , tosin. Lisäksi yhtäkään Amerikkalaista ei saatu vangiksi , mutta kongeja tuli kyllä ihan mukavasti täyttämään "sellejä" tukikohdan puolella (niinkuin viimeksikin).

Peli päättyi loppuseremoniaan ja pieneen kilpailuun. Sen jälkeen oli ihan valmis suihkuun ja nukkumaan , mutta "RJ" päätti kuitenkin lähteä vielä kaljalle tämän jälkeen. "Maailmanvalloitusuunnitelmat" kuulemma seuraisivat loppuillasta...

Kun olin kävelemässä takaisin "parkkipaikalle" niin paikalle oli osunut kaksi nuorta tyttöä. Ne hihittelivät meille varsin kiintoisaan sävyyn , "khih hih hii...sotahulluja..."

Hyvä kysymys mitä ne siellä tekivät , mutta nyökkäsin niille silti todeten että: "mitäs ne neidit täällä tekeekään ?" senkun hymyilivät omituisesti vastaukseksi...

Jatkoa...seuraa...ehkä...






















No comments: