" Dagen efter" - efekti.

Jaa-a , nythän on niin että olo on jotenkin parantunut. Muutamille erittäin tärkeille henkilöille on jo pahoiteltu eilisen tapahtumia , onneksi.

Huomasin myös että otsaani tuohon vasemman silmän yläpuolella on ilmestynyt tuollainen haava. Epäilisin sen ilmestyneen otsaani jossain vaiheessa eilistä sekoilua , tosin en ihan tarkalleen muista milloin..

Kävin hakemassa siihen laastarin. Ja nyt satun jopa muistamaan että minulla on tuolla pihalla se ovimatto ja tuulikello "lainassa".. Voi jeesus , ihmisen mieli on joskus vähän turhankin heikko tällaisten tilanteiden edessä.

Parental unit ei näytä pahemmin (tavalliseen tapaansa) välittävän touhuistani joten minulla on nyt aika vapaat kädet miettiä hiukan touhujani.

It does feel like "dagen efter" alright..

Vietnam was a state of mind (part 3)

"We drop alot of bombs and walk through the landscape like ghosts"


Ruokailun ja ryhmän nuoremmille pitämäni pienen Vietnam - aiheisen oppitunnin jälkeen Alpha käskettiin komentobunkkerille jossa esikunta poltteli tupakkaa radioiden ja karttojen äärellä , paistoi makkaraa , ja kuunteli musiikkia. Osaston johtajamme ilmestyi eteemme suurella olemuksellaan ja ilmoitti että tarvittiin ryhmä partioimaan läheiseen metsään.

"Menette vaikka Saigoniin asti," todettiin..

Lähdimme metsään hyvinkin hiljaisin mielin. RJ käski meidät jonoon viiden metrin väleillä. Minut käskettiin ihan perälle. Radiota kantava äijä oli edessäni ja FAMAS - äijä taisi olla RJ:n takana. Minulla oli siis suora näköyhteys "radiomiehen" (RJ:n kaveri) viidakkoveitseen vyötettynä tetsarien takaosaan kiinni..

No , me kävelemme pitkin metsä...anteeksi , viidakkoa jonkin aikaa. Kommunikoimme ainoastaan käsimerkkien avulla ja aurinko alkaa jopa paistamaan kunnolla. Tuolloin muistan miettineeni että sää oli mitä realistisin tälle keikalle..puhumattakaan sadoista itikanpuremista mitkä nyt koristavat käsivarsiani..

Sattumalta kuuluu yksi laukaus jostakin läheltä ja heittäydymme maahan. Ryömimme hiukan eteenpäin ja joku ampuu edestäpäin meitä. Radiomies suolaa kongin siihen. RJ käskee minut varmistamaan ettei siltä suunnalta tule enää ketään. Laskeudun polviasentoon ja tähtään kiväärillä kohti kongin olinpaikkaa. Hetken aikaa katselemme ympärillemme ja jatkamme matkaa suurelle ja kaatuneelle puulle. Sen vieressä makaa kaksi kuollutta kongia. Ilmeisesti joku toinenkin partio on kulkenut alueelta läpi..."walk through the landscape like ghosts"....

Katselemme hyvin eläytyviä "kuolleita" ja totean urheasti katsellen heitä ylhäältäpäin että "better you than me , zipperheads". Sitten tapahtuukin kummia , nimittäin kaatuneen puun takaa löytyykin kongi piileskelemästä (!). Kongi nostaa kätensä ylös ja päätämme ottaa äijän vangiksi ja radiolla ilmoitetaan samanaikaisesti että "Alphasta lähtee kaksi tuomaan vankia".

Tämä on aika normaalia. Sillä me (jenkit) olemme usein saaneet ainakin noin kuusi , ehkä seitsemän vankia per "tour of duty". Usein vangit kuulustellaan ja sitten teloitetaan nopeasti pois tieltä tilaa viemästä...standardia kamaa.

Noh , juuri kun olemme lähdössä pois niin partio Kongeja ilmestyy paikalle. Ilmeisesti meidän vankimme onkin joku jäljelle jäänyt Kongien RJ ! Heh , lähdemme nopeasti juoksemaan samaa reittiä mitä tulimmekin , tosin oma RJ:mme ei ehdi ajoissa pois..ja haavoittuu juuri kun olemme pääsemässä takaisin tielle.

Minä ja "kaasulla" varustettu ryhmäläiseni juoksemme tien toisella puolella olevaan puskaan jossa muuten Charlie - ryhmä sattuu myös kokonaisuudessaan piileskelevän (heh). "Ai , tekin tulitte ?" Charlien RJ kysyy..

Radiomiehemme kantaa RJ:n pois tieltä Kongien tulittaessa sivulta. Ja kun totta puhutaan , niin itsellänikin kävi mielessä kyseinen ajatus , tosin radiomies ehti ensin. FAMAS - äijä sekä medic ovat saattamassa vankia tukikohtaan ja minä toisen äijän kanssa tiheässä pusikossa piilossa Kongeja. Hetken kuulemme helvetinmoista tulitusta metsästä , ja vain kuuntelemme hiljaa. Charlien RJ sytyttää tupakan ja minä "kaasu" - äijän kanssa tähystämme tien toiselle puolelle.

Olemme nyt täysin erossa omasta ryhmästämme. No , meillä ei ole aikaa miettiä asiaa vaan ammumme Charlien "poikien" kanssa muutamia sarjoja metsään....jossa muuten näkyy aina välillä liikkuvia hahmoja...

"Tossa metsässä ei pitäis olla yhtään omaa ryhmää enää , niin ne sano radiossa..." Charlien radisti ilmoittaa pikaisesti. Juuri tuossa kohtaa saan itse "maalin" jyvälle...näen keltaharmaan riisihatun pilkottavan metsän suojista melkein suoraan edessäni. No , ajattelen kongin katselevan muualle juuri silloin...ja pistän tulivalitsimen sarjalle. Painan liipaisinta ja ryöppy kuulia osuu....SUORAAN puuhun. Huh huh , ei siellä mitään kongia ollutkaan...mutta "the shadows can play tricks with your mind".

Lähdemme vihdoinkin puskasta pois. Charlien RJ kysyy meidän tilannettamme , ja kieltäydymme "liittäytymästä" Charlie - ryhmään toistaiseksi. "Thanks for the help" ja lähdemme kohti tukikohtaa Charlien jatkaessa partiotaan.

Päästyämme tukikohdan eteen RJ , FAMAS - äijä , Radisti , sekä medic tulevat meitä kohti "respaus" - paikalta. Meille kerrotaan että kongi on iskenyt tukikohdan takana olevaan metsään. Lähdemme paikalle hyvinkin ripeästi sillä kuuleman mukaan paikkaa pitää pystyssä enää kaksi sniperia..

Saavumme "takametsään" ja siellä on täysi taistelu päällä. Alamme edetä "syöksyen" pareissa kohti pientä pesäkettä jossa Kongeja näyttäisi olevan enää kaksi. Kun tulee radistin vuoro suojata minun "syöksymiseni" niin sarjan jälkeen M16A1 sanoo itsensä irti pienellä "KKKRRIIITSS !" äänellä.

Kiroilu alkaa radistin puolelta , nimittäin taas jälleen yksi kivääri on pois pelistä. Minä ammun vielä muutaman sarjan ja yritän päästä lähemmäs ainoaa jäljellä olevaa kongia. En kuitenkaan pääse , vaan joudumme vetäytymään toisten ryhmien ilmestyessä paikalle auttamaan.

Juoksemme takaisin tukikohtaan päin kun näemme että sen edessä onkin kongeja (!). Hajaannumme hetkessä ja itse hyppään viereiseen ojaan joka on täynnä jokseenkin ikävää mutaa. Puolet minusta on siis aivan mudassa ja sohin ojan pohjalta muutaman sarjan kongeja kohti. Ryhmämme saa napattua kongit juuri kun "OJ" tukikohdan edessä eliminoi joukon kongeja M79 - kranaatinheittimellään (siinä oli muuten cool efekti !) ja kongien valtaamisyritys jää kutakuinkin siihen.

Meille kerrotaan , että komentajat ovat päättäneet tehdä pienen "kostoiskun" siviilien kylään vähän matkan päässä. Suunnitelma ei ole ollenkaan huono , sillä me emme ole unohtaneet sitä mitä ne tekivät meille "ensimmäisen partion" aikana..

Lähdemme jälleen jonoissa tien vierustaa kohti kylää. Kaksi ryhmää käsketään menemään "suoraan" käyttämällä kylään johtavaa tietä. Ongelma vaan oli , että toinen niistä ryhmistä oli Alpha. RJ:llä ei ollut aikomustakaan mennä suoraan , vaan erkanimme Bravosta noin puolivälissä kylää ja menimme pienen mutkan kautta suoraan kylään sen vasemmasta sivustasta. RJ ilmoitti että "me emme tottele komentajia tässä asiassa , ainoastaan siviilien tappoluvut ratkaisevat !". I like the way this man thinks..

Heh , ilmestyimme yhden "teltan" viereen ja "siviili" (<--they're all V.C. anyway !) nosti kätensä ylös nopeasti ja RJ huusi meille käskyn "tarkistakaa asumukset ja tutkikaa ettei niillä ole aseita !!" Asia tapahtui nopeasti. Huomasin RJ:n teloittaneen jo yhden niistä riisihatuista kun avasin teltan "läpän"... Sieltä sitten ilmestyi kaksi riisihattuista tyyppiä kukat kädessään. Alkoivat sitten niitä tarjoamaan minulle mongertaen jotakin epämääräistä. Huusi niille rivouksia ja käski tunkea kukat Ho Chi Minhin...hmm....jonnekin (siviilit näyttelivät hyvin...kiitos elämyksestä!) . Joukot jyräsivät koko kylän lävitse ja itse haavoituin kerran kun yhden teltan takaa iski aseistautunut kongi. Onneksi Mediciltä ei löytynyt muita kuin valkoista päivän väriksi.. APC:kin tuotiin paikalle. Sieltä ilmestyi komentaja itse meidän OJ:mme kanssa. Meidät käskettiin tuomaan jäljelle jääneet siviilit vielä "kuulusteltaviksi" komentajien eteen. Heh , RJ:mme toi vielä kaksi. Siinä sitten RJ huusi vangeille: "Ette te mitään saatanan siviilejä ole ! Vittu , tunnustakaa !" ja otti Coltinsa esille. Itse seisoin RJ:n vieressä kun "siviilit" mongersivat jotakin takaisin. RJ latasi käsiaseensa ja osoitti sillä toista vankia. Vankien kädet nousivat vain enemmän ylös.. "Tää yks on aivan perkeleen varmasti kongi , koska sillä on maiharitkin..." RJ järkeili kun komentaja ilmestyi OJ:n kanssa viereen. OJ oli todennut tehtävän alussa että "r**skatkaa kaikki naiset , sytyttäkää kylä tuleen , ja syöttäkää vangeille niiden m**at !!". Ongelmia oli syntynyt OJ:lle lausuntonsa jälkeen , kun saatiin tietää että paikalla ei ollut yhtään naispelaajaa. Heh, sairasta huumoria sillä tyypillä kyllä kieltämättä oli.. Noh, RJ teloitti toisen vangeista. Sen jälkeen OJ katseli tätä "onhan sillä maiharitkin jalassa" - siviiliä ja he puhuivat hiljaa komentajan kanssa hetken. "Ok , pistäkää juoksemaan" komentaja ilmoitti ja lähti takaisin APC:lle. OJ ilmoitti katala hymy kasvoillaan että "OK , mä päästänki sut nyt menemään." vangille. "Mitä ootat ?! juokse !" OJ tivasi vangin alkaessa hölkätä karkuun. Heh , sitten me nostimme kiväärimme olalle ja päästelimme äijän perään sarjaa minkä kerkesimme. Yeah , we got him. "Eki Ta Pangin" verilöylystä en aio puhua. Totean vaan olleeni mukana todistamassa näitäkin hirvittäviä tapahtumia...heh heh hee... Kongit tekivät vielä heikon vastaiskun perääntyessämme kylästä. Se torjuttiin ja kongit lähtivät "äkäseen" takaisin metsään. No , päästyämme tukikohtaan meitä odottikin kauhea yllätys (!!). Nimittäin , poissaollessamme tukikohdan liput oli ryöstetty. Kaikki oli viety "SPECIAL FORCES" - lippuakin myöten. Komentobunkkeriin oli ammuttu vartioon jätetty radistikin (nimittäin meidän ryhmästämme). Ne olivat kuulemma tulleet ihan suurella joukolla ja liput oli lähteneet mukaan yhtä nopeasti. Komentajamme oli raivoissaan ja meidät mobilisoitiin iskemään kohteeseen syvällä "viidakossa" jossa ilmeisesti sijaitsi kongien oma tukikohta. Kyseinen vanki jonka olimme saaneet aiemmin oli saatu puhumaan , it seems. Alpha lipasti , latasi , kiristi , ja huokaisi kun ilmoitus tuli iskusta kongien oletettuun tukikohtaan. Kaikki muutkin ryhmät lähtivät mukaan , tietysti. Lähdimme "laskeutumaan" marssin jälkeen takaisin niitä vainioita joista olimme yhden omista ryhmistämme pelastaneetkin jokin aika tätä ennen. Levittäydyimme valtavaan avoriviin ja minut laitettiin ihan eteen tunnustelemaan (näky oli varmasti aika upea). Aurinko alkoi laskemaan ja me etenimme hiljaa kyseisen pellon lävitse metsän laitaan. That was beautiful , my dear readers. Pääsimme metsän laitaan ja minä sekä RJ lähdimme ensimmäisenä syvälle "kongin alueelle". Muut ryhmät seurasivat perästä syvenevään ja tiheään metsään. "Tässä on jo tunnelmaa," RJ:kin totesi. Etenimme pienen puron lävitse ja kohtasimme muutaman kongin sniperin , tosin sivuilla olleet ryhmät hoitelivat ne nopeasti pois tieltä. RJ hoiteli vielä yhden piiloutuneen kongin Coltillaan lähestyessämme pientä ojaa. Kongi totesi että "voi perkele , mä oon ollu täs vartiossa koko pelin ajan , vihdoinki pääsee pois..". Puiden lomasta alkoi erottumaan "the old red , white, and blue". Siellähän ne olivat laittaneet pienen puolustuspesäkkeensä katolle meidän lippumme kiusaksi. Hyökkäsimme sitä vastaan aika voimalla. Haavoituin kerran , ja jatkoimme matkaamme kunnes olimme melkein kongien pesäkkeen edessä. Laskeuduin polviasentoon ja odottelimme vähän aikaa. Kongit ilmeisesti lipastivat ja me emme taas uskaltaneet liikkua niin lähelle... Siinä samassa kongien puolelta alkoi kuulumaan puhetta kovaäänisen kautta (!). Sieltä joku huusi propagandaa ja antautumista suurella äänellä "suur-toverin" puolelle. Ryhmästämme oli tuolloin enää jäljellä minä , Medic, ja FAMAS - äijä. RJ ja radisti olivat kuolleet "tunnustelijan" kanssa.. Nousin pystyyn ja täräytin sarjan kongien pesäkkeeseen huutamalla : "Ho Chi minh sucks dead dicks !!" Ulvoinkin vielä perään... Päätin tuossa vaiheessa tyhjentää loput lippaasta sarjalla. Huusin ja painoin liipaisinta kun...MINUNKIN M4:seni päästi ikävän "KRRIIKKSS" - äänen lopettaen aseen käytön siihen. "Peli seis !" huudettiin sillä sekunnilla. Peli oli päättynyt... Loppusanat:

Huolimatta kaikesta Amerikkalaisten puoli voitti tämänkin pelin. Emme ehtineet saada lippujamme takaisin enää , tosin. Lisäksi yhtäkään Amerikkalaista ei saatu vangiksi , mutta kongeja tuli kyllä ihan mukavasti täyttämään "sellejä" tukikohdan puolella (niinkuin viimeksikin).

Peli päättyi loppuseremoniaan ja pieneen kilpailuun. Sen jälkeen oli ihan valmis suihkuun ja nukkumaan , mutta "RJ" päätti kuitenkin lähteä vielä kaljalle tämän jälkeen. "Maailmanvalloitusuunnitelmat" kuulemma seuraisivat loppuillasta...

Kun olin kävelemässä takaisin "parkkipaikalle" niin paikalle oli osunut kaksi nuorta tyttöä. Ne hihittelivät meille varsin kiintoisaan sävyyn , "khih hih hii...sotahulluja..."

Hyvä kysymys mitä ne siellä tekivät , mutta nyökkäsin niille silti todeten että: "mitäs ne neidit täällä tekeekään ?" senkun hymyilivät omituisesti vastaukseksi...

Jatkoa...seuraa...ehkä...

Vietnam was a state of mind (part 2)

RJ:mme (ryhmänjohtaja) kertasi meille nopeasti käsimerkit ja käski muiden kääriä hihansa alas jollei käsivarsia oltu maalattu. Sen jälkeen paikalle ilmestyi "osaston johtaja" joka oli hieman parrakas myöskin. Äijän käsivarsia koristi kaikenlaiset riimu -tatuoinnit ja jotakin fantasia-aiheita siinä taisi olla myöskin.

Äijä kertoi meille pikaisesti että olisi ensimmäisen partiointireissun aika. Meidän ryhmämme olisi tästä eteenpäin myös nimeltään "Alpha" ja sisarryhmänä toimisi sitten Bravo. Lähdimme pikaisesti marssimaan telttakylän lähistölle kahden muun ryhmän edessä. Käsimerkkejä kerrattiin ja RJ:mme sijoitti yhden herroista eteen tunnustelijaksi.

RJ:n isokokoisemmalle kaverille annettiin sitten radio jota tyyppi kantoi selässään. Cool.

Ryhmämme tulivoima oli alussa varsin keskivertoa sillä aseemme koostuivat kahdesta M4 - kivääristä (minä ja RJ) , yhdestä M16A1:sestä , yhdestä kaasupistoolista , sekä kourallisesta Coltin ja Beretan käsiaseita yhden jousitoimisen kiväärin mukana.

Edellisestä pelistä tuntemani tyyppi pääsi muuten "mediciksi" ja kantoi sidelaukkua sekä medic - olkanauhaa.

Saavuimme kylän vierelle ja paikalla oli jo yksi ryhmä kuulustelemassa epämääräistä joukkoa siviilejä. Ilmeisesti sen täytyi olla Celsius - ryhmä. No , me kertasimme edelleen sivummalla käsimerkkejä kun ilmoitettiin että hiukan taaempana ollut "jeeppi" oli sanonut itsensä irti keskellä tietä. Celsius ja Bravo lähtivät työntämään autoa eteenpäin.

Itse kiinnitin huomiota siviilijoukkoon. Kun Celsius ja Bravo erkanivat muihin tehtäviin niin siviilejä liukeni muutaman ukon pareissa riisihatut heiluen läheiseen metsään. Yhdessä vaiheessa koko joukkio oli tiessään , ja en minäkään kiinnittänyt huomiota siihen.

Bravo ja Celsius (taisi olla vielä kolmaskin ryhmä mukana) ilmestyivät jeepin kanssa kylän viereen myöskin. "Jeeppi" pääsi lähtemään omia menojaan takaisin (ilmeisesti ?) tukikohtaan. No , meidän oli aloitettava partiointi.

Celsius ja Alpha muodostivat kaksi jonoa tien molemmille puolille pitäen toisistaan viiden metrin välejä. Itse olin oikealla puolella jonka vieressä oli taasen suurehko pusikko ja sen takana iso metsä. They were waiting for us. Muistan kun aurinko paistoi ja oli aivan liian hiljaista sen tien varrella kävellessä. Aiemmat kokemukset ensimmäisistä partioista olivat aika rauhallisia joissa olimme kohdanneet korkeintaan muutaman Kongin tiedustelijan pusikossa. Nekin olivat lähteneet aina karkuun.

Tällä kertaa emme ottaneet sitä huomioon vaan kävelimme melkein tien puoleenväliin kun ensimmäiset sarjat osuivat ilmeisesti Celsiuksen tiedustelijoihin. Koko saatanan Jenkki-katras hajaantui ympäriinsä hetkessä kiroilun säestyksellä. Alfa hyppäsi pusikkoon ja aloimme tulittaa edessämme olevaa metsää täysin sokkona. Osa Celsiuksesta oli myös pusikossa meidän kanssamme suihkien metsään kivääreillään. Tuossa vaiheessa ryhmämme tiedustelijaan osui , samoin minuun.

Lääkintämies ryömi viereen ja heitti siteen kiinni todeten nopeasti että "tää on valkonen , et kuollu". Huh , helpotus. No , nostin päätäni hiljalleen ruohikosta ja vetäisin sarjan kohti metsää...sieltä tuli aika nopea AK:n vastaus takaisin.

"Takaisin tielle , me lähdetään täältä nyt !!"

"Ampuuko ne saatanat edes metsästä , häh ?! käy kattoo !"

Tuolloin siihen kaveriin jolla oli kaasupistooli osui ja jäi makaamaan pusikkoon medicin epäröidessä siinä vieressä. Minä , RJ , ja RJ:n "kaveri" ryömimme takaisin tielle ja olin juuri nousemassa pystyyn kun takaa alkoi kuulumaan laukauksia. Oli selvää että kongit olivat saaneet Celsiuksen tuhottua jo pusikkoon ja me olimme ainoat jäljellä. Medic myös ryömi pusikosta pois ja siinä kohtaa minä , RJ, "kaveri" , ja medic saimme sarjan takaa. Kaksi kongia oli ilmeisesti iskenyt tulosuunnasta ja sai meidät maahan.

"Osuma , Aaarrgghh !"

Makasimme maassa RJ:n huutaessa rivouksia lähestyville Kongeille. Ilmeisesti Bravo otti yhteen Kongien kanssa meidän edessämme tai jotain , sillä laukauksia kuului ihan melkeinpä korvan juuressa. Kaksi kongia ilmestyi RJ:n luokse ja alkoivat tonkimaan tyypin ruumista. Hihittelimme hiukan tyyppien touhulle (eläytyivät hyvin) kunnes sarja M16 - sarjan aseesta kaatoi molemmat kongit siihen.

"Pojat , ootte kuolleita , menkäähän offgamelle respawnautumaan" oli lyhyt käsky OJ:ltä joka oli tappanut kongit siihen.

Meitä vitutti. Oli selvää että siellä metsässä oli ollut koko ajan joukko kongeja ja nämä "siviilit" olivat toimineet niiden tunnustelijoina kertoen meidän lukumäärän...who knows , ehkäpä ne olivat piilottaneet aseensa metsään ja kävivät vain hakemassa ne näyteltyään siviilejä meille hetken aikaa. Sen jälkeen RJ ilmoitti että "Alpha ei ainakaan enää ota lukuun siviilejä vaan luotia tulee päähän jokaiselle saatanan riisinpurijalle ja sandaalijalalle". Varmasti parhain päätös siinä kohtaa.

Päästiin "respauksen" jälkeen takaisin tukikohdan eteen koko tiimi. Siitä meidät määrättiin vapauttamaan toinen ryhmä vartiovuorosta pienen matkan päästä tukikohdan edestä. Käveltiin paikalle , ja RJ totesi M4:sensa "jumittuneen" (akun johto oli lähtenyt irti) poistaen yhden kiväärin pois aselistastamme. RJ vetäisi kotelostaan Coltin , ja lähti johtamaan sillä.

Pääsimme "poterokompleksin" eteen joissa piileskeli joukkio jenkkejä aseet tanassa. "Tekö ootte Alpha ?" joku kysyi. Vastauksemme kysymykseen "vapautti" välittömästi osan vartiomiehistä jotka lähtivät kohti tukikohtaa. Kuitenkin toinen ryhmä jäi kanssamme vielä pitämään vartiota. Minut määrättiin medicin kanssa poteroon kurkkimaan edessämme avautuvaa tienpätkää ja sen vieressä olevaa syvää ojaa...ja sen takana olevaa valtavaa metsää !

Tiesin myöskin kokemuksesta , että Kongi lähettäisi tietä pitkin aina yhden miehen tunnustelemaan. Muut miehet ja RJ olivat toisessa poterossa meidän vieressämme. Minun poterossani oli siis medic , sekä jonkun toisen ryhmän "mies" vaihtien oikeaa puolta ja minä taasen vasenta. Puhelimme milloin mistäkin (mm. Ylihärmän naispuolinen tappaja - sniper oli ohimennen aiheena...) ja välillä tutkailimme metsäänpäin. Noihin aikoihin sitten alkoi tulvimaan "Peli seis ! " ilmoituksia noin viidentoista minuutin välein. Emme tienneet mitä oli meneillään , eikä tiennyt RJ:kään.

Kuulimme mopojen ääntä. Radiostakaan ei tullut mitään huomiota asiasta. Voi saatanan saatana.

Tunti kului satunnaisten "peli seis" sekä "peli jatkuu" huutojen säestyksessä. Yhdessä vaiheessa joku mopoilija ajeli kulkuneuvollaan poterokompleksin viereiseltä tieltä tyttöystävä takanaan. Mahtoi , meinaan , näky olla aikamoinen kun Amerikkalaisia sotilaita oli vastassa...

No , peli jatkui. Niin jatkui hiljaisuuskin. Saimme selville "through the grapewine" että paikalle oli osunut (varoituksista huolimatta) jotakin motocrossaajia jotka eivät ilmeisesti osanneet lukea että alueella oli sinä päivänä "sota päällä"(eivät olleet uskoneetkaan , ilmeisesti) . Veivät paskiaiset yli tunnin aikaa...saatana...

Yhdessä vaiheessa sitten , kuten arvelinkin , riisihattu pilkotti muutaman oksan takaa edessämme olevalla tiellä. Alkoi saatananmoinen paniikki muutamien pelaajien keskuudessa mutta RJ piti senkin kurissa. Minut käskettiin tähystämään poterosta kaikki liike tien suunnalta.

Liikettä oli. Luultavimmin jonkun noin neljän kongin tiedustelujoukko pyöri siinä tien varressa. Meillä oli yksi sniper mukana poteroiden vieressä olevassa puskassa. Sniper ei kuitenkaan nähnyt omasta kulmastaan sitä kongia. Sinänsä paska juttu , mutta kongitkaan eivät nähneet meitä kunnolla. Raportoin liikkeestä metsän kautta melkein sekunttien välein. Kongit eivät kuitenkaan tulleet tällä kertaa lävitse. It was just a recon element..

Tuon jälkeen meidät käskettiin takaisin tukikohtaan. Oli käynyt nimittäin niin , että "Charlie" - ryhmä oli ollut jonkun matkan päässä sijaitsevilla "vainioilla" partioimassa kun Kongi oli hyökännyt. Muutama niistä oli vielä jäljelläkin. No , koska tiedettiin että siellä olisi omia haavoittuneita ja kuolleitakin (!) niin tarvittiin APC hakemaan ne pois (pakettiauto) . Kaikki mahdolliset ryhmät koottiin nopeasti kasaan saattamaan APC vainioille ja suojaamaan haavoittuneiden sekä kuolleiden siirtämistä suojaan.

Meidät käskettiin APC:n sivuille suojaamaan ensimmäinen eteneminen. Hölkkäsimme APC:n vieressä muiden ryhmien edetessä takana ja edessä. Jonkin ajan päästä olimme vainiolla ja tulitus sivulta ja edestä alkoi välittömästi Kongien suunnalta.

Keskellä oli sitten jäljelle jäänyt ryhmä haavoittuneineen. Itseenikin osui tuolloin , mutta kiitokset medicin "valkoisesta siteestä" pääsin jatkamaan välittömästi. No , APC pääsi jälleen tien keskikohtiin joka oli siis kahden vainion keskellä. Kongi alkoi taas kaatamaan porukkaa aika nopeasti edestäpäin. Muutamat suojautuivat APC:n taaksekin.

RJ:n kaveri , medic , RJ , ja "tiedustelija" haavoittuivat siinä kohdin koko porukka. Kypäränikin jäi APC:n viereen sen vierähtäessä pois päästä ryöminnän aikana. Jäljellä oli siis enää minä ja yksi toinen ryhmästäni , nimittäin Mr. "FAMAS - äijä". Toiset ryhmät olivat eksyneet myös vainioille ja joku oli keksinyt käyttää savuheitettä vasemmalle sivulle etteivät kongit pystyisi tähtäilemään meitä. Ryömimme vainion pitkän ruohon keskellä. Muistan katsoneeni ympärilleni silloin , ja muistan nähneeni kaikkialla ympärilläni pieniä joukkoja taistelevia , ryömiviä , ja huutavia Jenkkejä. Minä ja FAMAS - äijä päätimme kuitenkin pitää päämme alhaalla ja ampua satunnaisia sarjoja eteen josta kongien tuli kantautui.

"Sniper oikealla ! juoksee !" joku huusi..

Kongeilla oli sniper takanamme jossakin...mutta minä en ollut sellaisessa kohdassa jotta olisin pystynyt sitä vastaan lähtemään. Ryömimme APC:lle joka oli saatu parkkeerattua aivan tien viereen. Kaksi Bravo - ryhmän tyyppiä kantoi haavoittuneita APC:hen ripeällä vauhdilla. Muistan hyvin kulkuneuvon keskiovesta pilkottaneet kenkäparit....rows of combat boots...all silent.."and it makes me wonder"...

Tuossa vaiheessa olimme ottaneet aika rajusti turpaan. No , kaikki haavoittuneet oli saatu kuitenkin jotenkin pois alueelta ja APC:ssä oli viimeiset. Minä ja FAMAS - äijä yhden muun kanssa käskettiin suojaamaan lähtö. Nimittäin , me lähtisimme nyt lopullisesti pois siltä vainiolta kongin tuli koko ajan niskassa.

APC:n moottori lähti käyntiin jyminällä ja lähdimme juoksemaan sen sivuilla. Kongia ei enää näkynyt hetken päästä , ja minäkin poimin kypäräni mukaan ja laitoin sen äkkiä päähäni. Sitten juoksimme...

Pääsimme metsätielle joka johti takaisin tukikohtaan. Ja jouduin työntämään toisen pelinjohtajan kanssa APC:n pois pienestä kuopasta. APC:n pyörät nimittäin sutivat tyhjää..

Pääsimme tukikohtaan ja jono "respaukseen" oli jokseenkin valtava. Uskoisin yli puolen sotilaistamme "kuolleen" sen reissun aikana. No , tuolloin peli huudettiin poikki ruokatauon ajaksi...RJ muutaman muun kanssa ilmoitti minulle lähtevänsä syömään telttakylälle.

"Pidähän ryhmä kasassa ja kokoonnutaan tähän puolen tunnin päästä...tää on se rendezvous point" RJ ilmoitti.

Nyökkäsin , ja jäin seisomaan etelävaltioiden lipun alle...


Whoa, thought it was a nightmare Lo, it’s all so true They told me, don’t go walkin’ slow ’Cause devil’s on the loose...Better run through the jungle....Better run through the jungle... Better run through the jungle....Woa, don’t look back to see"

Clearence clearwater revival - "run through the jungle"







Jatkoa seuraa !

Vietnam was a state of mind.

Tänään kerron tarinan hiukan dramatisoidusti eräästä "Vietnam" - pelistä joka tapahtui tuossa syksyn alussa...

"The people and situations are real".

Päivä alkoi sateisesti. Saavuin Vantaalle joskus yhdeksän aikoihin aamulla ja tie "ilmoittautumispaikalle" oli vähintään todella hiljainen. LIIAN hiljainen.

No , sanoin kuitenkin "kyydittäjille" palaavani joskus kymmenen aikoihin tälle samalle paikalle , ja että odottaisivat tässä. Tuolloin alkoi sataa hiukan , ja lähdin kävelemään pitkin metsäistä tietä vihreä BDU:ni , M1 - kypärä , tetsarit , sekä "reppu" selässä ja tietysti ase mukana. Heitin kiväärin olan yli ja katselin hiljaista tietä kun toisesta päästä ilmestyi kaksi miekkosta. Toisella oli sään takia oliivinvihreä sadeviitta päällään , ja toisella oli samantyyppinen BDU päällä kuin minulla kuorutettuna "hikinauha" - tyypisellä huivilla päässä.

Tyypit nyökkäsivät minulle , ja minä niille. Epäilisin että herrat olivat joskus olleet jossakin samassa pelissä minun kanssani taikka jotain...who knows. No , päästiin ilmoittautumispaikalle ja siinä sitten seisoskelin ja istuin hetken , katsellen joukkoa niin "Jenkkejä" kuin "Kongejakin" aamutoimissaan. Alkoi sataa.

Peitin kiväärin vihreällä huivilla ettei se kastuisi niin pahasti. Ja se toimi. Puhuin hiukan aikaa pelin toisen järjestäjän kanssa ja sanoi ilmoittautumisen alkavan "jossain vaiheessa kohta". Tunnelma oli jokseenkin aika Vietnamia kun istuin "pusikossa" ja alkoi sataa hiljalleen kyseisen telttakylän ylle. "Vietnam was a state of mind" , todellakin.

Sade yltyi , ja kiroillen otin sadeviitan esille. Puin sen ylleni ja puheltiin eräitten toisten "Jenkkien" kanssa Fairsoft - kaupan mahdollisesta tulemisesta paikalle myyntitarkoituksissa. "Pitikö niitten tulla tänne ?" eräs herra yhteen ääneen totesi minun kanssani. Seisoin sateessa kivääri olalla ja kypärän päällyskangas ja sen suojapantaan kiinnitetty lusikka (field spoon) sekä Lucky strike (it's toasted !) - tupakka-aski alkaen kastua myös todenteolla.

"Ilmoittautuminen alkaa! " joku huusi ja järjestäydyimme jonoon "ilmoittautumispöydän" eteen. Kaikki kävi hyvinkin nopeasti ja sadekin alkoi lakata. Minun ilmoittautumiseni oli kunnossa , ja pääsin taittelemaan sadeviitan takaisin reppuuni. Tuossa vaiheessa porukkaa alkoi kerääntymään enemmänkin , ja muutama "viime pelistä tuttu" henkilökin "tunnistui" porukasta..

Sitten alkoi peliin valmistautuminen. Niin kongit kuin jenkitkin alkoivat lipastamaan , pukemaan varustusta päälle , maalaamaan kasvojaan , sitomaan kengännauhojaan , kiroilemaan , ja tietty pelkäämään. Itse maalasin kasvot vihreillä ja mustilla juovilla ihan niskaan asti sillä olen nähnyt liiankin paljon pelkkää "leikkimistä" niiden maalaamisessa. Silmien alle muutaman viivan vetäminen ei todellakaan naamioi sinua ollenkaan. Olen oppinut että vinot viivat kasvoilla (väreinä mustaa ja vihreää) auttavat aika hyvin unohtamatta niskaa. No , tyhmyyksissäni päätin myös kääriä takkini hihat ylös "Vietnam-tyyliin" ja maalasin sitten käsivarteni. En ottanut huomioon tuhansien "moskiittojen" parvia viidakoissa huolimatta siitä että kasvomaalipurkin kyljessä luki "acts as an insect repellant". Ja paskat...

Tarkistin tetsarieni taskut ja kiristin hiukan tetsarien "takalaukun" (eng. "butt pack")hihnoja ja sen jälkeen solmin ne niin etteivät pitäisi ääntä osuessaan mahdollisesti toisiinsa. Sen jälkeen sidoin päähäni taskustani ottaman vihreän huivin kypärän alle. Se on aivan helvetin kätevä rätti , sillä hiki ei todellakaan valu pitkin otsaa puhumattakaan siitä jos sataa ja sinulla on tämä kypärän alla...it helps , trust me.

Eräs nuorempi "Kongi" käveli ohitseni ja meni kaverinsa luokse. Tämä riisihattu auttoi kaveriaan maalaamaan naamansa. Se oli aikamoista hutilointia , mutta kaipa se ruskeakin väri jotakin auttaisi. Cute , huh ?

Sen jälkeen otin esiin veitseni ja istuuduin maahan. Ajankulukseni teroitin sitä , enkä laittanut vielä kypärää enkä suojalaseja päälle. Vieressä oleva riisihattu sitten totesi nähdessään , että " kumpikohan puoli täs oikeestaan voittaakaan.."

Minun hymyni oli varmasti aika rivo sen kasvomaalin alta, I'm sure. No , sitten kerrattiin vielä säännöt suuressa joukossa pelinjohtajien johdolla (jotka muuten saapuivat paikalle avolava-autossaan , ja huutelivat sieltä käskyjään!) . Muistan kun paikalle saapui yhdessä vaiheessa punainen auto jonka ikkunoista tuli todella epämääräisiä savuvanoja ja autostereoista tulvi hiljalleen The doorsin "The end". Tuossa autossa saapui sitten meidän ryhmänjohtajamme sekä yksi toinen "ryhmäläinen" puhumattakaan muutamista muista.

Sitten meidät erottiin kahdeksi selvästi erilaiseksi joukoksi. Eli Kongit katosivat toisen ryhmänjohtajan johdolla "viidakoihin" ja me taas lähdimme marssimaan kohti omaa tukikohtaamme.


First patrol

Saavuttiin Amerikkalaisten joukkojen tukikohtaan jota myös nimellä "Firebase" oikeaoppisesti kutsuttiin. "Firebase" koostui muutamasta juoksuhaudasta jonka takana oli suurempi verkoilla katettu "komentobunkkeri" hieman maan alle kaivettuna. Komentobunkkerin "katolla" liehui legendaarinen etelävaltioiden "rebel flag" sekä sen vieressä MACV - SOG:n "SPECIAL FORCES - mess with the best , die like the rest" lippu irvistävällä pääkallolla. Oli siellä myös se perinteinen "stars and stripes".

Meidät määrättiin sitten nopeasti ryhmiin ja minä pääsin erään toisen "tutun" kanssa samaiseen ryhmään kuuden muun kanssa. Puhuimme hetken aseistamme ja kyseinen herra ihasteli minun "asepäivitystäni" sitten viime pelin...annoin äijän ampua muutaman sarjankin.

Ryhmänjohtajamme oli noin 22 - 24 v. äijä joka poltteli tupakkaa ja ja piti BDU:nsa kanssa Amerikan lippu - huivia kypäränsä alla. Äijällä oli myös 101. airborne - divisioonan olkamerkki...hardcore , huh ?

Muu ryhmästämme oli selvästi valmistautunut "kotikonstein" minua , ryhmänjohtajaa , sekä ryhmänjohtajan "kaveria" lukuunottamatta. No , meillä kaikilla oli kuitenkin kypärät ja tetsarit vihreiden BDU:den päällä. So we could fight.


Jatkoa seuraa !

Alastoman apinan myytti , räyhähenki , sekä muita kivoja juttuja..

No niin , nyt istun täällä filosofian tunnilla ATK - luokan puolella. Alkuperäinen opettaja on vaan häippässyt ja täällä me nyt sekoilemme kunnes tunti loppuu.

Meidät käskettiin etsimään kamaa pseudotieteistä. Löysin kamaa mm. "kätten päälle panemisesta" sekä "international flat earth society" - nimisestä järjestöstä kaiken muun lisäksi. No , kohta tämä loppuu ja päästään välitunnille. Käskettiin myös ottaa joku näistä "huuhaa" - jutuista tarkasteluun ja kertoa siitä lyhyesti. Valitsin Men in black - "tapaukset" (!)... Ja ei , kyseessä ei ole se ettäkö Will Smith ja Tommy Lee Jones tulisivat kotiisi öisin...vaan jostakin ihan muusta...

Huomenna otetaan tämä sama muutes uusiksi . hei..

Btw , tänään oltiin uimassakin ja saatiin sellaiset aika jännät "räpylät" jalkaan. Ne olikin kivoja, taidan hankkia...

Niillä pääsi todella "nopeeta", wauh...

The banana phone rings...

Jaahas , "normaali päivä" sai entistä normaalimman lopun. Nimittäin , olen taas jälleen Kapteenin seurassa ja mukanamme on Mr. "Veruunika". Jostain syystä kapteenimme on päättänyt kertoilla meille varsin kirjavasta henkilökaartista jotka ovat ilmeisesti asustaneet äijän sukkalaatikossa...tai jotain , noh...

Nämä henkilöt ovat sitten nimeltään Äy Gäy, Pöödi, Mosse, Tercop ja Poodarix-nainen. Satun muistamaan nämä henkilöt hyvin , ja eihän siinä mitään. Jostain kumman syystä ne ovat seuranneet kapteeniamme ainakin jonnekin uimalaan , pakottaneet varastamaan värityskirjoja , sekä kaikkea muuta kamalaa...tai jotain.

Alan epäilemään suuresti , että Smedjebackenin vedenjakelussa on jotakin pahasti vikana. No , toivottavasti kapteenimme ei enää näe niitä huomenna , I hope.

"Where's my prosac ?!"

Btw , tässä vielä pieni vitsi eräälle "sukulaiselle" (no hard feelings , joohan ?) .

"Mitä yhteistä on Mooseksella ja rannikkojääkärillä? -Molemmat makaa kaislikossa ja itkee. "

Ei ole pakko ymmärtää tätäkään , kunhan luette..

Situation report.

Niin , nyt voisi vielä hiukan kerrata päivän/illan tapahtumia.

Naapurin "lukaali" on täysin pimeänä , paitsi että niitten yksi pihavaloista on vielä päällä. En kehtaa lähteä katsomaan pihaa sen enempää tällä hetkellä , vaan kurkistelen ikkunoista ja kävelen tuossa pihalla katselemassa , instead.

No , luin muuten koulussa tänään panssarintorjuntamiinoista. Siinä sanottiin että noin 150 kilon paino riittäisi räjäyttämään sellaisen ilmaan. Anyway , ajattelin siinä sitten sellaista "tosi" isokokoista äijää joka kävelisi sen miinan päältä....perkele , se äijähän lentäisi ilmaan.......pfuuumm !!! blood and guts all over the place... "fucking crazy , man"

Olen yllättynyt että AT - miinat räjähtävät noinkin pienestä painosta. Mutta , hei , aina vaan parempi. Kirjanen muuten ilmoitti että "Telamiina 65/77 tuhoaa pyöräajoneuvon kokonaan ja tankin koosta riippuen tuhoaa ainakin osan telapyörästöstä".

Voisin melkein ruveta pioneeriksi tämän jälkeen. Voisin kaivaa kuoppia , tehdä telamiinamattoja taikka "vetomiinoja" vihulaisten tankkien eteen ja hihitellä poterostani suolaten tankkimiehistöä 7,62mm ammuksia sylkevällä RK-62 rynnäkkökiväärilläni...

Yeah right , in my dreams..

Kuitenkin , sellaisen PST (AT) - miinan asentaminenkin on muuten aika yksinkertainen juttu. Tarvitaan sytytin , räjäytin , sekä se laukaisin. Sytytin asetetaan laukaisimeen joka menee räjäyttimeen ja sitten se koko paska sen miinan sisään. Sitten avataan "sytyttimen" kierrekorkki joka on se varsinainen suoja siinä mikä murtuu sen tietyn painomäärän mennessä sen päälle. Sen jälkeen laukaisin lähtee päälle ja räjäytin laukaisee sen koko reaktion käyntiin....eli se sen miinan päälle eksynyt ajoneuvo joko räjähtää koko tuhannen paskaksi taikka sitten jos se on tankki , niin repäisee siitäkin telaketjun/telaketjut irti.

Toivon , että muistin tuon sytytin/räjäytin/laukaisin homman oikein..

Anyway , miten sitten sellainen miina olisi tarkoitus poistaa ? Epäilisin että tämän mallin 65/77 miinat saadaan vaarattomiksi poistamalla se kierrekorkilla varustettu sytytin kiertämällä se irti. Jos se sytytin on jotenkin vaurioitunut , niin sitten täytyy kai jättää miina siihen ja antaa jonkun muun räjäyttää se.

Ja nyt anteeksi , en puhu enempää tästä aiheesta.

Normaalin päivän kolmas (myös viimeinen) osa.

Tämä muuten olikin sitten se normaaleista normaalein päivä. Näin sivukommenttina , totean että tämän jälkeen en aio taas vähään aikaan mainita koulua näin suurissa määrin kuin viime päivinä , sillä en vaan jaksa....ääähh...armahdus.

No , kouluun mentiin taas kahdeksaksi ja aloitettiin musiikilla. Siellä me teimme iljettävän ryhmätyön jossa jokaisen (meitä oli viisi) piti keksiä joku hauska ele/ääni/etc. omatekemäämme "biisiin". Ajatukseltaan se oli paska , ja niin oli toteutukseltaankin. Ja kaikkien edessähän se piti esittää myös.

Sitten seurasi filosofiaa. Kuten muistanette , tänään oli "meidän" (minun included) väittelyvuoro. Saimme noin 15 minuuttia aikaa koota riittävän strategian aihetta "absoluuttista totuutta ei ole" vastaan (!). Minun mielestäni saimme sen vaikeimman , mutta vastapuolikin oli näemmä yhtä epämääräisesti siihen valmistautunut...

Voitimme. Meillä oli kuulemma hyvin perustellut mielipiteet tätä toista ryhmää vastaan , sillä useastikin toisella ryhmällä ei ollut mitään sanottavaa vastaan (plääh). Ainakaan mitään vakuuttavaa.

No , noihin aikoihin sain sitten viestiä niin parental unitilta kuin omalta neitoseltanikin. Parental unit ilmoitti soittavansa viiden minuutin päästä tärkeän asian kanssa. This has never happened before.

Luikaisin välitunnille hiukan aikaisemmin sen takia , ja kello alkoi olla siinä jotakin yhdentoista paikkeilla. Parental unit soitti siis , ja ilmoitti että "jotakin on nyt vialla naapurin alueella". Minut siis käskettiin katsomaan ongelman syytä..

Pääsin bussiin melkein heti , ja kun ilmestyin paikalle niin molemminpuolin Porvoontietä oli kasa paloautoja , yksi ambulanssi , ja semmoinen pienempi paloautokin. Naapurin talon ikkunoiden "alta" lähti pienoinen savumäärä ja tajusin heti mikä oli kyseessä. Nimittäin perkele , siellähän paloi.

Menin sitten katsomaan hiukan lähempää ja...niin...kyseinen talo paloi ainakin sisältäpäin. Odotin "postilaatikolla" ja katselin kun palomiehet menivät lähemmäs ja jossain vaiheessa menivät jopa ihan sisään sinne taloon asti. Tuossa vaiheessa viiksekäs "palopäällikkö" (kai se oli sen arvo) tuli minun luokseni ja kysyi varsin koomisesti että , "eihän tämä vaan ole sinun talosi ?"

Heh heh. No it wasn't , thank god. Eli , osoitin muutaman sadan metrin päässä olevaa taloa ja sanoin että "Ei ihan , onneksi....se on tuolla". Palopäällikkö sitten kyseli minulta että missä tämän kyseisen talon asukkaat olivat. Kerroin molempien olevan töissä , ja että olen nähnyt ainakin kahden vaahtosammuttimen (<---HYVÄ vitsi tähän kohtaan , joohan , khihihihii ??!!) kokoisen "ipanan" myös asuvan siinä talossa.

Palopäällikko oli hetken hieman mykistynyt ja huusi sitten alaisilleen aika kovaan ääneen että "MEILLÄ ON , POJAT, TUOLLA TALOSSA MAHDOLLISESTI KAKAROITA SISÄLLÄ !!"

Okei , en tiennyt olivatko ne siellä sisällä. Mutta listasin siinä kiireessä kaikki sen talon porukat kenet muistin. Tuossa vaiheessa sitten toisen talon naapuri ilmestyi paikalle ja ilmoitti olleensa se henkilö joka soittikin "palokunnan" paikalle. Tuolloin muistan yhden ambulanssin ilmestyneen paikalle.

Toisen talon naapuri , eli tällainen 'vanhempi setähenkilö" sitten sanoi soittavansa talon omistajan paikalle. Odottelin siinä sitten jonkin aikaa , ja menin katselemaan pelastuslaitoksen touhuja lähempää. Eivät ne päästäneet kovinkaan pitkälle , ja näytti siltä että se palo oli jo vähintäänkin sammutettu.

Naapurin äijä ilmestui paikalle aika pikaisesti. Se huusi suoraa kurkkua että , "mis vaimo ja lapset on !?!!". Tämä normaalisti rauhallinen ja silmälaseja käyttävä mies oli hiukan kauhuissaan , ja ymmärsin sen hyvin. Well , that's what situations like these do to a man...

Siinä meni sitten aikaa jälleen , ja "vaimo" sekä lapsetkin ilmestyivät paikalle. Ne olivat olleet jossakin lähistöllä sukulaisillaan/kavereillaan/ yms. Minut passitettiin seisomaan niiden lasten kanssa siihen hetkeksi talon eteen kun ne palomiehet vielä tekivät siellä jotakin. Se toinen niistä oli tyttö , ja omasi vaaleanpunaiset haalarit , ja toinen oli poika. Kummallista kyllä , ne eivät sanoneet yhtikäs mitään. Vaan tuijottivat siinä ympäriinsä.

Olimme varmasti aika omalaatuinen näky.

No , kello alkoi olemaan lähemmäs kahta tai kolmea kun pääsin sieltä lähtemään. Naapurin äijä kiitti minuakin "ripeästä toiminnasta" vaikka minä en ollut tehnyt mitään (yeah ,what did I do ?) koko aikana. Vai...hmm...olinko ?

No , pääsin kotiin ja soitin parental unitille asiasta. Ne käskivät minun ottaa pyykit pois koneesta ja ripustaa ne kanssa , ja toisekseen , sanoivat naapurin palon syyksi varmasti "savupiipun" (?). No , en jäänyt spekuloimaan asiaa sen enempää , vaikka kommenttia parental unitilta tulikin hiukan.

Sen jälkeen muistin , että "ai joo , neidiltäkin tuli viestiä". Ja suuressa katumuksessa soitin ihanalle neitoselle joka oli muuten ollut tänään BDU päällä koulussa...ja kommenttia oli riittänyt..

Normaalin(ko?) päivän jatko-osa.

No niin , koulu alkoi taas aamulla. Ensimmäiset kaksi tuntia kului taasen terveystiedon parissa , jossa tämä tyttöjen liikunnanopettaja (myös tämän kurssin opettaja) päätti suuressa viisaudessaan teetättää ryhmätyöt kaikille.

Aiheeksi tuli mielenterveys. Minun "ryhmääni" iskettiin takanani istuva asiallinen äijä , ja sitten jostain sieltä takarivistä koulun äänekkäin neiti , "Ellu". Aiheita annettiin meille kaksi , joista piti pistää muutama sananen ylös "Ranskalaisin viivoin". Tämä Ellu - neitonen ei voinut olla mistään hinnastakaan hiljaa , vaan asia tuli koko ajan ilman sen kummempia ongelmia. Tämä tyyppi minun takanani kommentoikin että "oothän sä, Ellu , aika äänekäs...mut onhan toi tavallaan myös ihan rentouttavaakin".

Pääsimme sitten piirtoheittimen viereen esittämään vastauksemme , joiden piti muuten olla lyhyitä , mutta kiitos tämän Ellun niin vastauksista tuli pitkiä ja "yleisö" sai nauraa. Listasimme muuten "esiintymispelon" vähentäjiksi seksin (!) , alkoholin (sopivissa määrin) , sekä mahdollisuuden piilotella nk. "puhujanpöntön" takana.

Ellulla riitti myös "munaa" puhua plastiikkakirurgiasta aikalailla. Nimittäin , "No , jos sä haluut isommat T*ssit taikka muhkeemman p**seen niin sitä tää tarkottaa..."

En aio nyt kertoa miten plastiikkakirurgia liittyi siihen aiheeseen , mutta ei se opettajaa ainakaan haitannut.

Well , sen jälkeen lähdettiin filosofiaan. Siellä me tarkistimme muutaman viikon takaiset parityöt koskien "apriori"- "posteriori" , sekä "analyyttisten ja synteettisten" tiedon määritelmien sekä kokemusten merkityksestä.

Huuhh , Filosofian 2 kurssi on aika sivistävä pakkaus , let me tell you. No , kyseinen filosofian opettaja päätti sitten että vielä kerran ennen kurssin loppua tulisi pitää väittely. Näitä oltiin jo tehty kaksi ennen tätä kertaa - ja tarvittiin siis vapaaehtoisia. Voi perkeleen helvetti , sillä on selvää että minut nakitettiin (!) vieressä istuvan tyypin kanssa sitten siihen väittelyyn kahden tytön kanssa takarivistä. Lainasin kirjaani viereiselle tyypille , ja nyt sitten sen "haahkan" (opettaja) kiiluvat silmät osuivat juuri minuun. Kunpa tuota naisopettajaa ei olisi meillä filosofiassa seuraavalla kurssilla , sillä olen kuullut että vararehtorin pitämät filosofiankurssit ovat jopa inhimillisiä ja asiallisia (saatana !!). Voitteko uskoa että sellainenkin mahdollisuus olisi olemassa ?

Aiheemme on siis aika suvereenisti "Absoluuttinen totuus". Eli , aihe josta minulle nyt jaettiin moniste mukaan huomiseksi luettavaksi. Onneksi en tosin ole yksin , mutta aihe on jokseenkin todella epämääräinen ja vituttaa se että opettaja ei ole vielä päättänyt kumpaa puolta (puolesta vai vastaan) minä olen asiasta.

No , päästyäni filosofian tunnilta pois menin valittamaan kohtaloani eräille tutuille herroille , ja he totesivat vain tuntevansa "absoluuttisen nollapisteen"eikä mitään muuta. Eipä silti , kyseisten herrojen toinen puoli jakoi minulle tietoaan historianopettajista todeten , että "se kalvomies anto mulle seiskan kolmosesta ja pääsin just ja just sen ykkösen läpi..."

Sitten oli vielä yksi fysiikan tunti jonka aikana puhuttiin hiukan säteilystä ja lopputunnin kyseisen aineen opettaja sitten kertoili meille eri asioita "tilastojen mukaan" , eli kertoi mikä oli esim. turvallisin huone talossasi tilastojen mukaan jne.

Sitten kello tulikin "jo" 12:06 ja istunto oli päättynyt siltä päivältä. Menin kotiini ja sain kuulla että eräs toinen neiti oli saanut koripallosta niskaansa...ja siellä oli nyt kuhmu. Auts , ja "saatanan perkele".


Sitten henkilökohtaisia tiedotteita:

- Obs ! Se "julkimo" säämies jonka näin siellä Tammistossa viime Lauantaina on nimeltään PETRI. Everybody got that ? Näin siis PETRIN....joo.

- "Kapitan" oli kirjoitellut jotakin blogiinsa Englanniksi. Most impressive. Sitä olikin hauskaa lukea , sillä tämä oli ensimmäinen pitkä teksti siltä äijältä Englanniksi..

- Juu , suoralinkitettyjen kuvien käyttäminen on ilmeisesti harvojen ja valittujen oikeus , sillä minulla se ei ainakaan toimi edelleenkään. Voiko tästä valittaa kunnanvaltuustoon ?

Normaali päivä.

Tänään on ainakin syysloma virallisesti loppunut. Nimittäin , täytyi mennä kouluun ja jatkaa tahdikasta opiskelua tuolla Porvoon "Kymnaasissa" jota myös toisilla (paremmilla)nimillä kutsutaan. No , lähdin kouluun vasta yhdeksitoista ja aloitettiin fysiikan ainoalla pakollisella kurssilla.

Opettaja totesi nähdessään meidät , että "kummallista , opiskelijat näyttävät enemmän väsyneiltä palattuaan lomalta kuin näyttivät sinne mennessään". Ha haa , todellisia "huumorimiehiä" tämä Fysiinkankurssin opettaja. Käsittelimme säteilyä ja radioaaltoja , jota olikin ihan mukava kuunnella varsinkin näin loman jälkeen. Onneksi siis ei laskettu mitään.

Anyway , yhdessä kohtaa sitten tuli puheeksi UV - säteiden "hyödyt" ja haitat. Tässä kohtaa puhuttiin eri ihmistyyppien herkkyydestä polttaa ihonsa liiallisessa auringonpaisteessa seisoskelun/makailun aikana , ja siten opettaja (varsin loogisesti ?) kysyi luokalta että miksi miellettiin punahiuksinen ja vihreäsilmäinen henkilö keskiajalla. No , "noidaksi" , tietty. Ja te kaikki tiedätte mitä noidaksi epäilyille "tehtiin" keskiajalla...ei , he eivät saaneet ainakaan ilmaisia parkkipaikkoja tai muitakaan etuja.

Kyseisestä noita - jutustelusta minulle tuli mieleen neiti NF. Satun nimittäin tykkäämään kovastikin kyseisen neitosen punaisista hiuksista (silloin kun ne sitä ovat) , puhumattakaan mystisen vihreistä silmistä. Joten , olisin aika helvetin valmis leikkaamaan niiltä sekopäiltä munat pois jotka olisivat minun neitostani halunneet kutsua noidaksi..

Onneksi Fysiikantunti loppui kahden tunnin päästä ja päästiin välitunnille jonka jälkeen mentiin kuuntelemaan "luento" terveystiedosta. Siellä vaan kertailtiin sitä samaa kamaa mitä oli opittu viimekin kerroilla ja puolet ryhmää oli karannut Tanskaan (!) opintoretken siunaamana. Ne taitavat tulla takaisin sieltä vasta noin viikon päästä...

Tuohon aikaan puhelin erään "herran" kanssa myös koulumme äidinkielen opettajista noin yleisesti. Kyseinen tyyppi oli hädintuskin päässyt ykköskurssista lävitse , ja nyt oli neloskurssilla joutunut tekemään puheen ihan yksin (minulla oli muuten pari viime jaksossa tuossa samaisessa kurssissa, ja samaisessa tehtävässä !!) omavalintaisesta aiheesta. Hope he makes it.

Sitten mentiinkin taas musiikkiin. Siellä me kuuntelimme yhden tunnin teoriaa esim. sävellaaduista sekä nuoteista , ja sitten lopputunti oli opettajan rohkaisemana riehakasta yhteislaulua mitä kummallisemmista aiheista.

Tässäpä muutama:

"Mennään kaikki Meksikoon (lallatilaa!!) , Atsteekit ja Montezuma (Lallatilaa!) Chili on kuuma...laa laa la...hump hump..."

Tuossa on kaikki mitä muistan siitä lastenlaulusta. Mutta teidän iloksenne minulla on vielä toinen samaisesta yhteydestä kertova laulu jonka mekin esitimme:

"Mennään kaikki Espanjaan (hip hei !) , siellä Kastanjetit soittaa (hip-hei !) , Matadori uljaana...vaikka härkä voikin voittaa !! (pianonpimputusta)"


No niin , sen retostelun jälkeen lähdimme kaikki kotiin , tosin minä kerkesin jo hieman neuvoa erästä mukavaa ykkösvuosikurssilaista nimeltään "Tommi" siitä , miten musiikista voisi yrittää saada paremman numeron tekemättä "konserttiarvostelua"..

No niin , päivityksiä tulee taas joskus...

Vali vali....valivalivalivalivalivali....

No saatana , en vieläkään tajua miten tähän muka pitäisi pystyä laittamaan kuvia muista kuin omista kokoelmistaan..



Tuo kyseinen komento pitäisi olla se...mutta...katsokaapa hyvät ihmiset...

http://www.hallofhorrors.com/sallysmommy.jpg">

NOINKO ??

Vai..

http://www.hallofhorrors.com/sallysmommy.jpg">

????

http://www.hallofhorrors.com/sallysmommy.jpg">

Perkele...what am I doing wrong...

Yet another test , my professor...

No niin , ja taas kokeillaan miten kuvia saataisiin tähän blogiin...

http://www.minid.net/archivos/dr-evil.jpg/>

http://www.minid.net/archivos/dr-evil.jpg

http://www.hallofhorrors.com/theevildoctor.jpg">

Tetsaa mut kuoliaaks , beibi.

Lähdin "käväisemään" metsässä yhden aikoihin tänään. Ajattelin , että tarvitsisin kuitenkin enemmän raitista ilmaa kuin mitään muuta ennen iltaa. Täällä on sattumoisin satanut tänään aikalailla tasaisin väliajoin , joten pakkasin sen upouuden sadeviitankin mukaani kaiken muun hyvän lisäksi.

Koska mukana kannettu tavara oli minun mielestäni hyvinkin vähäinen , päätin ottaa reppuun mukaan kuusi isoa nk. "limsapulloa" vettä täyteen. Olisin tietty voinut latoa repun täyteen kiviäkin (siis isoja kiviä) , mutta niitä ei nyt sattunut löytymään välittömästä läheisyydestä sillä kertaa. Laitoin vielä jalkaani maiharit ja lähdin. Koko ajan näytti siltä että sataisi , ja yhdessä vaiheessa sitten satoi hieman , vaan en "tohtinut" laittaa sadeviittaa päälle ihan vaan sen takia että se on varattu hardcore - sateelle (engl. drenching buckets - rain) joka hukuttaa kovemmankin äijän.

Tänään eksyydyin taas hiukan pitemmälle kuin viime kerroilla , ja löysin eräästä paikasta omituisia polkuja jotka olivat suoraan sanottuna aika epämääräisiä , sillä ne eivät olleet siellä vielä viikko sitten (!). Olen aina luullut olevani täysin yksin ja ainoa tyyppi niillä alueilla , mutta tänään näytti siltä että siellä olisi ollut useampikin sekopää kävelemässä not too long ago. Pääsin myös joidenkin tyyppien takapihalle , ja tiirailinkin hetken niiden olohuoneen ikkunasta sisään kun niiden televisiosta tuli uutisia.

Omituista niitten tyyppien pihassa oli se , että kaikki mahdolliset ikkunat/ovet siinä talossa olivat auki , mutta ketään ei näyttänyt olevan missään. Edes autoja ei ollut pihassa. No , en halua tulla ammutuksi epämääräisenä hiipparina , joten päätin jättää asian tutkimisen sikseen ja lähteä takaisin syvempiin metsiin...

Jossain vaiheessa pääsin takaisin aukealle alueelle , ja taas alkoi sataa. Onneksi kuitenkin tämä kyseinen sade oli sen verta kunnollinen , että päätin ottaa sadeviitan esiin ja pistää sen päälleni ihan sen takia etten kastuisi. Ja nyt kun puhutaan muuten sadeviitoista , niin voin sanoa että omistan tämän lisäksi kaksi muuta sadeviittaa jotka ovat kaikesta huolimatta aika paskoja. Toinen niistä oli Säkylästä ostettu "Itä-Saksalainen sadeviitta" jota olen käyttänyt kerran ja johon kyllästyin sen mahdottoman rakenteen vuoksi. Ette uskoisi , mutta siitäkin paskasta tuli maksettua 16 (!) Euroa.

Toinen taas on Ruotsalainen. Siinä on kieltämättä muutamia parempia ominaisuuksia kuin Saksalaisessa kaverissaan , mutta siinä ei ole huppua. Eli , sekin on täysin turha minun käytössäni. Tuosta kyseisestä tuotteesta taisin maksaa 20 Kruunua viime kesälomalla ja sitä on täytynyt käyttää toistaiseksi kunnes sain hankittua aidon , ja miehekkään sadeviitan. Ette uskoisi , ja en muuten minäkään sitä uskonut , että Ruotsalainen tuote voisi olla noinkin epäonnistunut tekele. No , kyseinen viitta olikin suunniteltu varmaan Skånessa ja valmistettu Malmön tehtailla huolimatta siitä että siinä luki "tillverkad I Portugal".

Joten , lopetan tämän mainostuksen tähän sanomalla että minulla on kaksi aivan uutta sadeviittaa myynnissä...shall we say, kympillä ? Soittakaa numeroon 123-123-123 ja kysykää Gottliebiä .

Palataksemme takaisin metsäiseen retkeeni , kävelin sen aukean lävitse, sitten taas sellaisen erittäin vittumaisen risukon , ja lopuksi ylitin soratien (samainen tie missä tehtiin hiukan postimiehelle jäynää back in the day when..) ja sade yltyi enemmän. Tien toisella puolella olikin sitten jännät paikat kun törmäsin omituisiin risumajoihin (?). Niin , edessäni oli kaksi risuista, heinistä , ja puskista tehtyä "kotaa" jotka eivät olleet kovinkaan isoja kooltaan mutta varsin pelottavan näköisiä.

Minulle tuli mieleen välittömästi se kohtaus Blair witch projectista jossa niitä tikku-ukkoja ilmestyy niitten tyyppien eteen siellä metsässä. Sitten taas tuli mieleen Platoonin kohta , jossa sotilaat polttavat Etelä - Vietnamilaisten kylän. Oikeastaan , niistä rakennelmista tuli mieleen ne heinämajat.

No , minulle ei ollut aikeita polttaa niitä majoja. Katselin sinne sisään , ja huomasin että ne olivat täynnä kaikenmaailman pikku-esineitä kuten esim valkoisia metalliputkia. Odotin niitten vieressä hetken , kunnes sade loppui ja taittelin viitan takaisin reppuun. Sitten olikin jo aikaa kulunut , ja päätin lähteä kotia kohti sillä alkoi nimittäin tulemaan pimeä. Minulla ei ollut aikeitakaan jäädä metsään yöksi tällä kertaa , ja varustus oli varsin riittämätön siihen muutenkin.

Vielä ennenkuin päästiin kotiin niin matkalla poikkesin eräässä läheisessä "hylätyssä talossa" jota myös ladoksi kutsutaan. Kyseinen paikka on pienehkö "talo" tien vierustassa jonka on täytynyt olla hylättynä ainakin 30 - 40 vuotta.

Se on hyvä paikka pitää sadetta, ennenkaikkea. No , vaikka sinne olisi ovikin , niin menin sisään ikkunasta. Kyseisen paikan "interiööri" oli hiukan muuttunut sitten viime näkemän , sillä siellä oli joku päättänyt lakaista (who did that ??) lattiaa harjalla. Eli , tämä tuntematon henkilö oli lakaissut kaikki sanomalehdet , roskat , kivet , paperit , lehdet , soran , yms. pois talon lattialta ja jättänyt harjansakin sinne. "Wait, I'm supposed to be the only one using this place ?" tulvi mieleeni..

No , joku siellä kuitenkin oli käynyt. Siis, joku muukin kuin minä. Tuon jälkeen olen miettinyt että omistaakohan sen paikan kenties joku kun sen vieressä sattuu olemaan sellainen aitauskin jossa on aina joskus kesäisin hevosia. Hetken aikaa istuin talon lattialla ja katselin ympärilleni , sitten jatkoin matkaa takaisin...

Ja nyt olen taas täällä ja selkä on jokseenkin hieman herkkä sen painolastin jälkeen...but I did it anyway !!

Someone commented...

Hey now, this is the time when I'm supposed to write something in English because a certain female named "Ciara" has , by some strange twist of luck , found my Blog. She commented on my post about the Roman god of Wine , Bacchus.

However , my dear woman , if you're reading this at the moment, please be assured that I won't unfortunately have the time to write that same stuff in English. Too bad, and I'm sorry. But , I wish you could've understood what I wrote over there about that particular god , since, in my opinion it truly was quite interesting , even for the average Finnish reader.

And please, feel free to recommend my Blog to all your lovely friends too - who knows , maybe a few of them might actually be interested of what I have to say. Or , maybe not.

But anyway, how did you find your way here , I wonder...

Btw, I've been just "adviced" that writing in English supposedly gives you more comments...have to try that in the future.

Pieni korjaus....ja celebrity-watch !

Hmm, niin. Tämänhän piti olla joku kokeilu - postaus missä yritin saada (ilmeisesti tarkoituksella) toimimatta jättäneet kuvat jotenkin näkymään..

No , ne kuvat eivät vieläkään toimi ellen pistä niitä tähän esim. omasta "arkistostani" tuolta photobucketin puolelta. Anyway , unohdinkin mainita tuosta muutaman päivän takaisesta Malmin retkestä , että satuin muuten näkemään ihka-oikean julkisuuden henkilönkin siellä rakennustarvike/kodinsisustuskaupassa (!). Juu, nimittäin sen MTV3 - kanavan pitkätukkaisen ja parrakkaan "säämiehen". En tiedä , hyvä(t) lukija(t) , että tunnetteko kyseistä tyyppiä mistään yhteydestä mutta esim. Jope Ruonansuu on sitä imitoinut oman uransa aikana (ei Juha Föhr).

En tiedä äijän nimeä , mutta sillä oli joku pikkutyttö mukana jonka luulisin olleen sen tytär tai jotain. Heh , se mies oli muuten minua lyhyempi , ja sehän tässä hiukan huvittikin ainoastaan. Olen itsekin muuten huomannut , että kaikki tyypit näyttävät pitemmiltä televisiossa kuin sitten oikeasti. Erityisesti odotan sitä päivää kun saan nähdä että minkä pituinen esim. Joonas Hytönen on oikeasti. Ja sitä päivää saan ilmeisesti odotella...

Viinin jumala.

No niin , tänään puhutaankin hiukan muusta kuin katalista sotasuunnitelmista ja öisistä aktiviteeteista Etelä-Suomen laitumilla. Nimittäin , tänään puhutaan nimenomaan tuosta herrasta yläpuolellani. Ja ei , kyseessä ei ole juopunut isoisäni teekkaripilan jäljiltä ikuistettuna patsaaksi vaan ihkaoikea taruolento.

Juu , nimittäin Roomalaisten "viinin jumala" , Bacchus.

Kyseinen herra sattuu olemaan Roomalaisten versio Kreikkalaisten samaisen tarkoituksen jumalasta nimeltään Dionysos. Tosin , Dionysos taisi olla pikemminkin myös teatterin , mysteerien , ja sen iänikuisen viinin jumala kaiken muun lisäksi. Eli Roomalaiset "liittivät" Kreikkalaisen Dionysoksen omaan kulttuuriinsa - siten meillä on nyt Bacchus. Lähinnä tämä Bacchus tässä on myös toiminut viinin "hyvien puolten" edistäjänä sekä kaikenmaailman juhlien "suojelijana" Roomalaisessa jumalatarustossa.

Kerrotaan , että Bacchus tykkäsi juhlia aikalailla. Hän piti suuria "bacchanalia" - kestejä (kuulemma muistuttivat myös orgioita aikalailla) joissa juotiin pää täyteen , tanssittiin , ja niitä kutsuttiin nimellä "uskonnolliset viinifestivaalit" taruston puolella. No , kyseinen hahmo myös jotenkin edisti Kreikkalaisen ja Roomalaisen satiirin - tuolloin suositun teatterimuodon - nousua.

Yksi tärkeä ero kuitenkin minun tutkimuksissani Bacchuksen ja Dionysoksen välillä on. Nimittäin tämä Dionysoksen kantama "Thyrsos" - sauva. Kyseinen sauva omasi kuulemma kävyn sauvan päässä ja kokonaisuudessaan symboloi ihmisen kahta ominaisuutta; viisautta sekä inspiraatiokykyä. Bacchuksella tuommoista ei ollut , mutta joissain kuvissa se on usein esiintynyt joko viinilasi kädessä (big surprise) viinirypäleet ympärillään taikka sitten pantterintaljassa (!) jotka ovat tämän herran "trademark" - kamaa. Tosin harvemmin olen nähnyt sitä pantterintaljassa.

Bacchuksen kannattajat "palvoivat" jumalaansa (tai palvovat , jos joku nyt sitä tohtii vielä palvoa) suurilla kulkueilla ja tansseilla joissa osaanottajat pukeutuvat/naamioituvat "maan ja hedelmällisyyden edustajaksi". Eli aika pervoa touhua..

Bacchus on myös ollut eri maalareiden/kuvanveistäjien mielestä hyvinkin erinäköinen. Osa on tehnyt kyseisestä jumalasta irstaan näköisen lihavan äijän , kun taas toiset ovat tehneet siitä kovinkin miehekkään ilmestyksen. Toiset taas ovat keksineet sille vuohen sorkat , ja toiset pitävät kyseistä tyyppiä täysin Androgyyninä olentona. Siispä tulkintoja on monia , mutta kaikkiin niihin liittyy se että Bacchuksella sattuu olemaan mukanaan joko viinitynnyri/viinilasi täynnä sitä itseään/viinirypäleitä/pantterintalja (?) yms. Pienenä huomiona , että esim. Michaelangelo piti Bacchusta juuri sellaisena hiukan irstaanpana ilmestyksenä.

Bacchusta pidetään myös eräänlaisena sivilisaation, lain , ja rauhan "ystävänä" joissain piireissä. Eli kaikenkaikkiaan jonkinsortin "sosiaalisen käyttäytymisen" suurena johtohahmona , vaan muistakaas että se on kuitenkin ensiksi "viinin jumala" ja tätä kaikkea muuta humaania kamaa sitten vasta toiseksi. Bacchuksen isä oli muuten Jupiter , ja äiti Semele.

Ps , hmm..."Bakkanaalit" - sanan alkuperä taidettiin tässäkin pohdinnassa nyt selvittää...if you ever wondered...

Ja huomenna taas jotakin epäasiallista tämän kaiken yleissivistävän jutustelun tilalle..

Turhautuminen = excessive violence !!

Voi perkeleen perkele , en tajua miten tähän blogiin voidaan "liimata" noita kuvia , joten tämä blogi onkin pyhitetty erilaiselle kokeilulle...

Ilmeisesti en osaa Html:ää tai sitten "tässä ei vain tullut käyttöohjeita mukana"...

We shall mainostaa..

Saavuin juuri äsken tuolta korkeuksista syömästä aamupalaa (what time is it , my boy ?) . Olipas varsin tyydyttävä kokemus tähän aikaan päivästä. Varsinkin kun eilinenkin meni miten meni loppuyön tunneilta.

Täsmennettäkään tässä nyt , että minulla EI VIELÄ ole sitä tuulikelloa. Niin , päätin jättää röyhkeän suunnitelmani vaikkapa Lauantaille sillä siihen aikaan yöstä minulla todellakin oli muuta huolehdittavaa. Antaa niitten pitää tuulikellonsa toistaiseksi.

Mutta , that's not what I'm here for today. Olen täällä tänään mainostaakseni muitten ihmisten blogeja hyvien syitten takia. Koska tuo "kapteenikin" (tietänet itsesi taas kun tätä luet. Jos luet ?) on minua mainostellut omassa blogissaan. I must pay respects , siis.

Kun luen Captain Weskerin blogia , tulvii mieleeni tasan yksi ajatus; "It's like looking in a mirror. Only... not."

Niin , elämä Ruotsalaisessa Smedjebackenin pikkukylässä ei ole koskaan ennen ollut yhtä henkisesti turhauttavaa kuin nyt vuonna 2004. Kyseinen herra on myös minun ainoa ikkunani Ruotsalaiseen todellisuuteen jota niin kovin pidän arvossa. Sillekin "äijälle" sattuu kaikenlaista ja suurimmat pisteet isketään tietysti siitä että se tapahtuu Ruotsissa (viimeksi puhuttiin Michael Mooren elokuvasta tuossa blogissa).

No niin , "etsikää siis hänet käsiinne". Ja sitten vielä muutama mainos päälle; nimittäin tällainen kun "Cosmas' Blog" on varsin viihdyttävä paikka sikäli että kyseinen äijä on onnistunut jotenkin laittamaan Blogiinsa MP3 - soittimen josta kuuluu vain muutama todella erikoisen hyvä kappale klassista musiikkia. Mitään muuta järkevää en olekaan koko Blogista löytänyt , mutta tämä on jo tarpeeksi hyvä syy mennä kuuntelemaan.

Juu , ja sitten lopuksi on vielä erään neidin blogi joka on vielä aika aluillaan toistaiseksi (nimi paljastetaan myöhemmin) . Sinnekin tulee varmasti vaikka mitä kiintoisaa over time , ainakin minun mielestäni. Lisää informaatiota en uskalla pahemmin paljastaa tällä hetkellä..

Ja nyt , pitää lähteä keräämään tavaraa kasaan Espoon retkeä varten...wuhuu !

Lucky me ??

Hmm , nyt satun kuuntelemaan sellaisen orkesterin kun "Deftonesin" biisiä nimeltään "Lucky you".

Tämä orkesteri sattuu olemaan hiukan arveluttava tapaus (moninkin tavoin). Ensinnäkin , muistan kuulleeni tämän porukan musiikkia ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten kun ensimmäinen Matrix - elokuva tuli ja olin yläasteella. No , tuolloin minusta tämän kyseisen orkesterin laulaja kuulosti pitkältä ja luihulta miekkoselta ja äänikin oli vähän kuin naisella. Tämä oli siis se kuva jonka sain kyseisestä yhtyeestä , ja olin varsin tyytyväinen.

Nähtyäni "Lucky you":n musavideonkin (yläaste - aikoihin) niin minulle ei ollut vieläkään selvinnyt että miltä se feminiiniseltä kuulostava ukkeli oikein näytti (tai sanotaan että sillä oli pehmeä ääni) . Vasta viime vuonna satuin katsomaan jotakin musaohjelmaa (ei ollut Jyrki , koska sehän lopetettiin) ja siinä sitten esiteltiin joku kyseisen porukan video jonka nimeä en muista.

No , ukot siinä sitten soittivat aavikolla...ja se pehmeä-ääninenkin äijä paljastui HIRVITTÄVÄKSI PARTA-JEESUKSEKSI!!! Hui , kamalan hirvittävää...

Ehkä olin kauhusta niin järkyttynyt että en muista aivan tarkalleen , mutta minusta niillä kaikilla oli parrat. Ja ei , en tarkoita ettäkö Deftones olisi jokin uuden aallon Nu-metal ZZ top. Ajattelin vaan että johan on aikoihinkin eletty , vaikka tämä sama ilmiöhän tapahtui minulle myös tämän "Leevi & the leavings" - yhtyeen keulahahmon henkillöllisyyden selvitettyäni..

That band has left me mentally scarred for years.


Sitten toiseen topicciin:

Nimittäin , satuin lukemaan erään "kapteenin" Blookkia tuossa , ja siinä puhuttiin verikokeista. No , en tiedä onko tämä hauska ilmiö ollenkaan , mutta jälleen muistan erään huvittavan kokemuksen yläasteen ajoilta johon liittyy verikokeet Biologian tunnilla.

Terveydenhoitaja ilmestyi luokkaan eräänä keväisenä iltapäivänä ja ilmoitti että; "nyt mitataan kaikkien veriryhmät". No , "I'll do anything to pass the time" ajattelin tuolloin. Ja niinpä jono muodostettiin hoitajan luokse joka nyt istui opettajan pöydän ääressä sellainen piikki-masiina vieressään.

Siis kokemuksenahan se oli ihan kiva. Ainakin minulle , ja olisi pitänyt pistää vaikkapa lapulle se veriryhmäkin sillä sille olisi nyt tullut käyttöä taisteluliivien (vert. tetsarit) rinnukseen tai olkaan..

Kiroilen vieläkin sitä etten muistanut laittaa sitä ylös sillä se olisi nyt "mucho importanto" tässä tilanteessa. No , mikäkö tässä tarinassa oli sitten se hauska kohta ? Jaa , no luokassamme oli sellainen todella "asshole" tyyppi joka saatuaan tietää veriryhmänsä paljastui ainoaksi kyseisen veriryhmän omaavaksi pallopääksi koko luokassa !!

Kun terveydenhoitaja sitten sai tietää tämän tyypin veriryhmän , niin hän totesi äkkiä että "Jaah !! *****:n suku on varmaan sitten lähtöisin jostain Itä-Aasiasta ! onpas erikoinen veriryhmä !!"

Heh , koko luokka suoranaisesti "purskahti" nauruun ja etevimmät maantiedon osaajat nimittelivät tyyppiä sitten "aivan oikeaoppisesti" Mulatiksi (?) . Niin , en minäkään olisi varmaan tiennyt eroa itäisessä Aasiassa asuvan ja Mulatin väliltä tuolloin , mutta "the description sure was fitting". Hetken se tyyppi oli jopa hiukan loukkaantunut ja minusta se oli ihan OK , mutta sitten se vaan ampaisi ulos ovesta polttamaan tupakkaa.

Samainen tyyppi muuten yritti saada minua luopumaan "sukupuolivalistuksessa" jaetusta Kondomistani heti tunnin jälkeen kerran. No , en luopunut...vaan tein siitä vesi-ilmapallon ! Ha haa..

Juuhh , ja kyseinen tyyppi kävi muuten varusmiespalveluksensa laivastossa. Todella iso helvetin harmi , että hait eivät syöneet sitä paskiaista..tai edes tappaja-muikut.

Päivän toinen kommentti.

Uskokaa tai älkää, mutta täällä on nyt syyslomaksi kutsuttu ilmiö päällä. Olen kuullut juttuja muista osista tätä muun maailman hylkäämää aluetta että syyslomat olisi pidetty jo suuremmalta osin.

Eli minullahan se alkoi tämän viikon maanantaina ja loppuu huomenna (juu , koko viikko toisin kuin jossain paikoissa, unfortunately) . Eipä siinä mitään , paitsi että olen ollut tämän koko viikon flunssassa ja sitten tuli muuten vielä jossain vaiheessa lievä kuumekin. Eli noin kolme päivää meni hukkaan kunnes päätin eilen tehdä jotakin asialle ja menin ulos juoksemaan normaalin "lenkin".

Ai , sattui.

No , se oli kieltämättä typerä temppu , mutta en voinut muutakaan koska suoraan sanoen vitutti se että koko "viikko" oli tarkalleen pyhitetty ulkona tapahtuvalle toiminnalle ja nyt joutuisi olemaan sisällä. Kun kerrankin pääsisi olemaan siellä "oikeen kunnol , niinqu!!1"

Menin kuitenkin ulos eilen ja tein mitä tein. En ollut kovinkaan tyytyväinen sitten kun pääsin takaisin , sillä flunssassa juokseminen ei siinä ihan lopussa tuntunut sittenkään ihan niin kivalta. Eräs neitikään ei ollut kovin tyytyväinen ratkaisuun , ja kertoi jo aiemmin (oikeasti) pelottavan jutun siitä miten joku pikajuoksija oli saanut sydänkohtauksen juostessaan samassa tilassa kun minä.

Okei, pelotti hieman eilen ja vielä enemmän sen jälkeen kun yhtäkkiä tuntui hieman pahalta rintakehässä siinä yhdessä vaiheessa. No , pääsin kotiin ja kävin noin vähän yli tunti sitten uudestaan juoksemassa.

Tuntui kieltämättä paremmalta , vaikka suun kautta hengittäminen koko matkan ajan olikin aika epäkäytännöllistä ja vieläpä todella typerän näköistä (koirat läähättää suun kautta, lääh, lääh, wuf !!).

Koirasta tulikin mieleen , että tuo minun eläimeni on jokseenkin harvinaisen huomionkipeä tapaus. Se tekee usein protesteja yrittämällä repiä jotakin lattialla olevia papereita silpuksi jäädessään yksin. Tosin, melkein mikä tahansa muukin asia jonka voit kuvitella koirani pystyvän tuhoamaan pienillä rottatassuillaan, onnistuu siltä oikein hyvin. Kyseinen otus teki protestin taas eilen kun tulin ulkoa sisälle , ja tällä kertaa se oli päättänyt repiä rikki erään muovikassin sisältöineen.

Tuolle voisi ostaa kaveriksi semmoisen nyrkkeilevän Kengurun..

They told me to speak Finnish...

Nyt on maailman asiat sekaisin. Nimittäin , aivan "saaketin" perusteellisesti.

Minut "vieteltiin" tekemään tällainen blogi muutama päivä sitten erään todella epämääräisen "kapteeniksi" kutsutun miehen avustuksella (oli siinä muitakin !). Kyseinen tyyppi sai siis minutkin vakuuttumaan että tällaisen tekeminen voisi olla enemmän kuin hauskaa. Ja oikeastaan , tällaisen tekeminen on aina ollut minustakin "huitsin jännää !!!111eleven"

"Let's give it a go , then" ajattelin vielä muutama minuutti sitten kun pääsin takaisin kotiin virkistävän ulkoilun jälkeen. Ja tässä nyt olen , kirjoittaen tätä Suomeksi , hiukan vielä vilustuneessa olotilassa ja on hikikin...

No , kieltämättä haluaisin kirjoittaa tätä "Blogiani" Englanniksi. Mutta eräät tahot ovat olleet sitä mieltä , että koska olen Suomalainen (ollaan tänään Suomalaisia ?) niin tätä pitää saada aikaiseksi omalla äidinkielellä eikä millään kaoottisella Englannin sepustuksella.

En voi luvata ettenkö iskisi aina tasaisin väliajoin tähän mukaan hiukan "toisella kotimaisellakin" (<-- Englanti , you fools !) tehtailtua tekstiä ihan vain sen takia että ei huvita puhua Suomea koko ajan. En myöskään voi luvata että päivittäisin tätä aktiivisesti , vaan lähinnä pyrin palaamaan tämän "ääreen" kun/jos/ ehdin.

En aio myöskään esitellä itseäni , koska "kaikkihan minut tuntevat" , ja jos eivät tunne , niin kai tuota profiilia voi sitten tarkastella lisäinformaation toivossa , joohan ?

"What did you turn in to the underworld for ?"