Niinku sit niist fiiliksistä..

Luonnollisesti vietän myös hiukan aikaa musiikkia kuunnellen päivittäin. Voin aivan suoraan ja vapaasti sanoa että musiikkimakuni on aikalailla todella laaja nykyisin. Minulle ei yksinkertaisesti ole lähes ainoatakaan musiikkigenreä, josta en voisi sanoa pitäväni muutaman esimerkin kautta. Muutamia vuosia sitten olin kieltämättä aika lyhytnäköinen näiden eri musiikkityylien sun muiden kanssa, mutta sanotaanko että ihan parin vuoden sisässä sen jälkeen ole oppinut kuuntelemaan ja arvostamaan valtavastikin eri musiikkityylejä. En voisi oikeastaan enää millään edes kuvitella haukkuvani toisten musiikkimakua tai suosikkeja, vaan olen pikemminkin tajunnut vasta nyt että maailma on aivan liian paljolti täynnä mahtavaa musaa, mutta ongelmana onkin se että ihmisen elinikä ei usein riitä kaikkien kuulemiseen!

Nyt kuitenkin eräs biisi, joka on viime aikoina pyörinyt päässäni ja täten myös hyvin pikaisesti sen jälkeen MP3-soittolistoillani. Kyseessä on 1980-luvun hiukan hevimpää Rokkia soittavan Dokkenin biisi "Breaking The Chains". Tunnustan hieman kliseisesti että kuulin biisin aivan muilla tavoin kun vain vanhoja levyjä läpi kuuntelemalla, mutta pääasia kai edelleen että ylipäätään sen kuulin. Muussa tapauksessa olisi saattanut hyvinkin käydä niinkin että tällainen vanha klassikko olisi jäänyt täysin huomioimatta.

Noh, joka tapauksessa perimmäisempään kysymykseen: miksi pidän juuri tästä biisistä? Tunnustan että minulla on todella heikko kohta 1980-luvun Heavy-Rockille persoonassani, mutta Dokken on aina ollut todella tuntematon bändi minulle siitäkin huolimatta. Kun kuulin tämän biisin about vuosi sitten, niin en pitänyt sen lyriikoita mitenkään erityisen osuvina, mutta nytpä taas vaihteeksi ne tosiaan iskivät kuin miljoona volttia. Jumankauta! Jos nyt pitäisi valita joku biisi, mikä kuvaisi tämänhetkistä olotilaa ja muutenkin minun henkilöhistoriaani vähintään hyvin, niin tosiaan Dokkenin Breaking The Chainshan se olisi. Nyt kuitenkin pitemmittä puheitta lyriikat ja Youtube-linkki biisiin:

Dokken - Breaking the Chains

Sit there thinkin'
In your room
You feel the pressure
You're goin' crazy too
The walls around you
Closin' in
You need a change

Claustophobic
Feelin' scared
You need somebody
But no one seems to care
A one way ticket
A change of pace
You've had enough
Can't take no more

Breaking the chains around you
Nobody else can bind you
Take a good look around you
Now you're breaking the chains

Got this letter
Came today
From my baby
Who left me yesterday
Said she loves
She'll come back
She wants to try

I won't let her
She'll be upset
I know it's better
Than somethin' I'll regret
She's been dishonest
And insincere
I lost my mind
Twenty times a year

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Woke up today
I'm alone
I look around
But baby you were gone
But I don't mind
And I don't worry
I will survive

I'm alone
Now that you're gone
Don't need nobody
To hold or tie me down
I broke the chains
So let me be
I've gotta be free

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Nyt kai perimmäisenä kysymyksenä onkin enää se, että kuinka murtaa nämä kahleet? Vai ovatko sitten Babylonin Oravanpyörän sekä turmiollisten ihmissuhteiden kahleet sittenkin vielä liian tiukalla?