Three days

Hohhoijaa, tänään tuli kolmas päivä täyteen täysin ilman lämmintä ruokaa. Onneksi tuli illalla syötyä jonkin verran, ja enimmäkseen ennen tätä tuli syötyä vain maustamatonta Jogurttia, leipää ja hedelmiä. Ihan hyvä ruokavaliokokeilu tämäkin, sanoisin.

En ole vieläkään saanut itselleni erään kauppaketjun Bonuskorttia. Täytin hakemuksen ja se hyväksyttiin yli viikko sitten, jonka jälkeen tämä toimihenkilö kassalla sitten lupasi että viikon kuluessa tuon kortin pitäisi pamahtaa sisään postiluukusta. Näin ei ole kuitenkaan vielä käynyt, joten ihmettelenpä suuresti että kuinkahan kauan tässä joudutaan vielä odottelemaan.

Aijoo, katselin vihdoinkin tuon Lostin 4. kauden melkein loppuun asti. Enää jäljellä se viimeinen jakso, todellakin. Vaikka tuo sarja aikalailla onkin nyt taas vastaillut kaikkiin niihin kysymyksiin mitä se esitti kolmen viime kauden aikana, niin on se myös muutamia vastauksia jättänyt Enigmaattisesti täysin arvailujen varaan. Puhtaastihan Lost on nyt siirtynyt Scifi-sarjaksi, ja mitä olen lukenut tuosta viidennestä kaudesta, niin entistä syvemmälle mennään näemmä Scifistelyyn siinäkin. Tämähän toki sopii oikein hyvin minulle, vaikka myönnettäköön etten kyllä alunperin alkaessani kyseistä sarjaa katsomaan uskonut sen pärähtävän aivan noin Scifistelyksi aikamatkusteluineen sun muineen.

Tämän jälkeen kun Lost on nyt toistaiseksi katsottu loppuun, jäädään odottelemaan sitä viidennettä kautta DVD:lle (halvalla) sekä katsotaan loppuun tuo V-sarjan, eli Visitorsin televisiosarjan jaksot. Sitten taas voisi katsoa jotain leffoja.

Taas vaan tätä

Aloin pelailemaan tuota World in Conflictia. Pelasin about puolisen vuotta sitten tuota alkuperäistä WiC:tä, eli tämän Amerikkalaisten joukkojen kampanjan hyvinkin nopealla tahdilla. Nyt tuli tuossa nelisen kuukautta sitten ostettua tämä WiC: Complete Edition, joka sisältää siis tuon alkuperäisen pelin ohella myös Neuvostoliiton oman kampanjan.

Ihmettelin aluksi vähän sitä että miten on mahdollista että pelissä ei voi installoinnin jälkeen pelittää kuin Neuvostoliitolla, vai pitäisikö sanoa tuttavallisemmin että "Venäläisillä" - kunnes selvisi että näinpä sen oli ilmeisesti tarkoitus mennäkin pelin suunnittelijoiden mielestä. Eli vanhan mallin mukaisesti alkuperäisessä WiC:ssä oli vain Amerikkalaisten kampanja, jota pelattiin alusta loppuun, kun nyt pitää Completessa pelata ensin Venäläisten kuusi tehtävää lävitse, ja tämän jälkeen alkaa sitten se alkuperäinen neljäntoista tehtävän Amerikkalaisten kampanja. Aika groovyä.

Voisi seuraavaksi oikeastaan listailla vähän näitä omia strategiapelien Top 5-tason listoja, kun ei juuri muitakaan aiheita nyt juuri tule mieleen. Ellette tietenkin ole kiinnostuneet kuulemaan samoista vanhoista seteistä mistä minä yleensä jauhan, eli kaikesta aivan turhasta ja jo useinkin menneestä paskasta. Joten eiköhän seuraavassa postauksessa siirrytä siis strategiapelien puolelle.

Niinku sit niist fiiliksistä..

Luonnollisesti vietän myös hiukan aikaa musiikkia kuunnellen päivittäin. Voin aivan suoraan ja vapaasti sanoa että musiikkimakuni on aikalailla todella laaja nykyisin. Minulle ei yksinkertaisesti ole lähes ainoatakaan musiikkigenreä, josta en voisi sanoa pitäväni muutaman esimerkin kautta. Muutamia vuosia sitten olin kieltämättä aika lyhytnäköinen näiden eri musiikkityylien sun muiden kanssa, mutta sanotaanko että ihan parin vuoden sisässä sen jälkeen ole oppinut kuuntelemaan ja arvostamaan valtavastikin eri musiikkityylejä. En voisi oikeastaan enää millään edes kuvitella haukkuvani toisten musiikkimakua tai suosikkeja, vaan olen pikemminkin tajunnut vasta nyt että maailma on aivan liian paljolti täynnä mahtavaa musaa, mutta ongelmana onkin se että ihmisen elinikä ei usein riitä kaikkien kuulemiseen!

Nyt kuitenkin eräs biisi, joka on viime aikoina pyörinyt päässäni ja täten myös hyvin pikaisesti sen jälkeen MP3-soittolistoillani. Kyseessä on 1980-luvun hiukan hevimpää Rokkia soittavan Dokkenin biisi "Breaking The Chains". Tunnustan hieman kliseisesti että kuulin biisin aivan muilla tavoin kun vain vanhoja levyjä läpi kuuntelemalla, mutta pääasia kai edelleen että ylipäätään sen kuulin. Muussa tapauksessa olisi saattanut hyvinkin käydä niinkin että tällainen vanha klassikko olisi jäänyt täysin huomioimatta.

Noh, joka tapauksessa perimmäisempään kysymykseen: miksi pidän juuri tästä biisistä? Tunnustan että minulla on todella heikko kohta 1980-luvun Heavy-Rockille persoonassani, mutta Dokken on aina ollut todella tuntematon bändi minulle siitäkin huolimatta. Kun kuulin tämän biisin about vuosi sitten, niin en pitänyt sen lyriikoita mitenkään erityisen osuvina, mutta nytpä taas vaihteeksi ne tosiaan iskivät kuin miljoona volttia. Jumankauta! Jos nyt pitäisi valita joku biisi, mikä kuvaisi tämänhetkistä olotilaa ja muutenkin minun henkilöhistoriaani vähintään hyvin, niin tosiaan Dokkenin Breaking The Chainshan se olisi. Nyt kuitenkin pitemmittä puheitta lyriikat ja Youtube-linkki biisiin:

Dokken - Breaking the Chains

Sit there thinkin'
In your room
You feel the pressure
You're goin' crazy too
The walls around you
Closin' in
You need a change

Claustophobic
Feelin' scared
You need somebody
But no one seems to care
A one way ticket
A change of pace
You've had enough
Can't take no more

Breaking the chains around you
Nobody else can bind you
Take a good look around you
Now you're breaking the chains

Got this letter
Came today
From my baby
Who left me yesterday
Said she loves
She'll come back
She wants to try

I won't let her
She'll be upset
I know it's better
Than somethin' I'll regret
She's been dishonest
And insincere
I lost my mind
Twenty times a year

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Woke up today
I'm alone
I look around
But baby you were gone
But I don't mind
And I don't worry
I will survive

I'm alone
Now that you're gone
Don't need nobody
To hold or tie me down
I broke the chains
So let me be
I've gotta be free

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Breaking the chains around me
Nobody else can bind me
Take a good look around me
Now I'm breaking the chains

Nyt kai perimmäisenä kysymyksenä onkin enää se, että kuinka murtaa nämä kahleet? Vai ovatko sitten Babylonin Oravanpyörän sekä turmiollisten ihmissuhteiden kahleet sittenkin vielä liian tiukalla?

Mystisiä pulmia&outoja ilmiöitä

Vieläkin Messenger on poissa käytöstä. En ole keksinyt suoranaisesti vielä ratkaisua siihen että miksi se tekee mitä tekee - vai pitäisikö sanoa että jättää tekemättä? Noh, joka tapauksessa nyt on väläytelty sitä eräässä tapauksessa että jos tuon Virustorjuntaohjelman ottaisi koneeltaan poies, niin kenties Mese alkaisi piakkoin toimimaan. Tai kenties sitten ei. Saappa nähdä.

Noin muuten minulla ei ole taaskaan oikein mitään kertoiltavaa. Samaa settiä, vaikkakin yöt ovat täälläpäin taas helvetin kylmiä. Muistaakseni toissapäivänä taidettiin mennä reilusti alle kymmenen asteen yölämpötilan, kun päivällä olikin sitten taas ihan suhteellisen siedettävä lämpötila. Omituista aikaa tuo syksy.

Kävin kirjastossa, LOL?

Enpä ole jaksanut taas kirjoitellakaan mitään, sillä kaikenlaista kiirettä on taas odotetusti pitänyt. Miljoona asiaa ja miljoona huolta. Liian vähän aikaa ja sitä rataa.

Yksi asia mistä tietää aina arjen alkaneen elämässäni, on se että alan saamaan säännöllisen väliajan kuluttua laskuja. Tänään tuli yksi lasku, tosin ihmettelin että kuinka se löysi minut näinkin pitkän ajan jälkeen. Aika naurettavan pitkään oli kyllä tämänkin laskun lähettelyyn kestänyt, että sikäli kyllä ihmetyttää että mitkä ihmeen etanat siellä konttoreissa oikein työskentelivätkään näiden laskujen parissa, kun kerran about viisi kuukautta kestää yhden laskun lähettämisessä. Vihaan rahanmenoa, niin kuin varmaan aika moni muukin.

No, kävin tänään tosiaan kirjastossa. Vein sinne kirjastokorttinikin erään toisen kunnan alueelta, ja yllättäen minun ei tarvinnut a) uusiakaan sitä b) se jopa toimi täydellisesti lukuunottamatta sitä että osoitteenmuutos sille piti tehdä. Haluamaani kirjaa ei luonnollisesti ollut saatavilla, joka taas hetkellisesti vitutti aikalailla, mutta sitten kun taas muistaa kuinka suuresti elää Murphyn lain alaisuudessa, niin sekään asia ei enää niinkään vituttanut. Tosiasioiden tunnustaminenhan on viisauden alku, pelkäänpä.

Sain kuitenkin lainattua yhden teoksen. Kyseessä on Arto Paasilinnan Kultainen Nousukas. En olekaan sitä lukenut, enkä viitsi siitäkään nyt sitten mitään maksaa kun se kerran harvoin kirjastossa käydessäni osui silmieni eteenkin. Odotan innolla että mitä tuleman pitää, vaikka saapa nähdä että ehdinkö sitä lukemaankaan.

Tuo uusi konekin on alkanut näyttämään taas vaihteeksi varjopuoliaan. Tänään Live Messenger alkoi jäätyilemään täydellisesti Mesen avauksen yhteydessä, joka on todella mystistä. Aluksi epäilin jotakin ohjelmaa sen aiheuttajaksi, mutta pari tuntia itkupotkuraivareista toivuttuani en ollut hullua hurskaampi. Vitun Vista, pala helvetissä.

Pitkästä aikaa legendaarinen hitti suoraan 2000-luvun alulta:

Giant Robot - Helsinki Rock City (oli muuten leffan Bad Luck Love OST:lla, rizpekcts!)

Deadly Helsinki

Kävin eilen Helsingissä pitkään aikaan. Tarkoitus oli vähän muu, mutta päädyin hankkimaan/saamaan uuden PC:nkin alleni. Vihdoinkin.

Eipähän se tämäkään nyt tietenkään mikään paras vehje ole, mutta entisiini verrattuna huomattavaa parannusta on tapahtunut, voisi kai sanoa. Tällä koneella nyt sitten pitäisi pärjätä aika pitkälle, vaikkakin eihän se tosiaan mikään kaikkein paras olekaan. Uusi kone oli kuitenkin tarpeellinen hankinta, mutta tietenkin eräs ikävä lieveilmiö joka tähän asiaan liittynee on se että tässä on käyttöjärjestelmänä Vista, ja suoraan sanottuna eilen oli vähän vaikeaa taasen selvitä asioista eteenpäin Vistan täydellisen vammaisuuden ansiosta. Hiljalleen kai tähänkin on totuttava, vaikkakin fakta on kai se että Vistaan ei voi koskaan täydellisesti tottua. Eilenkin oli jo heti ongelmia muutamien ajureiden kanssa, mutta saatiin sekin sitten lopulta kuntoon.

Tänään lähden Espooseen, eli kierros jatkuu. Kirjoittelen sitten taas tänne jotain epämääräistä kunhan tulen takaisin, mutta juuri nyt en taida enempää jatkaakaan.

Palautuspäivä

Plääh. Tänään pitää lähteä takaisin. 'Dis sucks big time.

Kotimatkakin on nyt huoooomattavasti pitempi kuin ennen. Tai siltä se nyt ainakin tuntuu.

Sitä ennen kuiteskin todella höyryisä ja pitkän kuuma sauna.

No man is an island

Olo on taas hetkellisesti parempi, vaikkakin ilmat nyt ovat edelleen melko huonoja. Pohdin hetkellisesti sitä, että pitäisiköhän tosissaan alkaa harkitsemaan jonkinlaista parrankasvatusta jälleen, sillä siitä on piakkoin pari vuotta kun minulla oli viimeksi lyhyt episodi turpajouhien kasvatuksen kanssa. Kenties tämä voisi toimia, saapa nyt nähdä. Olisi ainakin jollain tapaa "arvokkaampi olo", ja kokopartaa minulla ei oikeastaan täydellisesti kasvatettuna koskaan ole ollutkaan. Monia muita ulkonäkötyylejä olenkin jo kokeillut, mutta kokoparta puuttuu.

Eipä minulla nyt sen kummempaa taas ole kerrottavananikaan, mitä nyt viime yö tuli aikalailla pyörityttyä sängyssä jälleen asioita mietiskellen. Tällä kertaa päässäni pyöri teoria siitä, kuinka minun mielestäni onnen määrä ei välttämättä ollenkaan ole jokaisen itsensä päätettävissä, vaan se on pikemminkin aina tietty vakio, josta vähenee sitten jokaisen toisen elämään joko enemmän tai vähemmän sitä onnea riippuen milloin mistäkin. Uskon siis yksinkertaistettuna siihen, että kun henkilö X kohtaa jossakin asiassa epäonnea, niin puolestaan hänen läheisensä henkilö Y saa osakseen elämässä onnellisempia tapahtumia. Universumin, Karman tai minkä muun lait sitten puolestaan päättävät sen että milloin kenelläkin koittaa tämä aika, jolloin tietyt ihmiset saavat onnea elämäänsä ja milloin taas epäonnea. Totta kai tähänkin järjestykseen liittyy poikkeuksia, eli on olemassa ihmisiä jotka ovat saaneet varmasti elää elämäänsä erittäin onnellisina toistaiseksi, taikka sitten elämä on ollut toistaiseksi 24/7 täyttä helvettiä epäonnen osalta. Syy miksi olen tullut tähän päätökseen, on ollut läheisten ihmisten edesottamuksien seuraaminen - uskonkin nyt siis puolestani siihen, että jos itselläni menee hiukan huonommin jossain vaiheessa, niin heillä taasen paremmin. Tällä hetkellä asiat ovat joillakin tuntemillani ihmisillä näin, kun taas toisilla toisinpäin. En tietenkään voi sanoa ettäkö tämä pätisi jokaisen elämään, mutta itse kuitenkin uskon näin. Ja totta puhuen, uskon myös tähän asiaan liittyen siihen, että oma elämäni rakentuu sille "minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää"-tason pyöritykselle, josta olenkin joskus tainnut mainita tässä blogissa. En nyt kuitenkaan jaksa kirjoittaa asiasta enempää, sillä tekstistä tulisi entistä neuroottisempaa ja pakkomielteisempää.

Pelkään suoraan sanoen että olen jonkinlainen uudelleensyntynyt Woody Allen. Ylianalysoin asioita jatkuvasti. Se on kai päällimmäisin syy siihen, miksi viime aikoina kaikki on taas tuntunut aivan järkyttävältä paskalta. Varmaan juuri sen takia olenkin ollut niin maassa, sillä koko ajan pohdin tuhatta ja yhtä syytä vaikka mille elämäni onnistumiselle ja epäonnistumiselle. Totta kai olen neuroottinen, myönnän sen itsekin. Tiedän tämän kuitenkin olevan jälleen vain yksi "kausistani", jonka luulisi rahoittuvan viimeistään jouluun mennessä.

Kävin tuossa viime viikonlopulla myös kaupassa, niin kuin taisin kertoakin (tai sitten en). Siellä joku tummahipiäinen mieshenkilö käveli ostoskärrynsä kanssa lähelleni, ja ihan kasuaalisti perkele aivasti noin kaksikymmentä senttiä minusta ja suoraan minua päin! Aloitin välittömästi hiukan pehmeämmin kiroilemaan siinä, mutta tämä idiootti vain jatkoi matkaansa. Olin siinä vaiheessa aivan varma että Sikainfluenssanhan se minä nyt sain, kiitti vitusti! Noh, voi olla että kenties mitään ei minuun tarttunut, mutta lähellä se tosiaan oli etteikö jotain osunut minuun.. Vai osuiko?

Pitäisi varmaan alkaa kantaa mukana sellaista pientä pulloa käsidesiä, jota lääkintämiehillä oli aina laukuissaan armeijan aikana. Se oli todella kätevässä pakkauksessa, ja desinfioi kädet äkkiä. Vaikken mikään ultrahygienisti olekaan, niin näinä aikoina jolloin Sikainfluenssan tartuntavaara on suuri, niin kantsii harkita moisten käyttöä. Ja vielä kun lääkintämiehistä puhutaan, niin heillähän oli laukuissaan mukana myös sellaista äärimmäisen yleishyödyllistä tavaraa tablettimuodossa, nimeltään Paratabs. Juuri muuhun se ei auttanut kuin kuumeen laskemiseen, mutta siitäkin ominaisuudesta oli todella hyötyä. Suosittelen lämpimästi näitä tabletteja kaikille kuumeisille, sillä ne ihan oikeasti alentavat kuumetta ainakin aina vähäksi aikaa. Kannattaa kuitenkin ottaa kuumeeseen mahdollisimman suuren milligrammamäärän omaavia tabletteja, sillä ne sitten varmasti auttavatkin. Itse söin useasti kuumeessa ollessani noita 500mg:n Paratabseja, ja ne tosiaankin auttoivat. Kiitos lämäreille tästä varustuksesta - ja kiitos vielä sille yhtiölle joka moisen on kehittänyt. Täytyypä hankkia Paratabsia, jos vaikka joskus sattuu vielä suhteellisen vaaraton kuumetauti iskemäänkin.

Persoonallisuutta testien takana

Tuli tehtyä tässä yön pikkutunteina tällainen Eysenckin persoonallisuuskysely, kun sen sattumalta tuolta netin syövereistä löysin. Mielenkiintoisia, vaikkakin kenties ehkä lopulta täysin vääränlaisia tuloksia se ainakin antoi. Tai mistäpä minä oikeastaan tiedän.

Käytit testin tekemiseen 5 minuuttia 37 sekuntia.

53% (10/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus

Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

20% (4/20) - Psykoottisuus

Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

91% (21/23) - Neuroottisuus

Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

4% (1/24) - Valheasteikko

Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Siihen perään väsäsin sitten tällaisen Zuckermanin Elämyshakuisuustestin, enkä nyt oikeastaan tiedä että onko se täysin oikeilla jäljillä sekään. Kenties ehkä kuitenkin jonkin verran. En totta puhuen osaa sanoa.

Käytit testin tekemiseen 3 minuuttia 46 sekuntia.

• Elämyshakuisuus: 53% (19/36)
• Jännityksen ja seikkailujen etsiminen: 46% (6/13)
• 
  
• Kokemusten tavoittelu: 14% (1/7)
• Estottomuus: 90% (9/10)
• Alttius ikävystymiseen: 50% (3/6)

Like a black highway at night

Viime yönä jostain kumman syystä alkoi pyörimään päässä se Terminaattori 2:n quote, minkä se Sarah Connor laukaisi siinä vaiheessa kun se lössi lähti tuhoamaan sitä IT-firmaa siinä leffan puolivälissä. Jotenkin se quote oli niin osuva tähän nykyiseen tilanteeseen, sillä vieläkin olen lähinnä 24/7 "tarttis tehrä jotain, mutta mitä?"-tason ajatusmaailmassa. Seuraava quote aika hyvin kuvaa tämänhetkistä ajatusmaailmaa:

The future, always so clear to me, had become like a black highway at night. We were in uncharted territory now, making up history as we went along.