Kuolleet Kekkoset

Tänään tuli taas ajateltua hetkellisesti elämänvaiheitteni koulujen eri opettajia. Nämä kyseiset tyypit ovat kyllä ihan pienestä pojasta pitäen aikalailla iskostuneet jo mieleeni, ja hauskaahan se on oikeastaan vähän jakaa näistä tyypeistä hiukan omia kokemuksia julkiseksi materiaaliksi. Tässäpä siis hieman settiä:

Koulu jossa kävin alaluokat oli sen verran pieni, että kaikki luokat oli aina yhdistetty. Ensimmäisen ja toisen luokan kävin siis saman opettajan alaisuudessa, joka oli sellainen reilusti jo keski-iän ylittänyt vanhahko mummo-ihminen. Tämä mummeli oli aluksi ihan mukava, mutta sitten ajan mittaan hänellä alkoi esiintymään erilaisia vähintäänkin epäilyttäviä tunnetiloja, joiden aikana hän saattoi vaan yhtäkkiä huutaa meille kaikille oppilaille ja pitää kuria yllä, jonka jälkeen saattoi mennä opettajainhuoneeseen "päästelemään höyryjä", jonka jälkeen palata taas vuolaasti itkien pahoittelemaan käytöstään. Hänen epävarma ulosantinsa pelotti minua aikanaan. Hän jäikin varhaiseläkkeelle vielä samassa koulussa ollessamme, tosin taisimme käydä aivan viimeisiä luokkia tuolloin muutenkin.

Kolmannella ja neljännellä luokalla meillä olikin sitten oikeastaan peruskouluhistoriani asiallisin opettaja. Tämä keski-ikäinen mieshenkilö oli ensimmäisen ja toisen luokan opettajamme aviomies, mutta oli selvästi asiallisempi ja vakaampi henkiseltä puoleltaan. Täytyy myöntää että hänestä minulla ei ole oikeastaan negatiivista sanottavaa. Ihan hyvä opettaja, siis.

Sitten viimeisillä luokilla meille tulikin todellinen ongelmatapaus opettajaksi. Saimme keski-ikäisen, itsepäisen "koti,uskonto ja isänmaa"-kasvutusmetodeilla ladatun äijän. Tämä tyyppi ei sietänyt erilaisia, vaihtoehtoisia mielipiteitä mistään asiasta, eikä varsinkaan mielikuvituksensa käyttämistä erilaisissa koulutöissä. Hän usein huusi meille kaikille, ja muistan eräänkin pojan jonka hän pakotti osallistumaan johonkin koulujenväliseen sählykilpailuun sillä uhalla että hän saisi muussa tapauksessa liikunnannumerokseen nelosen. Minäkin olin aika usein tyypin silmätikkuna muutaman kaverini kanssa, ja jouduimme muutamaan kertaan kaikenlaisiin koetuksiinkin hänen kanssaan. Olin tyytyväinen päästessäni hänestä eroon, mutta kyseistä tyyppiä en tosiaankaan hevillä ole unohtanut.