Lähetin jokin aika sitten työhakemuksen G4S Security - nimiseen vartiointifirmaan. Kirjoitin huolella sen, ja valmistelin sisällön niin että se varmasti kelpaisi vähäisistä alan töistäni huolimatta esitettäväksi. Hain väliaikaisia töitä tuolla hakemuksella.
Noh, perjantaina asiasta ilmoitettiin minulle sähköpostitse. Joku "pomomiäs" siellä toisessa päässä oli, ja hän melko yllättävän positiivisesti kertoi että olin ainakin hakemusten perusteella ihan sopiva kaveri kyseisiin hommiin, jotka tulisivat kestämään about 3-6 kuukautta riippuen kysynnästä. Kuulemma ennen tätä hommaa olisi tarjolla jonkinlainen koulutusjakso, ja se olisi totta kai pakollinen suorittaa. Sovin muuton takia työhaastattelun jonkin ajan päähän. Pomomies kertoi että heillä olisi enimmäkseen hommia Helsingin keskustassa, joten saisin raahata perseeni sinne joka päivä - joka tietysti minulle nyt sopii. Ei tuota ongelmia.
Noh, nytpä aikalailla mietityttää monikin asia. Olen jutellut muutaman vartijan kanssa, ja lukenut erinäisistäkin lähteistä näihin vartiointihommiin liittyvistä kokemuksista. Youtubessakin on video missä kyseisen firman kaksi "kesä-Esaa" joutuu pienimuotoiseen konfliktiin nuorien kakaroiden kanssa, ja kuinka homma suoraan sanottuna leviää käsistä. Nähtyäni videon mietin hetken ja hartaasti juuri näitä "voimankäyttösäännöstöjä", jotka liittyvät tähän hommaan monella tapaa. Olen suorastaan epäilevä sen suhteen että miten voisi käydä jos itse joutuisin moiseen tilanteeseen. Pomomies oli nyt toistaiseksi aika vaitonainen näistä asioista, mutta kenties lisätietoa alkaa selviämään työhaastattelussa. Aion kyllä kysyä että miten toimitaan mikäli tapahtuu moinen tilanne, ja missä vaiheessa kutsutaan poliisi paikalle. Kuinka pitkälle voidaan mennä ja millä valtuuksilla?
Noh, pitääpä nyt vielä miettiä että otanko tuon työpaikan vaiko enkö. Ymmärrän että tällä hetkellä talouslaman takia ei välttämättä ole hirvittävästi valinnanvaraa, ja myönnän aivan suoraan että epäilisin myös että toimittamani kopio armeijan palvelustodistuksesta arvosanoineen saattoi auttaa tämänkin paikan saamisessa. Vaikkei sitä välttämättä ehkä haluakaan kukaan sanoa ääneen.
Tämän jälkeen jäljellä on vielä kaksi paikkaa, joista tosin toinen on vain epävarma. Tämä viimeinen mahdollisuus ei kuitenkaan ole samaa sarjaa kuin nämä kaksi edellistä - eli ehkä hiukan turvallisempaa kamaa olisi siis tiedossa. Saapa nyt siis nähdä että miten lähtee etenemään.
Sunday, March 29, 2009
Friday, March 27, 2009
Koirat haukkuu - mutta karavaani kulkee!
Eilen meni aika pitkään yöhön. Tuli taas "kelailtua" muutamia juttuja, mutta onnekseni sain itseni psyykattua niiden lävitse kaikesta huolimatta. Noh, nytpä minulla on sitten hiukan kerrottavaakin näin kevään mittaan kaikille:
Ensinnäkin tänään tuohon pihaan ajeli valkoinen paketti-auto, jonka käyttäjäksi paljastuikin ihastuttava yläkerran naapurini. Hän alkoi jonkun kaverinsa kanssa rahtaamaan tavaraa paketti-autoon, ja ovet alkoivat pikkuhiljaa käymään niin kovaa tahtia, että aloin ymmärtämään että tyyppi oli ilmeisesti siirtämässä tavaraa kämpästään muuttaakseen pois. Lähdin viemään roskia ulos n. tunnin päästä siitä kun ensimmäisen kerran nämä tapahtumat havaitsin, ja vielä tuolloinkin tyyppi lastaili tavaraa valkoisen pakettiauton perään. Hän näki minut, ja nyökkäsi tervehdykseksi - itsekin nyökkäsin hänelle varovaisesti. Hän tuli luokseni, ja tavalliseen tapaansa kyseli että mitenkäs menee. Vastasin hänelle melko diplomaattisesti että hyvinhän tässä, ja tämän jälkeen kysyin häneltä että mikäs tilanne hänellä oli päällä täällä. Hän katsahti minuun jotenkin oudosti, ja kertoi että oli muuttamassa pois viikon päästä. Kuulemma tavarat oli tultu hakemaan jo nyt. En kyllä halunnut oikeastaan tietää että minne hän oli muuttamassa, mutta tiesinpä ainakin että asiat tulisivat nyt rauhoittumaan tässä talossa jonkin verran kun tyyppi lähtee pois.
Vaikka tämä on positiivinen asia, niin eipä se tule minua mitenkään enää oikeastaan auttamaan. Tuleepahan ainakin olemaan nämä viimeiset pari viikkoa täällä hiljaista. Täytyypä siis nauttia hiljaisuudesta sen ajan minkä voi. At least I get to sleep regular hours again.
Ensinnäkin tänään tuohon pihaan ajeli valkoinen paketti-auto, jonka käyttäjäksi paljastuikin ihastuttava yläkerran naapurini. Hän alkoi jonkun kaverinsa kanssa rahtaamaan tavaraa paketti-autoon, ja ovet alkoivat pikkuhiljaa käymään niin kovaa tahtia, että aloin ymmärtämään että tyyppi oli ilmeisesti siirtämässä tavaraa kämpästään muuttaakseen pois. Lähdin viemään roskia ulos n. tunnin päästä siitä kun ensimmäisen kerran nämä tapahtumat havaitsin, ja vielä tuolloinkin tyyppi lastaili tavaraa valkoisen pakettiauton perään. Hän näki minut, ja nyökkäsi tervehdykseksi - itsekin nyökkäsin hänelle varovaisesti. Hän tuli luokseni, ja tavalliseen tapaansa kyseli että mitenkäs menee. Vastasin hänelle melko diplomaattisesti että hyvinhän tässä, ja tämän jälkeen kysyin häneltä että mikäs tilanne hänellä oli päällä täällä. Hän katsahti minuun jotenkin oudosti, ja kertoi että oli muuttamassa pois viikon päästä. Kuulemma tavarat oli tultu hakemaan jo nyt. En kyllä halunnut oikeastaan tietää että minne hän oli muuttamassa, mutta tiesinpä ainakin että asiat tulisivat nyt rauhoittumaan tässä talossa jonkin verran kun tyyppi lähtee pois.
Vaikka tämä on positiivinen asia, niin eipä se tule minua mitenkään enää oikeastaan auttamaan. Tuleepahan ainakin olemaan nämä viimeiset pari viikkoa täällä hiljaista. Täytyypä siis nauttia hiljaisuudesta sen ajan minkä voi. At least I get to sleep regular hours again.
Thursday, March 26, 2009
Perhaps in the south things will be different?
Pahoittelen eilistä varsin lyhkäistä postaustani. En ollut oikein tuulella aloittaa mitään kummempaa paatosta, toisin kuin tänään.
Tuntuu aika erikoiselta, itse asiassa. Jotenkin tuntuu siltä että teki mitä tahansa, niin asiat ovat samalla tavalla minne ikinä menenkään. Kaikki menee ennen pitkää päin helvettiä, valitettavasti. Vaadimme muutosta.
Eilen eräs "way back" nettipersoonakin ilmoitteli kuulumisistaan minulle yksityisviestillä. Tavallaan johdin hänet huomaamatta tilanteeseen jossa hänen oli pakko ottaa minuun yhteyttä, ja totta puhuen täytyy myöntää että vikaa oli minussakin siinä määrin että edes piti alkaa taas kyseisen tyypin kanssa kilpasille. Oikeammin haluaisin vain unohtaa moisen tyypin kanssa ystävystymisen aikoinaan, sillä siitä alkoi aika pitkä väärien valintojen putki elämässäni, muutenkin. Tyhmyydestä kuitenkin luonnollisesti sakotetaan, ja eilinen sähköpostiviesti häneltä kyllä sisälsi sellaista tavaraa, että ymmärsin tulleeni jälleen sakotetuksi ollessani niin tyhmä että annoin hänelle nk. "vettä myllyyn" tässä asiassa.
En tiedä että lukeeko kyseinen tyyppi vielä tätä blogia. Suoraan sanottuna en välitä siitä että kuka tätäkin lukee, vaikka kieltämättä tiedän ainakin puolien henkilöllisyyden jotka tätä aktiivisesti seuraavat. Haluan kuitenkin nyt sanoa että haluan moisen tyypin tietävän että minua ei hänen asiansa kiinnosta, eikä ole kiinnostanut enää vuosiin. Just go on with your fucking miserable excuse for a life and leave me out of it.
Tuntuu aika erikoiselta, itse asiassa. Jotenkin tuntuu siltä että teki mitä tahansa, niin asiat ovat samalla tavalla minne ikinä menenkään. Kaikki menee ennen pitkää päin helvettiä, valitettavasti. Vaadimme muutosta.
Eilen eräs "way back" nettipersoonakin ilmoitteli kuulumisistaan minulle yksityisviestillä. Tavallaan johdin hänet huomaamatta tilanteeseen jossa hänen oli pakko ottaa minuun yhteyttä, ja totta puhuen täytyy myöntää että vikaa oli minussakin siinä määrin että edes piti alkaa taas kyseisen tyypin kanssa kilpasille. Oikeammin haluaisin vain unohtaa moisen tyypin kanssa ystävystymisen aikoinaan, sillä siitä alkoi aika pitkä väärien valintojen putki elämässäni, muutenkin. Tyhmyydestä kuitenkin luonnollisesti sakotetaan, ja eilinen sähköpostiviesti häneltä kyllä sisälsi sellaista tavaraa, että ymmärsin tulleeni jälleen sakotetuksi ollessani niin tyhmä että annoin hänelle nk. "vettä myllyyn" tässä asiassa.
En tiedä että lukeeko kyseinen tyyppi vielä tätä blogia. Suoraan sanottuna en välitä siitä että kuka tätäkin lukee, vaikka kieltämättä tiedän ainakin puolien henkilöllisyyden jotka tätä aktiivisesti seuraavat. Haluan kuitenkin nyt sanoa että haluan moisen tyypin tietävän että minua ei hänen asiansa kiinnosta, eikä ole kiinnostanut enää vuosiin. Just go on with your fucking miserable excuse for a life and leave me out of it.
Wednesday, March 25, 2009
Don't you want me, baby?
Örörör, nyt on fyysisesti vähän paha olo. Aamulla heräilin vasta joskus yhdentoista aikoihin, ja tuli nähtyä jotain omituisia uniakin, muistaakseni. Paha kun nyt ei oikein vaan muistu mieleen että mitä niissä tapahtui.
Noh, kuitenkin - tuossa puoleltapäivin alkoi sitten aika ikävä pääkipu ja vatsaankin sattuu. Kenties vika on ruoassa, sillä viime viikkojen lenkkeily ei ainakaan voi mitenkään pahentaa oloani. Heitin kolme Buranaa huiviin, joten katsotaan nyt sitten että miten käy. Kunnon päänsärky.
Umm.. Niih, tulihan ne veronpalautusrahatkin vihdoin tilille. MULLON CÄÄSHII! Eli hyvä juttu. Mutta paha vaan kun ei oikein tällä ololla jaksa nyt ruveta sen kummemmin ilakoimaan. Täytyypä katsoa että mitä niillä rahoilla nyt sitten myöhemmin tekee.
Täytyypä kirjoitella vähän lisää kunhan tässä nyt ehtii. Minulla oli itseasiassa yllättäen hyvinkin tunteikasta asiaa liittyen ihmissuhteisiini, mutta nyt en kyllä vaan jaksa kirjoittaa mitään nykyisessä olotilassani..
Noh, kuitenkin - tuossa puoleltapäivin alkoi sitten aika ikävä pääkipu ja vatsaankin sattuu. Kenties vika on ruoassa, sillä viime viikkojen lenkkeily ei ainakaan voi mitenkään pahentaa oloani. Heitin kolme Buranaa huiviin, joten katsotaan nyt sitten että miten käy. Kunnon päänsärky.
Umm.. Niih, tulihan ne veronpalautusrahatkin vihdoin tilille. MULLON CÄÄSHII! Eli hyvä juttu. Mutta paha vaan kun ei oikein tällä ololla jaksa nyt ruveta sen kummemmin ilakoimaan. Täytyypä katsoa että mitä niillä rahoilla nyt sitten myöhemmin tekee.
Täytyypä kirjoitella vähän lisää kunhan tässä nyt ehtii. Minulla oli itseasiassa yllättäen hyvinkin tunteikasta asiaa liittyen ihmissuhteisiini, mutta nyt en kyllä vaan jaksa kirjoittaa mitään nykyisessä olotilassani..
Tuesday, March 24, 2009
Training Day
Aika hyvin olen alkanut taas saamaan lenkkeilyn käyntiin. Juoksulenkki joka päivä ja vähän muutakin päälle, niin eiköhän kesäkunto siitä ala kehkeytymään ennen pitkää. Ja toisekseen liikunta ja fyysiset aktiviteetit ovat lisäksi aivan helvetin hyvä tapa saada muutakin ajateltavaa kuin tämä nykyinen tilanteeni. Keep positive goals alive, man.
Ilmat ovat alkaneet olla myös todella hyviä lenkkeilylle. Kevät se vaan ainakin nyt näyttää tekevät tuloaan, vaikkakin realistina odotan myös piakkoin alkavia lumisateita sun muuta ikävää. Toisaalta tästäkin asiasta on vain sanottava, niin kuin kaikesta muustakin tässä elämässä: "nautitaan niin kauan kun pystytään". Eli liikutaan oikein kunnolla nyt kun pystytään, ja sitten sen jälkeen katsotaan mitä tehdään.
Hiuksetkin alkavat olemaan hiukan pitkähköjä nykyään. En ole juur' nähnyt tarvetta leikata niitä, sillä kuten olen jo useamman kerran sanonutkin, niin koko viime vuosi meni erittäin lyhyillä hiuksilla, ja sen takia on oikeastaan ihan kiva pitää hiukan pitempiä hiuksia kuin silloin. Ajattelin että voisi yrittää kasvattaa samanlaisen "letin" kun David "X-Files" Mulderilla on tuossa Californication-sarjassa. Pitkästä aikaa tuollaiset puolipitkät hiukset voisivat olla ihan hauskat. Näinpä siis teemme, kenties.
Noh, nytpä pitää lähteä katsomaan kakkoselta tuleva illan sotaleffa, Go Tell the Spartans. Sitten vielä South Parkit päälle ja tämän jälkeen fiiliksistä riippuen joko pelittämistä tai nukkumaanmeno. Katsotaanpa sitten.
Hyvät illan jatkamiset ja pitäkää tukka viileenä!
Ilmat ovat alkaneet olla myös todella hyviä lenkkeilylle. Kevät se vaan ainakin nyt näyttää tekevät tuloaan, vaikkakin realistina odotan myös piakkoin alkavia lumisateita sun muuta ikävää. Toisaalta tästäkin asiasta on vain sanottava, niin kuin kaikesta muustakin tässä elämässä: "nautitaan niin kauan kun pystytään". Eli liikutaan oikein kunnolla nyt kun pystytään, ja sitten sen jälkeen katsotaan mitä tehdään.
Hiuksetkin alkavat olemaan hiukan pitkähköjä nykyään. En ole juur' nähnyt tarvetta leikata niitä, sillä kuten olen jo useamman kerran sanonutkin, niin koko viime vuosi meni erittäin lyhyillä hiuksilla, ja sen takia on oikeastaan ihan kiva pitää hiukan pitempiä hiuksia kuin silloin. Ajattelin että voisi yrittää kasvattaa samanlaisen "letin" kun David "X-Files" Mulderilla on tuossa Californication-sarjassa. Pitkästä aikaa tuollaiset puolipitkät hiukset voisivat olla ihan hauskat. Näinpä siis teemme, kenties.
Noh, nytpä pitää lähteä katsomaan kakkoselta tuleva illan sotaleffa, Go Tell the Spartans. Sitten vielä South Parkit päälle ja tämän jälkeen fiiliksistä riippuen joko pelittämistä tai nukkumaanmeno. Katsotaanpa sitten.
Hyvät illan jatkamiset ja pitäkää tukka viileenä!
Monday, March 23, 2009
Sokuria haavoihin
Otin itse yhteyttä sinne Iisalmeen sen pelin osalta. Sähköpostissa nyt vain todettiin että he eivät oikeastaan tiedä milloin saavat lisää kyseistä peliä, sillä maahantuoja ei kuulemma ollut niitä lähettänyt. Noh, ottaen huomioon kuinka vanha ja harvinainen tekele se on, niin en minä lopulta ihmettele yhtään miksi sitä ei oikein maahantuojallakaan ole.
Vitutti vain kun pistivät odottamaan viikon, jonka jälkeen sitten jouduin itse kyselemään pelin perään sähköpostitse. Ei näillä kavereilla oikein palvelu pelannut - varsinkin kun heillä näyttää edelleen olevan kauppaluettelossaan tämä peli, vaikkei heillä sitä siellä olekaan. Noh, eipä siinä mitään - ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kyseistä peliä aikoisin hankkiakaan tältä porukalta. Vitun paskat.
Minulla oli myös eilen pitkästä aikaa hikka. Sitä ikävää vaivaa minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan, varmaan noin kuuteen kuukauteen, joten kyseisen vaivan saapuminen oli aika ikävä kokemus sinänsä.
Aluksi kärvistelin hikan kourissa noin kymmenen minuuttia ennen kuin tajusin tehdä asialle jotain. Turvauduin internetin ihmeellisen maailman apuun, ja sieltä sitten poimin äkkinäisesti muutamia hikan lopettamiseen keskittyviä neuvoja. Tiedostan että ne kuulostavat vähän erikoisilta, mutta itse totesin että ne nähtävästi toimivat. Tässäpä siis muutama:
- Niele ruokalusikallinen tai kaksi normaalia pöytäsokeria
- Juo lasillinen vettä
- Hengitä syvästi sisään ja ulos muutamia minuutteja
Itsellä toimi tuo syväänhengittäminen täydellisesti. Kokeilin tuota sokeri-hommaakin, paitsi että se kyllä oli todella pahanmakuista ja vieläpä tehotontakin. Kenties joillekin se kuitenkin toimii, vaikka ohjeet väittivät että "toimii yhdeksässätoista tapauksessa kahdestakymmenestä". Minä olen sitten varmasti taas yksi sellainen jolle mikään normaali ei toimi - ihan tyypillistä ja odotettua.
Noh, nyt en kyllä jaksa jaaritella enempää, vaan on aivan pakko lähteä kauppaan käymään. Kaapit ovat nimittäin aivan oikeasti täysin tyhjiä, ja kai sitä pitäisi tosiaan välillä syödäkin.
Vitutti vain kun pistivät odottamaan viikon, jonka jälkeen sitten jouduin itse kyselemään pelin perään sähköpostitse. Ei näillä kavereilla oikein palvelu pelannut - varsinkin kun heillä näyttää edelleen olevan kauppaluettelossaan tämä peli, vaikkei heillä sitä siellä olekaan. Noh, eipä siinä mitään - ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kyseistä peliä aikoisin hankkiakaan tältä porukalta. Vitun paskat.
Minulla oli myös eilen pitkästä aikaa hikka. Sitä ikävää vaivaa minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan, varmaan noin kuuteen kuukauteen, joten kyseisen vaivan saapuminen oli aika ikävä kokemus sinänsä.
Aluksi kärvistelin hikan kourissa noin kymmenen minuuttia ennen kuin tajusin tehdä asialle jotain. Turvauduin internetin ihmeellisen maailman apuun, ja sieltä sitten poimin äkkinäisesti muutamia hikan lopettamiseen keskittyviä neuvoja. Tiedostan että ne kuulostavat vähän erikoisilta, mutta itse totesin että ne nähtävästi toimivat. Tässäpä siis muutama:
- Niele ruokalusikallinen tai kaksi normaalia pöytäsokeria
- Juo lasillinen vettä
- Hengitä syvästi sisään ja ulos muutamia minuutteja
Itsellä toimi tuo syväänhengittäminen täydellisesti. Kokeilin tuota sokeri-hommaakin, paitsi että se kyllä oli todella pahanmakuista ja vieläpä tehotontakin. Kenties joillekin se kuitenkin toimii, vaikka ohjeet väittivät että "toimii yhdeksässätoista tapauksessa kahdestakymmenestä". Minä olen sitten varmasti taas yksi sellainen jolle mikään normaali ei toimi - ihan tyypillistä ja odotettua.
Noh, nyt en kyllä jaksa jaaritella enempää, vaan on aivan pakko lähteä kauppaan käymään. Kaapit ovat nimittäin aivan oikeasti täysin tyhjiä, ja kai sitä pitäisi tosiaan välillä syödäkin.
Sunday, March 22, 2009
Kaduttavaa hommaa
Uskon ihan oikeasti nykyään että jokaiselle tapahtumalle elämässä on tarkoituksensa. Omalla kohdallani jokainen koettu ihminen, suhde, tapahtuma ja aikakausi on jollain tapaa opetus jostain asiasta. Jos olen viisas, niin tajuan ottaa kokemistani asioista oppia seuraavia koettelemuksia varten, mutta jos taas en - niin silloin olen mitä todennäköisimmin alttiimpi toistamaan virheeni. Jokaisessa asiassa mitä koen on kuitenkin jonkinlainen opetus takana. Viisaus piileekin tavallaan siinä että kykenee tajuamaan tekemistään onnistuneista tai epäonnistuneista asioista sen mitä ne haluavat itse kertoa. Tosiaan on olemassa ihmisiä jotka tekevät samoja virheitä useita kertoja, eivätkä välttämättä silloinkaan ymmärrä tekojaan täysin. Itse puolestani pyrin siihen etten joutuisi samaan tilanteeseen enää koskaan toistamiseen. Elämä onkin minulle siis aikalailla nykyään taktikointia - suuremman luokan strategiaa, jota tulee hallita muurahaispesän kuningattaren lailla. Näin tietysti vain teoriassa - käytännössä asiat ovat luonnollisesti hiukan eri tavalla.
Ehkä syy miksi tulee "kelailtua" vähän kaikenlaisia juttuja nykyään on se että elämässä ei tosiaankaan ole menossa mitään kummempaa tällä hetkellä. Jää inhottavan paljon aikaa omalle itselleen ja kaiken maailman ajatusten puimiselle. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun ei tavallaan väsytä edes. Tekee vaan mieli olla ylhäällä, kuunnella musiikkia ja mietiskellä kaikkea tätä paskaa mitä on tullut koettua viime vuosina. Onhan tässä nyt tietysti hyviäkin puolia, mutta vittumaisin asia mikä ehkä nyt pyörii mielessä on se kuuluisa lause joka menee jotenkin näin että "elämä on siitä ikävä opettaja, että se antaa sinulle ensiksi koettelemuksen ja sen jälkeen vasta oppitunnin". Juuri tuolta minusta nyt tuntuu! Tai no, on oikeastaan tuntunut jo pian kolme kuukautta. Ihan oikeasti monikin asia täällä olemiseen kaduttaa suuresti. Minua vituttaa se tietty uhrautuvaisuus jota omasin joskus vuosia sitten - menetin jonkin verran aikaa nyt täällä pyöriessäni, kun sen sijaan voisin olla vaikka missä onnellisesti opiskelemassa ja elämässä sosiaalisten tilanteiden täyttämää elämää. Helvetti, en enää koskaan anna yhdenkään toisen ihmisen vaikuttaa päätöksiini niin paljon kuin joskus ennen!
Haluaisin aloittaa kaiken alusta. Minusta tuntuu että niinhän sitä on tehtävä ennen pitkää joka tapauksessa. Ironista että kuvittelin aloittavani elämäni uudelleen muutama vuosi sitten - nyt löydän puolestani itseni suunnittelemasta jälleen uutta alkua paikassa, jossa kuvittelin mukamas aloittavani kaiken alusta aikaisemmin. Elämä tosiaan on joskus aikamoista "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"-tason karusellia. Onneksi on kesä tulossa, koska muussa tapauksessa tämä älytön kylmyys&pimeys alkaisi tosiaan käydä hermoille oikein kunnolla.
Jos olisin joku upporikas miljonääri, niin en edes viettäisi talvia tässä koko maassa. Pistäisin kimpsut ja kampsut kasaan viimeistään lokakuussa joka vuosi, ja asuisin jossain ihmeen Madagascarissa koko talven, ja saapuisin tänne sitten aina vehreäksi kesäksi palloilemaan. Niin sen olisi parasta. Joku trooppinen viidakossa sijaitseva Bungalow olisi myös aika kova sana pakopaikaksi talvisin.
En minä ole oikeasti niin itseriittoinen ihminen ettäkö viihtyisin useamman osan ajasta yksikseni. Se ei pidä paikkaansa, vaikkakin minulla - niin kuin varmasti monilla muillakin - on kausia jolloin kaipaa vaan yksinäisyyttä. Itse uskon että elän nyt sellaisen kauden loppua.
Hmm.. Oikeastaan tuntuu että päästyäni armeijasta olen osittain erakoitunutkin väliaikaisesti. Minulle on soiteltu vaikka mistä numeroista lähes päivittäin, mutta kun ei vaan oikein suoraan sanottuna huvita vastata puhelimeen, sillä koko kolmen kuukauden aikana olen halunnut olla pitkälti omissa oloissani. Niin on vaan ollut parasta sillä hetkellä. Noh, lopulta rikkoutuneet kontaktimahdollisuudet on tehty korjattaviksi..
Ehkä syy miksi tulee "kelailtua" vähän kaikenlaisia juttuja nykyään on se että elämässä ei tosiaankaan ole menossa mitään kummempaa tällä hetkellä. Jää inhottavan paljon aikaa omalle itselleen ja kaiken maailman ajatusten puimiselle. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun ei tavallaan väsytä edes. Tekee vaan mieli olla ylhäällä, kuunnella musiikkia ja mietiskellä kaikkea tätä paskaa mitä on tullut koettua viime vuosina. Onhan tässä nyt tietysti hyviäkin puolia, mutta vittumaisin asia mikä ehkä nyt pyörii mielessä on se kuuluisa lause joka menee jotenkin näin että "elämä on siitä ikävä opettaja, että se antaa sinulle ensiksi koettelemuksen ja sen jälkeen vasta oppitunnin". Juuri tuolta minusta nyt tuntuu! Tai no, on oikeastaan tuntunut jo pian kolme kuukautta. Ihan oikeasti monikin asia täällä olemiseen kaduttaa suuresti. Minua vituttaa se tietty uhrautuvaisuus jota omasin joskus vuosia sitten - menetin jonkin verran aikaa nyt täällä pyöriessäni, kun sen sijaan voisin olla vaikka missä onnellisesti opiskelemassa ja elämässä sosiaalisten tilanteiden täyttämää elämää. Helvetti, en enää koskaan anna yhdenkään toisen ihmisen vaikuttaa päätöksiini niin paljon kuin joskus ennen!
Haluaisin aloittaa kaiken alusta. Minusta tuntuu että niinhän sitä on tehtävä ennen pitkää joka tapauksessa. Ironista että kuvittelin aloittavani elämäni uudelleen muutama vuosi sitten - nyt löydän puolestani itseni suunnittelemasta jälleen uutta alkua paikassa, jossa kuvittelin mukamas aloittavani kaiken alusta aikaisemmin. Elämä tosiaan on joskus aikamoista "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"-tason karusellia. Onneksi on kesä tulossa, koska muussa tapauksessa tämä älytön kylmyys&pimeys alkaisi tosiaan käydä hermoille oikein kunnolla.
Jos olisin joku upporikas miljonääri, niin en edes viettäisi talvia tässä koko maassa. Pistäisin kimpsut ja kampsut kasaan viimeistään lokakuussa joka vuosi, ja asuisin jossain ihmeen Madagascarissa koko talven, ja saapuisin tänne sitten aina vehreäksi kesäksi palloilemaan. Niin sen olisi parasta. Joku trooppinen viidakossa sijaitseva Bungalow olisi myös aika kova sana pakopaikaksi talvisin.
En minä ole oikeasti niin itseriittoinen ihminen ettäkö viihtyisin useamman osan ajasta yksikseni. Se ei pidä paikkaansa, vaikkakin minulla - niin kuin varmasti monilla muillakin - on kausia jolloin kaipaa vaan yksinäisyyttä. Itse uskon että elän nyt sellaisen kauden loppua.
Hmm.. Oikeastaan tuntuu että päästyäni armeijasta olen osittain erakoitunutkin väliaikaisesti. Minulle on soiteltu vaikka mistä numeroista lähes päivittäin, mutta kun ei vaan oikein suoraan sanottuna huvita vastata puhelimeen, sillä koko kolmen kuukauden aikana olen halunnut olla pitkälti omissa oloissani. Niin on vaan ollut parasta sillä hetkellä. Noh, lopulta rikkoutuneet kontaktimahdollisuudet on tehty korjattaviksi..
Kuolleet Kekkoset
Tänään tuli taas ajateltua hetkellisesti elämänvaiheitteni koulujen eri opettajia. Nämä kyseiset tyypit ovat kyllä ihan pienestä pojasta pitäen aikalailla iskostuneet jo mieleeni, ja hauskaahan se on oikeastaan vähän jakaa näistä tyypeistä hiukan omia kokemuksia julkiseksi materiaaliksi. Tässäpä siis hieman settiä:
Koulu jossa kävin alaluokat oli sen verran pieni, että kaikki luokat oli aina yhdistetty. Ensimmäisen ja toisen luokan kävin siis saman opettajan alaisuudessa, joka oli sellainen reilusti jo keski-iän ylittänyt vanhahko mummo-ihminen. Tämä mummeli oli aluksi ihan mukava, mutta sitten ajan mittaan hänellä alkoi esiintymään erilaisia vähintäänkin epäilyttäviä tunnetiloja, joiden aikana hän saattoi vaan yhtäkkiä huutaa meille kaikille oppilaille ja pitää kuria yllä, jonka jälkeen saattoi mennä opettajainhuoneeseen "päästelemään höyryjä", jonka jälkeen palata taas vuolaasti itkien pahoittelemaan käytöstään. Hänen epävarma ulosantinsa pelotti minua aikanaan. Hän jäikin varhaiseläkkeelle vielä samassa koulussa ollessamme, tosin taisimme käydä aivan viimeisiä luokkia tuolloin muutenkin.
Kolmannella ja neljännellä luokalla meillä olikin sitten oikeastaan peruskouluhistoriani asiallisin opettaja. Tämä keski-ikäinen mieshenkilö oli ensimmäisen ja toisen luokan opettajamme aviomies, mutta oli selvästi asiallisempi ja vakaampi henkiseltä puoleltaan. Täytyy myöntää että hänestä minulla ei ole oikeastaan negatiivista sanottavaa. Ihan hyvä opettaja, siis.
Sitten viimeisillä luokilla meille tulikin todellinen ongelmatapaus opettajaksi. Saimme keski-ikäisen, itsepäisen "koti,uskonto ja isänmaa"-kasvutusmetodeilla ladatun äijän. Tämä tyyppi ei sietänyt erilaisia, vaihtoehtoisia mielipiteitä mistään asiasta, eikä varsinkaan mielikuvituksensa käyttämistä erilaisissa koulutöissä. Hän usein huusi meille kaikille, ja muistan eräänkin pojan jonka hän pakotti osallistumaan johonkin koulujenväliseen sählykilpailuun sillä uhalla että hän saisi muussa tapauksessa liikunnannumerokseen nelosen. Minäkin olin aika usein tyypin silmätikkuna muutaman kaverini kanssa, ja jouduimme muutamaan kertaan kaikenlaisiin koetuksiinkin hänen kanssaan. Olin tyytyväinen päästessäni hänestä eroon, mutta kyseistä tyyppiä en tosiaankaan hevillä ole unohtanut.
Koulu jossa kävin alaluokat oli sen verran pieni, että kaikki luokat oli aina yhdistetty. Ensimmäisen ja toisen luokan kävin siis saman opettajan alaisuudessa, joka oli sellainen reilusti jo keski-iän ylittänyt vanhahko mummo-ihminen. Tämä mummeli oli aluksi ihan mukava, mutta sitten ajan mittaan hänellä alkoi esiintymään erilaisia vähintäänkin epäilyttäviä tunnetiloja, joiden aikana hän saattoi vaan yhtäkkiä huutaa meille kaikille oppilaille ja pitää kuria yllä, jonka jälkeen saattoi mennä opettajainhuoneeseen "päästelemään höyryjä", jonka jälkeen palata taas vuolaasti itkien pahoittelemaan käytöstään. Hänen epävarma ulosantinsa pelotti minua aikanaan. Hän jäikin varhaiseläkkeelle vielä samassa koulussa ollessamme, tosin taisimme käydä aivan viimeisiä luokkia tuolloin muutenkin.
Kolmannella ja neljännellä luokalla meillä olikin sitten oikeastaan peruskouluhistoriani asiallisin opettaja. Tämä keski-ikäinen mieshenkilö oli ensimmäisen ja toisen luokan opettajamme aviomies, mutta oli selvästi asiallisempi ja vakaampi henkiseltä puoleltaan. Täytyy myöntää että hänestä minulla ei ole oikeastaan negatiivista sanottavaa. Ihan hyvä opettaja, siis.
Sitten viimeisillä luokilla meille tulikin todellinen ongelmatapaus opettajaksi. Saimme keski-ikäisen, itsepäisen "koti,uskonto ja isänmaa"-kasvutusmetodeilla ladatun äijän. Tämä tyyppi ei sietänyt erilaisia, vaihtoehtoisia mielipiteitä mistään asiasta, eikä varsinkaan mielikuvituksensa käyttämistä erilaisissa koulutöissä. Hän usein huusi meille kaikille, ja muistan eräänkin pojan jonka hän pakotti osallistumaan johonkin koulujenväliseen sählykilpailuun sillä uhalla että hän saisi muussa tapauksessa liikunnannumerokseen nelosen. Minäkin olin aika usein tyypin silmätikkuna muutaman kaverini kanssa, ja jouduimme muutamaan kertaan kaikenlaisiin koetuksiinkin hänen kanssaan. Olin tyytyväinen päästessäni hänestä eroon, mutta kyseistä tyyppiä en tosiaankaan hevillä ole unohtanut.
Friday, March 20, 2009
One of those dark weekend evenings again..
Tulen tässä taas juuri freshly out lenkiltä. Ulkona ei ollut tosiaankaan niin kylmä tänään, ja muutenkin oli ihan jees heittää lenkki pitkästä aikaa.
Viikonlopulta en odota mitään erikoisempaa. Varmaan tulee taas pitkälti oltua kotona ja vain odoteltua maanantain saapumista. Ei minulla totta puhuen muuta tekemistä tässä asunnossa juuri ole. Postikaan ei taaskaan tuonut minulle yhtikäs mitään. Täytyypä ruveta pommittamaan niitä Savolaisia toimistotarvikemyyjiä vihaisilla sähköposteilla sen pelin saapumisesta, sillä siihen on nyt mennyt jo viikko, ja he lupasivat ilmoittaa toimitusehdoissaan mahdollisista lykkäyksistä. Vituttaa kyseinen porukka, kun eivät sitten viitsikään lopulta ilmoittaa mitään. Rahathan ne kyseiset maakarit kyllä veivät, mutta tuotetta ei ole vieläkään kuulunut - saatika sitten että oltaisi missään yhteyksissä oltu pelin saapumisajan tiimoilta. Oikeastaan aavistinkin jotain mätää kyseisessä kaupassa ihan alusta asti, mutta minkäs teet kun kyseinen peli oli noin halvalla pelkästään tässä kyseisessä liikkeessä - Playstation 2:lle kyseinen peli olisi sitten maksanut melkeinpä neljääkymmentä Euroa. En rupea kyllä noin vanhoista, vaikkakin kieltämättä hyvistä peleistä maksamaan tuollaisia summia.
Hmm.. Positiivinen asia sentään on se että taas on ollut hiukan valoisampaa ulkona - ja pitempään. Tietty lämpimämpääkin on luonnollisesti ollut, ja hyvä niin. Piakkoin tulee loppukevät, ja sen jälkeen vuodenajoista parhain, nimittäin kesä. Nothing beats summer.
Kyllä edelleen tämä hienoinen kylmyys ja pimeys vähän ahdistavat. Ikävää kun täälläkin päin nämä talvet usein kestävät aika pitkään, ja on usein kylmä. Ymmärrän kuitenkin että Lapissa ja aivan Venäjän rajan seutuvilla on varmasti vielä ikävämmät olot säätieteellisesti - olen jopa valitettavasti kokenut Kajaanin säät 362 päivän ajalta viime vuonna. Siitäkin huolimatta ihan nämä kotopuolenkin säät masentavat kylmyydellään ja pimeydellään, vaikka parempaanpäinhän sitä ollaan menossa.
Viikonlopulta en odota mitään erikoisempaa. Varmaan tulee taas pitkälti oltua kotona ja vain odoteltua maanantain saapumista. Ei minulla totta puhuen muuta tekemistä tässä asunnossa juuri ole. Postikaan ei taaskaan tuonut minulle yhtikäs mitään. Täytyypä ruveta pommittamaan niitä Savolaisia toimistotarvikemyyjiä vihaisilla sähköposteilla sen pelin saapumisesta, sillä siihen on nyt mennyt jo viikko, ja he lupasivat ilmoittaa toimitusehdoissaan mahdollisista lykkäyksistä. Vituttaa kyseinen porukka, kun eivät sitten viitsikään lopulta ilmoittaa mitään. Rahathan ne kyseiset maakarit kyllä veivät, mutta tuotetta ei ole vieläkään kuulunut - saatika sitten että oltaisi missään yhteyksissä oltu pelin saapumisajan tiimoilta. Oikeastaan aavistinkin jotain mätää kyseisessä kaupassa ihan alusta asti, mutta minkäs teet kun kyseinen peli oli noin halvalla pelkästään tässä kyseisessä liikkeessä - Playstation 2:lle kyseinen peli olisi sitten maksanut melkeinpä neljääkymmentä Euroa. En rupea kyllä noin vanhoista, vaikkakin kieltämättä hyvistä peleistä maksamaan tuollaisia summia.
Hmm.. Positiivinen asia sentään on se että taas on ollut hiukan valoisampaa ulkona - ja pitempään. Tietty lämpimämpääkin on luonnollisesti ollut, ja hyvä niin. Piakkoin tulee loppukevät, ja sen jälkeen vuodenajoista parhain, nimittäin kesä. Nothing beats summer.
Kyllä edelleen tämä hienoinen kylmyys ja pimeys vähän ahdistavat. Ikävää kun täälläkin päin nämä talvet usein kestävät aika pitkään, ja on usein kylmä. Ymmärrän kuitenkin että Lapissa ja aivan Venäjän rajan seutuvilla on varmasti vielä ikävämmät olot säätieteellisesti - olen jopa valitettavasti kokenut Kajaanin säät 362 päivän ajalta viime vuonna. Siitäkin huolimatta ihan nämä kotopuolenkin säät masentavat kylmyydellään ja pimeydellään, vaikka parempaanpäinhän sitä ollaan menossa.
Thursday, March 19, 2009
Do I worry?
Eipä löytynyt Leon Kennedy-takkia "kaupoilta" tänäänkään. Päätin unohtaa kokonaan kyseisen takin hankkimisen, sillä kevät ja tuleva kesä näyttää olevan muutenkin kauppojen vaatehyllyjen pääasiallinen kohde. Eli siis tästä johtuen talvivaatteita oli suhteellisen vähän enää jäljellä.
Posti ei ole taaskaan tullut ajoissa tänään. Veikkaan että kaikki asiaposti, myös mukaanlukien mahdollinen ns. "Savon lähetys" voisivat tulla vasta kahden aikoihin. No, eihän sieltä mitään ollut tullut sitten. Odottavan aika on jälleenkin pitkä.
Luin tänään myös eräältä foorumilta tyypistä jota oli huijattu Huuto.netin puolella. Hän nyt tosin oli vain menettänyt 30 €, mutta nettihuijauksissa on joillakin mennyt enemmänkin täälläpäin. Ilmeisesti kyseessä oli normaali kaikki epävarman kaupan tuntomerkit täyttävä juttu, mutta tämä tyyppi oli sitten hyväuskoisena jaellut rahansa tälle nollapalautteiselle ihan tuosta vaan. Rikosilmoitus oli tehty, mutta eipä kai mitään tsäänssiä siitä että hän saisi rahojaan takaisin enää.
Eilen tuli valvottua johonkin kahteentoista. Tuli kuunneltua The Aviatorin soundtrackia, ja täytyy kyllä sanoa että kaikesta huolimatta musiikki oli kyllä 1900-luvun puolivälin tietämillä vain jotenkin aivan niin eri tasolla kuin nykyään. Tällaista musiikkia kuin tuossa soundtrackilla ei enää edes tehdä. Kuollutta musiikkia, mutta kuitenkin samalla niin eläväistä. Way better than anything nowadays.
Hohhoijaa, minulla oli lopulta vaikka mitä kirjoitettavaa tähänkin postaukseen. Nyt kuitenkaan ei jaksa kyllä kirjoittaa sen kummempia, täytyypä siis jatkaa huomenna tästä. Hyvää yötä siis kaikille vaan.
Posti ei ole taaskaan tullut ajoissa tänään. Veikkaan että kaikki asiaposti, myös mukaanlukien mahdollinen ns. "Savon lähetys" voisivat tulla vasta kahden aikoihin. No, eihän sieltä mitään ollut tullut sitten. Odottavan aika on jälleenkin pitkä.
Luin tänään myös eräältä foorumilta tyypistä jota oli huijattu Huuto.netin puolella. Hän nyt tosin oli vain menettänyt 30 €, mutta nettihuijauksissa on joillakin mennyt enemmänkin täälläpäin. Ilmeisesti kyseessä oli normaali kaikki epävarman kaupan tuntomerkit täyttävä juttu, mutta tämä tyyppi oli sitten hyväuskoisena jaellut rahansa tälle nollapalautteiselle ihan tuosta vaan. Rikosilmoitus oli tehty, mutta eipä kai mitään tsäänssiä siitä että hän saisi rahojaan takaisin enää.
Eilen tuli valvottua johonkin kahteentoista. Tuli kuunneltua The Aviatorin soundtrackia, ja täytyy kyllä sanoa että kaikesta huolimatta musiikki oli kyllä 1900-luvun puolivälin tietämillä vain jotenkin aivan niin eri tasolla kuin nykyään. Tällaista musiikkia kuin tuossa soundtrackilla ei enää edes tehdä. Kuollutta musiikkia, mutta kuitenkin samalla niin eläväistä. Way better than anything nowadays.
Hohhoijaa, minulla oli lopulta vaikka mitä kirjoitettavaa tähänkin postaukseen. Nyt kuitenkaan ei jaksa kyllä kirjoittaa sen kummempia, täytyypä siis jatkaa huomenna tästä. Hyvää yötä siis kaikille vaan.
Wednesday, March 18, 2009
Ain't cha' glad?
No niin, posti toi tosiaan Huutiksen Megadrive Collectionin. Testailinkin sitä tuossa vähän, ja pääsin jopa kuudenteen kenttään jossain sellaisessa pelissä kun Alien Storm. Ihan hyvä peli se oli, ja pelailin siinä jollain ihmeen robohäiskällä, joka päästeli sormistaan sähköä ja potki kengänpohjillaan kaiken maailman örkkejä. Välillä oli sitten sivuttain skrollaavia ammuntajaksoja - ihan jees, siis.
Postin tuloa sai taas tosiaankin odottaa. Se oli tuli tänään kymmentä vaille kaksi päivällä - ei sitten yhtään sen myöhemmin. Kävin myös tänään "kaupoilla" ihan keskustassa asti - syynä oli nimittäin se että ajattelin tehdä taas hetkittäisissä rahoissani hieman hankintoja. Olen jo pitkään harkinnut ns. "Leon Kennedy"-takin ostoa. Ja nyt siis puhun RE4:n Leon Kennedyn takista. Ja syy miksi niinkin halpamaisesti puhun takista Leon Kennedy-takkina, on se että en tiedä sille mitään muuta nimeä? Mikä sen nimi on?! Noh, paremman puutteessa se olkoon sitten Leon Kennedy-takki.
Anyways, etsiskelin moista takkia tänään eräästä kaupasta. Siellä oli jo kevätvalikoimat tulleet kuvioihin, joten talvivaatteista ei ollut enää puhettakaan. Huomenna lupasin itselleni mennä vielä etsimään eräästä toisesta paikasta moista, mutta epäilenpä että tuskinpa moista takkia löytää kovinkaan halpaan hintaan enää. Olen jälleen liian myöhään liikkeellä, sillä kevättä kohden kauppojenkin valikoimat vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin kesävaatteisiin. Noh, eipä voine mitään.
Katselin myös tuon Martin Scorsesen Aviatorin eilen loppuun. Hemmetin hyvä leffa Howard Hughesista, tunnetusta multimiljonääristä, joka lentokonesuunnittelun äärellä hieman sekosi ja vietti muutenkin aika erikoista elämää päiviensä loppuun asti. Leffa oli mitä onnistunein, ja päähäni jäi sitten aikalailla elokuvan 1930-1950 - lukujen Swingia ja Jazzia sisältävä soundtrack. Pakkohan se oli sitten "hankkia" heti näin perään.
Tänään oli muuten myös aika mukavan lämmin päivä. Aurinko paistoi, ja paikoitellen alkoi tuntumaan että kesäkin olisi tulossa. Kieltämättä positiivinen mielenalahan tässä aikalailla on nyt päällä, vaikka luulin kyllä että samanmoinen "talvimasennus" jatkuisi jonkin aikaa.
Postin tuloa sai taas tosiaankin odottaa. Se oli tuli tänään kymmentä vaille kaksi päivällä - ei sitten yhtään sen myöhemmin. Kävin myös tänään "kaupoilla" ihan keskustassa asti - syynä oli nimittäin se että ajattelin tehdä taas hetkittäisissä rahoissani hieman hankintoja. Olen jo pitkään harkinnut ns. "Leon Kennedy"-takin ostoa. Ja nyt siis puhun RE4:n Leon Kennedyn takista. Ja syy miksi niinkin halpamaisesti puhun takista Leon Kennedy-takkina, on se että en tiedä sille mitään muuta nimeä? Mikä sen nimi on?! Noh, paremman puutteessa se olkoon sitten Leon Kennedy-takki.
Anyways, etsiskelin moista takkia tänään eräästä kaupasta. Siellä oli jo kevätvalikoimat tulleet kuvioihin, joten talvivaatteista ei ollut enää puhettakaan. Huomenna lupasin itselleni mennä vielä etsimään eräästä toisesta paikasta moista, mutta epäilenpä että tuskinpa moista takkia löytää kovinkaan halpaan hintaan enää. Olen jälleen liian myöhään liikkeellä, sillä kevättä kohden kauppojenkin valikoimat vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin kesävaatteisiin. Noh, eipä voine mitään.
Katselin myös tuon Martin Scorsesen Aviatorin eilen loppuun. Hemmetin hyvä leffa Howard Hughesista, tunnetusta multimiljonääristä, joka lentokonesuunnittelun äärellä hieman sekosi ja vietti muutenkin aika erikoista elämää päiviensä loppuun asti. Leffa oli mitä onnistunein, ja päähäni jäi sitten aikalailla elokuvan 1930-1950 - lukujen Swingia ja Jazzia sisältävä soundtrack. Pakkohan se oli sitten "hankkia" heti näin perään.
Tänään oli muuten myös aika mukavan lämmin päivä. Aurinko paistoi, ja paikoitellen alkoi tuntumaan että kesäkin olisi tulossa. Kieltämättä positiivinen mielenalahan tässä aikalailla on nyt päällä, vaikka luulin kyllä että samanmoinen "talvimasennus" jatkuisi jonkin aikaa.
Tuesday, March 17, 2009
"Rahan tuloa ei voi estää" (good news just seem to take time)
Täytyy tosiaankin aloittaa postauksen otsikko tuolla legendaarisella Seppo "Suppo" Taalasmaan lausekkeella. Osuvaa se nyt kuitenkin kaikesta huolimatta oli.
Odotin nimittäin jo täksi päiväksi muutaman konsolipelin saapumista postin välityksellä. Postihan tulee täällä meillä säännöllisen epäsännölllisesti, vaikka mukamas "kaupungissa" asutaankin. Eli yleensä kirjepostia kannattaa odotella aina klo. kymmenen ja kahden välillä päivisin. Tänään tuo kyseinen posti tulikin sitten siinä joskus vähän yli yksi, ja katselin sitten asiapostin lävitse tällä kertaa melkoisella hartaudella: olin saanut kaksi kirjettä, eikä konsolipeleistä ollut puhettakaan missään. Tyypillinen pettymys, vaikkakin kaltaiselleni pessimistille varsin odotettu.
Ensiksi sain kirjeen Helsingin Sanomilta, jonka heitinkin sen asiayhteyden arvaten heti roskiin. Toinen kirje jo vähän pelottikin minua - se tuli nimittäin paikalliselta verokonttorilta. Avasin sen nopeasti, suorastaan repien auki viestin sisältämän kirjekuoren, paljastuikin ennenkuulumattomia uutisia: HIHAHOO! TILINUMEROTIEDUSTELU VERONPALAUTUSTEN MAKSUA VARTEN! AHAHAHA! RAHAN TULOA EI VOI ESTÄÄ! Kieltämättä päivä oli pelastettu - vaikkakin täytyykin hillitysti nyt suhtautua tähänkin uutiseen. Good, money. Money is good.
Tutkiskelin saamaani ilmoitusta, ja tässä oli nyt tarkoituksena ilmeisesti palauttaa tämä kolminumeroinen summa rahaa vuodelta 2007. Eli niinkin tuoreita veronpalautusrahoja tuli kyseeseen. Vautsi. Vaikka eipä siinä - hyvä vaan että edes saan jostakin rahaa. Laitoin jo tilinumeroni eteenpäin veroviranomaisille netissä, sillä kirjeessa kerrottiin myös tästä mahdollisuudesta. Hyvä näin - ja ei kun odottelemaan "cääshin" virtausta tilille.
Aamulla oli kyllä kieltämättä aikalailla paska olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ikkunasta kun nimittäin avautuu todella harmaa, Suomen talvelle ominainen varsin depressiivinen näkymä lähiöelämän tavallisuuteen. Eilen satoi vielä mukavasti sulaneille teille lunta yön aikana, ja oli muutenkin oli aivan masentunut olo talven tavallisuudesta johtuen. Vitun masentava maisema Suomen talvi on muutenkin kaupungeissa, sanoisin. No - tästä johtuen tälle päivälle ei sitten ollutkaan oikein "onnistumisen edellytyksiä", ja jostain syystä viime päivinä on ollut vitunmoinen pääkipukin. Tästä johtuen söin aamulla kolme Buranaa ihan vain vittuillakseni pääkopalleni takaisin, ja toivoinkin että nuo kolme Buranaa olisivat olleet tarpeeksi vahvoja saamaan minut uneliaaksi, jotta voisin esim. nukkua muutaman tunnin pitempään. Näin nyt ei kuitenkaan ollut. Heräsin muuten puoli kahdeksalta tänään, joka oli jonkin verran yli tunnin normaalia herätysaikaani pitempi. Hyvä näinkin, mutta heti herättyäni päähäni koski.
Joka tapauksessa onnistuin nukkumaan muutaman tunnin vielä aamupäivällä, ja heräsinkin postin tuloon. Harmin paikka että pelejä ei saapunut tällä kertaa, mutta huomennahan on aina uusi päivä. Eiköhän sitten viimeistään joku jo tule postin mukana päiviä ilahduttamaan.
Odotin nimittäin jo täksi päiväksi muutaman konsolipelin saapumista postin välityksellä. Postihan tulee täällä meillä säännöllisen epäsännölllisesti, vaikka mukamas "kaupungissa" asutaankin. Eli yleensä kirjepostia kannattaa odotella aina klo. kymmenen ja kahden välillä päivisin. Tänään tuo kyseinen posti tulikin sitten siinä joskus vähän yli yksi, ja katselin sitten asiapostin lävitse tällä kertaa melkoisella hartaudella: olin saanut kaksi kirjettä, eikä konsolipeleistä ollut puhettakaan missään. Tyypillinen pettymys, vaikkakin kaltaiselleni pessimistille varsin odotettu.
Ensiksi sain kirjeen Helsingin Sanomilta, jonka heitinkin sen asiayhteyden arvaten heti roskiin. Toinen kirje jo vähän pelottikin minua - se tuli nimittäin paikalliselta verokonttorilta. Avasin sen nopeasti, suorastaan repien auki viestin sisältämän kirjekuoren, paljastuikin ennenkuulumattomia uutisia: HIHAHOO! TILINUMEROTIEDUSTELU VERONPALAUTUSTEN MAKSUA VARTEN! AHAHAHA! RAHAN TULOA EI VOI ESTÄÄ! Kieltämättä päivä oli pelastettu - vaikkakin täytyykin hillitysti nyt suhtautua tähänkin uutiseen. Good, money. Money is good.
Tutkiskelin saamaani ilmoitusta, ja tässä oli nyt tarkoituksena ilmeisesti palauttaa tämä kolminumeroinen summa rahaa vuodelta 2007. Eli niinkin tuoreita veronpalautusrahoja tuli kyseeseen. Vautsi. Vaikka eipä siinä - hyvä vaan että edes saan jostakin rahaa. Laitoin jo tilinumeroni eteenpäin veroviranomaisille netissä, sillä kirjeessa kerrottiin myös tästä mahdollisuudesta. Hyvä näin - ja ei kun odottelemaan "cääshin" virtausta tilille.
Aamulla oli kyllä kieltämättä aikalailla paska olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ikkunasta kun nimittäin avautuu todella harmaa, Suomen talvelle ominainen varsin depressiivinen näkymä lähiöelämän tavallisuuteen. Eilen satoi vielä mukavasti sulaneille teille lunta yön aikana, ja oli muutenkin oli aivan masentunut olo talven tavallisuudesta johtuen. Vitun masentava maisema Suomen talvi on muutenkin kaupungeissa, sanoisin. No - tästä johtuen tälle päivälle ei sitten ollutkaan oikein "onnistumisen edellytyksiä", ja jostain syystä viime päivinä on ollut vitunmoinen pääkipukin. Tästä johtuen söin aamulla kolme Buranaa ihan vain vittuillakseni pääkopalleni takaisin, ja toivoinkin että nuo kolme Buranaa olisivat olleet tarpeeksi vahvoja saamaan minut uneliaaksi, jotta voisin esim. nukkua muutaman tunnin pitempään. Näin nyt ei kuitenkaan ollut. Heräsin muuten puoli kahdeksalta tänään, joka oli jonkin verran yli tunnin normaalia herätysaikaani pitempi. Hyvä näinkin, mutta heti herättyäni päähäni koski.
Joka tapauksessa onnistuin nukkumaan muutaman tunnin vielä aamupäivällä, ja heräsinkin postin tuloon. Harmin paikka että pelejä ei saapunut tällä kertaa, mutta huomennahan on aina uusi päivä. Eiköhän sitten viimeistään joku jo tule postin mukana päiviä ilahduttamaan.
Monday, March 16, 2009
Tyhjä tila
Samoihin aikoihin nukkumaan kun eilen, ja herätys puoli kuudelta. Lähdin sitten heti herättyäni 20 minuutin lenkille ulos. Toivoin itseasiassa kerrankin että olisi ollut hieman kylmempi ilma, mutta sää oli aikalailla lämmin, mitä nyt tuuli oli todella jäätävä, kuten täällä aina.
Tuli eilen huudettua Huuto.netistä pahimpaan pelinälkään Xboxille Sega Mega Drive Ultimate Collection kolmellakympillä. Retropelinälkä yllätti aika pahasti Capcom Classics Collection-fiaskon jälkeen, ja päätinkin sitten hieman lievittää sitä näillä ratkaisuilla. Onneksi tosiaan tuli ostettua tuo peli Huutiksesta, sillä muualla se olisi ollut lähemmäs 45 euroa sekä postikulut vielä päälle. Noh, onpahan ainakin jotain pelattavaa.
Jotenkin elämä tuntuu niin epätodelliselta tällä hetkellä. Tuntuu että kolme kuukautta sitten minut laitettiin tällaiseen omituiseen laatikkoon, jossa minua nyt pidetään niin kauan kunnes joku kohtalonoikku päättää minut sieltä ottaa pois. Elämä on kyllä ollut todellakin aikalailla suunnan etsimistä nyt armeijasta pääsyn jälkeen - ei suoraan sanottuna ole ollut mitään ideaa mistään vähään aikaan. Päivästä toiseen vaan oleiltu, ja kieltämättä näin kolmatta kuukautta sitä läpikäyvänä alkaa olemaan vähän tylsää. "Tarttis tehrä jotain", tulee jatkuvasti mieleen - mutta mitä helvettiä sitä nyt tekemään, kun suunnitelmia ei ole? Armeijasta pääsyn jälkeen olen aika onnistuneesti tappanut opiskeluhaluni, muuttaa pitäisi ja tämän jälkeen vielä pitäisi saada vähän rahaakin kokoon kesätöillä. It is all a mess, I'd say. Pitäisiköhän alkaa toteuttamaan jonkinlaista viisivuotissuunitelmaa, jossa kaikki elämän prioriteetit lueteltaisiin tärkeysasteittain tasolta toiselle? Moisen suunnitelman valmistaminen olisi oikeastaan ihan jännää. Pitääpä harkita.
Päätin tässä juuri että seuraavaksi kun käyn Helsingissä niin ostan kyllä sen Lostin 4. kauden. Vituttaa suoranaisesti kun se viitonenkin jo pyörii Suomessa, ja minulla on kauden mentävä aukko sivistyksessäni kyseistä sarjaa kohtaan.
No joo, pitäisi varmaan lähteä tästä kaupassa käymään.
Tuli eilen huudettua Huuto.netistä pahimpaan pelinälkään Xboxille Sega Mega Drive Ultimate Collection kolmellakympillä. Retropelinälkä yllätti aika pahasti Capcom Classics Collection-fiaskon jälkeen, ja päätinkin sitten hieman lievittää sitä näillä ratkaisuilla. Onneksi tosiaan tuli ostettua tuo peli Huutiksesta, sillä muualla se olisi ollut lähemmäs 45 euroa sekä postikulut vielä päälle. Noh, onpahan ainakin jotain pelattavaa.
Jotenkin elämä tuntuu niin epätodelliselta tällä hetkellä. Tuntuu että kolme kuukautta sitten minut laitettiin tällaiseen omituiseen laatikkoon, jossa minua nyt pidetään niin kauan kunnes joku kohtalonoikku päättää minut sieltä ottaa pois. Elämä on kyllä ollut todellakin aikalailla suunnan etsimistä nyt armeijasta pääsyn jälkeen - ei suoraan sanottuna ole ollut mitään ideaa mistään vähään aikaan. Päivästä toiseen vaan oleiltu, ja kieltämättä näin kolmatta kuukautta sitä läpikäyvänä alkaa olemaan vähän tylsää. "Tarttis tehrä jotain", tulee jatkuvasti mieleen - mutta mitä helvettiä sitä nyt tekemään, kun suunnitelmia ei ole? Armeijasta pääsyn jälkeen olen aika onnistuneesti tappanut opiskeluhaluni, muuttaa pitäisi ja tämän jälkeen vielä pitäisi saada vähän rahaakin kokoon kesätöillä. It is all a mess, I'd say. Pitäisiköhän alkaa toteuttamaan jonkinlaista viisivuotissuunitelmaa, jossa kaikki elämän prioriteetit lueteltaisiin tärkeysasteittain tasolta toiselle? Moisen suunnitelman valmistaminen olisi oikeastaan ihan jännää. Pitääpä harkita.
Päätin tässä juuri että seuraavaksi kun käyn Helsingissä niin ostan kyllä sen Lostin 4. kauden. Vituttaa suoranaisesti kun se viitonenkin jo pyörii Suomessa, ja minulla on kauden mentävä aukko sivistyksessäni kyseistä sarjaa kohtaan.
No joo, pitäisi varmaan lähteä tästä kaupassa käymään.
Sunday, March 15, 2009
Salakavala yö
No voihan nyt vittu taas jälleen.
Kyttäsin Huuto.netissä erästä kauppaa jossa oli tarjolla PS2:lle Capcom Classics Collection - pelien molemmat osat. Niitä myytiin samassa kohteessa koko PS2-konsolin + muiden tarvikkeiden kanssa, ja sain myyjää hieman lämmiteltyäkin sitä kohtaan että mikäli koko kone ei menisi kaupaksi niin hän voisi sitten myydä pelit minulle siitä suoraan. Vituttaa kun kyseessä oli sen verran harvinaiset tuotokset, että nyt meni kyllä molemmat niin ohitse suun että. Ja syy tähän vitutukseen on se että kyseinen kauppa oli vain mystisesti sulkeutunut yöllä, vaikka sen pitikin mennä kiinni vasta tänään kuudelta. Ilmeisesti sitten yön aikana joku oli heittänyt tälle kaverille "tarjouksen josta hän ei voinut kieltäytyä", ja täten kauppa suljettiin sitten vähin äänin yön pimeydessä. Huuto.netin täysin paska hakutoimintokaan ei löytänyt kyseistä kohdetta millään, vaikka yritin sitä etsiä parisenkymmentä minuuttia turhaan. Turhauttavaa raivoa pursuaa korvista, nenästä ja jokaisesta mahdollisesta ruumiinonkalosta ulos.. Jopa sieltä! Saatanan vitun perkele.
No joo, löysin sitten niinkin osuvasti nimetystä nettikaupasta kuin Ylä-Savon Toimistotarvikkeesta vanhalle XBoxille tämän kyseisen pelikaksikon ensimmäisen osan. Parempi tämä nyt on kun ei mitään, sentään. Lähdin kyllä etsimään kyseistä peliä PS2:lle, mutta suolaiset 30-40 €:n hinnat yhdelle tuollaisista PS2-versioista oli aika helvetin paha. En minä mikään miljonääri ole, vaikka rahaa riittääkin nykyään enemmän kuin ennen. Tosin nyt pitäisi vielä jostain hankkia se toinenkin osa.
Hmm.. Hajotin myös vihdoinkin erään vanhan ja rikkinäisen tietokoneen osiin, joka minulla on täällä ollut nurkissa pyörimässä jo pitkän aikaa. Vaikka tähän asuntoon muutostakin on jo vaikka kuinka pitkä aika, niin tämä vehje on seurannut minun perässäni aina ensimmäisistä Pohjanmaan ajoista asti. No, eilen sain kuitenkin sen purettua ja käärin sen sisälmykset muovipusseihin, jotka huomaamattomasti vilautin roskapönttöön tuonne ulos. Nyt minulla on tosin täällä kämpässä vielä nuo metallikuoret + muutama muu setti jäljellä siitä. Täytyneepä yön pimeinä tunteina käydä nekin jonnekin dumppaamassa. Ai joo, ja huomenna pitää lähteä postissa käymään taas muutama Huuto.net - paketti viemässä. So much to do.
Eilen menin aika aikaisin nukkumaan. Yhdeksän aikoihin sitä tuli "mentyä", ja heräilinkin siinä sopuisasti kuuden aikoihin aamusta. Ajattelin että olisin katsonut sen remaken Night of The Living Deadistä, sillä en jostain syystä koskaan ole ehtinyt näkemään sitä loppuun - ja siinä oli pääosissa Patricia Tallman, Babylon 5:stä tuttu naisimmeinen. Noh, eipä sitä sitten tullut katsottua nytkään alusta loppuun. Olemme kohtalomme uhreja, it seems.
Viime päivinä on tullut myös kuunneltua Alice in Chainsia ja Smashing Pumpkinsia. Hyviä bändejä molemmat, tosin molemmat aikalailla kuolleita nykyään. Muistan että Smashing Pumpkins oli melkolailla vielä pinnalla kun olin pienempi poika, ja MTV:llä/ tuon ajan legendaarisemmaassa suomi-ohjelmassa, Jyrkissä, pyörineet pätkät Smashing Pumpkinsin musavideoista eivät minua oikein ilahduttaneet. Nytpä vanhempana SP on kyllä erittäin kovaa kamaa, ja samoin myös Alice in Chains.
Aijooh, pitkästä aikaa päivän biisi:
The Smashing Pumpkins - The Everlasting Gaze
Kyttäsin Huuto.netissä erästä kauppaa jossa oli tarjolla PS2:lle Capcom Classics Collection - pelien molemmat osat. Niitä myytiin samassa kohteessa koko PS2-konsolin + muiden tarvikkeiden kanssa, ja sain myyjää hieman lämmiteltyäkin sitä kohtaan että mikäli koko kone ei menisi kaupaksi niin hän voisi sitten myydä pelit minulle siitä suoraan. Vituttaa kun kyseessä oli sen verran harvinaiset tuotokset, että nyt meni kyllä molemmat niin ohitse suun että. Ja syy tähän vitutukseen on se että kyseinen kauppa oli vain mystisesti sulkeutunut yöllä, vaikka sen pitikin mennä kiinni vasta tänään kuudelta. Ilmeisesti sitten yön aikana joku oli heittänyt tälle kaverille "tarjouksen josta hän ei voinut kieltäytyä", ja täten kauppa suljettiin sitten vähin äänin yön pimeydessä. Huuto.netin täysin paska hakutoimintokaan ei löytänyt kyseistä kohdetta millään, vaikka yritin sitä etsiä parisenkymmentä minuuttia turhaan. Turhauttavaa raivoa pursuaa korvista, nenästä ja jokaisesta mahdollisesta ruumiinonkalosta ulos.. Jopa sieltä! Saatanan vitun perkele.
No joo, löysin sitten niinkin osuvasti nimetystä nettikaupasta kuin Ylä-Savon Toimistotarvikkeesta vanhalle XBoxille tämän kyseisen pelikaksikon ensimmäisen osan. Parempi tämä nyt on kun ei mitään, sentään. Lähdin kyllä etsimään kyseistä peliä PS2:lle, mutta suolaiset 30-40 €:n hinnat yhdelle tuollaisista PS2-versioista oli aika helvetin paha. En minä mikään miljonääri ole, vaikka rahaa riittääkin nykyään enemmän kuin ennen. Tosin nyt pitäisi vielä jostain hankkia se toinenkin osa.
Hmm.. Hajotin myös vihdoinkin erään vanhan ja rikkinäisen tietokoneen osiin, joka minulla on täällä ollut nurkissa pyörimässä jo pitkän aikaa. Vaikka tähän asuntoon muutostakin on jo vaikka kuinka pitkä aika, niin tämä vehje on seurannut minun perässäni aina ensimmäisistä Pohjanmaan ajoista asti. No, eilen sain kuitenkin sen purettua ja käärin sen sisälmykset muovipusseihin, jotka huomaamattomasti vilautin roskapönttöön tuonne ulos. Nyt minulla on tosin täällä kämpässä vielä nuo metallikuoret + muutama muu setti jäljellä siitä. Täytyneepä yön pimeinä tunteina käydä nekin jonnekin dumppaamassa. Ai joo, ja huomenna pitää lähteä postissa käymään taas muutama Huuto.net - paketti viemässä. So much to do.
Eilen menin aika aikaisin nukkumaan. Yhdeksän aikoihin sitä tuli "mentyä", ja heräilinkin siinä sopuisasti kuuden aikoihin aamusta. Ajattelin että olisin katsonut sen remaken Night of The Living Deadistä, sillä en jostain syystä koskaan ole ehtinyt näkemään sitä loppuun - ja siinä oli pääosissa Patricia Tallman, Babylon 5:stä tuttu naisimmeinen. Noh, eipä sitä sitten tullut katsottua nytkään alusta loppuun. Olemme kohtalomme uhreja, it seems.
Viime päivinä on tullut myös kuunneltua Alice in Chainsia ja Smashing Pumpkinsia. Hyviä bändejä molemmat, tosin molemmat aikalailla kuolleita nykyään. Muistan että Smashing Pumpkins oli melkolailla vielä pinnalla kun olin pienempi poika, ja MTV:llä/ tuon ajan legendaarisemmaassa suomi-ohjelmassa, Jyrkissä, pyörineet pätkät Smashing Pumpkinsin musavideoista eivät minua oikein ilahduttaneet. Nytpä vanhempana SP on kyllä erittäin kovaa kamaa, ja samoin myös Alice in Chains.
Aijooh, pitkästä aikaa päivän biisi:
The Smashing Pumpkins - The Everlasting Gaze
Friday, March 13, 2009
Yöt
Heräsin kolmelta aamuyöllä. Menin nukkumaan siinä yhdeksän aikoihin illalla - ihan OK suoritus, siis.
Tänään on perjantai, ja Hesarin mukana pitäisi tulla uusi NYT-liite. Aika erinomaista. Saapa nähdä että miten Pohjalaisen kanssa - enpä ole kiinnittänyt huomiota että tuleeko sen mukana jokin lisälehti aina viikonloppujen kunniaksi. Tosin pitää lähteä tänään käymään kaupassa.
Eilen juttelin taas Mesessä tämän Kajaanilaisen tytön kanssa. Saimme puheenaiheita aikaiseksi siitä että miten ilmat ovat aika kylmiä Kajaanissa. Rakentavaa.
Hmm.. Minulla ei totta puhuen ole ollut mitään erikoisempaa kerrottavaa vähään aikaan. Alkaa tuntumaan että tämän blogin kirjoittelu tällä hetkellä on vähän väkisin vääntöä. Harkitsin että ehkä voisi pitää vähän taukoa, ja ihan oikeasti miettiä jotain järkevää sanottavaa, sillä nyt tämän blogin sisältö on vähän yksitoikkoista "tänään heräsin XX, söin XX eikä elämässä ole meneillään mitään muuta"-tason raportointia. Ketkään juorujen perässä kuljeskelijatkaan eivät varmasti jaksa tätä lukea enää kauaa, kun ei irtoa mitään uutta asiaa josta minut tuomita tai muuten vaan päivitellä että "kyllä se on vaan niin itsekeskeinen ja narsistinen paska".
Tänään on perjantai, ja Hesarin mukana pitäisi tulla uusi NYT-liite. Aika erinomaista. Saapa nähdä että miten Pohjalaisen kanssa - enpä ole kiinnittänyt huomiota että tuleeko sen mukana jokin lisälehti aina viikonloppujen kunniaksi. Tosin pitää lähteä tänään käymään kaupassa.
Eilen juttelin taas Mesessä tämän Kajaanilaisen tytön kanssa. Saimme puheenaiheita aikaiseksi siitä että miten ilmat ovat aika kylmiä Kajaanissa. Rakentavaa.
Hmm.. Minulla ei totta puhuen ole ollut mitään erikoisempaa kerrottavaa vähään aikaan. Alkaa tuntumaan että tämän blogin kirjoittelu tällä hetkellä on vähän väkisin vääntöä. Harkitsin että ehkä voisi pitää vähän taukoa, ja ihan oikeasti miettiä jotain järkevää sanottavaa, sillä nyt tämän blogin sisältö on vähän yksitoikkoista "tänään heräsin XX, söin XX eikä elämässä ole meneillään mitään muuta"-tason raportointia. Ketkään juorujen perässä kuljeskelijatkaan eivät varmasti jaksa tätä lukea enää kauaa, kun ei irtoa mitään uutta asiaa josta minut tuomita tai muuten vaan päivitellä että "kyllä se on vaan niin itsekeskeinen ja narsistinen paska".
Wednesday, March 11, 2009
Taking care of business (every day)
Hohhoijaa, taisin nukkua jotain n. 15 minuuttia viime yönä.
Heräilin seitsemän aikoihin aamusta, ja päätin siinä vaiheessakin jo että en oikeasti nousisi vielä ylös pitkään aikaan. Laitoin koneelta soimaan hiljaa hieman Jazzia - ja yritin nukahtaa siinä välissä uudestaan. Heräilin kuitenkin hyvin pian yritykseni jälkeen kännykkäni pirinään - sama ärsyttävä kännykkänumero, joka oli piinannut minua jo kuusi kertaa eilisen päivän aikana aloitti päiväni ärsyttävän itsepintaisesti. Arvasin jo eilen että tästä numerosta soittelevat ihmiset ovat jotain tyypillisiä kalsarienmyyjiä, sillä he soittivat minulle niin monta kertaa ja itsepintaisen kauan, että kyseessähän ei voi olla mikään muu ihmisryhmä kun suoramainonnan ammattilaiset, eli puhelinmyyjät.
Eilen ne soittelivat 19:45 asti iltaan. Nyt sitten herättelivät heti seitsemältä. Pohdiskelen heidän myyntistrategiaansa, jonka mukaan ilmeisesti yhtä potentiaalista asiakasta pommitetaan puhelinsoitoilla kunnes tämä epäonnekas murtuu ja vastaa puhelimeen. Itse arvasin että kyseessä oli joku ihmeen myyjähenkilö heti sen jälkeen kun kolmannen kerran soittivat eilen muutaman tunnin sisään. Moisista pitäisi kyllä päästä eroon.. Hmm.. Muistelisinkin että jossainpäin oli joku suoramainontakielto-termillä varustettu tapa päästä näistä paskiaisista eroon. Täytyypä tutkiskella asiaa.
Ai niin, ja meinasinkin jo unohtaa: jo perinteeksi muodostunut "mitä söin aamupalaksi"-osio. No, tänä aamuna join yhden kupin Capuccinoa, yhden kupin teetä ja söin kaksi juustosämpylää. Illalla tuli syötyä 6-8 kappaletta Näkkileipiä ihan ilman mitään lisukkeita. Pelkkä näkkileipä on kyllä toisinaan todella hyvää, täytyypä seuraavalla kauppakierroksella ostaa sitä lisää. It's a new favorite, yup.
Toisekseen eilen Messengerin ihmeellisessä maailmassa tapahtui taas odottamattomia. Vähän yli vuoden täysin hiljaa pysynyt minulle täysin tuntematon naishenkilö alkoi puhumaan minulle. Aluksi ihmetteli että kuka minä oikeastaan olen, ja vieläpä miksi olen lisännyt hänet yhteystietoihinsa. Muistutin tätä henkilöä siitä että a) hän oli itse lisännyt minut kontaktilistaansa jo aikoja sitten ja b) luulisi että muistuisi mieleen että miksi niin on tehnyt. Kyseinen nainen oli aika ymmällään, mutta myöntyi tunnustamaan että kyllähän hänen oli täytynyt lisätä minut listaansa kun en minä ainakaan ollut niin tehnyt. Selvisi että nainen oli Kajaanista(!) , ja ettei edelleenkään muistanut että miksi oli minut kontakteihinsa laittanut. Minua ei totta puhuen kiinnostanut pätkääkään mitkään syyt sille kontaktoinnille, vaan yritin tämän neidon kanssa saada jonkinlaista muutakin puhuttavaa kun alkuperäisten tarkoitusteni kartoittaminen.
Keskustelu oli varsin hedelmätöntä, ja sain vain selvää että hän asui Kajaanin Nakertajassa ja halusi jonkinlaiseksi eläintenhoitajaksi kunhan lukio loppui. Mieleeni tuli eräs toinen tuntemani naisihminen Kajaanista, jonka kanssa ystävystyminen oli kaiketikin yhtälailla sattumaa kuin erehdystäkin armeijavuoteni aikana. Noh, samasta tyypistä ei kai kuitenkaan ole ollut kyse - eikä toivottavasti edes mistään hänen kavereistakaan. Tosin mistä hän oli saanut päähänsä lisätä minut kontakteihinsa täysin randomisti? Ja vieläpä Kajaanista? En usko tässä tapauksessa sattumaan.
Anyways, muutapa minulla ei kaiketi sitten olekaan tälle päivälle ilmoitettavaksi. Elämä jatkuu tasostaan huolimatta ja päivä seuraa toistaan. Ai niin, ja ilmaisten Hesarien ja Pohjalaisten tulvaa saa vielä osakseen kolme päivää.
Heräilin seitsemän aikoihin aamusta, ja päätin siinä vaiheessakin jo että en oikeasti nousisi vielä ylös pitkään aikaan. Laitoin koneelta soimaan hiljaa hieman Jazzia - ja yritin nukahtaa siinä välissä uudestaan. Heräilin kuitenkin hyvin pian yritykseni jälkeen kännykkäni pirinään - sama ärsyttävä kännykkänumero, joka oli piinannut minua jo kuusi kertaa eilisen päivän aikana aloitti päiväni ärsyttävän itsepintaisesti. Arvasin jo eilen että tästä numerosta soittelevat ihmiset ovat jotain tyypillisiä kalsarienmyyjiä, sillä he soittivat minulle niin monta kertaa ja itsepintaisen kauan, että kyseessähän ei voi olla mikään muu ihmisryhmä kun suoramainonnan ammattilaiset, eli puhelinmyyjät.
Eilen ne soittelivat 19:45 asti iltaan. Nyt sitten herättelivät heti seitsemältä. Pohdiskelen heidän myyntistrategiaansa, jonka mukaan ilmeisesti yhtä potentiaalista asiakasta pommitetaan puhelinsoitoilla kunnes tämä epäonnekas murtuu ja vastaa puhelimeen. Itse arvasin että kyseessä oli joku ihmeen myyjähenkilö heti sen jälkeen kun kolmannen kerran soittivat eilen muutaman tunnin sisään. Moisista pitäisi kyllä päästä eroon.. Hmm.. Muistelisinkin että jossainpäin oli joku suoramainontakielto-termillä varustettu tapa päästä näistä paskiaisista eroon. Täytyypä tutkiskella asiaa.
Ai niin, ja meinasinkin jo unohtaa: jo perinteeksi muodostunut "mitä söin aamupalaksi"-osio. No, tänä aamuna join yhden kupin Capuccinoa, yhden kupin teetä ja söin kaksi juustosämpylää. Illalla tuli syötyä 6-8 kappaletta Näkkileipiä ihan ilman mitään lisukkeita. Pelkkä näkkileipä on kyllä toisinaan todella hyvää, täytyypä seuraavalla kauppakierroksella ostaa sitä lisää. It's a new favorite, yup.
Toisekseen eilen Messengerin ihmeellisessä maailmassa tapahtui taas odottamattomia. Vähän yli vuoden täysin hiljaa pysynyt minulle täysin tuntematon naishenkilö alkoi puhumaan minulle. Aluksi ihmetteli että kuka minä oikeastaan olen, ja vieläpä miksi olen lisännyt hänet yhteystietoihinsa. Muistutin tätä henkilöä siitä että a) hän oli itse lisännyt minut kontaktilistaansa jo aikoja sitten ja b) luulisi että muistuisi mieleen että miksi niin on tehnyt. Kyseinen nainen oli aika ymmällään, mutta myöntyi tunnustamaan että kyllähän hänen oli täytynyt lisätä minut listaansa kun en minä ainakaan ollut niin tehnyt. Selvisi että nainen oli Kajaanista(!) , ja ettei edelleenkään muistanut että miksi oli minut kontakteihinsa laittanut. Minua ei totta puhuen kiinnostanut pätkääkään mitkään syyt sille kontaktoinnille, vaan yritin tämän neidon kanssa saada jonkinlaista muutakin puhuttavaa kun alkuperäisten tarkoitusteni kartoittaminen.
Keskustelu oli varsin hedelmätöntä, ja sain vain selvää että hän asui Kajaanin Nakertajassa ja halusi jonkinlaiseksi eläintenhoitajaksi kunhan lukio loppui. Mieleeni tuli eräs toinen tuntemani naisihminen Kajaanista, jonka kanssa ystävystyminen oli kaiketikin yhtälailla sattumaa kuin erehdystäkin armeijavuoteni aikana. Noh, samasta tyypistä ei kai kuitenkaan ole ollut kyse - eikä toivottavasti edes mistään hänen kavereistakaan. Tosin mistä hän oli saanut päähänsä lisätä minut kontakteihinsa täysin randomisti? Ja vieläpä Kajaanista? En usko tässä tapauksessa sattumaan.
Anyways, muutapa minulla ei kaiketi sitten olekaan tälle päivälle ilmoitettavaksi. Elämä jatkuu tasostaan huolimatta ja päivä seuraa toistaan. Ai niin, ja ilmaisten Hesarien ja Pohjalaisten tulvaa saa vielä osakseen kolme päivää.
Monday, March 09, 2009
Informaatiotulva
Tänä aamuna saapui vihdoinkin postissa molemmat lehdet: nyt viikon ajaksi minullekin tulee sentään jotain luettavaa.
Luin ensiksi Helsingin Sanomat. Ihan hauskoja juttujahan siinä oli, paljon asiaa oli mm. tämän kevään YO-kirjoituksista. Lehdessä oli myös juttua poliitikkojen opiskelumenestyksestä - jonka perusteella minullakaan ei ole onneksi vielä mitään hätää. Odotan kuitenkin pääasiassa perjantaita, jolloin ilmestyy taas uusi HS:n NYT-liite. Minusta kyseinen liite on parasta antia koko lehdessä, ja täytyykin sanoa että armeijassa ollessa se oli parasta mahdollista antia kun pääsi joka viikko aina lukemaan uusimmat NYT-liitteet. Myös kyseisessä liitteessä julkaistu sarjakuva, Auttajahai, kuuluu nykyisiin suosikkeihini. Pohjalaista en ole vielä tässä vaiheessa päivää jaksanut lukeakaan. Illalla sitä voisi sitten lueskella.
Aamupalaksi tuli myös tänään syötyä aika "häävi" kokonaisuus: Capuccinoa ja 500g Naturis-merkkistä rasvatonta ja maustamatonta jogurttia. Kyseinen jogurtti on selvä suosikki - olin alkanut nimittäin aikalailla pitämään maustamattomasta jogurtista sinänsä. Pääsehän näilläkin antimilla myöskin eteenpäin.
Yöllä taisin nukkua jotain vähän yli tunnin koko yössä. Luin Paasilinnan Isoisää Etsimässä-teosta eteenpäin, ja pääsinkin hieman pitemmälle. Siihen hetkellisesti kyllästyneenä yritin jatkaa samaisen kirjailijan Kymmentä Riivinrautaa, mutta tuon teoksen kanssa en sitten päässyt edes yhtä sivua eteenpäin. Jostain syystä kyseinen teos on vaan aivan helvetin tylsä minun makuuni. Oikeastaan minua ihmetyttää että miksi juuri tästäkin teoksesta on tehty joku ihmeen filmatisointi suomessa, kun kirjana se on aivan täyttä roskaa. Jos itse olisin ollut päättämässä, niin Paasilinnan ensimmäisistä teoksista ehdottomasti Operaatio Finlandia olisi pitänyt filmata Talvisodan tai Tuntemattoman Sotilaan kaltaisiksi suurspektaakkeleiksi miljoonabudjetilla ja nimekkäällä näyttelijäkaartilla. Paskempi homma että tässä maassa ei monikaan ohjaaja tai käsikirjoittaja tunnu aidosti kiinnostuvan erilaisista elokuvista. Aina sitä samaa vanhaa suomalaista ihmissuhde-, rikos tai sotahömppää tungetaan elokuvateattereiden luukuista sisään lastenelokuvia unohtamatta.
Pelailin yöllä Playstation kahdella James Pond: Codename Robocodia. Helvetin vaikea ja frustraatioita aiheuttava tasohyppely. Kentät ovat todella vaikeita ja pitkiä, eikä tallennusmahdollisuutta ole kuin vasta aina yhden tason läpipääsyn jälkeen. Yritin neljättä kenttää viisi kertaa, jonka jälkeen päätin jättää pelailun sikseen. En löytänyt mitään Cheattejakaan kyseiseen peliin netistä. Pitäisiköhän myydä pois tuo sen Final Fantasy VII: Dirge of Cerberuksen kanssa?
Tänään näyttäisi tulevan telkusta myös tuo V for Vendetta. Sikäli aika erikoinen yhteensattuma, että katsoimme sitä kotiuttamiskyydissä ajaessamme Kajaanista takaisin tänne kaksi kuukautta sitten. Leffa oli aika pitkä, ja se jäi valitettavasti minulta kesken - voisi siis olla hyvä että katsastaisi sen nyt kun on aikaa. Ainoana huonona puolena on kuitenkin kai se että samoihin aikoihin alkaa taas yksi jakso Third Watchista kakkosella - kyseiseen sarjaan olen myöskin koukuttautunut viime aikoina.
Luin ensiksi Helsingin Sanomat. Ihan hauskoja juttujahan siinä oli, paljon asiaa oli mm. tämän kevään YO-kirjoituksista. Lehdessä oli myös juttua poliitikkojen opiskelumenestyksestä - jonka perusteella minullakaan ei ole onneksi vielä mitään hätää. Odotan kuitenkin pääasiassa perjantaita, jolloin ilmestyy taas uusi HS:n NYT-liite. Minusta kyseinen liite on parasta antia koko lehdessä, ja täytyykin sanoa että armeijassa ollessa se oli parasta mahdollista antia kun pääsi joka viikko aina lukemaan uusimmat NYT-liitteet. Myös kyseisessä liitteessä julkaistu sarjakuva, Auttajahai, kuuluu nykyisiin suosikkeihini. Pohjalaista en ole vielä tässä vaiheessa päivää jaksanut lukeakaan. Illalla sitä voisi sitten lueskella.
Aamupalaksi tuli myös tänään syötyä aika "häävi" kokonaisuus: Capuccinoa ja 500g Naturis-merkkistä rasvatonta ja maustamatonta jogurttia. Kyseinen jogurtti on selvä suosikki - olin alkanut nimittäin aikalailla pitämään maustamattomasta jogurtista sinänsä. Pääsehän näilläkin antimilla myöskin eteenpäin.
Yöllä taisin nukkua jotain vähän yli tunnin koko yössä. Luin Paasilinnan Isoisää Etsimässä-teosta eteenpäin, ja pääsinkin hieman pitemmälle. Siihen hetkellisesti kyllästyneenä yritin jatkaa samaisen kirjailijan Kymmentä Riivinrautaa, mutta tuon teoksen kanssa en sitten päässyt edes yhtä sivua eteenpäin. Jostain syystä kyseinen teos on vaan aivan helvetin tylsä minun makuuni. Oikeastaan minua ihmetyttää että miksi juuri tästäkin teoksesta on tehty joku ihmeen filmatisointi suomessa, kun kirjana se on aivan täyttä roskaa. Jos itse olisin ollut päättämässä, niin Paasilinnan ensimmäisistä teoksista ehdottomasti Operaatio Finlandia olisi pitänyt filmata Talvisodan tai Tuntemattoman Sotilaan kaltaisiksi suurspektaakkeleiksi miljoonabudjetilla ja nimekkäällä näyttelijäkaartilla. Paskempi homma että tässä maassa ei monikaan ohjaaja tai käsikirjoittaja tunnu aidosti kiinnostuvan erilaisista elokuvista. Aina sitä samaa vanhaa suomalaista ihmissuhde-, rikos tai sotahömppää tungetaan elokuvateattereiden luukuista sisään lastenelokuvia unohtamatta.
Pelailin yöllä Playstation kahdella James Pond: Codename Robocodia. Helvetin vaikea ja frustraatioita aiheuttava tasohyppely. Kentät ovat todella vaikeita ja pitkiä, eikä tallennusmahdollisuutta ole kuin vasta aina yhden tason läpipääsyn jälkeen. Yritin neljättä kenttää viisi kertaa, jonka jälkeen päätin jättää pelailun sikseen. En löytänyt mitään Cheattejakaan kyseiseen peliin netistä. Pitäisiköhän myydä pois tuo sen Final Fantasy VII: Dirge of Cerberuksen kanssa?
Tänään näyttäisi tulevan telkusta myös tuo V for Vendetta. Sikäli aika erikoinen yhteensattuma, että katsoimme sitä kotiuttamiskyydissä ajaessamme Kajaanista takaisin tänne kaksi kuukautta sitten. Leffa oli aika pitkä, ja se jäi valitettavasti minulta kesken - voisi siis olla hyvä että katsastaisi sen nyt kun on aikaa. Ainoana huonona puolena on kuitenkin kai se että samoihin aikoihin alkaa taas yksi jakso Third Watchista kakkosella - kyseiseen sarjaan olen myöskin koukuttautunut viime aikoina.
Salaisia toimia
Viime päivinä ei ole tullut niinkään katseltua elokuvia, vaan olen syventynyt ihan olemaan melkolailla omassa rauhassani. Eipä silti, tuntuu kyllä että olen ihan ollut omissa rauhoissani jo piakkoin kaksi kuukautta. Eli siitä lähtien kun asepalvelus loppui.
Hmm.. Eli siitä tosiaan on nyt kaksi kuukautta aikaa? Hiukka vaikea suhtautua edes ajatukseen siitä että vielä niinkin vähän aikaa sitten vedettiin settiä eteenpäin aivan toisenlaisella päivärytmillä. Eipä silti, oli silläkin paikalla puolensa.
Etsiskelin tänään ja eilen eräitä pelikokoelmia. Yllättävän kalliilla ne lähtivät, valitettavasti. Täytyypä jatkaa etsiskelyä ja toivoa että jostain löytyisi halvalla nämä kaksi pelikokoelmaa - enkä muuten aio paljastaa että mitkä pelikokoelmat ovat kyseessä, sillä muussa tapauksessa joku salaperäinen kyttääjä saattaa päästä jäljilleni ja etsiä ne minun ohitseni. Olisi noloa.
Kello tulee nyt jotain melkein kaksi aamuyöllä. Jospa sitä vaan lähtisi spontaanisti nukkumaan, ja katsoisi minkälaista settiä maanantai tuo tullessaan. Tuskinpa mitään erikoisempaa, sillä onhan nyt tunnetusti pysähtyneisyyden aikakausi meneillään elämässäni. Hohhoijaa - piakkoin varmasti vain sänkyni ymmärtää minua.
Hmm.. Eli siitä tosiaan on nyt kaksi kuukautta aikaa? Hiukka vaikea suhtautua edes ajatukseen siitä että vielä niinkin vähän aikaa sitten vedettiin settiä eteenpäin aivan toisenlaisella päivärytmillä. Eipä silti, oli silläkin paikalla puolensa.
Etsiskelin tänään ja eilen eräitä pelikokoelmia. Yllättävän kalliilla ne lähtivät, valitettavasti. Täytyypä jatkaa etsiskelyä ja toivoa että jostain löytyisi halvalla nämä kaksi pelikokoelmaa - enkä muuten aio paljastaa että mitkä pelikokoelmat ovat kyseessä, sillä muussa tapauksessa joku salaperäinen kyttääjä saattaa päästä jäljilleni ja etsiä ne minun ohitseni. Olisi noloa.
Kello tulee nyt jotain melkein kaksi aamuyöllä. Jospa sitä vaan lähtisi spontaanisti nukkumaan, ja katsoisi minkälaista settiä maanantai tuo tullessaan. Tuskinpa mitään erikoisempaa, sillä onhan nyt tunnetusti pysähtyneisyyden aikakausi meneillään elämässäni. Hohhoijaa - piakkoin varmasti vain sänkyni ymmärtää minua.
Saturday, March 07, 2009
Elävien kuvien yö(t)
Viime päivinä on tullut taas aika hyvin katseltua netistä elokuvia.
Katselin pätkät Punisher: War Zone, Return Of The Living Dead Part 2, 30 Days of Night, The Day After, Day of The Dead (v. 2008 versio) ja Battle For Haditha sekä päälle vielä Brittiläisen dokumenttimaiseksi puetun draaman nimeltä Threads. Nämä tuli tosiaan kaikki katseltua netistä 100% ilmaiseksi, ja vieläpä n. 48 tunnin sisään. Kiitokset Internet!
Olo on kieltämättä vähän järkyttynyt. Ensiksi vampyyrejä, kostoretkellä rikollista alamaailmaa vastaan olevia ex-sotilaita, Zombien hyökkäyksiä kaksin verroin, ydinsotaa ensiksi Brittiläisessä ympäristössä jonka jälkeen Amerikkalaisten näkökulmasta. Vähän on kieltämättä järisyttänyt viime tuntien aikana - kumma kyllä yksikään leffa ei ole tullut uniin millään tapaa. Ja voin todeta, että Threads jätti aikamoisen määrän kamaa proverbiaaliseen "mietintämyssyyni" elokuvan näkemisen loppumainingeissä. Ajatuksia herättävää kamaa.
Toisaalla taas sitten tilaamiani ilmaislehtiä ei ole näkynyt. Vähän vituttaa kyllä, sillä tilaamisestani on kulunut pian viikko aikaa. Luulisi että sentään Pohjalainen olisi jo kolahtanut postiluukusta sisään, mutta eipä ei.
Katselin pätkät Punisher: War Zone, Return Of The Living Dead Part 2, 30 Days of Night, The Day After, Day of The Dead (v. 2008 versio) ja Battle For Haditha sekä päälle vielä Brittiläisen dokumenttimaiseksi puetun draaman nimeltä Threads. Nämä tuli tosiaan kaikki katseltua netistä 100% ilmaiseksi, ja vieläpä n. 48 tunnin sisään. Kiitokset Internet!
Olo on kieltämättä vähän järkyttynyt. Ensiksi vampyyrejä, kostoretkellä rikollista alamaailmaa vastaan olevia ex-sotilaita, Zombien hyökkäyksiä kaksin verroin, ydinsotaa ensiksi Brittiläisessä ympäristössä jonka jälkeen Amerikkalaisten näkökulmasta. Vähän on kieltämättä järisyttänyt viime tuntien aikana - kumma kyllä yksikään leffa ei ole tullut uniin millään tapaa. Ja voin todeta, että Threads jätti aikamoisen määrän kamaa proverbiaaliseen "mietintämyssyyni" elokuvan näkemisen loppumainingeissä. Ajatuksia herättävää kamaa.
Toisaalla taas sitten tilaamiani ilmaislehtiä ei ole näkynyt. Vähän vituttaa kyllä, sillä tilaamisestani on kulunut pian viikko aikaa. Luulisi että sentään Pohjalainen olisi jo kolahtanut postiluukusta sisään, mutta eipä ei.
Thursday, March 05, 2009
And the flashlights, nightmares, and sudden explosions
Pitää kyllä alkaa taas liikkumaan. Joku 45-60 minuutin lenkki päivässä, ja siihen päälle mahdollisesti vielä vähän painojen nostoa. Tämä paikallaan istuskelu alkaa jo tympimään - ja toisekseen kuten sanoin, niin en halua tosiaankaan lihota miksikään yhdeksänkymmenen kilon säkiksi, joka ei sitten taas mahdu vaatteisiinsa taikka jaksa juosta kahta metriä pitemmälle. Got to get it on, man!
Luin Paasilinnan Ulvovan Myllärin loppuun eilen yöllä. Kaksi päiväähän siinä kesti. Ei ollenkaan huono teos, vaikkakin aikalailla samaa tasoa mielestäni Onnellisen Miehen kanssa. Tänään pitäisi aloittaa "Isoisää Etsimässä"-teos. Saa nähdä että pärjääkö edelliselle teokselle.
Huomenna pitää lähteä käymään kaupassa. Kaapit ovat taas aivan tyhjiä ruoasta. Tänään söin lähinnä leipää, italiansalaattia ja oliiveja. Päälle tuli ryypättyä kuitenkin paljon kahvia ja teetä. Myös vesi teki kauppansa. Tavallaanhan tällainenkin ruokavalio on ihan hyvä, mutta ei sillä pitempiä aikoja jaksa. Lämpimien aterioiden korvaaminen kaikella pienellä kivalla saattaa hyvinkin vähentää painon kasautumista, mutta pitemmän päälle eivät kylläkään korvaa lämpimiä aterioita, kuten sanoin.
Helvettiläinen että tämä unirytmikin meni taas aivan perseelleen tuon yläkerran juoppopellen takia. Nyt nukun taas suurinpiirtein aamukuudesta iltapäivään - tai vähintään kahteentoista aamulla. Ennen tätä kaikki oli vielä hyvin vähän aikaa, mutta taas se repesi liitoksistaan moiseksi. Noh, eipä voi mitään - pääseepähän täältä ainakin pois piakkoin. Toivon mukaan uudessa kämpässä sitten kun sellaisen saan ei olisi mitään yhtä paskaa naapuria. Uskoisin kuitenkin että tuskinpa näin on - aluehan on onneksi täältä aivan eri kuin nyt.
Tänäänkin oli jotain ihmeen kahinaa tuolla yläkerrassa jälleen, ja päätinkin käyttää täältä poismuuttaessani poltetun maan taktiikkaa; ajattelin nimittäin käräyttää äijän helvetinmoisesta meluamisesta ja syyttää häntä poismuuttoni syyksi. Olen päätynyt luovuttamaan neutraalin suhtautumiseni häntä kohtaan, sillä tyyppi on nyt virallisesti sotkeutunut asioihini vitunmoisella meluamisella ja muutenkin sekopäisellä käyttäytymisellään. Jos juopolta menee täältä asunto alta, niin hyvä vaan. Eipähän asuntoyhtiön muut asukkaat ainakaan jää kaipaamaan. Payback is a bitch, huh?
Luin Paasilinnan Ulvovan Myllärin loppuun eilen yöllä. Kaksi päiväähän siinä kesti. Ei ollenkaan huono teos, vaikkakin aikalailla samaa tasoa mielestäni Onnellisen Miehen kanssa. Tänään pitäisi aloittaa "Isoisää Etsimässä"-teos. Saa nähdä että pärjääkö edelliselle teokselle.
Huomenna pitää lähteä käymään kaupassa. Kaapit ovat taas aivan tyhjiä ruoasta. Tänään söin lähinnä leipää, italiansalaattia ja oliiveja. Päälle tuli ryypättyä kuitenkin paljon kahvia ja teetä. Myös vesi teki kauppansa. Tavallaanhan tällainenkin ruokavalio on ihan hyvä, mutta ei sillä pitempiä aikoja jaksa. Lämpimien aterioiden korvaaminen kaikella pienellä kivalla saattaa hyvinkin vähentää painon kasautumista, mutta pitemmän päälle eivät kylläkään korvaa lämpimiä aterioita, kuten sanoin.
Helvettiläinen että tämä unirytmikin meni taas aivan perseelleen tuon yläkerran juoppopellen takia. Nyt nukun taas suurinpiirtein aamukuudesta iltapäivään - tai vähintään kahteentoista aamulla. Ennen tätä kaikki oli vielä hyvin vähän aikaa, mutta taas se repesi liitoksistaan moiseksi. Noh, eipä voi mitään - pääseepähän täältä ainakin pois piakkoin. Toivon mukaan uudessa kämpässä sitten kun sellaisen saan ei olisi mitään yhtä paskaa naapuria. Uskoisin kuitenkin että tuskinpa näin on - aluehan on onneksi täältä aivan eri kuin nyt.
Tänäänkin oli jotain ihmeen kahinaa tuolla yläkerrassa jälleen, ja päätinkin käyttää täältä poismuuttaessani poltetun maan taktiikkaa; ajattelin nimittäin käräyttää äijän helvetinmoisesta meluamisesta ja syyttää häntä poismuuttoni syyksi. Olen päätynyt luovuttamaan neutraalin suhtautumiseni häntä kohtaan, sillä tyyppi on nyt virallisesti sotkeutunut asioihini vitunmoisella meluamisella ja muutenkin sekopäisellä käyttäytymisellään. Jos juopolta menee täältä asunto alta, niin hyvä vaan. Eipähän asuntoyhtiön muut asukkaat ainakaan jää kaipaamaan. Payback is a bitch, huh?
Tuesday, March 03, 2009
Photoplay
No kieltämättä on tosiaan taas vähän unettomuutta ollut viime päivinä ilmoilla. Johtunut varmaan pääasiallisesti yläkerran riemastuttavan aktiivisesta juoppo-sedästä, joka koko viime viikonlopun huudatti musiikkiaan ja juopotteli oikein perusteellisesti myös minun hermojeni kustannuksella. Nyt on ollut kuitenkin taas maanantaina aika hiljaista, vaikkakin unirytmi on kyllä aikalailla mennyt sekaisin.
Huuto.netistä huutamani kirjatkin tulivat. Lisää Paasilinnaa luvassa, siis.
Sain Hirttämättömien Lurjusten Yrttitarhan luettua loppuun viime yön tunteina, ja aamulla lueskelin Paasilinnan Kymmentä Riivinrautaa. Riivinraudat teoksena ei kyllä ole suosikkejani, mutta minkäs teet kun sen joskus aikoinaan Kauhavalta ostin. Luettavahan tuokin on. Pääasiassa iloitsen kuitenkin kahdesta uusvanhasta Paasilinnan teoksesta, jotka tosiaan lähtivät aika halvalla.
Pistin jälleen yhden työhakemuksen menemään. Saa nähdä miten sen kanssa käy. Jospa tällä kertaa minut palkattaisiin määräaikaisesti kuten hakemuksessa toivoinkin. Sittenpähän se selviää - jos ottavat mitenkään huomioon edes koko hakemusta, toisaalta. Noh, yrittänyttähän ei laiteta.
Olen elänyt myös melkoisen vähällä ravinnolla viime aikoina. Viikonloppuna tuli syötyä vain kolme lämmintä ateriaa koko kolmen päivän aikana. Pääasiassa tuli juotua kahvia ja teetä. Tämä jos mikä on erinomainen tapa säästää rahaa, sillä olen huomannut että en lopulta edes tarvitse paljoa ruokaa selvitäkseni. Vatsalaukkuni on lopulta aika pieni. Pitäisi varmaan maksimissaan syödä about kaksi pientä lämmintä ateriaa päivässä, ja sitten kenties iltasella heittää huiviin jotain yhtä pientä. Muussa tapauksessa lihoan aivan helvetin helposti. Epäilen syyksi geenejäni.
Tilasin myös ilmaisnumerot Pohjalaisesta ja Helsingin Sanomista kotiini viikoksi. Yllättävä valinta, mutta minkäs teet kun ilmaiseksi saan. Voihan sitä välillä tutustua hieman valtakunnalliseen uutistarjontaan tälläkin tapaa.
Huuto.netistä huutamani kirjatkin tulivat. Lisää Paasilinnaa luvassa, siis.
Sain Hirttämättömien Lurjusten Yrttitarhan luettua loppuun viime yön tunteina, ja aamulla lueskelin Paasilinnan Kymmentä Riivinrautaa. Riivinraudat teoksena ei kyllä ole suosikkejani, mutta minkäs teet kun sen joskus aikoinaan Kauhavalta ostin. Luettavahan tuokin on. Pääasiassa iloitsen kuitenkin kahdesta uusvanhasta Paasilinnan teoksesta, jotka tosiaan lähtivät aika halvalla.
Pistin jälleen yhden työhakemuksen menemään. Saa nähdä miten sen kanssa käy. Jospa tällä kertaa minut palkattaisiin määräaikaisesti kuten hakemuksessa toivoinkin. Sittenpähän se selviää - jos ottavat mitenkään huomioon edes koko hakemusta, toisaalta. Noh, yrittänyttähän ei laiteta.
Olen elänyt myös melkoisen vähällä ravinnolla viime aikoina. Viikonloppuna tuli syötyä vain kolme lämmintä ateriaa koko kolmen päivän aikana. Pääasiassa tuli juotua kahvia ja teetä. Tämä jos mikä on erinomainen tapa säästää rahaa, sillä olen huomannut että en lopulta edes tarvitse paljoa ruokaa selvitäkseni. Vatsalaukkuni on lopulta aika pieni. Pitäisi varmaan maksimissaan syödä about kaksi pientä lämmintä ateriaa päivässä, ja sitten kenties iltasella heittää huiviin jotain yhtä pientä. Muussa tapauksessa lihoan aivan helvetin helposti. Epäilen syyksi geenejäni.
Tilasin myös ilmaisnumerot Pohjalaisesta ja Helsingin Sanomista kotiini viikoksi. Yllättävä valinta, mutta minkäs teet kun ilmaiseksi saan. Voihan sitä välillä tutustua hieman valtakunnalliseen uutistarjontaan tälläkin tapaa.
Monday, March 02, 2009
Opinion time
Alrighty, this time I'm yet again going to please the possible foreign readers of this blog - and naturally the domestic readers capable of reading English too, I guess. I picked up the idea for this serious topic after watching that multicultural wasteland of a website, Youtube. They don't call Youtube "Pooptube" and "Shittube" for nothing, because it truly contains alot of disturbing material and crap you'd wish they would've never showed you. Nonetheless, though, Youtube's a popular site - and I know it too, because I do have an account there. I mainly use it to watch music videos, though - nothing too serious.
But, let's cut to the chase:
I was browsing through some of the video content on the site, and found this rather unrelated cellphone-filmed video about a pair of Marines in Iraq throwing a puppy off a cliff. The whole concept of throwing a live animal off a cliff didn't really seem to bother them, especially the guy doing the throwing. Naturally the video had caused quite an uproar and the shit had hit the fan on a very large personal scale for the marine, who had been identified as David Motari - 22 years old at the time. About my age.
So anyways, I think that what that guy did was truly a fucking stupid idea. I do understand that in a conflict zone like that, you don't let stray dogs live - but it's just sheer stupidity to film yourself doing something like that. Now, I don't have anything against animals - quite on the contrary, but as I said I do understand the necessity to exterminate stray wild dogs like that. But, what I do not understand, however, is the way it was conducted. In an earlier statement made by this Motari-guy, he said that "normally they'd just shoot the dogs" - so why didn't he just shoot it - instead of taking it's life in a cruel way like that and at the same time videotaping it?
I do understand why the guy did it. And to top things off, there was this person who posted a very intelligent reply to the video - which made some valid points (to me) about the behaviour of this guy and the deeper reasoning behind the act. Still, though, there's no excuse for doing something like this - and videotaping it. When you do something like this, and have the goddamn courtesy to post it on the internet, and when you do get yourself and your family into trouble over it - don't go crying over it on national media like this Motari-dude did. You deserve to get your life ruined after committing something like this - and especially after willingly videotaping it and putting it on the internet.
But, now to my reasonings behind the act:
First of all, you have to consider the person. And you have to consider the age - and then consider the circumstances and finally take into account the service branch - the Marine Corps.
It's not a secret that the best and the brightest people don't join the Corps very often - or the American military machine as a whole altogether. Quite often you'll get bottom of the barrel-types there. And that being said, I'm sure you understand why these people would film something like that. They really are that ignorant and stupid.
Secondly, this guy is a young fellow. Youngsters all over the world do stupid things - and in the modern era have the possibility to videotape them. Sometimes they do it out of sheer boredom, or perhaps even out of simple thoughtlessness. It happens, you know. And especially if the person filming something like this happens to be a young, stupid and bored individual - like this guy, I'm sure, was at some level.
And finally - consider the circumstances. This young marine, indoctrinated to "kill or be killed" in the harsh boot camps goes to a war, and over there he gets bored. There's really nothing to do there besides kill and await to be killed, and with the complete lack of brains that he possesses, one day decides to do something like this once an opportunity arises. I'm saying that what we saw in that video was the build-up boredom of an ignorant, indoctrinated young killing machine coming to life.
You have to understand the stuff that especially the marine training teaches the young people joining the corps. They train these young people to be a highly-motivated weapon - a killing machine bent only on one goal - to destroy it's enemy. A considerable amount of the recruits, I'm sure of that - buy into this stuff. They get pumped up on it. And once they're thrown into the field, and not get to kill the first thing they see - this shit happens. Boredom, I'm telling you, is their greatest enemy at the moment. And then there's of course the "war"-factor - these people are in a warzone, and I'm sure that the stuff they see and go through there affect them each in their own way. So, if you happen to be a few short of a sixpack when you go there, then it is really not such a big surprise if you end up doing something like this.
Finally, I still want to emphasize the fact that I do condemn this guy's actions. What he did was very stupid, and thus deserves to drown in all of the shit that he gets into after committing this. If he was drummed out of the Corps for doing this, then I'd say that it would be a fitting punishment.
But, let's cut to the chase:
I was browsing through some of the video content on the site, and found this rather unrelated cellphone-filmed video about a pair of Marines in Iraq throwing a puppy off a cliff. The whole concept of throwing a live animal off a cliff didn't really seem to bother them, especially the guy doing the throwing. Naturally the video had caused quite an uproar and the shit had hit the fan on a very large personal scale for the marine, who had been identified as David Motari - 22 years old at the time. About my age.
So anyways, I think that what that guy did was truly a fucking stupid idea. I do understand that in a conflict zone like that, you don't let stray dogs live - but it's just sheer stupidity to film yourself doing something like that. Now, I don't have anything against animals - quite on the contrary, but as I said I do understand the necessity to exterminate stray wild dogs like that. But, what I do not understand, however, is the way it was conducted. In an earlier statement made by this Motari-guy, he said that "normally they'd just shoot the dogs" - so why didn't he just shoot it - instead of taking it's life in a cruel way like that and at the same time videotaping it?
I do understand why the guy did it. And to top things off, there was this person who posted a very intelligent reply to the video - which made some valid points (to me) about the behaviour of this guy and the deeper reasoning behind the act. Still, though, there's no excuse for doing something like this - and videotaping it. When you do something like this, and have the goddamn courtesy to post it on the internet, and when you do get yourself and your family into trouble over it - don't go crying over it on national media like this Motari-dude did. You deserve to get your life ruined after committing something like this - and especially after willingly videotaping it and putting it on the internet.
But, now to my reasonings behind the act:
First of all, you have to consider the person. And you have to consider the age - and then consider the circumstances and finally take into account the service branch - the Marine Corps.
It's not a secret that the best and the brightest people don't join the Corps very often - or the American military machine as a whole altogether. Quite often you'll get bottom of the barrel-types there. And that being said, I'm sure you understand why these people would film something like that. They really are that ignorant and stupid.
Secondly, this guy is a young fellow. Youngsters all over the world do stupid things - and in the modern era have the possibility to videotape them. Sometimes they do it out of sheer boredom, or perhaps even out of simple thoughtlessness. It happens, you know. And especially if the person filming something like this happens to be a young, stupid and bored individual - like this guy, I'm sure, was at some level.
And finally - consider the circumstances. This young marine, indoctrinated to "kill or be killed" in the harsh boot camps goes to a war, and over there he gets bored. There's really nothing to do there besides kill and await to be killed, and with the complete lack of brains that he possesses, one day decides to do something like this once an opportunity arises. I'm saying that what we saw in that video was the build-up boredom of an ignorant, indoctrinated young killing machine coming to life.
You have to understand the stuff that especially the marine training teaches the young people joining the corps. They train these young people to be a highly-motivated weapon - a killing machine bent only on one goal - to destroy it's enemy. A considerable amount of the recruits, I'm sure of that - buy into this stuff. They get pumped up on it. And once they're thrown into the field, and not get to kill the first thing they see - this shit happens. Boredom, I'm telling you, is their greatest enemy at the moment. And then there's of course the "war"-factor - these people are in a warzone, and I'm sure that the stuff they see and go through there affect them each in their own way. So, if you happen to be a few short of a sixpack when you go there, then it is really not such a big surprise if you end up doing something like this.
Finally, I still want to emphasize the fact that I do condemn this guy's actions. What he did was very stupid, and thus deserves to drown in all of the shit that he gets into after committing this. If he was drummed out of the Corps for doing this, then I'd say that it would be a fitting punishment.
Subscribe to:
Posts (Atom)
