Löysin tässä muutama päivä sitten Youtubesta itseään nimellä Angry Nintendo Nerd - kutsuvan miehen videoita. Tämä tyyppihän näyttää Youtuben tyypilliseen tapaan olevan todella roisilla kielenkäytöllä varustettu kaveri, joka arvostelee (omasta mielestään) huonoja legendaarisen 8-bittisen Nintendon pelejä. Kiinnostukseni heräsi siitä syystä, että kyseinen kaveri arvostelee aika monia sellaisia 8-bittisen pelejä, joita olen joko itse pelannut - tai jopa omistanut.
Kuten varmasti arvaattekin, niin minullakin oli tuo kyseinen pelikone aikoinaan. Voitteko kuvitella, että myin sen myös aikoinaan todella halpaan n. 50 €:n hintaan eräälle räkänokalle, joka varmasti rikkoi sen viikon peliajan jälkeen ! Nykyisinhän hyväkuntoisesta 8-bittisestä saa aika sievoisen summan rahaa, ja minullapa oli siihen vieläpä 16 peliäkin. Toisinaan lapsuudessani tehdyt huonot kaupat - niin kuin esimerkissäni - vaivaavat yöuniani aika raskaastikin nykyisin.
No, minulla kuitenkin oli 8-bittisen Nintendon pelejä melkein kaksikymmentä. Hyllyissäni komeili näin ulkomuistista lainaten ainakin juuri tämä McKids, Bionic Commando (!), Teenage Mutant Ninja Turtles, Rush'n'Attack (lapsuudessani lausuttiin "Russian Attack") , Batman, Goonies II yms.
Kun katsoo tätä Youtuben kaverin arvostelua erinäisistä kyseisen konsolin peleistä, tulee ainakin minulle väkisinkin mieleen yksi asia: 8-bittisen Nintendon pelit olivat kyllä aika suurimmaksi osaksi - muutamia tapauksia lukuunottamatta - köyhiä juonellisesti. Vaikka kaikissa tuon konsolin peleissä juoni tuodaan joskus aika runsaasti esille pelin ohjekirjassa, on se kuitenkin varsinaisessa pelissä hiukan huonosti esillä. Tietenkin poikkeuksia tähän löytyy, vaan väittäisinpä että 16-bittisillä konsoleilla varsinainen tarinankerronta lähti käyntiin aivan uudella tavalla aiempiin verrattuna. Enpä tiedä tarkalleen että mistä tällainen pelin sisällä tapahtunut tarinan köyhyys johtaa juurensa: epäilisin kuitenkin että vaihtoehdot ovat joko kyseisen konsolin tehon vähyydessä (tai lähinnä vain sen kasettien) , taikka sitten pelien suunnittelijoiden mielikuvituksen köyhyydessä.
Sunday, January 28, 2007
A hard day's... evening
No nyt se sitten vihdoin tapahtui: jouduin vaihtamaan vanhan bloggerini tähän inhottavan Googlen tukemaan versioon. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tullut mitään ihmeellisimpiä ongelmia, vaan jostain syystä pidin siitä vanhemmasta Bloggerista - sen ongelmista huolimatta.
Tulin tässä muutama tunti sitten myös kotiin viikonlopun pienimuotoisesta työkeikasta: onneksi kaikki ainakin näytti menneen hyvin, ja rahaakin tuli ihan hyvin. Minulle annettiin onneksi näin alkuun melko yksinkertainen homma: lajittelin nimittäin kansioihin kuitteja. Se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta melko tarkkaa hommaa, sillä samalla piti kytätä kunkin tyypin tiliotetta, ja etsiä sen jälkeen sitä vastaava kuitti suuresta pinosta. Mikäli tilitapahtumalle ei löytynyt kuitteja, niin sitten sen kohdalle laitettiin kuiteille tarkoitettuun kansioon nk. "kirjaustosite", jossa sitten luki tapahtuman päivämäärä. Toivon edelleenkin, että kaikki meni nappiin - ja ennen kaikkea kronologiseen järjestykseen. So far so good.
Illalla n. 6 tunnin työpäivän jälkeen pelailimme sitten South Park Rallyä vanhalla Playstationillä. Tyttöystäväni valitettavasti voitti minut siinä aivan liian monta kertaa - taisi kyllä vaan johtua puhtaasti minun "vihreydestäni" kyseisessä pelissä. Eipä silti, voitinpa kuitenkin sitten taas ihan tasaisesti Syphon Filter 2:sessa. Ilmeisesti seuraavan kuun lopussa olisi taas jonkinlainen työtehtävä edessä samassa paikassa. Mitään en tietenkään voi varmasti luvata, sillä pelkäänpä että tämän kuun lopulla minulla on aivan varmasit enemmän koulua kuin nyt. Siitäkin huolimatta olisi kiva yrittää pyrkiä paikan päälle tekemään noinkin yksinkertaista hommaa - mikäli nyt tämäkään meni nappiin - huolimatta siitä oliko koulua vai ei.
Huomenna minulla kuitenkin on koulua. Väsäsin ensimmäistä "kotitehtävää" viime viikon kaksi viimeistä päivää, ja olin melkein aikeissa tulostaa sen normaalisti mukaani kouluun. Näin ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut pakko tehdä, sillä kurssilla käyttämämme Moodle - ohjelman kautta kaikki koneella kirjoitettu materiaali voidaan helposti siirtää verkon kautta opettajalle. Ainakin toistaiseksi paperiset tulosteet ovat mennyttä historiaa. Onneksi ei tullut tehtyä sitä virhettä, että olisin tulostanut kyseisen tehtävän mukaani, ja sitten sen jälkeen vienyt sen nolona sille opettajalle luennolla. That would've been pretty embarrasing.
Nyt kuitenkin lähden hiljalleen nostelemaan tästä, sillä taidan käydä nopeasti suihkussa, ja mennä jopa aikaisin nukkumaan tänään.
Tulin tässä muutama tunti sitten myös kotiin viikonlopun pienimuotoisesta työkeikasta: onneksi kaikki ainakin näytti menneen hyvin, ja rahaakin tuli ihan hyvin. Minulle annettiin onneksi näin alkuun melko yksinkertainen homma: lajittelin nimittäin kansioihin kuitteja. Se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta melko tarkkaa hommaa, sillä samalla piti kytätä kunkin tyypin tiliotetta, ja etsiä sen jälkeen sitä vastaava kuitti suuresta pinosta. Mikäli tilitapahtumalle ei löytynyt kuitteja, niin sitten sen kohdalle laitettiin kuiteille tarkoitettuun kansioon nk. "kirjaustosite", jossa sitten luki tapahtuman päivämäärä. Toivon edelleenkin, että kaikki meni nappiin - ja ennen kaikkea kronologiseen järjestykseen. So far so good.
Illalla n. 6 tunnin työpäivän jälkeen pelailimme sitten South Park Rallyä vanhalla Playstationillä. Tyttöystäväni valitettavasti voitti minut siinä aivan liian monta kertaa - taisi kyllä vaan johtua puhtaasti minun "vihreydestäni" kyseisessä pelissä. Eipä silti, voitinpa kuitenkin sitten taas ihan tasaisesti Syphon Filter 2:sessa. Ilmeisesti seuraavan kuun lopussa olisi taas jonkinlainen työtehtävä edessä samassa paikassa. Mitään en tietenkään voi varmasti luvata, sillä pelkäänpä että tämän kuun lopulla minulla on aivan varmasit enemmän koulua kuin nyt. Siitäkin huolimatta olisi kiva yrittää pyrkiä paikan päälle tekemään noinkin yksinkertaista hommaa - mikäli nyt tämäkään meni nappiin - huolimatta siitä oliko koulua vai ei.
Huomenna minulla kuitenkin on koulua. Väsäsin ensimmäistä "kotitehtävää" viime viikon kaksi viimeistä päivää, ja olin melkein aikeissa tulostaa sen normaalisti mukaani kouluun. Näin ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut pakko tehdä, sillä kurssilla käyttämämme Moodle - ohjelman kautta kaikki koneella kirjoitettu materiaali voidaan helposti siirtää verkon kautta opettajalle. Ainakin toistaiseksi paperiset tulosteet ovat mennyttä historiaa. Onneksi ei tullut tehtyä sitä virhettä, että olisin tulostanut kyseisen tehtävän mukaani, ja sitten sen jälkeen vienyt sen nolona sille opettajalle luennolla. That would've been pretty embarrasing.
Nyt kuitenkin lähden hiljalleen nostelemaan tästä, sillä taidan käydä nopeasti suihkussa, ja mennä jopa aikaisin nukkumaan tänään.
Wednesday, January 24, 2007
Ensimmäinen kotitehtävä pitkään aikaan
Hohhoijaa, sain eräältä luennoltani/kurssiltani tehtäväksi lisätä jonkinlaisia "phatic" - sanoja (faattisia ?) kahden henkilön väliseen dialogiin. Tehtävä itsessään alustettiin luennolla varsin löyhästi, ja siksipä olenkin aika pää pyörällä sen varsinaisesta toteutustavasta. Tämä varsin epäselvä tehtävä on kuitenkin minulle sikäli legendaarinen, että se on samalla ensimmäinen "kotitehtävä" sitten lukion - jossa olin viimeksi joskus keväällä 2006 - ja samalla ensimmäinen tehtävä yliopistossa. Tämän dialogin olisi oltava valmis tämän kuun 29. päivä: eli aikaa on niinkin ruhtinaallisesti kuin tulevan viikon maanantaihin. Viikonloppuna olen kuitenkin lupautunut menemään tyttöystäväni vanhempien yritykseen töihin muutamiksi tunneiksi. Teen tämän ihan ystävänpalveluksena, ja saahan siitä nyt kai sitten vähän nk. "kahvirahaakin". Koko viikonloppu siinä kuitenkin menee.
Kävin tänään paikallisessa Halpa-Hallissa vähän ostoksilla: mukaan tarttui niinkin kiinnostavia tuotteita kun mm. kyniä, 15kpl C5-koon kirjekuoria ja purkinavaaja. Sitten menin myös paikalliseen Seppälään, joka jopa Kauhavalta löytyy. Sieltä sitten yritin kammata esiin aivan viimeisiä 70 % alennuksella lähteviä tuotteita. Mukaan lähti muutamat bokserit sekä vaaleansininen kauluspaita. Yhteishinta näille taisi olla n. 17 euroa. Kaikin puolin halpaa, siis.
Anyway, se vaaleansininen paita ei kyllä ole oikeastaan ollenkaan minun tyyliäni. Mahdollisimman tummia - usein täysin mustia - vaatteita käyttävänä ihmisenä vaaleiden vaatteiden määrä kaapissani on aika pieni. Nyt kuitenkin tuon hintatason paita oli parasta ostaa, sillä ennen alennusta se olisi ollut reilusti yli kahdenkymmenen euron paita, mikä on taas aivan helvetin kallis - ja samalla myös hyvää laatua, kaiketi. Ja tämän väittämän perustan siihen, että Seppälä on muuten aika kallis rättikauppa, vaan toisinaan alennuksista sieltä saa vähän kaikenlaista halvemmalla.
Kävin myös vihdoinkin ottamassa ylioppilaskuvani: lakkiaisethan on vietetty jo aikoja sitten juhlineen kaikkineen. Nämä kuvat todellakin otin Kauhavalla, ja kuvittelin pääseväni halvalla esim. entisten asuinpaikkojeni hintatasoon nähden. Enpä tainnut pahemminkaan päästä: 12kpl kuvia maksoi niinkin huimasti kuin 201 €. Nyt sitten kuitenkin täytyy myös lähettää nämä kaikki kuvat tuohtuneille sukulaisille, jotka ihmettelevät että miksei keväästä 2006 ylioppilaan statusta nauttiva, suorastaan hulttiomainen sukulaispoika ole lähettänyt minkäänlaisia kuviaan. Kyseisen Kauhavalaisen valokuvausliikkeen tyyppi päätti myös ohimennen laittaa YO-kuvani liikkeen näyteikkunaan: mikäli siis olette Kauhavalla, niin tiedättepä että kenestä on sitten kyse, kun kaikki muut valkolakkiset persoonat liikkeen ikkunassa ovat naisia - paitsi tietty minä. Tämä tyyppi päätti myös lähettää kuvani - kumma kyllä että se vielä ehti - vuoden 2006 ylioppilaskuvastoon, Spes Patriae:n. Minut löytää Porvoon Linnankosken Lukion kohdalta, mikäli satutte kyseistä ylihinnoitettua opusta selailemaan.
Liityin myös yliopistolla kieltenopiskelijoiden omaan "etujärjestöön", Övertäjät RY:n. Saapa nähdä, että onko tästäkään nyt sitten mitään käytännön hyötyä, vaan saanpa ainakin mm. uuden haalarimerkin sekä muuta fanituotetta. Vielä minuun ei ole otettu yhteyttä, vaikka olen maksanut mm. ainaisjäsenen jäsenmaksun (!) ja olen vieläpä pääaineenani kieliä opiskeleva nuorukainen.
Ilmat ovat myös olleet täällä helvetillisen kylmiä: maanantaina pakkasta oli reilusti yli -20 astetta. Koko vartaloni hytisi ja tutisi kylmän viiman puristuksessa kävellessäni juna-asemalle, josta sitten menin Lapuan kautta Vaasaan. Samana päivänä päästyäni koulusta kävin sitten ostamassa elämäni ensimmäisen lämpökerraston. Se tuli valitettavasti tarpeeseen. Tänäänkin täällä oli aivan mukavat asteet jälleen, valitettavasti.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä lajittelemaan vaatekaappiani. Saattaa olla, että en taas kirjoita tänne blogiin mitään, sillä tämä Saunalahden väliaikaisesti asentama yhteys voi hyvinkin olla poissa käytöstä suhteellisenkin pian.
Kävin tänään paikallisessa Halpa-Hallissa vähän ostoksilla: mukaan tarttui niinkin kiinnostavia tuotteita kun mm. kyniä, 15kpl C5-koon kirjekuoria ja purkinavaaja. Sitten menin myös paikalliseen Seppälään, joka jopa Kauhavalta löytyy. Sieltä sitten yritin kammata esiin aivan viimeisiä 70 % alennuksella lähteviä tuotteita. Mukaan lähti muutamat bokserit sekä vaaleansininen kauluspaita. Yhteishinta näille taisi olla n. 17 euroa. Kaikin puolin halpaa, siis.
Anyway, se vaaleansininen paita ei kyllä ole oikeastaan ollenkaan minun tyyliäni. Mahdollisimman tummia - usein täysin mustia - vaatteita käyttävänä ihmisenä vaaleiden vaatteiden määrä kaapissani on aika pieni. Nyt kuitenkin tuon hintatason paita oli parasta ostaa, sillä ennen alennusta se olisi ollut reilusti yli kahdenkymmenen euron paita, mikä on taas aivan helvetin kallis - ja samalla myös hyvää laatua, kaiketi. Ja tämän väittämän perustan siihen, että Seppälä on muuten aika kallis rättikauppa, vaan toisinaan alennuksista sieltä saa vähän kaikenlaista halvemmalla.
Kävin myös vihdoinkin ottamassa ylioppilaskuvani: lakkiaisethan on vietetty jo aikoja sitten juhlineen kaikkineen. Nämä kuvat todellakin otin Kauhavalla, ja kuvittelin pääseväni halvalla esim. entisten asuinpaikkojeni hintatasoon nähden. Enpä tainnut pahemminkaan päästä: 12kpl kuvia maksoi niinkin huimasti kuin 201 €. Nyt sitten kuitenkin täytyy myös lähettää nämä kaikki kuvat tuohtuneille sukulaisille, jotka ihmettelevät että miksei keväästä 2006 ylioppilaan statusta nauttiva, suorastaan hulttiomainen sukulaispoika ole lähettänyt minkäänlaisia kuviaan. Kyseisen Kauhavalaisen valokuvausliikkeen tyyppi päätti myös ohimennen laittaa YO-kuvani liikkeen näyteikkunaan: mikäli siis olette Kauhavalla, niin tiedättepä että kenestä on sitten kyse, kun kaikki muut valkolakkiset persoonat liikkeen ikkunassa ovat naisia - paitsi tietty minä. Tämä tyyppi päätti myös lähettää kuvani - kumma kyllä että se vielä ehti - vuoden 2006 ylioppilaskuvastoon, Spes Patriae:n. Minut löytää Porvoon Linnankosken Lukion kohdalta, mikäli satutte kyseistä ylihinnoitettua opusta selailemaan.
Liityin myös yliopistolla kieltenopiskelijoiden omaan "etujärjestöön", Övertäjät RY:n. Saapa nähdä, että onko tästäkään nyt sitten mitään käytännön hyötyä, vaan saanpa ainakin mm. uuden haalarimerkin sekä muuta fanituotetta. Vielä minuun ei ole otettu yhteyttä, vaikka olen maksanut mm. ainaisjäsenen jäsenmaksun (!) ja olen vieläpä pääaineenani kieliä opiskeleva nuorukainen.
Ilmat ovat myös olleet täällä helvetillisen kylmiä: maanantaina pakkasta oli reilusti yli -20 astetta. Koko vartaloni hytisi ja tutisi kylmän viiman puristuksessa kävellessäni juna-asemalle, josta sitten menin Lapuan kautta Vaasaan. Samana päivänä päästyäni koulusta kävin sitten ostamassa elämäni ensimmäisen lämpökerraston. Se tuli valitettavasti tarpeeseen. Tänäänkin täällä oli aivan mukavat asteet jälleen, valitettavasti.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä lajittelemaan vaatekaappiani. Saattaa olla, että en taas kirjoita tänne blogiin mitään, sillä tämä Saunalahden väliaikaisesti asentama yhteys voi hyvinkin olla poissa käytöstä suhteellisenkin pian.
Tuesday, January 23, 2007
Perkele !!!!! (hän on tehnyt comebackin)
No joo, sainpa tämän internetin täällä Kauhavan osoitteessa vihdoinkin toimimaan. Ongelma on kuitenkin se, että mitä todennäköisimmin tämäkään ylellisyys ei tule kestämään kauaa. Viime kuukausi ilman nettiä on ollut vähintäänkin onnellisen ja tasapainoisen elämän teeskentelyä. Mikä on kuitenkin vielä paskempaa, on ollut se kamppailu saada internet-yhteys tähän surkeaan paikkaan.
Kyseinen tarina on aivan liian pitkä kerrottavaksi, ja en edes jaksa ruveta pätemään sen erinäisiä vaiheita. Todettakoon kuitenkin, että noin tunti sitten tänne paikalle tuli joku epämääräinen Saunalahden/Elisan asentaja, joka ei ollenkaan tiennyt liittymäni irtisanomisesta. Kyseinen kaveri siis tuli tänne asentamaan Saunalahden liittymää, joka on so far irtisanottu jo kahdesti. Tätä tapahtumaa ennen lokaali internet provider, nimeltään VLP, ei suostunut asentamaan tilaamaani liittymää, sillä Saunalahti ei ollut ilmoittanut minun liittymäni purusta. Aika ironista.
Saamassani Saunalahden purkuilmoituksessa ilmoitettiin, että liittymäni suljetaan vuoden 2007 ensimmäisen kuukauden 25. päivänä. Hyvinkin ilmeistä on siis se, että tämä liittymä on vain väliaikainen, jonka jälkeen tämän liittymän pitäisi sitten lopullisesti kadota. Kivaa on kuitenkin se, että joku päätti lähettää tuon Elisan/Saunalahden kaverin tänne asentelemaan liittymää, joka kuitenkin puretaan kahden päivän päästä. I so love stupid people.
Opintopoliittiset asiat
Aloitinpa tässä muuten jo jokin aika sitten opiskeluni Vaasan yliopistossa. Pääaineenahan on tuo tuttu ja turvallinen englannin kieli.
Yliopisto on todellakin aika erilainen paikka verrattuna viimeisimpään piinapenkkiini, lukioon. Yliopiston opettajiin olen saanut tutustua vain kahden persoonallisuuden verran (toistaiseksi), vaan nekin veijarit ovat kyllä aikamoisia tapauksia. Ne mm. kiroilevat härskisti ja kyykyttävät meitä lattioilla.
Vaasan Palosaaren campus-alue on myös aika hieno kokemus, vaan ikävä kyllä entisen tehtaan tiloissa majaileva humanistinen tiedekunta ei ole yleiseltä ilmeeltään sitä kaikkein mahtavinta. Jotenkaan en pysty kuvittelemaan punaisia industrialismin alkuaikojen sävyttämiä savupiippuja yliopiston pseudointellektuelliseen maailmaan. Joskus tulee mieleen akateemisen tehdastyöläisen saapuminen työpaikalleen humanistisen tiedekunnan portailla. Sisältä humanistien kolo on kuitenkin ihan mukava. Toivoisinpa kuitenkin, että saisin opiskella päärakennuksessa, Tervahovissa, jossa mm. erinäiset kauppatieteilijät ja teekkarit pääsevät mellastamaan.
Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin mukava myös. Kuten lukiossakin, erinäisiä tyyppejä riittää joka junaan (ja muutama jää vielä asemallekin) kaiken opiskelun keskellä. Toistaiseksi olen vain käväissyt luennoilla, ja olen jopa yhdellä kurssilla, joka on tarkoitettu englantia sivuaineenaan lukeville henkilöille. Tuolla kurssilla ainoaa vastusta minulle antaa sen varsin omaperäinen opettaja, josta täytyykin varmaan sitten tehdä ihan oma postauksensa myöhemmin.. vai tarvitseeko ? Syy miksi olen tuollaisella kurssilla on se, että en ehtinyt ilmoittautua (!) "muiden kiireiden" takia samaa kurssia vastaavalle pääaineopiskelijoiden kurssille. Täytyy siis istuskella sivuaineopiskelijoiden mukana muutaman kuukauden.
Anyway, tämän toisen luentokurssin aihe on juhlallisesti puhuttu englannin kieli ja sen tutkimus. Toistaiseksi emme ole oikeastaan saaneet mitään konkreettista aikaan, vaan pikemminkin olen rustaillut hyvinkin katkonaisia muistiinpanoja luennoitsijan jutustelusta. Meidän pitäisi seuraavan viikon maanantaiksi saada aikaiseksi jonkinlainen dialogi, jonka varsinaisesta toteutuksesta minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Täytyy yrittää koota ajatuksiaan sen tiimoilta.
Muita (varsin järisyttäviä) asioita
Elämä on ollut muuten täällä aika tylsää, vaan eräänä päivänä muutama viikko sitten elämässäni sattui kuitenkin erittäin pelottava yhteensattuma.
Muistatte varmaan erään postaukseni suomen uudesta messiaasta, Veli Saarikallesta ? Tämä varsinainen hihhuli, jonka oma kirkko on varmasti yksi suurimmista uskonnollisista huijauksista ikinä. Kuten tiedätte (tai sitten ette), Kauhava ja Lappajärvi ovat geograafisesti hyvin lähellä toisiaan, ja Lappajärven mainitsen siksi, että kyseinen saarnaaja pitää sieltä majaansa. Eräänä päivänä sitten Lidlissä asioidessani tyttöystäväni kanssa, havaitsin varsin tutulla äänensävyllä varustetun pienikokoisen miehen kaupan sisällä. Hetken katselin kyseisen miehen selkää suorastaan paniikkikohtauksen vallassa, jonka jälkeen ymmärsin hiljaa kuiskata tyttöystävälleni itse Saarikallen olemassaolosta meidän todellisuudessamme. Kyseinen mies pyöri perheensä kanssa erilaisten hyllyjen ääressä, ja tunnistinkin miehen pelkästään äänestä. Kauhulla sitten seurasimme kun tyyppi käveli ympäriinsä kauppaa ja jutteli perheelleen tavanomaisesti.
Hetken mietin mahdollisuuksia siihen, että tuo tyyppi oli ilmaantunut Kauhavalle rankaisemaan minua siitä postauksesta, jossa esitin mielipiteitäni hänestä. Hetken mielessäni todellakin kävi "jumalallinen" väliintulo tuon tyypin puolesta. Piilottelimmekin hyllyjen takana kyseisen tyypin kauppareissun aikana ja seurailimme hänen liikkeitään. Tyypillä oli myös ilmeisesti jonkinlainen "body guard" mukanaan, joka loi meihin varsin tuimia katseita, kun selvästi tunnistimme tyypin. En kyllä tarkalleen tiedä kyseisen miehen funktiota Saarikallen "joukossa", vaan kyllä hänellä joku tarkkailijan rooli silti oli.
Poistuttuaan kaupasta me jatkoimme asian pohtimista, ja sainkin jonkinlaisen trauman kyseisen tyypin näkemisestä. Aika pelottavaa oli kuitenkin se, että kyseinen tyyppi jopa ilmestyi eteeni tässä elämässä. Tarinan opetuksena onkin siis yksinkertaisesti tämä: be careful for what you wish for, especially if you speak of the devil.
Kyseinen tarina on aivan liian pitkä kerrottavaksi, ja en edes jaksa ruveta pätemään sen erinäisiä vaiheita. Todettakoon kuitenkin, että noin tunti sitten tänne paikalle tuli joku epämääräinen Saunalahden/Elisan asentaja, joka ei ollenkaan tiennyt liittymäni irtisanomisesta. Kyseinen kaveri siis tuli tänne asentamaan Saunalahden liittymää, joka on so far irtisanottu jo kahdesti. Tätä tapahtumaa ennen lokaali internet provider, nimeltään VLP, ei suostunut asentamaan tilaamaani liittymää, sillä Saunalahti ei ollut ilmoittanut minun liittymäni purusta. Aika ironista.
Saamassani Saunalahden purkuilmoituksessa ilmoitettiin, että liittymäni suljetaan vuoden 2007 ensimmäisen kuukauden 25. päivänä. Hyvinkin ilmeistä on siis se, että tämä liittymä on vain väliaikainen, jonka jälkeen tämän liittymän pitäisi sitten lopullisesti kadota. Kivaa on kuitenkin se, että joku päätti lähettää tuon Elisan/Saunalahden kaverin tänne asentelemaan liittymää, joka kuitenkin puretaan kahden päivän päästä. I so love stupid people.
Opintopoliittiset asiat
Aloitinpa tässä muuten jo jokin aika sitten opiskeluni Vaasan yliopistossa. Pääaineenahan on tuo tuttu ja turvallinen englannin kieli.
Yliopisto on todellakin aika erilainen paikka verrattuna viimeisimpään piinapenkkiini, lukioon. Yliopiston opettajiin olen saanut tutustua vain kahden persoonallisuuden verran (toistaiseksi), vaan nekin veijarit ovat kyllä aikamoisia tapauksia. Ne mm. kiroilevat härskisti ja kyykyttävät meitä lattioilla.
Vaasan Palosaaren campus-alue on myös aika hieno kokemus, vaan ikävä kyllä entisen tehtaan tiloissa majaileva humanistinen tiedekunta ei ole yleiseltä ilmeeltään sitä kaikkein mahtavinta. Jotenkaan en pysty kuvittelemaan punaisia industrialismin alkuaikojen sävyttämiä savupiippuja yliopiston pseudointellektuelliseen maailmaan. Joskus tulee mieleen akateemisen tehdastyöläisen saapuminen työpaikalleen humanistisen tiedekunnan portailla. Sisältä humanistien kolo on kuitenkin ihan mukava. Toivoisinpa kuitenkin, että saisin opiskella päärakennuksessa, Tervahovissa, jossa mm. erinäiset kauppatieteilijät ja teekkarit pääsevät mellastamaan.
Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin mukava myös. Kuten lukiossakin, erinäisiä tyyppejä riittää joka junaan (ja muutama jää vielä asemallekin) kaiken opiskelun keskellä. Toistaiseksi olen vain käväissyt luennoilla, ja olen jopa yhdellä kurssilla, joka on tarkoitettu englantia sivuaineenaan lukeville henkilöille. Tuolla kurssilla ainoaa vastusta minulle antaa sen varsin omaperäinen opettaja, josta täytyykin varmaan sitten tehdä ihan oma postauksensa myöhemmin.. vai tarvitseeko ? Syy miksi olen tuollaisella kurssilla on se, että en ehtinyt ilmoittautua (!) "muiden kiireiden" takia samaa kurssia vastaavalle pääaineopiskelijoiden kurssille. Täytyy siis istuskella sivuaineopiskelijoiden mukana muutaman kuukauden.
Anyway, tämän toisen luentokurssin aihe on juhlallisesti puhuttu englannin kieli ja sen tutkimus. Toistaiseksi emme ole oikeastaan saaneet mitään konkreettista aikaan, vaan pikemminkin olen rustaillut hyvinkin katkonaisia muistiinpanoja luennoitsijan jutustelusta. Meidän pitäisi seuraavan viikon maanantaiksi saada aikaiseksi jonkinlainen dialogi, jonka varsinaisesta toteutuksesta minulla ei ole oikeastaan mitään hajua. Täytyy yrittää koota ajatuksiaan sen tiimoilta.
Muita (varsin järisyttäviä) asioita
Elämä on ollut muuten täällä aika tylsää, vaan eräänä päivänä muutama viikko sitten elämässäni sattui kuitenkin erittäin pelottava yhteensattuma.
Muistatte varmaan erään postaukseni suomen uudesta messiaasta, Veli Saarikallesta ? Tämä varsinainen hihhuli, jonka oma kirkko on varmasti yksi suurimmista uskonnollisista huijauksista ikinä. Kuten tiedätte (tai sitten ette), Kauhava ja Lappajärvi ovat geograafisesti hyvin lähellä toisiaan, ja Lappajärven mainitsen siksi, että kyseinen saarnaaja pitää sieltä majaansa. Eräänä päivänä sitten Lidlissä asioidessani tyttöystäväni kanssa, havaitsin varsin tutulla äänensävyllä varustetun pienikokoisen miehen kaupan sisällä. Hetken katselin kyseisen miehen selkää suorastaan paniikkikohtauksen vallassa, jonka jälkeen ymmärsin hiljaa kuiskata tyttöystävälleni itse Saarikallen olemassaolosta meidän todellisuudessamme. Kyseinen mies pyöri perheensä kanssa erilaisten hyllyjen ääressä, ja tunnistinkin miehen pelkästään äänestä. Kauhulla sitten seurasimme kun tyyppi käveli ympäriinsä kauppaa ja jutteli perheelleen tavanomaisesti.
Hetken mietin mahdollisuuksia siihen, että tuo tyyppi oli ilmaantunut Kauhavalle rankaisemaan minua siitä postauksesta, jossa esitin mielipiteitäni hänestä. Hetken mielessäni todellakin kävi "jumalallinen" väliintulo tuon tyypin puolesta. Piilottelimmekin hyllyjen takana kyseisen tyypin kauppareissun aikana ja seurailimme hänen liikkeitään. Tyypillä oli myös ilmeisesti jonkinlainen "body guard" mukanaan, joka loi meihin varsin tuimia katseita, kun selvästi tunnistimme tyypin. En kyllä tarkalleen tiedä kyseisen miehen funktiota Saarikallen "joukossa", vaan kyllä hänellä joku tarkkailijan rooli silti oli.
Poistuttuaan kaupasta me jatkoimme asian pohtimista, ja sainkin jonkinlaisen trauman kyseisen tyypin näkemisestä. Aika pelottavaa oli kuitenkin se, että kyseinen tyyppi jopa ilmestyi eteeni tässä elämässä. Tarinan opetuksena onkin siis yksinkertaisesti tämä: be careful for what you wish for, especially if you speak of the devil.
Subscribe to:
Posts (Atom)
