Oli synkkä ja myrskyinen yö..

Tätä kliseistä otsikkoa ei olekaan vielä käytetty.

Anyway, nyt ainakin on suhteellisen synkkää juuri syksyn johdosta ja myrskykin on jo saapunut. Tänään olen enimmäkseen pysytellyt sisällä, ja eilen tuli luettua neljään asti Ernest Hemingwayn Jäähyväisiä Aseille. Toivottavasti saisin sen luettua viimeistään viikonlopuksi, sillä en jaksaisi kanniskella sitä enää mukanani kovinkaan kauaa. Hiukka tylsyyttä ilmassa, I'd say.

Tyttöystäväni on ollut tänään kanssa hieman kipeä mm. kuumeen kera. Minäkin oikeastaan tässä odottelen, että milloin joku persoona viitsisi tartuttaa minuun sen perinteisen, jokainen syksy esiintyvän viikon kestävän kuumeen. Viimeksi olen ollut todellisessa kuumeessa keväällä juuri YO-kirjoitusten jälkeen, jolloin koin nimittäin elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) keuhkoputkentulehduksen ikävän viruksen välityksellä. Minulla on kuitenkin ollut traditiona olla kaksi kertaa vuodessa sairaana ja kuumeessa: kerran syksyllä ja kerran talvella. Noin muuten yleisesti olen fyysisesti ihan kunnossa - vaan se henkinen puoli tietysti varmaan aiheuttaa lähipiirissä hiukan pohdintaa..

No joo, kuulemma eduskuntavaalit vm. 2006 myös lähestyvät. Tämä poliittinen tapaus ei kylläkään tuo minulle mitään erikoisempaa aktiviteettia, vaan luulisin että jätän äänestämisen väliin. Minulla on nimittäin viimeisimmän presidenttipelin jäljiltä todella välinpitämätön asenne politiikkaan, sillä se meni minun osaltani kyllä todella päin jotakin muuta, kuin sen piti. Minä en nimittäin tiennyt ehdokkaista yhtikäs mitään, vaan annoin ääneni randomina Timo Soinille. Sitten kun taistelu kiristyi ainoastaan Halosen ja Niinistön välille, päätin etten äänestäisi kumpaakaan "pienempää pahaa" tässä taistelussa. Aion liittyä siis myös näissä vaaleissa nukkuvien puolueeseen, sillä uskon pitkälti että äänestäminen ei varsinaisesti tuo mitään hyötyä, varsinkin kun vallalle pääsee aina kolmen isoimman puolueen pinttyneet yhden kauden edustajat. Nämä edustajat sitten kuluttelevat eduskunnan tuoleja, juovat kahvia, käyvät maakuntavierailuilla ja nostavat valtavaa palkkaa saaden aikaan hyvinkin vähän köyhän kansan sankoille riveille. Nykypäivänä koen, että eduskunta on enemmänkin helvetinmoinen apinalauma, joka säätää lakeja lähinnä eliitin rikastuttamiseksi ja tavallisen kansan köyhdyttämiseksi ja ajamiseksi entistä pitemmälle sosiaalitoimiston oven eteen. En koe myöskään, että nämä kansanedustajat tekevät mitään oikeasti suomalaisen yhteiskunnan epäkohtien edistämiseksi, vaan pikemminkin suurten puolueiden kansanedustajat toteuttavat täysin sokeasti oman puolueensa sanelemaa agendaa, joka ei tosiaankaan välttämättä ole kovinkaan ihmisystävällinen. Pienempien puolueiden edustajat taas ovat paikalla siksi, että he saisivat hyvän palkan muutamaksi vuodeksi, jonka aikana he voivat sitten mukamas ajaa täysin merkityksettömän puolueensa asiaa, ja samalla luoden kuvan toimeliaasta työstä. Raha puhuu politiikassa, ja tämä on universaali sääntö kaikkialla maailmassa, eikä suomi valitettavasti markkinataloutena ole mikään poikkeus. Isoimmat puolueet valitettavasti määräävät, ja niiden todelliset agendat ovat useimmiten aivan joitain muita, kuin lapsiperheiden tukeminen tai köyhyyden vähentäminen. En yksinkertaisesti kykene tukemaan minkäänlaisia puolueita, jotka lupaavat erilaisten vaalien alla kuun taivaalta, ja heti päästyään sisään unohtavat lupauksensa heti seuraavassa hetkessä. Politics is a deception played with a smile.