Mahakipu on tänään taas jatkunut. Sitä voisi kuvata todella hämäräksi ahdistukseksi vatsassa, joka aina välillä ulottuu esim. selkään ja koko keskiruumiiseen. Epäilen, että tämä saattaa johtua stressistä liittyen erääseen henkilökohtaiseen asiaan, jota en kyllä nyt aio tässä ruveta sen kummemmin kaivelemaan. Todettakoon vain, että stressiä on alkanut jälleen esiintymään .

Anyway, viime yönäkään en sitten oikeastaan nukkunutkaan. Oli hiukan ongelmia saada unta, joten päätin katsoa Acid-Cineman Morbidity 2:n. Se ei kuitenkaan tuudittanut minua uneen, vaan pikemminkin hihittelin sängyssä muutamia sen kohtia aivan hysteerisesti aina nukkumisyritysten välillä. Se oli todellakin absurdi elokuva, vaan samalla myös huumoria ja älytöntä gorea sisältävä pakkaus. Suositteluni.

Päivällä yritin sitten nukkua jälleen: tällä kertaa yritys palkittiin jopa nukahtamisella, vaan mukaan saatiin ahdettua epämääräinen uni. Tässä unessa juoksin pitkin lentokentän kiitorataa, ja yritin väistellä jättimäisiä putoavia lentokoneita. Sitten uni siirtyi seuraavalle tasolle, jossa minä ja tyttöystäväni kiertelimme pitkin Japanilaista kasinoa. Kävimme jonkinlaisessa paikallisessa "all you can eat"-kuppilassa, sekä puhelimme mukavia Japanilaisessa kioskissa myyvän tytön kanssa. Tutustuimme häneen jopa siinäkin määrin, että sain tämän tytön antamaan sähköpostiosoitteensa tyttöystävälleni. Tarkoitukseni oli ollut hankkia tyttöystävälleni ihan oikea Japanilainen kirjetoveri, ja tämä oli sitten onnistunut oikein hyvin.

Unen viimeinen osa muuttuikin sitten taas varsin surrealistiseksi: seisoin vanhempieni talon olohuoneessa, ja huomasin omaavani epätavallisen pitkät hiukset ! Nämä hiukset oli sidottu omituisesti eräänlaiselle nutturalle takaraivoon, ja sattumalta päätä tunnustellessani onnistuin vapauttamaan hiuksia sitovan nutturan. Siinä samalla myös vanhempani olivat ilmestyneet huoneeseen, ja aloinkin valittamaan heille hiuksieni pituutta. Ilmeisesti hiukset olivat kasvaneet liian pitkiksi tällä kertaa. Televisiossa mainostettiin myös epämääräistä Chuck Norrisin nimeä kantavaa "kahden minuutin miehekästä hiustenleikkuutta", jonka perään aloin välittömästi huutamaan. Lopuksi kuitenkin vielä vanhempieni koirat puhuivat minulle epämääräisiä, kovalla ja metallisella äänellä.

Uinuminen loppui sitten siihen, ja herätessäni olin ilmeisesti sen verran sekaisin, että kuvittelin jälleen heränneeni aamuun. Katselin kelloa, ja luulin että se lähenteli kymmentä, vaan tosiasiassa kello näytti 16:45 iltapäivällä. Tämän jälkeen nousin ylös, ja kirjoitin tämän postauksen mahdollisimman tuoreeltaan, sillä olen kuullut että mielenkiintoisia unia nähtäessä ne tulisi merkitä ylös mahdollisimman pian niiden näkemisen jälkeen. Kuulemma unet varastoituvat aivojen niihin osiin, jotka sisältävät lyhytikäistä muistia koskevat varastot, ja täten unet eivät säily tuoreina muistissa kovinkaan kauaa. Tämänkin unen muistamiseen meni kymmenen minuuttia, sillä kykenin herättyäni yhdistämään vain osia sieltä ja täältä sen tapahtumista.

Ennen kuin menin nukkumaan, niin muistan vastaanottaneeni Vaasan Yliopistosta puhelun: joku nainen soitti, ja totesi että opintotuki myönnetään, kunhan vain ensiksi lähetän heille isännöitsijäntodistuksen siitä, että asun ihan oikeasti Kauhavalla. Lupasin tehdä niin, ja toivonpa tosiaankin, että kyse ei ollut unesta.