Asiaa asian vierestä

Kuten olen tainnut viime aikoina jo todetakin, niin minun huoneeni vanhempieni talossa on nykyisin hyvinkin askeettinen. Jäjellä on enää tyhjä vaatekaappi,tyhjät kirjahyllyt, sänky sekä kirjoituspöytä jonka päällä tietokone lepää. Vein jopa konttorituolini pois tästä koneen edestä, ja nyt minun täytyy istuskella tällaisella kalsealla keittiön tuolilla. Selkä kipeytyy tuplasti nopeammin.

Yritän viettää aikaani lähinnä erilaisilla pienillä askareilla: vien viimeisiäkin turhia tavaroita pois roskikseen, ja sitten etsin vielä erilaisia keittiötarvikkeita kotiin vietäväksi. Toin kotoani kaksi kirjaa mukanani, joita yritin lueskella jo junassa: Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille ja Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä lepäävät nyt entisillä kirjahyllyillään. Molemmat kirjat ovat pitkällisiä projekteja, joita minun on pitänyt lukea, vaan enpä ole vain lähinnä jaksanut. Erityisesti Seitsemän Veljestä on näytelmän muodossa hirvittävää puuroa, joka ei oikeastaan saa minua mitenkään viihtymään. Sen murre on myös paikoitellen minulle vaikeaa ymmärtää, ja sen lisäksi aihekaan ei ole ihan omiani. Olen kuitenkin päättänyt sen lukea, ja lähinnä ainoastaan siitä syystä, että voin sanoa lukeneeni edes kourallisen Suomalaista kaunokirjallisuutta. Hemingway'n Jäähyväiset Aseille on taas hiukan kiinnostavampaa tavaraa, vaan sitäkin luen lähinnä englannin kielen taitoni ylläpitämisen johdosta. Kohta nimittäin pitäisi lähteä aloittelemaan opintoja Vaasaan Yliopistolle, ja tämän tähden on hyvä yrittää pitää kielen taitoaan edes jotenkin yllä.

Opinnoista puheenollen, en oikeastaan vieläkään ole aloittanut , tai edes käynyt opiskelupaikassani. Maksoin Ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja täten kirjoittauduin läsnäolevaksi. Opintojani en kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaan olen suunnitellut lähteväni Vaasaan viimeistään kuukauden sisällä. Saapa nähdä, että mille kursseille siellä joudun näin alkuun. Odotettavissa on kuitenkin kovaa toimintaa. Kaiketi.

Näiden epämääräisten tunnustusten keskellä kuitenkin tulee syksy. Se on yhtä väistämätöntä kuin verot ja kuolema. Ennen nautin syksystä, ja sen tuomista pimeistä illoista ja sateista. Nykyisin kuitenkin syksy muistuttaa minulle väistämättäkin siitä, että täälläpäin maailmaa kesä on aivan liian lyhyt ja talvi aivan liian pitkä. Etelä-Pohjanmaalla, kotona, oli tänään ollut jo pakkastakin. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostamaan kesää ja lämpöä, sillä mielestäni se antaa paljon kaivattua kontrastia elämäni muuten aika kylmälle ilmapiirille. It's good to feel warmth and sunshine sometimes.