Pusikossa palaa

Olipa taas lähellä, etten joutunut nk. "tuleen". Ja jopa kirjaimellisesti.

Aitoon "only in Sipoo" - tyyliin lähdin tästä n. 30 minuuttia sitten läheiseen kauppaan. Tämä lähin kauppa, joka sijaitsee ehkäpä muutaman kilometrin päässä, kuuluu Sale - myymäläketjuun. Sen tuotteet ovat aivan ylihintaisia, ja hedelmätkin vaikuttavat ainakin kaksi viikkoa vanhoilta. Kauppa tunnetaankin siitä, että se myy yleensä PE - päivän ohittaneita tuotteita 30 % alennuksella. No kuitenkin, suuntasin sinne: mukaani otin repun, jonne sijoitin vaatekaappini päällä lojuvat Studia - kirjasarjan jokseenkin hyödyttömät tietosanakirjat. Niistä piti päästä eroon kauppareissun lomassa.

Lähdin sitten raahaamaan kirjoja kohti kaupan pihalla sijaitsevia lehtiroskiksia. Saapuessani pihalle, havaitsin että lehtiroskiksien takana sijaitsevassa pienessä pusikossa leijaili savupilviä kohti harmaata taivasta. Havaitsin myös liekkejä.

Lähestyin lehtiroskista, ja dumppasin nopealla ranneliikkeellä tietosanakirjat sen syövereihin. Samalla myös päätin, että liukenisin äkkiä paikalta, sillä olisi vain ajan kysymys, milloin joku sekopäisistä Sipoolaisista tulisi syyttelemään minua palon aiheuttamisesta. Sekin on nimittäin koettu, eräässä toisessa yhteydessä, vain. Lähdin kuitenkin lehtiroskiksilta pois, ja menin kauppaan sisään. Siellä kuitenkaan myyjät eivät olleet huomanneet paloa, vaan hoitelivat asioitaan tavallisen aneemisesti. Minäkin aloitin punaisen muovikorini täyttelyn kyseisen kaupan ylihinnoitetuilla tuotteilla. Vähän ajan päästä kauhistellessani kyseisen "establishmentin" hintoja, sisään saapui epämääräinen mummeli. Hän alkoi kovaan ääneen kailottamaan pihalla riehuvasta tulipalosta, jonka aikana minä poistuin kassalle. Joku kaupan myyjistä lähti vesiämpärin kanssa sammuttelemaan lehtiroskiksen takana riehuvaa paloa. Minä keräsin tavarani ja häivyin.

Riskejä ei siis otettu. Eikä niitä oikeastaan tässä vaiheessa enää pidäkään ottaa, sillä kohta muuttoilmoituksen tehtyäni karistan viimeisetkin tämän kunnan jätteet kannoiltani. Sipoo kuitenkin toimii aivan muilla, kuin yleisillä tieteellisillä luonnonlailla: sen olen huomannut täällä melkein 20 vuotta asuneena. Juuri tämän seikan johdosta en tehnyt mitään koko palon sammuttamisen hyväksi, vaan kävelin kylmästi pois. Syynä siihen oli se, että Sipoon toimii täysin Murphyn Laki - jatkumon alaisuudessa. Tästä seuraa se, että jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee. Tässä vaiheessa ei siis ole varaa minkäänlaisiin riskinottoihin.

Päättömät Meksikolaiset aavikolla

Eilen/tänään katselin Nelosen leffaputkea, ja sieltä tuli kerrankin kaksi ihan katsottavaa teosta: Sleepy Hollow ja Once Upon a Time in Mexico. Leffojen katselu meni kyllä aika reilustikin yli kahdentoista, ja muistan Sleepy Hollow'n päättyneen joskus lähemmäs puolta kolmea aamuyöstä.

Eipä silti, molemmat elokuvat olivat ihan katsottavaa tavaraa. Muistelisin, että tämän Meksikoon sijoittuvan toimintapätkän tekijä on sama, joka käsikirjoitti From Dusk till Dawnin Quentin Tarantinon kanssa. Kyse ei siis ollut ihan huonosta leffasta, vaikka joku kyynikkö saattaisi tietysti todeta että se oli vain amerikkalaista toimintaleffaa kaikkine kliseineen ja huonouksineen siirrettynä Meksikolaiseen ympäristöön. Kieltämättä tässä voidaan olla oikeassa, vaan minusta ainakin elokuvana se oli hyvää vaihtelua tylsille Amerikassa kyhätyille toiminnoille.

Sleepy Hollow oli myös ihan hyvä. Se ei mennyt missään vaiheessa täysin ylitse kuvatessaan mystiikalla ja noitudeella kuorrutettua 1800-luvun amerikkalaista pikkukylää, jota terrorisoi hirvittävä päätön ratsumies. Odotin elokuvan olevan kylmän tieteellisesti koko ratsumiestä lähestyvä elokuva, missä lopuksi todettaisiin jonkun kyläläisistä olleen ratsumiehen esiintymien takana: näin ei kuitenkaan ollut, vaan elokuva lähti ihan omille teilleen erilaisten noituutta ja fantasiaa sekoittavien elementtien kanssa. Ei se siis huono tekele ollut, ja tämä päähenkilökin oli suhteellisen vakuuttava kaveri.

Toinen asia, mitä olen tässä viime aikoina tutkaillut, on ollut Fallout-pelien fanisivusto, NMA. Itse olen pelisarjan suuri fani, ja pidän sitä itseoikeutetusti maailman parhaana roolipelinä huolimatta sen vanhasta iästä. Fallout - sarjaa ei tule mikään koskaan voittamaan, ei koskaan milloinkaan.

No kuitenkin, olen lueskellut läpi kyseisen paikan foorumeita, ja toisinaan olen kyllä huomannut aika vahvaakin vihaa Fallout: Tacticsin suuntaan. Kyseessähän oli siis "osa sarjaa", joka ei niinkään keskittynyt enää roolipelaamiseen, vaan kääntyi taktisen taistelun kuvaamiseen Jagged Alliance 2:n tyyliin. Se oli kuitenkin suhteellisen uskottava kahdelle emopelilleen. Koko pelin olemassaolo tietysti vihastutti faneja, ja ilmeisesti etenkin NMA:n kävijöitä. Tästä olen nyt sitten saanut lukea juttua, joka kyllä varsinkin konsoleille julkaistun Fallout: Brotherhood of Steel'n jälkeen vaikuttaa kyllä täysin väärään kohteeseen suunnatulta. Viime vuosina on myös saatu lukea uutisia Fallout 3:n valmistumisesta, joka alun hankaluuksista huolimatta (Van Buren - projekti) on saatu Bethesda Softworksin siipien alle. Tiettyjä, paikoitellen jopa sietämättömiä paineitahan tämä Bethesdalle siirtyminen on luonut, sillä tästä kolmannesta osastahan on aivan pakko tulla vähintään yhtä hyvä kun ensimmäiset - ellei jopa parempi.

Itse näen, että tämä kolmas osa on kriittinen sarjalle: se päättää, tuleeko Fallout enää nousemaan entistä paremmaksi pelisarjaksi, vai jääkö sen kaksi ensimmäistä peliä pitämään yllä sen (hyvää) muistoa muutamien huonompien jatko-osien keskellä. Vaikeaa on sanoa, että pystyykö Bethesda tekemään edes keskinkertaista jatko-osaa, sillä fanit tulevat vaatimaan siltä aivan suunnattomia. Itse odotan kuitenkin kovasti tätä kolmatta osaa, joka nyt sitten voi ilmestyä joko seuraavana vuonna, tai sitten ei. Fallout on pelisarjana ollut minulle aina elämää suurempi kokemus, ja kuultuani että Fallout 3 tulee ainakin yrityksenä olemaan jälleen puhdas roolipeli, en voi kun odottaa kämmenet hiestä märkänä.

Tulevaisuus tulee näyttämään, että onnistuuko ja ilmestyykö Fallout 3 ylipäätäänkään. Tekeillä se kuitenkin on, ja epäilemättä tietyn onnistumisen paineen alaisuudessa. Nähdäkseni, pelin onnistumisprosentit ovat Matti Nykäsen sanoja lainatakseni "fifty-sixty", eli näin vapaan kyynisesti tulkittuna se tulee olemaan huonompi kuin aikaisemmat osat. Ainakin jossain määrin. Toivonpa kuitenkin totisesti, että minut tullaan positiivisesti yllättämään.

Asiaa asian vierestä

Kuten olen tainnut viime aikoina jo todetakin, niin minun huoneeni vanhempieni talossa on nykyisin hyvinkin askeettinen. Jäjellä on enää tyhjä vaatekaappi,tyhjät kirjahyllyt, sänky sekä kirjoituspöytä jonka päällä tietokone lepää. Vein jopa konttorituolini pois tästä koneen edestä, ja nyt minun täytyy istuskella tällaisella kalsealla keittiön tuolilla. Selkä kipeytyy tuplasti nopeammin.

Yritän viettää aikaani lähinnä erilaisilla pienillä askareilla: vien viimeisiäkin turhia tavaroita pois roskikseen, ja sitten etsin vielä erilaisia keittiötarvikkeita kotiin vietäväksi. Toin kotoani kaksi kirjaa mukanani, joita yritin lueskella jo junassa: Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille ja Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä lepäävät nyt entisillä kirjahyllyillään. Molemmat kirjat ovat pitkällisiä projekteja, joita minun on pitänyt lukea, vaan enpä ole vain lähinnä jaksanut. Erityisesti Seitsemän Veljestä on näytelmän muodossa hirvittävää puuroa, joka ei oikeastaan saa minua mitenkään viihtymään. Sen murre on myös paikoitellen minulle vaikeaa ymmärtää, ja sen lisäksi aihekaan ei ole ihan omiani. Olen kuitenkin päättänyt sen lukea, ja lähinnä ainoastaan siitä syystä, että voin sanoa lukeneeni edes kourallisen Suomalaista kaunokirjallisuutta. Hemingway'n Jäähyväiset Aseille on taas hiukan kiinnostavampaa tavaraa, vaan sitäkin luen lähinnä englannin kielen taitoni ylläpitämisen johdosta. Kohta nimittäin pitäisi lähteä aloittelemaan opintoja Vaasaan Yliopistolle, ja tämän tähden on hyvä yrittää pitää kielen taitoaan edes jotenkin yllä.

Opinnoista puheenollen, en oikeastaan vieläkään ole aloittanut , tai edes käynyt opiskelupaikassani. Maksoin Ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja täten kirjoittauduin läsnäolevaksi. Opintojani en kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaan olen suunnitellut lähteväni Vaasaan viimeistään kuukauden sisällä. Saapa nähdä, että mille kursseille siellä joudun näin alkuun. Odotettavissa on kuitenkin kovaa toimintaa. Kaiketi.

Näiden epämääräisten tunnustusten keskellä kuitenkin tulee syksy. Se on yhtä väistämätöntä kuin verot ja kuolema. Ennen nautin syksystä, ja sen tuomista pimeistä illoista ja sateista. Nykyisin kuitenkin syksy muistuttaa minulle väistämättäkin siitä, että täälläpäin maailmaa kesä on aivan liian lyhyt ja talvi aivan liian pitkä. Etelä-Pohjanmaalla, kotona, oli tänään ollut jo pakkastakin. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostamaan kesää ja lämpöä, sillä mielestäni se antaa paljon kaivattua kontrastia elämäni muuten aika kylmälle ilmapiirille. It's good to feel warmth and sunshine sometimes.

Kuudesti laukeava

Osallistuin keskiviikkona 27.9.2006. järjestettyyn syksyn YO-kirjoitusten reaaliin tutkintoa täydentävänä kokelaana. Koko tapahtuma kyllä meni varmaan minun osaltani aika huonosti, sillä en ollut lukenut maantiedon reaaliin juurin ollenkaan. Toisin kuin olisi voinut kuvitella.

Syyni viime keväänä läpäistyn tutkinnon täydentämiseen oli yliopiston pääsykokeiden mahdollinen reputtaminen. Tarkoituksenani oli nimittäin varmistaa, että saisin sitten muutaman lisäpisteen yliopiston valintapisteisiini, mikäli en olisi sinä keväänä/kesänä sinne päässyt. Toisin kuitenkin kävi, ja kesän aikana en sitten viitsinyt enää tarttua lukion maantieteen kirjoihin + muistiinpanoihin juurikaan millään tavalla. Minulla oli myös tarkoitus kirjoittaa kuudes aine, jotta saisin ne suurin piirtein samoille linjoille kaverieni todistuksiin. Kuusi on myös parillinen luku - viime kevään viisi ei.

No joo, hassattuahan tuo tuli. Ainoa syy miksi sinne edes lähdin, oli tieto siitä että olin tyhmyyksissäni niihin ilmoittautunut, ja n. 50 € niistä maksaneena en viitsinyt oikein heittää rahaa kaivoonkaan. Saapa nähdä, että mitä tuleman pitää.

Tänään en ole oikeastaan tehnyt mitään kummempaa: olen yrittänyt laatia listaa siitä, mitä minun oikeastaan pitäisi vielä kotiin Kauhavalle. Lista on täyttynyt lähinnä erilaisilla keittiöön kuuluvilla tarvikkeilla, vaan nähtäväksi tietenkin jää, että mitä muuta vielä muistuu mieleen. Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä taas nukkumaan.. Väsy korjaa luut.

Laundry Service

Tulin eilen tänne Sipooseen yli viikon oleskelun jälkeen Kauhavalta. Varsinainen syyni muutaman opintoihin liittyvän jutun hoitamisen osalla tänne saapumiseen oli myös pyykkien peseminen. Sattui nimittäin niin, että ostamamme pesukone ei ilman asiantuntijan apua paikalleen mene. Se on ensinnäkin liian leveä mahtuakseen kylpyhuoneen ovesta (!) , ja toisekseen siihen tarvitaan muutamia johtoja, jotta siihen saadaan vedettyä sitten vedet. Olemme ajatelleet soittaa paikalle putkimiehen, ja sijoittaa pesukoneen keittiöön (?), sillä jostain syystä pesukoneelle tarkoitetut liitännät on sijoitettu sinne. Hiukan absurdin näköistähän tuo kieltämättä on, vaan kun vaihtoehtoina on äärimmäisen kallis tapa pesettää pyykkejään Sipoossa, taikka sitten hoitaa juttu muuten kuntoon, niin valitsen mieluiten viimeisimmän option. Kenties voisin naamioida pesukoneen jonkinlaiseksi pöydäksi äärimmäisen pitkällä pöytäliinalla, who knows..

Pääsimme myös muuttokuorminemme perille yli viikko sitten. Internetistä tulostettu "suorinta tietä vievä karttamme" muodostuikin ainoaksi kompastuskiveksi; sen ohjeet alkoivat nimittäin pahasti kusemaan Pirkkalan ja Ylöjärven kohdalla. Tämä varsin oiva kartta nimittäin neuvoi meidät saapumaan Kauhavalle Porin kautta, joka nyt vähääkään suomen tieverkkoa sen maantiedon ohella tuntevalle on hiukan väärä reitti. Hetken kiroiltuamme autossa, päätimme noudattaa puhtaasti suuntavaistoamme ja ajaa niin kauan, kunnes pääsisimme Seinäjoelle. Matkamme jatkui Ylöjärven ja Pirkkalan/Tampereen rajalla suoritetun U-käännöksen jälkeen Parkanon lävitse Jalasjärvelle. Jalasjärvi oli jo Etelä-Pohjanmaata, ja sielläkin pysähdyttiin vain juomaan kahvit ja syömään pakkopullat huoltoasemalla. Sen minkä kuitenkin pistin merkille, oli että siihen aikaan yöstä koko Jalasjärven kylä oli täynnä enimmäkseen ala-ikäisiä sekoilijoita, ja jopa epämääräinen kulkukoirakin ilmaantui jalkakäytävälle auton viereen. Toivottavasti joku noukki sen talteen.

Aina välillä tuli luettua karttaa, ja se piti 99% paikkaansa internetin ohjeisiin verrattuna. Huomautettakoon, että kartta oli vuodelta 1999, ja ainoa pieni virhe oli Seinäjoelta Lapualle johtavan tien numero, joka kartassa oli 63, ja sitten paikan päällä 66. Eräs asia mikä myös herätti kiinnostusta Eteläiselle Pohjanmaalle saavuttaessa, oli ainakin Jalasjärven suunnalta alkavien äärimmäisen hienosti valmistettujen bussipysäkkien määrä: ne olivat käsintehtyjä, maalattuja sekä katolla varustettuja lähes täydellisiä sateensuojia. Vieläkin satun tiedostamaan aivan hyvin, että täällä tuollainen pysäkki olisi vain iltasatujen aihe.

Päästyämme sitten Kauhavalle, yö sujui hyvinkin pitkälti rauhallisesti. Tavarat siirrettiin asunnolle, josta sitten hiljalleen lähdettiin tyttöystäväni kanssa nukkumaan. Reitti oli sujunut aivan odotetusti, ja ennen kaikkea hyvin. Yksi asia mikä kuitenkin tuli selväksi, varoituksistakin huolimatta, oli se että internetin hakupalveluista tulostetut "suorinta tietä perille" - kartat ovat täyttä paskaa. Suosittelen ainakin tällaisia vähän pitempiä matkoja ajaville ihan kaupoista ostettavia karttakirjoja, jotka kyllä varmasti vievät perille helpommin kuin tietoverkkojen ekvivalentit.

Nyt kuitenkin taidan toivottaa teille hyvää yötä, sillä huomenna minulla on vielä hiukan tekemistä, josta täytyy sitten kertoilla myöhemmin lisää. Todettakoon myös, että en välttämättä ehdi kirjoittelemaan kovinkaan huomattavasti tällä hetkellä, joten päivitykset saattavat viivästyä.

We're pulling out

The moment we've all been waiting for is at hand.

Eilen ja tänään olen melkein kellon ympäri pakannut viimeisiäkin omaisuuteni rippeitä pahvilaatikoihin Kauhavalle siirrettäväksi. Tänään pitäisi sinne asti sitten ajella. Aikaahan tuossa tietty menee, vaan pakkohan se on tehdä. Eilen kävin ostamassa kaikkea tarpeellista asunnolle, ja tuli jopa sänky ja pesukonekin hankittua. Yleisesti ottaen ne saatiin ihan halvalla. Pienenä kuriositeettina ostin punaisen matonkin eteiseen.

Nyt alkaa hiukan voimat olemaan vähissä, ja sen tiedon siivittämänä aionkin mennä tästä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Hyvänä puolena saan kuitenkin vanhempieni kannettavan mukaan matkalle, joten ainakin DVD:tä tulee katseltua, sekä sitten myös käytettyä langatonta internettiä. Uusi puhelinnumerokin pitää hankkia !!!

Yrittäkääpä te nyt puolestanne, mikäli tätä luette, nauttia viikonlopuistanne parhaalla katsomallanne tavalla. Minä taas yritän nauttia täältä eteläisen puolen kautta läntiselle puolelle siirtymisestä auton välityksellä oikein kunnolla. Mikäli saan netin toimimaan autossa, niin saatanpa kirjoittaa tännekin jotain.

Spämmärien kunkku

Rupesin tässä taas tehtailemaan seuraavaa postausta, kun sivun alareunaan tuli varsin yllättävää informaatiota. Tässäpä kokonaisuudessaan hauska muistutus:

Blogger's spam-prevention robots have detected that your blog has characteristics of a spam blog. (What's a spam blog?) Since you're an actual person reading this, your blog is probably not a spam blog. Automated spam detection is inherently fuzzy, and we sincerely apologize for this false positive.

Before we can turn off mandatory word verification on your posts we'll need to have a human review your blog and verify that it is not a spam blog. Please fill out the form below to get a review.

"Has the characteristics of a spam blog" ?? Liekö sitten viime päivien Youtuben videoiden postailu luettaisiin Bloggerin "robottien" mukaan spämmiksi, en tiedä. Hiukan outoa tämä kyllä nyt taas on ollut, niin. Tai, sitten joku "mukava anarkisti" on ilmaantunut blogiini, ja Smash Asem - juttujen johdosta päättänyt paina "flag as inappropriate" - nappia tuolta ylhäällä sijaitsevasta palkista. Either way, this puzzles me greatly.

No jopas jotakin..

Minun pitäisi varmaan tässä postauksessani nyt käsitellä yhä lisää Smash Asem - tapahtuman jälkimaininkeja. Jopa Vihreiden nuorten ja opiskelijaliiton (liekö samaan organisaatioon kuuluva ekologisen elämän jatke?) puheenjohtaja oli käynyt blogissani (!) kommentoimassa edellistä postaustani. Haluan kuitenkin kiittää eriävästä mielipiteestä kommentissasi.

Politiikkaahan minä en enää kovinkaan mielelläni tässä blogissa puhele. Yksi syy siihen on, että mikäli alkaa liian railakkaasti omia kantojaan näinkin julkisesti puolustelemaan, kestää tasan viisi minuuttia, jonka jälkeen paikalle räjähtää blogia seuramaan vaikka minkälaista ainesta. Vaikka nautinkin toisinaan erilaisen palautteen saamisesta, niin tunnen kuitenkin, että Smash Asem - tapahtuman turvajärjestelyistä yms. seikoista kirjoitteleminen tuo paikalle hyvin äkkiä sellaista ainesta, jonka kommentteja en yksinkertaisesti välitä kuulla. Jätettäköön tämän viime viikonlopun mielenilmauksen pohdinta tähän, ja siirryttäköön perinteisesti yksinkertaiseen päivänjärjestykseen.

Terveisiä Kauhavan Lentokentäntie 8:n "tarkkailija-tädille"

(No further comments required)

Mielipiteeni 9.9.2006 Smash Asem - tapahtumasta

Tämä Kiasman ja sen lähiympäristössä käydyn pienimuotoisen järjestyshäiriön selvittelystä on vähintäänkin tullut aikamoinen juttu. Itse en tietenkään tapahtumaan ihan omankin (varsin vahvan) itsesuojeluvaiston perusteella mennyt, vaan jotakin voin minäkin yksityisenä kansalaisena siitä sanoa.

Lähtökohtahan oli ilmeisesti se, että tämä "Smash Asem" - järjestö tjsp. oli ilmoittanut jo ihan alkuun haluavansa aiheuttaa sekasortoa Helsingin kaduilla. Tätä sanomaa ruokki heidän kotisivuillaan samaisen julistuksen yhteydessä esiintyvät valokuvat erilaisista kansainvälisistä mellakoista. Selvää oli myös se, että kun tällaisesta tapahtumasta uskallettiin näinkin avoimesti ilmoittaa, niin tietysti virkavallan tuli reagoida vahvimmalla tavallaan: käsittääkseni varsinkin pohjoismaisten valtioiden muistissa on vuoden 2001 Göteborgin mellakat, jossa niin julkista kuin yksityistäkin omaisuutta tuhoutui huomattava määrä. Ilmeisenä virheenä tuolloin oli se, että poliisi ei reagoinut kyseiseen "rauhanomaiseen mielenosoitukseen" tarpeeksi ajoissa riittävällä voimalla. Suomessa ei selvästikään haluttu toistaa tätä Göteborgin virhettä, ja täten tietysti varustauduttiin asianmukaisella voimalla, ottaen huomioon mieltäänosoittavien anarkistien maineen. Se seikka, mikä varmasti myös lisäsi potentiaaliseen mellakkaan varustautumista, oli se tieto että yleensä kaikenlaisissa anarkistien tapahtumissa poliisia on tarvittu - eikä ihan syyttäkään.

Kun nyt alkutilanne on tällainen, missä ilmoitetaan nk. "heti kättelyssä", että mielenosoitus ei tule olemaan väkivallaton, ja ottaen huomioon anarkistien maineen, niin voidaanko tätä poliisin varustautumista todella liioitella ? Mielestäni niin ei voida tehdä, sillä tapahtumaan tiedettiin ilmaantuvan myös anarkistisia elementtejä ulkomailta tukemaan tätä sekasorron harjoittamista. Poliisi siis varautui kaikkeen.

Kun mielenosoitus sitten alkoi, niin onneksi varsinaista ja laajamittaista mellakkaa ei onneksi syntynytkään. Selvästi anarkistit olivat aliarvioineet poliisin toimet, ja huomattuaan poliisin suurehkot turvajärjestelyt, uskoisin että moneltakin taisi jäädä halut riehumiseen sikseen. Pieniä joukkoja kuitenkin alkoi rähisemään paikalla heti virkavallan huomattuaan. Poliisi ilmeisesti sulki katuja paikalla, ja pyrki pitämään koko Smash Asem - tapahtuman yhden suljetun ringin sisässä. Se mikä kuitenkin vaikeutti asiaa, oli mm. tapahtumalle täysin ulkopuolisten päätyminen ringin sisälle. Tämä nyt tietysti on valitettavaa; kuitenkin otettaessa huomioon, että meneminen tapahtumaan joka aika varmasti äityy väkivaltaiseksi, on hiukan arveluttavaa ylipäätäänkään. Tarvitseeko mennä nk. "keskelle tulta", kun tietää väkivaltaisuuksien puhkeavan aivan vuorenvarmasti ? Mielestäni tällaisessa tapauksessa ei ainakaan kannattaisi mennä lähellekään aluetta, jolla aivan varmasti tullaan aiheuttamaan häiriöitä, ja sekaan joutuminen on todennäköistä.

Nythän on ollut paljon keskustelua myös siitä, että oliko poliisi neuvotteluyhteydessä kyseisten anarkistien johdon kanssa. Poliisia on syytetty siitä, että se ei käyttänyt keskusteluyhteyttään, vaan jyräsi päälle. Mikä tulee tässäkin tapauksessa ottaa huomioon, on se että käsittääkseni kyseisillä anarkistien johtohahmoilla ei välttämättä ole mitään käskyvaltaa koko joukkoon. Ei siis ole mitenkään varmaa, ettäkö koko epämääräinen ryhmä olisi totellut millään tavalla. Anarkismiin ei käsittääkseni kuulu mitenkään minkäänlaisen esivallan tottelu - ja tuskinpa tässäkään tapauksessa omia oltaisi kuultu.

Huomasin myös muutamissa tapahtumaa kuvaavissa videopätkissä, että monet rähinöitsijöistä aivan tahallaan provosoi poliisia mm. lyömällä heitä mellakkakilpiin ja huutelemalla asiattomuuksia. Tämän jälkeen kuitenkin on sitten valitettu, kuinka mielenosoittajia pidätettiin mukamas ilman minkäänlaista näyttöä yms.

Näin loppukommentiksi totean, että en voi tajuta poliisin varustautumista kohtaan osoitettua kritiikkiä, ottaen huomioon että tapahtuman oli tarkoitus olla sen järjestäjienkin puolesta jo väkivaltainen. Käsittääkseni tällaisissa tilanteissa ei voida ottaa riskejä, ja mikäli paikalle eksyy tapahtuman ulkopuolisia, niin itseään saa ikävä kyllä syyttää, mikäli selvistä varoituksista huolimatta sinne päätyy.

Recycler

Tässä päivänä eräänä matkustelin junalla kotoa Kauhavalta Helsinkiin, kun junaan oli valitettavasti eksynyt harvinaisen omituinen tapaus. Tämä mieshenkilö oli selvästi eksoottisemmasta päästä, pälvikaljulla ja harvinaisen halvoilla aurinkolaseilla varustettu kiharatukkainen kaveri. Jos hän ei olisi ollut tällaisessa ympäristössä, niin olisin hyvinkin voinut kuvitella moisen kaverin myyvän kalaa Ateenan torilla.

Hah, no juuri sieltähän tuo oli tänne lentänytkin. Tämä kovaääninen Kreikkalainen mies oli ilmeisesti lähtenyt Vaasasta Helsinkiin, ja nyt sitten oli meidän kaikkien iloksemme sijoitettu samaan junaan sekoilemaan omiaan. Tämä kovaääninen kaveri alkoi puhumaan takanani istuvalle Virolaiselle opiskelijalle, ja vieläpä todella pistävällä nationalistella korostuksella. Hän jauhoi kolme tuntia asiaa siitä, kuinka Kreikkalainen kulttuuri ja yleinen sivistys oli tämän planeetan korkeinta mahdollista elämää - koskaan. Hänen mukaansa Euroopalla ei olisi yhtään mitään, mikäli Kreikkalaiset ottaisivat kaiken antamansa pois. Huvittuneena kuuntelin hänen tarinoitaan, ja välillä kyllä teki mieli kysäistä, että mitähän nationalistista paskaa kyseiselle miekkoselle olikaan oikein syötetty.

Asiaa tuli niin Neuvostoliiton avaruus-ohjelmasta, filosofeista, ruoasta, Eurooppalaisista kielistä kuin sitten Vironkin itsenäisyydestä. Minua moinen ilmestys lähinnä ihmetytti, ja samalla huvitti, kuten aikaisemmin totesinkin. En ole nimittäin vähään aikaan tavannut niin ideologisesti yksipuolista, oikeastaan jopa maailmankatsomukseltaan täysin sokeaa ihmistä. Tämä oli siis harvinaista herkkua, jota voisi aivan helposti verrata esim. nk. "tulipalokommunistiin" taikka sitten äärimmäisen vannoutuneeseen natsiin.

Nyt kuitenkin jätän tämän keskustelun tähän, ja lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa..

Taloudellinen elpyminen

Syksy jatkuu ainakin täälläpäin maata todella korkealla tuulella ja vesisateilla. Kylmäkin on.

Huuto.netin kaupat ovat sen sijaan alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Hiljalleen, mutta suhteellisen varmasti rahaa näyttää tulevan. Ainoa asia mikä kuitenkin varjostaa tätä elpymistä, on tämänhetkinen tilanne, jossa lähettämättä olevia paketteja lojuu kaksi kappaletta odottamassa. Ensimmäinen tietysti kuuluu tälle epämääräiselle Saksalaiselle naiselle, joka vihdoinkin jopa vastasi sähköposteihini. Hän pyysi minulta IBAN/BIC - tilinumeroni, jotka hänelle sitten lähetin. Kävi kuitenkin niin, että tämän jälkeen kyseisestä naisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään (taaskaan). Toinen tapaus taas on myös (!) nainen, vaikkakin Joensuusta. Tämä nainen huusi hintavaraukseni alle, vaan sovimme kuitenkin kaupat hänen kanssaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän ilmoitti maksavansa tuotteen heti seuraavana arkipäivänä - maksua ei kuitenkaan kuulunut. Nyt tämä Joensuulainen on päättänyt sitten aloittaa myöskin täydellisen mykkäkoulun, johon minä reagoin antamalla hänelle neutraalin palautteen. Olisin antanut negatiivisenkin, vaan alle HV:n kaupoista kun sitä ei voi tehdä. Se mikä tässä tapauksessa toimii kuitenkin varoittavana esimerkkinä, on tämän Joensuulaisen naisen täydellinen palautteettomuus: hän on siis aivan täydellisen uusi käyttäjä, ja potentiaalisesti jopa huijari. Useinhan huijareilla - ainakin aloittelevilla sellaisilla - on juuri tämä nollapalautteisuus hyvänä varoittimena.

Oli miten oli, niin 30 € saatavia puuttuu. Vittumaisinta onkin, että joudun nyt pitämään näitä valmiiksi pakattuja tuotteita täällä odottelemassa, huolimatta tapahtumien kulusta. Olenkin nyt päättänyt, että näiden tapauksien jälkeen - ihan pakkausmateriaalin säästämisen vuoksi - en aio enää pakata mitään tavaraa, kunnes näen rahat tililläni. Ja mikäli tuon Saksalaisen naisen rahoja ei maanantaihin mennessä ala näkymään, niin pudotetaanpa nega moisen paskiaisen tilille. Minä en ole mikään panttilainaamo.


Ne hyvät uutiset ?

Vastoin odotuksia, niin hyviäkin uutisia on. Nämä minun kauppaamani video-kasetit ovat saaneet peräänsä ihan mukavasti ihmisiä. Viisi ihmistä on niistä nyt taistellut, ja odotettavissa kaiketi on, että hinta saattaa nousta entisestäänkin. Ihan täyteen pilkkahintaan elokuvat eivät siis mene kaupaksi. Edes jotakin on saatavissa, siis.

Joku oli myös huutanut minulta tavaraa 15€:n arvosta. Ja sehän on hyvä se.

Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä pesemään pyykkiä.

Smash ASEM:sta

Tänään Helsingissä pääsee käyntiin ASEM-huippukokouksen varjoksi pystytetty nk. "Smash ASEM" - tapahtuma. Tapahtuman organisoivat mm. anarkistiset tahot, jotka ovat jo ilmoittaneet aiheuttavansa Helsingin kaduilla sekasortoa. Kuulemma tapahtuman takana olisi jollakin tavalla osoittaa mieltä Kiinan maataloustyöläisten huonoja oloja kohtaan, vaan minusta juuri Helsingin kaduille tämänlaisen toiminnan tuominen on kyllä hiukan epämääräistä.

Lähtökohtana siis näyttää olevan se, että tappelemaanhan sinne on tultu. Poliisikin on kieltämättä varautunut tähän jo siinä määrin hyvin, että moiset anarkistit ovat aikeistaan jo ilmoitelleet. Itse en kuitenkaan varsinaisesti näe mitään järkeä tällaisessa "mielenosoittamisessa", missä ensinnäkin osoitetaan mieltä aivan väärällä maaperällä. Eikö anarkistien pitäisi mielumminkin siirtyä ihan Kiinan maaperälle heiluttelemaan mailojaan & särkemään ikkunoita ? Mitä tekemistä yksityisen ja julkisen omaisuuden tuhoamisella on näiden maatyöläisten olojen parantamisella Suomessa ? Minusta tällaiset tapahtumat, jotka vielä aivan suorasti haluavat aiheuttaa vahinkoa, eivät ole mistään kotoisin.

Ymmärrän tietysti, että maailmamme on menossa entistä nopeampaa tahtia kohti huonompaa ja huonompaa. Tämä tietysti pitää tuoda julki, vaan en kuitenkaan usko, että tälle aatteelle aivan merkityksettömän omaisuuden tuhoaminen on se ratkaisu. En ymmärrä, että mikseivät anarkistit pyri esim. iskemään näiden pahojen suuryhtiöiden konttoreihin ja toimistoihin ? Mikseivät anarkistit lennä välittömästi Kiinan maaseudulle protestoimaan vallitsevaa tilannetta ? Kuinka moni näistä anarkisteista itse asiassa on käynyt Kiinassa ?

Uskonpa, että tällaisessakin "anarkistisessa toiminnassa" on kyse muutaman viisaan ja typerän lauman suhteesta. Anarkistit saavat varmasti riveihinsä epävarmoja ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä nuoria, jotka saavat niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa liittyessään moiseen joukkoon. Yhteiskunnallisia epäkohtia sekä mahdollisia yksityiselämän patoumia on helppo purkaa väkivaltaisesti tällaisessa tapahtumassa. Ja mikä helpointa, puhtaan väkivaltaisen riehumisen ja tuhoamisen päälle voidaan kietoa hieno ja humaani aate köyhien tai kaltoin kohdeltujen ihmisten asian auttamisesta. ani mukavaa iltaa, ja muille alueella liikkuville varovaisuutta.

Tänään iltapäivällä nuo "kaltoinkohdeltujen asialla" olevat sitten aloittelevat. Toivonpa totisesti, että Helsingin poliisi onnistuu pistämään muutamat näistä sekopäistä aisoihin. Ulkona liikkuville rauhanomaisille mielenosoittajille toivon puolest

Pitkällistä keskustelua

Katselin tässä tänään elokuvan Fahrenheit 451, joka teki minuun kyllä jonkinlaisen vaikutuksenkin. Tämä joskus 1970-luvulla valmistettu teos kertoo tulevaisuudesta, jossa kirjallisuus on kielletty, ja sen tilalle tarjotaan täysin päätöntä television roskaviihdettä. Kirjallisuutta koskevaa kieltoa valvotaan viranomaisten taholta, joihin päähenkilökin kuuluu; hänen tehtävänään on "palomiehenä" etsiä ja polttaa kirjoja, ja samalla pistää tuleen moisten "rosvojen" talot. Elokuvassa seurataankin hiljalleen päähenkilön matkaa tämän dystopisen tulevaisuuden kautta nk. "salalukijaksi", joka alkaa hiljalleen sivistämään itseään moisen tietämättömyyden keskellä.

Onhan tämä alunperinkin jo kirjallinen teos kieltämättä hiukan tulevaisuuden uhkakuvienkin johdosta hieman vanhentunut, vaan ajatusleikkinähän se toimii aivan mainiosti. Itse mietinkin, että mitähän jos tällainen maailma olisikin nimenomaan tätä hetkeä: minut tunnetaan lähipiirissäni aika huomattavana kirjallisuuden eri lajien kuluttajana, joten uskoisinpa että minua saattaisi odottaa aikamoinen kohtalo kirjahyllyjeni ohella. Uskonpa kuitenkin, että Fahrenheit 451 ei teoksena pyri olemaan varsinainen "näin tulee käymään ellette.." - varoitus esim. erilaisten modernien katastrofielokuvien tapaan, vaan pikemminkin se pyrki näyttämään ihmisille median, ja erityisesti television kasvavan vallan pääasiallisena viihteen kuin tiedonkin välineenä, olevan niin ihmisen kehitykselle kuin yleiselle ajatusmaailmallekin kuolettavaa.

Yksi kohtaus elokuvasta, joka varmasti jäi eniten mieleen, oli palomiesten löytämä suuri kirjasto vanhan naisen kellarista. Palomiehet tietysti pistivät moisen kokoelman tuleen, ja siinä samalla kirjastoa pitänyt vanha nainenkin poltettiin mukana. Hän päätti jäädä kirjojen keskelle miesten pumpatessa bensaa ympärille. Tyynesti nainen katseli murhaajiaan liekkien keskeltä.



Muita uutisia

Sain sattumalta käsiini James W. Kunetkan ja Whitley Strieberin teoksen Warday suomennoksen. Kirja oli ihan suhteellisen hyväkuntoinen teos niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin, joten tilaisuuden tullen päätin sen sitten itselleni ottaa, kun kerran ilmaiseksi annettiin. Yleensä kuitenkin vaalin sitä, että kirjahyllyssäni olisi mahdollisimman hyväkuntoisia teoksia, sillä mitään en totta puhuen vihaa eniten tällä alalla, kuin nuhjuisia ja huonokuntoisia teoksia. Ne aistivat minulle sitä, että henkilöt joilla teos on ennen ollut, eivät ole piitanneet siitä tuon taivaallista. Tästä syystä kartankin mm. kirjastoista lainaamista, sillä useimmiten kyseiset teokset ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä viitsi edes vilkaista. Usein monet läheiseni ihmettelevätkin, että miksi minun pitää aina kuluttaa rahojani kirjojen varsinaiseen ostamiseen, kun niitä saisi heidän mukaansa lainattua kirjastosta aivan yhtä helposti. Toteankin usein, että haluan ostaa kirjani, sillä useinkaan ne eivät kirjastoissa ole edes hyväkuntoisia, ja toisekseen minusta on myös mukavaa täyttää hyllyjäni teoksilla. Lukeminen on yksi hartaammista harrastuksistani nykyisin; valitettavasti kuitenkin opiskelijan budjetilla minulla ei ole varaa kuin opintoihini liittyviin teoksiin, ja usein toivonkin yleensä erilaisina merkkipäivinä lahjaksi kirjoja, sillä niitä minä varmasti kulutan eniten. Ja vieläpä oikein mielelläni.

Palataksemme Warday:hin, voin sanoa että olen tyytyväinen saadessani lukea pitkästä aikaa kunnon Science Fiction:iä. Aikanaan lukuharrastukseni lähtikin juuri tämän aihealueen teoksista, mutta hiljalleen mukaan tuli sitten lähes kaikkea muutakin käsittelevät teokset. Warday teoksena on kieltämättä jälleen kerran hiukan vanhahtava, sillä se sijoittuu fiktiiviseen 1980-luvun lopun yhdysvaltoihin käydyn ydinsodan jälkeen. Päähenkilöinä toimivat kirjailijat itse, jotka teoksen kantavana teemana lähtevät matkalle tarkoituksenaan saada selville yhdysvaltain eri osien väestön elinoloista sekä maan yleisestä ilmapiiristä. Teos on sikäli ihan kattavaa luettavaa, että se koostuu niin erilaisista raporteista kuin molempien kirjailijoiden matkakertomuksistakin. Se mikä nyt tietysti hiukan saattaa huvittaa näin 2000-luvun alussa sen luettuani, on yhteiskunnan ja erityisesti teknologian auttamattoman vanhentuneet kuvaukset. Kyseistä teosta on kuitenkin aikanaan kehuttu suhteellisenkin realistiseksi kuvaukseksi siitä, mitä yhdysvalloissa olisi voinut tapahtua, mikäli teoksen kuvaama yhden päivän pituinen ydinsota olisi todella tapahtunut. Uskon kuitenkin, että pääpiirteiltään esim. säteilyä ja laskeumaa kuvaavat jaksot olisivat varmasti realistisuudeen huippua, kun taas mm. yhteiskunnalliset visiot kirjassa jäävät kyllä hiukan liian surrealistisiksi ollakseen edes hiukan lähellä totuutta.

Kirjaa varten on kuitenkin selvästi nähty vaivaa niin tieteelliseltä, kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta. Tapahtumapaikkoja, tuon ajan aseteknologiaa, kansainvälisiä suhteita ja fiktiivisen sodan mukanaan tuomia sairauksia on onnistuttu kuvaamaan aivan uskottavasti. Ainoa asia mikä kuitenkin hieman särähtää korvaan, on sen suomennos: pääpiirteiltään tarina välittyy oikein mukavasti sivujen lävitse, vaan toisinaan kielikuvat ja paikoitellen jopa kirjaimelliset käännökset aiheuttavat pientä huvittuneisuutta. Itse kaipaisin teokseen hiukan soljuvampaa kieltä, sekä myös puhtaasti omia tulkintoja kääntäjältä muutamiin kohtiin kirjaimellisten käännösten sijaan.

Nyt kuitenkin olen keskustellut aivan tarpeeksi kirjallisuudesta ja suhteestani siihen tälle yölle. Huomenna varmasti sitten tulee taas seuraava postaus jostakin aiheesta, joka varmasti olisi hiukan enemmän maanläheisempi kuin kirjojen polttamiset ja uuden valtion muodostuminen yhdysvaltain keskilänteen v.1988 ydinsodan jälkeen.

Hyvää yötä.. Rankkaa työtä.

Varhainen hämärätila Mk. II

Viikon päästä pitäisi taas vaihteen vuoksi siirtyä Kauhavan kotiin laittelemaan sitä viimeinkin asuttavaan kuntoon. Tänään maailma kuitenkin jatkuu täällä helvetillisessä Sipoon kiirastulessa, jonka uskoisin lopultakin olevan vain täällä minun piinaamiseni takia.

Fyysisesti olen voinut aika kummallisesti tänään. Minulla on ollut pääkipuja, vatsakipuja sekä omituista "utuisuutta" näkökentässäni. Yritin äsken syödä hiukan pyttipannua, vaan reilusti yli puolet siitä jäivät lautaselle. Myös erilaiset lihaskivut ja yleinen väsymys on vaivannut minua koko tämän viikon. Lienee kenties mahdollista, että olen tulossa jälleen kerran kipeäksi. Tyttöystäväni poti kuumetta koko tämän viikon, ja ottaen huomioon että minäkin kuljen suhteellisen suuressa ihmisvirrassa lähes joka päivä, niin taudin alkuperä on selvä.

Ostin myös huomattavasti paremman (edelliseeni) ATK-pöydän Lidlistä. Tai todettakoon, että minä sen maksoin, vaan kaikin puolin atleettinen tyttöystäväni kävi sen omassa persoonassaan kaupasta nostelemassa parempaan talteen. Tämän ATK-pöydän hankkiminen on sikäli hyvä juttu, ettei minun tarvitse viedä tätä lastenhuoneen sisustukseen verrattavaa pöytääni ainakaan Kauhavalle, vaan voin heittää tämän välittömästi roskiin. Kieltämättä tyttöystäväni pistäminen asialle tasan yksinään ei välttämättä ollut kaikista miehekkäin teko: ikävä totuus on kuitenkin se, että mikäli sitä ei olisi kukaan lähtenyt hakemaan, niin viikon päästä moisia pöytiä ei enää olisi ollut. Minun oli siis pakko toimia sovinistisesti, jotta budjettini kykenisi olemaan säästeliäs.

Nyt kuitenkin lähden etsimään jotakin lääkettä tähän helvetilliseen päänsärkyyn..

Muistilista V.1.2. Kaamea Karma

Stuff bought from K-Supermarket Söderkulla:

Kevytolo 1,5l päärynä 1,49 €
Pullopantti, 0,40€
Kevytolo 1,5l vadelma 1,49 €
Pullopantti 0,40€

Yhteensä: 3,78€
Käteinen 4,00€

Books to buy/read:

Whitley Striber, James Kunetka: War Day

Niemi, Mari K; Pernaa, Ville: Entäs jos.. vaihtoehtoinen Suomen historia

Buzzell, Colby: My War - Killing time in Iraq

Kovan päivän ilta

Sainpa vietyä sen opintotukihakemuksen vihdoinkin postiin. Nyt sitten vain odotellaan muutama kuukausi sitä, että milloin suvaitaan vastata.

Kävin myös kaupassa, ja jo toiseen kertaan huomasin, että Lidl on vain toisinaan suhteellisen halpa kauppa. Hinnat usein pyörivät aika samoissa lukemissa tavallisten, suomalaisten ruokakauppojenkin kanssa. Muutamia tuotteita saa tietysti halvemmalla, ja erityisesti myös silloin, kun Lidl päättää pistää pystyyn alen.

No, eipä minulla tässä muuta erikoista sanottavaa olekaan tälle päivälle. Erikoisuutena kuitenkin tänään postataan hiukan eri orkesterien musiikkia Youtuben kautta. Enjoy, and don't drive while you drink:



Jimi Hendrix - Rock me Baby



Jimi Hendrix - Killing Floor



The Doors - Riders on The Storm



The Doors - Hello I Love You



Jimi Hendrix - Purple Haze



Jefferson Airplane - Volunteers



Jefferson Airplane - White Rabbit (Platoon Version)

Muistilista V.1.0 Night-time pays no fee

To do:

• Deliver the KELA letter for housing and student allowance to the mail
• Remember to go and buy groceries (fridge empty)
• Wash the laundry
• Find additional waste bags for the vacuum cleaner

Stuff for Wednesday:

• Remember to go to the postal office, and deliver the sold stuff

Nightmare before Christmas

No johan se syksy vihdoinkin alkoi!

Tänään aamulla vettä tuli jo niin helvetisti, että kadut lainehtivat kuin tulvan jäljiltä. Pääasiallisena teemana sään lisäksi oli vielä opinto,- ja asuntotukea koskevan hakemukseni oikeaoppinen täyttö. Toivonpa totisesti, että nyt vihdoinkin kolmannen täyttökerran jälkeen se olisi mahdollisimman täydellinen ja muutenkin täytetty kaikista kohdista. Aika kuitenkin näyttää, että ovatko kaikki arviot yms. vastaukseni siinä menneet oikein. Tämän jännittävän byrokraattisen harjoituksen jälkeen tietysti saa sitten odottaa (pahimmillaan) muutaman kuukauden KELA:n ihanaa vastausta. Tunnelmahan juuri tuona hetkenä lähentelee melkein jopa jouluaattoa, sillä juuri ylipäätäänkään erilaisten tukien myöntäminen opiskelijalle on kuin avaisi lahjapaketin. Aikanaan lukiossa sain ihan kohtuullisen summan opintotukea, mutta sitäkään ei saatu ilman pientä "kuprua", jonka yksityiskohtia en aio tässä nyt paljastaa.

Huuto.netin kauppa on myös taas pyörinyt suhteellisen verkkaisesti eteenpäin. Yksi on maksanut, toisesta on kuultu ja kolmannes Saksassa oleva nainen ei ole vastannut mihinkään sähköposteihini. Minua juuri vituttaa eniten nämä tällaiset asiakkaat, jotka huutavat tuotteen eivätkä sitten vastaa minkäänlaisiin yhteydenottoihin: lopulta heidät tavoittaa kuukauden päästä "juuri lomalta tulleina". Nämä pässit usein unohtavat kokonaan informoida myyjää siitä, että lähtee nk. "ex tempore" lomalle, joka mukamas oikeuttaa heidän ilmoittamatta jättämisensä kokonaan. Että riipoo.

Keräsin tuossa viikonloppuna myös kasaan ihan viimeiset myyntivideot kaapeista, ja pistin ne myyntiin (no pun intended). Tiedän hyvin, että VHS-kasetit eivät nykyään mene oikein millään kaupaksi, ja niitä saa pikemminkin heittää roskiin, kun lahjoitteinakaan niitä ei kukaan oikein huoli. Joku "viisas mies" Tampereelta oli sitten huutanut videot yhdellä eurolla. Tässä on tietysti se hyvä juttu että joku niistä maksaa, vaan huono juttu onkin sitten se, että videoita on 31kpl ja postikuluja niille voi vain arvailla. Voi jopa olla, että kaveri saattaa maksaa lähes kymmenkertaiset postikulut alkuperäiseen hintaan suhteutettuna. Mitä minuun taas tulee, niin pääsenpä ainakin kaseteista eroon, ja sillä eurollahan voi vaikka ostaa pul.. siis, pistää "kasvamaan korkoa" säästötilille.

Muistilista V.0.9. So busy it hurts

To do:

• Deposit the sum of 40€ ASAP to the bank account #475910-236540
• Prepare all sold items (3) for transportation via mail to their new owners
• Find the KELA office in Porvoo, and look for the application form for student allowance
• Look for the rent receipts for the Kauhava apartment, and remember to attach them to the application for the housing allowance
• (If funds are sufficient) go down to the shops, and buy groceries
• Deposit a small amount of money to your new savings account (20€ if possible)

Don't forget:

• If provided with the opportunity, attempt to sleep
• Close two auctions for today
• Wait for the activation of PSE

• Send another reminder in the form of an email to the silent German woman, who bought stuff from you, but hasn't paid or contacted at all.

Remember to look for:

• Bicycle pump
• Shoe brush

Woke up this morning..

Yhdentoista aikoihin aamulla heräsin helvetinmoiseen meteliin ulkoa. Pitkin Vanhaa Porvoontietä vilisti (äänestä päätellen) 4-5 pelastusajoneuvoa pillit täysillä kohti Porvoota. Hetken päästä niitä tuli lisää, ja määränpäätä saattoi vain arvella. Toivottavasti kukaan ei ole polttanut kirkkoa.

Söin äsken yhden pussillisen Lidlin nk. "juustopasta-ateriaa", ja tällä hetkellä kuuntelen jonkinlaista Fuusiojazz:ia, jota löytyi koneeni D-aseman pimennoista pölyttymästä. Ulkoinen olemukseni on myös hiukan sekava, ja ennen kaikkea se mitä tarvitsisin juuri nyt, olisi välitön hiustenleikkuu. Rakkaat kutrini ovat nimittäin ruvenneet kasvamaan jo ihan merkittäväksi takatukaksi. Sinänsä siinä ei kai ole mitään pahaa, mutta aamuisin herätessä erityisesti pääni lakipisteessä sijaitsevat hiukset eivät millään meinaa talttua harjasta huolimatta.

Olen myös pohtinut uuden asuinpaikkani, Kauhavan, mahdollisia samanlaisuuksia erään Sipoon Nikkilän kanssa. Ainakin molempien paikkojen yleinen habitus on jokseenkin samanlainen, hiukan kulahtanut "stuck-to-the-seventies" - hengellä ladattu kyttääjän paratiisi. Minua tämä ei nyt juurikaan haittaa, sillä siellä kukaan ei minua tunne, ja vaikka tuntisikin, niin minun elämääni ei paljoakaan paina vanhojen mummujen ja pappojen "pahennusta huokuva katse" kylänraitilla.

Olen juurikin muuten huomannut, että muutamat todella kulahtaneen näköiset vanhat papat ja mummot tuijottelevat minua ajaessaan ohitse pyörällä. Myös Kauhavalla sijaitsevan "halpakaupan" pimennoista, eräältä käytävältä löytyi todella etova mummeli, joka mulkoili minua erityisen ikävästi työnnellen itseään kaksi kertaa isompia ostoskärryjä. Olin kuitenkin siinä vaiheessa niin tuohtunut näistä mulkoilijoista, että näyttelin moiselle paskantärkeälle akalle mm. "kansainvälistä käsimerkkiä" sekä vääntelin naamaani todella ruokottomasti. Varmasti näitä toimia olisi voitu pitää todella lapsellisina, vaan myös helvetin tyhjentävinä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Viime aikoina unetkin ovat menneet aika kiintoisaan suuntaan: kuten olen tainnut jossain vaiheessa todetakin, niin jostain syystä Pohjois-Korean näyttävät sotilasparaatit sekä Juche - ideologia ovat näytelleet suurta osaa unistani. Jostain syystä nämä unet ovat olleet suhteellisen jatkuvia, ja vähintään kerran viikossa Kim-Jong-Il kaikessa komeudessaan on häirinnyt yöuniani.

Pelottavaa.

The princes of the universe

Se kysymys, mikä varmasti on teidän vähänkin pitempään blogiani seuranneitten mielessä tänään, on että mikä mättää tällä kertaa ? Onneksenne, en aio tänään valittaa tai haukkua ketään mistään. Tänään on onneksi ollut ihan suhteellisen hiljainen päivä.

Nämä Highlander- sarjan elokuvat ovat alkaneet taas kiehtomaan minua. Muistan nähneeni ainakin ensimmäisen ja toisen osan n. 10-12 vuotiaana, jolloin ne kyllä tekivät minuun hienoisen vaikutuksen. Tietenkin nyt hiukan vanhempana tuo v. 1991 jatko-osa kyllä vaikuttaa aika surkealta tekeleeltä, vaan onneksi tuo ensimmäinen osa on suorastaan erinomainen. Voitakoon myös todeta, että Highlander - eepos saattaa olla ainoaa pseudo-fantasiaa, jota kykenen sulattamaan. Syy miksi tällainenkin kuume Highlanderiin nousi, taitaa olla yksinkertaisimmillaan se, että poimin kesällä Ruotsin puolelta ale-laarista tuon ensimmäisen osan todella halpaan hintaan.

Juuri tuo ensimmäinen osa, vuodelta 1986, kiehtoo minua eniten: siinä on sitä selvää 1980-luvun onnistuneiden, elämää suurempien "tällaisia ei enää nykyisin vain tehdä"- hittien tuomaa taikaa. Myös Christopher Lambert pääosassa miellyttää minua erityisesti. Olisi varmaan todella coolia päästä vetämään Cosplay't pukeutuneena tuohon tapaan. All I'd need is a sword.

Pitääpä lähteä etsiskelemään, että löytyisikö tuota ihan kohtuulliseksi lausuttua Highlander: Endgame - teosta jostakin alennuksella. Sitä en nimittäin ole nähnyt, mutta onpahan siinä ainakin Christopher Lambert pääosissa.


Muita uutisia

Nyt kun tuo ensimmäinen kappale meni pääasiassa Highlanderistä jaaritteluun, niin täytyypä nyt sitten kaiketi puhua vähän jostain muustakin.

Huomasin tuossa eilen Wikipediaa lueskellessani, että muutamia mielenkiintoisia teoksia Japanilaisista "pitkän linjan sotamiehistä" pitäisi varmaan lukea. Ja tarkoitan nyt tällä termillä erästä Japanilaista sotilasta, joka katosi joskus vuosina 1944-1945 Filippiinien viidakoihin, eikä tullut sieltä sitten ulos kun vasta kolmenkymmenen vuoden päästä. Tämänkin hän kuulemma teki vasta sitten, kun paikalle oli tuotu hänen entinen komentajansa antamaan virallinen käsky antautumiselle.

Anyway, Hiroo Onodan teos No Surrender: My Thirty-Year War lähtee kyllä tilattavien kirjojen listalle aivan välittömästi. Tämä on kyllä aika "kovien jätkien" suoritus, ja samalla vaikuttaa myös erittäin kiintoisalta kirjalta sikäli, että se varmasti kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä miten tämän miehen onnistui välttelemään mm. saaren paikallisia ja pysymään hengissä noinkin pitkän aikaa. Japanilaisethan tunnettiin todella kovana luuna II. Maailmansodan aikana, huolimatta helvetinmoisesta possuttelustaan ympäri Aasiaa ennen "atomin saapumista Hiroshimaan ja Nagasakiin".


Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää yötä, sillä huomenna on taas vaikka mitä tekemistä.

Eläimiä ja valituksia

Juuri kun on toivuttu Porvoon Tuomiokirkon polttajan identiteetin selviämisestä, tapahtuu kokonaan uudenlaisia, ja varsin valitettavia asioita.

Tyttöystäväni soitti minulle tänään iltapäivällä, ja kertoi että hänen talossaan asuva varsin vittumainen akka oli ilmaantunut hänen eteensä varsin huonoin uutisin tänään. Kyseinen nainen, jonka itsekin olen kerran tavannut, alkoi huutamaan tyttöystävälleni mm. siitä, kuinka hän aina aamulla kouluun lähtiessään pamauttaa rappukäytävän oven kiinni mukamas liian lujaa. Tämä herättää moisen paska-haahkan kuulemma uniltaan.

Kuulemma myös yöllinen naureskelu ja vessan vetäminen (??) aiheuttavat tälle Kauhavan keisarinnalle suuria vaikeuksia öisin. Myös minua syytettiin "kova-ääniseksi", ja tämän jälkeen erittäin epäkohteliaaseen sävyyn tyttöystävältäni tiedusteltiin, että "oliko hän selvillä talon järjestyssäännöistä". Myöhemmin tämä akka oli kuitenkin ilmaantunut takaisin tyttöystäväni oven taakse, ja pahoitellut ihan karkkirasian kera käytöstään. Tämä 70-vuotias "naapurin mummo" oli myös kuulemma pahoitellut ilkeilyään, ja todennut että taisi olla hiukan kateellinen siitä, että tyttöystäväni on minun kanssani. Toisin sanoen, tämä haahka paljastui sitten myös kirotuksi vanhaksi piiaksi, vieläpä.

Muistan muutama viikko sitten nähneeni tämän naisen: tuolloinkin hän tosin ilkeili minulle nk. "rivien välistä" rappukäytävässä, sanoen että siinähän taisi mennä oikein kansanedustaja, kun kerran puhuin niin paljon. Tätä syytöstä en ymmärrä, sillä me nukumme yömme siinä asunnossa toisinaan, ja käsittääkseni omassa asunnossaan puhuminen ei pitäisi olla mikään kardinaalisynti - eikä muuten mikään rikoskaan. Uskon kuitenkin, että tuo kyseinen nainen taitaa olla niitä kuuluisia paskantärkeitä eläkeläisiä, jotka eivät muuta teekään kun kyttäävät toisten tekemisiä. No, oli miten olikaan, niin taidanpa "päästää" hänet Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjien varoituslistalle.

Olen myös päättänyt, että kun n. viikon päästä lähden käymään taas kotonani Kauhavalla, niin aion etsiä kyseisen tädin käsiini, ja sanoa hänelle muutamia valittuja sanoja. Tämä keskustelu ei kylläkään tule olemaan kaunis, mutta tuleepa ainakin olemaan suoraa keskustelua sanan varsinaisessa merkityksessä.

Me saamme myös asuntooni mahdollisista kissan: kunhan tyttöystäväni ottaa sen kiinni. Don't panic, though, we've got it all under control. Vanhempani ovat myös hankkineet itselleen toisen koiran. Heillä on nyt tämän jälkeen sitten kaksi samaa rotua edustavaa koiraa.

Kävin myös tänään täällä Sipoossa sijaitsevalla Taasjärvellä, jonne on rakennettu mm. uimarantoja sekä yleistä vapaa-ajan tilaa. Noinkin pitkällä melkein täysin luonnon helmassa ison järven rannalla en olekaan käynyt vähään aikaan. Kokemus oli siis kaikin puolin ihan positiivinen, sillä viime aikoina olen lähinnä seilaillut lakeuksien ja sub-urbaanin ympäristön väliä.

Nyt kuitenkin toivotan teille vaihtelevaa vointia seuraavaan postaukseen asti --

Porvoon tuomiokirkon tuhopoltosta

No kylläpä on taas ollut hyvinkin mielenkiintoinen päivä.

Kuten tiedätte, tänään luettiin tuomiot Porvoon tuomiokirkon tuhopolttoon osallistuneelle "kolmikolle". Päätekijä, jonka nimeä en aio tässä sen kummemmin mainita, oli minulle jokseenkin yllätys.

Opiskelin vielä jokin aika sitten Linnankosken Lukiossa, jonka kirjoilla kyseinen henkilö taisi olla silloin, kun olin toisella vuosikurssilla jokin aika sitten. Hänen "opintonsa" tuossa laitoksessa ei tainnut muistaakseni kestää kovinkaan kauaa, sillä siinä vaiheessa kun olin lukion toisella, niin hän vasta aloitti siellä. Minulla oli tuolloin muutamia kursseja joissa hän myös oli, ja nyt tarkemmin ajatellen, muistan muutamia kovinkin häilyviä asioita hänestä. Minulla on nähkääs jonkinlainen tapa muistaa toisinaan vähäpätöisimpienkin kokemusteni yksityiskohtia, ja tänään kun sitten kuulin pääsyyllisen nimen ja näin kuvankin niin tein lopulliset johtopäätökseni.

Olin juuri lopettanut suurimman urakkani Linnankoskessa kirjoitusten jälkeen keväällä 2006, kun tuomiokirkko paloi. Viimeinen kerta ennen paloa, jolloin kyseisessä kirkossa kävin, oli abiturienttivuoteni joulujuhlassa. Kieltämättä uutiset kirkon poltosta olivat aika hämmentäviä, sillä yleensähän täälläpäin sellainen touhu on ollut kovinkin harvinaista. Totta kai kävi mielessä myös pientä spekulaatiota mahdollisista tekijöistä.

Mitä nyt kyseisestä päätekijästä muistan, niin hän oli jokseenkin ihan tavallinen nuori mies kyseisessä paikassa. Hän oli jopa mielestäni suhteellisen älykäs, enkä suoraan sanoen voinut muutama tunti sitten asiasta kuultuani uskoa häntä osalliseksi. Nyt kuitenkin vasta kuulin, että hän oli myös soittanut jonkinlaisessa bändissä. Tämän bändin edustama musiikillinen genre ei kuitenkaan välttämättä liity mitenkään kyseisen kolmikon motiiveihin - huolimatta median suuresta paisuttelusta.

Käsittääkseni tämä tuhopoltto tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisuudessa, joka taitaa selittää enemmän kuin tarpeeksi motiivista. Kenties tämä oli jopa puhtaasti hetken mielijohteesta tehty teko, jota nyt tietysti saattoi tavalla tai toisella siivittää myös henkilöiden negatiivinen asenne kirkkoa kohtaan. Ikävää on kuitenkin se, ainakin pääsyyllisen imagolle, että hän on suhteellisen avoimesti kertonut tutkineensa mm. Norjassa tapahtuneita kirkonpolttoja. Tämä tietty yhdistetään siihen, että hän oli jonkinlainen saatananpalvoja, joka raskaamman musiikin "alaisuudessa" suoritti tekojaan. Näin asia ei välttämättä kuitenkaan ole, vaan kuten aikaisemmin totesinkin, niin alkoholin holtiton käyttö saattoi jo itsessään olla tarpeeksi poistamaan nuoren miehen estot. Nämä ovat kuitenkin kaikki omia mielipiteitäni, ja siten tuskinkaan vastaavat minkäänlaisia virallisia lausuntoja asiasta.

Minusta on kuitenkin ikävää, että näin pääsi tapahtumaan. Varmastikin tämäkin tragedia oltaisiin voitu estää pienellä järjenkäytöllä, ja varmasti mukana taisi olla myös aimo annos täyttä tietämättömyyttäkin. Tällaisessa tapauksessa katson kuitenkin omalta kannaltani tuomion olleen aivan oikeutettu, sillä loppujen lopuksi isoista ja pienistäkin virheistä joutuu maksamaan karvaankin hinnan.

Luin tässä muutamia pääsyytetyn lausunnoista kertovia otteita, ja minusta niissä kyllä paistaa läpi edelleen tuo sama suhteellisen rationaalinen ja rauhallinen katumus. Teot ovat perusteltuja, vaikkakin itseisarvoltaan todella typeriä. Sain ainakin kyseisestä henkilöstä juuri tällaisen älykkään ja perustelevan luonteen omaavan kuvan aikoinaan. Harmillista sinänsä, ettei näitä lahjoja voitu käyttää johonkin huomattavasti parempaan, kun käräjäoikeuden penkillä väistämättömän tuomion pätemiseen.