15.6.2006 - Visiitti paikalliseen Buddhalaistemppeliin

Sipoo on muuten oikeastaan aika tylsä paikka, vaan löytyypä meiltä toisinaan pieniä erikoisuuksiakin: yksi niistä on tässä ihan lähellä sijaitseva Buddhalaistemppeli. Se on ollut pystyssä jo useamman vuoden, vaan en ole itse tuntenut suurempaa vetoa käydä siellä vierailemassa.

Päätimme kuitenkin "associateni" Mr. MG:n kanssa käydä tutustumassa paikkaan erään keskustelun siivittämänä. Lähtökohtana oli siis pääasiallisesti saada selville, että minkälainen tämä ulkomaille sijoitettu temppeli oikeastaan onkaan sisältäpäin. Meitä myös kiinnosti saada tietoa Buddhalaisuudesta itsestään - miksipä siis ei, totesimme.



































Kuten kuvistakin näkee, niin paikka pyrkii olemaan mahdollisemman autenttinen muihinkin temppeleihin verrattuna. Tuo kyltti pihan keskellä olevan patsaan ohella on tuotu kyseisen temppelin ainoan munkin kotimaasta, Thaimaasta, jossa ne on valmistettukin. Temppelissä ei siis ole täyttä miehitystä päällä, vaan se kuuluu yhteen pienimmistä Buddhalaistemppeleistä koko maailmassa. Suurimmat Buddhalaistemppelit, joita voisi oikeastaan kuvailla munkkiluostareiksi, sijaitsevat Thaimaassa: niiden miehitys taas vaihtelee aina 35 000 munkin yhteisöstä hiukan pienempiin.

Päästessämme pihalle, kukaan ei kuitenkaan ollut kotona. Hetken aikaa kävelimme ympyrää ottaen kuvia kaikesta mikä eteen sattui kuin mitkäkin Japanilaiset turistit. Hetken odoteltuamme pihaan saapui kuitenkin itse munkki kolmen auton saattueella, joka sisälsi myös muutamia Thaimaalaisia ihmisiä. Yksi Suomalainenkin mies löytyi tämän Aasialaisen joukon seasta, ja hän pyysi meitä käymään peremmälle pelkäämättä. Arastelimme hetken, jonka jälkeen pääsimme sisään. Munkki odotti meitä hymyillen olohuoneensa pöydän ääressä ja vieressä sitten pörisi televisio Thaimaalaista ohjelmaa syytäen.

Oli jo alusta asti selvää, että minä joutuisin puhemieheksi tälle reissulle. Täten hyväksyin roolini, ja aloin heti kertoilemaan munkille syitä siihen, miksi olimmekaan tulleet. Munkki oli kuitenkin yleisesti älyttömän huumorintajuinen ja positiivinen ihminen, joka kieltämättä esitteli meille paikan aivan läpikotaisin. Aluksi menimme katsomaan varsinaista salia, missä mm. Buddhan patsas sijaitsi:

Tämä "olohuone" oli todellakin hyvin erilainen siihen, mitä olimme ennen nähneet. Buddhan patsas oli todellakin koristeluineen aivan mahtava, jonka lisäksi huone mm. sisälsi Dalai Laman taulun monen muun kiintoisan asian lisäksi. Toisella seinällä lepäsi myös Thaimaan kuninkaan taulu, jonka alla oli hänelle osoitettu vieraskirja: munkki pyysi meitä kirjoittamaan nimemme terveisiksi hänelle. Teimme niin ilman sen kummempia mukinoita.

Tämän jälkeen munkki tarjosi meille appelsiinimehua, ja aloimme yleisesti keskustelemaan kaikenlaisesta. Munkki esitteli meille mm. erilaisia harjoituksia joita hän tarjosi: meditaatiota yms. rauhoittumisharjoituksia. Lisäksi munkki kertoi että hänellä oli maisterin tutkinto Buddhimista eräästä yliopistosta yhdysvalloissa ja ennen kuin tuli suomeen, niin hän oli asunut vuoden Alaskassa. Sitä ennen hän oli mm. ollut palveluksessa Ruotsin puolella ja osasi ainakin n. viittä eri kieltä.

Tämän jälkeen kerroin munkille, että tunsin länsimaisten uskontojen kallistuneen enemmän materialisten hyötyjen ja yleisen liiketalouden puolelle, kuin siihen mihin se oli alunperinkin luotu. Munkki totesikin, että kieltämättä hän oli huomannut länsimaisen yhteiskuntamme olevan hyvinkin materialistinen. Vaikka kaikki olikin yhteiskunnallisesti kunnossa, kuten esimerkiksi tiet ja muu infrastruktuuri, niin ihmiset eivät kuitenkaan olleet hänen mielestään onnellisia. Siltikin Thaimaassa, jossa ongelmia ja puutoksia riittää, ihmiset ovat vähästäkin onnellisia. Olin aivan samaa mieltä hänen kanssaan tästä huomiosta, ja luulenpa munkinkin huomanneen reaktioni.

Kun tuli aika lähteä, niin saimme vielä mukaamma kirjan nimeltään "What Buddhists Believe", joka käsitteli yleisesti Buddhalaisuuden arvoja sekä periaatteita. En ole vielä lukenut sitä, mutta lupaan syksyn mittaan sen lueskella lävitse. Munkki antoi meille molemmille myös kaksi pakettia Thaimaalaisia nuudeleita, joiden maun hän sanoi olevan erittäin maustettuja.

Näin jälkeenpäin minusta ainakin tuntui että tämä visiitti oli sen arvoista. Harvoin pääsee keskustelemaan toisesta kulttuurista tulleen ihmisen kanssa, ja vielä harvemmin näkee niinkin rauhallista ja itsensä kanssa sujut olevaa henkilöä. Kieltämättä minun elämässäni tällaisia harmonisia munkkeja ei kovinkaan usein tapaa, ja se jos mikä on jokseenkin harmillista.

Tämä visiitti siis kieltämättä pisti miettimään tämän länsimaisen yhteiskunnan arvoja sekä todellisuutta: olemmekos me todellakin niin saaketin kiireisiä ja täynnä halua menestyä että olemme kokonaan unohtaneet miten olla vähästäkin onnellisia ?

Kenties.