Hallitus kysyy eduskunnalta (lue: tyhjänpäiväisien asioiden pitkällistä pohdintaa)..

Eli nyt sitten jok'ikinen edes kerrankin kolmea riviä pitempään blogiani lukaissut henkilö on ilmaantunut takaisin. Olen suorastaan kauhuissani tästä väenpaljoudesta ja siitä mitä muita lieveilmiöitä se tuokaan mukanaan. Tämä on puhelinterroria ! Puhelinterroria ! Aaargghh !!

No mutta jotakin rankkaa asiaa on nyt puskettava tähän blogiin huolimatta yleisön kerääntymistä tämän digitaalisen linnoitukseni ulkopuolelle. Nimittäin , ihmettelette varmaan että mihinkäs kaikkeen sitä onkaan ehditty näiden pitkällisten ja todella ikävystyttävien viikkojen aikana ?

Ette arvaakaan , että aion puhua nyt elokuvista.

Nimittäin kun ei ole muuta tekemistä pahemmin ollut , niin televisio on uskollisesti tuijotellut minua takaisin olohuoneiden pimennoista melkein jokainen kirottu viikko. Sieltä sitten on tullut katseltua vaikka mitä kuonaa sekä noin 11 jaksoa edesmennyttä Futurama - sarjaa (ja Simpsoneiden niin uusia kuin vanhojakin jaksoja) elokuvien lomassa. Haluaisin kuitenkin nyt puhua yhdestä erityisen häiriintyneestä elokuvakokemuksesta joka tuli katsottua jo jokin aika sitten , mutta mikä todella ihmeellisen juonensa ansiosta on jäänyt erityisesti mieleen.

Kyseinen elokuva tuli Suomen "nelonen" - kanavalta ja siinä oli jo valmiina tuo legendaarinen K18 - leima päällä. Elokuva oli Japanilaista tuotantoa nimeltään "Ôdishon" , eli toisella kotimaisella käännettynä "Audition". Rakas NF:ni kertoi kyseisen elokuvan olevan todellakin "suositeltavaa materiaalia katsottavaksi" pelottavuusprosenttinsa ansiosta ja minä parempaa tekemistä omaamatta istuuduin sohvalle sitä katselemaan eräänä perjantaina.

Juonena oli keski-ikäisen Japanilaisen äijän seurusteluun liittyvät ongelmat. Siis aluksi.

Kyseinen äijä päätti vaimonsa kuoltua hankkia uuden naisystävän ja kaverinsa kanssa he sitten naamioivat naisenhankkimispuuhansa jonkinlaisen elokuvan tekoon ja naispuolisten näyttelijöiden rekrytointiin. Sadoista naisnäyttelijäehdokkaista vain yksi kelpasi tälle äijälle ja kyseisen parin suhteen seuraaminen olikin sitten seuraavan tunnin pääasiallista ohjelmistoa.

Pelkäsin että kyseessä oli Japanilaisten käsitys "kauhuelokuvasta" , eli se koettaisiin tuossa Aasialaisen kulttuurin kehdossa "kauhuksi" kun keski-ikäinen mies ja häntä huomattavasti nuorempi nainen yrittävät setviä suhdettaan. No joo , meinasin melkein pitkästyä kunnes sitten alkoi tapahtua vaikka mitä ihan sairasta missä mm. verisiä kieliä hyppi lattialla ja vanhat pervot äijät rullatuolissa kähmivät alaikäisiä Balettitanssijatyttöjä. Jalkakin leikattiin irti ja sitten yhdessä vaiheessa jossakin säkissä ollut äijä ilmeisesti pomppi ympäriinsä aivan tuskissaan.

Elokuvan loppupuoli nimenomaan säikäytti minut pahan kerran , puhumattakaan siitä aivan lopullisesta ratkaisusta. Ja älkää kysykökään että pidinkö tuotoksesta , sillä olen täysin kauhuissani siitä naisesta joka siinä elokuvassa oli. She really freakin' scared the living shit out of me.

En suosittele elokuvaa kenellekään tämän katsontakerran jälkeen ollenkaan.