Achtung ! Vorwärts , kameraden ! Achtung !

Allekirjoittanut käväisi tänään taas tekemässä kokeen , ja sen jälkeen meni vielä paikalliseen Porvoon S-markettiin ostamaan mehua.

No joo , sitten kotiin tultaessa postilaatikossa oli suorastaan kirjepommiksi verrattava yllätys odottamassa. Nimittäin , "allekirjoittaneenne" herra B poimi laatikosta aivan yllättäen laskujen , mainosten , pornolehtien tilausvahvistu.. Ehem , niin sieltä tuli kirje PUOLUSTUVOIMISTA ! Ou mai gaad and guud hevens !!

Siinä oli kiva leijonalogokin , ja allekirjoittanut olikin jo vähällä tervehtiä pelkän kirjekuoren tuomaa arvovaltahenkeä sotilaallisella periksiantamattomuudella ! No joo , mielessäni pyöri tällä kertaa se , olisivatko "sotaherrat" kenties valinneet minut Suomen ainoaksi ja parhaaksi toivoksi tulevaisuuden maanpuolustukselle ! Niin , puhuttiinhan sitä paljonkin että kuinka nyt maanpuolustukselle käy kun kaikkia määrärahoja sekä joukko-osastoja leikataan.. Ajattelin , että "sotaherrat" olivat aivan loogisesti huomanneet tämän Sipooseen keskittyneen "vapaaehtoisen maanpuolustustahdon" ja tietenkin päättäneet rekrytoida minut aivan välittömästi ! Mietinkin , voisinko kenties aloittaa "kirjekurssin" asepalveluksekseen alustavien opiskeluiden ollessa kesken. Koska , lopulta , MINULLAHAN OLISI JO PUOLET MATERIAALISTA KOTONA !! AH-HAH-HAH-AH-HAH HAH HAH !! Sotaa ja tankkeja !! PÄÄRRR !!

Ei , tälläkään kertaa minua ei RUKOILTU saapumaan Senaatintorille vastaanottamaan Marsalkan sauvaa sekä Suomen puolustusvoimien ylipäällikkyyttä (ei edes kesätyöksi , joka on sinänsä harmi) . Vaan pikemminkin , kirjeessä todettiin että lykkäysanomukseni oli hyväksytty jälleen kertaalleen.. Mutta , VIIMEISEN KERRAN. Minulla on nyt tässä sitten vielä seuraava vuosi aikaa + vähän lisää aikaa , ja sitten sotaherrat tulevat vaatimaan minua palvelukseen , jonne loikkaan erittäin mielelläni.

No joo , eli "eipä siis mitään uutta auringon alla". Sain muuten jälleen siinä kirjeessä mukana tuon puolustusvoimien uutislehden , ruotuväen mainoslärpäkkeen. Harmi sinänsä , että en tilaa kyseistä lehteä , vaan pikemminkin repäisen niitä aina mukanani koululta , sillä niitä tulee sinne ! Ah-hah hah haha !! AIDOILLE MILITÄÄRI-ÄIJILLE NE ILMAASEKS TULOO !! (pitää olla klubin jäsen , katsokaapa) .. Ja hei , tuon lehden "lahjoittaminen" minulle ilmaiseksi on pikemminkin "vapaaehtoisten militaristi-patrioottijoukkojen moraalinkohotusta ja taistelutahdon vaalimista". Onneksi puolustusvoimat ovat ajatelleet tämänkin asian aivan valmiiksi , hip-hei !


Olisivat lahjoittaneet edes singon , prkl..

Kuukuvia !

No joo , tässä satoa hieman yöllisiltä seikkailuilta , vaikka aika laihaahan se edelleenkin on;



Tässä sain nyt jopa sen kyseisen yökuvaus-toiminnon jaloilleen. Kuten näette , niin se muuttaa kaiken todella taktisesti vihreäksi ja vääntää kameran valoisuutta aika oudolla tavalla. Sanoisin , että tämä on aika onnistunut yökuva minun empiirisellä urallani.



Tässä on yritetty kuvata aivan mahtavaa kuutamoa ! Olisittepa nähneet sen tänään 11.4. 2005 tuossa yhdentoista aikoihin ! Se oli aika kuvauksellinen , tosin tähän aikaan kuvattuna (taidoillani sekoitettuna) siitä tuli.. Aika sotkuinen. No joo , se oli upea kuutamo kuitenkin.



Tuo hohtavan valkoinen piste on sitten se kuu , tosin taas hieman epämääräisen sekavana.



Kuu kuvattuna metsän takaa. Tosin , olen aika varma että kukaan teistä ei tajuaisi sen olevan kyseessä ellen sitä nyt kertoisi. Joten , kuten todettuna niin yökuvaus on edelleen aika alkeellista , mutta omasta mielestäni se "vihreä" kuva onnistui jo todella hyvin ! Se oli juuri sitä mitä etsinkin.

No joo , lisää kuvia jossakin vaiheessa taas jälleen..

Tavattoman harmaa päivä.

Aamulla kun lähdin kotoa , niin oli kyllä todella kylmä. Tosin , taivas oli sopivan harmaa joten ajattelin päivästä kehkeytävän ihan siedettävän.

Jossain vaiheessa koetta alkoi satamaan vettä. Huomasin sen ikkunasta kun samalla kirjoittelin paperille vähän milloin mitäkin aiheeseen liittyvää. Sade koko ajan yltyi , ja yhdessä vaiheessa se sitten muuttuikin taivaalta satavaksi loskaksi jonka lopputuloksena Porvoota alkoi järisyttämään helvetinmoinen tuuli.

The weather was perfect.

Tein kokeen , ojensin paperini opettajalle joka nyökkäsi hyväksyvästi ja poistuin luokasta. Sen jälkeen , suuntasin ruokalaan jossa huomasin että ruokana oli kanaa ja riisiä. Käännyin ovelta , ja suuntasin toiseen kerrokseen joka oli täynnä vain muutamia muita henkilöitä istuskellen ja aikaa viettäen. Suuntasin opintojen ohjaajan puheille , mutten päässyt sinne koska kyseinen nainen oli poistunut huoneestaan. No joo , "Opon" huoneen ulkopuolella oli muutenkin jo jonoa , ja sain viihdykkeeksi seurata kuinka joku opettaja nuhteli jotakin ykköstä O - merkinnästä. Kyseinen poju otti kaiken vastaan kuin mikäkin 3 - vuotias ja nyökytteli niin hyväksyen. Minua huvitti koko äijän asenne. No , toivottavasti hän oppii olla haukkaamatta paskaa sitten tulevina vuosina.

Kun "Opo" ei kerran saapunut , niin koko jono ratkesi sitten eri suuntiin. Minä menin makaamaan tavalliseen tapaani toisen kerroksen aulan sohvalle , ja kumma kyllä kukaan ei tullut tällä kertaa häiritsemään. Hetken jopa ajattelin , että voisin nukahtaa siihen sohvalle ihan sen perussyyn takia , että en ollut nukkunut ollenkaan viime yönä. Jos joku olisi tullut eteen ja alkanut puhumaan , olisin varmasti ilmoittanut kyseiselle tyypille haluni passittaa hänet nk. "helvetteihin edestäni".

Makailin sohvalla vähän aikaa , ja kuuntelin ääniä ympärilläni , jonka jälkeen suuntasin takaisin alakertaan. Siellä , menin istuskelemaan lattialle ja onneksi kaikki tuntemani tyypit olivat vielä tekemässä koetta tai eivät ainakaan alakerrassa. Sen jälkeen menin vielä yhdelle pohjatunnille , joka olisi kai loppujen lopuksi voitu jättää väliin. Kunhan lusin sielläkin. Aivan helvetin turhaa.

Lopussa , suuntasin bussipysäkille siinä räntäsateessa erään tuntemani tyypin kanssa. Mentäessä bussiin , typerä baskeripäinen bussinkuljettaja odotutti meitä kaikkia sohlaamalla bussikorttini kanssa jotenkin aivan käsittämättömällä tavalla. Tuon aikana , joku todella punasilmäinen mummo alkoi mulkoilemaan minua vihaisesti aivan bussiin mentävän jonon takaa. Ämmä pudisteli päätään ja mulkoili vihaisesti minulle. Siinä vaiheessa minäkään en enää jaksanut näyttää mitenkään erityisen rauhalliselta tai lempeämieliseltä , vaan näytin tuolle kurpalle nk. "kansainvälisen sormimerkin" ja pyysin hyvin töykeällä tavalla saapumaan eteeni näyttelemään samanlaisia kasvoliikkeitä kuin muljautteli sieltä takarivistä. Sen jälkeen haukottelin ja repäisin korttini bussikuskilta , joka oli ilmeisesti saanut sen sitten ihan kuntoonkin.

No joo , nyt ollaan sitten taas kotona. Kuuntelin eilen illalla MUSE:a , ja tajusin että niillähän onkin muutamia ihan hyviäkin biisejä. Lähinnä kylläkin kuuntelin heidän tuotantoaan vuosilta 2001 - 2003 , mutta ihan hyvää kamaahan sieltä löytyy.

Minä menen nyt nukkumaan.

Napoleon on kadonnut.

Katselin tuossa äsken elokuvaa missä kaksi äijää talutti ulos suuren joukon historian "hahmoja" ilmeisesti 80-luvulle puhelinkopista. Sieltä tuli sitten Mm. Beethoven , Jesse James , Sokrates , Tsingis Khan , Napoleon sekä Dr. Freud. Siinä sitten nämä kaksi äijää , tai pikemminkin nuorta poikaa pistivät kaverinsa vahtimaan Napoleonia , joka yhdessä vaiheessa sitten katosi. Napoleon meni laskemaan vesiliukumäkeä tai jotain..

Luulenpa , että paikallisesta mielisairaalasta löytyisi ainakin puolet noista kyseisistä tyypeistä jos oikein tarkkaan etsittäisiin. Ja paikallisista mielisairaaloista puheenollen , tiesittekös että täällä meillä Sipoossakin itseasiassa oli ihan oma mielisairaalansa vuoteen 1999. Tämä legendaarinen "Nikkilän mielisairaala" on varmasti tuttu nimi monellekin pääkaupunkiseudun asukille , ja kuulemma erityisesti Helsingissä Sipoo , tai pikemminkin Nikkilä "tunnistetaan" mielisairaalastaan.

No joo , olen saanut kuulla todella ikävän absurdeja juttuja itsestäni silloin kun vielä asuin Nikkilässä. "Jaahas , Nikkilässä.. Se kertookin sinusta paljon" , eräät nais-ihmiset totesivat kerran kauan sitten ilmeisesti ilkeällä vitsillä. Tosin , no , minäkin nauroin koko kyseiselle vitsille tuolloin. Nikkilän mielisairaalan "ex-alue" muuten sijaitsee itäisessä jokipuistossa , jota kuulemma nyt aiotaan ruveta muuntamaan jonkinlaiseksi keskiluokan asuinalueeksi , muuten.

Olen kuullut , että Nikkilän mielisairaalassa oli mitä oudoimpia henkilöitä potilaina , ja nyt onkin parasta antaa mennä muutama tarina heistä tähän väliin. Nimittäin , jokaisessa itseäänkunnioittavassa mielisairaalassahan täytyy olla se yksi henkilö joka luulee olevansa Napoleon. Nikkilässäkin oli oma Napoleoninsa , ja se en suinkaan ollut minä. Joten ei hätää.

Mutta , sitten oli eräs toinenkin ainakin Porvooseen asti kantautunut tarina Nikkilän sairaalaan 'prinsessasta'. Kyseinen prinsessa sattui olemaan aika omituinen tapaus , mutta todella kiehtovakin , siitä huolimatta. Tämä "Prinsessa" todellakin oli täydellisesti hierarkista elämäntyyliä noudattava nais-ihminen , sillä hän alkoi asettelemaan potilaitakin arvojärjestykseen ja suoraan sanoen piti noin 99 % muista potilaista täysin kelvottomina tapauksina. Hän vaati että aamulla hänelle tuotiin aamiainen sänkyyn , sekä hänelle kumarrettiin sitä tarjoiltaessa. Muutenkin koko naiselle piti kuulemma kumarrella.

Yksi suurimmista tapauksista jonkun mielisairaalan työntekijän työviikosta kesäisin saattoi olla se , kun "Prinsessan" piti lähteä käymään ulkosalla pois huoneestaan. Tätä "Prinsessan ulkoiluttamista" kuulemma edelsi valtavat valmistelut jottei muita potilaita olisi vahingossakaan edes viiden metrin lähistöllä kun tuo nais-ihminen kannettiin (aivan , luitte oikein) ulkosalle. Kuulemma muutaman muun potilaan ja hoitajan tuo nainen vaivoin hyväksyikin , mutta niitä taisi todellakin olla ihan yhden käden sormilla laskettava määrä kuulopuheista päätellen.

Kerran "Prinsessa" oli suuttunut , kun yksi toinen potilas oli mennyt liian lähelle hänen "kantotuoliaan" pihalla. Tämä potilas oli kyllä saanut pelätä henkensä edestä tuon naisen vihaa , kerrottiin.

Meille viime vuoden alussa näytettiin video Nikkilän mielisairaalan potilaiden taiteellisista saavutuksista. Eli , pääasiassa ne olivat siellä maalailleet ja piirrustelleet kaikenlaista kamaa vuosien saatossa ja nyt sitten kaiketi valtio oli päättänyt laittaa koko roskan näytteille kun kerran koko sairaalan aluekaan ei ollut enää käytössä. Erilaisia töitä oli monia laatikoita sillä parhaimmillaan potilaita koko sen pitkän historian aikana taisi olla lähemmäs 1000 (joten eiköhän tuonne mahtunut vaikka mitä taiteellista yrittelijää) . Siispä kyse oli valtavasta mielisairaalasta jonne kaikki pääkaupunkin seudun "sekopäät" suljettiin monen kymmenen vuoden ajan.

Monet teistä varmasti arvelevat , että minäkin olisin nyt sieltä joko poispäästetty (ei sieltä koskaan pääse pois !) taikka sitten avohoidossa oleva , tai pahimmillaan karannut tyyppi , eikös niin ? No , en perkeleessäkään ole , vaikka eräät naiset kerran väittivätkin että minut pitäisi sinne sulkea. Tuolloinkin muuten hieman nauroin heidän jutuilleen , sillä minusta tuollaiset vitsit eivät mitenkään sovi minuun. Hei , oli puhdasta sattumaa että satuin saapumaan Sipooseen ja asumaan Nikkilässä puolet elämästäni.

Nykyään asun eteläisessä Sipoossa joka saa pikemminkin vaikutteita Helsingistä sekä Porvoosta kun Nikkilä taasen.. Keravalta. En pahemmin käy Nikkilässä enää niin kokonaisvaltaisesti kuin ennen , mutta meno siellä näyttää olevan ennallaan.

Päivitetty.. On.

No niin , (mahdolliset) kirjoitusvirheet , kielioppivirheet , väärät ilmaukset sekä liian vaisut kielikuvat on siistitty.

Jos lukijoiden mieleen tulee vielä jotakin josta voisi valittaa tekstin kieliopillisessa tasossa , niin ei muuta kuin hyvinkin äkäistä palautetta kirjoittajalle "heti miten ja välittömästi" , kiitos. Juonesta tai henkilöhahmoista ette saa valittaa , nimittäin niitä minä en korjaisi vaikka pystyisinkin , niin.

Lisään tähän postaukseen vielä iloksenne suoran linkin tuohon tekstiin (ihan vain siltä varalta että jos haluaisitte kenties suurennuslasin kanssa tarkastaa kieliopilliset korjaukseni , tai jos joku sattumalta haluaisi vielä lukea sen novellin toiseen , tai ensimmäiseen kertaansa) ;

Novelli: viimeinen Cowboy.

Palautetta.

Olen nyt saanut kolmelta ihmiseltä palautetta tuosta tarinastani , ja täytyy sanoa että olen suorastaan yllättynyt siitä. Näiden kolmen ihmisen kommentit on nyt hyvä tiivistää kaiketi jonkinlaiseksi nk. "yleismielipiteen" kaltaiseksi tilastoksi , joten annetaanpa mennä:

- Novellin juoni ja kehyskertomus oli suorastaan "yllättävää tekstiä" minulta , ja tämän hetkinen lukijakunta ei oikein voinut arvata myöskään että mitä seuraisi kunkin tilanteen jälkeen. Juurikin tätä yllättävyyttä on kehuttu sen lisäksi ettei etenkin kertomuksen lopussa olleita "todella hirvittäviä" tapahtumia myöskään oltu selitetty sen kummemmin. Siitäkin lukijat olivat pitäneet.

- Jotkut olisivat myös ilmeisesti halunneet "selityksen" esimerkiksi sille mikä tämän novellin "Cowboy" tarkalleenottaen oli. Minulta kysyttiin olinko kenties ollut aikeissa tehdä jonkinlaista selitystä ylipäätänsäkin koko novellin tapahtumille , mutta nyt jo voin todeta etten aio tehdä minkäänlaista selitystekstiä. Miksikö ? No , "kaikki ymmärtäköön novellin sanoman miten haluavat".

- Lopuksi , minun täytyy pahoitella muutamia asioita (jotka eivät taaskaan , kertaalleen ole oikeastaan minun syytäni). Nimittäin , iki-ihanan Bloggerin uuden "featuren" ansiosta koko postauksen julkaisu oli muutaman päivän aikana täysin mahdotonta , joten luvattu nk. "julkaisupäivämäärä" ei toteutunutkaan. Olen pahoillani tästä , koska en pidä lupausten rikkomisesta ollenkaan. Onneksi kuitenkaan kovin pahaa vahinkoa ei sattunut vaikka 'oikea' julkasupäivämäärä taisikin loppujenlopuksi ollakin sitten sitä seuraava päivä (kirjoitin muuten koko kertomuksen omassa ennätysajassani , eli kahdessa päivässä) . Edelleenkin , suunnatkaa syyttävä sormenne Bloggeria kohden.

On myös hyvä huomauttaa , että editoin nyt (lue: tänään) koko tekstin parempaan kuntoon niin kieliopillisesti kuin sanavirheiltäänkin. Jälleen kerran pahoittelen sitä etten ollut ehtinyt tehdä niiden hyväksi mitään , mutta jo kertaalleen ylitetty julkaisupäivämäärä ei oikeastaan rohkaissut minua enää pitelemään sitä julkaisemattomana kovinkaan kauaa.


Comments and questions are welcome.

Anything you ever wanted to know about "yours truly".

NIMI: (Mal) Dalleer
SUKUPUOLI: Mies
ASUU: Sipoossa.
VAPAA VAI VARATTU: Erittäin todella paljon ja kokonaisvaltaisesti varattu.
SUOSIKKI TV-OHJELMA: Nykyään telkkarista ei enää tule mitään hyviä ohjelmia , mutta satunnaiset elokuvat ja sota-dokumentit muutamien sarjojen ohella.
MINKÄLAINEN HIIRIMATTO: Pelin ”Command & Conquer: Tiberian sun” – kansikuva.

SUOSIKKIPELI: Deus ex , Steel panthers (kaikki osat !) , Operation flashpoint (kaikki osat ja erityisesti Finnish mod) , microsoftin hertta , Ghost Recon (kaikki lisäosat jälleen) , Rainbow six (kaikki osat) , Dr. Mario.SUOSIKKILEHTI: Guns & Ammo

SUOSIKKITUOKSU: Tyttöystäväni kokonaisuudessaan.

HUONOIN FIILIS: Niitä on niin monta että on aivan turha yrittää kirjoittaa niitä tähän.

PARAS FIILIS: Niitäkin riittää.

LEMPIMUSIIKKI: Melkein kaikki menee , mutta erityisesti raskaampi kama. LEMPIKIRJA: Niitäkin riittää.

LEMPISARJAKUVA: En varsinaisesti lue sarjakuvia , mutta yksi joka sattui eteeni Frank Milleriltä , nimeltään ”give me liberty” oli hyvä.

ENSIMMÄINEN AJATUS AAMULLA, KUN HERÄÄ: ”Need..More..Sleep”.

TULETKO MERISAIRAAKSI: Toivottavasti en.. Enää.
VUORISTORATA - HUBAA VAI NOT? Luultavimmin ei ainakaan yhtä ”Hubaa” kun 10 vuotta sitten.
KUULAKÄRKI- VAI LYIJYKYNÄ: Ihan kumpi vaan , mutta kaiketi lyijykynä koska sen jäljet on helpompi pyyhkiä sitten pyyhekumilla pois.

KUINKA MONTA KERTAA ANNAT KÄNNYKÄN SOIDA ENNEN KUIN VASTAAT: Se riippuu niin monesta välittömästä sekä välillisestä tekijästä , etten voi yksinkertaisesti muodostaa ”keskiarvoa” siitä kuinka monta kertaa annan sen soida. Eli , täysin tapauskohtaista tämäkin.

KÄNNYKÄN SOITTOÄÄNI: Ei mikään tällä hetkellä.

LEMPIRUOKASI: Kaikki menee paitsi maksalaatikko , ”Forssan” perunasalaatti sekä hapankaali.LEMPIVÄRISI: Musta. Musta. Musta.

SUOSIKKIKARKKI: En tiedä kun nykyään menee aika vähän.

TYKKÄÄTKÖ AJAA AUTOA: Juu , varmasti tykkäisin ajaa. Ja tykkäänkin. Tulen siis tykkäämään.

KENET HALUAISIT TAVATA (ELÄVÄ TAI KUOLLUT): John F. Kennedy , Johannes Linnankoski (A.K.A. Vihtori Peltonen) , Pablo Neruda , Picasso , Adolf Hitler , etc.

HOROSKOOPPI: Kauris.

UNELMA-AMMATTI: En osaa vielä sanoa. Liian monta vaihtoehtoa.. Edelleenkin.

JOS VÄRJÄISIT HIUKSESI, MIKÄ OLISI VÄRI: En aio mistään hinnastakaan edes vastata tuohon kysymykseen sillä minä en hiuksiani värjää. Koskaan.

MITÄ SINULLA ON SEINILLÄSI: Valkoista maalia joka peittää nk. ”epätrendikkään” pohjavärin sekä erilaisia aatteellisia , sekä vähemmän aatteellisia julistuksia.

ONKO LASI PUOLIKSI TYHJÄ VAI PUOLIKSI TÄYNNÄ: Puoliksi täynnä.

PEPSI VAI COKIS, LIGHT VAI KALORIT: Kumpi vaan.

LEMPIELOKUVA: Liian monta !!

VASEN VAI OIKEA KÄSI: Vasen.

MITÄ SINULLA ON SÄNGYN ALLA: Laatikoittain tavaroita joista olisi jo aika päästä eroon.
LEMPIURHEILULAJI: Airsoft (jos sitä voidaan kutsua perinteisellä tavalla ”urheilulajiksi”). LAPSESI NIMI (EHKÄ JOSKUS TULEVAISUUDESSA): En saa paljastaa.

MIKÄ ON ELÄMÄSSÄ KAIKKEIN TÄRKEINTÄ? Se riippuu kysyjästä.

NUKUTKO PEHMOLELUN KANSSA? En. SYÖTKÖ PARSAKAALIN VARRET? Hmm , jos siinä on muistini mukaan varret , niin syön kaiketi.

ONNENLUKU:22 tai 8.

JOS OLISIT PUUTARHATYÖKALU, MIKÄ OLISIT: Viidakkoveitsi.

2. KOULUSSA VAI TÖISSÄ: Opiskelen.

3. RAKKAIN HARRASTUS: Airsoft , vanhojen ihmisten kiristäminen , kirjepommit,
4. ARVOT: Vapaus , veljeys , tasa-arvo.. Ööh.
5. ARKI: Mitäs siitä ?
6. TOTUUS: Se on tärkeä asia saada tietää joissakin asioissa.
7. VALHE: Ai , mitä niistä ?
8. MOKA: Juu , we all do them.
9. JÄYNÄ: En voi vastata kysymykseen.
10. Ärsyttävä ihminen (yleisesti): Onhan noita.
11. Ärsyttävä ihminen (henk.koht): En aio vastata kysymykseen.

12. HONEY: NF-hani , tietty. KUKA MUUKAAN !?
13. PERÄKYLÄ: Sipoon Nikkilä.
14. INSIDE-VITSI: Turpa kiinni.
15. IN-LIST TOP 5: 1. Paavin hautajaiset 2. Terävät veitset 3. ”Isäntä” – pipot 4. Poliittiset lahjukset 5. Pääministeri Matti Vanhasen ero
16. OUT-LIST TOP 5: 1. Varvassukat 2. Nahkasaappaat 3. Viiksirasva 4. Saluunan ovet 5. Hyppynarut
17. LAHJA: Ai mitä ? Mitä helvettiä nämä kysymykset edes tarkoittavat !?
18. MAAILMASI NAPA: Minä itse sekä NF.
19. MIKÄ PIRISTÄÄ KUN OOT IHAN DOWN: No , jopas oli helvetin hintahtava kysymys.. Joten , vastataan vaikka että ”sipulien istuttaminen”.

20. KIMMAT INTTIIN: Joo , mielellään ja toivottavasti naisiakin suorittaisi tulevaisuudessa asepalveluksen noin määrällisesti enemmän kuin nyt. Minusta maanpuolustus on molempien sukupuolten asia , ja ainahan sitä tässä maassa kaivattaisiin enemmän aktiivisempia reserviläisiä.
21. VUODEN SMAILI: Anteeksi , mikä ?

22. ELÄMÄSI YLLÄTYS/JÄRKYTYS: No , se oli ainakin yllätys kun eräänä viikonloppuna minä sain tietää että.. Häh häh hää , enpä kerrokaan enempää. Ette te lukijat kuitenkaan kestäisi.

23. MIKÄ NAURATTAA: Vaikka se , jos näiden kysymyksien laatija liukastuisi kadulla piikkimattoon ja löisi päänsä sirkkeliin.

24. BIISI, JOHON LIITTYY MUISTOJA (JA MITÄ?): Marine corps running cadence # 23 ”My corps , your corps” . Muistoja.. No jaa.. Niitä siihen ei kyllä mitenkään liity.
25. MOTTO: ”For the good, I’m good. And for the bad, I’m EVIL”.

26. PERIAATEKYSYMYS: No , niitä on monia. Yksi olisi esim. tämä legendaarinen valinta kahden nk. ”pienen pahan välillä”. Eli , ketsuppi vai sinappi ?
27. MISTÄ HALUAISIT ETTÄ SINUT MUISTETAAN: Siitä , että olen ainakin aina yrittänyt tehdä ”oikein”.
28. IHAILTAVA JULKKIS JA MIKSI: Larry Thorne , koska sattui tekemään paljon maamme hyväksi.
29. MITÄ TULEE ENSIMMÄISENÄ MIELEEN SANASTA:
A) ROHKEUS: Sellainen todella pitkähiuksinen mieshenkilö seisomassa kalliolla alasti keihäs kädessä. Kenties Afrikan mantereen puolella.
B) UFO: Unidentified flying object.
C) KAJAANI: Sinne on (paljon) pitempi matka kuin Kauhavalle sekä Tuukka aina menee sinne. Ai niin , ja se on itäisessä Suomessa.
D) PROVINSSIROCK: Nuorison suosimaa kännistä örveltämistä , sekoilua sekä myöhemmin hyvinkin ikäviin sukupuolitauteihin johtavia irtosuhteita. Ai niin , ja Rage against the machinen konsertti vuodelta 2001. Rock on !
E) AIKUINEN: Ihminen joka ei enää käytä vaaleanpunaisia paitoja tai tunnustaudu Britney Spearsin faniksi täydessä päivänvalossa.

ENSIMMÄINEN AUTOSI: Volvo.

SUOSIKKIALKOHOLIJUOMA: En juo alkoholia sisältäviä juomia sillä olen absolutisti.

30. MITÄ JÄTIT TEKEMÄTTÄ, KUN OTIT AIKAA VASTATTAKSESI TÄHÄN: Pöntöllä istumisen Sipoon sanomat kädessä toivoen ettei perse kastuisi tälläkään kertaa (nt)..

Haluatko mennä naimisiin: Jaa-a, mahdollisesti.
Ketä/mitä ajattelet nyt: Sitä että miten selviän tulevista kokeista.
Lempivaatteet: Mustat trenchcoatit, tummat vaatteet ja armeijoiden vaatekappaleet.
Lempivaatemerkki: Ei minulla sellaisia ole.
Asutko vanhempiesi kanssa: Tällä hetkellä, kyllä.
Ovatko vanhempasi eronneet: Kyllä ovat.
Uskotko ufoihin: Etpä taida edes tietää mitä tuo kyseinen termi tarkoittaa?
Millaisessa talossa asut: Omakotitalossa
Onko sinulla oma tietokone: On, kolme kpl.
Oletko rakastunut: No , kaiketi tuo tunne on edelleenkin päällä.
Oletko koskaan seurustellut vakavasti: No , ”parhaillaan”.
Kuinka vanhana koit ensisuudelman: En suoraan sanoen muista.
Tyhmin juttu, minkä olet koskaan tehnyt: Liian monta tähän listattavaksi…
Suosikkiasiat kesässä: Lämpö.
Suosikkiasiat syksyssä: Pimeys.
Suosikkiasiat talvessa: Joulu.
Suosikkiasiat keväässä: Tieto siitä, että kohta tulee olemaan lämmin.
Tulevaisuudensuunnitelmat: No , en aio niitä tähän laittaa.
Hauskin tuntemasi ihminen: NF.
Suosikkilomakohde: USA (molemmat rannikot) , Japani , Saksa , Vietnam , Korea , Afghanistan , Saudi-Arabia , Irak.
Suosikkiloma: Mikä tahansa (kunhan vaan on lomaa).
Paras osa sanomalehdestä: Ulkomaan uutiset.
Paras kauppa: mikä milloinkin.
Harrastatko yhdenillansuhteita: En.
Mikä sinä koet olevasi: Koen olevani sadistinen militaristi joka itseasiassa ampuisi näiden kysymyksien tekijän jos hänet ja kyseinen ”tekijä” jätettäisiin kahdestaan pistoolin kanssa lukittuun huoneeseen
Mitä sinä haluat elämältä: Menestystä.
Toivotko kuolevasi: En.
Oletko käynyt psykiatreilla tai vastaavilla ammattiauttajilla: Olen käynyt.
Oletko täysin hetero: No en, olen täysi homo…duh.

Mikä sinusta on kaunista: Naiseni.

Milloin sinä itket: Kun kyselet tällaisia typeryyksiä.

Pidätkö runoista: No , en varsinaisesti.

Kuka on paras ystäväsi: Älä kysele tällaisia.

Viilteletkö/Oletko viillellyt itseäsi: En, tosin aina joskus myös tulee hirveä tarve viillellä henkilöitä jotka keksivät tällaisia kysymyksiä.

Millainen ajatusmaailma sinulla on: Sitä ei ole. Tai sitten se on täysin päälaellaan.

Mitä asiaa sinä vihaat: What have you got?

Oudointa mitä olet tehnyt: Aivan liian monta tähän listatakseni.

Sano paras puolesi: En hyökkää kadulla mummojen päälle veitsi heiluen.

Elämäsi tarkoitus: ”It ends”

Eniten inhoamasi hedelmä: Jaa-a, eipä tule mieleen.

Mitä sanot muodista: Se on jokseenkin tarpeeton ala. Pukeutukoot kaikki miten tahtovat.

Onko sinulla tatuointeja tai lävistyksiä: Ei ole.

Mikä on nukkumaanmenoaikasi: riippuen onko loma vai arkipäivä.

Oletko ns. nettinörtti: Oletko ns. ”Vitun idiootti” ?

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä: Jaa-a, ”it happened to me !!”

Mitä rakkaus edes on: Se on.. Joitakin onnistava asia.

Mihin tuhlaat rahaa: Milloin mihinkin.

Myönnätkö sinussa olevan biseksuaalisia piirteitä: Ilman epäilystäkään, olen nimittäin täysi homo…duh.

Vai oletko homo/lesbo: Kyllä, olen nk. ”Homolesbo”

Oletko koskaan suudellut samaa sukupuolta olevaa: En ole.

Haluaisitko: Haluaisitko sinä kenties iskun nivusiisi?

Voisitko rakastua samaa sukupuolta olevaan: En tosiaankaan.

Oletko neitsyt: Oletko täysin infantiili mongoloidi?

Onko sinulla salaisia fetissejä: Kyllä, minä pidän erityisesti kermakakuista ja sanomalehtipaperista.

Onko sinulla isot puhelinlaskut: Ei enää.

Kuka maksaa laskusi: Se kuka ne on aina maksanut.

Nauratko toisten kustannuksella: Riippuen kenen kustannuksella pitäisi nauraa.

Pitkäaikaisin ihastus: No Elvis!!!! duh….

Vanhin kaveri: En kommentoi

Onko sinulla ajokortti: Ei ole.

Lempikeksi: Muumi-keksit.

Äänekkäin ihminen jonka tunnet: Ihan kuka tahansa tuntemistani ihmisistä varustettuna kovaäänisellä.

Hämmentävin ihminen jonka tunnet: Mysteryman, respectively.

Roolimallisi: Gunnery sergeant Hartman.

Paras aika vuorokaudesta: Yö/aamuIkävin aika vuorokaudesta: Iltapäivä.

Paras päivä viikosta: Mikä tahansa milloin on lomaa.

Vähiten kivoin päivä: Milloin tahansa milloin ei ole lomaa.

Ikävin kuukausi: Ihan sama.

Ketä ajattelet nyt: NF:ää.. Nyyh..Nyyh.. Sniff.

Oletko koskaan halunnut toisen omaa: Enköhän.

Uskotko jälleensyntymiseen: Se on mielenkiintoinen ”vaihtoehto”.

Olisitko mieluummin kuuro vai sokea: Kuuro.

Jos saisit tietää että ystäväsi on homo/lesbo, mitä tekisit: En mitään.

Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija: En tiedä, riippuen aiheesta ja aiheesta.

Olisitko mieluummin pitkä vai lyhyt: pitkä

Onko suhteesi vanhempiisi loistava, hyvä vai huono: loistava.

Oletko liian ujo kysyäksesi jotakuta ulos: Riippuen ihmisestä jota pitäisi kysyä.

Tykkäätkö puhelimessa puhumisesta: Kyllä se on ihan aina mukavaa kunhan se oikea ihminen vain on siellä toisessa päässä.

Kävelylle vai katsomaan teeveetä: periaatteessa kävelylle, mutta liian usein jää kyllä television katsomiseksi

Kummat kärsivät enemmän, tytöt vai pojat: Tätä mietin paljon nuorempana (Eli, kumpi on kovempi: armeija vai synnytys?)

Kuka olisit jos et olisi sinä: Mitenkä niin ”jos en olisi minä” ?

Jos voisit vaihtaa nimesi, miksi sen vaihtaisit: Loopy applebutt…duh.

Oletko koskaan uskonut kuolevasi: Mitenkä niin ”uskonut” kuolevani ? kaikkihan niin joskus tekevät?

Mikä on vaikeinta aikuistumisessa: suuri vastuu.

Mikä on jännittävin asia mitä olet treffeillä tehnyt: En ole sellaisia pahemmin testaillut.


Oletko koskaan halunnut karata: Ai niin kuin mistä? miksi? minne?

Jos voisit ottaa autiolle saarelle mukaan yhden ihmisen, kenet ottaisit: NF:n.

Ihmeellisin sana: ”Mundane beast”

Mikä on paras internetsivu: www.chickswithdicks.com

Kuvaile, millaista on olla rakastunut: En aio kuvailla sitä.

Mikä on epäromanttisin paikka ensisuudelmalle: Varmasti.. Hmm.. No , ei ole epäromanttisinta paikkaa.. Vaan.. Epäromanttisia.. Ihmisiä.

Jos koulu olisi vapaaehtoinen, kävisitkö sitä: Kyllä kävisin.

Oletko koskaan miettinyt millaista olisi jos kuuluisit vastakkaiseen sukupuoleen: No en ole.

Jos olisit presidentti, mitä tekisit: riippuu minkä maan presidentti olisin. Mutta nyrkkisääntönä voisin sanoa , että luultavimmin muuttaisin sen maan fasistiseksi sotilasdiktatuuriksi jonka ainoa sekä kiistaton johtaja olisin minä.

Jos voisit elää uudelleen jonkun osan elämästäsi, minkä eläisit: Yläasteen.

Minkälainen ihmislapsi olet: En tiedä, luokitellaanko meidät nykyään?

Oletko eläimellinen ihminen: No mitähän luulisit?

Kaunein lause joka sinulle on sanottu: Mitä tahansa mitä NF on minulle sanonut.

Mitä mieltä olet elämästä ja maailmasta: ”You’ve got to stop and wonder it sometimes…”

Kirjoitusvirheitä: Mitä niistä?

Ja minä olin: Joku helvetin pösilö.

Kiität: Thank you Boston! We love you!

Paras...Bändi: Rage against the machine, system of a down, headshot, Korsuorkesteri (hah hah) , Jimi Hendrix , The doors.

Kappale: Aivan liian monta sellaista.

Musavideo: En kommentoi.
Kuukausi: Mikä tahansa.
Päivä: Vastasin tähän jo.
Paikka: Missä vaan missä olen minä ja NF.
Kaupunki: Melkein mikä tahansa missä NF ja minä olemme !!
Eläin: Kissa/koira
Maa: Melkein mikä tahansa.
Puhelin: No, sellainen joka toimii?
Radiokanava: en kuuntele.
Keikka: Jos olisi päässyt edesmenneen rage against the machinen keikalle niin…
Kukka: ruusu
Kengät: lenkkarit, tavalliset mustat kengät, armeijoiden varsikengät (AKA maiharit)
Kynsilakka: HOMO HOMO!!!!11111
Meikit: V*ITUN HOMO!!11111111111!!!1111
Sana: No comments.
Satu: Enpä muista mikä olisi hyvä niistä.
Aate: kovanluokan militarismi.
Piirretty: Vanhat Warner brothersin piirretyt.
Hattu: Boonie-hattu, musta karvahattu, musta pipo.
Vuosi: Ai mitä ?
Keikkapaikka: En yleensä käy sellaisilla, mutta missä tahansa rage against the machine esiintyisi niin…
Festaripaikka: missä RATM, niin siellä hyvä.
Kirjain: Jaa-a, tuskin sellaista minulla on.
Kirja: Vastasin tähän jo.
Kauppa: Niin kuin vastasin tähänkin.
Lävistys: Idiootti, tähänkin olen vastannut.
Ulkomaalainen bändi: Rage against the machine.
Ulkomaalainen kappale: RATM:n tuotanto muutamaa kappaletta lukuun ottamatta.
Limu: Enpä tiedö, voiko mustikoista tehdä limua?
Muumi: varus-muumi?
Soitin: ovikello
Keksintö: itselataavat automaattikiväärit.
Puhelinnumero: mitä? ”mikä on paras puhelinnumero?” on sinulla kysymyksiä…
Soittoääni: Tao Tao theme techno remix.
Logo: Mikä?
Ihminen: ”paras ihminen” ? , mikä ihmeen idiootti on tällaisia kysymyksiä keksinyt?
Albumi: mikä tahansa RATM:n albumi.
B-puoli biisi: No ei sellaisia.

Novelli: viimeinen Cowboy.

Katselin ulos asuntoni ikkunasta , joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa likaisen keltaisessa kerrostalossa. Ulkoa näkyi oikeastaan vain harmaata taivasta , tosin vielä ei ollut satanut , vaikka sekin seikka näytti ilmeiseltä. Tiesin , että itse asiassa kohta saattaisi sataakin , ja minua suoraan sanoen olisi ottanut päähän aika täydellisesti jos olisin joutunut lähtemään asioiden hoitoon tuossa säässä.

Asunnossani oli kolme huonetta ja keittiö. Olin sisustanut sen oikeastaan aika vaatimattomasti ihan tarkoituksella. Jäipähän tilaa sitten mahdollisille uusille kalusteille kuin olohuoneessani oli vain kaksi tuolia ja pöytä. Keittiö sentään oli ihan normaalissa kunnossa kalusteiden osalta koska siellä taisin viettää eniten aikaanikin. Pidin nimittäin ruoanlaitosta kovinkin paljon , vaikka todelliset taitoni siihen olivatkin toistaiseksi hyvinkin aloittelijan tasolla. Toivoin kuitenkin pääseväni Gastronomisessa harrastuksessani pitemmälle kunhan vain saisin aikaa opetella taidon saloja enemmän.

Työskentelen kirjanpitäjänä , mutta tällä hetkellä työni ovat loppuneet lähinnä asiakkaani erotettua minut palveluksestaan muutama kuukausi sitten. Voisin kai sanoa , että minut suoranaisesti väkisin pakotettiin eroamaan toimistani. Sen jälkeen , olen oikeastaan pysytellyt kotonani ja aina tasaisin väliajoin lähtenyt etsimään väliaikaisia työpaikkoja työvoimatoimistosta. Oikeastaan , tarkoituksenani oli mennä käväisemään tavalliseen tapaani työvoimatoimistossa katsomassa mahdollisia vapaita paikkoja tänäänkin , ja mieluiten ennen kuin sade alkaisi. Ilmasta päätellen.

Nousin olohuoneeni pieneltä nojatuolilta ja tepastelin nopeasti eteiseen josta poimin harmaan takkini ja puin sen rivakasti päälleni. Sammutin eteisestä valot , mutta jätin olohuoneeseen valot palamaan ihan tottumuksesta. Nimittäin , niin minä olin aina tehnyt. Jotenkin asunto näytti ulkoapäin silmäiltynä elävämmältä silloin kun sen ikkunoista loisti valoa. Ihan niin kuin , se olisi ollut tavalla tai toisella kutsuvampi.

Avasin ulko-oven ja kiiruhdin ulos. Hölkkäsin harmaat kierreportaat alas ja hetken oikeastaan ihmettelinkin , miten rappukäytävässä oli niin hiljaista. Yleisesti aina kun kävelin sen lävitse , niin joku noista ihmisistä jotka asuivat lukuisten ruskeiden , ja postiluukulla varustettujen ovien takana ohitti minut käytävällä. Joskus hymyilin heille takaisin , tai nyökkäsin vaimean kohteliaasti. Tänään siellä ei kuitenkaan ollut ketään , ja päätin säästää itseni sosiaalisten kontaktien tuomilta paineilta ja siten kävelin ulos pääovesta mahdollisimman nopeasti. Pihallakaan ei näkynyt kuin satunnaisia koiranulkoiluttajia sekä muutama keski-ikäinen hölkkääjä kirjavissa tuulipuvuissaan. Ei oikeastaan tuullutkaan , vaan pikemminkin satunnainen ja vieno tuulenhenkäys pyyhki hieman kasvojani.

Käännyin kerrostaloni kulmalta vasemmalle , ja laskeuduin alas pientä betonista valmistettua portaikkoa katutasolle. Käveltyäni hetken kohti keskustaa , minut ohitti vaaleaan villakangastakkiin ja baskeriin sonnustautunut mummo valkoisen puudelinsa kanssa. Hetkeen en tunnistanut kyseistä vanhahkoa nais-ihmistä , mutta nyökkäsin kuitenkin tavalliseen tapaani vastaantulijalle vaisusti. Mummo silmäili minua valtavien pullonpohjalasiensa takaa ja nyökkäsi takaisin. Tuon lyhyen hetken jälkeen ymmärsin , että kyseinen mummo taisikin asua minua vastapäätä ja tuo koira oli ollut asuntoni entisen omistajan lemmikki ennen hänen traagista kuolemaansa lomamatkalla viitisen vuotta sitten.

En voinut piitata sen enempää mikä tuon mummelin nimi oikeastaan olikaan , mutta muistan häneen puhelleen sanan tai pari kanssani kun muutin taloon vuosia sitten. No , välimatka minun ja mummelin välillä kasvoi entisestään ja pääsin keskustaan jonka varrella työvoimatoimistokin sijaitsi.

Ohitin taksiaseman , muutaman nakkikioskin ja paikallisen valintamyymälän kunnes pääsin työvoimatoimistolle. Päästyäni sisälle , kävelin ripeästi pitkin valkoista käytävää jonka päässä odotti varsinainen odotushuone ja kyseisen viraston toimitilatkin. Huomasin , että käytävällä ei ollut valoja samalla kun avasin takkini vetoketjun. Jostakin kumman syystä huokaisin avatessani käytävän päässä olleen oven ja astuessani toimistotilaan sisälle. Heti edessäni avautui kaksi vastaanottopöytää , muutama tuoli ja pöytä sekä sohva. Kävelin kohti ensimmäistä vastaanottopöytää kun tunsin jotakin vasemman jalkani vieressä. Valitettavasti , minulla ei ollut aikaa selvittää tarkalleen että mikä tämä este oli ollut , sillä kaaduin suoraan kasvoilleni lattialle.

Nousin pikaisesti , ja huomasin että minut oli kaatanut jonkun jalka. Ja tämän jalan omistaja istui sohvalla sinisiin farkkuihin sonnustautuneena. Käännin päätäni pikaisesti , ja huomasin että kyseinen isokokoinen mies oli sinisten farkkujen lisäksi sonnustautunut harmaan ruskeaan ruutupaitaan jonka päällä oli ilmeisesti lehmännahasta tehty liivi. Jalassa hänellä oli myöskin ilmeisesti lehmännahkapäällysteiset Cowboy-saappaat ja päässänsä ruskea Stetsoni. Silmäilin kyseistä tyyppiä muutaman sekunnin ihan pelkästään vuolaan anteeksipyynnön toivossa , mutta tämä myöskin kasvoiltaan omituisen tyytyväisen näköinen "lehmipoika" vain silmäili minua takaisin ja yhtäkkiä päästi remakan naurunhörähdyksen ilmoihin. Nauru oli sen verran iskevää , suorastaan röyhkeää että se kaikui toimiston seinistä kaikkialle pienempiinkin kolkkiin ja se sai myös vastaanottopöytien takana olleet virkailijat säpsähtämään hetkellisesti. Tunsin itseni nöyryytetyksi.

Cowboy hymyili minulle suorastaan irstaasti , ja kyseisen tyypin pienet siansilmät loistivat hänen päästäessään suustaan muutaman sanan , jonka merkityksiä en edelleenkään ymmärrä.

"O.K. Corral ! O.K. Corral ! Hah hah haa haa" tuhti Cowboy nauroi katsoen minua päin näköä.

Katselin tyyppiä hetken vihaisesti , mutta käännyin poispäin ja menin vastaanottotiskille selvittämään omia asioitani. Vasempaan polveeni sattui aivan vietävästi , mutta aloin kuitenkin sovittuun tapaani täyttämään virkailijan antamia lomakkeita. Hetken kirjoiteltuani sosiaaliturvatunnustani sekä edellisiä työpaikkojani sekä työmarkkinatuen bruttosummia paperille , kuulin takaani taas tuon saman suorastaan häiriintyneen naurun. Edelleen , se tuli samasta paikasta ja sen päästänyt henkilö oli edelleenkin myös samainen Cowboy. Katsahdin tuohon suuntaan epämääräisesti josta nauru tuli , jonka jälkeen käännyin takaisin virkailijan puoleen.

"Kuka tuo oikein on ?" kysyin lyhyeltä naisvirkailijalta.

"Juurihan tuo tuli tänne hetken ennen kuin te saavuitte" , virkailija ilmoitti.

Nyökkäsin takaisin ja jatkoin paperien täyttelemistä. Yhtäkkiä sieraimiini tulvi omituinen haju , ja tunnistin sen välittömästi tupakasta tulevaksi. Kuulin , kun takaani cowboy sohvalla istuen raapaisi tulitikkua askiin ja oletin , että kyseinen cowboy sytytti tupakkaa. Ojensin täytetyt paperit virkailijalle ja hän toivotti onnea seuraavalle viikolle jolloin ehkä saattaisi ollakin työpaikkoja tarjolla. Edes jotakin. Tosin , tänään ei ollut mitään minun alallani.

En kuitenkaan ollut asiasta niin tuohtunut , tai edes pettynyt , vaan enemmänkin huolehdin tuosta nyt tupakkaa polttavasta lehmipojasta oven vieressä. Kiitin vielä virkailijaa ja lähdin kävelemään kohti ovea varovaisin askelein. Cowboy näytti polttelevan tupakkaansa kaikessa rauhassa sohvalla istuen , ja aina välillä komeita mutta lyhkäisiä savupatsaita puhallellen. Hivuttauduin miehen ohitse , ja juuri kun olin siirtämässä oikeaa jalkaani pois hänen läheltään , yritti kyseinen korsto taasen hivuttaa jalkansa minun jalkani eteen. Kompuroin hetken , mutta astuin kuitenkin hänen ylitseen. Tuhahdin miehelle vihastuneena , ja sain vastaukseksi vain epämääräisen kaoottista naurua.

Kävelin ulos ovesta ja jätin Cowboyn sauhuttelemaan toimiston sohvalle. Tuon nauru kantautui vielä pitkään mielessäni kävellessäni ulos työvoimatoimiston tiloista. Se ärsytti , ja suorastaan vihastutti minua.

Kävellessäni pois työvoimatoimiston läheisyydestä huomasin yhtäkkiä kauhukseni , että kyseinen cowboy työntyi myös samaisesta ovesta ulos mistä itsekin olin tullut muutama sekunti sitten. Vilkaisin nopeasti olkani ylitse , "huomaten" vain kyseisen miehen ääriviivat. Cowboy ikävä kyllä taisi huomata minut , sillä hetken minuun päin tiirailtuaan lähti harppomaan minua kohti todella epäilyttävännäköisesti. Hän harppoi perääni tasaisesti ja koko ajan vauhtiaan kiihdyttäen. Päätin itsekin koventaa vauhtia , sillä en ollut todellakaan kiinnostunut puhelemaan enää tuon kanssa.

Vauhtimme koveni ja vilkuilin minua tasaisesti saavuttavaa cowboytä aina olkani ylitse. Tämän huomatessaan cowboy päästi taas suustaan tuon inhottavan naurunpyrähdyksen joka kiiri omituisen voimakkaana ulkoilmassakin. Tällä kadulla. Sydämeni pomppasi rinnassani tuon naurun kuullessani ja vaistomaisesti nopeutin tahtiani suoranaiseksi juoksuksi. Valtavankokoinen cowboy alkoi hymyillä suorastaan typerä ilme kasvoillaan ja alkoi itsekin puuskuttaen juoksemaan minua kohti. Oli selvää , että nyt hän ajoi minua takaa tällä melkein tyhjällä ja tuulisella kadunpätkällä kovinkin innoissaan.

Minulle se ei kuitenkaan ollut leikkiä , vaan päästelin jaloistani minkä kerkesin. En varsinaisesti välittänyt siitä , että aloin jo hengästymäänkin. Lähinnä minua pelotti se ajatus , ja se ajatus ainoastaan , että mitä tämä jättimäinen cowboy minusta tahtoisi. Onneksi kuitenkin lyhyen takaa-ajon jälkeen suoraa katua pitkin alkoi välillemme muodostua enemmän kuin tarpeeksi väliä useiden kymmenien metrien verran. Kuulin Cowboyn raskaan hengityksen ja aina välillä suustaan päästämän kikatusta muistuttavien äännähdysten kaikkonevan. Kun pääsin valintatalon kulman taakse , sukelsin sinne välittömästi ja epäröimättä.

Puuskutin nyt ilmaa keuhkoistani itsekin. Olin ainakin nyt omasta mielestäni turvassa tuon talon kulman takana. Painauduin seinää vasten ja huokaisin. Sydämeni hakkasi vielä entistä enemmän hetken aikaa vetäessäni hitaasti henkeä keuhkoihini ulkoilmassa. Työnsin oikean käteni povitaskuuni tunnustellakseni sydämenlyöntejäni tarkemmin. Luulin vähintään että kohta se räjähtäisi ulos rinnastani. Ihmettelin myös , miten kadut saattoivat olla näinkin tyhjillään vaikka tuo jätti oli ajanut minua takaa keskellä kirkasta päivää. Ajattelin , että ehkäpä tuleva säätila saattoi olla syynä siihen miksi oikeastaan ketään ei näkynyt kaduilla tähänkään aikaan. Oikeastaan , olin tyytyväinenkin siihen ettei kukaan ollut näkemässä epätoivoista pakoyritystäni tuolta Cowboylta. Olin saattanut näyttää hyvinkin typerältä. Ajatelkaapa nyt , iso mies juoksemassa karkuun.

Oikeastaan , minun ei olisi pitänyt juosta karkuun.

Nojauduin hieman lähemmäs tavaratalon seinää ja aloin hitaasti hivuttautumaan kulman ylitse. Puristin toista kättäni nyrkkiin valmiina puolustautumaan jos omituisen takaa-ajajani kasvot kenties työntyisivät kulman takaa eteeni. Onneksi kuitenkin kurkistaessani kulman taakse näky oli rauhoittava; sama katu jota pitkin olimme hetki sitten juosseet. Huokaisin lyhyesti ja käännyin takaisin.

Polveanikin sattui vielä ensitapaamisestamme. Tunsin kivun vain vaimeasti enää , mutta housujen hangatessa polven päähän sen aiheuttama lyhyt hipaisukin tuntui. Suoristin vielä hieman takkiani ja päätin oikaista takaisin kotiini puiston kautta siinä toivossa etten törmäisi tähän kyseiseen jättimäiseen takaa-ajajaan enää tämän jälkeen. Mikä lie kylähullu olikaan ollut kyseessä , niin en todellakaan tarvinnut enää tuon kasvoja eteeni.

Kävellessäni nakkikioskin ohitse alkoi ikävä kyllä sataa. En ottanut sateenvarjoa mukaan ja kirosin sitä hiljaa itsekseni ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa vaatteilleni. Vieläkään ei näkynyt muita ihmisiä välittömässä läheisyydessä.

Kävelin kotitalolleni ja huomasin kadulla kävellessäni että olohuoneen valot , jotka olin jättänyt päälle olivatkin palatessani pois päältä. Kaiketi lamppu oli palanut tai jotakin , ajattelin itsekseni. Kävellessäni takaisin pääovelle yritin muistella joskin minulla olisi sattunut olemaan varalamppuja kotona , mutten millään muistanut minne olisin voinut ne sijoittaa. En itse asiassa muistanut ollenkaan , milloin olisin viimeksi tarvinnut lampunvaihtoa.

Laahustin tällä kertaa portaat ylös ja avasin kotini oven hiljaa. Astuin sisään ja työnsin oven kiinni perässäni. Taaskaan kukaan naapureista ei ollut onneksi tullut vastaan. Säästinpä tervehtimisenkin vaivan.

Kävelin muutaman askeleen peremmälle , kun yhtäkkiä tunsin sen. Outo , pistävä haju niin kuin halvan Mahorka - savukkeen sisällöstä tulvi sieraimiini jälleen. Sama tuoksu kuin.. Työvoimatoimistossa. Nielaisin äänekkäästi , mutta jatkoin matkaani keittiöön. Astuin keittiön ovesta sisään , ja näin varmasti maailman karmivimman näyn.

Keittiöni valkoisen suuren pöydän ääressä istui tuo hetki sitten minua takaa ajanut korsto "Cowboy". Muuten keittiö oli aivan yhtä siistissä kunnossa kuten ennenkin , paitsi että mikroaaltouuni pienemmällä pöydällä , jonka luukun sisältä valui hienoinen vana jotakin punaista nestettä lattialle. Huomasin myös , että aivan mikroaaltouunin sisällä oli omituinen , valkoinen ja nyt tuosta samasta punaisesta nesteestä tahriutunut karvainen möykky. Kesti noin sekunnin tajuta , että kyseinen möykky olikin pienen koiran pää.

Toinen sekunti meni siinä kun sydämeni pomppasi todella rajusti ja nielaisin jälleen äänekkäästi huomatessani , että kyseinen koiran pää mikroaaltouunissa taisikin kuulua naapurini mummon koiralle. Niin , sen puudelin jonka kanssa mummo olikin tullut meitä vastaan jokunen tunti sitten. Peräännyin hiljalleen , kun Cowboy katsahti minuun ja hörähti taas nauramaan tuota pelottavan kaikuvaa nauruaan silmät kiiltäen. Minun olisi kenties pitänyt huutaa , tai itkeä. Mutten pystynyt kumpaankaan.

Cowboyn edessä oli myös yksi sinisistä lautasistani , jolle oli kaiken järjen mukaan asetettu naapurin koiran loput ruumiinosat. Tai , niin ainakin oletin siitä verisestä sotkusta joka odotti lautasen päällä. Myös verinen veitsi sekä haarukka oli tungettu lautasen päällä olevaan sotkuun. Pelkäsin että aistihavaintoni pettivät minua pahan kerran , mutta niiden sekuntien aikana niin tajuntani ja ruumiini ymmärsi että tuo isokokoinen cowboy-varusteisiin pukeutunut mies oli tainnut syödä koiraa minun kävellessäni odottamattomasti sisään. Olin kauhuissani , suorastaan fyysisesti lukossa jo pelkästään sen mahdottomuuden tajuamisesta että tuo hirvitys oli nyt asunnossani ja söi naapurini koiraa kaikessa rauhassa minulle aina välillä naureskellen.

"Miten se oli päässyt sisään ja mistä se tiesi missä asuin ? " , mieleni teki sekunnin välein uusia pelottavia kysymyksiä kun samalla käännyin pois keittiöstä. Käänsin selkäni tuolle miehelle kun hän sytytti uuden tupakan ja päästeli suustaan uusia pahaenteisiä ääniä.

Päästyäni takaisin eteiseen luulin saavani sydänkohtauksen. Epäilisin , että se olikin melko lähellä , sillä vapisin todella holtittomasti puhumattakaan siitä että hampaani kalisivat kuin mitkäkin kastanjetit. Kuulin omituisen ryystävän äänen keittiöstä , enkä suoraan sanoen halunnut edes ruveta arvuuttelemaan mitä tuo Cowboy teki siellä juurikin nyt. Äkkiä käännyin olohuoneeseen päin ja pujahdin sisään.

Siellä , etsin epätoivoisesti jotakin millä pääsisin pois koko tilanteesta. Puhelinkin lojui nyt eteisen pöydällä ja olin hätäisyyksissäni tullut olohuoneeseen. Kävelin nopeasti kirjahyllylleni ja kahmaisin sieltä noin viisi kirjaa mukaani. Kirjat sylissäni lähdin hiippailemaan takaisin eteiseen , josta kuulin valtavan röyhtäisyn. Kyseinen Cowboy oli ilmeisesti senkin kauheuden päästänyt suustaan. Suustani pääsi itsekin pieni tuskastuneisuuden parkaisu. Puristin kirjoja edelleen tiukemmin syliini kun astuin takaisin keittiöön missä Cowboy edelleen istui pöydän ääressä.. Syöden naapurin koiraa.

Ennen kuin mies ehti kääntää päätään minua kohti , huitaisin kädestäni ensimmäisen kirjan kohti Cowboytä. Se osui miestä päähän minun parkaistessani jonkinlaisen raivon , turhautuneisuuden ja pelon vallassa. Mies päästi lyhyen örähdyksen ja nousi seisomaan , jonka aikana ehdin heittää häntä kohti kaksi kirjaa lisää.

Harmikseni , mies torjui kämmenellään molemmat kirjat ja ne lysähtivätkin lattialle harmittomasti. Pujahdin sisälle keittiöön ja pudotin loput kirjat nopeasti lattialle peloissani kun mies alkoi taas höhöttämään nauruaan ivallisesti. Yhtäkkiä hän myös alkoi maiskuttelemaan suullaan todella irstaasti. Peräännyin lähelle tiskiallasta jonka ääressä oli myös pidikkeitä erilaisille ruokailuvälineille. Cowboy lähestyi minua ja karjaisin äkillisesti hänelle. Hetken aikaa hänkin oli ihmeissään , mutta sen jälkeen hihitteli pikaisesti ja jatkoi lähestymistään.

Seuraavien hetkien tapahtumat ovat minulle edelleen hieman epäselvät , mutta muistan elävästi tempaisseeni ruokailuvälinepidikkeestä terävän veitsen. Muistan myös työntäneeni sen nopeasti kyseisen päälle karkaajan kurkkuun äkkinäisellä liikkeellä. Cowboy parahti kivuliaasti minun vielä potkaistessani häntä kömpelösti vatsaan.

Cowboy kaatui taaksepäin ja yritti vielä hamuilla minua kädellään. Karjahdin uudestaan kun tuo jätti makasi nyt lattialla veitsi kurkkunsa lävistäneenä koristen. Hänen kaulavaltimostaan pursui jonkin verran verta jota saattoi hyvinkin lentää minunkin päälleni mutten kiinnittänyt siihen niinkään huomioita. Kun Cowboyn suurimmat parahdukset olivat hiljentyneet ja minäkin olin kokemuksen tuomasta sokista selvinnyt , kävelin nopeasti jätin eteen ja aloin raahaamaan kyseistä miestä paidan kauluksesta parvekkeelleni.

Muistan , että halusin tuon kammottavan tapauksen äkkiä pois asunnostani. Raahasin miestä kauluksesta ja ruumis liikkui vaivalloisesti perässäni jättäen verijälkiä lattiaan. Avasin nopeasti parvekkeen oven ja työnsin toisella jalallani ruumiista parvekkeelle. Kuin vaistomaisesti , olin päättänyt heittää ruumiin "yli laidan". Syytäkään siihen en tiedä , mutta minun oli vain saatava ruumis äkkiä pois asunnostani.

Repäisin miehen rinnuksista pystyyn. Samalla hän päästi syvän korahduksen ja hapuili jotakin näkymätöntä käsillään. Löin miestä kovaa suoraan nenään toisella kädelläni sillä seurauksella , että hän mykistyi taas täysin.

Aloin työntämään miehen yläruumista parvekkeen laidan ylitse hiljalleen , sillä voimani eivät riittäneet saattamaan tätä hirvitystä yhdellä nopealla huitaisulla alas parvekkeelta. Juuri kun olin työntämässä miestä alas , tarrasi hän minua vaistomaisesti toisella kädellään rinnuksista ja alkoi vetämään mukanaan alaspäin. Hätäännyin ja hetken tuntui että kyseinen mies saattoikin onnistua sillä aloin olemaan vaarallisen lähellä reunaa itsekin. Löin miestä käteen useita kertoja kunnes hän lopulta päästi irti ja tippuessaan alas kuitenkin suhteellisen lyhyeltä matkalta päästi pitkällisen huudon ja osuessaan maahan tömähti asfalttiin.

Katsoin alas parvekkeelta , ja pyyhin otsaltani pieniä verijälkiä jotka olivat ilmeisesti muodostuneet veren purkautuessa tuon Cowboyn kaulavaltimosta aiemmin.

Blokkeri ei toimi.

Näyttää nyt siltä että bloggeri ei oikein toimi kunnolla. Ilmeisesti kyseessä on jonkun uuden "featuren" tuoma vika joka ei mm. enää julkaise postauksiasi ja näyttää virheilmoituksia bloggerin pääsivulla.

Ai niin , nyt muuten valmiiksi tehty novellikin myöhästyy.

Huomioita.

Nyt kuuluu kummia.

Nimittäin , olen päättänyt tekaista lyhyehkön novellin tähän blogiini luultavimmin tämän , tai huomisen päivän aikana. Syy siihen on se , että haluan hieman kokeilla ihan huvikseni miltä se tuntuu & näyttää juurikin tässä blogissa. Tarina on keksitty jo valmiiksi , ja kuten totesin tuossa aiemmin , niin pyrin kirjoittamaan sen valmiiksi joko tänään tai huomenna.

Aihealuetta en vielä kerro , mutta todettakoon että en tule käsittelemään siinä sotaa enkä uskomattoman futuristisia tulevaisuudenkuvia , vaan kyseessä on pikemminkin surrealistinen kuvaus elämästä. Juu , pikemminkin.

Joten , odotelkaa toki suurella jännityksellä nimittäin seuraava postaukseni tulee olemaan se pienehkö tarina. Lupaan myös , että tarina on 100 % omaa keksintöäni ja sillä ei todellakaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.. Ja jos joku teistä Spedeistä väittää toisin , tulkitsen sen vain kehitysvammaisten epämääräiseksi ininäksi.

Kubismia - Vau , mikä konsepti.

Minä olen aina tykännyt Kubismista. Tai no , oikeastaan "aina" tarkoittaa tässä pikemminkin niitä aikoja kuin sain tietää erilaisista taidesuuntauksista ja tajusin , että Kubismi itseasissa vetosi minuun jollakin tasolla.

No joo , jos ette tunne Kubistisia töitä niinkään , niin esimerkiksi eräitä Kubismin "tunnettuja nimiä" ovat Picasso sekä Georges Bracque. Itse pidän kovastikin Picasson vuonna 1937 maalaamasta työstä "Guernica" , joka sattuu olemaan erittäin tunnettu kuvaus Espanjan sisällissodan ajoilta pienen lähinnä siviilejä sisältäneen kylän tuhoutumisesta ja sen tuottamasta nk. "kollektiivisesta" tuskasta. Yleensäkin geometriset kuviot ja viivat juurikin vetoavat minuun Kubismissa ja siksi olen todellakin valinnut sen nk. "lempitaidesuuntauksekseni".

No joo , jos pitäisi valita Bracquen tai Picasson Kubististen töiden väliltä , niin valitsisin Picasson. Kyseisellä taiteilijalla on minusta vain mielenkiintoisempia aiheita töissään (verraten Bracquen töihin) , ja yksi toinen suosikeistani Guernican ohella on tämä suuren maineen saavuttanut "kolme soittajaa". Se on minusta myös upea työ , ja jos minulla kyseinen työ olisi hallussani, ripustaisin se varmasti kaikista ennakko-odotuksista huolimatta keittiööni. Oikeastaan kun nyt miettii , niin kaikki Kubististen töiden suosikkini ovat Picassolta.

--

Picasso :

Guernica

Kolme soittajaa

Avignonin Naiset (myös allekirjoittaneen suosikki)

Paavi , Matti Vanhanen sekä Mr. Tuhkio Limbossa.

No joo , kaikenlaista on päässyt taas tapahtumaan kansainvälisellä näyttämöllä sekä yksityiselämässä sitten "viime kerran" (lue: postauksen).

Ensinnäkin , Paavi Johannes Paavali II on päässyt kuolemaan. Tietenkin on valitettavaa että moinen tapahtuma sattui tähän aikaan vuodesta. Mutta en yksinkertaisesti näin jälkeenpäinkään voi olla samaa mieltä kaikista Paavin , ja samalla Katolisen kirkon näkökannoista eri asioihin. Itseasiassa , omat näkemykseni eivät voisi olla kauempana niistä !

Yksi asia , jota minä olen suuresti ihmetellyt , niin on ollut juurikin tämä Paavin/katolisen kirkon nk. "ehkäisyvälinekielto" , jonka mukaan parit eivät saisi käyttää kondomeja yhdynnässä , vaan pikemminkin kaikki pitäisi tehdä ilman mitään sen kummempia suojavälineitä. Jopa kaksivuotias apina tajuaisi , että lopputuloksena on jotakin muutakin aivan uudenlaisen kokemuksen lisäksi. No , en kuitenkaan lähde tuomitsemaan paavia täydellisesti niinkuin jotkut ovat jo ehtineet tehdä kyseisen kirkollisen suurmiehen kuoltua. En vain yksinkertaisesti ole voinut olla hänen näkemyksistään (myös Katolisen kirkon) samaa mieltä , ja minusta ajatus siitä että parit eivät käyttäisi ehkäisyä "toimissaan" lisäisi entistä enemmän väestönkasvullisia ongelmiamme.

-

Seuraavaksi , kuulin bussissa matkustaessani kotiin koulusta , että pääministeri(mme?) Matti "myös absolutismin asialla" Vanhanen on päättänyt erota vaimostaan. Tämäkin oli siis niinkuin aivan kamala uutinen minulle , ja kaiken lisäksi "kuulopuheet" kertoivat että kyseisen valtiollisen edustajan vaimo oli lentoemäntä. Tämä asiahan ei minua yksinkertaisesti liikuta yhtään , mutta minusta on huvittavaa että pääministeri päätti erota (ilmeisesti) lentoemäntänä työskentelevästä vaimostaan näinkin yhtäkkiä. Eiväthän pääministerit Suomessa eroa !? Eiväthän !? Kenties Matti "Raperperimehua viinanjanoisille Venäjän pääministereille" Vanhanen voisi nyt mennä naimisiin joko yhden Juhani Palmun lukuisten ex-vaimojen kanssa , tai ehkäpä Vanhanen voisi iskeä Matti Nykäsen vaimon , nimittäin sen Mervin. Nykäsen isäntäkään ei pääsisi vankilasta käsin kostamaan Vanhaselle , vaan pikemminkin joutuisi odottamaan vielä vuosia kunnes pääsisi edes hiukan lähemmäs Vanhasta kostopuuhissa. Ja silloinkin parhaimmillaan , Vanhasen mustiinpukeutuneet "henkivartijat" suolaisivat Nykäsen senaatintorille.

-

Tuhkio oli ollut nk. "tyytymätön" siitä , että minä ja Woody Allen emme olleet antaneet hänelle minkäänlaista osaa elämästäni kertovassa elokuvassa. Päätimmekin suhteellisen nopeasti , että Tuhkio pääsisi luultavimmin elokuvaan koomiseksi "sidekickiksi" niille vaiheille elokuvaa , jossa käsikirjoitus muttuisi road movieksi. Näyttelijävalinnoiksi Tuhkiota esittämään jouduimme myös tekemään nopeita päätöksiä , vaikka useat näyttelijät kuullessaan pääsevänsä Tuhkion rooliin kerääntyivätkin Woody Allenin Hollywood-kartanon porteille pilvin pimein. Valitsimme koko joukosta nk. "kerman" , eli valitsimme rusinat pullasta mahdolliseen Tuhkion rooliin. Minun näkemykseni olikin , että käyttäisimme takavuosien leffasta "Men in black" näyttelijää siitä kohdasta , kun Tommy Lee Jonesin esittämä agentti posauttaa laittomien "alien" - aseiden myyjän pää seinustalle. Kyseinen "laiton kauppias" nopean IMDB:ssä käynnin jälkeen näyttää olevan (oikealta) nimeltään Tony Shalhoub. Niinpä hän sopisi Tuhkioksi elokuvaamme. Ja jos hän ei pääsisi syystä taikka toisesta.. Noh.. Kuten sanoin , "rusinat olisi jo poimittu" pullasta ja jäljelle jäisi vain.. "Mitä jäisi Tuhkion rooliin". Tuhkioksi sopisi myös tämä "nuori mies" ainakin Woody Allenin mielestä , mutta minä tyrmäisin hänen ehdotuksensa , valitettavasti. "He looks nothing like him" , toteaisin. Ja , heti perään tarjoaisin omaa ehdotustani Tuhkioksi.

Elämäni - syitä miksi se pitäisi siirtää valkokankaalle.

Jos minun elämästäni tehtäisiin elokuva , niin yllättävin valinta ohjaajaksi olisi varmasti Woody Allen. Uskokaa tai älkää , niin elämästäni ei saisi mahdollisimmankaan todenmukaista siitä huolimatta , että välillä meno on kuin Mortal Kombatista (jonka johdosta P. Anderson voisi tietenkin tulla ohjaajana kysymykseen) ja toisinaan elämä on sitten kuin jostakin epämääräisestä ihmissuhdeelokuvasta jossa kuitenkin lopussa ostetaan loukatulle rakastajalle kukkia ja suudellaan sateessa lopputekstien pyöriessä.

Woody Allen voisi tehdä minusta absurdin elokuvan ja luultavimmin pääsisi ohjaajaksikin , lisäksi haluaisin itseasiassa että joko David Duchovny tai X-files the gamen "Craig Willmore" esittäisi minua (myös Babylon 5 - sarjassa esiintynyttä Jerry Doyleä voitaisiin harkita). Pääasiassa suosisin kuitenkin rooliini David Duchovnya. Perhettäni täällä voisivat esittää vaikkapa siitä "kaikki rakastavat Raymondia" sarjasta se vanha akka (eli "Raymondin" äiti) äiskääni (vaikka yhdennäköisyys hipookin aika lähelle nollaa prosenttia). Enempää perheestäni ei oikeastaan tarvitsisikaan esitellä koko leffan aikana , vaan kaikki mainittaisiin sivuhenkilöinä.

Myöskin , voisin ajatella itseäni esitettävän Matthew Broderickin kautta. Tosin , Mr. Broderick saisi olla "Ferris Bueller's day off" - leffan Matthew , eikä nykyinen. Sillä saataisiin sopivan "rento" kuva minusta , tosin olen kuullut että Broderick olisi minua lyhyempi joka taas toisi liikaakin epärealistisuutta kyseiseen pätkään. Kompromissiratkaisuna , voisin antaa jopa tämän tyypin esittää minua.

Ihanan neitoseni rooliin voisi olla vain yksi vaihtoehto - ja se olisi suvereenisti "hän". Tietysti "pussailukohtaukset" olisivat intensiiviä , intohimoisia , mustasukkaisuuden ja fyysisen sekä henkisen kaipauksen siivittämiä henkisiä matkoja ihmistenvälisen intohimoisen rakkauden keskipisteeseen ! Hah-haah ! Haluaisinpa nähdä miten Woody Allen siinä onnistuu. Uskon kuitenkin , että taidokkaasti se menisi. Ja , jos alkuperäinen "Gimma" ei suostuisi pyhän neitoseni rooliin , niin joutuisimme kaiketi tekemään hänenkin kohdallaan kompromissiratkaisun.

Koulussa erilaisia "pösilöitä" voisivat esittää vaikkapa juurikin nämä tyypit. Tosin , tässäkin tapauksessa joutuisin antamaan Woody Allenille "taiteellista vapautta" keksiä kouluuni kaikenlaisia ylivedettyjä karikatyyrejä , sillä oikeastihan siellä ei ole mitään tuonne päinkään. Lisäksi , minun vaatimuksestani elokuvaan tulisi kohtaus , jossa jostaskin kumman syystä nämä kaksi saapuisivat kouluuni ja romuttaisivat aivan helvetisti autoja keskelle Porvoon toria. Aijoo , ja soundtrackissa näissä "school" - otoksissa olisikin sitten "The Ramonesia". Saisimme tällä tavalla elokuvaan enemmän sitä iki-ihanaa ja kaivattua 80-luvun riemukasta high school - elokuvien ainutkertaista toimintaa. Tuukkaa saisi sitten näytellä aivan yksinoikeutetusti kuka muukaan kuin.. Vaikka tosin , yhdennäköisyys olisikin jälleen aika nollissa. No , mehän emme tietenkään hakisikaan täyttä 1;1 suhdetta realistisuuden kanssa tässäkään elokuvassa.

No niin. Seuraavaksi tietysti mietittäisiin elokuvan varsinaista genreä , eli sitä , mihin välilliseen kategoriaan voisimmekään sen sijoittaa. Toisaalta elämästäni olisi suorastaan huitsin kivaa tekaista nk. "Itä-Eurooppalainen taide-elokuva" , mutta näyttää kuitenkin nyt siltä , että mukana olisi aivan liikaa mainstream - näyttelijöitä jotta voisimme tehdä tästä tekotaiteellista roskaa. Siispä , ainoaksi ratkaisuksi edes hieman yleisöä tyydyttävään lopputulokseen jäävät pseudo-komediallisen toimintaelokuvan sekä draamallis-romanttisia piirteitä omaavaan henkilökuvan piirtäminen valkokankaalle. Soundtrack koostuisi pääasiassa tietenkin 80-luvun "easy listening" - hiteistä joita olisi jo vähintäänkin soiteltu erilaisissa elokuvissa jo ainakin 10 , 000 kertaa ennenkuin Woody Allen ja minä valitsisimme ne soundtrackille.

En myöskään haluaisi unohtaa uskonnollisia ystäviäni , ja niinpä kietoisin elokuvan juonen ovelasti mystis-dogmaattiseen huntuun lisäämällä Mel Gibsonin esittämään Jeesusta. Roolihahmoni luultavimmin tapaisi Jeesuksen jossakin vaiheessa Lapualla tai Seinäjoella , jonka aikana saataisiin tietää että Turku onkin itseasiassa pahan pirun valtakuntaa , ja minut siirrettäisiin sinne pahojen tekojeni ansiosta (olisin vaikka voinut vahingossa tönäistä jonkun vähäisemmän B-luokan ikääntyvän pornotähden pois suojatieltä aiemmin) . Pirun toteuttaminen olisikin muuten itseasiassa yksi elokuvan suurimmista "special effects" - spektaakkeleista johon palkkaisimme satoja , ellei jopa tuhansia animaattoreita ja piirtäjiä sekä heidän apulaisiaan jotta saisimme kyseisestä kulttimaineeseen elokuvan myötä nousevasta hirviöstä mahdollisimman realistisen näköisen. Woody Allen , minä , sekä "Spesöl Ifekts" - tiimimme luoma piru olisikin sitten luultavimmin tämännäköinen.

Saisin tietää , että piru olisi kaapannut tyttöystäväni , ja päättäisin lähteä vapauttamaan häntä Turusta. Tämä vähintäänkin "Ilmestyskirja nyt" - elokuvan matkaan jokea pitkin verrattavaan hengelliseen tuskan ja kärsimyksen maratoniin saisimme luultavimmin entistä enemmän syvyyttä palkkaamalla Marlon Brandon esittämään työssään syvästi masentunutta sekä kaljua kyläkauppiasta vaikkapa jossakinpäin Euraa , joka edeltäisi Turkuun saapumista. Kyläkauppias latelisi tietenkin sankarillemme kuolemattomia totuuksia elämästä ja kuolemasta , sekä saisi päähenkilön ajattelemaan universaalia tiedonmäärettä juuri ennen viimeistä taistelua.

Haluaisin kuitenkin , että ennen kyläkauppiaan tapaamista elokuva olisi rankka "roadmovie" - tyyppinen kokemus jossa välillä autosta loppuisi bensiini etelä-Pohjanmaalla , ja välillä taas saisimme tarvittavaa eripuraa aikaiseksi päähenkilön ja humorististen sivuhenkilöiden välillä radiokanavien vaihtamisesta kesken ajelun. Tässä vaiheessa myös suvereeni ohjaustyömme yrittäisi kuvata Suomen kauniita maisemia pitkillä otoksilla , jossa mahdollisesti ajelisimme Amerikanraudalla ympäriinsä pitkiä moottoreitä kesäaamun valoisassa ja hiljalleen lämpötilaa nostattavassa kasteessa.. Soundtrackina toimisi ehkäpä jokin hempeä rock-bändi.

Turku olisi sitten tietenkin se lopullinen taistelupaikka. Siinä voisimme ehkäpä kysyä apua joltakin Kung Fu- mestarilta , joka sitten opettaisi näyttelijämme pieksemään pirua erilaisilla liikkeillä jotka näyttäisivät hyviltä kameroissa. Piru käyttäisi myös "saatanallisia voimiaan" ja täpärästi hävittyään John Waynen saapuessa paikalle ratsuväkensä kanssa Turku räjähtäisi. Suutelisimme intohimoisesti vastapelastetun rakkaani kanssa ja vilkuttaisimme John Waynelle hyvästiksi kun hän palaisi Preerialle..

Sen jälkeen , me menisimme tietysti naimisiin ja lopputekstit pyörisivät vaikkapa tämän "can't stop loving you:n" pauhatessa taustalla..


Odottelen tässä muuten koko ajan soittoa Woody Allenilta , hei..

Road to perdition.

Tänään oli muuten taas aivan älyttömän upea päivä noin metereologisessa mielessä. Nimittäin , oli aivan upea ilma ja aurinko paistoi houkuttaen kaikki Porvoon asukkaat kaduille hieman muissakin vaatteissa kuin pelkästään toppatakeissa.

Minäkin olen päättänyt vaihtaa puvustustani , ja nyt ulkoasuani voisi kaiketi kuvailla parhaiten tällä kuvalla. Juu , klassinen 40-luvun tyyli on vallannut minunkin herkät tuntoaistini , ja tänään päästyäni koulusta lähdin etsiskelemään itselleni sopivaa "40's gangster" - tyylistä nk. "huopahattua" . Vaikka muistankin lukeneeni jutun siitä , mitkä kaupat Porvoossa myisivät kalleimpia tuotteita , niin en edes löytänyt yhtään kallistakaan huopahattua. En itseasiassa löytänyt mitään , ja palasin kotiin. Voisitte tietysti kuvitella , että keväisellä tyylilläni pyrkisin tähän lopputulokseen , mutta.. No , en nyt kuitenkaan. "You could go to jail for that".

Meillä oli oppilaanohjaustakin , ja eteeni iskettiin etäisesti nk. "tehtävämonistetta" muistuttava paperi. Hetken sitä ihmeteltyäni , ja yhdistettyäni ajan ja paikan toisiinsa aivoni pakottivat minut toimimaan varsin odottamattomalla tavalla. Aloin nimittäin ilman mitään sen kummempia ennakko-odotuksia tekemään kyseisen monisteen tehtäviä , jotka lähinnä käsittelivät erilaisten opiskelupaikkojen kuvausta kyseiseen monisteeseen internetistä löydetyn tiedon perusteella. Tein koko monisteen sen enempiä "mukisematta" , ja kun sain sen tehtyä , vilkuilin ympärilleni vain huomatakseni , että eipä kukaan muu ollut koko lappuun koskenutkaan.

Kysyin vierustoveriltani , josko kyseisen lapun täyttämisessä olisi ollut järkeä , ja että pitikö se palauttaakin sitten tunnin lopuksi , ja vastaukseksi sain sen , "että toivottavasti ei". Tajusin , että meille oli annettu aivan turhan takia tehtävämoniste joidenkin opiskelupaikkojen kuvaamisesta jota ei itseasiassa edes tarvinnut tehdä. Aijaahas , no joo.

Kiroilin itsekseni pikaisesti , ja ruttasin paperin roskakoriin. Sen jälkeen , ikäänkuin kostoksi päätin lähteä kahta minuuttia vaille sovitun ajan , mutta huomasinkin , että kaikki muut olivat jo kutakuinkin häipyneet kyseisestä luokasta ilman sen kummempia piittaamuksia kellonajasta. Selvästikin näytti nyt siltä , että minä olin tehnyt asiat tunnollisesti muiden itseasiassa tajutessa koko "OPO" - tunnin olleen vain tylsää ajanviettoa. Nopeasti poistuin luokasta , ja hyppelehdin portaita alas aulaan josta riuhtaisin takkini päälle , ja kävelin etupihan ovista ulos.

No , sen jälkeen tietty menin katsomaan niitä hattuja.

Psykologiassa katseltiin tänään myös hauskaa leffaa , joka olikin itseasiassa jäänyt kesken viime tunneilta. Se kertoi nuoren tytön , ja pöyristyttävän "kusipäämaisen" amiksen suhteesta. Tämä amis mm. örvelsi tytön ystävien edessä kännissä , sekoili tämän isälle ja pukeutuikin kuin mikäkin epämääräinen hiippari. Jotenkin kuitenkin oli käynyt niin , että tämä ihan kivalta vaikuttanut tyttö päätti ruveta tämän amiksen kanssa suhteeseen lyhyen bussissa käydyn keskustelun jälkeen.

En tajua , että miksi se mustahiuksinen tyttö itseasiassa menikään sen amiksen kanssa mihinkään ylipäätään. Eihän tuo amis ollut edes loppujen lopuksi mikään lihaksikas mieshenkilö , vaan pikemminkin todella epäilyttävänoloinen länkisääri , joka näytti pukeutumisensa perusteella ojasta nousseelta. Yleensähän "tuon ikäiset" tytöt rakastuvat aivan mielettömästi juurikin koviin jätkiin , mutta tämä amis ei missään mielessä vaikuttanut kovalta missään vaiheessa. Ja itseasiassa , "amis" ei ollut missään minkään aikana tälle tytölle mitenkään kiltti pistäen minut ihmettelemään , että mitähän helvettiä se nainen näki siinä miehessä. Tarinaan sisältyi myös lukuisia sivujuonia , joista yhdessä em. "amiksen" koulussa epäsuosittu pikkuveli varasti isänsä tai äitinsä luottokortin ja kävi sen tuomin valtuuksin ostamassa itselleen ainakin allekirjoittaneen mielestä todella epäilyttäviä vaatteita.

Nämä vaatteet sekä kassillinen virvoitusjuomia saivat pikkuveljen suosion nousemaan hetkellisesti taivaisiin koulun "isojen poikien" keskuudessa , ja siten hän nousi sosiaalisessa hierarkiassa aivan uuteen arvoon. Kukaan ei ainakaan vähään aikaan uittanut tämän pojan päätä vessanpöntössä eikä sulkenut koko äijää jonnekin urheiluvälinevarastoon , mutta pojan vanhempien saadessa tietää pojan "sosiaalisessa hierarkiassa nostattavien" hankintojen hinnasta , alkoi helventinmoinen tappelu kotiin saavuttaessa. Myöskin "amis" oli kotona taas hetkellisesti mustassa Corollassa ajeluiltaan ja kolmosoluen kittaamiseltaan , ja osallistui perheriitaan ilmoittamalla äidilleen että olisi kannattanut pitää jalkansa ristissä aiemmin jotteivät pikkuveljen kaltaiset moniongelmaiset nuoret olisi koskaan saaneet alkuaankaan.

Perheen isähahmo tästä tulenarasta lausunnosta suivaantuneena päätti vastavetona huitaista "amista" turpaan. Tilanne kuitenkin laukesi aika nopeasti kun amis painui tappelemaan tytön kaverien kanssa.

Elokuva oli sopivasti ylinäytelty , ja aamuisessa olotilassani naureskelin elokuvan esittämille tilanteille todella suureen ääneen. Ja lähinnä minua ihmetytti se , että miten tämän tytön oli edes mahdollista alunperinkään rakastua/ihastua tuohon amikseen , koska eihän kyseinen amis-poju ollut edes koskaan kiltti sille tytölle !!

Mikähän sitä siinäkin veti puoleensa niin kamalasti , mietinpä vaan. Tosin , se nyt taitaa enemmän tai vähemmän olla juurikin pätkän käsikirjoittajien huolia kuin minun.

Catharsis - effect.

It was a fucking beautiful day today.

It was warm , the sun was shining along with a really comfortable breeze of wind.

This was the third day we were conducting a little training exercise of our own in a large wooden area located in.. Well , let's just say "in a suitable place for us". As we started in the early hours of the day , we hiked near a small crossroads through open fields and small blotches of forest. I had my backpack with me , since I had figured that we would probably need stuff like entrenching tools and extra canteens with us. this time.

The LT wanted us to dig an OP near a road to a forest. To , you know , observe the road and keep it under our control in case unfriendlies came through it. I had felt bad all morning , but decided not to show it to these guys. These guys I played with.. They were just people. Nothing special at all.

I took my backpack and placed it under a tree along with my G3 rifle. I took the entrenching tool out of the backpack and folded it into it's correct form. Now , that shovel was indeed crap. It never folded quite the correct way , but right now it was the only thing I had with me and we still had that OP to dig. A shorter guy was left with me to carry out the task. The LT posted another guy with a sniper rifle to our left about a click away to watch for the road while we dug. The short guy had absolutely no idea how to dig an OP , and I had never actually done one of those myself either.

The planning was left for me , since the short guy was alot younger than me and he was just there to "have fun" by the looks of it. Since we only had crappy foldable entrenching tools , I decided to improvise slightly and I picked a small , but nevertheless "big enough" of a hole for a man to crawl inside as our target. I told the short guy , that I would dig all the remaining snow out of the hole , and also try to deepen it slightly so that the next inhabitants of the hole could stay there better concealed. I ordered him to start searching and picking up large stones and various tree-branches. Lucky for him , large stones suitable for our plans were found very near the hole that was our work-in-progress. He did everything I ordered him to.

So anyway , I cleared all of the snow out of the hole and deepened it slightly so that a guy laying there in prone position would have the maximum amount of concealment. Then , as I saw that the short guy had gathered enough stones and branches in front of me , we started to conceal the position. First , I placed the stones around the side that faced to the road. I kept asking the little guy to bring me more stones so that the side facing the road would be layered with stones. He just kept on running back and forth for more stones.. After about 27 additional stones that I counted myself , we placed all them to the side of the hole that faced the road. Then , we placed branches all over the stones , thus creating a concealed "barrier" to the side of the hole that faced the road. Now , behind the barrier a guy could just lay for hours and observe the road.

I was interested on building a "roof" of some sort to this little pit that we had constructed , but I quickly abandoned the idea when I just couldn't come up with a plan on how to construct a roof that could hold to it. So , when push came to shove , I just decided to reinforce the side we had already concealed with some more branches. To me , it looked "good enough" for the possible enemies NOT to detect when they marched along the road. More or less , to me it looked like a large "stack" of tree branches from afar.

Hopefully , the enemy wouldn't have noticed that there was actually a hiding pit behind this fake "stack of branches". I was pretty content with my work , and I asked the little man to come and observe our "work" from afar.

We stood there , and I waved to the sniper that was farther behind us now. He was laying in a bush , but I could see him pretty well. He waved back. For some odd reason , I decided to tell the little kid that we had done a good job. He nodded his head in excitement and said: "Hey , I bet a sniper could fit in there too , right !?"

I looked at him , and told him with a really calm voice that snipers couldn't fit in there cause' it was a hole for the spotters. I told him that it was OP and snipers would never go there.

Looking back to the situation , I guess I was just angry and pretty tired. The man was clearly enthusiastic when someone older than him had congratulated him of a job well done. Well , afterwards we ran back to the OP we had constructed and I noticed that LT along with the rest of the team had came back. The LT pointed out , that the "opposing force" had been spotted a couple of times. Then he posted one of his guys inside the OP we had constructed and I told him , that I was going to take a break.

I had felt really fucking bad/awful the whole day. And , I must admit that at that time I really wondered why the hell had I even came to this miserable game today. I could've just layed in bed today , and slept this all-demoralizing depression out of my system. To tell you the truth , I hadn't received that much sleep last night since I had been "outside" taking pictures of our lovely municipality and it had really taken time. I slept a few hours before I had to get back on the road again.

Some people say , that sometimes I'm completely "out of touch" with myself. This was definetely one of those moments. I would've just liked to brush all of the other bastards away from my sights , but unluckily I was there and making a bigger deal out of it would've just made me look alot more worse.

Actually , I would've liked to fight with someone. You know , real hand-to-hand. Make blood come out..

The LT walked next to me , and he informed that I was up for the next patrol. I slowly stood up and nodded to him. He didn't say a word of the OP we had constructed , and one of his "guys" was already laying inside it. The younger , and shorter guy was left with the dudes that had gone patrolling before us. The LT , me , the sniper that was now running closer to our position and another guy was the new patrol. To tell you the truth , I really hated going on patrol this time.

This time , we were all pretty quiet. Normally , at least a pair of the guys on patrol talk about various stuff in their lives , but this time we were all pretty quiet.. I just walked on the road , spitting at the ground at regular intervals and just pondering things in my own little world.. At that time , a funny little verse popped into my mind. You know , that thing which goes like this;

"We drop alot of bombs and walk through the landscape like ghosts".

It was so fitting once again.. The same fucking woods , the same brush and the air..

Parta on pop.

Minulle on kerrottu , että opiskelunsa aikana jokaisen itseäänkunnioittavan häslääjän pitäisi varmasti kasvattaa parta. Olen huomannut , että monet meidän edellämme olevat vuosikurssilaiset ovat saaneet parrat kasvatettua viimeistään viime vuoden aikana.

Tämä havainto on hälyyttävä , sillä tajusin juuri että itselläni ei ole koskaan sellaista ollut (!) . Goddamn , tytöt ja pojat , minä haluankin nyt parran. Olen oikeastaan jo "aloittanut" ja täytyy sanoa että sänki on aika ikävä tällä hetkellä. En suoraan sanoen tiedä että pitäisikö heti syöksyä "kylppäriin" ja ajaa tämä pois , vaiko antaa tämän kasvaa. Monilla koulumme "nelosilla" myös tämä partatyyli on aika suosittua jostakin syystä.

Tätä tyyliä täytyy edelleen hieman miettiä , ja olen nyt tullut seuraaviin tuloksiin:

Sokratesta en aio mukailla huolimatta sen tuomasta selvästä taiteellisuudesta. Nyt juuri "tapetilla" oleva ZZ-top tyylinen parta olisi myös aika jännä , mutta sen kasvattamiseen menisi aikaa , puhumattakaan siitä että se voisi olla aika epäkäytännöllinen. Siksipä meille jääkin vain muutama konkreettinen vaihtoehto , ja yksi niistä voisi olla kenties tämä ? Se voisi olla naisten (tai pikemminkin , naisen) mieleen. Ja sitten on vielä tällainen , tietenkin.

Minulla epäilemättä on vaihtoehtoja , ja ajattelin pitää tätä sänkeä yllä nyt ainakin muutaman päivän ihan pelkästään kokeilumielessä.

Kuvia kadulla.

Hankin digikameran jokin aika sitten , kuten muistanette.

No , tällä hetkellä voin sanoa että kyseisellä kameralla on varmasti otettu lähelle 500 kuvaa. Olen ruvennut kuvaamaan kaikenlaista viimeisten kuukausien aikana. Minulta löytyy luontoa , autoteitä , kaupunkia , jopa Helsingin juna-asemaa ja muutamia aika huonolaatuisia otoksia junasta "näpsittyinä" Seinäjoesta sekä Lapuasta.

Porvoossa , varsinkin nyt keväällä , onnistuu saamaan aika erinomaisia otoksia ihan melkeinpä mistä vaan. Pyrin pitämään joinakin päivinä kameran mukanani koulussa , jottei mikään tärkeä tilanne pääsisi menemään ohitse jossakinpäin kaupunkia. Muistanette jokin aika sitten , kun näin kadulla rukoilevan miehen ? No , en halunnut sellaisen kuvausmahdollisuuden menevän sivu suun enää toiste , ja siksi päädyin tähän ratkaisuun.

Eräänä päivänä kävellessäni keskustasta sillalle (sille , jonka päältä kulkee sadoittain autoja per päivä) näin sen vieressä olevan alikulkutunnelin sisällä hahmon. Kyseisellä miehellä oli toisessa kädessään keltainen muovikassi , ja yhtäkkiä hän päätti pudottaa sen kadulle. Hän jähmettyi minulle hetkellisesti omituiseen asentoon , ja tajusin että kyseinen mieshän taisi nk. "varjonyrkkeillä" siellä tuon tunnelin sisällä. Kaivoin kameran repustani ja otin kuvan.

Muutama päivä myöhemmin , ohitin taas tuota samaa siltaa ja huomasin jäätyneellä Porvoonjoella ihmisiä. Pilkkijöitä sen suuren kaksimastoisen laivan vieressä. Ilmeisesti , jää piti vielä tuolloin. Otin siitä kuvan.

Sen jälkeen , jatkoin matkaani kohti Kokonniemeä. Ennen nk. Porvoon McDonaldsiahan sattuu olemaan sellainen todella iso kerrostaloalue , tiedättehän ? Juu , päätin oikaista sen kautta ja pujottelin kerrostalojen lävitse. Etsin jotakin kuvattavaa.. En oikeastaan löytänyt mitään sellaista tilannetta joka olisi ollut jännittävää kuvata , joten otin muutaman nk. "geneerisen" kuvan tuon alueen kerrostaloista.

Nykyisin , tyhjennän digikamerani muistikortin kerran kahdessa päivässä. Sanoisin , että saan ne noin sata kuvaa kulumaan aika nopeasti jos oikein yritän. Myönnän kyllä , että useinkin kuvaamani tilanteet näyttävät usein paremmilta "mielessäni" kuin sitten oikeasti koneella. Minun täytyisi vielä yrittää jotenkin saada säädeltyä tuon kameran valoisuutta paremmin aina riippuen vuorokauden ajasta. Minulle kerrottiin , että jos etsii oikein nk. "taiteellisia" kuvia ja kuvakulmia niin olisi asiallisempaa melkeinpä kuvailla vanhemmalla järjestelmäkameralla.

Tuon neuvon sain eräältä neidolta koulussani. Kyseinen "Arja" sattuu myös ainakin oman tarinansa mukaan harrastamaan valokuvausta , ja sattuu olemaan samaa vuosikurssia kuin minäkin. Olen ainakin saanut sellaisen kuvan , että kyseinen naisihminen osaa asiansa näissä kuvaamisissa . Nyt Tuukan "virallisen poislähdön" jälkeen juttelen tämän kanssa joskus , ja kerran sitten tuli puhetta valokuvauksestakin. Hän ilmeisesti omistaa myös digikameran , mutta väittää edelleen normaalien järjestelmäkameroiden pystyvän parhaimpaan jälkeen kun pitäisi ottaa juurikin nk. "taiteellisia" kuvia. Olen saanut sellaisen kuvan , että kyseinen neito ottaa aika hienojakin kuvia , mutta enpä ole vielä nähnyt yhtäkään kuvaa tuolta kyseiseltä naiselta.. Vielä. Mieli kyllä tekisi nähdä niitä , koska omien sanojensa mukaan hän ottaa aika saman määrän kuvia kuin minäkin.

Aion muuten vielä tämän kuukauden puolella hankkia toisen muistikortin kameraani jotta saisin näille muille kuville ihan oman paikan mihin ne tallentaa. Eniten pidän myös yöllä kuvaamisesta , tosin olen huomannut että jälleen kerran yöllisiin kuvaussessioihin tarvittaisiin jotakin parempaa kuin se , mitä minulla nyt on laitteistona. Tai , ehkäpä kaikki edelleen onkin kiinni siitä , etten yksinkertaisesti osaa säätää kamerani valoisuutta korrektiin tapaan. Päädyn aina yleensä siihen , että kuvista tulee öisin todellakin aivan liian tummia näyttäen siltä , että todellakin olen kuvannut vähintäänkin kaapissa , joka täysin pilkkopimeässä huoneessa. Jollakin tavalla tuo valoisuus täytyisi nyt saada optimoiduksi , uskokaa tai älkää.

Toivoisin pääseväni syksyllä jollekin valokuvauskurssille , jotta ehtisin saada edes jotakin "virallisesti" paperille siitä , että minkämoisia kuvia saan otettua. Valitettavasti kuitenkin , noilla kursseilla (tai , kurssilla) käytetään järjestelmäkameroita ilmeisesti sen takia , että kaikkien kurssille ilmoittautuneiden tulisi myös osata kehittää omat tuotoksensa.

Syy miksi nyt päätin kirjoitella tällaisia , on se että aion lähteä tänäkin yönä hieman "kaupungille" kuvailemaan paikkoja. Kokeilen taas onneani erilaisten valoisuuksien kanssa , ja suoraan sanottuna "it gives me time to think" myös.


Huomiseen , toki.

Asioiden oikea(hko) laita.

Aion nyt ottaa kantaa siihen asiaan , että nk. paikallinen "hameväki" on päättänyt syyttää minua epäseksikkyydestä.

Nimittäin , "epäsexxxykkään" leiman olen ilmeisesti saanut sen jälkeen , kun klassikoksi muodostunut tennissukat ja pikkukengät - yhdistelmä ilmaantui asuvalintaani. Rakas neitoseni väittää tätä "ehkä maailman epäseksikkäimmäksi yhdistelmäksi" ja nyt jo toinenkin naisihminen sanoi , että kuulemma sukkien ei ainakaan tule olla valkoiset jos nyt sattuu erehtymään laittamaan jalkaansa tennissukkien kanssa mustat pikkukengät.

No perkele , jos tämä on kerran muodostunut klassikoksi , niin jotainhan perää sen ylivertaisuudessa täytyy olla ! Se on kepeä tyyli , ja se antaa.. Ööh , "rennon ja mukavan" vaikutuksen ihmisestä kuin ihmisestä. Juu , näin halusin sanoa tähän väliin.

Aijoo , ja en tosiaankaan ole ollut "aineissa" tänään. Vaan , minulla oli pikemminkin erittäin tylsä päivä tarkoittaen sitä , että olin aivan omissa "maailmoissani" koko loppupäivän.

We get these pills to swallow.

Heräsin sängystä.

Kirosin sitä että vaikka olin peitonkin alla , niin yläruumiissani tuntui omituisen kylmältä sen ansiosta , että olin "epähuomiossa" riisunut vihreän T-paitani pois nukkuessani. Poimin sen lattialta päälleni ja kävelin yläkertaan.

Siellä ei ollut ketään , paitsi normaalisti epäjärjestyksessä olevan keittiönpöytä. Kuulin vaimeita ääniä , ja muistin unohtaneeni koirani alakertaan (se kun nimittäin sattui kerrankin nukkumaan samassa sängyssä kuin minä) . Hain koiran äkkiä takaisin ylös kanssani , ja se meni äänekkäästi juomaan vettä.

Kutsuin sitä kameliksi , ja hihittelin itsekseni vähän aikaa.

Puin säädyllisemmät vaatteet päälleni ja suuntasin bussipysäkille. Odottelin siellä hiukan aikaa , ja bussimatkan jälkeen pääsin kouluun.

Normaaleja tunteja , käytävillä norkoilua , Ketolan äidinkieltä , ruokkis , yksi esitelmä ja lopenuupunut kertojanne. Päätin mennä makailemaan toisen kerroksen sohville ihan pelkästään sen takia , että ei huvittanut seisoskella eikä istuskella sen enempää. Huokaisin äänekkäästi sohvalle päästyäni , ja nojauduin täysin makailemaan siinä katsellen kattoon. Olen varma , että erinäisiäkin opettajia käveli siitä ohitse opiskelijoidenkin katsellessa , mutta en suinkaan ollut ainoa joka näin oli tehnyt.

Yhtäkkiä kuulin äänen vierestäni , ja havahduin "omista maailmoistani".

Nuorehko tyttö , selvästikin "ykkönen" silmäili minua. Muistan nähneeni sen joskus Biologian kakkosessa viime vuoden puolella , ja silloinkin käytävällä sillä oli ihan samaa asiaa kuin viimeksikin. "Oisko sulla kynää lainaksi ?" Se kysyi.

Katselin ympärilleni epämääräisesti , ja esitin vastakysymyksenä sen , mitä omalle kynälle oli tapahtunut. Ilmeisesti se oli hukannut kynän jossakin vaiheessa päivää ja muisti että lainasin viimeksikin poissaoloselvityslomakkeen täyttöä varten sellaisen. No , ojensin kynän taskustani ja sanoin ettei tarvitse palauttaa.. Tyttö kiitti , ja lähti tiehensä.

Onneksi kaikki muut eivät kiinnittäneet minuun sen kummempaa huomiota tänään , sillä uskokaa tai älkää niin halusin todellakin olla omissa oloissani.


Tämä ei ole mikä tahansa kevät , kuulkaas.


This is the spring.