Kolme päivää ja kolme yötä.

Tänään juttelin erään tuntemani henkilön kanssa koulussa matkasta entiseen Karjalaan.

Nimittäin , kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa matka vaan ihan koulumme järjestämä visiitti Karjalaan ainakin Käkisalmeen ja Terijoelle muitten paikkojen lisäksi. Mukaan mahtuu noin 35 - 50 henkilöä ja lähtö on tulevan kuukauden aikana. Mukaan tulee kuulemma joku kuuluisa Suomalainen opaskin joka sattuu tietämään alueen ja sen tapahtumat jatkosodan ja talvisodan ajoilta.

Tämähän on aika erikoislaatuinen tapaus , ja suoraan sanottuna minun kyllä tekisi mieli mennä mukaan (lähinnä jo senkin takia , että aavistelen tällaisten matkojen järjestämisen olevan ainutkertainen kokemus minun oloaikanani tuossa oppilaitoksessa). No , (syystäkin) innostunut kaverini koulussa sitten yllytti minua mukaan , ja muistanhan minä hyvinkin kun tätä matkaa mainostettiin tiuhaan tahtiin jo ainakin historian neloskurssin tienoilla. Tuolloinkin ilmoittautumisen yhteydessä totesin vain epävarmasti harkitsevani sinne lähtöä , ja nyt en ainakaan ehdi lähteä mihinkään. Koko matkahan kestää kokonaisuudessaan kolme päivää jotka ovat kaikki veloitettavia kouluajasta , ikävä kyllä.

Tällä minun kaverillani ei onneksi iske kovinkaan suuria sanktioita tästä kolmen päivän poissaolosta , kun annan hänen lainata edellisissä jaksoissa tekemiäni muistiinpanoja niistä aineista mitä hänellä taasen on. Minulla ja hänellä sattuu olemaan myös muutamia yhteisiä kursseja , joiden muistiinpanoja olen luvannut lainata tälle herralle (en kuitenkaan aio tehdä kuin tasan yhdet , nimittäin itselleni joita kaveri saa sitten lainata vaikkapa päivän ajaksi). Hänellä ei ole siis hätää , kuten todettu vaikka tulikin hieman katumapäälle sen jälkeen kun kyseenalaistin kolmen päivän poissaolon. Tuon aikahan on nimittäin aika pitkä ottaen huomioon missä minä nyt opiskelen.

En yksinkertaisesti voi olla kolmea päivää pois koulusta. En , vaikka kuinka haluaisin koska se jos mikä sotkisi kaiken loppuajan opiskeluni ihan täydellisesti. Minulla ei ole varaa lähteä sinne , hänellä nyt taasen on (osittain "thanks to me"). Nimittäin , kyseisellä herralla on sellaisia kursseja , joiden opettajista jo ainakin yksi saapuu mukaan matkalle ja siten "ei varmaankaan" pidä kyseisen aineen oppitunteja enää sen matkan aikana.

Loput aineet ovat hänelle helppoja , ja uskonnossakin "hänellä on minut" muistiinpanoja kirjaamassa. No , mikäpäs siinä. "Not a care in the world" , ja senkuin menee.

Itseäni nk. "hatuttaa" se , että en voi yksinkertaisesti mitenkään irroittaa sitä kolmea päivää näinkin ainutkertaiseen tapahtumaan vaikka kuinka mieli tekisi. Aihe olisi enemmän kuin todella jännä , mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä mihinkään tuollaisille matkoille sen kolmen päivän poissaolon takia. Ja kun ajattelee , niin kolme päivää on jo todellakin kolme päivää viikosta. Jos viikon on pois "yhtämittaa" , niin sitten tulee yksinkertaisesti nk. "sulka perseeseen" jokaisesta kurssista missä on ollut. En ole ikinä ollut kolmea päivää , ja harvemmin kahta , poissa koulusta juurikin tuon takia. Ei vain yksinkertaisesti voi , vaikka olisi molemmat jalat amputoitu ja päässä kolmetoista reikää. Useinhan on sanottukin , että meidän oppilaitoksessamme "kannattaa mielummin tulla kouluun vaikka jalat amputoituina , kuin altistua poissaolojen synnyttämälle paperisodalle".