Rooftops

Kaupunki on tänäkin aamuna likainen, meluisa ja täynnä ihmisiä.

Ilmat ovat jossain määrin kylmät, mutta kaiken peittävää lumisadetta ei kuitenkaan vielä näy. Jokin minussa on saanut toivomaan että ehkä tämä talvi olisi täällä vähäluminen, sillä se olisi kyllä kieltämättä tervetullutta vaihtelua näiden lumitalvien jälkeen.

Vastakkaisen viisikerroksisen asuintalon katolla hoippuu nuori mies ilmeisesti nokikolarin tai jonkun sellaisen varusteissa. Hänellä ei ole turvavaljaita- eikä ilmeisesti korkean paikan kammoakaan. Seuraan hetken parvekkeelta alapuolellani tapahtuvaa jonkinlaisten remonttimiesten ja maalareiden palaveria, jonka jälkeen he siirtyvät asuintalon sivuovesta sisään jotain remonttiprojektia jatkamaan. Samaisen talon takapihalla seisoskelee kourallinen lähimmän pankin toimihenkilöitä tupakoimassa kirpeässä aamussa.

En ole nyt taas vähään aikaan ollut kotona. Olen taistellut mielihalujani vastaan useissakin asioissa viime aikoina. Eräs niistä mielihaluista liittyy pakoon tästä vallitsevasta todellisuudesta jossa elän. Olen myöskin huomannut sen mielenkiintoisen tosiasian, että taidan olla juuri sellainen ihminen joka ei ole vallitseviin olosuhteisiin juuri koskaan tyytyväinen.

Nyt täytyy kuitenkin yrittää siivota tätä kämppää huomista varten, jolloin jotkut tyypit saapuvat tänne arvioimaan tämän kuntoa.