Kesää&lämpöä

Nyt on sitten asiat sillä tolalla että ulkona on taas järkyttävän kuuma ja muutenkin kesä on jälleen käynnistynyt alun vaikeuksien jälkeen.

Töissä miinuspuolena on se että suurin osa vakituisista on nyt sopivasti lomalla allekirjoittanutta lukuunottamatta. Oma lomani pitäisi sovitusti oikeastaan ajoittua vasta elokuulle, mutta sekin on aika epävarma juttu tällä hetkellä.

Olen oikeastaan ollut vähän niin kuin kipeänä viime päivät. Kieleni on jostain syystä eräästä kohtaa järkyttävän kipeä ja tämän ohella kurkkukin tuntuu siltä kun sillä olisi yritetty niellä teräsvillaa. Olen nakannut joka aamu suuhuni kasoittain Panadolia, mutta nähtäväksi jää että toimiiko se lopulta. Yhä edelleen on aika hutera olo.

Oikeastaan nyt on kyllä ihan kivat ilmat meneillään. Täytyy vaan muistaa juoda riittävästi koko ajan, sillä väkisinkin sitä hikoiluttaa vaikka ei tekisi mitään muuta kuin istuisi perseellään koko päivän.

Olen myös ollut omituisen väsynyt viime päivinä. Pystyn näemmä menemään nukkumaan lähes välittömästi töiden jälkeen ja heräämään töihin ilman sen kummempia tunnontuskia. Jossain päässä siis mättää jos vapaa-aikanakin väsyttää niin paljon ettei jaksa muuta kuin nukkua.

Eipä silti, onhan se toki niinkin että tämä helle on kanssa niin painostavaa että ei mitään rajaa. Ei oikein jaksa tehdä mitään sen puoleen kuin ajatellakaan.

Nyt on kyllä sen verran tukalata paikat että tällainen vannoutunut kesämieskin kieltämättä tunnustaa joutuvansa hellittämään.

Somewhere along the lines-

Kello on puoli yksi aamuyöllä. Tuhat ja yksi ajatusta vilisee päässäni. Ei oikein tiedä mistä aloittaa.

Tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka soisi nyt siinä kohtaa jos kyseessä olisi elokuva:





Your little star stuck innuendows,
Inadequacies, foreign bodies.

And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain
And the sunlight shining through the crack in the window pane
Numbs my brain, oh Lord.

Edeltävää aikaa

Olin selkeästi jälleen fyysisesti väsyneempi kun halusin oikeastaan itselleni tunnustaakaan. Eilen töiden jälkeen menin nukkumaan joskus yhdeksän aikoihin ja heräilin kahdeksan aikoihin aamusta. Nukuttua tuli aikalailla noin 11-12 tuntia.

Harvemmin enää nykyisin edes ehdin nukkua noin pitkään. Useimmiten vapaapäivinäkin pitää lähes poikkeuksetta laittaa herätyskello päälle jotta ehtii jonnekin "rientoihin", vaikka kieltämättä joskus illat menevät niin pitkiksi että univelkaa jää väistämättä muutenkin.

Ostin Huutiksesta muutaman elokuvan DVD:lle pitkästä aikaa:

- Dogville
- Bringing out the dead
- To live and die in L.A.

Kirjastosta lainasin DVD:lle:

- Metropia
- Chinatown

Säät ovat olleet aika alakuloisia viime päivinä, joten nyt kun huomenna pienimuotoinen lomani alkaa, niin ajattelin katsella ihan vaan elokuvia. Viikonloppuna minulla on kyllä menoa, mutta varmaan tämän päivän ja huomisen katselen vain elokuvia vapaa-aikanani, kuten sanottu. Ulkona on kuulemma luvassa huonoa säätä, joten sinne on aivan turha lähteä käyskentelemään Havaijipaidat tuulessa lepattaen kun kumminkin tulee kylmä.

Välinpitämättömät päivät

Keskusteltiin töissä siitä kuinka todennäköistä on se että juhannuksena sataa ja kaikilla on kylmä. Tultiin siihen tulokseen että on ihan tyypillistä että näin käy, sillä monet ihmiset haluavat ja odottavat juhannusta elämiensä ratoksi muutenkin.

Tulimme myös siihen tulokseen että kukaan keskusteluihin osallistuneista ei muistanut oliko viime juhannus hyvässä säässä vietetty vai ei. Todennäköisimmin se varmasti oli paremmissa säissä vietetty, mutta eihän moisia voi muistaa nyt kuitenkaan.

Haluaisin nähdä erään elokuvan, nimittäin Charlton Hestonin tähdittämän "The Omega Manin" vuodelta 1971. Siitä on tavallaan tehty remake tuon I am legendin muodossa, mutta juuri tuo versio kiinnostaa minua ehkä eniten. Sitä on kuitenkin vaikea hankkia, enkä viitsisi ostella mitään Blueray-julkkaria siitä tähän hätään.

Tuon elokuvan juoni kertoo miehestä joka herää urbaaneissa ympäristöissä siihen että kaikki muut maailman ihmiset ovat kuolleet hulvakkaan biologisen sodankäynnin seurauksena. Häntä kuitenkin (lähes) ainoana jäljelle jääneenä ihmisenä kiusaa joukko albiinoja kannibaaleja.

Olen ajatellut tätä elokuvaa paljon viime aikoina. Jopa siinä määrin tämä elokuva on ollut ajatuksissani, että näin unen missä itse olin tuo "Omega Man" jossain päin Helsinkiä ja nuo albiinot kannibaalit ajoivat minua takaa punaisella avoautollaan. Muistan juosseeni heitä pakoon ja lopuksi luiskahtaneeni kalliolta alas jääkylmään veteen. Tuohon tunteeseen sitten heräsinkin ja ryhdyin taas etsimään tätä elokuvaa jostain halvalla.

Elokuvissakin.

Pitkästä aikaa minulla oli enimmäkseen vapaa viikonloppu. Kulutin sen enimmäkseen elokuvia katsellen.

Pääasiallinen elokuvakokemukseni oli tämä Inception vuodelta 2010. Pääosassa ikisamojen kasvojensa osalta oli Leonardo di Caprio ja muutama muukin tunnettu heppu kuten Michael Caine. Siinä oli sivuosassa se ysärillä tulleen "kolmas kivi auringosta"-sarjan nuori mies, joka omasi tuolloin puolipitkät hiukset. Tässä hänellä oli sellainen kreemillä täytetty liimaletti, tosin.

Elokuvan ohjaaja oli tämä Christopher Nolan. Sama heppu joka ohjasi muuten nämä uusimmat Batmanit, ja se taas näkyi tässä elokuvassa siten että se omasi muutaman saman näyttelijän kuin nuokin elokuvat. Se oli ihan hauska piirre, sillä noilla uusilla Batmaneilla ja tällä Inceptionilla oli jonkin verran yhteistä noin visuaalisen ilmeensä osalta. Harmi että Inceptionissä ei ollut Patrick Batem.. eikun siis Christian Balea.

Itse elokuvasta sanoisin että se oli melko vaikeaselkoinen. Kuvailisin sitä sekoitukseksi Matrixia, Dark Cityä ja jotain muuta Scifi-pätkää. Oikeastaan tuo nyt sattuu olemaan sellainen elokuva ettei sitä millään ymmärrä aivan täydellisesti ensimmäisellä katselukerralla, vaan tuo nyt pitäisi tarkastaa ainakin vielä toiseen kertaan jotta käsityskyky jotenkin päätyisi samoille aaltopituuksille elokuvan punaisen langan osalta.

Elokuva on huomattavan vaikeaselkoinen siinä mielessä, että vaikka sitä seuraisi järkähtelemättä koko ajan silmät ruudulla kiertäen, niin sen tapahtumat ja yleinen tarinankerronta paikoitellen hektisyydellään pirstoo katselukokemuksen vaikeaselkoiseksi. Ymmärrän kyllä nyt syyn siihen miksi muutama tietämäni tyyppi "kehui" tätä sellaiseksi että sen juonen osalta putoaa heti kärryiltä jos ei seuraa sitä 100% katseluajastaan.

On aika epätodennäköistä että katselin tätä nyt sitten kumminkaan aivan heti uudelleen. Kivaahan se olisi, mutta pitkästä aikaa näinkin älyllisesti haastava elokuva ei nyt kumminkaan ole aivan mieleeni. Tällaisia elokuvia on kieltämättä hyvä tehdä aina tasaisin väliajoin, mutta millekkään valtavirralle tämä ei varmaankaan jää muistiin muuna kuin sellaisena äärimmäisen monikerroksisena ja ajatuksia vaativana elokuvana, joka jää pienten piirien herkuksi noin niin kuin leffan juonen täydellisen käsittämisen ja visuaalisen tyylinsäkin osalta.

Kesä jatkukoon

Olen päättänyt yrittää ainakin kirjoitella blogia hiukan enemmän kuin ennen. Vaikka yksityiselämän ylläpito onkin tärkeää, niin selkeästi myös bloggaus tällaisessa muodossa on minulle tärkeä ajanvietetapa muutenkin. Minusta sen unohtaminen tai ylipäätään laiminlyönti ei ole hyvä asia, mutta välillä toki hiljaisuutta joutuu kokemaan tämänkin elämäni osa-alue.

Vaikka en ole blogin äärelle päässytkään, niin hiljaiseloahan tässä on vietetty enemmän tai vähemmän muutenkin. Totta kai suunnitelmia vähän suuntaan jos toiseenkin löytyy, mutta niiden toteuttaminen tapahtukoon ajallaan.

Pakko todeta myöskin että kirjojen lukeminen on saanut jälleen tuulta alleen. Tuossa hiljattain tuli myöskin tsiigailtua leffoja, nimittäin tämän suomalaisen "kauhuelokuvan" nimeltä Sauna tulin katsoneeksi tuossa eräänä päivänä. Koin sen kyllä aika unenomaiseksi ja äärimmäisen psykologiseksi kauhuelokuvaksi taide-elokuvamaisella toteutuksella. Se ei kyllä ollut aivan sitä mitä odotin, mutta ei nyt aivan täysi pettymyskään, näin todetakseni.

Viikonlopun saankin pitkästä aikaa olla vapaana, joten varmaan jotain ulkoilmaan liittyvää toimintaa tulen harjoittamaan kunhan vain ehdin. Siihen asti kuitenkin päätettäköön tämä melkoisen lattea postaus tähän.

Mennään itseemme

No nyt siis on jo viimeistään pakko todeta etten ole suinkaan kuollut. Tämä blogi on tainnut olla ns. "kesälomalla" vaikka sen kirjoittaja ei suinkaan ole ollutkaan lomalla.

Niin joo, ulkona on myös ihan kivat asteet tällä hetkellä. Lämpötilat huitelevat siinä reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta minä saan nauttia (valitettavasti) vain keinotekoisen eli sähköistetyn ilmastoinnin suloista sisätiloissa. Oikeastaan onkin todettava että ne päivien parhaimmat hetket menettävät sään osalta merkityksensä kun on vaan koko ajan töissä eikä mitään muuta teekään.

Tällä hetkellä on myös todettava synkästi että aivan hirveästi sitä kauan kadoksissa ja yhä edelleen uhan alla olevaa vapaa-aikaa ei juurikaan löydy. On aika piinallista tällaisena vannoutuneena kesämiehenä olla kesät töissä ja tuijottaa ikkunoista vehreän vihreää luontoa ilman mahdollisuutta osallistua sen orgastisiin nautintoihin.

On muuten aika edistyksellistä olla viikonloppuna töissä. Juon kahvia ja luen vanhoja NYT-liitteitä. Niissä on artikkeleita C-kasettien historiasta maassamme, seksikkäiden naisopettajien tuntemuksia ihastuneista oppilaistaan sekä artikkeli jonkun muusikon säveltämästä "uudesta" suvivirrestä, jota voivat kuulemma laulaa kaikki.

Lupaan myös jossain vaiheessa vastata niihin jo kerääntyneisiin ihailijakirjeisiin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

????

Oh fuck, I love maksamakkara.