Kaikki männöö rikki (osa I)

Voi ei.

"Rikoin" vahingossa kahvitteluhuoneessa sijainneen eettisesti tuotetun puisen kahvipurujen ammennukseen tarkoitetun lusikan. Se tippui mikron päältä johon se oli normaalisti sijoitettu sitä varten jos joku haluaisi kahmia kahvia keittimen sisään.

Onneksi kukaan ei nähnyt.

Aluksi mietin että jos vain pyrkisin korjaamaan tuon lusikan teipillä, mutta ikävänä piirteenä sille suunnitelmalle oli sitten taas se ettei teippi suostunut kiinnittymään kyseiseen lusikkaan ollenkaan. Lisäksi tuo eettisesti tuotettu puulusikka meni halki siten että kuppiosa ja varsi irtosivat täysin. Olisiko kantsinut ehkä ostaa alunperinkin muovinen kahvinannostelulusikka?

Päätin jättää korjausaikeet sikseen ja heitin lusikan roskikseen. Saapa jäädä sinne homehtumaan vähäksi aikaa, jonka jälkeen siirryin kuuntelemaan Blue Öyster Cultia.

Tulisi jo se loma.

Blaa blaa

Koko viikon on satanut vettä ja on hemmetin kylmä. Tänään vilkaisin erästä lämpömittaria talon seinässä ja siellä aika yksiselitteisesti numerot eivät todellakaan olleet nousussa. Ikävä tuulikin on vaivannut.

Kieltämättä blogin päivittäminen on jäänyt aika vähille viime aikoina. Ei suinkaan ole kyse siitä ettenkö haluaisi, mutta totta puhuen aikaa ei sille juuri nyt tässä tilanteessa jää. Olisi kyllä ihan kivaa jos jäisi ja ennen pitkää omaakin aikaa on saatava hinnalla millä hyvänsä ja vaikka väkisinkin.

Vituttaa ja väsyttää.

Tänäänkin piti herätä puoli kahdeksalta että ehti asioille. En edes muista milloin viimeksi olisi saanut herätä ihan spontaanisti silloin kun huvittaa. Herätyskello rytmittää unet liiaksi jo muutenkin.

Väsyttää ja itkettää.

Isla del Barco

Vautsi vau.

Jatkuvaa juoksentelua

Nyt minua ottaa päähän eli ns. "hajottaa" sellainen elämäni tosiasia että koko ajan pitäisi olla jonnekin menossa. Nykyään haluaisin luonnehtia viikonloppujani mielellään rauhan, rakkauden ja henkisen rauhoittumisen tyyssijoiksi, mutta olenkin huomannut että näin eivät asiat suinkaan ole.

Minulla on aikatauluja ja aina pitäisi olla jonnekin menossa. Miksi en vain voisi mennä kotiini ja yrittää relaksoitua töiden jälkeen? Näin ei kuitenkaan voi tehdä, sillä muuten huolella mietityt suunnitelmat menevät kuulemma pieleen. Minua on jo ehditty tämän epäaktiivisuuteni johdosta epäilemään sellaiseksi ihmiseksi joka ei kuulemma pidä lapsista. What bullshit.

Kevät tosiaan etenee enkä juurikaan ole käynyt kotona viime aikoinakaan. Helsinki pitää imussaan monella eri tavalla, eikä suinkaan kaikki mikä kiiltää sielläkään ole suinkaan kultaa. Oikeastaan on vähän ikävää että tällä hetkellä blogiinkaan ei tule mitään fiksuja, huolella mietittyjä kirjoitelmia vaan aina joudun muutaman rivin verran pahoittelemaan sitä kun en ehdi kirjoittelemaan blogiini ja kertomaan kuinka on niin kova kiire.

Ei kuitenkaan hätää pitemmällä tähtäimellä. Nyt olen aikeissa toteuttaa ainutlaatuisen ja mittavan kokoluokan omaavan operaation, jolla kenties saadaan aikaiseksi jopa se että omaakin aikaa löytyisi itselleni enemmän kuin kolme tuntia joka päivä kerran viikossa.

Viikon loppupuolella nähdään miten kävi. Ilmoittelen ehkä blogiin.. jos taas kerkeän.