Se kuudessadaskin

No tavallaan kaavailin vähän isompaa ja näyttävämpää postausta tähän, mutta niin kuin useasti elämässä(ni) muutenkin, niin jätän homman sikseen ja puhun vähän muista arkisemmista asioista.

Olen vissiin lähdössä reissuun tuossa parin viikon päästä. Liput jo tilasin, ja säästöt taas hupenivat. Onneksi sentään säästöjä on, sillä minulla nyt on muutenkin nuo menot olleet pian puoli vuotta aika minimissä muutenkin, joten kyllähän tässä on rahaa saanut säästöön tarpeeksi juuri tällaisia kesämatkoja varten. Ajattelin tehdä tosiaan tuon matkan nyt, sillä muussa tapauksessa se jäisi kuitenkin niin tekemättä kun peruisin moisen törsäilyn liian arveluttavana sitten jossain vaiheessa kuitenkin.

No joo, ilmat olleet ainaskin ihan jees jälleen. Yksi asia mikä minua kyllä näiden kesäisten säiden ohella kuitenkin vähän huvituttaa, on se että näen tälläkin hetkellä tuolla keskustassa useimmiten näitä vanhoja mummoja jotka porhaltavat asioilleen tai kauppoihin edelleen vuodenajasta riippumatta joku epämääräinen villamyssy päässä tuima ilme naamalla. Tänäänkin kun menin kauppaan ostamaan mm. uuninpuhdistusainetta hommien jälkeen, niin vastaan tuli eräs aivan helvetin vittuuntuneen näköinen vanha luuska jolla oli päässään semmoinen todella eltaantuneenoloinen punainen villabaskeri - JA JUMATSUIKKA ULKONA OLI KAKS'KYT ASTETTA LÄMMINTÄ! Olen alkanut epäilemään että täälläpäin monellakaan vanhemmalla emännällä ei ole ihan kaikki kohdallaan, mutta omapahan on tietenkin murheensa mikäli sattuvat sitten lämpöhalvaukseen kuolemaan. Ei haittaa mun pyörällä ajoa, kuten eräs sanonta asiasta kuuluu.

Ja joo, pian on puoli vuotta kulunut siitä kun armeijasta tultiin. Muistan kun itse oltiin siellä passienjakotilaisuudessa, ja tulin miettineeksi että "tässä vaiheessa ne toiset on olleet jo pian reservissä sen puoli vuotta", ja nyt tällä hetkellä itsellänikin on pian se puolen vuoden maaginen raja ylittynyt. Kuulin että tämän vuoden kesäsota on tuo Maanvyöry-09, ja hetken kyllä kävi mielessä että jospa lähtisi sinne vapaaehtoisena - siitä saisi jo kahdeksan päivää tilille sitä seuraavaa nakki-auraa varten! Mutta noh, en nyt sitten tiedä että miten siellä suhtauduttaisiin - varsinkin jos törmäisin entisiin alaisiin taikka komppanian kouluttajiin. Pitäisivät minua varmaan aivan täydellisenä sotahulluna, elleivät ole pitäneetkin jo, valitettavasti. Parempi varmaan vaan lähteä ulkomaille (monella eri tapaa) tästä hiljakseen kun jäädä tänne niitä nakki-auroja metsästelemään. Ehtiihän tässä niitä haeskella, ja jos ei ehdi - niin väliäpä sillä nyt sitten loppujenlopuksi!

Vetää vaan nämä kesät niin nostalgiseksi kun tietää että senkin viimeisen saapumiserän jätkät joihin minulla oli itselläni jonkinlaista kontaktia kotiutetaan pian lopullisesti.