Kovan viikon ilta

Tyttöystäväni asuu hyvin pian jopa puoli kilometriä kauempana kuin ennen minusta katsoen. Pelottavaa totutella siihen että hän tulee asumaan aivan keskustassa.

Toissapäivänä tuli otettua oikein kunnolla ja kirjaimellisesti yhteen tuon samassa talossa asuvan noidan kanssa kenestä puhuin jo aikaisemminkin. Olimme poistumassa tyttöystäväni luota kun tämä kurppa ilmaantui välittömään näkökenttääni, ja vieläpä katseli minua harvinaisen vihaisesti. Minä en kuitenkaan siinä tilanteessa jaksanut enää pidätellä raivoani häntä kohtaan, ja vihaisiin ilmeisiin vastasin sanomalla: "No hui kauheaa kun pelottaa". Kyseinen nainen sitten räjähti oikein kirjaimellisesti silmille, ja minä siinä samassa. Tämän varsin äänekkään väittelyn aikana minä en todellakaan pysynyt rauhallisena - ja samalla varmistuin jopa siitä että kyseinen kurppa on ihan oikeasti hullu. Hänellä tuntui myös olevan minusta varsin selviä mielipiteitä huolimatta siitä, että olen puhunut hän kanssaan n. vuosi sitten minuutin ajan. Ja kaikki nämä mielipiteet olivat myöskin sitten negatiivisia viimeistä pilkkua myöten. Tätä mielisairasta kurppaa on kyrpinyt koko vuoden se että vedän vessan joka kerta kun käyn siellä öisin (myös syytös koski tyttöystävääni) . Psyko-Mummo väittää heräävänsä siihen - ja ratkaisuksi tähän kyseinen tyyppi tarjosi pottaa. Ja vieläpä ihan vakavalla naamalla. Lisäksi hän väitti minun potkivan seiniä ja kuljeskelevan pitkin katuja "omille jutuilleni naureskellen" - johon sitten vastasin ilmoittamalla halukkuuteni haastaa hänet käräjille moisesta. Mummeli uhkasi myös "hankkia minulle porttikiellon kyseiseen taloon" kuulemma ihan poliisilaitokseltakin. Ongelmana vaan tietty olisi ensinnäkin se, että hän ei tiedä nimeäni eikä hän myöskään omaa oikeuksia rajoittaa toisen suomen kansalaisen liikkumisvapautta. Tätä ei Mummo-Hitleri kuitenkaan näyttänyt ymmärtävän - vastalauseistani huolimatta.

Yksi hauskimmista kommenteista - ei onneksi ainakaan minun mittapuuni mukaan pahimmista - oli epäilemättä se kun nainen hiljeni hetkeksi ja katsahti minuun päin toteamalla: "perkele, mä sanon sulle nyt yhden asian: SÄ OLET OUTO !!!". Kieltämättä tuo yritys olla hyvin epäkohtelian minulle oli kyllä ihan kansainvälisestikin kovin vaatimatonta. Tiedustelinkin häneltä sen jälkeen sitä, että missä apukoulussa opetetaan noin jälkeenjääneitä vastauksia. Minä kyllä oikeastaan ihan tykkäsinkin siitä kun moinen mummeli kutsui minua oudoksi. Se saattoi jopa olla oikeassa - mielisairaudestaan huolimatta.

Eilen menin sitten kouluun. Kävellessäni tämän mummelin asuinpaikan ohitse, tämä sama mielenvikainen huuteli minulle joitakin epämääräisyyksiä parvekkeeltaan. Tällä kertaa en kuitenkaan provosoitunut, vaan kävelin ohitse. Käsittääkseni tältä tyypiltä olisi pitänyt pyytää anteeksi - vaan eipä hän ainakaan itse kokenut siihen tarvetta minun kohdallani.

Eilen sitten selvisi, että kyseisen mummon moottorina toimii todellakin - yllätyksellisesti mielenalalääkkeet ! Tämä pikku rakkikoira haukkuu siis pillerien voimalla ! Kuinka ihastuttavan ennalta-arvattavaa ! No, tämän jälkeen me emme enää tyttöystäväni asunnolle mene. Tyhjensimmekin sen tänään. Tätä mielisairasta mummoa ei kyllä onneksi näkynyt. Isännöitsijä on uhannut soittaa poliisit seuraavalla kerralla - siis mikäli mummeli ilmaantuu vielä meille aukomaan päätään.

Sitten muita uutisia

Wappu tulee ! Ja tämä on vieläpä minun ensimmäinen vappuni ylioppilaana ! Lakit ja nakit päähän ! Vau ja Jee.

Vapun virallisena päivänä taidan karata Vaasaan katsastamaan sen tarjoamat huvit. Sen jälkeen myös tämän vuoden kovimmat työurakat ovat ohitse - ja totta puhuen niin kyllä suurin osa koulustakin. Vappu symboloi siis edelleenkin suuren vapauden ja onnen täyttymystä !! Vapun jälkeen lähdenkin siis taas käymään tuolla etelämmässä suomessa hiukan sen meininkiä katsastamassa. Olen suunnittelut tälle varsin tylsälle kesäkuulle myös hiukan toisenlaista toimintaa: nimittäin aionpa suorittaa itselleni metsästäjäntutkinnon paikallisessa kansalaisopistossa. En tarkalleen tiedä vielä että mitä hyötyä siitä on - mutta toivon mukaan edes jotakin. Ja totta puhuen tämä on suhteellisen halpa keino saada edes jotakin tekemistä koko kuukaudelle. Lisää siis epämääräisiä luentoja ja pitkiä muistiinpanoja ihan opiskelun ulkopuolellakin !

Loppuun vielä nk. "harrastevinkki": mikäli olet pilvessä tai tykkäät muuten vaan pelata todella huumeisia pelejä, niin kannattaa kokeilla PS2-formaatin sienipilvistä Katamari Damacy-nimellä kulkevaa trippiä. Tämä on sitä nk. "kovalla huumeella tehtyä psykedeelistä tajuntaa avartavaa materiaalia" - etkä varmasti pety !!

Vein tänään postiin lykkäyshakemukseni asepalveluksesta. Postissa sain odottaa melkein viisi minuuttia pitempään yhden vaivaisen postimerkin ostoa siksi, että joku paikallinen mummeli päätti sitten käydä juttelemaan oikein tarkemmin postin tädin kanssa joistakin rikkaruohoista. Kylläpä taas.. Hmm.. "Potutti".

Yksi Sipoolainen ystäväni - jonka olen tuntenut ihan ala-asteelta lähtien menee suorittamaan asepalveluksensa tänä kesänä. Hän on muistaakseni muutaman kuukauden päästä lähdössä. Ja tietysti Vekaranjärvelle. Eilen naureskeltiinkin sitä, että minäkin olisin joutunut tasan samaan paikkaan palvelemaan hänen kanssaan mikäli olisin tänä kesänä lähtenyt. En kuitenkaan mennyt, sillä minun vähintäänkin arveluttava "palvelukseni" yliopistolla olisi siitä kärsinyt. Lykkäystä siis taas jälleen ja toistamiseen luvassa. Hipit rautaa !!

Tyttöystäväni muuttaa myöskin. Tosin vain hiukan toiselle puolelle tätä pientä kylää. Sosiaaliseen verkostoon on siis luvassa vain pieniä muutoksia. Syy poismuutolle on hänen talossaan asuva varsin epämiellyttävä vanhempi noita, joka on suorastaan tehnyt niin minunkin kuin tyttöystävänikin elämästä helvetin. Ei tästä asiasta kannata tämän enempää jauhaa - vaikka mieli tekisikin. Oli miten oli - niin muuttohan tästä tulee. Minä tosin pysyn omassa asunnossani for the time being.

Tänään kävin myös kaupassa tuossa paikallisessa Lidlissä. Paikalla oli myös kourallinen Saksalaisia, jotka kaikkien suureksi yllätykseksi ostivat helvetinmoisen määrän Wurstia (lue: nakkeja) ! Moinen stereotypinen ele sai minutkin kyllä hetkeksi hieman naureskelemaan, sillä kyseinen tapaus osoitti että kaikki stereotypiat eivät millään voi olla aina vääriäkään ainakaan gastronomisessa mielessä. Ja onpahan minulla lopulta todisteita siitäkin kun suomalainen lapsiperhe tilasi eräässä etelän lomakohteessa lihapullia ja perunamuussia kun tarjolla olisi ollut ehkä vähän normeistakin poikkeavaa syöpöteltävää.

Double side-step

I've got this assignment for an essay on social linguistics. The second, and final deadline is this month's 30th. So far I haven't had much interest in reading the required segments of the book. I've been having a pretty low morale altogether over this project. And there's a very good reason for it too: the teacher of the course was quite literally a real bastard to me. I'd have never imagined that someone of his status would've been so goddamn childish and lame. What an asshole.

The other problem for the course were the essay books. The guy gave us a list of about ten books, which at the time were all on loan. As I tried to get my hands on just one, all of the books were gone and had been re-loaned by the other 55 students of the course on the waiting list. There were something like 1 or 2 copies per book. Naturally I had to improvise, and took a book which covered some of the essay topics and will write the essay based on the crap in it. I'm still pretty baffled about the university library, which doesn't have enough books to go around for everyone. There's over 5000 students at my university, and there were over fifty people at the course- who all need a book to write an essay about ! Can you spell misorganization ?

Anyway, let's face it, though: that essay needs to be written. And fast. I'll probably get to it later today - which means the night in my case. I've been playing the allied campaign on Red Alert 2 today, and have finally met a mission which is pretty damn hard and tricky. Anyone know how to knock out the powerplants in mission 8, and thus destroy the psychic beacon ? If you do, I'd be real grateful. The various walkthroughs have been pretty crappy over this matter.

It's been raining here again. There's these huge gusts of wind outside and there was even a few piles of snow littering around the roads. Yesterday I almost freakin' hypothermized (sp?) myself while walking to the shop and back. We've still got full-blown winter here anyway you look at it. Those lucky bastards in south.

I also had to sent an email to this particular teacher of a course I was in a month ago. I haven't received my two study points from it. The shittiest part of the matter is, that the teacher-guy just told us pretty casually to contact him personally if we didn't get any points. What the fuck ? When did it become our business to remind the teachers to give us the points ? Aren't they supposed to, like, remember it all by themselves ? Jesus, talk about lazyness. Anyway, I sent him an email about it - hopefully he'll handle the matter soon enough.

I also had this terrible dream last night about witnessing a plane crash here. A passenger jet flew above me and one of its wings ripped away from the rest of the chassis - then the entire jet came down a kilometre away from me. All I could do was to watch the carnage and try to call people about it. What a terrible nightmare to see on a saturday morning.

Elokuva-Arvostelu: Battle Royale

No nyt tuli tämäkin vihdoin nähtyä. Se tuli suomen neloselta muutamia viikkoja sitten. Tässäpä siis arvostelu kokemukseni pohjalta.

Ymmärrän hyvin sen miksi tämä elokuva on saanut mitä erilaisempaan kritiikkiä osakseen. Sen käsittelemä aihe on samalla japanilaisittain toteutettu bisarri - ja jopa hiukan perverssikin väkivallalla leikittely. Juuri sen hahmot, n. 40 lukioikäistä nuorta tyttöä ja poikaa tappamassa toisiaan mitä mielikuvituksellisin keinoin eloonjäämiskilpailun nimissä kieltämättä on aika jännä konsepti juoneksi. Se on kuitenkin toteuttu harvinaisen erinomaisesti ja melkein salaperäisesti. Elokuvan alusta voi jo kenties arvata mitä tuleman pitää - paitsi että tuskinpa ihan sillä volyymillä. Huolimatta elokuvan päähenkilöistä, eri selvästi ala-ikäisistä nuorista tytöistä ja pojista, on se silti hyvinkin raakaa ja hurmeista viihdykettä. Tällaista ei useinkaan varmaankaan näe länsimaisten ohjaajien ja käsikirjoittajien julkaisemana - joka tekeekin BR:stä melko uniikin kokemuksen.

Elokuvan fiktiivinen eräänlaiseksi kylmäveriseksi tappokilpailuksi naamioitu eloonjäämiskamppailu käydään autiolla saarella viranomaisten tarkan valvonnan alla. Tämä kuvausympäristö on minusta hieno. Koko elokuvan henki uhkuu jonkinlaista primitiivistä ja eläimellistä taistelun ja eloonjäämisen taitoa joka kuitenkin mahdollisesti kylpee jokaisen ihmisen sisässä. Tämä "kill or be killed" - tyyli elokuvassa on hyvä lähtökohta sikäli, että se osoittaa jokaisen ihmisen iästä ja sukupuolesta riippuen pystyvän tietyissä äärimmäisissä olosuhteissa melkoisiin uhrauksiin ihmisyytensäkin uhalla. Elokuvan nuoret näyttelijät saavat aikaan erinomaisia kohtauksia ja ihan hyvää näyttelyä. Minusta kuitenkin paikoitellen useimmat näyttelijöistä ovat aivan liian välinpitämättömiä ja jopa tunteettomia tappamisen alkaessa. Mielestäni elokuvan lähtökohta ei missään nimessä tehnyt näistä lapsista täysin tunteettomia väkivaltaa kohtaan. Oikeastaan hyvinkin päinvastoin. Siltikin kilpailujen ohessa tappaminen on elokuvassa aika ihmeellisenkin helppoa näille nuorille henkilöille.

Battle Royale on hyvä elokuva siitäkin huolimatta että sen päähenkilöiden johdosta siitä voisi luulla vaikka mitä. Kyseessä ei siis ole missään nimessäkään tyylitön animemainen nuorten söpöjen tyttöjen ja ehkä vähän poikienkin tähdittämä tappeluleffa. Tämä on äärimmäisen kylmäverinen ja raaka pätkä. Se on kuitenkin juoneltaan ja ennen kaikkea toteutukseltaan erinomainen. Elokuva valitettavasti kuitenkin äityy loppupuolella hiukan liiankin actionmäiseksi uhraten suhteellisen vankkaa realismiaan. Myös erilaiset unikohtaukset ja erityisesti elokuvan loppu tuntuivat minulle ainakin hieman nopeasti keksityiltä ja aika epäselviltäkin. Kenties joku syvällisempi ihminen osaisikin kehitellä tähänkin pätkään syitä niille - minulle ne kuitenkin olivat melko irrallisia kokonaisuuksia.

Suomen kevät jatkuu ainakin täällä todella ihanissa merkeissä: sataa vettä, sataa vettä, sataa vettä ja tuulee. Eipä silti, muutama päivä sitten oli kyllä jopa kaksi tai kolme ihan aurinkoista ja lämmintäkin päivää. Olen myös pistänyt merkille omituisen "autojenlainaamis-kulttuurin" asuintaloni ylimpien kerroksien asukkaiden keskuudessa.

Tämä sakki näyttää ajelevan toistensa Fiateilla + muilla autoilla kaiket päivät ja sitten taas vaihtavansa ne oman mielensä mukaan. Kenties he ovat läheistä sukua jollain tasolla - vaikka suhteellisen eksoottisia sukunimiä omaavatkin. Kenties minäkin voisin anoa pääsyä tällaiseen "car pool" - järjestelmään, sillä sen vaikutus voisi olla jokseenkin miellyttävä kun voisi ajaa toisten autoilla ja palautella ne sitten aina kun huvittaa.

Ostin myös tuosta keskustassa sijaitsevasta Info-kirjakaupasta "mukamas halvalla" Arto Paasilinnan teoksen Kymmenen Riivinrautaa. Nähtyäni muutamia osia kirjan pohjalta tehdystä TV-sarjasta, totesin ettei sen juoni kiinnostunut minua pätkääkään. Kenties jonkinlainen herätysostosmainen vimma tarttui minuun kirjakaupassa, ja siten kirja sitten kiikutettiin kotiin asti. Vähän kyllä itse asiassa hävettää sen osto, sillä opiskelijan minimaalisella budjetilla tällaiset päätökset koetaan vähintään kymmenkertaisina lompakossa. Ja varsinkin varovaisuutta olisi kai kannattanut harjoittaa tietäen että Paasilinna kirjoittaa toisinaan aika huonojakin teoksia. No, nyt on kuitenkin myöhäistä enää itkua tiristää asiasta - luettavahan tuokin on kun kerran tuli se hankittua. Karttuupa Paasilinna-kokoelmani ainakin yhdellä kirjalla. Niitä taitaa muuten nyt olla 17. Vau, äiti, mulla on kokoelma.