Yöllinen elämän tarkoitus.

Olen usein miettinyt että jos nk. "kuolemanjälkeinen elämä" on oikeasti tavallisen ihmisen saavutettavissa , niin mitä se lopulta pitää sisällään.

Muistan kun eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni (oikeastaan ei ollenkaan läheinen sukulainen , btw) kuoli useita vuosia sitten. Katselin haudan pohjalle suhteellisen nuoren pojan silmin ja mietin silloinkin että jos tuonpuoleista elämää on , niin saakohan tuo haudan pohjalla makaava vanha nainen koskaa tietää päästyään fiktiivisille taivaan porteille sitä mitä pahaa hänen lapsensa ovat tehneet naisen tietämättä elinaikanaan.

Onko taivaan portilla kenties Pietarin tai Kharonin hahmo tätä henkilöä vastassa leveä hymy kasvoillaan , kenties omaten jonkinlaisen listan siitä mitä kaikenlaista hänen aviopuolisonsa tai lapsensa ovat tai tekevät tämän toisen henkilön tietämättä. Ajatella jos tuo taivaallinen valheenpaljastuskone toteaisikin kylmän tunteettomasti; "Ai niin , tiesitkö muuten että poikasi on homo ? " tai että " siskosi mies suunnittelee ottavansa avioeron siskostasi huomenna kello kuusi". Nuo paljastukset voisivat hyvinkin herättää kauhistusta tässä edesmenneessä henkilössä , tosin en tiedä että olisiko tuossa vaiheessa enää edes mahdollista saada sydänkohtausta.

En suoraan sanoen haluaisi edes tietää että onko kuolleilla ihmisillä tuollainen kyky seurata tekemisiämme tai saada tietää aiemmista tekemisistämme. Sen pohtiminen tai ylipäätäänkään asian selville saaminen häiriinnyttäisi loputkin rauhallisuuden tunteen aiheuttavat hormoonitasapainot aivoissani. Uskon kuitenkin hartaasti edelleen siihen että kuolemanjälkeistä elämää ei ole , ja vaikka olisikin niin sinne saapuville ei kerrota mitään siitä mitä kuolleen henkilön mahdolliset omaiset tekevät tai ovat tehneet ennen asianomaisen kuolemaa. Olisi nimittäin jo aika totalitäärista jos kuolleet tuollaiseen kykenisivät. Ja oikeastaanhan ne jo siihen kykenevätkin; mieliimme on istutettu epäilys siitä että ne siihen kykenevät. Kuitenkin tämä epäilyksentunne , kuten monet muutkin samankaltaiset tunteet voidaan aivan yksinkertaisesti tukahduttaa uskottelemalla itselleen että kuolleet eivät sellaiseen edes kykene sillä heitä ei enää ole edes olemassa. Ja toisekseen , kuolleiden "tirkistelynhalu" ilmiönä voidaan helposti mitätöidä jo pelkästään sillä argumentilla että kuolleet ihmiset , mikäli heitä on olemassa ja omaavat tämän kyvyn , käyttävät aikansa paremmin kuin lastensa ja sukulaistensa sänkypuuhien tai huijaustapausten äänettömään observaatioon. Minkähänlainen olo luulisi olevan miehellä joka edellisen vaimonsa kuoltuaan haluaisi harrastaa seksiä tämän kanssa mutta joutuisi kuitenkin kantamaan mukanaan tunnetta siitä että hänen entinen vaimonsa saattaisi kurkistella tätä haluttua tapahtumaa mustasukkaisuuksissaan ? Niinpä , hulluksihan siitä tulisi.

Toisinaan , nyt nk. "aikuisiällä" tämä ajatus siitä että kaikki jo valmiiksi kuolleet sukulaiseni seurailisivat elämääni on toisinaan vaivannut minua. Muutamissa kohdissa elämääni jossa olen joutunut nk. "nolojen sattumien" tai täysin uusien kokemusten ympäröimäksi mieleeni on juolahtanut ajatus siitä että seurasivatko kuolleet sukulaiseni näitä tapahtumia kovinkin tarkkaan. Olen ajatellut sitä että särjinkö jonkinlaisen idyllin jonka loin heidän elinaikanaan ja annoin heidän jopa kuolla tämä idylli mukanaan sillä selväähän se on että koskaanhan minä en ole ollut täysin rehellinen persoonastani kenellekään sukulaisistani. Mielestäni he eivät tunne eivätkä ole koskaan tunteneet minua kovinkaan hyvin ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.