Eilen oli hyvinkin erikoinen päivä jälleen kerran.
Pääasiallisesti päiväni koostui kahdesta tapahtumasta , tai oikeastaan kolmestakin. Ensimmäisenä menin Porvooseen täysin omasta ja vapaasta tahdostani viikonloppuna ja kiertelin enemmän tai vähemmän itsekseni ympäriinsä keskustaa ja sen lähialueita. En oikeastaan löytänyt kuin uudet Rannenauhat itselleni paikallisesta Sokoksesta , mutta se nyt ilmeisestikään ei ole kovinkaan tärkeää tietoa.
Minua aina toisinaan ottaa päähän mennä viikonloppuna johonkin paikkaan missä minut tunnetaan ja ottaa vieläpä se riski että mitä suuremmalla todennäköisyydellä tulen kohtaamaan muita jotka tuntevat minut. Tässähän asetelmassa ei tavallaan ole mitään vikaa pääpiirteiltään , mutta kun se tapahtuu "virallisen oleskeluajan" (lue: se aika mitä käytän normaalisti viikonpäivinä) ulkopuolella tulee usein tavattua kaikenlaisia tyyppejä kylän raitilla kehen ei ehkä silloin haluaisi tutustua.
Päästyäni kotiin juttelin tyttöystäväni kanssa kaikenlaisesta. Pääsimme itse asiassa "suoraan asiaan" vasta tuntien kuluttua ja hyvähän se oli. Suoraan sanoen , löysin aivan uusia puolia tuosta ihanasta neidistä huolimatta siitä että olemme olleet yhdessä jo aika kauankin aikaa. Uudet puolet olivat täysin positiivisia sillä minun täytyy myöntää , halusitte tai ette , että me molemmat olemme kokeilunhaluisia ihmisiä ja siksi tämä olikin todella positiivinen uutinen. Her will to experiment is certainly one of the reasons why I am so fond of her.
Kolmanneksi , sain varmistuksen siitä että joku todellakin vielä lukee blogiani muutaman muun ihmisen lisäksi. Tämähän on tavallaan hyvä asia vaikka olen ennenkin sanonut että kävijämäärillä ei pitkään aikaan ole ollut mitään väliä. Aion puhua tästä lisää kunhan ehdin, ainoana ongelmana kuitenkin on se että minulla näyttää tämän lisäksi olevan vielä muutamia asioita joita täytyy selventää koskien entisiä postauksiani sillä omastakin mielestä ne ovat tainneet jäädä hieman epäselviksi.
Sunday, November 27, 2005
Wednesday, November 23, 2005
Vaihtoehtoinen sisäänpääsy
Jalkauduin bussista joka pysähtyi vihreänharmaan ja kulahtaneen bussikatoksen viereen sihahtaen tavalliseen tapaansa. Täysi pimeys peitti joka helvetin tienoon ja raitin. Oli siis pilkkopimeää kaukana siintävien moottoritien satunnaisten ajovalojen loistetta lukuunottamatta.
Olen nykyään ruvennut vihaamaan syksyä ja talvea. Ennen suorastaan viihdyin pimeässä ja kylmässä talvessamme , pidin jopa syksyn ruskasta ja sen tuomasta lopun tunteesta luonnon vihreydelle. Sen jälkeen kuitenkin aloin nähdä asioita niinkuin ne olivat: syksy on tavattoman apea ja täynnä kuraa , mutaa , maassa makaavia lehtiä ja kesän muistojen ja vehreän luonnon kuolemaa. Talvi taas on kylmä ja pimeä. Lumi on muutenkin vittumainen elementti. Jatkuva pimeys sekoittavat ainakin minun vuorokausirytmini joka saa kaiken tuolloin vaikuttamaan yhdeltä suurelta yöltä jolla ei yksinkertaisesti ole loppua. Kammoan tylsiä talvipäiviä jotka ovat niin aamuineen kuin iltoineenkin samaa pimeää sotkua jossa vuorokaudenajoilla ei ole mitään merkitystä. Aina on pimeää: oli sitten ilta tai aamu.
Nykyään arvostan ainoata oikeata vuodenaikaamme , nimittäin kesää. Sen lämpö ja vihreä yleisväritys keltaisine viljapeltoineen ja upeine kesäsateineen innoittavat minua ja auttavat itse asiassa pysymään opiskeluelämäni kaidalla puolella. Valoisuus on ehkäpä parhainta kesässä sillä silloin jokaisen meistä ei tarvitse potea kaamosmasennusta ja sitä luihin ja ytimiin iskevää kylmyyttä. Kesään kuuluu automaattisesti myös positiivisuus: koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä levänneeksi ja rauhalliseksi kuin kesäisin. Kesä on jonkinlainen mielentila jota on vaikea ylläpitää ympäri koko vuoden ja josta yksilö tulee haaveilemaan silloin kun iljettävä talvi avaa ovet kylmyyden ja pimeyden ikuisuudelta tuntuvaan maailmaan.
No kuitenkin - takaisin tarinaan. Eli tulin bussista ulos ja kävelin tien vierustaa aina välillä katsellen taakseni ettei yksikään auto "vahingossa" ajaisi liian lähellä tien vierusta ja siten päätyisi lähinnä minulle varsin kivuliaaseen fyysiseen yhteentörmäykseen. Kävelin lyhyen pätkän takaisin pihalleni.
Tuolloin huomasin jotakin varsin ikävää: avaimet olivat jossain aivan muualla kuin housujeni taskussa jonne ne yleensä piilotin aina päivän ajaksi. Taputtelin itseäni hetken niin povitaskuni kuin housuntaskujenkin kohdalta mutten kuitenkaan löytänyt itselleni avaimia. Yhtälö "avaimet hukassa X povitasku/housujentaskut tyhjinä" tuotti minulle vastaukseksi sen että aamun kroonisessa kiireessä avaimet olivat jääneet talon sisälle. Kirosin hetken jonka jälkeen havaitsin myös sen että talossa ei ollut ketään kotonakaan , ja ottaen huomioon "ihmistyypin" joka pääasiallisesti kansoitti asuinpaikkaani , heidän ilmestymisensä lähiaikoina ei ollut kovinkaan todennäköistä. No minun nyt kuitenkin tarvitsi päästä talon sisälle ja mielellään mahdollisimman pian: päähäni pälkähti idea käyttää ihmisen perustaitoa , eli kekseliäisyyttä hyväkseni.
Tunnen itse asiassa vain muutaman todella kekseliään ihmisen ja niistäkin toinen on tyttöystäväni. Pohtiessani sisäänpääsyä taloon , muistin erään tempun jonka tyttöystäväni toteutti päästäkseen erään nimeltämainitsemattoman talon kattoluukusta sisään. Vaikka tuossa operaatiossa käytetty metodi olikin kelpaamaton minun tarpeisiini , päätin kuitenkin sen innoittamana keksiä jotakin omaa. Suunnitelma toimi sillä pääsin talon sisään "alakerran autotallin" kautta sen ovea hieman "sormeilemalla". Kumma kyllä , se toimi.
Toivottavasti hämärämiehet eivät keksi tätä ratkaisua..
Olen nykyään ruvennut vihaamaan syksyä ja talvea. Ennen suorastaan viihdyin pimeässä ja kylmässä talvessamme , pidin jopa syksyn ruskasta ja sen tuomasta lopun tunteesta luonnon vihreydelle. Sen jälkeen kuitenkin aloin nähdä asioita niinkuin ne olivat: syksy on tavattoman apea ja täynnä kuraa , mutaa , maassa makaavia lehtiä ja kesän muistojen ja vehreän luonnon kuolemaa. Talvi taas on kylmä ja pimeä. Lumi on muutenkin vittumainen elementti. Jatkuva pimeys sekoittavat ainakin minun vuorokausirytmini joka saa kaiken tuolloin vaikuttamaan yhdeltä suurelta yöltä jolla ei yksinkertaisesti ole loppua. Kammoan tylsiä talvipäiviä jotka ovat niin aamuineen kuin iltoineenkin samaa pimeää sotkua jossa vuorokaudenajoilla ei ole mitään merkitystä. Aina on pimeää: oli sitten ilta tai aamu.
Nykyään arvostan ainoata oikeata vuodenaikaamme , nimittäin kesää. Sen lämpö ja vihreä yleisväritys keltaisine viljapeltoineen ja upeine kesäsateineen innoittavat minua ja auttavat itse asiassa pysymään opiskeluelämäni kaidalla puolella. Valoisuus on ehkäpä parhainta kesässä sillä silloin jokaisen meistä ei tarvitse potea kaamosmasennusta ja sitä luihin ja ytimiin iskevää kylmyyttä. Kesään kuuluu automaattisesti myös positiivisuus: koskaan en ole tuntenut itseäni yhtä levänneeksi ja rauhalliseksi kuin kesäisin. Kesä on jonkinlainen mielentila jota on vaikea ylläpitää ympäri koko vuoden ja josta yksilö tulee haaveilemaan silloin kun iljettävä talvi avaa ovet kylmyyden ja pimeyden ikuisuudelta tuntuvaan maailmaan.
No kuitenkin - takaisin tarinaan. Eli tulin bussista ulos ja kävelin tien vierustaa aina välillä katsellen taakseni ettei yksikään auto "vahingossa" ajaisi liian lähellä tien vierusta ja siten päätyisi lähinnä minulle varsin kivuliaaseen fyysiseen yhteentörmäykseen. Kävelin lyhyen pätkän takaisin pihalleni.
Tuolloin huomasin jotakin varsin ikävää: avaimet olivat jossain aivan muualla kuin housujeni taskussa jonne ne yleensä piilotin aina päivän ajaksi. Taputtelin itseäni hetken niin povitaskuni kuin housuntaskujenkin kohdalta mutten kuitenkaan löytänyt itselleni avaimia. Yhtälö "avaimet hukassa X povitasku/housujentaskut tyhjinä" tuotti minulle vastaukseksi sen että aamun kroonisessa kiireessä avaimet olivat jääneet talon sisälle. Kirosin hetken jonka jälkeen havaitsin myös sen että talossa ei ollut ketään kotonakaan , ja ottaen huomioon "ihmistyypin" joka pääasiallisesti kansoitti asuinpaikkaani , heidän ilmestymisensä lähiaikoina ei ollut kovinkaan todennäköistä. No minun nyt kuitenkin tarvitsi päästä talon sisälle ja mielellään mahdollisimman pian: päähäni pälkähti idea käyttää ihmisen perustaitoa , eli kekseliäisyyttä hyväkseni.
Tunnen itse asiassa vain muutaman todella kekseliään ihmisen ja niistäkin toinen on tyttöystäväni. Pohtiessani sisäänpääsyä taloon , muistin erään tempun jonka tyttöystäväni toteutti päästäkseen erään nimeltämainitsemattoman talon kattoluukusta sisään. Vaikka tuossa operaatiossa käytetty metodi olikin kelpaamaton minun tarpeisiini , päätin kuitenkin sen innoittamana keksiä jotakin omaa. Suunnitelma toimi sillä pääsin talon sisään "alakerran autotallin" kautta sen ovea hieman "sormeilemalla". Kumma kyllä , se toimi.
Toivottavasti hämärämiehet eivät keksi tätä ratkaisua..
Tuesday, November 22, 2005
Ensimmäinen tenttikirja , Vautsi-vau ja Ou-jee !!
Ihmisen elämässä on niitä lyhyitä mutta epäilemättä kauniita hetkiä joita voi sitten myöhemmin takkatulen valossa kutsua "elämän aikana saavutetuiksi etapeiksi". Uskoisin , että minä olen nyt erittäin lähellä sellaista: Hankin nimittäin ensimmäisen tenttikirjani.
Eli ensi viikon keskiviikkonahan tämä legendaarisiinkin mittoihin noussut "ensimmäinen tentti" nyt sitten on tapahtuva. Jännittääkö ? No eipä juurikaan sillä en ole vielä ehtinyt edes aloittaa tätä n. 400 sivun teosta maailmankulttuurin synnystä. Varmasti kuitenkin tulee jännittämään siitä huolimatta että tentin arvostelijana toimiva luennoitsijamme ei kuulemma ole siitä kaikista ankarimmasta päästä ja onhan tämä aihekin tottakai kiinnostava.
Viime viikonloppuhan meni kyseisen todella originellin ja erinomaisen luennoitsijan luennoilla istuessa. Hauskaahan se oli , kuten aikaisemminkin jo totesin , mutta jotenkin viikonloppuhan siinä noin ajankäytöllisesti meni ihan pieleen. Toivoisinkin että seuraavana viikonloppuna saisin nukuttua mm. univelkani pois sen ohella että ehtisin kerrankin käydä ulkona muutenkin kun suorittamassa "postilaatikolle ja takaisin" - pikajuoksun koiran kanssa. Minusta on suoraan sanoen tullut viime aikoina kotiini sulkeutunut työnarkomaani jonka vapaa-ajan riennot rajoittuvat ostos-tv:n satunnaiseen katseluun ja ikkunoista ulosvilkuiluun.
Tiesittekö muuten että minulla on itse asiassa neljä kirjaa luettavani ? Nyt sekin ikävä totuus muistui mieleeni varsin ikävällä tavalla sillä niitä omituisesti kertyy enemmän kuin tahtoisinkaan niiden kertyvän. Nälkä on selvästi kasvanut syödessä ja loppujen lopuksihan siihen on tukehduttu , kuten tässä nyt ihan konkreettisesti näette. Tehkääpä siis asioita kerrassaan ja ennen kaikkea erissä ettei käy huonosti ja joudu lannistumaan sohvan taakse potemaan maailman ja ihmismielen rajallisuuksien armotonta todellisuutta.
Hyvää illan jatkoa !
Eli ensi viikon keskiviikkonahan tämä legendaarisiinkin mittoihin noussut "ensimmäinen tentti" nyt sitten on tapahtuva. Jännittääkö ? No eipä juurikaan sillä en ole vielä ehtinyt edes aloittaa tätä n. 400 sivun teosta maailmankulttuurin synnystä. Varmasti kuitenkin tulee jännittämään siitä huolimatta että tentin arvostelijana toimiva luennoitsijamme ei kuulemma ole siitä kaikista ankarimmasta päästä ja onhan tämä aihekin tottakai kiinnostava.
Viime viikonloppuhan meni kyseisen todella originellin ja erinomaisen luennoitsijan luennoilla istuessa. Hauskaahan se oli , kuten aikaisemminkin jo totesin , mutta jotenkin viikonloppuhan siinä noin ajankäytöllisesti meni ihan pieleen. Toivoisinkin että seuraavana viikonloppuna saisin nukuttua mm. univelkani pois sen ohella että ehtisin kerrankin käydä ulkona muutenkin kun suorittamassa "postilaatikolle ja takaisin" - pikajuoksun koiran kanssa. Minusta on suoraan sanoen tullut viime aikoina kotiini sulkeutunut työnarkomaani jonka vapaa-ajan riennot rajoittuvat ostos-tv:n satunnaiseen katseluun ja ikkunoista ulosvilkuiluun.
Tiesittekö muuten että minulla on itse asiassa neljä kirjaa luettavani ? Nyt sekin ikävä totuus muistui mieleeni varsin ikävällä tavalla sillä niitä omituisesti kertyy enemmän kuin tahtoisinkaan niiden kertyvän. Nälkä on selvästi kasvanut syödessä ja loppujen lopuksihan siihen on tukehduttu , kuten tässä nyt ihan konkreettisesti näette. Tehkääpä siis asioita kerrassaan ja ennen kaikkea erissä ettei käy huonosti ja joudu lannistumaan sohvan taakse potemaan maailman ja ihmismielen rajallisuuksien armotonta todellisuutta.
Hyvää illan jatkoa !
Saturday, November 19, 2005
12 tuntia istumalihasten kestävyyttä
Viime päivät ovat olleet aika erikoisia.
Ensiksi tein normaalin kuuden tunnin päivän koulussa Perjantaina jonka jälkeen lähdin historian luennolle. Luennoitsijana oli Turun yliopistosta eräs FK Risto Hämäläinen jonka taidokkuus historian yleisten kysymysten käsittelyssä on ollut yksi suurimmista tämänhetkisistä kokemuksistani. Eli lyhennettynä kahta viimeistä päivää voidaan kutsua naurunsekaisen istumalihasten pakotuksen ja akateemisen tiedon virtaamisen huipentumaksi.
Hämäläisen luennoilla ei todellakaan tuijoteta kalvoja ja kopioida kaikkea mitä "taululle" kirjoitetaan. Siellä asiat havainnoidaan taidolla ja ennen kaikkea tuntemuksella. Tämä johtaa ainakin minun ajatuksieni pohjalta siihen päätökseen että Turun yliopistossa ei todellakaan ole tylsää vaan niinkin monimutkaiset asiat kun ne mitä käsittelemme voidaan tuoda esille yksinkertaisesti ja hauskasti. Olen kovastikin pitänyt hänen luennoistaan.
Onhan tässä nyt todellakin aikaa koulussa tullut vietettyä mutta hyvinhän se on mennyt. Meillä on ollut harvinaisen laaja käsittelykenttä tällä luennolla ja tenttikirjakin on jo määrätty. Ilmeisesti tentit toteutetaan jokaisen luentokerran päättymisen jälkeen joita on kaksi.
Ensiksi tein normaalin kuuden tunnin päivän koulussa Perjantaina jonka jälkeen lähdin historian luennolle. Luennoitsijana oli Turun yliopistosta eräs FK Risto Hämäläinen jonka taidokkuus historian yleisten kysymysten käsittelyssä on ollut yksi suurimmista tämänhetkisistä kokemuksistani. Eli lyhennettynä kahta viimeistä päivää voidaan kutsua naurunsekaisen istumalihasten pakotuksen ja akateemisen tiedon virtaamisen huipentumaksi.
Hämäläisen luennoilla ei todellakaan tuijoteta kalvoja ja kopioida kaikkea mitä "taululle" kirjoitetaan. Siellä asiat havainnoidaan taidolla ja ennen kaikkea tuntemuksella. Tämä johtaa ainakin minun ajatuksieni pohjalta siihen päätökseen että Turun yliopistossa ei todellakaan ole tylsää vaan niinkin monimutkaiset asiat kun ne mitä käsittelemme voidaan tuoda esille yksinkertaisesti ja hauskasti. Olen kovastikin pitänyt hänen luennoistaan.
Onhan tässä nyt todellakin aikaa koulussa tullut vietettyä mutta hyvinhän se on mennyt. Meillä on ollut harvinaisen laaja käsittelykenttä tällä luennolla ja tenttikirjakin on jo määrätty. Ilmeisesti tentit toteutetaan jokaisen luentokerran päättymisen jälkeen joita on kaksi.
Tuesday, November 15, 2005
Myrsky jatkuu
Edellisen postauksen tapahtumista on nyt muutama tunti.
Helvetinmoinen myrsky jatkuu ja minä suoraan sanoen ihmettelen että miten on mahdollista ettei meiltä ole vielä mennyt sähköjä. Myrsky oli kuitenkin ennättänyt paiskata yläkerran parvekkeemme rippeet täysin paskaksi. Ja mikä ironista, yläkerran parvekkeen tuhosi jokunen vuosi sitten hyvinkin samanlainen myrsky kuin tämäkin kaatamalla pihallamme sijainneet kaksi monta kymmenmetristä kuusea suoraan talon päälle.
Selvisikö talo ? Selvisinkö minä ? No jaa , yli viikkohan siinä meni moottorisahan armotonta vinkunaa kuunnellessa kun nuo kaksi puuta pilkottiin ja talon ulkopuoli raivattiin edes jotenkin sopivaan kuntoon. Etupihallamme on itse asiassa vieläkin osa toisen puun runkoa muistuttamassa muutamisen vuoden takaisista tapahtumista. Epäilen pahasti että tuota parveketta ei tulla enää korjaamaan entiseen kuntoonsa minun oleskeluaikanani tässä osoitteessa. No offence.
Minä kuitenkin selvisin siitä viime vuotisesta myrskystä ihan hyvin. Vaikkakin olimme melkein päivän ilman sähköä niin totta puhuen se ei minua niinkään liikuttanut vaan pikemminkin helvetinmoisten kuusien kaatuminen talon päälle vitutti enemmän. Kyseiset kuuset hiukan vaurioittivat talon kulmaakin. So it isn't exactly heaven here , either.
No , minulla on nyt kuitenkin muutamia ihan hyviäkin uutisia; olen onnistunut hankkimaan erään kirjan jota olen etsiskellyt jo kaksi vuotta. Kyseinen teos on Arto Paasilinnan ensimmäinen , ja (tietysti) mielestäni paras nimeltään "Operaatio Finlandia". Se kirjoitettiin vuonna 1972 ja tarinaltaan sijoittui vuoteen 1977 jossa Ruotsin ja Suomen välillä käytiin sota. Asetelma , huolimatta jokseenkin humoristisesta toteutuksestaan , kiehtoi minua.
Yritin sen sitten hankkia ja hankkia. Sitä ei löytynyt mistään ja ainoat paikat josta sitä alkoi löytymään olivat sitten nettihuutokaupat jossa siitä haluttiin hyvinkin suolaista 70 Euron hintaa. Muutamat aikaisemmat kaupat möivät sitä 30 Euron hintaan , johon olisin hyvinkin voinut suostua , mutta ne menivät nopeammin kuin ehdin sanoa "Ruotsinlaiva". No , pitkällisen etsinnän jälkeen kuitenkin tämäkin odotus kannatti ja viime viikon lopulla löysin sitten eräästä nimeltämainitsemattomasta lähteestä tuon kirjan todella kelpoon hintaan; vain viisi euroa + postikulut. "Tartuin tarjoukseen".
Kunhan tuo kirja vihdoin kolahtaa postilaatikkooni aion lukea sen kerrankin ajatuksella lävitse sillä tätä ennen olen vain selaillut sitä mm. tyttöystäväni vaativan silmän alla joka on vähintäänkin ollut hieman vihastunut osoittamastani huomiosta enemmän kirjaa kuin hänen sulojaan kohtaan. No , voin kertoa että nyt sekin loppuu.
Tämän luettuani ajattelin muuten ruveta lukemaan Arto Paasilinnaa ihan tosissaan.. Lupaan pitää tämän blogin potentiaaliset lukijat ajantasalla siitä mikä tulee olemaan seuraava kirjahankinta tällä alalla.
Helvetinmoinen myrsky jatkuu ja minä suoraan sanoen ihmettelen että miten on mahdollista ettei meiltä ole vielä mennyt sähköjä. Myrsky oli kuitenkin ennättänyt paiskata yläkerran parvekkeemme rippeet täysin paskaksi. Ja mikä ironista, yläkerran parvekkeen tuhosi jokunen vuosi sitten hyvinkin samanlainen myrsky kuin tämäkin kaatamalla pihallamme sijainneet kaksi monta kymmenmetristä kuusea suoraan talon päälle.
Selvisikö talo ? Selvisinkö minä ? No jaa , yli viikkohan siinä meni moottorisahan armotonta vinkunaa kuunnellessa kun nuo kaksi puuta pilkottiin ja talon ulkopuoli raivattiin edes jotenkin sopivaan kuntoon. Etupihallamme on itse asiassa vieläkin osa toisen puun runkoa muistuttamassa muutamisen vuoden takaisista tapahtumista. Epäilen pahasti että tuota parveketta ei tulla enää korjaamaan entiseen kuntoonsa minun oleskeluaikanani tässä osoitteessa. No offence.
Minä kuitenkin selvisin siitä viime vuotisesta myrskystä ihan hyvin. Vaikkakin olimme melkein päivän ilman sähköä niin totta puhuen se ei minua niinkään liikuttanut vaan pikemminkin helvetinmoisten kuusien kaatuminen talon päälle vitutti enemmän. Kyseiset kuuset hiukan vaurioittivat talon kulmaakin. So it isn't exactly heaven here , either.
No , minulla on nyt kuitenkin muutamia ihan hyviäkin uutisia; olen onnistunut hankkimaan erään kirjan jota olen etsiskellyt jo kaksi vuotta. Kyseinen teos on Arto Paasilinnan ensimmäinen , ja (tietysti) mielestäni paras nimeltään "Operaatio Finlandia". Se kirjoitettiin vuonna 1972 ja tarinaltaan sijoittui vuoteen 1977 jossa Ruotsin ja Suomen välillä käytiin sota. Asetelma , huolimatta jokseenkin humoristisesta toteutuksestaan , kiehtoi minua.
Yritin sen sitten hankkia ja hankkia. Sitä ei löytynyt mistään ja ainoat paikat josta sitä alkoi löytymään olivat sitten nettihuutokaupat jossa siitä haluttiin hyvinkin suolaista 70 Euron hintaa. Muutamat aikaisemmat kaupat möivät sitä 30 Euron hintaan , johon olisin hyvinkin voinut suostua , mutta ne menivät nopeammin kuin ehdin sanoa "Ruotsinlaiva". No , pitkällisen etsinnän jälkeen kuitenkin tämäkin odotus kannatti ja viime viikon lopulla löysin sitten eräästä nimeltämainitsemattomasta lähteestä tuon kirjan todella kelpoon hintaan; vain viisi euroa + postikulut. "Tartuin tarjoukseen".
Kunhan tuo kirja vihdoin kolahtaa postilaatikkooni aion lukea sen kerrankin ajatuksella lävitse sillä tätä ennen olen vain selaillut sitä mm. tyttöystäväni vaativan silmän alla joka on vähintäänkin ollut hieman vihastunut osoittamastani huomiosta enemmän kirjaa kuin hänen sulojaan kohtaan. No , voin kertoa että nyt sekin loppuu.
Tämän luettuani ajattelin muuten ruveta lukemaan Arto Paasilinnaa ihan tosissaan.. Lupaan pitää tämän blogin potentiaaliset lukijat ajantasalla siitä mikä tulee olemaan seuraava kirjahankinta tällä alalla.
"All busdrivers must fucking hang"
It's suicide trying to go out now.
Once again the Finnish weather has surprised me with it's utter shittyness. The wind and the rain mixed with the all-encompassing darkness typical of this time of the year has yet again produced quite a storm outside. If the cold rain doesn't completely paralyze you , then the extremely high wind will. This is the Finnish version of hurricane Katrina; slightly less lethal but quite a pain in the ass and neck anyway.
Just 15 minutes ago I was supposed to go to school. I dressed warmly and took an umbrella with me in order to be able to fight off at least a small amount of the shitty rain that aggressively fell on me without warning. I missed the two busses that were on their way to Porvoo since my umbrella - all of a sudden - "turned inside out" for the lack of a better term and I had to run to catch it as the wind got a hold of it. It seemed quite probable that I was going to be late. Late on a grand scale.
I remembered that occasionally there was a bus that was supposed to arrive at the bus stop at around 07:30. Despite the wind killing my umbrella and the cold rain falling on my face I still had some spiritual strenght left in me. So I stood there cursing silently.
The rainfall was so heavy that I wiped my face on the sleeve of my neckscarf at least twice. It was hard to just try and see in front of you not to mention the wind that shoved you backwards every single second. I couldn't see in front of me that well at all. I recognised a bus advancing several distances away. As it drove closer I lifted my hand in order to give the driver of the bus a signal to stop. Well , the driver did acknowledge the signal and pulled the bus to a stop RIGHT IN FRONT OF ME ! In other words , he almost drove over me and to top it all off , it wasn't even the right bus.
As the front door of the bus opened the driver started screaming at the black - clad wet pile holding a broken umbrella in his hand that was me. He demanded to know why the hell had I been standing in the middle of the road which I certainly hadn't done. He was very angry at me and as I noticed his somewhat uncalled-for burst of anger it also agitated me to a reaction. And unfortunately , my reaction to his reaction , in essence wasn't pretty.
I told the stupid bald son-of-a-bitch to go fuck himself. Obviously he wasn't too fond of the comment , but then again I hadn't liked what he had to say about me a few moments before , either. An eye for an eye , as the bible states.
So he drove off and I decided to call it a morning since I was quite wet already and needed to get indoors as quickly as possible. I have to admit that when I walked back home from that shitty bus stop I let out quite an amount of curses at rapid fire pace. I was amazed at the speed that my mouth could produce such verbal abuses.
Once again the Finnish weather has surprised me with it's utter shittyness. The wind and the rain mixed with the all-encompassing darkness typical of this time of the year has yet again produced quite a storm outside. If the cold rain doesn't completely paralyze you , then the extremely high wind will. This is the Finnish version of hurricane Katrina; slightly less lethal but quite a pain in the ass and neck anyway.
Just 15 minutes ago I was supposed to go to school. I dressed warmly and took an umbrella with me in order to be able to fight off at least a small amount of the shitty rain that aggressively fell on me without warning. I missed the two busses that were on their way to Porvoo since my umbrella - all of a sudden - "turned inside out" for the lack of a better term and I had to run to catch it as the wind got a hold of it. It seemed quite probable that I was going to be late. Late on a grand scale.
I remembered that occasionally there was a bus that was supposed to arrive at the bus stop at around 07:30. Despite the wind killing my umbrella and the cold rain falling on my face I still had some spiritual strenght left in me. So I stood there cursing silently.
The rainfall was so heavy that I wiped my face on the sleeve of my neckscarf at least twice. It was hard to just try and see in front of you not to mention the wind that shoved you backwards every single second. I couldn't see in front of me that well at all. I recognised a bus advancing several distances away. As it drove closer I lifted my hand in order to give the driver of the bus a signal to stop. Well , the driver did acknowledge the signal and pulled the bus to a stop RIGHT IN FRONT OF ME ! In other words , he almost drove over me and to top it all off , it wasn't even the right bus.
As the front door of the bus opened the driver started screaming at the black - clad wet pile holding a broken umbrella in his hand that was me. He demanded to know why the hell had I been standing in the middle of the road which I certainly hadn't done. He was very angry at me and as I noticed his somewhat uncalled-for burst of anger it also agitated me to a reaction. And unfortunately , my reaction to his reaction , in essence wasn't pretty.
I told the stupid bald son-of-a-bitch to go fuck himself. Obviously he wasn't too fond of the comment , but then again I hadn't liked what he had to say about me a few moments before , either. An eye for an eye , as the bible states.
So he drove off and I decided to call it a morning since I was quite wet already and needed to get indoors as quickly as possible. I have to admit that when I walked back home from that shitty bus stop I let out quite an amount of curses at rapid fire pace. I was amazed at the speed that my mouth could produce such verbal abuses.
Sunday, November 13, 2005
13.11.05 -
Kello tulee reilusti yli viisi aamuyöstä. Olen tässä vielä koneen äärellä lähinnä sen takia että uni ei maistunut. Ja jos totta puhutaan , uni ei ole maistunut säännöllisesti melkein kolmeen päivään.
En tiedä tarkalleen että mikähän tässäkin on. Yleensä koeviikkojen jälkeen unirytmi on aina hieman sekaisin mutta nyt jotenkin tuntuu että systeemi on mennyt ihan päin honkia. En vain yksinkertaisesti saa yhtään unta sen jälkeen kun jopa pääsen sänkyyn. Liian monta asiaa jää mieleen jota nimenomaisesti alitajuntani ei lähde normaalisti käsittelemään vaan pikemminkin kaikki jää pohdittavaksi ihan valveillaolotilaan. Tätä on nyt jatkunut jo kolme päivää enkä ole tyytyväinen tähän kehitykseen.
Kuten Englanniksi asia todettaisiin , " I suppose I have alot of things on my mind".
En tiedä tarkalleen että mikähän tässäkin on. Yleensä koeviikkojen jälkeen unirytmi on aina hieman sekaisin mutta nyt jotenkin tuntuu että systeemi on mennyt ihan päin honkia. En vain yksinkertaisesti saa yhtään unta sen jälkeen kun jopa pääsen sänkyyn. Liian monta asiaa jää mieleen jota nimenomaisesti alitajuntani ei lähde normaalisti käsittelemään vaan pikemminkin kaikki jää pohdittavaksi ihan valveillaolotilaan. Tätä on nyt jatkunut jo kolme päivää enkä ole tyytyväinen tähän kehitykseen.
Kuten Englanniksi asia todettaisiin , " I suppose I have alot of things on my mind".
Yöllinen elämän tarkoitus.
Olen usein miettinyt että jos nk. "kuolemanjälkeinen elämä" on oikeasti tavallisen ihmisen saavutettavissa , niin mitä se lopulta pitää sisällään.
Muistan kun eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni (oikeastaan ei ollenkaan läheinen sukulainen , btw) kuoli useita vuosia sitten. Katselin haudan pohjalle suhteellisen nuoren pojan silmin ja mietin silloinkin että jos tuonpuoleista elämää on , niin saakohan tuo haudan pohjalla makaava vanha nainen koskaa tietää päästyään fiktiivisille taivaan porteille sitä mitä pahaa hänen lapsensa ovat tehneet naisen tietämättä elinaikanaan.
Onko taivaan portilla kenties Pietarin tai Kharonin hahmo tätä henkilöä vastassa leveä hymy kasvoillaan , kenties omaten jonkinlaisen listan siitä mitä kaikenlaista hänen aviopuolisonsa tai lapsensa ovat tai tekevät tämän toisen henkilön tietämättä. Ajatella jos tuo taivaallinen valheenpaljastuskone toteaisikin kylmän tunteettomasti; "Ai niin , tiesitkö muuten että poikasi on homo ? " tai että " siskosi mies suunnittelee ottavansa avioeron siskostasi huomenna kello kuusi". Nuo paljastukset voisivat hyvinkin herättää kauhistusta tässä edesmenneessä henkilössä , tosin en tiedä että olisiko tuossa vaiheessa enää edes mahdollista saada sydänkohtausta.
En suoraan sanoen haluaisi edes tietää että onko kuolleilla ihmisillä tuollainen kyky seurata tekemisiämme tai saada tietää aiemmista tekemisistämme. Sen pohtiminen tai ylipäätäänkään asian selville saaminen häiriinnyttäisi loputkin rauhallisuuden tunteen aiheuttavat hormoonitasapainot aivoissani. Uskon kuitenkin hartaasti edelleen siihen että kuolemanjälkeistä elämää ei ole , ja vaikka olisikin niin sinne saapuville ei kerrota mitään siitä mitä kuolleen henkilön mahdolliset omaiset tekevät tai ovat tehneet ennen asianomaisen kuolemaa. Olisi nimittäin jo aika totalitäärista jos kuolleet tuollaiseen kykenisivät. Ja oikeastaanhan ne jo siihen kykenevätkin; mieliimme on istutettu epäilys siitä että ne siihen kykenevät. Kuitenkin tämä epäilyksentunne , kuten monet muutkin samankaltaiset tunteet voidaan aivan yksinkertaisesti tukahduttaa uskottelemalla itselleen että kuolleet eivät sellaiseen edes kykene sillä heitä ei enää ole edes olemassa. Ja toisekseen , kuolleiden "tirkistelynhalu" ilmiönä voidaan helposti mitätöidä jo pelkästään sillä argumentilla että kuolleet ihmiset , mikäli heitä on olemassa ja omaavat tämän kyvyn , käyttävät aikansa paremmin kuin lastensa ja sukulaistensa sänkypuuhien tai huijaustapausten äänettömään observaatioon. Minkähänlainen olo luulisi olevan miehellä joka edellisen vaimonsa kuoltuaan haluaisi harrastaa seksiä tämän kanssa mutta joutuisi kuitenkin kantamaan mukanaan tunnetta siitä että hänen entinen vaimonsa saattaisi kurkistella tätä haluttua tapahtumaa mustasukkaisuuksissaan ? Niinpä , hulluksihan siitä tulisi.
Toisinaan , nyt nk. "aikuisiällä" tämä ajatus siitä että kaikki jo valmiiksi kuolleet sukulaiseni seurailisivat elämääni on toisinaan vaivannut minua. Muutamissa kohdissa elämääni jossa olen joutunut nk. "nolojen sattumien" tai täysin uusien kokemusten ympäröimäksi mieleeni on juolahtanut ajatus siitä että seurasivatko kuolleet sukulaiseni näitä tapahtumia kovinkin tarkkaan. Olen ajatellut sitä että särjinkö jonkinlaisen idyllin jonka loin heidän elinaikanaan ja annoin heidän jopa kuolla tämä idylli mukanaan sillä selväähän se on että koskaanhan minä en ole ollut täysin rehellinen persoonastani kenellekään sukulaisistani. Mielestäni he eivät tunne eivätkä ole koskaan tunteneet minua kovinkaan hyvin ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Muistan kun eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni (oikeastaan ei ollenkaan läheinen sukulainen , btw) kuoli useita vuosia sitten. Katselin haudan pohjalle suhteellisen nuoren pojan silmin ja mietin silloinkin että jos tuonpuoleista elämää on , niin saakohan tuo haudan pohjalla makaava vanha nainen koskaa tietää päästyään fiktiivisille taivaan porteille sitä mitä pahaa hänen lapsensa ovat tehneet naisen tietämättä elinaikanaan.
Onko taivaan portilla kenties Pietarin tai Kharonin hahmo tätä henkilöä vastassa leveä hymy kasvoillaan , kenties omaten jonkinlaisen listan siitä mitä kaikenlaista hänen aviopuolisonsa tai lapsensa ovat tai tekevät tämän toisen henkilön tietämättä. Ajatella jos tuo taivaallinen valheenpaljastuskone toteaisikin kylmän tunteettomasti; "Ai niin , tiesitkö muuten että poikasi on homo ? " tai että " siskosi mies suunnittelee ottavansa avioeron siskostasi huomenna kello kuusi". Nuo paljastukset voisivat hyvinkin herättää kauhistusta tässä edesmenneessä henkilössä , tosin en tiedä että olisiko tuossa vaiheessa enää edes mahdollista saada sydänkohtausta.
En suoraan sanoen haluaisi edes tietää että onko kuolleilla ihmisillä tuollainen kyky seurata tekemisiämme tai saada tietää aiemmista tekemisistämme. Sen pohtiminen tai ylipäätäänkään asian selville saaminen häiriinnyttäisi loputkin rauhallisuuden tunteen aiheuttavat hormoonitasapainot aivoissani. Uskon kuitenkin hartaasti edelleen siihen että kuolemanjälkeistä elämää ei ole , ja vaikka olisikin niin sinne saapuville ei kerrota mitään siitä mitä kuolleen henkilön mahdolliset omaiset tekevät tai ovat tehneet ennen asianomaisen kuolemaa. Olisi nimittäin jo aika totalitäärista jos kuolleet tuollaiseen kykenisivät. Ja oikeastaanhan ne jo siihen kykenevätkin; mieliimme on istutettu epäilys siitä että ne siihen kykenevät. Kuitenkin tämä epäilyksentunne , kuten monet muutkin samankaltaiset tunteet voidaan aivan yksinkertaisesti tukahduttaa uskottelemalla itselleen että kuolleet eivät sellaiseen edes kykene sillä heitä ei enää ole edes olemassa. Ja toisekseen , kuolleiden "tirkistelynhalu" ilmiönä voidaan helposti mitätöidä jo pelkästään sillä argumentilla että kuolleet ihmiset , mikäli heitä on olemassa ja omaavat tämän kyvyn , käyttävät aikansa paremmin kuin lastensa ja sukulaistensa sänkypuuhien tai huijaustapausten äänettömään observaatioon. Minkähänlainen olo luulisi olevan miehellä joka edellisen vaimonsa kuoltuaan haluaisi harrastaa seksiä tämän kanssa mutta joutuisi kuitenkin kantamaan mukanaan tunnetta siitä että hänen entinen vaimonsa saattaisi kurkistella tätä haluttua tapahtumaa mustasukkaisuuksissaan ? Niinpä , hulluksihan siitä tulisi.
Toisinaan , nyt nk. "aikuisiällä" tämä ajatus siitä että kaikki jo valmiiksi kuolleet sukulaiseni seurailisivat elämääni on toisinaan vaivannut minua. Muutamissa kohdissa elämääni jossa olen joutunut nk. "nolojen sattumien" tai täysin uusien kokemusten ympäröimäksi mieleeni on juolahtanut ajatus siitä että seurasivatko kuolleet sukulaiseni näitä tapahtumia kovinkin tarkkaan. Olen ajatellut sitä että särjinkö jonkinlaisen idyllin jonka loin heidän elinaikanaan ja annoin heidän jopa kuolla tämä idylli mukanaan sillä selväähän se on että koskaanhan minä en ole ollut täysin rehellinen persoonastani kenellekään sukulaisistani. Mielestäni he eivät tunne eivätkä ole koskaan tunteneet minua kovinkaan hyvin ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Saturday, November 12, 2005
Puskaradion taajuus toimii..
Huolimatta aavisteluistani ettei yksikään nk. "vanhoista naamoista" tätä blogia enää lukisi , sain hurjan muistutuksen siitä ettei asia ollutkaan näin. Nimittäin nyt näyttää siltä että CW , joka vähän aikaa sitten oli väittänyt että blogini olisi poistettu (?) olikin saanut jaettua blogini osoitteen eteenpäin Mr. Henkalle. Nyt siis hänkin lukee sepustuksiani.
No , eihän siinä mitään , olinkin itseasiassa jo vähän peloissani sen suhteen että lukeeko tätä enää kohta kukaan. Eipä silti , enhän minä tätä olen kävijämäärien johdosta pitkään aikaan tehnytkään , mutta tietty epäilyshän siinä aina nousee alitajunnan syövereistä otsalohkoon kun tajuaa että sekavia kommentteja ei enää postauksien perään irtoa. Ja tämä oli sitten sarkasmia , tajusitte sitä tai ette.
Mitä taas tulee yleisesti blogiini , niin voin nyt ilmoittaa kaikille "smygtittare" - statuksen omaaville CW:nkin ohella , että tätähän blogia ei tulla sulkemaan niin kauan kun Blogger sivustona on maksuton ja sen serveri toimii. Olen jo alusta alkaen lähtenyt siitä tämän blogin sisällössä että sen aktiiviseen tuottamiseen ei tulla väsymään puhumattakaan siitä ettäkö tämä suljettaisiin tuhansien "my job is Pizza delivery !11111!!!!!" - vammailujen jälkeen. Evoluutio on suonut minulle sormet jotka kykenevät poistamaan tuollaiset ikävät kommentit kädenkäänteessä (no pun intended).
Sain muuten myös konkreettista palautetta postauksestani liittyen erääseen ex-tuttavuuteeni. Kuulemma sen sisältämää analyysiä pidettiin hyvänä ja muutenkin edes jotenkin totuutta mukailevana teoksena. Kysehän oli kuitenkin aivan subjektiivisesta näkemyksesta jonka väritin sitten oman makuni mukaan. Lähinnä syy miksi ylipäätäänkään sen tein , oli halu kirjoittaa nk. "paperille" tiukkoja mielipiteitä kyseisestä henkilöstä ja hänen toimintatavoistaan vuosien mittaan. Nykyisin kun en enää hänen kanssaan ole missään tekemisissä niin huomattavasti helpompaahan se on avautua näistäkin asioista. Ja oikeastaan , olisin kaiketi voinut avautua jo aikaisemminkin - tarvitsin vain jonkinlaisen välineen jolla nämä mielipiteet ilmaista. Ja nyt se sitten löytyi.
Tulipahan tiukkaa asiaa siitäkin seikkailusta , häh häh hää.
No , eihän siinä mitään , olinkin itseasiassa jo vähän peloissani sen suhteen että lukeeko tätä enää kohta kukaan. Eipä silti , enhän minä tätä olen kävijämäärien johdosta pitkään aikaan tehnytkään , mutta tietty epäilyshän siinä aina nousee alitajunnan syövereistä otsalohkoon kun tajuaa että sekavia kommentteja ei enää postauksien perään irtoa. Ja tämä oli sitten sarkasmia , tajusitte sitä tai ette.
Mitä taas tulee yleisesti blogiini , niin voin nyt ilmoittaa kaikille "smygtittare" - statuksen omaaville CW:nkin ohella , että tätähän blogia ei tulla sulkemaan niin kauan kun Blogger sivustona on maksuton ja sen serveri toimii. Olen jo alusta alkaen lähtenyt siitä tämän blogin sisällössä että sen aktiiviseen tuottamiseen ei tulla väsymään puhumattakaan siitä ettäkö tämä suljettaisiin tuhansien "my job is Pizza delivery !11111!!!!!" - vammailujen jälkeen. Evoluutio on suonut minulle sormet jotka kykenevät poistamaan tuollaiset ikävät kommentit kädenkäänteessä (no pun intended).
Sain muuten myös konkreettista palautetta postauksestani liittyen erääseen ex-tuttavuuteeni. Kuulemma sen sisältämää analyysiä pidettiin hyvänä ja muutenkin edes jotenkin totuutta mukailevana teoksena. Kysehän oli kuitenkin aivan subjektiivisesta näkemyksesta jonka väritin sitten oman makuni mukaan. Lähinnä syy miksi ylipäätäänkään sen tein , oli halu kirjoittaa nk. "paperille" tiukkoja mielipiteitä kyseisestä henkilöstä ja hänen toimintatavoistaan vuosien mittaan. Nykyisin kun en enää hänen kanssaan ole missään tekemisissä niin huomattavasti helpompaahan se on avautua näistäkin asioista. Ja oikeastaan , olisin kaiketi voinut avautua jo aikaisemminkin - tarvitsin vain jonkinlaisen välineen jolla nämä mielipiteet ilmaista. Ja nyt se sitten löytyi.
Tulipahan tiukkaa asiaa siitäkin seikkailusta , häh häh hää.
Wednesday, November 09, 2005
Cause' it sucks me up
Tänään oli sitten toisen jakson koeviikon toiseksi viimeinen päivä. Huomenna käyn vielä vetäisemässä Ruotsin neljännen kurssin kokeen toistamiseen jonka jälkeen ajattelin käydä kenkäkaupassa ostamassa itselleni uudet kengät. Jos se helvetillinen neloskurssi ei nyt tuo minulle haluttua numeroa , jätin sen suoraan sanoen omaan arvoonsa ajan loppuun asti.
Tämänpäivän historiankoe oli kyllä jokseenkin aika yllättävänkin helppo. Näin heti että koe ei painaisi läheskään yhtä paljon kuin koko kurssin aikana tehty materiaali. Kokeen kysymyksetkin eivät oikeastaan olleet mitenkään yksittäisistä aiheista , vaan aseellisten konfliktien syntyä piti käsitellä yleisellä tasolla. Toinen tehtävä , johon saimme käyttää internetin laajaa materiaalivarastoa , käsitteli Syyriaa Lähi-Idän valtiona.
Sen jälkeen palasin kotiin. Olo oli jotenkin nk. "vähemmän suolainen" kun yleensä huolimatta siitä että perjantaina olisi vielä normaalienkin ihmisten koulua kahdeksasta kahteen lusittavana. Onneksi tosin tuleva , nk. "joulujaksoksikin" nimetty koetus on vain n. 4 viikon pituinen , joten kovinkaan suolaista tästä loppuajasta ennen kirjoituksia ei tule. Katselin muuten myös alustavasti jo uutta kiintolevyasemaa itselleni , ja näyttää ilmeisemmältä että joko ostan Seagaten 160 Gigan "hiljaiseksi ja hyväksi" kehutun aseman taikka sitten 200 Gigan aseman jonka valmistajan nimeä en kirjoitusvirheiden pelossa uskalla tähän kirjoittaa. Valmistajan nimessä on kuitenkin ainakin yksi "X" - kirjain jonka vääränlaisesta sijoittamisesta voi tippua sen verran runtua blogini lukijoilta että taidanpa jättää toiseen kertaan.
Mitä säähän tulee , se on jo asiantuntijoidenkin mukaan tähän aikaan vuodesta "epätavallisen lämmintä". Olen jo kahden päivän ajan pystynyt jättämään kaulaliinan kotiin sen ohella että luntakin on näkynyt vain television kuvaruudun välityksellä. On siis mitä todennäköisintä että lunta ei tulla näkemään ainakaan vähään aikaan , ja se jos mikä on erittäin helvetinkin hyvä juttu sillä yleisesti ottaen vihaan lunta.
Hani antoi minulle muuten lahjaksi Akiran , tuo Japanilaisten Anime-elokuvien klassikon jo syyslomalla. Olen katsellut sen läpi tässä nyt neljä kertaa teknisesti parannetulla versiolla ja sekä sillä vanhemmalla myöskin. Olenkin edelleen sitä mieltä että se kuuluu ehdottomasti mielestäni parhaimpiin koskaan nähtyihin Animeihin listoillani sen ohella että vanhempi Englanninkielinen dubbaus on minusta jotenkin parempi tämän uuden DVD-version dubbaukseen verrattuna. Vanhemmassa versiossa ääninäyttelijät olivat jotenkin uskottavampia rooleissaan , kuten esimerkiksi se yksi niistä "koelapsista" joka lenteli sillä tuolillaan ympäriinsä puku päällä. Juuri hänen Englanninkielisen dubbauksen ääninäyttelijänsä oli vanhemmassa versiossa karheammalla äänellään jotenkin uskottavampi kun DVD-version kimeä-ääninen lapsukainen. Muuten DVD-version ääninäyttely ei oikeastaan negatiivisia pisteitä saanutkaan muuta kuin ehkä siitä että alkuperäisessä dubbauksessa olikin ehkä minusta enemmän eloa ja huulisynkkaus muuten toimi kanssa paremmin siinä. Uusimmassa muutamissa kohdissa hahmojen huulienliikkeet eivät pysy dubbauksen tahdissa tai dubbaus ei pysy huulienliikkeitten tahdissa. Ihan kuinka vaan se haluaa sanoa.
Tämänpäivän historiankoe oli kyllä jokseenkin aika yllättävänkin helppo. Näin heti että koe ei painaisi läheskään yhtä paljon kuin koko kurssin aikana tehty materiaali. Kokeen kysymyksetkin eivät oikeastaan olleet mitenkään yksittäisistä aiheista , vaan aseellisten konfliktien syntyä piti käsitellä yleisellä tasolla. Toinen tehtävä , johon saimme käyttää internetin laajaa materiaalivarastoa , käsitteli Syyriaa Lähi-Idän valtiona.
Sen jälkeen palasin kotiin. Olo oli jotenkin nk. "vähemmän suolainen" kun yleensä huolimatta siitä että perjantaina olisi vielä normaalienkin ihmisten koulua kahdeksasta kahteen lusittavana. Onneksi tosin tuleva , nk. "joulujaksoksikin" nimetty koetus on vain n. 4 viikon pituinen , joten kovinkaan suolaista tästä loppuajasta ennen kirjoituksia ei tule. Katselin muuten myös alustavasti jo uutta kiintolevyasemaa itselleni , ja näyttää ilmeisemmältä että joko ostan Seagaten 160 Gigan "hiljaiseksi ja hyväksi" kehutun aseman taikka sitten 200 Gigan aseman jonka valmistajan nimeä en kirjoitusvirheiden pelossa uskalla tähän kirjoittaa. Valmistajan nimessä on kuitenkin ainakin yksi "X" - kirjain jonka vääränlaisesta sijoittamisesta voi tippua sen verran runtua blogini lukijoilta että taidanpa jättää toiseen kertaan.
Mitä säähän tulee , se on jo asiantuntijoidenkin mukaan tähän aikaan vuodesta "epätavallisen lämmintä". Olen jo kahden päivän ajan pystynyt jättämään kaulaliinan kotiin sen ohella että luntakin on näkynyt vain television kuvaruudun välityksellä. On siis mitä todennäköisintä että lunta ei tulla näkemään ainakaan vähään aikaan , ja se jos mikä on erittäin helvetinkin hyvä juttu sillä yleisesti ottaen vihaan lunta.
Hani antoi minulle muuten lahjaksi Akiran , tuo Japanilaisten Anime-elokuvien klassikon jo syyslomalla. Olen katsellut sen läpi tässä nyt neljä kertaa teknisesti parannetulla versiolla ja sekä sillä vanhemmalla myöskin. Olenkin edelleen sitä mieltä että se kuuluu ehdottomasti mielestäni parhaimpiin koskaan nähtyihin Animeihin listoillani sen ohella että vanhempi Englanninkielinen dubbaus on minusta jotenkin parempi tämän uuden DVD-version dubbaukseen verrattuna. Vanhemmassa versiossa ääninäyttelijät olivat jotenkin uskottavampia rooleissaan , kuten esimerkiksi se yksi niistä "koelapsista" joka lenteli sillä tuolillaan ympäriinsä puku päällä. Juuri hänen Englanninkielisen dubbauksen ääninäyttelijänsä oli vanhemmassa versiossa karheammalla äänellään jotenkin uskottavampi kun DVD-version kimeä-ääninen lapsukainen. Muuten DVD-version ääninäyttely ei oikeastaan negatiivisia pisteitä saanutkaan muuta kuin ehkä siitä että alkuperäisessä dubbauksessa olikin ehkä minusta enemmän eloa ja huulisynkkaus muuten toimi kanssa paremmin siinä. Uusimmassa muutamissa kohdissa hahmojen huulienliikkeet eivät pysy dubbauksen tahdissa tai dubbaus ei pysy huulienliikkeitten tahdissa. Ihan kuinka vaan se haluaa sanoa.
Monday, November 07, 2005
Kateuden konkreettinen arvo
Seuraavissa postauksissani aion jutella hieman muutamista varsin kiinnostavista persoonista joita olen viimeisten vuosien aikana saanut tuntea. En kieltämättä voi sanoa ettäkö olisin nyt jälkeenpäin mitenkään iloinen heidät tavattuani ja 'tunnettuani' , mutta voinpahan näin miehekkäästi todeta että onpa sekin tullut tehtyä.
Varsinainen syy kuitenkin seuraavaan tekstiin on haluni pukea viimeisten vuosieni ajatukset sanoiksi muutamista henkilöistä jotka olen tuntenut ja näin jälkeenpäin hyvinkin kieroiksi todennut. Oleellisena osana näihin henkilöihin tietenkin liittyy heidän syvä kateutensa minua kohtaan jota he eivät kuitenkaan vihoissaan ole koskaan uskaltaneet näyttää suoraan.
Ensimmäinen tapaus josta tulen käyttämään salanimeä "FG" on kaiketi se suurin ihmetyksen aihe ollut minulle jo vuosia. Hän on minua n. 4 - 5 vuotta nuorempi mieshenkilö johon sain ensikontaktin erään nimeltämainitsemattoman internetin keskustelupalstan kautta. Aluksi hän ei vaikuttanut mitenkään vihamieliseltä tai muutenkaan ilkeältä tapaukselta puhumattakaan kateellisesta. Juttelimme toisinaan milloin mistäkin jonka jälkeen varsinainen kontaktimme tapahtui kauppojen muodossa. Hän nimittäin halusi ostaa minulta konsolipelin jonka olin hänelle valmis myymään. Jo tuolloin FG:llä oli jonkinlaisia kontakteja tulevaan tyttöystävääni joka melko avoimesti ystävystyi FG:n kanssa.
Myin FG:lle pelin jonka hän tuli henkilökohtaisesti noutamaan. Valehtelematta tuona päivänä kohtasin nuoren , iältään n. 12 - 13 vuotiaan nuoren pojan joka minut nähtyään oli kovinkin hiljainen. Hän ei ollut läheskään yhtä puhelias kuin internetissä käytävien keskustelujen aikana vaan "hoiti tehtävänsä" ja meni kotiin. Suhteeni syveni myös tuolloin tulevaan tyttöystävääni jonka kanssa FG:llä oli hyvät välit. Saattaisin jopa arvella , että FG:llä ja tyttöystävälläni oli aivan normaali ystävyyssuhde siitä huolimatta että ensimmäisillä kerroilla FG oli käyttäytynyt todella epäilyttävästi ja selvästi esittänyt tyttöystävälleni "kovempaa kuin onkaan" sen lisäksi että valehteli ikänsä heti kättelyssä.
Tyttöystäväni , nyt jälkeenpäin saatujen lausuntojen mukaan , puheli minusta aika paljonkin FG:lle. FG pyrki saamaan aikaiseksi kuvan itsestään vanhempana ja älykkäänä mieshenkilönä sillä sellaisen käsityksen hän oli minusta saanut. Hän mm. vertasi ulkonäköään tunnetun pelisarjan päähahmon ulkonäköön joka sai kaiketi tyttöystävänikin epäilemään. Tarkoituksena oli selvästi herättää tyttöystäväni kiinnostus häntä kohtaan. Tyttöystäväni saatua selville että olin itse asiassa tavannut FG:n nousi kiinnostus siitä että puhuiko FG totta. Kerroin täysin omien kokemusteni pohjalta sen miltä FG näytti tuona päivänä. Tyttöystäväni ei niinkään ollut ihmeissään saatuaan tietää että FG:n kuvailu itsestään ja minun kokemukseni eivät käyneet yhteen. Tämän jälkeen tyttöystäväni kertoi "kuvailustani" FG:lle itselleen.
FG:n reaktio oli jokseenkin arvattavissa. Alkoi väistämätön päteminen siitä kuinka hän oli kasvanut ja muutenkin miehistynyt eikä "ollenkaan näyttänyt siltä miltä minä olin hänet silloin kuvaillut". Tällöin tyttöystävälläni , FG:lle ja eräällä kolmannella henkilöllä oli meneillään sivuprojekti jossa FG pyrki aktiivisesti tyttöystäväni suosioon vähättelemällä tätä kolmatta henkilöä. Myöskin noihin aikoihin aloimme käymään erilaisiin historiallisiin tapahtumiin liittyviä väittelyitä FG:n kanssa tyttöystäväni "suorassa näköpiirissä". Ulkoisesti FG näytti täydellisesti jopa pitävän minusta , mutta oli selvää että sisällä hän selvästi alkoi vihaamaan minua siitä yksinkertaisesta syystä että olin tulevan tyttöystäväni silmissä suositumpi kuin hän. Yksityisissä keskusteluissa tyttöystäväni kanssa FG jopa halveerasi minua kovinkin ikävin sanakääntein joita hän ei kuitenkaan koskaan uskaltanut esittää minulle suoraan.
Mitä tyttöystäväni ja FG:n väliseen suhteeseen tulee , on selvää että FG halusi tyttöystäväni ihan alusta alkaen. FG:n kertomien mukaan hän omasi isoveljen sekä pikkusiskon mutta muita kavereita hänellä ei oikeastaan ollutkaan. Enkä varsinaisesti ihmettelekään jos hänen "selän takana" tapahtuva mielipiteittenvaihtonsa kattoi hänen julkisen elämänsä toimintatavat ja ystävyyssuhteiden muodostamisen myös.
Seuraavan kerran myin jälleen yhden konsolipelin FG:lle. Tapasin hänet pihallani toistamiseen enkä oikeastaan huomannut mitään eroa hänen fyysisessä olemuksessaan. Ilmoitin asiasta tulevalle tyttöystävälleni jonka jälkeen FG:n pätemiset saivat kunnon vauhtia alleen.
Tämän jälkeen FG alkoi käyttäytymään entistä enemmän "herrasmiesmäisesti" ja pänttäsi kirjoista valtavia määriä toista maailmansotaa käsittelevää materiaalia saadakseen jonkinlaista painoarvoa minua vastaan. Muutamaan kertaan hän mm. esiintyi aivan toisena henkilönä keskustelu-palstassa jossa kävimme mutta jäi siitä kuitenkin kiinni. Olen varma että se ei ole ollut ainoa kerta kun näin on käynyt. Tietenkään konkreettisia todisteitahan ei ole.
Joka tapauksessa FG avautui tulevalle tyttöystävälleni minusta oudon avoimesti. Vaikka hän ei oikeastaan muuta osannutkaan tehdä kuin halveerata minua niin hän kuitenkin luotti tyttöystävääni tarpeeksi. FG:llä oli koko ajan takanaan huomattava "näyttämisenhalu" joka loppua kohden keskivaiheiden ohella kulminoitui minua vastaan. Oli selvää että FG oli ihastunut tyttöystävääni ja nyt halusi nolata minut tyttöystäväni silmissä ja näyttää kaikin tavoin kypsemmältä kumppanilta. Se mikä kuitenkin paistaa tästä strategiasta selvästi läpi , on se että tyttöystäväni ei koskaan ollut nähnyt FG:tä oikeasti. Siten FG:n ainoa turva olikin luoda jonkinlainen yltiömaskuulinen kuva itsestään sillä hänen ja minun käsitykseni eivät tietenkään käyneet yhteen. FG jatkoi selkäni takana halveeraamista ja "puhumista" tietäen että hän ei tuskinkaan koskaan tapaisi tyttöystävääni.
Kehitys jatkui. FG todisti enemmän ja enemmän kypsymättömyyttään eri tavoilla koko vuoden ajan erästä toista mieshenkilöä kohtaan hänen osoitettuaan kiinnostusta tyttöystävääni kohtaan huonoin seurauksin. FG väitti "ottavansa selvää" tästä mieshenkilöstä hänen kiinnostuksenosoituksensa jälkeen. Ilmeisesti FG pyrki jollain tavalla pelottelemaan miehen pois tyttöystäväni luota sillä FG olikin jo todennut suoranaisesti tälle mieshenkilölle että tyttöystäväni oli "hänen".
Aikaa kului. Minä ja tyttöystäväni virallistimme suhteemme. FG tämän kuultuaan muuttui kovinkin hiljaiseksi ja selvästi oli suutuksissaan sen kuultuaan siitä huolimatta että toivotti meille onnea. Tämä oli selvästi vähintäänkin karvas teko hänelle. Sen jälkeen kontaktimme häneen katosi joksikin ajaksi.
Tämän jälkeen FG otti tyttöystävääni yhteyttä ja alkoi jälleen solvaamaan minua kesällä 2005. Itse suutuin tästä kovinkin paljon sillä olin jo jonkin aikaa ollut selvillä FG:n tyylistä puhua minusta selän takana negatiivisia asioita. Kirjoitin hänelle emailin jossa enemmän tai vähemmän tyhjensin koko "paskan" (lue: tunnevarastoni hänestä) tuohon viestiin. Ilmoitin sen enempää kiemurtelematta että jos hän kerran vihasi , halveksi , paheksui ja ylenkatsoi minua , niin parasta oli että ilmaantuisi paikanpäälle ottamaan minusta mittaa. Tätä oli tapahtunut jo muutaman vuoden ajan , joten päätin selvittää tilit kerralla. Vastausta ei tullut kuten ei ole edellisilläkään kerroilla kun olen enemmän tai vähemmän asiallisesti vaatinut häntä ilmaantumaan "asioita selvittämään". Tämän jälkeen FG:stä ei ole kuulunut yhtikäs mitään.
Yhteenveto
FG:ssä ei tosiasiallisesti ole välttämättä mikään totta. Luultavasti hän on nykyisin n. 15 - 16 vuotias mutta fyysiset ominaisuudethan ovat täysin tuntemattomia edelleen. Myöskään hänen perhetaustaansa ei ole tullut vahvistusta vaan kaikki jäävät hänen lausuntojensa varaan jotka eivät minun mielestäni ole täysin vedenpitäviä olleet koskaan. Kuitenkin se mitä hänestä voidaan sanoa on että hän omaa harvinaisen kateellisen mielenlaadun jonka tyydyttääkseen hän on mitä varmemmin valmis valehtelemaan tai muuten kiertämään totuutta luodakseen kuvan itsestään henkilönä jollainen hän ei välttämättä oikeastaan edes ole.
Myöskin hänen tapansa puhua asioista selän takana kaikille muille paitsi asioiden kohteelle itselleen tekee hänestä kovinkin ikävän persoonan. Loppujen lopuksi hän kuitenkin näyttää olevan kykenemätön kohtaamaan vihaamansa/halveksumansa ihmiset ja tyytyykin puhumaan näistä pahaa selän takana sillä se on ainoa asia mihin hän kykenee. Uskonkin hänen valehtelevan hyvinkin pitkälle ulkonäöstään ja muista fyysistä ominaisuuksistaan ja välttävän suoranaista henkilökohtaista kontaktia kulissien sortumisen pelossa.
Varsinainen syy kuitenkin seuraavaan tekstiin on haluni pukea viimeisten vuosieni ajatukset sanoiksi muutamista henkilöistä jotka olen tuntenut ja näin jälkeenpäin hyvinkin kieroiksi todennut. Oleellisena osana näihin henkilöihin tietenkin liittyy heidän syvä kateutensa minua kohtaan jota he eivät kuitenkaan vihoissaan ole koskaan uskaltaneet näyttää suoraan.
Ensimmäinen tapaus josta tulen käyttämään salanimeä "FG" on kaiketi se suurin ihmetyksen aihe ollut minulle jo vuosia. Hän on minua n. 4 - 5 vuotta nuorempi mieshenkilö johon sain ensikontaktin erään nimeltämainitsemattoman internetin keskustelupalstan kautta. Aluksi hän ei vaikuttanut mitenkään vihamieliseltä tai muutenkaan ilkeältä tapaukselta puhumattakaan kateellisesta. Juttelimme toisinaan milloin mistäkin jonka jälkeen varsinainen kontaktimme tapahtui kauppojen muodossa. Hän nimittäin halusi ostaa minulta konsolipelin jonka olin hänelle valmis myymään. Jo tuolloin FG:llä oli jonkinlaisia kontakteja tulevaan tyttöystävääni joka melko avoimesti ystävystyi FG:n kanssa.
Myin FG:lle pelin jonka hän tuli henkilökohtaisesti noutamaan. Valehtelematta tuona päivänä kohtasin nuoren , iältään n. 12 - 13 vuotiaan nuoren pojan joka minut nähtyään oli kovinkin hiljainen. Hän ei ollut läheskään yhtä puhelias kuin internetissä käytävien keskustelujen aikana vaan "hoiti tehtävänsä" ja meni kotiin. Suhteeni syveni myös tuolloin tulevaan tyttöystävääni jonka kanssa FG:llä oli hyvät välit. Saattaisin jopa arvella , että FG:llä ja tyttöystävälläni oli aivan normaali ystävyyssuhde siitä huolimatta että ensimmäisillä kerroilla FG oli käyttäytynyt todella epäilyttävästi ja selvästi esittänyt tyttöystävälleni "kovempaa kuin onkaan" sen lisäksi että valehteli ikänsä heti kättelyssä.
Tyttöystäväni , nyt jälkeenpäin saatujen lausuntojen mukaan , puheli minusta aika paljonkin FG:lle. FG pyrki saamaan aikaiseksi kuvan itsestään vanhempana ja älykkäänä mieshenkilönä sillä sellaisen käsityksen hän oli minusta saanut. Hän mm. vertasi ulkonäköään tunnetun pelisarjan päähahmon ulkonäköön joka sai kaiketi tyttöystävänikin epäilemään. Tarkoituksena oli selvästi herättää tyttöystäväni kiinnostus häntä kohtaan. Tyttöystäväni saatua selville että olin itse asiassa tavannut FG:n nousi kiinnostus siitä että puhuiko FG totta. Kerroin täysin omien kokemusteni pohjalta sen miltä FG näytti tuona päivänä. Tyttöystäväni ei niinkään ollut ihmeissään saatuaan tietää että FG:n kuvailu itsestään ja minun kokemukseni eivät käyneet yhteen. Tämän jälkeen tyttöystäväni kertoi "kuvailustani" FG:lle itselleen.
FG:n reaktio oli jokseenkin arvattavissa. Alkoi väistämätön päteminen siitä kuinka hän oli kasvanut ja muutenkin miehistynyt eikä "ollenkaan näyttänyt siltä miltä minä olin hänet silloin kuvaillut". Tällöin tyttöystävälläni , FG:lle ja eräällä kolmannella henkilöllä oli meneillään sivuprojekti jossa FG pyrki aktiivisesti tyttöystäväni suosioon vähättelemällä tätä kolmatta henkilöä. Myöskin noihin aikoihin aloimme käymään erilaisiin historiallisiin tapahtumiin liittyviä väittelyitä FG:n kanssa tyttöystäväni "suorassa näköpiirissä". Ulkoisesti FG näytti täydellisesti jopa pitävän minusta , mutta oli selvää että sisällä hän selvästi alkoi vihaamaan minua siitä yksinkertaisesta syystä että olin tulevan tyttöystäväni silmissä suositumpi kuin hän. Yksityisissä keskusteluissa tyttöystäväni kanssa FG jopa halveerasi minua kovinkin ikävin sanakääntein joita hän ei kuitenkaan koskaan uskaltanut esittää minulle suoraan.
Mitä tyttöystäväni ja FG:n väliseen suhteeseen tulee , on selvää että FG halusi tyttöystäväni ihan alusta alkaen. FG:n kertomien mukaan hän omasi isoveljen sekä pikkusiskon mutta muita kavereita hänellä ei oikeastaan ollutkaan. Enkä varsinaisesti ihmettelekään jos hänen "selän takana" tapahtuva mielipiteittenvaihtonsa kattoi hänen julkisen elämänsä toimintatavat ja ystävyyssuhteiden muodostamisen myös.
Seuraavan kerran myin jälleen yhden konsolipelin FG:lle. Tapasin hänet pihallani toistamiseen enkä oikeastaan huomannut mitään eroa hänen fyysisessä olemuksessaan. Ilmoitin asiasta tulevalle tyttöystävälleni jonka jälkeen FG:n pätemiset saivat kunnon vauhtia alleen.
Tämän jälkeen FG alkoi käyttäytymään entistä enemmän "herrasmiesmäisesti" ja pänttäsi kirjoista valtavia määriä toista maailmansotaa käsittelevää materiaalia saadakseen jonkinlaista painoarvoa minua vastaan. Muutamaan kertaan hän mm. esiintyi aivan toisena henkilönä keskustelu-palstassa jossa kävimme mutta jäi siitä kuitenkin kiinni. Olen varma että se ei ole ollut ainoa kerta kun näin on käynyt. Tietenkään konkreettisia todisteitahan ei ole.
Joka tapauksessa FG avautui tulevalle tyttöystävälleni minusta oudon avoimesti. Vaikka hän ei oikeastaan muuta osannutkaan tehdä kuin halveerata minua niin hän kuitenkin luotti tyttöystävääni tarpeeksi. FG:llä oli koko ajan takanaan huomattava "näyttämisenhalu" joka loppua kohden keskivaiheiden ohella kulminoitui minua vastaan. Oli selvää että FG oli ihastunut tyttöystävääni ja nyt halusi nolata minut tyttöystäväni silmissä ja näyttää kaikin tavoin kypsemmältä kumppanilta. Se mikä kuitenkin paistaa tästä strategiasta selvästi läpi , on se että tyttöystäväni ei koskaan ollut nähnyt FG:tä oikeasti. Siten FG:n ainoa turva olikin luoda jonkinlainen yltiömaskuulinen kuva itsestään sillä hänen ja minun käsitykseni eivät tietenkään käyneet yhteen. FG jatkoi selkäni takana halveeraamista ja "puhumista" tietäen että hän ei tuskinkaan koskaan tapaisi tyttöystävääni.
Kehitys jatkui. FG todisti enemmän ja enemmän kypsymättömyyttään eri tavoilla koko vuoden ajan erästä toista mieshenkilöä kohtaan hänen osoitettuaan kiinnostusta tyttöystävääni kohtaan huonoin seurauksin. FG väitti "ottavansa selvää" tästä mieshenkilöstä hänen kiinnostuksenosoituksensa jälkeen. Ilmeisesti FG pyrki jollain tavalla pelottelemaan miehen pois tyttöystäväni luota sillä FG olikin jo todennut suoranaisesti tälle mieshenkilölle että tyttöystäväni oli "hänen".
Aikaa kului. Minä ja tyttöystäväni virallistimme suhteemme. FG tämän kuultuaan muuttui kovinkin hiljaiseksi ja selvästi oli suutuksissaan sen kuultuaan siitä huolimatta että toivotti meille onnea. Tämä oli selvästi vähintäänkin karvas teko hänelle. Sen jälkeen kontaktimme häneen katosi joksikin ajaksi.
Tämän jälkeen FG otti tyttöystävääni yhteyttä ja alkoi jälleen solvaamaan minua kesällä 2005. Itse suutuin tästä kovinkin paljon sillä olin jo jonkin aikaa ollut selvillä FG:n tyylistä puhua minusta selän takana negatiivisia asioita. Kirjoitin hänelle emailin jossa enemmän tai vähemmän tyhjensin koko "paskan" (lue: tunnevarastoni hänestä) tuohon viestiin. Ilmoitin sen enempää kiemurtelematta että jos hän kerran vihasi , halveksi , paheksui ja ylenkatsoi minua , niin parasta oli että ilmaantuisi paikanpäälle ottamaan minusta mittaa. Tätä oli tapahtunut jo muutaman vuoden ajan , joten päätin selvittää tilit kerralla. Vastausta ei tullut kuten ei ole edellisilläkään kerroilla kun olen enemmän tai vähemmän asiallisesti vaatinut häntä ilmaantumaan "asioita selvittämään". Tämän jälkeen FG:stä ei ole kuulunut yhtikäs mitään.
Yhteenveto
FG:ssä ei tosiasiallisesti ole välttämättä mikään totta. Luultavasti hän on nykyisin n. 15 - 16 vuotias mutta fyysiset ominaisuudethan ovat täysin tuntemattomia edelleen. Myöskään hänen perhetaustaansa ei ole tullut vahvistusta vaan kaikki jäävät hänen lausuntojensa varaan jotka eivät minun mielestäni ole täysin vedenpitäviä olleet koskaan. Kuitenkin se mitä hänestä voidaan sanoa on että hän omaa harvinaisen kateellisen mielenlaadun jonka tyydyttääkseen hän on mitä varmemmin valmis valehtelemaan tai muuten kiertämään totuutta luodakseen kuvan itsestään henkilönä jollainen hän ei välttämättä oikeastaan edes ole.
Myöskin hänen tapansa puhua asioista selän takana kaikille muille paitsi asioiden kohteelle itselleen tekee hänestä kovinkin ikävän persoonan. Loppujen lopuksi hän kuitenkin näyttää olevan kykenemätön kohtaamaan vihaamansa/halveksumansa ihmiset ja tyytyykin puhumaan näistä pahaa selän takana sillä se on ainoa asia mihin hän kykenee. Uskonkin hänen valehtelevan hyvinkin pitkälle ulkonäöstään ja muista fyysistä ominaisuuksistaan ja välttävän suoranaista henkilökohtaista kontaktia kulissien sortumisen pelossa.
Sunday, November 06, 2005
Storm damage
We had some pretty serious storms down here a few weeks back. Normally I walk around the countryside and inspect the damage fairly soon afterwards , but recently due to school etc. activities I haven't had the chance to do so. So today I finally did it and walked past our house into the woods. The results were somewhat horrifying despite the fact that no trees had fallen on houses , power lines , cars or on other valuable things.
About a kilometre away from our house there's a small road that leads to the woods near these two medium-sized fields. The road had a large pine tree close to it and during the storm it had fallen on to the small road , or a path more like. The path leads to a small fox-hole I dug last summer and now the road to my little digging-operation has been sealed from the outside world. The pine tree is at least 20 feet high if not even taller and there's no way of moving it away from the small path without the help of a chainsaw. Now , just for the record , I don't have a chainsaw and I can't get to my foxhole either. I doubt that anyone will remove the tree away from the path anyway since there's just me using it.
The storm had ripped smaller bushes and trees off of the ground situated at the sides of the roads too. The big fallen pine tree was actually the only large tree I saw laying on the road. All in all our 'neighbourhood' survived pretty well from the storms a few weeks back.
I haven't bothered to go any further into the nearby woods to inspect the damage yet and I probably won't , either.
About a kilometre away from our house there's a small road that leads to the woods near these two medium-sized fields. The road had a large pine tree close to it and during the storm it had fallen on to the small road , or a path more like. The path leads to a small fox-hole I dug last summer and now the road to my little digging-operation has been sealed from the outside world. The pine tree is at least 20 feet high if not even taller and there's no way of moving it away from the small path without the help of a chainsaw. Now , just for the record , I don't have a chainsaw and I can't get to my foxhole either. I doubt that anyone will remove the tree away from the path anyway since there's just me using it.
The storm had ripped smaller bushes and trees off of the ground situated at the sides of the roads too. The big fallen pine tree was actually the only large tree I saw laying on the road. All in all our 'neighbourhood' survived pretty well from the storms a few weeks back.
I haven't bothered to go any further into the nearby woods to inspect the damage yet and I probably won't , either.
Saturday, November 05, 2005
Long days & hard nights
Friday.
I've got four exams left out of a sum total of six. Luckily it's weekend now and I'm really exhausted , so the need for relaxation won't exactly be a problem. I've only got two "periods" left back in school before the matriculation examinations of spring.
How do I feel ? It's Christmas soon and after that it won't be exactly long before all of this will primarily end. In my opinion , the worst is already over since the longest periods are behind me. And I can tell you I've had some pretty shitty subjects to tangle with this period but luckily they're over now. I've also managed to sell about 75 % of my school books , but it does seem probable that the German language books I just sold will be the last ones. I'll just dispose of the ones I've got left and won't be sold, I guess.
It's funny to observe the coming and going of the books. A year ago I had huge amounts of them in the bookshelf and now there's still a considerable amount of them , but all of them are books from subjects I'm going to take the tests in on the matriculation examinations so I'll be needing them. This really signifies the end of my studies for the most part.
In today's Swedish test I wrote a composition about animals and their role as man's best friend. I'd say that it wasn't the worst Swedish composition I've ever done especially when compared to the stuff I did compositions about two years ago. Although you can never know how the teachers will rate them , I'd really like to predict fairly good results.
I've got four exams left out of a sum total of six. Luckily it's weekend now and I'm really exhausted , so the need for relaxation won't exactly be a problem. I've only got two "periods" left back in school before the matriculation examinations of spring.
How do I feel ? It's Christmas soon and after that it won't be exactly long before all of this will primarily end. In my opinion , the worst is already over since the longest periods are behind me. And I can tell you I've had some pretty shitty subjects to tangle with this period but luckily they're over now. I've also managed to sell about 75 % of my school books , but it does seem probable that the German language books I just sold will be the last ones. I'll just dispose of the ones I've got left and won't be sold, I guess.
It's funny to observe the coming and going of the books. A year ago I had huge amounts of them in the bookshelf and now there's still a considerable amount of them , but all of them are books from subjects I'm going to take the tests in on the matriculation examinations so I'll be needing them. This really signifies the end of my studies for the most part.
In today's Swedish test I wrote a composition about animals and their role as man's best friend. I'd say that it wasn't the worst Swedish composition I've ever done especially when compared to the stuff I did compositions about two years ago. Although you can never know how the teachers will rate them , I'd really like to predict fairly good results.
Thursday, November 03, 2005
Ball & chain
Exam week.
I went to school around 10.00 AM for the psychology test. The teachers spoke to me for a few minutes and asked if she could make a copy out of the research-essay I did for the course. I agreed to it since she told me that it would make a nice memento of "us" once we leave school for good along with the fact that she seemed to really like it. I had apparently done a good job.
Then the test begun , which was miniscule at best since the course was mainly evaluated on the success of the research-essay instead of the normal test. I was finished quite fast and then I went home. While I sat in the bus I saw a pretty fucking wacky thing walking down the street. I watched a 70 - year-old "army grandpa" walk down the street clad in camouflage clothing and a olive-green jacket with the Finnish flag sewn on it. To top it all off , he had a camouflaged baseball-cap on with army boots on his feet. He didn't seem like a neo-Nazi to me at all , rather like an old patriot. The sort of a guy who is still convinced , in this day and age , that our country is still the best and the people living in it are worth fighting for. Those sort of men are a "depleting natural resource" , I would say. And there certainly ain't too many of them left.
Anyway , I've been thinking about getting a weapon-license as soon as I'll have the money. I'm planning to call the local police station and ask them about how to acquire one of those. Unfortunately though , our firearm laws are certainly one of the strictest in the world , so I can't get a shotgun just yet. I'd need to have an officially licensed permit for hunting in order to get that Winchester shotgun for 500 Euros. That's actually pretty shitty and ignorant as well. I mean , if I'd really want to have a shotgun for the purpose of killing people , I'd just drive to one of the biggest cities in this country and try to seek out members of the "lower levels of the society" and purchase a firearm like that from them. And now , the authorities are restricting the purchase of shotguns etc. in order for the police to remain as the "upper hand" in domestic disputes with their weapons. The government's concerned about the police getting outgunned if our firearms laws would be more liberal.
So I'll have to start small. I'm going to get one of those 22. calibre rifles for starters and squeeze off some rounds in the range with it, and maybe in a year I'm 'good enough' in the local authorities' eyes for the bigger permits.
Once again , our country rears it's uglier side on me.
I went to school around 10.00 AM for the psychology test. The teachers spoke to me for a few minutes and asked if she could make a copy out of the research-essay I did for the course. I agreed to it since she told me that it would make a nice memento of "us" once we leave school for good along with the fact that she seemed to really like it. I had apparently done a good job.
Then the test begun , which was miniscule at best since the course was mainly evaluated on the success of the research-essay instead of the normal test. I was finished quite fast and then I went home. While I sat in the bus I saw a pretty fucking wacky thing walking down the street. I watched a 70 - year-old "army grandpa" walk down the street clad in camouflage clothing and a olive-green jacket with the Finnish flag sewn on it. To top it all off , he had a camouflaged baseball-cap on with army boots on his feet. He didn't seem like a neo-Nazi to me at all , rather like an old patriot. The sort of a guy who is still convinced , in this day and age , that our country is still the best and the people living in it are worth fighting for. Those sort of men are a "depleting natural resource" , I would say. And there certainly ain't too many of them left.
Anyway , I've been thinking about getting a weapon-license as soon as I'll have the money. I'm planning to call the local police station and ask them about how to acquire one of those. Unfortunately though , our firearm laws are certainly one of the strictest in the world , so I can't get a shotgun just yet. I'd need to have an officially licensed permit for hunting in order to get that Winchester shotgun for 500 Euros. That's actually pretty shitty and ignorant as well. I mean , if I'd really want to have a shotgun for the purpose of killing people , I'd just drive to one of the biggest cities in this country and try to seek out members of the "lower levels of the society" and purchase a firearm like that from them. And now , the authorities are restricting the purchase of shotguns etc. in order for the police to remain as the "upper hand" in domestic disputes with their weapons. The government's concerned about the police getting outgunned if our firearms laws would be more liberal.
So I'll have to start small. I'm going to get one of those 22. calibre rifles for starters and squeeze off some rounds in the range with it, and maybe in a year I'm 'good enough' in the local authorities' eyes for the bigger permits.
Once again , our country rears it's uglier side on me.
Subscribe to:
Posts (Atom)
