The End Is the Beginning Is the End

Jees, tuli tuossa juuri useamman tunnin mittaiselta käynniltä tuolta keskustan syvyyksistä takaisin tänne. Pikkaisen kylmä oli ja normi-pultsarit, nuoret kännääjät, hiipparit sun muut olivat jälleen liikkeellä. Ilotulitteluakin oli aika runsaasti, vaikka en varsinaisesti huominut mitään virallista kaupungin järjestämää ilotulitusta tällä kertaa. Taisin olla vähän liian myöhään liikkeellä, mutta eipähän se nyt toisaalta haitannutkaan kun noita epävirallisiakin ilotulittajia oli niin maan perusteellisesti joukossa muutenkin.

Siirrytäänpä nyt sitten kuitenkin tämän vuoden viimeiseen postaukseen:

Vuosikymmen on nyt takana tätäkin elämää. Tuntuu että jos käsittelisin tätä vuosikymmentä tässä postauksessa, niin se menisi aivan liian laajaksi enkä edes muista hirveästi kaikkea sitä mitä tämän vuosikymmenen aikana on tapahtunutkaan. Voin kuitenkin todeta, että varmaan parhainta aikaa elämässäni toistaiseksi on ollut tämän vuosikymmenen keskivaiheet monilla eri elämänalueilla. Sitten taas nämä loppuvuodet eivät niinkään ole olleet hääviä materiaalia, mutta niinhän sitä sanotaan että "what goes up, must come down" - eli hetken kun asiat vähän paremmin niin siitä seuraa jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin myöskin laskukausi.

Yleisesti ottaen kuitenkin tämä 2009 oli huono vuosi. Ihan ensimmäisestä päivästä nyt tähän viimeiseen päivään, niin voin todeta että aikalailla paskaahan tämä on ollut. Aika tasapaksua meininkiä on siis saatu kestää, eikä oikein liiemmin mikään ole ottanut tulta alleen. Voin myös aivan avoimesti todeta, että periaatteessa olen vieläkin erään viimevuotisen tapahtuman jälkimainingeissa vahvasti elävä, ja periaatteessa sen jälkeisten tapahtumien palasia yrittelen tässä vieläkin keräillä yhteen elämäni uuden kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Nyt siis kuljetaan tällä reitillä jonnekin, tosin aivan eri asia että onko se oikea suunta ja päästäänkö missään vaiheessa perille. Matkaan on kuitenkin kaikesta tapahtuneesta huolimatta lähdetty.

Varmaan monet kuulleet siitä Espoon Sellossa tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta? Aika ironinen päätös näinkin surkealle vuodelle, eikö? Vaikka eihän se minua suoranaisesti koskekaan, niin on se nyt siltikin aika hyvin tätä nykyistä maailmanmenoa ja tämän vuoden yleistä surkeaa tyyliä erinomaisesti mukaileva tapahtuma sekin.

Eli pitemmittä puheitta toivon mukaan vuosi 2010 olisi vähän parempaa settiä kuin tämä vuosi.

Mikä on muuten uuden vuoden lupaukseni? Tuossa parisen viikkoa sitten keksin jonkun hyvän, mutta nyt se sitten syystä tai toisesta unohtui. Keksinpä siis uuden tähän tilanteeseen! Lupaan vähentään kiroilua ja säästää entistä enemmän rahaa - how's that sound?

Hyvää uutta vuotta siis kaikille blogini lukijoille tämän virallisen päivän biisin merkeissä:

The Smashing Pumpkins - The Beginning is the End is the Beginning

En sitten tiedä että olisiko kenties Turbonegron Fuck the World ollut parempi ja enemmän näitä tämän vuoden lopun tunnelmia kuvaavaa materiaalia?

Haunting presence

On se kyllä ihan hyvä ettei välillä jaksa kirjoitella tänne blogiin mitään shittiä. Toisinaan tuntuu että tänne pitäisi kirjoitella jostain sellaisista asioista, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä ja tärkeitä, eikä niinkään jauhaa paskaa monenkin postauksen verran jostain suhteellisen tarpeettomasta. Muutenkin tuntuu että usein kirjoitan tänne enemmän tai vähemmän samoista asioista tasaisin väliajoin.

Nyt kuitenkin niin vuoden lähestyessä loppuaan on kai heitettävä vielä pari postausta ilmoille. Viimeisen postauksen olenkin jo miettinyt, mutta tähän väliin kai sitten sellainen yleiskatsaus.

Minua on vaivannut jo pitkään eräs epämääräinen uni. Olen nähnyt sitä tasaisin väliajoin jo monen vuoden ajan, ja tuntuu että aina kun minuun keskittyy jonkinlaista painetta, niin alan nähdä sitä unta uudelleen. Olen nähnyt tuota unta tosiaan jo pitkään tasaisin väliajoin, enkä oikein ole varma että mistä aivan tarkalleen sen pitäisi kieliä. Sen unen asetelma on periaatteessa erään fiktiivisen tapahtuman toistamista siihen suuntaan mihin se ei koskaan mennyt, ja tunnen itseni aina aivan helvetin ahdistuneeksi joka kerta sen unen näkemisenkin jälkeen. Mikä on kenties kuitenkin omituisinta tuon unen osalta on se, että aina jotenkin menen täysillä mukaan siihen juttuun siinä unessa enkä mitenkään tajua sen olevan unta, niin kuin olen muutamien kuullut tekevän. Toisaalta tähänkin minulla on eräs teoria että miksi niin teen.

Edelleen vaan ihmetyttää että miksi tasaisin väliajoin juuri tuo uni palailee. Vaikka siitä tilanteesta johon uni viittaa ja jota se käsittelee onkin jo vuosia sitten päästy, niin siltikin se jatkaa kummittelemistaan aina tasaisin väliajoin.

Kumma juttu.

Alright

No nytpä se alkaa joulukin olemaan sitten ohitse. Yllättävän nopeasti ja kivuttomasti tämä joulu onkin mennyt, joka nyt sinänsä onkin kyllä oikein hyvä juttu. Melkolailla uumoilin tästä pitempää ja pahempaakin koettelumusta, mutta hiljaista ja rauhallistahan tämä nyt on ollut.

Loma-TJ:täkin taas laskeskellaan. Tänään se taitaa olla jotain 13 päivää, tai sinnepäin. Huomenna onkin sitten poikkeuksellisesti töitä, mutta rahantuloahan ei sen kautta voine estää, joten mikäs siinä toisaalta.

On se kyllä vapauttavaa&helpottavaa saada matkustella, mennä ja tulla ihan miten vain. Seurustellessani tuo matkustelu ja tyyppien kanssa minne milloinkin meneminen oli todellinen ongelma. Nyt ei kukaan tule onneksi minulle sanelemaan että mitä saa tehdä ja mitä ei. Eikä tarvitse sen puoleen koko ajan miettiä mielessään vaikka minkälaisia kompromissejä milloin mistäkin asiasta. Mutta kenties nuokin erimielisyydet kielivät jostain aivan muusta kuin siitä että toisella osapuolella oli ongelmia hyväksyä toisen menemisiä ja tulemisia - kaikki saattoi olla vain loputonta tekosyiden pinoamista toistensa päälle todellisten syiden jäädessä aina milloin minkäkin peittoon.

Vaikka pitäisikin lueskella vähän muita juttuja nyt, niin tuli luettua kuitenkin kahden viimeisen päivän aikana yksi .PDF-muodossa oleva kirja. Yleensä en edes mitään novellikokoisia teoksia lueskele PC:n ruudulta, sillä se nyt vain on yksinkertaisesti todella puuduttavaa tuijottaa PC:n ruutua monta tuntia putkeen. Nyt kuitenkin tuli luettua sellainen 160-sivuinen tekele, ja pakko todeta että aivan heti en kyllä moiseen tilanteeseen tartu tämän jälkeen.

Seuraavaa päivää

Heräilin tuossa seitsemän aikoihin. Nukkumaan menin muistaakseni joskus yhdentoista aikoihin illalla, ja kerran taisin herätäkin yöllä.

Luin tuossa aamulla eräältä nimeltämainitsemattomalta nettisivulta tapauksista, missä joku tyyppi oli kusettanut Keltaisen Pörssin ja Huuto.netin välityksellä erinäisistä tekaistuista kaupoista kymmeniltä ihmisiltä erinäisiä summia rahaa. Eräs kertoi menettäneensä 1400€ rahaa tuon huijarin tekaistujen tuotteiden takia, joka nyt sinänsä minua alkoi jo vähän epäilyttääkin. Kuka helvetti maksaisi jonkun täysin tuntemattoman nettikauppaajan tilille tuollaisia rahoja ilman mitään takuita tuotteen kunnosta tai edes sen olemassaolosta? Jotenkin alkoi väkisinkin tuntumaan niitä huijaustapauksia luettuani, että kenties jos tuollainen määrä ihmisiä oli päätynyt yhden huijarin pettämiksi, niin he vähintään olivat hyväuskoisuudellaan ansainneet moisen kohtalon.

Omituisin piirre kenties tässä on se, että vaikka nuokin nettikauppapaikat ovat täynnä varoituksia ja varoittavia esimerkkejä huijatuilta, niin siltikin lähes joka päivä joku menettää rahansa hyväuskoisuutensa johdosta. Vaikka vaaran merkit täyttyvät lähes kaikissa kohteissa, niin siltikin vuodesta toiseen porukka kapsahtaa noihin samoihin juttuihin mihin heidän edeltäjänsäkin. Tämä on mielenkiintoinen piirre näissä nettihuijauksissa sikäli, että tuntuu niidenkin pääasiallisena ideana pyörivän juuri hyväuskoisten vedättäminen ja heidän rahojensa vieminen samaan tapaan kuin monissa muissakin hiukan perinteisemmissä huijauksissa. Siltikin näihin kuitenkin riittää runsaasti niitä helposti höynäytettäviä porukoita, jotka aidosti uskovat saavansa vaikkapa uuden pelikonsolin 200 €:llä kaikkine lisälaitteineen ja peleineen.

En siis voi oikeastaan mitenkään tuntea myötätuntoa enää näiden huijauksien uhreja kohtaan. Heidän jälkeenpäin esitetyt varoittelunsa ja itkunsa rahojen menetyksestä muuntautuu pikemminkin korvissani vahingoniloksi, jonka tiedän periaatteessa olevan aina siellä kunhan vain jaksaa asiaan erikoistuneita sivustoja seurata. Tuntuu myös siltä tämän asian yhteydessä, että porukoille ei tosiaan mene vain päähän se että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se melko varmastikin sitä juuri on. Kenties tähän asiaan sitten liittyykin olennaisella tavalla juuri se sellainen ihmisen perusluonteinen toivo ja usko parempaan, jonka avulla ja niitä hyväksikäyttäen nuo huijarit operoivatkin monien muiden liiketoimien ohella.

Joulu mallia 2009 (this thing called Christmas)

No niin, nytpä alkaa tämäkin jouluaatto jo kääntymään hiljalleen iltaa kohden.

Tänään oli aika normipäivä näin joulunvieton osalta. Aamulla tuli käytyä Helsingissä, ja vaikka tuossa yhdeksän aikoihin tuntuikin siltä että koko City oli aivan kuollut, niin siitä eteenpäin sitten alkoikin sellainen hulina siellä että. Vasta kahdentoista aikoihin päästiin sieltä sitten lähtemään poies. Paluumatkalla Helsingin keskustasta huomasin jopa poliisin ohjaavan liikennettä, joka on kyllä minulle ollut melkoisen harvinainen näky tuossa ympäristössä, vaikka monelle muulle varmasti arkipäivää.

Ehdottomasti sykähdyttävin kokemus tältä juhlalta on ollut runsaiden tekstiviestien saaminen. Parilta kaverilta on tullut viestejä sekä sitten kenties mukavimpana neljältä armeijakaveriltanikin. Tämä on odottamaton juttu, ja oli kyllä pitkästä aikaa kivaa kuulla niistäkin jätkistä. Keep on rocking, missä sitten ikinä olettekaan!

Luonnollisestikaan viikonloppuna ei ole nyt sitten ilmeisesti töitä. Jotakin puhetta tuossa oli että poikkeuksellisesti maanantaina olisi mahdollista vetää yksi työvuoro, ja taidankin sen informaation turvin niin tehdä. Tämän jälkeen ei olekaan sitten montaakaan työvuoroa jäljellä ennen tammikuun matkaa.

Eräs toinen positiivinen asia oli myös odottamaton rahasumma. Hauskinta olikin juuri saada tuo summa nyt jouluaatolle, kun muutenkin fiilikset olivat taas mitä olivat. Kertookahan tämä taas jotain negatiivista minusta, kun kerran eräs ainoista kohokohdistani oli raha tällä jouluaatolla? Eikö minun pitäisi enemmänkin olla tyytyväisempi Jeesuslapsen syntymään liittyvistä ja niitä symboloivista tapahtumista - jos siis ylipäätään uskon niihin?

Tämä loppuilta meneekin nyt sitten ihan vaan täällä rauhoittuessa. Kohta voisi heittää hillitysti vähän jouluruokaa huiviin, jonka jälkeen sitten jatkan tässä illanviettoa. Saapa nähdä että tuleeko valvottua tänä jouluna, kun tarkoitus olisi saada tuo unirytmi pelaamaan.

Voin muuten kertoa ennen seuraavan asian julkistamista, että olen aina pitänyt näiden vanhempien klassikkolaulajien joulubiiseistä. Juuri Dean Martin ja Bing Crosby ovat olleet aina hyviä, ja muistan kuunnelleeni heidän joulubiisejään jo pienenäkin. Tässäpä siis tämän lyhyen musalistan kautta tulkitaan joulubiisejä tänä vuonna:

Richard Cheese - Christmas in Las Vegas
Dean Martin - White Christmas
Dean Martin - I'll be home for Christmas
Frankie goes to Hollywood - Power of Love
Run DMC - Christmas In Hollis
Eläkeläiset - Humpaton Joulu

Näiden settien kautta siis todettakoon kaikille tyypeille (ja tämän blogin lukijoille) hyvää Joulua, muttei kuitenkaan vielä hyvää uudempaa vuotta, sillä eihän se ole vielä edes käsillä!

Clam Chowder with Sperm

Sen jälkeen kun luin ja näin Fight Clubin, niin olen suhtautunut todella skeptisesti ravintoloihin. Tuossa leffassa ja kirjassahan selvisi, että erinäiset nuorehkot työntekijät läiskivät ruokiin milloin mitäkin ruumiineritteitään - vähän niin kuin piilovittuiluksi tai suoranaiseksi protestiksi asemastaan yhteiskunnassa.

Keittoa en haluaisi millään enää syödä ravintolassa. Syyksi on mielessäni riittänyt se, että joku vittuuntunut työntekijä ihan vittuuntumista purkaakseen ja levittääkseen on hyvinkin saattanut kusta tai runkata sen ruoan sekaan. Siispä hänelle olisi pienimuotoinen ja eeppinen voitto saada ihmiset syömään hänen eritteillään kuorrutettua ruokaa, josta he ovat vieläpä maksaneet. Hirvittävä temppu, mutta samalla todellinen rikos ihmisyyttä vastaan oikein törkeällä kunnianloukkauksella.

Tänään en onneksi syönyt tuolla keskustassa mitään sellaista mikä tuli pöytään nestemäisessä muodossa. Eivät syöneet muutkaan. Haistelen nykyään ruoan melko tarkkaan, sillä todennäköisyys on suuri päätyä moisen teon kohteeksi jos on ollut kinaa vaikkapa jonkun tarjoilijan tai keittiömestarin kanssa. Tuossa muutamia kuukausia sitten sellainen tapaus sattuikin, ja arvasinkin että jos olisin jäänyt sinne mukamas syömään sen luihun keittiömestarin ja hänen kaksinaamaisen tarjoilijansa "hyvitysateriaa", niin todennäköisimmin se tyyppi olisi varmaan uittanut sitä ruokaa perseessään vähän aikaa ennen kuin olisi mättänyt sen eteemme lautaselle. Tämän kaiken hän olisi tehnyt kohteliaan pahoittelevasti sellainen tekopyhä "asiakas on aina oikeassa"-hymy kasvoillaan. Onneksi emme silloin jääneet tuohon ravintolaan, mutta se olikin erään toisen kunnan alueella, enkä aio märehtiä asiaa enää uudestaan sillä sen ravintolan keittiömestarilla oli todella vitun ärsyttävä virne naamallaan koko selkkauksen ajan, ja pelkäänpä että jos jostain korkeuksista olisi ilmestynyt palokirves käsiini siinä kohtaa, niin olisin varmasti käyttänyt sitä. Tai siltä ainakin tuntui.

Huhhuijaa, taas tuli ihana avautuminen.

Mielessä pyörii koko ajan se Blink 182:n biisi "what's my age again?". Siinä kun on se kohta missä lauletaan että "nobody likes you when you're 23", niin siinä kohtaa aina hiljaa itsekseni hymähdän hyväksyvästi. Näinhän se oli! Vitun paska ikä se oli tämä 23 vee, ja toivottavasti ei tule enää koskaan takaisin.

Another brick in the wall

No joo, tänään meikä täytti nyt sitten sen 24 vuotta. Tuntuupa todella ihanalta, tai oikeastaan ei tunnu vielä miltään. Pitäisikö tuntua?

Tänään tuossa vissiin iltapäivästä käväisen syömässä PU:n kanssa heidän laskuunsa, mutta sen ohella niin tuskinpa vielä tässä vaiheessa olen ajatellut näitäkään merkkipäiviä kummemmin viettää. Kenties sitten tammikuussa voisi vähän paremmin irroitella.

Jouluunkin on enää vain parisen päivää. Ilmat olleet taas aika kylmiä, ja nytkin kun kävin tuossa lenkillä jälleen niin ilmasto oli about 12 astetta miinuksella. Hiljalleen siis hiipii tuo pakkanen takaisin vaikka ei sitä välttämättä haluaisikaan.

Päivän biisi: Roger McGuinn - It's alright Ma (I'm only bleeding)

Oikeen niinkö ylimielistä vuodenvaihdetta sitten vaan

Viime yönä pakkaset oikeastaan loppuivat, paitsi että lumi jäi maahan. Niin ja luihin ja ytimiin puhaltava tuuli palasi elämiimme. Lenkkeily on siis nyt lähes yhtä ikävää kuin sen parinkymmenen pakkasasteen aikanakin.

Viime yönä minulla oli yllättäen vähän lämpöä. Tai siis en oikeastaan tiedä että oliko se oikeastaan ns. "kuumelämpöä", sillä useimmiten mittaustulosteni perusteella niin minulla on yleensä vähän alilämpöä noin 35 asteen muodossa ja hiukan siitä ylitse. Nyt kuitenkin viime yönä ruumiinlämpöni rupesi poukkoilemaan siinä noin 37 asteen tienoilla, ja tuntui että aidosti olisin tulossa kipeäksi. Tätä kesti useita tunteja, mutta aamua myöten se sitten näytti hävinneen. En oikeastaan tiedä että oliko kokemani aivan normaalia, sillä kenties se tuntui minusta fysiologisesti omituiselta kun ruumiinlämpö nousi jopa harvoina kertoina melkein 37 asteen tienoille. Vaikeaa sanoa oikeastaan, vaikka kokemuksena tuo olikin varsin outoa.

Tänään onkin sitten maanantai. Huomenna on tiistai ja torstaina on Joulu.

Törmäsin muuten tänään erään Helsinkiläisen jätkän blogiin. Sen lukeminen ja hänen kokemustensa pohdiskelu päivittäiseltä anniltaan vahvisti käsitystäni siitä että a) Helsingissä tuntuu olevan suuri konsentraatio itsekeskeisen ylimielisiä paskiaisia sekä b) että noiden Helsinkiläisten blogien lueskelu on minun väitettyyn "ylimielisyyteeni" verrattuna vähintään ruohonjuuritason kadehtimista. Nyt olenkin päättänyt, että jos joku syyttää minua vielä kasvotusten tai jonkun toisen taikka kolmannen persoonan kautta ylimieliseksi, niin linkitän sille urputtajalle noiden Helsinkiläisten blogeja, ja sitten toivon heidän sukeltavan sinne todellisen ylimielisen itsekeskeisyyden maailmaan, johon verrattuna minä en ole mitään.

Hohhoijaa, vieläkin näin lähellä vuoden loppua jaksan ilmeisesti jauhaa näistä ylimielisyyssyytöksistä. Johtuneekohan kenties enimmäkseen siitä, että tätä blogia ei lue juurikaan kukaan, joten nyt tunnen itseni varmemmaksi aloittamaan näiden asioiden pohtimisen ihan julkisestikin.

No excuses and I know

Tänään onkin sitten sunnuntai.

Kaksi päivää syntymäpäiviin. Saapa nähdä että miten suunnitelmat nyt sitten pitävät tämänkin setin osalta taasen. Kenties eivät pidä ollenkaan - tai kenties pitävät. Tällä hetkellä tuohon syntymäpäivään liittyy pikemminkin sellainen odotus että pääsisipä siitä pikaisesti eroon. Lopulta viime vuonnakin kaikesta pahasta karmastaan huolimatta synttärit olivat ihan OK tapahtuma, sillä ne toivat kotona juhlittuna hyvää muutosta armeijan arkeen. Muutenkin se viime Joulu oli lopulta aika poikkeuksellinen, sillä kukaan ei kai arvannut että pääsimme niinkin pitkille lomille niinkin loppupuolella palvelusta. Hyvä vaan toisaalta, tietysti.

Nyt alkaa muuten huomenna tämän vuoden viimeinen ja kokonainen seitsemän päivän työviikko. Tämän jälkeen täysiä viikkoja kestoltaan onkin rutkasti vuoden 2010 puolella.

And another thing..

Edelleen olen suunnattoman pahoillani siitä että säikytin AY:n pois täältä blogin parista. Ehdotan ja toivon edelleen että hän palaisi takaisin, mutta enpä sitten tiedä että palaako enää koskaan. Kenties ei - niin häpeissään hän näyttäisi olevan.

Positiivisesti ajateltuna kuienkin niin siinä säikyttelyssä oli se hyvä puoli, että nyt ainakin toivon mukaan AY menee nukkumaan aikaisemmin, eikä hypi koko yötä hereillä tätä blogia lukien. Hänen vierailukertojansa määrät ja kellonajat olivat nimittäin sen verran myöhäisiä ja jatkuvia, että hänellä tosiaankin näytti olevan melkoinen obsessio tämän blogin seuraamista kohtaan. Eipä silti, olen ihan hyvilläni että jollakulla riitti kiinnostusta tätä blogia kohtaan niinkin intensiivisesti.

Poistin muuten tuossa muutamisen päivää sitten tuolta Youtube-profiilistani sen yhden ja ainoan videon minkä noin vuosi sitten tein. Se oli hyvin yksinkertainen ja alkeellinen projekti, jonka kautta testailin tuota Windows Movie Makeria, vai mikä sen ohjelman nimi olikaan joka tuli WinXP:n mukana. Kuitenkin niin joku perstorvi oli päättänyt ilmeisesti käräyttää sen videon sisällön musiikkivalintansa osalta, vaikka mainitsin kappaleen tekijänoikeuksista korrektisti sen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti Youtubelle riittänyt, vaan audio koko videosta poistettiin tuimasti jo kuukausia sitten vissiin jonkun tekijänoikeusjärjestön ohjeistusten mukaisesti. Näinhän on käynyt jo varmaan tuhansille muillekin videoille, ja periaatteessa kai sen ymmärränkin että miksi moista tehdään, vaan tuntuu se nyt aika kummalta että sen musiikin ei anneta olla siinä videossa vaikka musiikin tekijänoikeus- ja omistussuhteet tuodaankin selväksi. Vissiin noita musiikkeja ei sitten saisi käyttää ollenkaan tietyissä tapauksissa - vai pitäisikö sanoa että suuremmassa osassa tapauksia?

Taas toimii (ehkä taas vähän aikaa)

Tuo Editthis.info -sivusto on taas pitkästä aikaa ruvennut toimimaan edes jotenkin. Sen Wikisofta päivitettiin muutamia viikkoja sitten, jonka jälkeen se ei toiminut juurikaan oikein ja jouduin odottamaan vielä parisen viikkoa lisää että se nyt sitten optimoitui edes jotenkin käytettävään muotoon. Eli nyt sen pitäisi sitten taas edes vähän aikaa toimia, vaikka tunnetusti tuon palveluntarjoaja on hidas päivittymään, huono toimimaan ja vieläpä ainakin viime versiossa täynnä kaikenlaista ikävää pikkubugia.

Mutta siis niin, nyt kuitenkin tuo D-arkiivi pitäisi olla edes jossain kunnossa. Jatkan sinne kirjoittamista (lue: sekoilua) tässä nyt paremman tekemisen puutteessa.

Kiinnostavaa?

K/E

It's a fool's game

No nytpä meni tänään sitten about 160€ + risat erinäisiinkin hyviin tai vähän huonompiin tarkoituksiin. Vituttaa aikalailla se että ADSL-lasku on noussut normaaliin hintaansa neljän kuukauden puolen hinnan sijasta, jolle en alunperinkään osannut oikeastaan keksiä mitään syytä. Ne puhelinyhtiöt tyypit oli vaan niin reiluja, että antoivat neljä kuukautta puoleen hintaan tuon ADSL:n käyttöön. Syytä ei osannut edes sanoa varsin menevältä kuulostava asiakaspalvelun neitokainen, jonka kanssa asioin tämän asian tiimoilta silloin joskus.

Eipä silti, tältä samalta puhelinyhtiöltä on tullut ilmeisesti heidän huolimattomuuttaan aikalailla makoisia diilejä muutenkin, sillä parisen vuotta takaperinhän minulla oli useita kuukausia täysin ilmainen nettiliittymä, kun olivat unohtaneet sulkea sen vaikka liittymä olikin irtisanottu. Näidenkin melkolailla positiivisten juttujen jälkeen on kuitenkin vääjäämättä jälleen todettava, että mikään kiva ei tule kestämään ikuisesti - eivätkä varsinkaan ilmaiset (tai edes puoli-ilmaiset) nettiliittymät.

Hohhoijaa, taas pitäisi kohta lähteä heittämään tuon kylmyyden ja sankan lumisateen sekaan yhdet lenkit. Vituttaa kyllä kiskoa päälle ensiksi yksi väliasu, sitten putkikauluri, pipo, verkkapuku ja käteen joko perinteiset tumput taikka sitten villasormikkaat, jotka eivät oikeastaan ole edes lämpimät.

Yritin muuten eilen katsella tuota Johnny Deppin ja Christian Balen tähdittämää Public Enemiesiä. Vähän oli kyllä ongelmia jaksaa katsoa sitä loppuun, mutta tulipahan se nyt sitten tsekattua. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen etten mennyt katsomaan sitä kesällä, sillä sittenpä moisesta ylipitkästä setistä olisi pitänyt kai ihan maksaakin. Plussaa annan myös tälle elokuvalle siitä, että Christian Balella ei ollut sitä kähisevää Batman-ääntä tässä niin kuin hänellä oli tuossa Terminator: Salvationissa. Minulla onkin eräs teoria sitä koskien, että miksi hän käyttää tuota Batman-ääntä tietyissä leffoissa ja miksi taas toisissa ei. Kerron siitä ehkä joskus sitten.

Sharia don't like it

Nyt tätä ainakaan ei lue enää kukaan. Voi vittu.

Tätä Blogia vois' muuten aikalailla verrata siihen kulmakuppilan nurkkapöydän melankoliseen rappioalkoholistiin, joka aina välillä päästää suustaan jotain poleemista tai muuten vaan loukkaavaa settiä menneisyytensä tapahtumia, ilmiöitä tai epätoivottuja henkilöitä kohtaan. Kuuntelijoina on joukko ihmisiä, jotka hyvin tietävät ja tuntevat tämän alkoholistin, tai heillä on vähintään edes välttävä käsitys siitä että minkälainen hän on. Kenties käsitys perustuu villeihin huhuihin, tarinoihin ja pienellä osalla ihan aitoon tuntemukseenkin.

Jokaisesta kommentista joka tapauksessa pulistaan ja sitä analysoidaan muutaman henkilön voimin pienessä piirissä. Alkoholistin juttuihin suhtaudutaan tylyn ynseän paheksuvasti ja yleisin kommentti on että "kato nyt mitä tollekin kävi" sutkautettuna negatiiviseen sävyyn.

Katumusmentaliteettia

Jooh, ihan oikeastikin vähän kaduttaa se että menin tuolla tavalla laukaisemaan sen asian AY:stä täällä. Se oli väärä ja huono valinta jo Blogin kävijämäärienkin osalta, ja kenties oli ihan jännääkin omata edes yksi sellainen Stalkkeri täällä, joka ei kuvittele että tietäisin hänen liikkeistään. Yhyy, tule takaisin AY! Jätkä muodosti mun lukijakunnasta varmaan 85% kokonaisuudessaankin! Noh, jos siitä jätkästä ei kuulu mitään vähään aikaan, niin sitten on kai vaan luovutettava ja tunnustettava häviönsä asiassa. Se vaan katosi nyt sitten lopullisesti, Hiiohoi!

Tuossa äsken rupesi satamaan lunta aivan helvetisti ulkona. Aamusta pakkasasteita oli siinä noin 17 miinuksella. Saattaneepa tulla asteita vielä lisääkin jos huonosti käy.

Ai niin, haluattekos muuten vielä ilmaisen ja viime hetkellä suoritetun joululahjavinkin? Yleensä en anna tällaisista asioista vinkkejä, mutta jos teitä kiinnostaa niin Kansatieteellinen Filmi OY jakelee DVD:itä ilmaiseksi neljän kappaleen erissä. Ne DVD:t sisältävät Isien Työt-nimellä julkaistuja lyhytelokuvia, jotka sopivat sellaisenaan oikein hyvin lahjaksi ihan kelle vaan, paitsi tietenkin sitä kultasormusta tai seksikästä alusvaatesettiä odottavalle tyttöystävälle. Kuitenkin niin pääasia on edelleen se että ne ovat täysin ilmaisia DVD:itä, ja niitä voi antaa ihmisille lahjaksi näin joulun alla. Eli antakaa mennä tilausta sisään vaan jos kiinnostaa. Tässä linkki.

Lenkillä käynti tällaisissa pakkasissa on muuten suhteellisen masokistinen toimenpide. Välillä on kieltämättä ruvennut miettimään että haluaako sinne edes mennä, mutta itsensäkiduttajiahan sitten moinen suosii aina, vaikka voin kyllä kertoa että nyt juuri lenkkeilystä on mikään nautinnollinen liikkuminen ja ennen kaikkea sen ilo melko kaukana. Tekisi mieli jäädä vaan tänne sisälle notkumaan, mutta minkäs teet kun periaatteessa on kumminkin vaan pakko sisäisen äänen käskemänä.

Chilly Bones

Lukijamäärät ilmeisesti aikalailla putoilleet sen jälkeen kun AY/CW yms. pelästyi ja lähti käpälämäkeen tämän blogin puolelta. Sinänsä aika tyypillistä, että onnistuin taas häätämään melkeinpä ainoat lukijani pois. Noh, ikävämpi juttuhan se toisaalta on jos hän nyt ei kerran sitten suostu juttelemaan asioista vaan päättää tehdä katoamistempun noin vaan hetken mielijohteesta. Eikö olisi ollut vain helpompaa heittää joku yksinkertainen kommentti tuohon postauksen alle ja jatkaa lukemista normaaliin tapaan, eikä vain kadota jäljettömiin moisen tempun seurauksena. Noh, kenties tällekin asialle saadaan jonkinlainen päätös jossain vaiheessa.

Muuten niin mitään ihmeellisempää ei olekaan näkyvissä taivaanrannassa. On tullut katseltua aika paljon erinäisiä uudempia elokuvia ja siksipä olen ruvennut pohtimaan sitä niiden katsottujen leffojen listausta tällä sivulla. Jotenkaan nyt tuo lista ei ole oikein dynaaminen, joten olen ajatellut etsiä jotain parempaa vaihtoehtoa sille tuolta erilaisten Gadgetien listasta, joka täällä Blogini hallintapaneelissa on. Täytyypä katsoa että mitä voin asialle tehdä.

Tuli muuten ostettua tuollainen musta putkikauluri lenkille ja kenties vähän muuhunkin ulkoilmatoimintaan. Sisus on Fleeceä ja ulkokuori jotain.. materiaalia. Joka tapauksessa niin täytyy kyllä myöntää että se toimii lähes yhtä hyvin nyt juuri käsillämme olevilla pakkasilla kuin normaali kaulahuivikin, eli se on siis lähes yhtä lämmin eikä vaadi ajoittaista sitomista uudelleen. Hintakaan ei ollut paha (9€), vaikka totta puhuen noinkin yksinkertaisen rakenteen omaavasta vaatekappaleesta toivoisi kyllä edelleen maksavansa muutaman euron vähemmän. Pihinä kaverina päätin kuitenkin ostaa tuollaisen nyt ihan Joulun kunniaksi, sillä kaipa se on hyvä tekosyy ihan noin muuten vaan lihottaa kauppiaan tilipussia, jos ei muuten ja muulloin.

Yölämpötila oli muuten tänään noin 14 astetta täällä miinuksen puolella.

Advanced cold weather

Käväisin tuossa äsken lenkillä ja asteluku oli 17 miinuksella. Suhteellisen haasteellinen lämpötila, vaikka ikäväksi tämä alkaa varmasti menemään vasta sitten kun mittari näyttää yli kahtakymmentä astetta.

Näytin myös pelästyttäneen AY:n, CW:n tai oliko nyt YYA:n niin pois täältä tämän blogin äärestä. Sikäli vähän ikävämpi juttu, että ajattelin hänen olleen juttutuulella tai vähintäänkin kiinnostunut kuulemaan asioista kun kerran niin useasti täällä vieraili. Harmi juttu että hän nyt sitten vain katosi, koska olisin kenties ollut vihdoinkin halukas juttelemaan muutamista asioista joiden ansiosta hän muun muassa tätä blogia varmasti seurasi. Noh, minkäs teet kun Stalkkaajat on useasti niin säikkyä porukkaa.

Eilen yöllä tuohon lattialle oli jäänyt tuo ikivanha vedenkeittimeni. Ostin sen ensimmäiseen omaan kämppääni muistaakseni joskus 2006, ja se maksoi silloin 16€. Sen jälkeen sillä keiteltiin teet, pikakahvit ja joskus jopa vettä pikanuudeleillekin kun aikaa tai energiaa ei riittänyt niiden sen kummempaan valmistukseen. Joka tapauksessa hämärässä sitten fudasin sitä keitintä jalallani vahingossa, ja hetken olin aivan varma että sen halpuuden ansiosta se meni rikki. Hiukka tuli kyllä kiroiltua, mutta minkäs teit kun kyseessä oli aivan pilkkopimeässä heitetty operaatio.

Onneksi kuitenkin tuo keitin toimi aamulla, ja sain huokaista helpotuksesta. Halpiskeittimeni toimii yhä, ja satunnaiset juomahetket voivat jälleen jatkua. Vaikka olisi tuossa käytettävissä tuollainen aika kallis rosterinenkin keitin, niin pitäydyn edelleen tuossa alkuperäisessä keittimessäni ihan vain sen sisältämän tunnearvon johdosta.

Nyt muuten tulee taas pitkästä aikaa päivän biisi:

Kool and The Gang - Winter Sadness

Tämä on aivan helvetin tunnelmallinen kappale. Selkeää sukua ainakin hengellisesti saman yhtyeen biisille Summer Madness, joka sekin on aivan helvetin hyvä biisi juurikin kesäilmoille. Nyt juurikin fiilikset ovat nimenomaan Winter Sadnessin puolella kirjaimellisesti, joten tämä sopinee paremmin tunnelmaan.

Täytyy muuten ryhtyä perehtymään Spike Leen elokuviin tuossa vuodenvaihteen jälkeen ihan näin kulttuuritekona, by the way.

Kylmää

No alkoivathan ne kylmät ilmatkin vihdoin puhaltelemaan täälläkin. Nyt tällä hetkellä mittari on about kymmenen astetta miinuksella, tosin säätiedotushan normaaliin median tapaan lupasi jo mukamas lauantain ja sunnuntain väliselle yölle about kymmenen asteen pakkasia. Heidän ennustuksensa tosin kävivät ainakin täälläpäin toteen vasta noin 24 tuntia myöhemmin.

Onneksi eilen töissä oli hiljaisempaa. Vissiin tuo kylmempi ilma sai ikävimpää sakkia pysymään poissa paikalta, joten sehän siinä olikin suurin syy siihen että miksi oli niin ihanan rauhallista tänään. Muutakaan porukkaa ei paljoa näkyillyt, joka tietysti oli hyvä juttu.

Täällä muuten kuulemma alkaa joku pankkitoimihenkilöiden lakko. Vaikuttaakohan se jotenkin noihin nettipankkien kautta maksettavien laskujen sun muiden siirtojen kulkuun? Maksoin nimittäin yhden tilauksen 11. päivä tätä kuuta tuon nettipankin välityksellä eikä sitä summaa ole näemmä vieläkään otettu tililtäni. Johtuisiko se sitten viikonlopusta vaiko siitä lakosta - enpä osaa sanoa. Tuntuu kuitenkin että ennen viikonloppunakin tai lähellä viikonloppua tehdyt maksusuoritukset ovat kyllä välittömästi lähteneet tililtäni kaikesta huolimatta. Outo juttu.

It's closer to the truth to say:

AY, CW, Sidewinder, Cottonmouth vai mikä helvetti nyt tänään taas ootkaan! Mä tiedän että sä luet tätä blogia melko säännöllisesti. Aika epäkohteliasta stalkata täällä päivästä päivään ja vuodesta toiseen sanomatta yhtikäs mitään. Mun mielestäni sun kannattaisi ihan aidon rehellisesti ottaa muhun taas yhteyttä, kun sulla kuitenkin näyttää olevan yhtä sun toista kysymystä menneestä, tulevasta ja meneillään olevasta setistä. Mä olen myöskin tunnetusti avoin ihminen varsinkin nyt, joten eiköhän järjestetä joku kiva "get together" tässä ja vähän jutella.

Menisi huonommin jos menisi paremmin?

Päätin että vaikka olenkin yleisesti melkoisen anti-joulumielityyppiä, niin se ei kuitenkaan tule estämään minua ostamasta muutamille henkilöille pienimuotoisia lahjoja. Tuntuu että välillä on heidänkin melko puuduttavaa arkeaan ilahdutettava tänäkin Jouluna.

Vaikka kieltämättä rahaa olisi nyt jonkun verran pistää niihin lahjoihin, niin en nyt kuitenkaan viitsi pihiydestäni johtuen ostella porukoille mitään älyttömän kallista. Eivätkös erinäiset positiivis-idealistiset tahot muutenkin opeta että ei sillä lahjan hinnalla ole väliä vaan tärkeintä on vain antaa jotakin? No sitä ideologiaa päätän tänäkin jouluna hieman soveltaa, ja hankin jotakin porukoille. Muutamia lahjoja onkin tullut jo periaatteessa hankittua, joten tässähän menee siinä mielessä ihan hyvin - eikä ole maksanut paljoa!

Töissä oli myöskin tänään suhteellisen hektinen päivä. Aluksi meinasin kirjoittaa vähän pitemmän sepustuksen siitä että mitä tapahtui, mutta sanotaanko näin että "osaanottajien yksityisyysturvan takaamiseksi" päätän olla kirjoittamatta siitä sen kummempaa selvitystä. Huomenna ja Sunnuntaina vielä sama setti niin kuin perinteiseeksi on jo muodostunutkin. Hohhoijaa, mitähän muuten taas huominen tuokaan tullessaan?

Katselin muuten tuossa muutaman leffankin. The Informersin (2009) sekä sellaisen todella erinomaisen pätkän kuin Into the Wild (2007). Tuo The Informers ei todellakaan ollut häävi, vaan niinhän se on periaatteessa kaikkien Bret Easton Elliksen teosten pohjalta tehtyjen leffojen osalta muutenkin. Täytyy kuitenkin myöntää, että loppua kohden tuo leffa parani, mutta veikkaisin että se ei ollut lähellekään sitä mitä itse novellikokoelmana The Informers on.

Sitten tämä Into the Wild taasen on varmaan valehtelematta tämän vuoden paras näkemäni elokuvanautinto johon olen päässyt tutustumaan. En nyt jaksa kirjoittaa sen enempää sen sisällöstä, mutta sanottakoon että kyseessä on eräänlainen road movie nuoren miehen matkasta ja päätymisestä Alaskaan elämään täysin omillaan. Leffa oli todellakin upeasti tehty monelta osa-alueeltaan, ja väittäisin myös että sanomaltaankin sitä aika syvälliseksi. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään paska tekele.

Sellainen leffa muuten rupesi tuossa vähän aikaa sitten kiinnostamaan kuin Solaris. Tosin minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se Neuvostoliittolainen alkuperäisversio, jonka ohjasi Andrei Tarkovsky, eikä se George Clooney-pätkää 2000-luvun alusta. Tykkäsin paljon myös Tarkovskyn Stalkerista, ja jos nyt oikein ruvetaan näistä CCCP-ajan leffoista haastamaan, niin myös tuo Sergei Eisensteinin Taistelulaiva Potemkin on eräs sellainen elokuvateos jonka haluaisin nähdä, mutta jostain syystä en ole koskaan sitä ehtinyt näkemään. Kenties jossain vaiheessa sitten kunhan kerkeää, niin tulee se hankittua.

Kello alkaa olemaan hyvin jo lauantain aamuyön puolella. Pitääpä lähteä tästä nyt nukkumaan taas muutamaksi tunniksi jonka jälkeen uudestaan hommat tulille.

Some days&considerations later

Aika hyvin pitänyt tämä Bloggauslakko. Viimeksi taisin kirjoittaa joskus viime viikolla, ja nyt eletään kuitenkin jo torstain loppuiltaa tällä viikolla. Tahdonvoima prevails.

No joo, sain taas inspiraation takaisin erään kirjoitteluprojektin osalta. Se on positiivinen asia, sillä tuo novelli on ollut kirjoitusvaiheessa alkusyksystä alkaen aina satunnaisten motivaatiokatojen sun muun aktiviteetin johdosta. Siinä on muistaakseni nyt noin kolmekymmentä sivua valmiina, ja ainakin vähintään toiset kolmekymmentä pitäisi saada vielä lisää.

Rupesi muuten kiinnostamaan tuo Nick Cave&The Bad Seedsin albumi nimeltä Murder Ballads. Tätä ennen en ole kuullut Nick Cavelta kuin muutaman kappaleen, mutta nyt kun tuli kuultua tuota Murder Balladsia vähän pitempään ja hartaammin, niin tuli kyllä vakuututtua että se saattaisi olla jopa pitkästä aikaa hankinnankin arvoista materiaalia. Tämä taisi olla vissiin joskus 1990-luvun puolessavälissä julkaistu?

Rajatonta valtaa

Tuli tässä tänään puhetta erään tyypin kanssa siitä, että minkälainen aine tuo alkoholi loppujen lopuksi oikeastaan onkaan noin niin kuin sosiaaliselta kantilta. Lähinnä päästiin aiheeseen sen jälkeen, kun ilmaisin hänelle kantani siitä että yleensä olen huomannut alkoholia nauttineiden ihmisten olevan keskimääräistä ekstrovertimpiä ja yleisestikin avoimempia.

Sitten päästiin siihen että puhuvatko alkoholia nauttineet ihmiset enemmän tiettyjä salattuja totuuksia julki helpommin päissään kuin selvänä. Minä ainakin olen huomannut tämän väittämän olevan täysin totta, ja onkin ollut mielenkiintoista seurata toisinaan sitä kuinka nämä sosiaaliset rajoitteet ovat murtuneet tulvavallin tapaan viinan nauttimisen seurauksena ja sen aikana. Alkoholin nauttiminen on myöskin selkeästi päästänyt valloilleen tietyissä yksilöissä sellaiset alemmuuskompleksit, tukahdetut tunteet ja toiveet monen muun asian lisäksi. Selkeästi yksilöllisiä suhtautumistapoja on kuitenkin tähän viinan tuomaan olotilaan niin monenlaisia, että täyttä varmuutta ei sellaisista tietyistä yleispiirteistä tietenkään voine sanoa, mutta omien huomioiden perusteella voidaan kuitenkin osoittaa että aika monilla seuraamistani tapauksista on kyllä ollut melko samanlaisia nuo reaktiot.

Ei siis ole minusta ollenkaan liioiteltua väittää, että totuuden asiasta kuin asiasta ainakin henkilökohtaisella tasolla saa siltä toiselta alkoholia nauttineelta. Jos siis haluaisi todella kuulla vaikkapa itsestään tai vähintään jostain yhtä tärkeästä asiasta todella spontaanit mielipiteet, niin tulisi sitten varmasti juottaa känniin se vastapelurinsa juuri siinä ja sillä hetkellä. Tällöin keskustelu ja sen taso olisi aidon rehellistä, eivätkä tietyt kulttuurillisesti ja tapakasvatuksellisesti opitut rajoitteet estäisi spontaania mielipiteenvaihtoa samaan tapaan kuin ne normaalissa arkielämässä usein tekevät.

Olen pitkään jo pohtinut tällaista käytännönläheistä koetta, jossa minut ja kaverini istutettaisiin yhden pöydän ääreen, ja pöydän keskelle avattaisiin viinapullo. Tämän jälkeen kaikki alkaisivat sumeilematta ottamaan siitä huikkaa ja vain jutustelemaan samaan tapaan kuin normaalistikin nousuhumalan salakavalasti kivutessa päihimme. Sitten ennen pitkää kaikkien sosiaaliset rajoitteet alkaisivat purkautumaan ja keskustelu alkaisi saavuttamaan sen tason mihin kokeellisessa mielessä pyrkisimmekin. Mielestäni se Brainiac-sarja taisi tehdäkin tästä asiasta jonkinlaisen kokeen, ja tulokset olivat vähän samansuuntaisia mitä odotinkin?

Toinen mielenkiintoinen semi-tieteellinen koe, vaikkakin se taitaa enemmän sukeltaa behavioristiikan ja yleisestikin psykologian alle on se klassinen Stanfordin vankilakoe, jonka toteuttamiseen olisin itsekin mielenkiinnolla osallistunut lopulta ihan kummalla puolella tahansa. Periaatteessa armeijassahan tämäntapainen koe sisältyi sen koko organisaation päivittäiseen elämään, ja itse kun vuoden palvelin niin periaatteessa olin ns. "vartijan" roolissa, enkä huomannut itselläni minkäälaisia julmia piirteitä kehittyvän tuossa ajassa vaikka tiettyä rajattua valtaa välillä olikin. Kenties tässä näkyikin se, että kun periaatteessa rajatonta valtaa ei ollut, niin tunsi ne oman "vallankäyttönsä" rajat ja pysytteli niiden sisällä, vaikka jotkut ylilyönteihin syyllistyivätkin tältä samalta pohjalta. Toisaalta kenties suhtautumiseen auttoi sekin, että itsekin oli ollut ns. "vangin" roolissa tuolloin, joten tiesi minkälaista oli olla sekä alaisena että sitten lopulta esimiehenä joillekuille.

Ja sitten tähän loppuun vielä sellainen ilmoitus, että en totta puhuen oikein tällä hetkellä keksi mitään kirjoiteltavaa taaskaan. Ajattelin pitää tästä säännöllisestä Bloginpidosta ainakin siihen asti vähän taukoa kunnes kauhistuttava syntymäpäiväni lähestyy. Arvioisin että sitten vasta siinä vaiheessa minulla on jostain aidosti asiaa, ja uskoisin että tämänkin blogin vähäisellä lukijakunnalla on muutakin tekemistä kuin tämän blogin lueskelu aina tasaisin väliajoin. Suoraan sanoen myöskin viimeaikaiset aiheet ovat olleet niin köyhiä, että nyt on aivan aidosti pidettävä taukoa jotta herkulliset aiheet voivat rauhassa marinoitua eivätkä tämän blogin jutut leipäänny samanlaiseksi Iltapäivälehtien senssipalstojen ja Pirkka-lehden lukijapalautteiden sisällykseksi niin kuin se on ollut viime aikoina.

Pidämme siis nimenomaisesti neuvoa-antavan pariviikkoisen tässä vaiheessa nyt, jonka ajaksi annan muutaman hyödyllisen harrastevinkin:

1) Menkää ulos
2) Älkää ylivelkaantuko - varsinkaan uhkapelailuissa
3) Raamattu oli täysin oikeassa naisten suhteen ?

High Fidelity

Kuuntelen tässä tuota Elvis Costellon&The Attractionsin kappaletta High Fidelity. Tämä on kyllä erinomainen kappale siinäkin mielessä, että tämä aikalailla kuvaa elämäni yhtä vaihetta jälleen kerran kohtalaisesti. Toinen biisi olisi varmasti sitten The Kinksin "Living on a Thin Line".

Näitä biisejä ja niiden sanomaa kuuntelijalle kannattaa miettiä varsinkin nyt. Eilen satoi pitkästä aikaa hyvin ohut lumipeite maahan, ja se suoraan sanottuna aikalailla masentaa mutta kuitenkin on tavallaan positiivinen asia pitkästä aikaa. Vaikka vihaankin lunta, niin toteanpa vain että tällä kertaa se on kyllä periaatteessa ihan positiivista vaihtelua ainaiselle vesisateelle.

Itsenäisyyspäivä on sunnuntaina. Onkohan se aina ollut sunnuntaina? Viime vuoden itsenäisyyspäivän muistan hyvin, sillä silloin satoi paljon lunta ja oli suhteellisen kylmä. En kyllä muista että mikä päivä se oli, kuitenkaan.

Let's call the whole thing off -

Yritin viime päivien aikana saada kaksi postausta aikaiseksi, mutta ne olivat kyllä toisaalta sisällöltään niin täyttä paskaa, että päätin olla julkaisematta niitä ja näin lopuksi sitten poistinkin ne kokonaan.

Oli taas muuten jäänyt eräs muistaakseni Kokoomuksen kansanedustaja kiinni mojovista lahjuksista eilen. Poliisitutkintakin asiasta oli aloitettu, joka nyt sinänsä on tietysti ihan luonnollinen jatkumo moiseen toimeen.

Jotenkin niin surkuhupaisaa, että Suomalaiset ovat pitäneet itseään mukamas niin lahjomattomina ja muutenkin liputtaneet maansa olevan niin korruptiovapaa kokonaisuus, että ihan sinivalkoiset kyyneleet valuvat pitkin poskia. Harmillisempi juttu ja tosiasia on toki vain se, että Suomi on ihan yhtä korruptoitunut ja lahjottu kokonaisuus kuin monet muutkin maat, ja sellainen se on varmasti ollut todella pitkäänkin. Vasta tietynlainen vallanvaihto Mediassa on auttanut paljastamaan sen, että tämä maa on ihan oikeasti yhtä läpimätä kuin kaikki muutkin maat eikä todellakaan ole lottovoitonarvoista syntyä tänne.

Hauskan lisän toi myös asiaan se, että näitä korruptiokakkuja on näemmä leivottu aika sievoisen summan edestä juurikin oikeiston riveissä, joka osoittaa jälleen että oikeistopuolueet ovat tässä, niin kuin monissa muissakin maissa erityisen ryvettyneitä lahjontaskandaalien sun muun osalta. Eipä silti vielä voita Matti "Lauta-Masa" Vanhasen ryvettynyttä Keskustaa.

Ja mitäs muuta kivaa?

Joulu näyttää jälleen todella huonolta noin säällisestikin. Sentään tuli taas vähäksi aikaa kylmä ja maa jäätyi, mutta siitäkin huolimatta tästä vuodesta ei tosiaan saa aikaiseksi enää mitään järkevää odottamisen aihetta - puhumattakaan positiivisista yllätyksistä. Tammikuussa onkin sitten jotain ihan kivaa settiä, mutta juuri nyt ei kyllä sitten huvita yhtikäs mikään ollenkaan. Loppuisi jo tämä perkeleen vuosi, kiitos. Lopettakaa se ! Lopettakaa se välittömästi! Nyt heti, hei!

I melt with you

Hyi helvetti mikä olo oli taas tänään aamulla. Menin nukkumaan tuossa yhdeksän maissa illalla ja sitä ennen heitin nopean ja todella flegmaattisen lenkin. Lopussa tuli jotenkin aivan helvetin huono olo, ja päässä pyöri. Makasin sohvalla loppuillan ja katselin viisitoista minuuttia sitä Wild Geese-elokuvaa, jonka jälkeen nukahdin siihen. Mikähän helvetti minua taas oikein vaivaa - vai pitäisikö sanoa ihan että riivaa?

Aamulla heräsin hieman vaille seitsemän helvetinmoiseen päänsärkyyn. Kesti ensinnäkin kymmenen minuuttia edes tajuta että missä maassa oltiin ja mikä valuutta oli kierrossa, näin tuota krapulapäivän sanontaan mukaillakseni. Alkoi taas heti vituttamaan sohvalta noustuani.

Heitin kaksi "Burana 600"-särkytablettia naamaan, ja tässä olenkin nyt sitten istuskellut pakollisten lukemisten ohella. Päätin myös erään toisen asian tulevan vuoden toukokuuta ajatellen, joka on tämänhetkisten suunnitelmieni osalta vähän niin kuin "ensisijaisten suunnitelmien toissijainen vaihtoehto". Sitten näiden jälkeen ovat jäljellä vielä ns. "Plan B"-suunnitelmat, jotka ovatkin aikalailla sitten villejä. Mutta niistä sitten lisää ehkä.

Tänään on muuten 21 päivää jäljellä syntymäpäivääni. Varmaan pelkäätte minun mainitsevan tästä vielä niiden seuraavien kahdenkymmenenkin päivän ajan? Ei hätää, lupaan olla asioista täysin hiljaa enimmäkseen tämän jälkeen.

Hmm.. Jotenkin kaikuu nyt päässä sellainen todella kimeä akan ääni, joka huutaa pitkälle sisäkorvani sopukoihin tukeutuen että "JOS SULLA EI OLE MITÄÄN JÄRKEVÄÄ SANOTTAVAA, NIIN ON OLEMASSA ELÄMÄÄ SUN BLOGIEN JA PÄÄNSÄRKYJEN ULKOPUOLELLAKIN".

Se ääni taitaa olla oikeassa, sillä juuri eilen rupesin miettimään ihan tosissani sitä että mitähän kaikkea sitä voisi alkaa harrastamaan näin niin kuin vapaa-aikansa täyttämiseksi - muutakin kuin tällaista "hengailua". Voisi alkaa harrastamaan jotain ihan aidon konkreettista, jonka kautta voisi löytää uusia naisi.. ei kun muitakin ihmisiä joiden kanssa toteuttaa sosiaalisen kanssakäymisen käytännöllistä puolta. Täytyypä harkita asiaa, mutta siitäkin huolimatta minun on myönnettävä että tämä on kyllä helvetin sietämätöntä.