Epämääräisyyttä

Täällä Sipoossa ei ole sitten yhtään lunta.

Joulu on kuitenkin sujunut ihan mukavasti; hiukan on tullut syötyä, ja myös levättyä. Kotiin olisi kuitenkin mentävä keskiviikkona, ja aika lyö jo kohta tiistain aamuyötä. Sikäli positiivinen juttu on tapahtunut, että täällä ei tosiaan ole ollut yhtään lunta, kun sitten taas kotona on kuulemma ollut taas helvetillinen tuuli. Vihaan helvetinmoisia lumikinoksia, joten voinpa ainakin kerrankin olla hyvillä mielin ja todeta, että säiden jumalat eivät tällä kertaa saaneet minun toiveistani otetta.

Anyway, jouluaatto meni lähinnä telkkaria katsellessa. Ohjelma oli kuitenkin älyttömän paskaa ja "epäjouluista"; esimerkkinä sanottakoon suomalainen elokuva Kahlekuningas. Ihmettelenpä, että miten helvetissä jouluaattona pitää telkkarista näyttää tuollaistakin ohjelmaa, joka ei nyt tosiaankaan liity mitenkään joulun sanomaan iloisena rauhan juhlana, jossa perhe on etusijalla. Kenties sitten arvoni ovat väärät nykypäivälle, mutta olisinpa toivonut että edes jouluna poikettaisiin täysin normaaleista ohjelmista, ja näytettäisiin vähän rauhallisempaa ja mukavempaa ohjelmaa, kuin nyt. Painotan edelleen, että ehkäpä olen sitten vain vanhanaikainen, jos kuvittelen että jouluun kuuluvat rauhalliset perheleffat ja positiivinen tarjonta ohjelmien saralta.

Auringonlaskun ratsastajien paluu

Long time, no see.

Joulu on saapunut, vaan minä en suinkaan ole missään nimessä saapunut jouluun. Lähinnä syy tälle salaperäiselle katkokselle on ollut se, että rakas Saunalahti, joka tällä hetkellä on entinen nk. "palveluntarjoaja"minun osoitteelleni, on pitkittänyt Kauhavalla netin saamista päälle. Olisin joutunut odottamaan melkein kuukauden, että nämä pääkaupunkiseudun asiakkaisiin täysin keskittynyt firma olisi saanut rupiset yhteytensä minun kotiini; luonnollisesti tämä ei enää sopinut yli kuukauden odottelun jälkeen.

Myös aitoon joulun henkeen vedoten televisioni meni rikki. Tämä tapahtuma oli kuitenkin odotettavissa, sillä kyseinen telkkari oli jokseenkin aika vanha. Ajan kysymys, siis.

Myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa on tapahtunut, vaan niistä kertominen jääköön toiseen kertaan. Todettakoon kuitenkin, että VLP (Vaasan Läänin Puhelin) tarjoaa alueellani todella halpaan hintaan ADSL-liittymiä, jonka tilaan tässä ihan muutaman päivän sisällä.

Tällä hetkellä voitakoon kuitenkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut; olen nimittäin Sipoossa vanhempieni luona käymässä keskiviikkoon asti. Syynä tähän on se, että heidän luonaan saa jopa jouluruokaa ja kaikki tulee valmiina, jota en tosiaankaan voi sanoa omasta tilanteestani Kauhavalla. En vain viitsinyt pistää mitään edes etäisesti joulusta muistuttavaa asuntooni, vaikka tiedän tapauksia, joilla on jouluisin aina vessapaperistä lähtien paikat punaisina ja koristeltuina. Ja mikä tietysti parasta, saapa ainakin nähdä kavereitaan täälläpäin, kun tyttöystäväkin meni vanhempiensa luo jouluksi.

Kuten muutamille teille on varmasti jo selvinnytkin, niin minä totisesti vihaan joulua. Jokainen joulu on ollut entistä paskempi, ja nyt tämän joulun henkeä ovat viitoittaneet television meneminen rikki ja Saunalahden käsittämätön hidastelu nettiyhteyden kanssa. Hiukan ankeathan nämä muutamat kuukaudet ovat olleet, vaan fakta on kuitenkin se, että olen myös saanut vähän kaikenlaista aikaankin uudessa kotipaikassani. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt Peace Station - universumia käsittelevien kirjoitelmien väsäämiseen, SNES-emulaattorin pelien pelailuun kirjojen lukemisen ohella. Hankin Kauhavan Infosta tällä kertaa ihan reiluun hintaan Esa Saarisen teoksen Länsimaisen Filosofian Historia Sokrateesta Marxiin. Toistaiseksi olen päässyt Aristotelekseen asti, vaan kyseisen äijän filosofioiden lukeminen ja ennen kaikkea niiden ymmärtäminen on ikävä kyllä todella vaikeaa. Luulisi vähintäänkin, että Aristoteles olisi ollut maailman tylsin kaveri, mikäli Esa Saarisen akateemisen kuivasti rakennettua esitelmää olisi uskominen. Vielä pitäisi kuitenkin lukea ainakin osiot Nietzschestä ja Karl Popperista.

Talooni muutti myös aivan ylimpään asuntoon joku ulkomaalainen perhe, jonka nimeä en osaa edes lausua. Ironisesti kyseinen sakki muutti siihen asuntoon, joka minun oli aikoinaan tarkoitus ottaa. Nyt kuitenkin nämä epäonnekkaat saivat asunnon, jossa on varmasti maailman saastaisin suihkukaappi puhumattakaan seinistä, josta on revitty tapettia pois. He omistavat myös harvinaisen äänekkään koiran, joka saattaa ruveta ulvahtelemaan keskellä yötä. Kaiketi se ei ole tottunut asumaan kerrostalossa, ja niinpä se sitten säikkyy kaikenlaista liikettä. Paskempi hommahan tuo on tietysti minulle, sillä minä olen käsittääkseni edelleen se meistä kahdesta, jonka pitää nousta aamulla kouluun.

Kun lähdin tänne Sipooseen tämän viikon torstaina, niin myös Kauhavan posti oli toiminut taas erinomaisesti; asuintaloni ilmoitustaululle käytävään oli lyöty kiinni postikortti, joka oli osoitettu minulle ja tyttöystävälleni. Ilmeisesti postia jakanut huolimaton paskiainen oli vain lennättänyt sen hankeen, josta sitten joku talon asukkaista oli sen noukkinut talteen. Noloa oli kuitenkin löytää se rapun ilmoitustaulusta. Taidanpa puukottaa sen tumpelon postikantajan, kun näen.

Minulla oli myös varsin kiintoisa episodi Kauhavan yöelämässä muutamia viikkoja sitten, joka on kaiketi ihan pakko jakaa teidän kanssanne jossain vaiheessa. Kerranpa siitä, kunhan ehdin.

Nyt kuitenkin muut asiat kutsuvat minua, joten toivotanpa vielä teille hyvää joulua.